KOTITEOLLISUUS: +-0
+-0
Tästä ei ole mitään sanottaa. Se on kaikki tuossa. Ei
sävellyksenä kovinkaan kummanen, mutta terapiamielessä erittäin
tärkeä biisi. Ja meillä oli aivan helvetin hauskaa äänittäessämme
tätä. Yhden päivän ihme, aivan kuten Viittä vaille
vainaakin pari vuotta myöhemmin.
Taon yksin sieluni mustaa varjoa
muotokuvaa mustemmaksi muuttuvaa
ei keskeneräinen kuva lämmitä
ei se tuo varjon valtaan lohtua
Hyvin osasin
kyllä alkaa
kunpa osaisin joskus lopettaa
miksi jatkaa matkaa, joka johtaa
rumaan muotokuvaan
ihmisen irvikuvaan
kapisen rakin
elämään
jämään, josta käteen jää
plusmiinus nolla
Katson yksin luomustani
yössä hohtavaa
se ojentelee kynsiään, kutsuu renkiään
leikkimään "seuratkaa
johtajaa"
kulkemaan Helvettiin johtavaa
tietä
< Sanoitukset menu
sivua päivitetty
23.3.2004 - webmestari@kotiteollisuus.com