KOTITEOLLISUUS: KUOLLEEN KUKAN NIMI
1. VALTAKUNTA
Kämppäjamien tulos. Pohja syntyi erittäin helposti, mutta muuttui
hieman Karmilan puuttuessa peliin. Sanat alkoivat syntyä Miltonin Paradise
Lost -teoksen innoittamina, ja eräällä juoksulenkillä ne
saivat ensimmäisen muotonsa. Sanat tuli sitten kirjoitettua vielä pariin
kertaan uudestaan. Hyvä niin. Korneimmat riimit hävisivät pois
(hävisikö? Kyllä niitä sinne aika tukku jäi! kirj.huom.).
Helvetin hyvä keikkabiisi. Ja tulipa nyt todistettua sekin, että hyvään
biisiin ei välttämättä tarvita kahta sointua enempää.
(Ja on muuten helvetin rouhea kitarasoundi! kirj.huom.)
Tuo valo, joka näkyy
tuolla
onko se vain unta
se Jumalan valtakunta
Siellä kai joskus
olla voidaan
taivaan iloissa
piehtaroidaan
harput helisevät,
hartaat laulut raikuu
ylistykset isännälle
kaikuu
Mutta jossain alhaalla
Hornan holvistoissa
kulkee Perkele
ja noissa
pimeissä, synkissä
Hornan sopukoissa
laulu raikaa:
"Juokaa, naikaa!"
komentaa Perkele
ja mitä saikaan
käskyllään hän
aikaan
Ihminen
tietää sen,
että
maailma
ilman Perkelettä
on kuin viini ilman humalaa
ja valtakunta, jossa
hyvyys kylpee valossa
ei sellaista ole olemassakaan!
Eikö sinne taivaaseen
enää ketään
tuukkaan?
portilla Helvetin
on ruuhkaa
Jonon kärki tässä on
mut missään ei näy häntää
täällä miehelle
riittää emäntää
sanasta Saatanaa,
sarvesta härkää
ollaan kurjia
mut eipä nähdä nälkää
2. VUONNA YKSI JA KAKSI (maaliskuu - 25.9.2001)
Biisin
nimi oli mielessä kauan ennen koko biisin syntymistä. Tuli
mietittyä harvinaisen pitkään sitä, että mistä tuon
niminen biisi voisi kertoa. Dinosauruksistako? Niistä en valitettavasti
tiedä vittuakaan, joten tekstistä tuli sitten tuollainen. Säkeistön
riffin rytmitys oli alun perin varastettu/saanut inspiraationsa suoraan Faith
No Moren Collision- biisistä, mutta siitä tehtiikin sitten perusrokki.
Ja mullikööri Hongisto ja Sinkkonen ovat ensimmäistä kertaa
oikein kunnolla laulamassa taustoja. Tai huutamassa oikeastaan. Myöhemmin
kuulin, että Tapio Liinojalla on saman niminen biisi. Järkytyin.
(suurin syy biisin syntyyn taisi olla eurojen tulo, se pelotti kovasti. Enää ei
pelota ja vituta yhtään, nyt pelottaa lähinnä niiden
puute kirj.huom.)
Miehen perse kyntää maata
ja nenä viistää taivasta
omistaa maailman,
vaikka nimen sai vasta
Tukka on takana, sikari palaa
salkku on pullollaan euroopan rahaa,
katselee kotitalon
nurkaan pimeään,
muistelee unohtunutta
nimeään
Esitelkää itseni
minulle!
Vuonna yksi ja kaksi luulin paremmaksi
tätä paikkaa, nyt kaikki mättää
täällä kärsitään
kaikki niin
saatanasti,
ahneus
petoa elättää
Mies ajaa pois autollaan
ja pirun pää
konepellillä lepää johtotähtenään
Kuolon lintu väsyneenä matkasta
kylää katselee näreen
latvasta
varovasti se ääntään
availee
kun pakkanen jo
kylää halailee
Isät helvetistä huutavat
maan alta:
"miksi
tavoittelette kuuta taivaalta?"
3.
MEREN MUTAA (kevät
1999- 2.4.2001)
Soittelin
himassa kitaraa ja sävelsin vahingossa Crashin Sugared- biisin
(onko se sen niminen, en tiedä?). Ajattelin, että siinä on niin
hieno meininki kertosäkeessä, että teen siitä meille biisin.
Näin sitten kävi. Karmila vaati tosin myöhemmin muuttamaan kertosäkeen
laululinjaa vielä paremmaksi. Riffi ja säkeistö tuli kämppäjameissa.
Sanoituksen osa "Papit minut jne.." oli ollut valmiina jo kolme vuotta.
Nyt vasta löytyi oikea biisi sanoille. (Mielestäni yhä parhaita
biisejä, mitä ollaan saatu aikaan, sanat on, vittu, parhaat! kirj.huom.)
Kohmeisia taloja
jäisiä, pimeitä ikkunoita
uurteisia kasvoja
ihmiset kuin rumia patsaita
Vaihdan asentoa
kylkesi on kylmä kuin
maailma
enää ei naureta
olemme totisia ihmisen lapsia
Olen kadottanut
sieluni jonnekin, josta ei kukaan
sitä löytää voi,
se haudattuna on meren mutaan
Papit minut
puhuvat
pyörryksiin
Virkamiehet painavat paperiin
Pankkiirit sulkevat holveihin
Kauppiaat
käärivät
minut pakettiin
Sinä sanot: "Kun
jaksaa nauraa
kaikki muuttuu paremmaksi
saduissa kaikki elävät
onnellisina elämänsä loppuun
asti."
Tämä ei ole satua
ei tule päivää onnellista
silmänkantamattomiin
meren mutaa
samanlaista
4. RAKASTAA/EI RAKASTA (20.5.-30.8.2001)
Kertosäe oli vanha, ehkä syksyltä 2000. Pääriffi
taas napattiin eräästä toisesta samaan aikaan treenikierrätyksessä olleesta
biisistä. Palapeli siis, mutta toimiva. Sanoitusidea lähti siitä kun
näin oikeasti kärpäsen kuolevan luonnollisen kuoleman. Onko
moni nähnyt sellaista? Lopullinen niitti tuli eräänä sunnuntaiaamuna
kun heräsin krapulassa kirkonkellojen soidessa. Itse asiassa niin tapahtuu
aika useinkin, asun nimittäin Lappeenrannan kirkon välittömässä läheisyydessä.
Asuinpaikkani paljastaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisitte
tervetulleita kahville!
Taas kaivan hautaa iloilleni,
vedän hirteen suruni
ei mitään tunteita,
ei mitään heikkouksia
Aikani katson kuinka
kärpänen tekee
luonnollista kuolemaa
jaksa en odottaa
tahdon sen musertaa
Mietin miksi
päässäni
joka aamunkoi
kuolinkellot soi, kuolinkellot soi
Mietin mikä vaivaa kun en päättää voi:
rakastaa vai ei rakasta
Vaan vielä miehen sydän
lyö
hakkaa se koditon vaikka on
lyöty tainnoksiin
se onneton
Mietin kuinka ottamatta olla
voisin lääkettä, jota tyrkytän
itselleni,
pääni sillä myrkytän
On kaunis kukka kuollut, se on
haudattu kallioiden alle,
Hornan syöverin
pohjan
alle!
5. KIELLETYN
PUUN HEDELMÄ (20.5.-25.9.2001)
Hieman
korni nimi biisillä. Ei anneta sen kuitenkaan häiritä.
Tämän biisin syntyä en muista tarkkaan, pääriffi syntyi
kuitenkin kämppäjamien tuloksena. Taisi olla ensimmäisiä riffejä,
joka saatiin tämän levyn biiseistä kasaan. Perusmeininkiä.
Sanoja tein pitkään ja hartaasti. Riimeillä leikittelyä,
vanhan liiton suomirock- meininkiä siis. Riimeistä olen tykännyt
aina, tämä on ensimmäisiä biisejä, joissa olen itsekin
uskaltanut niitä käyttää. Ja runsaasti. (Kumikamelin Topon
sanoin: Pitää olla loppusoinnut, että juntitkin ymmärtää!
kirj.huom.)
Mies rakastui, lankesi naiseen,
rakastui Jumalan kaltaiseen
ja mieheen moiseen, vaivalloiseen
rakastui nainen, poloiseen
Eikä tästä karusta elämästä
mitään saanut, Taivaan Isästä
apua anoi, vaan minkä mahtoi
Jumala sanoi mitä tahtoi:
"Lohtua saat sitten
vasta
kun selviydyt ensin
Saatanasta!"
Ota tästä,
maista
kielletyn puun jumalaista
hedelmää,
se
vie sut vaan onnelaan
jos maistat
hedelmää tämän
puun,
niin et tahdo
enää maistaa hedelmiä muista
Paratiisin puista
Nukkuvan naisensa luomien alle
mies tahtoi, mutta taivasalle
joutui, siellä Piru lymyää,
heikolle hymyää,
valittavalle
se tarjoaa käärmeisen
vuoteen,
käteen lykkää tuiman
tuopin
Tuonelan vettä, matoista mettä,
sen
tarjoaa Piru ja toteaa
että:
"Selkäranka
uroossa
maatuu,
kaadut kuten mies kaatuu!"
6. TUOMITTU (7.4. -23.4.2001)
Tähän on napattu osia jo pitkään olemassa olleesta tekstistä,
jonka sitten muokkasin valmiiksi tähän biisiin. Karmila auttoi myös
(pakotti siis muuttamaan tekstiä hieman). Tykkään kertosäkeestä jostain
syystä aivan vitusti. Itkeä tihrutin eräänä yönä kun
sain tekstin ja kertosäkeen melodian valmiiksi. Enkä ollut edes kännissä.
Istuttiin Karmilan kanssa Keravan sykkivässä yössä kaljottelemassa
kun tajusin, että mistä helvetistä sen tämänkin biisin
pääriffi on oikein kehittynyt. Taustalla soi Led Zeppelinin No
Quarter.
Kuun ympärillä on
kehä
tähän hallayöhön
loppuu kesä
kietoudun tiukasti vaatteiden
sisään
kun kylmä tuuli puhaltaa
Mustan veden äärettömyys
vaiko omantunnon äänettömyys
minua houkuttelee tänne
kivikkoiseen rantaan?
Ja jos jonkun sainkin kainaloon
tiesin, silti yksin oon
sen kauniin kukan kadotin
enkä koskaan
saanut
takaisin
Puolestani anna ruumiisi
edestäni
vuodata
veresi
loputtomia ehtoja sanelin
yksin kuoliaaksi palelin
Tuomittu!
Kuljemme yksin täällä
kyynelten kastelemia teitä
synkkyyden vankina etsimme
muita eksyneitä
Katselemme kuinka aallot
piiskaavat rannan kiviä,
limaisen roskan sekaan
enkelten siipien höyheniä
7. KUOLEMANVAKAVAA
(kevät
2000- 22.3.2001)
Tämän biisin b-osa oli tyrkyllä jo edellisen levyn aikoihin.
Silloin siitä piti tehdä kertosäe. Jostain syystä hylkäsimme
sen silloin, mutta melodia jäi häiritsemään minua niin
perkeleesti. Tyrkytin pojille sitä tämän biisin yhteydessä aivan
pokkana ja läpi meni. Vaikka Sinkkosen mielestä siinä onkin
ehkä liikaa "Zen Café- meininkiä". Nyttemmin on
väitetty, että se onkin Aknestik- meininkiä. Miten vain. Kertosäe
ja säkeistökin oli parin vuoden takaa, mutta jostain syystä en
uskaltanut niitä aikaisemmin tarjota. Ajattelin varmaan, että pojat
lynkkaavat minut näin herkän biisin takia. Sanat hieman kuittaavat
biisin rauhallisuutta, niissä kun puhutaan kuolemasta. Tietysti. Eikä Hongisto
ja Sinkkonen minua lynkanneet peloistani huolimatta. Naureskelivat vain hieman.
Ja lupasivat käydä kaupasta ostamassa sontikat, arvelivat, että tämän
biisin jälkeen taivaalta sataa pillua naamaan niin perkeleesti. Eipä satanut.
Ei ole miestä, ei
naista
tänne eksynyttä,
joka osaisi
muuttua sinuksi
Ei ole laulua kauniinpaa,
tai virttä karumpaa
tämän taivaan
alla
Mitä painavat yhden miehen työt?
Mitä saa maailmalta
kun kivenkovalla nyrkilläsi lyöt
pieneltä pojalta
jalat
alta?
Elämän äärellä kypsää viljaa,
veisaan hiljaa
virttä kuolemanvakavaa
Kuka jaksaa
näitä päiviä laskea?
Niitä on kuitenkin
liian monta
Liian monta lapsen leikkiä
hiekkalaatikollaan
erotellen hiekkaa jäästä
8. KÄÄRMEEN PÄÄ (22.4-
21.8.2001)
Syntyi soundcheckissä Äänekosken keikkaan valmistautuessa talvella
2001. Nauratti aivan helvetisti, biisissähän on helvetin nopea tempo
ja meille hieman hankala riffi. Biisi sai oitis työnimen "Suoritushevi".
Tätä soitetaan kieli keskellä suuta. Mullikööri Hongisto
ja Sinkkonen huutaa taustoja yhdessä Hynysen kanssa. (Tää pitää kyllä treenata
settiin joskus! kirj.huom.)
Elämän ruoska
piiskaa
murheellista miestä,
märkänä hiestä
kuljen matkaa, jolta ei takaisin tulla
Maailma, saatana, ei
anna rauhaa,
korvissani pauhaa
kuolinkellot, jotka kutsuvat minua
Maa on kova kuin teräs,
taivaan
viha harteillani
painaa ruumistani
näännyn näihin
tuskiin,
itkuun iänkaikkiseen
Tämä ruumis jäätyy
pystyyn, kuolema
silmäni sulkee,
edessäni kulkee
ilkkuen, nauraen,
pilkaten minua
Tänään on pimeää!
Huomenna on pimeämpää!
Hikoile verta,
kiroile,
muserra käärmeen pää!
Eikö löydy sinusta miestä pahaa itsestäsi piestä?
Käärme kiertyy sydämeni ympärille,
otteesta sen
irti pääse en,
silti tahdon vielä sen
viimeisen sanan
Parempi on siis
istua alas, yksin itkeä,
paha kitkeä
päästä ja tappaa sen sitkeä käärme
9. JOKIN
IHMISESSÄ (3.6.-
7.10.2001)
Sanoja en
saanut tähän biisiin koskaan valmiiksi, ne tuntuvat vieläkin
keskeneräisiltä. Silti jollain käsitämättömällä tasolla
biisi toimii. Lantion tasolla ehkä. Kämppäjamien tulos, vaikea
saada rullaamaan. Tempo tuntui treeneissä aina liian hitaalta tai nopealta.
Onnistui kuitenkin demolla niin hyvin, että biisi oli suorastaan pakko
ottaa mukaan levysessioihinkin. Biisin nimen varastin eräänä sunnuntaina
jostain vanhasta kotimaisesta elokuvasta, jonka käsis oli Mika Waltarin
noveliin perustuva. Käsittämättömän synkkä pätkä,
suosittelen lämpimästi. Sunnuntai sai sen jälkeen aivan
uudet mittasuhteet.
Siipeni niin väsyneet
ovat,
silmäni ovat unettomat,
katselevat tuollepuolen,
harhailevat, levottomat
Matka on kyllä kaunis,
jäänee vain lyhyeksi
tänne en jää ainaiseksi,
riutumaan vaivaiseksi
Ja nyt odotan parempaa,
jokin ihmisessä saa
kaipaamaan kuolemaa!
Vieraalla maalla oon
maan
päällä!
Ihmisen poika eksyy
täällä!
Ei ole paikkaa, johon voisin
raskaan pääni
kallistaa,
taivaasta olen tiputettu,
sinne tänne riepoteltu
mistä saisin manattua
sanat
ajamaan pois kammottavat
irvikuvat, räyhähenget,
kuolon kuvat pelottavat?
10. TALVI
SYDÄMESSÄ (24.5.-
13.8.2001)
Kämppäjamien tulos, perus Kotiteollisuus-biisi. Syntyi noin kymmenessä minuutissa.
Sanoihin meni aikaa sentään puolisen tuntia. Olin juuri lähdössä katsomaan
YUP:n Lappeenrannan keikkaa ja ajattelin, että pohjia juodessani teen
tämän biisin valmiiksi. Lupasin itselleni, että ennen en baariin
lähde. Sanat tulivatkin sitten yllättävän nopeasti kun
kaljakin pääsi loppumaan. No, niitä piti tosin sitten jälkeenpäin
hieman muunnella. Oikeastaan aika paljonkin. Ja ihan selvin päin.
Joskus itselleni
siivet kuvittelin
pirut ne repivät pois
ja voimakkainkin
elämänilo valui
pois
hiljaa hiipien,
elämänhalu jäi
sinne sekaan
revittyjen siipien
Suruni käärii
puut
harsonsa alle
vene lipuu sumusta,
sen soutajalle
olen valmis antamaan
tämän sydämen
soutaja tietää määränpäänsä,
minä tiedä en
Talvi sydämessä!
Kylmä on kulkea yksin Helvetissä!
Joen varsi kukkii
kalman kukkia
tuuli tuo mukanaan
tuoksuja outoja
Tuonen rakin räksytyksen
kuulen tuulessa
soudamme kuun siltaa pitkin
ikuisuudessa
11. SATU PEIKOISTA (26.3.- 11.9.2001)
Sanat
saivat alkunsa jostain Aila Meriluodon runosta, jota lukiessa tuli taas
itkeskeltyä (runo oli Paha satu, kiitoksia Lea ja muut runon löytäneet).
Ja kirjoitin tekstin lähes saman tien. Ja itkeskelin taas. Herkkää meininkiä.
(silloin en ollut vielä kyyninen paska! kirj.huom). Sovitus syntyi muistaakseni
aika helposti, tosin säkeistöjä rakentelimme pitkään.
Karmila soittaa biisin lopussa kitarasoolon. Nyt oli siis meidänkin biisiin
saatu sellainen. Huolestuttavaa. Ja minä itkin (vittu, taas!) krapulaisena
vieressä kun Mikko veti sitä. (Keikoilla tätä pyydetään
aina, ja ollaanhan me se pariin otteeseen vedettykin. Mutta kun se vaatisi
oikeat taustalaulajat, ei mitään Hongiston mylvintää. Ja
rauhallisen tempon. Mutta ehkä joskus vielä... kirj.huom.)
Toisiinsa kietoutuneina
he kulkevat metsän
halki
heille tuntemattoman,
pienille loputtoman
Rukka-Peikko Takkutukka
ja Heikko-Peikko Pelokas
molemmat niin urheina ovat
toistensa tukena
Mitä puiden takana heitä odottikaan?
Niin kaunis kukka, jota ei osaa sanoin kuvailla
sen tahdoi itselleen Rukka, pikku takkutukka
Lyijynraskaita
jalkojaan ei tunne kumpikaan
Ei maailmaa,
ympärillä pelkkää harhaa
Halki jäätyneen
maan
he kulkevat käsikkäin,
katsomatta toisiaan,
sanomatta sanaakaan
Jään pinnasta
peilasivat
uurtuneita kasvojaan,
silmät niin vettyneet
ovat
isäntiinsä pettyneet
Se kukka kuoli ja Takkutukan kyyneliin
hukkui Heikko-Peikko
Niin se vain menee,
ei
aina käykään niin,
kuten toivoi Rukka, pikku takkutukka
Sormet vieraat soittavat
tätä soitinta
kuoleman sormet,
kylmät ja kankeat
Astun sisään
portista,
vieras maailma
avautuu sen takaa,
maisemat ankeat
Nyt sanat on sanottu,
laulut on laulettu,
aamun koittaessa
ilta jo hämärtää
Kun hukun itkuuni
toivon, että jää
edes kauniin kukan nimi
tänne elämään
12. ALUSSA
OLI ("piilobiisi")
(18.3.-5.9.2001)
Ville
Pirinen, tuo sarjakuvapiirtäjien kuningas ja nero, lähestyi
minua sähköpostiviestillä kesällä 2001. Siellä oli
sanoitus, muistaakseni nimeltään Häpeä syö. Mies ei
tohtinut suoraan sitä minulle tarjota vaikka olemme melkein sukulaisia.
Pyörittelin sanoja aikani ja käytin niitä sitten loppujen lopuksi
vain yhden säkeistön verran. Se eka säkeistö on Villen.
Jälleen se Miltonin piru oli suurimpana inspiraationa. Riffit syntyivät "lomareissulla" anoppilassa.
Taisi sillä kertaa anoppilassa olla aika tyly meininki. (Ja onhan tuossa
tekstissä näköjään Paavo Haavikkoakin messissä!
kirj.huom.). Lopussa voi kuulla kun Babylon Whoresin laulaja ja kitaristi juttelevat
Finnvoxin kahviossa, ja kahvion puhelimen pirinän, molemmat tosin
monin kerroin hidastettuna.
Kuka oli hyvä mies?
Ketä autuaana pidettiin?
Se en ollut minä,
en,
pukeuduin vain sen vaatteisiin
Meitä oli kuin tähtiä taivaan,
meitä Taivaan lapsia,
jotka Jumala vihassaan
pudotti poveen maan - ja alemmas
Siellä elimme hammasta
purren
ilman valoa
kunnes sanansaattaja
toi viestin maan kamaralta
Hän kertoi: "Nyt
on Jumala luonnut
maan päälle olennon
kaikkein kauneimman,
viattomimman."
Vielä Taivaan väkeä suunnaton häpeä syö!
Nyt lienee aika siis nähdä
mistä tehty on tuo
olento
Paratiisin iloihin
se lienee kyllästynyt
jo
Katsotaan, miten hyvä on
mies tuo,
miten nainen on viaton,
pian olento alaston
häpeää itseään vaatteittensa sisällä
Pian ihminen ei tiedä mikä on
oikein,
mikä on väärin ja mikä vain
on!
< Sanoitukset menu
sivua päivitetty
23.3.2004 - webmestari@kotiteollisuus.com