JATKAMME
HARJOITUKSIA
Tammikuu 2000
Ennen kuun puoliväliä Valonaralla oli uusi kertosäe,
Selkä taittuu oli muuttunut, Rautaportti oli muuttunut täysin ja
Pyörä oli hylätty liian perusrockina. Vihatusta emme olleet
varmoja. Pidin sitä vähän junttina, enkä oikein osannut
tehdä siihen sanojakaan. Lisäksi syntyivät Kädessäni,
Itkussa, Graniitti, Yksinpuhelu, "nopee rokki", ja Ruumiinlaulaja. Ruumiinlaulaja
oli biisi, jota työstettiin lähinnä ideatasolla. Emme jaksaneet
hieroa sitä kämpillä. Tempo on nimittäin sen verran hidas,
että olisi tarvittu eväät ja retkeilyvarusteet, jotta siitä
olisi selvinnyt läpi. Se ei ollut enää tavallinen biisi. Se
oli seikkailu...
TOIMINTAA
TUUSULASSA, PAHUUDEN KELLARISSA
1. sessio
Menin Karmilalle tammikuun 19. päivä. Aloimme tehdä
pohjia aikaisemmin valittuihin kappaleisiin. Samalla Karmila teki hieman karsintaa
materiaalista, jota nyt alkoi olla liikaa. Yksinpuhelu ja "nopee rokki" karsiutuivat
pois jatkosta.
Lauantaihin 22.1. mennessä olin ollut rankassa kuumeessa yhden illan ja rankassa humalassa toisen. Olin hypnotisoinut Nellin, Karmiloiden tyttären. Olin tutustunut Keravan yllätyksiä täynnä olevaan päivä- ja yöelämään. Olin kuunnellut Killing Joken Pandemonium- levyä kuin riivattuna. Lisäksi olimme tehneet myös, yllätys, yllätys, rankasti töitä. Vittumaisen kuuloisia kosketinsoitinääniä, rumpuluuppeja ja muuta suhinaa. Käsittelyssä olivat: Jos sanon, Enkeli, Kirjoittamaton, Selkä taittuu, Kädessäni ja Vihattu, jota Karmila ei antanut meidän missään nimessä hylätä.
Tämän jälkeen alkoi herra Sinkkosen henkilökohtainen rumpuhelvetti.
SINKKONEN,
HYNYNEN +3
2. sessio
Aloimme treenata biisejä klikin kanssa. Jari halusi olla varma,
ettei rumpujen kanssa tulisi ongelmia äänitysvaiheessa. Ei nimittäin
ole aivan yksinkertaista soittaa valmiiden konepohjien päälle. Varsinkaan,
kun on perustanut koko soittouransa lähinnä punkpohjalle. Olimme
katsoneet Mikon kanssa jokaiselle biisille tempon, joiden mukaan sitten treenasimme
kämpillä. Homma toimi onneksi ilman sen suurempia ongelmia.
Helmikuun
10. päivä menimme koko porukka Finnvoxiin äänittämään
rumpuja ja muutakin. Se päivä menikin lähinnä kamoja
kasaillessa ja soundien etsimisessä. Ja krapulassa. Ja Ultra Bran
sinne jättämien nuottien ihailemisessa. Ja ihmetellessä
sitä, että Eppu Normaalin kakut, eli "toivottavasti joskus
ilmestyvän uuden levyn" äänitetyt kelanauhat lojuivat
yhä studion hyllyssä. Ne olivat siellä jo vuonna 1997,
kun aloitimme Aamenen tekemistä. Tämä sessio alkoi siis
samalla tavalla kuin pari aikaisempaakin: Hynynen kumarsi syvään
Eppujen kelojen suuntaan, ja pyysi anteeksi sitä, että täällä
hieman metelöidään...
Näistä rituaaleista huolimatta Jari sai kaksi biisiä soitettua nauhallekin: Jos sanon ja Enkeli.
Karmilan kommentti Jarin soiton ja konepohjien yhteensopivuudesta: "Kuulostaa vitun hyvälle, ihan ZZ Topille!" Kommentti aiheutti pelonsekaisia tuntemuksia Hynysen rinta-alassa.
Seuraavana päivänä Jari soitti kaikkien loppubiisien rumpupohjat. Autoimme Ameban kanssa sen verran, että soitimme niissä biiseissä mukana, joissa konehässäköitä ei ollut. Työskentelimme siis vanhalla hyvällä tyylillä. Pussikaljaa ja rentoa soittotoimintaa. Illan aikana Ameba sai uuden lempinimen: +3. En vaivaudu selittämään sitä. Se liittyy kuitenkin kyseisen herran kokoon ja Tavastian vieraslistaan.
Lauantaina oli paha olo. Aloitimme siis kitaratalkoot. Soitin kaksi raitaa peruskitaroita kaikkiin biiseihin lauantain ja sunnuntain aikana. Pojat juttelivat sillä välin Tommi Läntisen kanssa kahviossa. Heistä tuli ylimmät ystävykset. Osoitteita ja puhelinnumeroita vaihdettiin sunnuntai-iltana, traagisen eron hetkenä. Nähtiinpä Jari Sinkkosen poskella kyynelkin. +3 oli katkera. Hän ei viinan juomiseltaan kerennyt soittamaan yhtäkään nuottia nauhalle tämän session aikana.
Poistuessamme Finnvoxista sielumme maisemat olivat autiot ja tyhjät. Oli 13.2.2000.
sivua päivitetty 5.10.2002 - webmestari@kotiteollisuus.com