KOTITEOLLISUUS: HELVETISTÄ ITÄÄN
HELVETISTÄ ITÄÄN
(23.3.-5.4.2003)
Viimeisin
biisi, joka tehtiin. Riffi ja säkeistö syntyivät
treenijameissa. Illalla istuttiin kolmestaan baarissa (joka on oikeasti helvetin
harvinaista Lappeenrannassa) ja vedettiin naamat. Hynynen teki kertosäkeen
sanoineen kaikkineen seuraavan aamun krapulassa, ja saman päivän
treeneissä biisi olikin valmis. Myöhemmin tajusimme, että riffi
menee aika läheltä KISSin God of Thunderia. Hongisto totesi, että KISSiltä saa
aina varastaa, kunhan ei varasta Paul Stanleyn laulamista biiseistä. KISSiltähän
me olemme varastaneet vahingossa aikaisemminkin, Yksinpuhelun riffihän
mukailee kuulemma War Machinea.
On autot ja asuntolainat
on koira ja kakarat
on Ikea-kalusteet ja vaimolla
salilla treenatut pakarat
Keräämme bonuksia
se kannattaa kyllä
lauantai-iltana käymme
alueella
lapsilta kielletyllä
Älä vanno mitään
helvetistä itään
kuljetaan
älä vanno mitään
on matka
pitkä, voi käydä mitä vaan
tämä on
kuin
vieras paikka
voi olla,
että eksyn elämään
tai voi
olla, että tähän jään
Puhut vaatteiden hinnoista
haaveilet uusista rinnoista
kurkkunaamioisi alta en
kasvojasi tunnista
TV on auki
katson läpi illan
tarjonnan
katson Ostos-TV:nkin
tekstaria chatiin tarjoan
VERI VALUU MAAHAN (16.10.2002-9.4.2003)
Työläin biisi. Sinkkonen ei meinannut millään tajuta,
että tämän voi soittaa Hurriganes -tyylillä aivan suoraan,
mies kun kuuntelee välillä liiankin orjallisesti kitara-aksentointia.
Lähtökohtana oli Entombed. Biisi saatiin kunnolla kasaan vasta juuri
ennen demon tekoa. Martikainen auttoi hieman sanoissa, mutta ehkä hieman
liian vähän, luulen.
Kaatopaikat, hautuumaat
ovat täynnä ja
tukossa
hullujenhuoneet
nyrkkiin puristuvat
kädet
ovat
vallanhimoisen ihmisen luoneet
Olemme kyykyttäneet köyhiä
ja vielä päälle
konjakit
juoneet
rahat salkkuun, sotilaat arkkuun
näin täällä käy, kun ei Jumalaa näy
Meidät tähän
kirjoitan
jumaluutta ikuistan
kun Jumalan veri valuu maahan
en tunne kasvojamme
en vastaa teoistamme
Jumalan veri valuu maahan
Maa on köytetty
valjaisiin
kaikuu Pirun ääni
kaiken
yllä
se kohoaa
ylös taivaisiin
se siellä kuullaan
kyllä
Ei Jumala
jaksa, se on ennenkin
nähnyt
kun on pärjätty
selittelyllä
vain sinä saat
minut uskomaan
me pidämme elämää yllä
KUNINGAS MAMMONA (15.10.2002-5.4.2003)
Hynynen
yritti jammailla Iron Maidenin Waisted Yearsia ja riffi alkoi muotoutua
siitä. Lopulta riffistä tulikin (luojan kiitos) aivan erilainen.
Loksahti treeneissä kohdalleen heti ensimmäisestä soittokerrasta
lähtien. Hynysen ideana oli tehdä mahdollisimman yksitoikkoinen huutobiisi.
Karmila yritti äänitysvaiheessa kehitellä säkeistöihin
jotain melodiaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Miksauksen
jälkeen mies oli kuitenkin helvetin tyytyväinen biisiin. Nightwishin
Tuomas soitti loppuun hienot syntikkakuviot tehden finaalista aivan helvetin
pelottavan. Martikainen auttoi sanoissa. Kotiteollisuuden Master of Puppets,
ei sävellyksellisesti vaan tunnelmaltaan.
Korkean hopeatornin
ylimmässä huoneessa
ilakoi kuningas Mammona
kultaisten naistensa kanssa
kun huulet hamuavat toisiaan
kuuluu
kilinä kolikoiden
kuninkaan
kädet roikkuvat
alhaalla
painosta sormusten
Eläköön
kuningas
Mammona!
Henkäys,
joka vuosisadat tuo
tullessaan
käy
kultahampaiden
takaa
raha petaa ja kuningas makaa
Alhaalla puutarhassa
ihmisorjat raatavat
iloitaan
jos jotain itää
yleensä ei kasva mikään
kumarretaan kuninkaan kuvaa
ja
kiitetään
antimista
mausta
leivänkannikoiden
vedestä kuralammikoiden
MINÄ OLEN
(28.8.2002-6.4.2003)
Ensimmäinen valmis biisi näistä uusista. Hyvin skitso. Välillä tuntuu
helvetin hyvältä, välillä taas hirveältä suomirock
-rallilta ollen luultavasti molempia. Mutta sanat ovat erittäin onnistuneet,
ja siitä kiitos myös Martikaiselle. Positiivisin biisi meiltä ikinä,
myös sanojensa puolesta. Tämä on luultavasti niitä biisejä,
jota meiltä vaaditaan Helvetin porteillakin. Ja varsinkin siellä.
Joku
vaihtaa öisin lähikauppojemme
nimiä
äidit synnyttävät lapsia, joiden puhetta emme ymmärrä
kuka
hiippailee pois Suomi-neidon
aitan liepeiltä
neidon,
jonka kupeet huokuvat nyt
ikuista kylmyyttä
Ja sen mies, Jussi, seisoo yksin suon laidalla
on
kuokka pudonnut, räkä valuu hikisellä poskella
eikä mies tiedä mitä tehdä, mihin mennä nyt
on
sillä kylmä, kylmä kuten sisälläni
on
Mutta
minä olen ja elän ja hengitän
yhtä suurta jumalaa, Elämänhalua
sen
temppeleinä toimivat
kapakat,
ilotalot
markkinat,
marketit, kaupunkien
värivalot
Katson
ulos ikkunasta, en näe iloa täällä
levinneitä hiekkalaatikoita, räkäisiä lähikapakoita
joista
yksinhuoltajat raahaavat yhden
yön Toivoja
jotka
poistuvat aamulla ennen kuin
lapset heräävät
Anna
minulle kätesi,
anna lupaus
huomisesta
lupaa,
etten yksin jää tähän kylmään elämään
tähän päivään, jossa kaikuvat patsaiden jylhät äänet
jossa syntynyt kulkee kuolleena etsien hautapaikkaansa
Niin kaunis on kuunsirppi
Niin
raikas on syksyn sateen jälkeinen
tuoksu!
Kuka
täällä komentaa, ketä täällä totellaan
kahta suurta jumalaa, Ahneutta ja Rahaa
joiden
temppeleinä toimivat pörssit
ja ilotalot
markkinat,
marketit, kaupunkien
värivalot
Mutta
minä olen ja elän ja hengitän
yhtä suurta jumalaa, Elämänhalua
sen
temppeleinä toimivat
kapakat,
ilotalot
markkinat,
marketit, kaupunkien
värivalot
TÄMÄN TAIVAAN ALLA (kevät
2002- 17.3.2003)
Kulki
nimellä "Tyttöjen biisi" heti ensi treeneistä lähtien. "Tällä biisillä saadaan
pillua", totesi Sinkkonen. Sanoista tuli kuitenkin aivan helvetin toivottomat,
ei siis huonot, vaan synkät. Ensimmäinen kertosäe, joka näistä uusista
valmistui, säkeistöjä piti hioa vähän pitempään.
Lopun kitaramelodia on tuttu jostain, mutta kukaan ei saanut mieleensä mistä.
Se päätettiin siis jättää. Tuomas veti loppuun hienot
viulusyntikat. Hynynen itki Hongiston alakerrassa kun mies soitti niitä.
Tämä osoittaa, että Hynyselläkin on siis tunteet.
Kuun ja auringon
välissä olento
on
käärmeen
kasvot
ja
rippeet enkelin
Sekö minusta
jäljellä enää on
missä olin
ja
missä lentelin
Tuuli yltynyt hakkaa naruja lipputankojen
tuuli
yltynyt
käy
yli puiden
rankojen
Tämän
taivaan alla tuuli
puhaltaa
se hakee vertaistaan
ja
pieni ihminen
ristii
kätensä
rukoillakseen
Mutta rukous on vain mutinaa tuulessa
ei
sitä kukaan
kuule
ja
jos
jostain
joskus löytyy
jumala
ei se lapsekseen, kuvakseen
minua tunnista
Unohduksen
sylistä nousee
raudanharmaalle
taivaalle
lintujen parvet
kun
tuuli levittää
tomua
yllemme
Pelkään kuolemaa, ei kukaan kulje täällä vetten päällä
pelkään kuolemaa, ja pelkään elää täällä
VIITTÄ VAILLE
VAINAA
(29.6.2003)
Tehtiin
erillisenä sessiona kaksi viikkoa varsinaisten äänitysten
jälkeen. Karmila vaati lisää vauhtia levylle. Mehän tehtiin. Äänitettiin
yhdessä päivässä Finnvoxilla joskus heinäkuun alussa.
Sanoituksen idea tuli kun Hynynen kävi katsomassa isäänsä sairaalassa
levyn äänitysten aikaan. Ensimmäinen asia, joka tuli mieleen
oli "tuo ukkohan on viittä vaille vainaa". Tuli mietittyä isä-poika
-suhteita sen jälkeen aika tarkkaan. Ja sitä, että miten vanhan
liiton ukot elämään suhtautuu, että "töitä pitää tehdä vaikka
henki lähtis". Ja ennen kaikkea: miksi vitussa näin on? No,
siihen ei löydy vastausta tästä biisitä, ja tuskin mistään
muualtakaan.
Maailma on
taipumaton
ei
se huomaa miehen
työtä
Väsyneet
miltei nukahtaneet
silmät tuijottavat yötä
On
meitä monta
periksiantamatonta
onnetonta valittajaa
Esi-isien
hautakivien
itkuista tuijottajaa
Viittä vaille
vainaa!
Perkeleet
isässä pihisee
ei
poika osaa
tehdä vastaa
Kun taskussa
kännykkä pirisee
ei
isä osaa,
poika vastaa
On kiire niin
omiin hautajaisiin
ei jaksa panna vastaan
Vanha on
mykkä ja
voimaton
kun pappi uutta kansaa kastaa
Viittä vaille
vainaa!
TUONEN JOUTSEN (18.3.-5.4.2003)
Hynysen
mielestä hienointa, mitä olemme tehneet koskaan, treenikämppäjamien
tulos. Martikainen auttoi hieman sanoissa, ja lopulta niistä tulikin aivan
helvetin hyvät. Loppu on jammailtu kasaan juuri ennen demon tekoa. Vielä demolla
se kuulosti helvetisti CMX:ltä. Karmila auttoi muuttamaan sitä hieman
varsinaisissa äänityssessioissa, ja kun Tuomas soitti sinne vielä hienot
syntikat ja Pahuuden poikakuoro veti mahtipontiset kuorot, kuulostaa
lopputulos aivan joltain vitun oopperalta.
Asuu lattialla
tuhkaa, luita, halla
valokuvia
menneestä
pieleen
menneestä
Parta taas ajamatta
hiukset on kampaamatta
ja
kun
hämärtyy
musta
varjo
lähestyy
Tuonen joutsen!
Vaimo
soittaa, älä vastaa
vaimo soittaa ainoastaan
jakaakseen tavaroitamme
omiakseen kakaroitamme
alusvaatemainoksista
naista etsin vaimoksi ja
vedän
verhoja,
lukitsen
ovia
aseeseeni etsin kovia
Tuonen joutsen!
KAKSONEN (15.3.2003)
Mietittiin
pitkään tästä jonkun singlen kakkosbiisiä.
Karmila miksasi kuitenkin biisin niin hyvin, että pakkohan se oli levylle
laittaa. Hongisto ja Sinkkonen hoilaavat mukana kertosäkeessä, se
oli varsin sympaattisen kuulosta toimintaa. Lopulta se alkoi toimia niin hyvin,
että käytimme poikien "futiskuoroa" muutamassa muussakin
biisissä. Sanat ovat jatkoa Päivänsäde ja Menninkäiselle,
näinhän siinäkin tarinassa lopulta täytyi käydä.
Lopun teksti puolestaan kumartaa kovin erään Kainuun suunnalla asuvan "vanhan
liiton" kirjailijan suuntaan. Biisi itse syntyi treenijamien tuloksena,
vain kertosäe oli Hynysellä valmiina.
Sarvipäällä karvainen häntä
roikkuu
koipien
välissä
vuoren
mustan
sisässä
se kulkee
riiviö rinnan sisässä
Ja
sillä on
sisarensa
Päivänsäde
vankinaan
se
pitää sitä omanaan
vaan
sitä uskalla
ei
kuin
matkan takaa tuijottaa
Ja
yötä yksin
kulkee kaksonen
maailman loppuun asti miettien
mikä on
outo tunne
rinnassaan
ei raukka rakkautta tunnista
Kevät
ei
riisu
hamettaan,
odottaa valoa saapumaan
piilostaan
sillä halla
korpikuusen
alla
vain tiukentaa otettaan
Päivä riutuu vuoren sisässä
nuolee haavojaan,
kuolee pois
kun ei kaksonen tahdo
käsistään päästää tätä kauneutta
Ja
yötä yksin
kulkee kaksonen
maailman loppuun asti miettien
mikä on
outo tunne
rinnassaan
ei raukka rakkautta tunnista
Kun toinen riutuu pois, heikkenee
niin toinen miettii miksi pahenee
tuo outo tunne polon rinnassa
ei raukka rakkautta tunnista
Ei
silmiä näy pimeästä
eikä kulkijasta tästä
varjoa lankea
Ei
hengityksen
huurua
näy
ei
jälkeä jää kun se käy
valkoista hankea
Päivänsäteen
ottaa
syliin
matka Tuonen kylmiin kyliin
alkaa ankea
On
pimeä tie ja kyyti jäinen
vastassa
joukko
tuhatpäinen
kuolonkankea
RAUDANLUJAT (12.3.-31.5.2003)
Hynynen
harsoi sanat kasaan hädissään juuri ennen laulusuoritusta.
Idea oli toki ollut olemassa pitkään, mutta viimeistely tapahtui
vasta pakon edessä onnistuen lopulta erittäin hyvin. Kertosäe
on aika poppi, mutta riffi on rautaa. Perusbiisi, perustuu ehkä hieman
liikaakin yhteen riffiin. Kertosäe pelastaa helvetisti.
Maailman
sydän
on
kuin kovaa
kiveä
se sykkii tahtiin mainosvalojen
yksinäiset
hapuilevat
toisiaan
loukoissa kerrostalojen
Unet on katsottu moneen kertaan
kaikki kulkee samaa rataa
ihminen
etsii
ihmisen
lämpöä
jostain tekstiviestien takaa
Kuljen
yksin
yksinäisyyteen
kuljen
yksin
yksinäisyyteen
Mutta
naisen
sydän
rakkaudesta
palava raudanluja on
Mutta
miehen
sydän terästä valava
raudanluja on
Kylmä kuu
valaisee
rantaa,
jonka
puut
ovat
pystyyn
jäätyneet
kylmä kuu valaisee jäätä,
jonka alle
unelmamme
ovat
päätyneet
Maailman
kylmää tuulta
emme
pakoon
pääse mihinkään
vahva
heikompaa
syö kun nuija pöytään
lyö
ja
me
vain
täristään
YÖ PÄIVÄÄ KEINUTTAA
(14.10.2002-15.6.2003)
Henkilökohtaisin näistä uusista. Tämän ääressä Hynynen
on tirauttanut muutamat itkut. Finaalin lauluosuus syntyi Hongiston saunassa
Hynysen mököttäessä siellä yksinään edellisenä iltana
ennen biisin laulusuoritusta. Siinä oli taas Karmilalla ihmettelemistä.
Ensin biisin kertosäe osoittautui helvetin vaikeaksi laulettavaksi ja
sitten loppuun tuli vielä finaali, joka oli vähintäänkin
yhtä vaikea. "Miksi vitussa sun pitää tehdä sellaisia
melodioita, joita sä et pysty kunnolla laulamaan?" Aaltonen
ja nuorempi Hynynen paikkaavat hienosti taustalauluilla. Ja Tuomas soitti
taas
hienot syntikat
pohjalle.
Kokonainen valtameri
mahtuu
pehmeälle
ihollesi
sen rantoja kaluan
kuljen tahallani itseni eksyksiin
on
niin
lämmintä olla täällä
sädekehäsi
hehkussa
pehmeiden siipiesi suojassa
aamuauringon lantiolla
Tunnen
siipiesi
pehmeän
hipaisun
aamun kirkkaassa valossa
kun sinut viereeni saan
et
pääse
pois
ollenkaan
et
lennä enää milloinkaan
valon rajalla, rajalla taivaan ja maan
on
kylmää, vesi jäätyy
uomaansa
siellä kadonnutta sydäntäsi
etsit
löydät yön joka päivää keinuttaa
Yö keinuttaa!
Silmäsi syvissä kuopissaan
makaavat kivisiksi muuttuneina
sydän
eloton
rinnassasi
lepää kovaksi
luutuneena
imettäjän
rintasi
roikkuvat kuivuneina
siipiesi riekaleet
likaisilla lakanoilla
Elämä lupasi
liikaa kai,
sait
syliisi vain arjen
etkä mitään
muuta
saa
yö päivää keinuttaa
Ja
minä lupasin
liikaa kai,
sait
sydämeesi
arven
etkä mitään
muuta
saa
yö päivää keinuttaa
< Sanoitukset menu
sivua päivitetty 23.3.2004 - webmestari@kotiteollisuus.com