STUDIOPÄIVÄKIRJA (23.9.-28.9.2001)

KITAROINTIA JA AKKOJEN TOUHUA. MUTTA MISSÄ OVAT VIINAPULLOT JA MIKSI? JA MISSÄ OVAT ALKUASUKKAAT? JA MITÄ RUNOPOIKA TEKEE RAKENNUKSILLA?

SUNNUNTAI 23.9.2001
Pojat lähtevät tänään. Luojan kiitos! Hynynen pääsee keskittymään työntekoonkin välillä. Ja normaaliin elämään.

Kitarointi jatkuu. Leppoisa meininki. Ja illalla aikaisin nukkumaan. Tosin uni ei meinaa tulla, Hynynen heräilee vähän väliä säpsähtäen erilaisiin kauhukuviin. Tähdet putoilevat taivaalta, joku rääkyy korvaan sängyn vieressä jne. Kylmä hiki virtaa. Ei naurata.

MAANANTAI 24.9.2001
Kitaroita, jälleen. Lisää vallia, saatana! Tänään otetaan Karmilan "musta laatikko" käyttöön. Se on säröpedaali, josta lähtee aivan helvetillinen meteli. Sitä soitetaankin sitten pari raitaa jokaiseen biisiin. tehokasta jälkeä, aivan kuin joku ajelisi partaansa koneella, joka on ostettu Helvetistä.

Kokonaisuus alkaa hahmottumaan Hynysen ja Karmilan päässä. Neljä biisiä merkataan "b-puoliksi", eli sinkuille tuleviksi bonuksiksi. Jäljelle jää siis 11 biisiä, joista tuleva levy muodostuu. Hynysen mielestä siinäkin on yksi liikaa, joten saa nähdä kuinka käy. Illalla Hynynen käy lenkillä. Juoksu kulkee helvetin hyvin ja kirpeä syysilma tuntuu piristävältä. Elämä maistuu.

Akkojen touhua.

TIISTAI 25.9.2001
Ja aamu alkaa taas kitaroilla. Melodioita, yläkitaroita kertosäkeisiin, lisää vallia. Hynynen ottaa Hongiston basson ja soittaa sillä muutaman biisin kertosäkeeseen aivan helvetillistä surinaa. Karmila pitää ylimääräisistä kielistä kiinni, etteivät ne soi mukana. Nyt on vire nimittäin niin alhainen, että lopputulos kuulostaa helposti epävireiseltä. Hoidamme kuitenkin asian huolellisesti ja lopputulos tuntuu lahkeiden lepatuksena.

Karmila soittaa kitarastemman Satu peikoista- biisiin. Ja yläkitaran Tuomitun riffiin. Illalla lenkille. Yö menee sanoituksia korjaillessa. Vähän jäi myöhäiseen sekin homma.

KESKIVIIKKO 26.9.2001
Laulut alkaa tänään. Hynynen aloittaa Valtakunnasta, jota on epätoivoisesti edellisenä yönä vielä korjaillut. Nyt sanoitus tuntuu kuitenkin toimivan ja homma menee koneelle nopeasti. Hynynen innostuu ja avaa onnistumisen kunniaksi oluen. Ja punaviinin. Karmila lähtee käymään lääkärissä yskänsä takia ja Hynynen suuntaa askeleensa Helsinkiin Inferno Magazinen haastatteluun. Haastattelu tehdään Fazerin kahvilassa Kluuvikadulla. Vähän liian hieno paikka Hynyselle, mies ei osannut edes tilata kahviaan oikein. Haki sen vain röyhkeästi vaikka paikassa on pöytiintarjoilu. Paikkaa vastapäätä sijaitseva Hotelli Kämp herättää puistatuksen tunteita, sillä Hynynen on ollut aikoinaan sitä rakentamassa. Tai remontoimassa, sillä periaatteessahan paikka rakennettiin kokonaan uudestaan joskus vuonna 1998. Se oli rakennustyömaa, jossa osa Eevan perintö- levyn sanoituksista syntyi.

Runopoika rakennuksilla. Hyvä visio.

Sitten Ilvekseen tapaamaan herra Riikosta, tuota valtavilla leukaperillä siunattua neroa (ex- Valtava Kääpiö, ex- Pronssinen Pokaali). Jälleennäkemisen riemua on ilmassa. Juomme muutamat tuopposet. Riikonen kertoo saaneensa kerättyä lähes kaikki 70- luvun Jallut. Pitkällinen projekti on siis vihdoin päättymässä! Hynynen on vilpittömän iloinen miehen puolesta.

Litmanen tekee telkkarista tulevassa Liverpoolin matsissa pari maalia ja kansa Ilveksessä hurraa suu vaahdossa. Sitä on maalaismiehen vaikea ymmärtää. Meillä kun lasketaan urheiluksi ainoastaan voimailulajit ja auto-urheilu.

Hynynen palaa Keravalle ennen puoltayötä. Hyvä siivu yöstä menee Karmilan kanssa kellarissa punaviiniä ja jaloviinaa juoden. Tyyppäämme Tomi Siveniuksen uutta levyä. Peter Gabrielia kuunnellaan myös. Ja Panteraa ja Tom Pettyä. Sitten mennään nukkumaan vaikka mieli tekisi vielä jatkaa. Sinkkonenkin viestittää olevansa punaviinin maailmassa ja Hongistollakin tuntuu puteli olevan huulilla. Ihailtavaa vapaa-ajan aktiivisuutta! Hynynen tarkistaa aamulla puhelimensa. Sinkkoselta on tullut viesti: "Haukikin on vain ihminen."

Pitää paikkaansa.

TORSTAI 27.9.2001
Laulupäivä. Hynynen aloittaa Tuomitusta. Karmila ehdottaa pientä muutosta sanoihin ja muutos tehdään. Biisi menee yllättävän helposti, vaikka siinä on jopa melodia kertosäkeessä. Selviää kuitenkin, että Pahuuden poikakuoroon on otettava taas yhteyttä. Stemmoja ei nimittäin tunnu syntyvän. Ainakaan vielä.

Rakastaa/ ei rakasta on seuraava ralli.
-Vittu, sä ootkin mystinen ja aloitat hittibiiseistä, toteaa Karmila.
Tämä onkin vaikeampi pala, säkeistöt menee toki helposti mutta kertosäe tuottaa pieniä ongelmia. Hynynen huutaa ne aluksi mutta lopputulos kuulostaa Sleepy Sleepersiltä. Se ei kuitenkaan ole tavoitteenamme. Juomme kahvit ja yritämme uudelleen. Ja sinne uppoaa. Stemmoja ei kuitenkaan synny vielä tähänkään.

Vuonna yksi ja kaksi kokee myös sanoitusmuutoksen Karmilan puuttuessa peliin.
-Mitä vittua sä tuolla lauseella oikein tarkoitat ja miten se liittyy tähän biisiin?
Tiukkoja kysymyksiä, joihin ei löydy vastauksia. Lause muutetaan ja biisi vedetään nauhalle. Helppoa, sitähän huutaminen on.

Tässä välissä Hynynen ja Karmila suuntavat talon ullakkokerrokseen, jossa Hynynen suorittaa muutaman rästiin jääneen työn. Nimittäin ilmastointiputkien eristämisen. Hikistä hommaa. Karmila asettelee villoja ullakon lattialle ja hikoilee kuin sika. Miesten touhua, saatana! Samalla reissulla kannamme muutaman ylimääräisen savupiipusta jääneen harkkotiilen pihalle. Painavat monta kymmentä kiloa kappale. Miesvartalot kimaltelevat hikisinä syksyisen auringon valossa. Ilmassa on runsas määrä erotiikkaa. Erotiikkaa Helvetistä.

Illalla vedämme vielä Kuolemanvakavan, joka vaatiikin sitten useamman oton. Myös muutaman oton punaviinipullosta. Kappaleessa on nimittäin melodia. Hynynen on lievästi ylävireessä, eikä raukka kuule sitä itse. Ja sehän vituttaa.

PERJANTAI 28.9.2001
Session viimeinen päivä. Aamu alkaa kitaroilla. Karmila on saanut uuden lelun, omituisen näköisen wah wah- pedaalin, jota on tietenkin heti kokeiltava. Ja särön kanssa tietenkin. Karmila polkee ja Hynynen soittaa. Tunnelmointia tehdään Alussa oli -biisiin. Ja Käärmeen pään alkuun. Ja Vuonna yksi ja kaksi- biisiin myös.

Sitten huudetaan. Hynynen vetää Kielletyn puun hedelmän. Se menee helvetin helposti, onhan se huutoa lähes koko biisi. Vaikkakin sanat valmistuivat vasta pari yötä sitten. Nyt ne tuntuvat kuitenkin ensimmäistä kertaa hyviltä suussa. Käärmeen pää on seuraava. Sekin on yhtä ilakointia ja helvetillistä huutoa. Karmilan kommentti vedon jälkeen:
-Mitä sä lauloit, ei oikein kuulunut?

Yritämme vielä aloittaa Meren mutaa -biisin, mutta se jää. Ei jaksa enää keskittyä. Juna lähtee pian. Tuhoamme jaloviinan ja punaviinin tähteet ja suuntaamme asemalle. Keravan idyllisessä asemaravintolassa juomme kaljaa session päättymisen kunniaksi ja katselemme kuinka teinit kaatuilevat ratapihalla.

Seikkailut jatkuvat kahden viikon kuluttua.

Seuraava osa >

sivua päivitetty 3.10.2002 - webmestari@kotiteollisuus.com