Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
KOTITEOLLISUUDEN ESIINTYMISIÄ 2019
Keikat myy Dex Viihde Oy

Huhtikuu
la 27.04.2019 Tampere, Hot Rod & Rock Show
ti 30.04.2019 Oulainen, Hewiä Wappua! 

Toukokuu
Ei varmistuneita keikkoja

Kesäkuu
la 08.06.2019 Loppi, Perunarock
su 09.06.2019 Hyvinkää, Rockfest
pe 14.06.2019 Kuopio, Rock In The City
la 15.06.2019 Vaasa, Rockperry ReLoad
pe 28.06.2019 Oulu, Rock In The City
la 29.06.2019 Yksityistilaisuus

Heinäkuu
pe 05.07.2019 Rauma, Rock In The City
pe 12.07.2019 Lahti, Rock In The City
pe 19.07.2019 Kouvola, Rock In The City
la 20.07.2019 Pihtipudas, RiihiRock
pe 26.07.2019 Rovaniemi, Rock In The City
la 27.07.2019 Tuusniemi, Hojo Hojo

Elokuu
pe 02.08.2019 Karvia, Karvia-Päivät
la 03.08.2019 Lappeenranta, Rock In The City
pe 09.08.2019 Jyväskylä, Rock In The City
pe 16.08.2019 Joensuu, Rock In The City
la 31.08.2019 Kortesjärvi, Sivuluisurock
KEIKKAPÄIVÄKIRJA KEVÄT 2002

Keikoille pitkästä aikaa. Kivaa. Kaikkien chattihölmöilyjen, videontekojen ja promootioiden ohessa tehtyjen kaatuilujen jälkeen on helvetin mukava päästä viimein tositoimiin. Tekemään sitä, minkä parhaiten osaamme. Eli kaatuilemaan keikoille.

Henkilökuntaakin on tällä kertaa mukana. Meidän "taiteilijoiden" lisäksi mukana on Timo Virtanen (miksaus), Jari Saastamoinen (monitorimiksaus, bussikuski, iskä), Ville "Valo" Koho (valomies, kakkoskuski) ja vanha tuttu Sami Riiali (paitamyynti, kaatuilu). Kyllä nyt artisteista pidetään hyvää huolta.

Valmistaudumme suhteellisen vähällä treenaamisella. Yksi viikonloppu treenataan ja torstaina 14.3. pidetään hieman pitemmät sessiot. Homma tuntuu olevan sen verran hyvin hallussa, ettei sen kummempaa asiaan perehtymistä tarvita. Vanhat ei jaksa. Hynynen satsaa sen verran, että käyttää vahvistimensa, SISOn (Peavey 5150) huollossa, kuten myös Big Muff- efektinsä. Mies ostaa itselleen myös oikean kitaralaukun ja Bossin viritysmittaripedaalin. Taiteilija aikoo siis virittää kitaransa keikan aikana. Aivan kuin oikeat taiteilijat ja suuret kitaristit.

Naurettavaa hölmöilyä.

TURKU, SÄÄTÄMÖ 15.3.2002
Saastamoinen on treenikämpällä puolilta päivin. Saavumme paikalle ja pakkaamme kamat ja uudet Kotiteollisuuspaidat (joita on aivan vitusti) autoon. Suuntaamme kohti Turkua, tuota ihmisyyden suola-aavikkoa, siis jo hyvissä ajoin.

Matka menee nukkuessa ja rauhallisen rupattelun merkeissä. Hynynen kertoo muille viettäneensä itkunsekaisen aamun Trio Niskalaukauksen uuden levyn parissa. Elegian tärähtäessä korvalapuista oli mies puhjennut itkuun kesken aamulenkin. Nolo tilanne. Pysähdymme Kouvolan Alkossa. Eväitä ostetaan, mutta ne korkattaisiin vasta illalla. Vielä on liian aikaista aloittaa kaatuilu.

Soundcheckissä menee hiukkasen pitempään, sillä treenailemme hieman samalla. Uusia biisejä katsotaan vielä kerran läpi. Meren Mutaa tuntuu vaikealta lähinnä kertosäkeen laulumelodian takia. Hynysen laulutaidot kun ovat hieman rajalliset. Siitä ei kuitenkaan oteta paineita.

Thumbnail imageKirjottaudumme hotelliin ja vaivumme hetkeksi TV:n fantastiseen maailmaan. Kovahermoisimmat, eli lähinnä tekniikan edustajat, ottavat nokosia. Soittajapojat hermoilevat, pureskelevat kynsiään. Eivät uskalla edes viinaa juoda, raukat. Hongisto käy tervehtimässä herra Nousiaista, Limonadi Elohopean edustajaa. Sinkkonen ja Virtanen katselevat Far Outia, Hynynen suunnittelee keikkasettiä kysellen välillä muiden mielipiteitä. Niitä ei ole, joten Hynynen saa työskennellä rauhassa.

Saavumme keikkapaikalle juuri kun lämmittelijä, Voodoo, on aloittamassa omaa settiään. Mitään siitä ei jää ainakaan Hynysen mieleen, sillä jännitys on niin kova, ettei uskalla ajatella mitään. Täytyy vain tuijottaa seinää. Pari huikkaa punaviinistä auttaa hiukan muttei paljoa.

Jengiä on paljon, vajaat neljäsataa, kun astelemme lavalle. Homma lähtee hyvin käyntiin ja jännityskin häviää hetkessä. Välispiikkejä ei kuitenkaan uskalla heitellä. Meren mutaakin menee loistavasti toiseen kertosäkeeseen saakka, jolloin homma hieman karkaa. Mutta ei pahasti. Kielletyn puun hedelmä puolestaan kulkee kuin hirvi. Saatana, että tuntuu hyvälle vetää sitä biisiä.

Eturivin tyttö ojentaa Hynyselle paketin. Se tulee jostakin taaempaa. Muodosta Hynynen päättelee sen olevan viinapullon, eikä erehdy. Keikan jälkeen selviää, että Jalluhan siellä on. Hynynen liikuttuu lähes kyyneliin. Keikan jälkeen kaikki ovat aivan poikki. Hynynen ei pysty edes oluen juontiin puhumattakaan sikarista. Sinkkonen tuijottaa apaattisena seinään. Hongiston leukaperiä pitkin valuu kuolavana. Jätkät ovat aivan paskana. Keikka meni hyvin, mutta kunto ei tunnu vielä ihan kestävän noin rankkaa settiä.

Noin tunnin huilailun jälkeen alkaa kuitenkin varovainen tutustuminen alkoholin maailmaan. Siinä samalla kannetaan kamoja autoon ja harrastetaan sosiaalista toimintaa humalaisten pojankoltiaisten kanssa. Kello on kolme kun auto on pakattu, joten baariin meno tuntuu turhalta. Suuntaamme hotelliin, juomme lahjajallun pois ja käymme tuutimaan. Kello on puoli seitsemän kun Hynynen käy makuulle.

Ei palmunheittoa, ei esineiden siirtelyä, ei mitään häiriköintiä. Olemmeko tulleet vanhoiksi?

RAUMA, TEHDAS 16.3.2002
Olemme ajoissa paikalla. Pientä krapulaa, muttei mitään ylitsepääsemätöntä. Sinkkonen valittelee kuumeista oloaan. Nyt treenataankin sitten urakalla. Pientä jammailuakin on jo ilmassa. Soitamme kappaleen nimeltään "Pallo on pyöreä, pillu on soikea". Se ei mitä luultavammin päädy Kotiteollisuuden seuraavalle levylle.

Thumbnail imageTapamme aikaa paikallisessa kebab-ravintolassa ja bussissa. Emme ota hotellia, koska urhoolliset tekniikan edustajat aikovat ajaa auton yöllä pois takaisin Lappeenrantaan. Edessä on siis pitkä ja kostea yö. Herra Ylppö soittaa juuri ennen meidän keikkaa Taavetista, jossa hän on oman leirinsä, Maj Karman, kanssa keikalla. Tietenkin se menee niin, että kun he kerrankin saapuvat Karjalaan niin me ollaan silloin muualla. Ja nyt vielä Ylpön nykyisessä asuinkaupungissa.

Nyt kaikki on kohdallaan. Soitto kulkee saatanan hyvin ja laulukin toimii. Kiitos hyvän monitoroinnin. Hynynen kuulee nyt itseään ja laulaa kuin kotka! Ja huutaa kuin naarasgorilla kiimassa! Sinkkonen katkoo lievästä kuumeesta huolimatta kapuloita enemmän kuin koskaan. Halonhakkuumeininki. Ja Hongiston taustarääynnät kulkevat kerta kerran jälkeen paremmin. Nyt lähennellään jo kategoriaa "aika hyvä".

Nämä ovat Tehtaan hautajaiset. Outoa, että meidät halutaan aina hautajaisiin Raumalle. Pari vuotta sitten olimme kuoppaamassa ravintola Baarikaappia samassa kaupungissa. Kotiteollisuus on ilmeisesti aika hilpeä yhtye. No, mieluummin hautajaisissa kuin häissä.

Keikan jälkeen Hynynen käy mielenkiintoisen keskustelun Teemu- nimisen nuoren herrasmiehen kanssa:

- Tehän ootte Lappeenrannasta?
- Joo, ollaan, vastaa Hynynen.
- Tunnetteko sieltä sen ja sen nimistä sukua (nimi ei jäänyt Hynysen mieleen)
- Ei, emme tunne.
- Paras teidän biisi on se "kuolinkellot soi" (melodiaa tapaillen).
- Ok, mikäs siinä.
- Ootteko te Lappeenrannasta?
- Joo, ollaan myö.
- Se on vitun hyvä se "kuolinkellot soi" (melodiaa tapaillen).
- Joo, onhan se ihan hyvä.
- Hei, työhän ootte vissiin Lappeenrannasta?
- Nyt, jumalauta, jätkä!

Hynynen hermostuu ja ärähtää miehelle. Hän rauhoittuu hetkeksi mutta muutaman minuutin päästä keskustelu jatkuu yhtä mielenkiintoisena. Lopulta mies sammuu takahuoneeseen Hynysen istumapaikalle. Kamat autoon, kaljat kantoon ja kotiin täältä. Aamuyöstä pysähdymme kusitauolle jollekin bussipysäkille. Joku onneton on jättänyt pyöränsä nojaamaan katoksen seinää vasten. Kusemme sen päälle. Järkevää toimintaa. Omistaja yllättyy takuulla positiivisesti.

Hynynen havahtuu seitsemältä kun Riiali tipahtaa ylälaverilta kasvot edellä bussin käytävälle. Mies nousee ylös ja käy tuolille istumaan. Kuluu minuutti ja ukko rojahtaa tuolilta lattialle. Hynynen ja Hongisto katsovat toisiaan ja hymyilevät. Molemmat avaavat siiderit (kaljat on jo juotu, eihän myö muuten tyttöjen juomaa juotais). On vitun mukava olla taas reissussa...

LAPPEENRANTA, NITE TRAIN 19.3.2002
Karmilan tekemä alkunauha on nyt ensimmäistä kertaa testissä. Treenataan sondcheckissä sen kanssa pari kertaa. Saadaan homma haltuun vaivattomasti. Kiroillaan juuri ennen keikkaa, ettei ole mitään fiilistä. Lappeenranta on pahin paikka soittaa. Täällä pitäisi aina näyttää ja olla niin vitun kova. Paikalla on niin paljon sellaisia ihmisiä, joille haluaisi näyttää todelliset kykynsä. Menee yliyrittämiseksi...

Ja niinhän se menee nytkin. Vasta setin loppupuolella alamme päästä tunnelmaan. Yleisö kyllä tuntuu olevan mukana mutta me emme ihan ole. On ahdistavaa huomata setin puolessa välissä, ettei me saada tätä tilaa haltuun koko keikan aikana. No, on se nyt kuitenkin ihan tyydyttävä suoritus. Joku 7 +. Keikan jälkeen kiltisti kotiin. Ei siis pahempia seikkailuja tälläkään kertaa. Ammattilaiset liikenteessä? Ammattilaisetpa hyvinkin. Ja se tarkoittaa tylsää iltaa.

SAVONLINNA, HAPPY TIME, 20.3.
Roudaus Nite Trainista klo 12.00. Apukantajat ovat ripeitä, kiitos heille. Riiali antaa pojille vielä paidat palkkioksi hyvästä työskentelystä. Muuten hyvä, mutta Hynynen on ainoa taiteilijoiden edustaja paikalla. Hongisto valuu tontille juuri kun kamat on saatu autoon ja Sinkkosta pitää odottaa vielä pitempään. Ukot diivailee.

Olemme Savonlinnassa puoli viisi. Karri Rämö, kitaristilegenda (ex Niskalaukaus), on odottelemassa meitä hymyssä suin. Jälleennäkemisen riemua on ilmassa, olemmehan tavanneet viimeiksi joskus loppukesästä. Lammilla Hynysen muistin mukaan. Siellä vietettiin kesän päättäjäisiä yhdessä Viikatteen ja Niskalaukauksen kanssa. Niistä bileistä Hynynen ei muista paljoa. Herra Rautiainen survoi jossain vaiheessa valtavaa koivuhalkoa Hynysen ahteriin. Se on jostain syystä jäänyt mieleen. Miksiköhän?

Roudaus ja soundcheck sujuvat ilman suurempia ongelmia. Käymme oluella sillan toisella puolen olevassa erittäin miellyttävässä olutravintolassa. Hongisto katsoo Kauniita ja rohkeita liikuttuen lähes kyyneliin. Juuri ennen keikkaa katselemme keikkabussissa WASPin keikkavideota päästäksemme tunnelmaan. Hyvä meininki. Hynynen tuhoaa puoli pulloa punaviiniä, mutta ei yhtään enempää.

Porukkaakin on paikalla. Ja keikkahan menee aivan helvetin hyvin. Hynysen ääni on jälleen täydessä iskussa eilisen kaatuilun jälkeen. Hongisto soittaa bassoaan kuin raivopäinen lehmä. Sinkkonen hakkaa kannujaan avohoitopotilaan lailla. Joku nuori mies innostuu hyppimään lavalta. Kolmannella kerralla häntä ei otakaan kukaan enää vastaan ja tajuton mies raahataan hartioista ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Toivottavasti mies jäi henkiin.

Meren mutaakin soitetaan tänään. Turun jälkeen emme ole uskaltaneet sitä soittaa, koska siellä laulu ei aivan vielä toiminut. Nyt toimii. Ja komeasti. Kapuloita katkeilee taas helvetisti. Encoret täytyy jättää kahteen kappaleeseen, koska toisen biisin aikana toinen jäljellä olevista kapuloista kohtaa loppunsa. Loppuosa Yksinpuhelusta kuulostaa näin aivan Def Leppardilta. Tai ainakin näyttää.

Hyvä show. Erittäin hyvä.

Ja yöllä taas kotiin. Näin säästetään kustannuksia. Bussimatka on kostea. Eikä ollenkaan tylsä. Huolimatta siitä, että Hongisto pitää meille helvetin pitkän luennon Kotiteollisuuden taloudenhoidosta. Siitä, kuinka meillä ei kuulemma ole varaa pitää näin paljon tekniikkaa mukana. Ketään ei kiinnosta.

KOUVOLA, RYTMIKATTI 21.3.2002
Vanha Sippari. Hynysen ja Hongiston armeija-aikojen päämaja. Paikka on kokenut totaalisen muodonmuutoksen. Edukseen. Nyt on lavat ja kaikki. Soundcheckin jälkeen tapaamme Viikatteen edustajia. Nautimme saunakaljat. Simeoni on tuonut Sinkkoselle kapulat tuliaisiksi, koska "ei sillä kuitenkaan ole omia". Oikeaan osui.

Keikka on paras tähänastisista. Tunnelma ja tekninen puoli on kohdallansa niin soittajilla kuin tekniikan miehilläkin. Homma kulkee. Ja tarjoilut ovat asianmukaiset. Nyt on oikeastaan kaikissa paikoissa tuotu pakollisen kaljakorin lisäksi myös muuta extraa. Yleensä Jaloviinaa. Täällä sitä tuodaan kahden pullon verran. Toinen tuhoutuu välittömästi keikan jälkeen Viikatteen miesten avustaessa. Hyvähän sitä on soittajapojille tarjota jotain kivaa, kun tupa on täynnä.

Ajamme jälleen kotiin. Kouvolaan ei ole mitään syytä jäädä yöksi. Se on kuin musta aukko Suomen kaupunkiscenessä. Matkalla katselemme 80- luvun ulkomaisia hevivideoita. Vittu, että toimii! Ideoimme, että täytyisi kehitellä Kotiteollisuus- vessapaperirullia myyntiin. Arkeissa olisi aina vuorotellen Hynysen, Sinkkosen ja Hongison naamojen kuvat. Hyvä idea, eikö?

HELSINKI, TAVASTIA 22.3.2002
Hynynen käy aamulla ostamassa Hongisolle liitutaulun yöllisiä talousluentoja varten. Hynynen haluaa nimittäin nähdä asiat taululle piirrettyinä. Muuten hän ei niitä suostu ymmärtämään. Tavastialle on aina kiva tulla. Varsinkin nyt kun kuulemme jo alkumatkasta, että lippuja on mennyt ennakkoon jo lähes 600. Huomattavan paljon meille.

Hynysellä on kiire. Paikalle on sovittu kolme haastattelua. Onneksi kaksi niistä joudutaan siirtämään parilla viikolla eteenpäin. Herra taiteilija kerkeää näin soundcheckiinkin. Sehän kulkeekin vaivattomasti. Ainoa ongelma aiheutuu siitä, että Viikate ei meinaa mahtua lavalle meidän checkailujen jälkeen. Tekniikka on nyt nimittäin tarkkana ja Simeonilta kielletään meidän rumpujen käyttö. Mies joutuu kasaamaan oman settinsä Sinkkosen setin eteen. No, toivottavasti Viikatteen miehet eivät pidä meitä aivan mulkkuina. Käytännön seikkojen takia näin on vain tehtävä. Ainakin miksaajien Virtanen ja Saastamoinen mielestä. Ammattimiehiä.

Vietämme aikaa bussissa. Emme jaksa kirjoittautua vielä hotelliin, onhan sinne muutaman sadan metrin matkakin. Vanha ei jaksa kävellä. Kuikuilemme kuin pikkupojat bussin ikkunasta kun jengiä valuu sisään. Helvetilliset jonot. Alkaa pelottaa. Menemme takahuoneeseen ja kuulemme pian, että paikka on loppuunmyyty. Hynysen pulssi hakkaa kuin lenkillä.

Levy-yhtiön Pia, Siru ja Sami saapuvat paikalle ja tuovat meille mieluisat lahjukset. Saamme jokainen taulun, jossa on Juho Juntusen sarjakuvaruutu (se viime Soundissa ollut love boat vitsi, jonka me Juholle haastattelun aikana kerroimme) nimikirjoituksin. Toimii!

Viikatteen Kalle tekee loistavia Elvis- imitaatioita ennen Viikatteen keikkaa. Saatana, mieshän on ilmetty Elvis. Äänikin toimii. Parempi kuin Kääriäinen! Bändin setti vaan menee Hynyseltä jälleen ohi. Ei voi keskittyä kun pitää vain keskittyä.

Thumbnail imageMutta oma setti ei mene ohi. Nyt todella kulkee. Jumalauta, kun on mukavaa! Homma on täydellisesti hallinnassa. No, setin loppupuolella kitaran vire alkaa hieman karkailla, mutta se ei fiilikseen vaikuta. On niin kivaa, ettei taiteilija malta virittää edes kitaraansa biisien välillä. Koko ajan on kiire uusien laulu- ja soitinhaasteiden pariin! Ja jossain vaiheessa lavalle ilmestyy taas siististi paketoitu Jaloviinapullo. Samalta henkilöltä kuin Turussa ilmeisesti. Älä nyt, saatana, kaikkia rahojasi Hynyseen tuhlaa! Se on pohjaton kaivo. Meidät taputetaan lavalle kaksi kertaa. Aika pollee meininki. Ja voi helvetti sitä Jaloviinan määrää keikan jälkeen. Kaatuiluksi menee. Takahuone on niin täynnä tuttuja ja tuntemattomia, ettei meinaa sekaan mahtua. Hynynen joutuu välillä ärähtämäänkin saadakseen hieman tilaa ja rauhaa. Taiteilijan oikuttelua? Diivailua?

Onko Hynysellä siihen oikeus?