KOTITEOLLISUUS: EEVAN PERINTÖ
RAKASTAN (elokuu 1998)
Hävettää tunnustaa, mutta idea on varastettu. Paavo Haavikon
Rauta-aika oli tätä tekstiä tehdessä kova sana. Ja on vieläkin.
Ja Raamattu tietysti.
Sinun on valtakunta, voima ja kunnia
Iänkaikkisesti sinulla
on valta
Rakastan!
Turha on takoa naista mieleistänsä
Unta ja hopeaa takoa eläväksi
Rakastan!
EEVAN PERINTÖ (8.10.1998)
Helvetin
tärkeä ja henkilökohtainen teksti (Ja hyvä! kirj.huom.).
Tilannekatsaus. Puhdistautuminen. Omaan oloonsa voi vaikuttaa. Vai voiko? Karmila
soitti kertosäkeeseen aivan helvetin matalalle viritetyn kitaran. Hynynenkin
yritti, mutta ei osannut. Löysät kielet eivät oikein sovi halonhakkuutyylin
taitajalle. Ei pysy vire.
Surulliset päivät
seisovat rivissä
odottavat aikaansa
tuoda terveisensä
oudoilta seuduilta,
karuilta mailta
Valonkantajan luota,
ikikylän perukoilta
saapuu ikävän henkäys,
kaihon kosketus
muistan taas osani;
Onnellinen, en saa olla
Onnellinen, en voi olla
Mitä täältä etsin?
Mitä täältä saan?
Vain omassa päässään
voi
tätä paikkaa
paremmaksi rakentaa
IKUISESTI (joulukuu 1998)
Biisin
runko syntyi päivää ennen studioon lähtöä,
sanat vasta studiossa pakon edessä. Siihen nähden ihan kohtuullinen
teksti. Aika uskonnollinen. Viimeinen säkeistö on homman idea. Että,
mitä helvettiä se ihminen täällä oikein poukkoilee?
Onko missään mitään järkeä? Onko tässä tekstissä mitään
järkeä? (Ei. kirj.huom)
Jumalani on tullut tänne
meitä katsomaan,
heiluttelee puiden latvoja,
ravistelee minua
Hän repii tätä maisemaa
isännän otteella
tulee orpo olo, tulee
ikävä kotia
En saa kuolevien rauhaa maistaa,
en löydä kotiin
milloinkaan
saan ikuisesti
täällä vaeltaa
Tahtoisitko lähteä jumalani
kanssa katsomaan
kultaista vasikkaa, jota täällä palvotaan
voi tulla äitiä ikävä, isän
ohjeet
mieleen
"Täällä saat, poika, etsiä itseäsi
ikuisesti!"
SULJE SILMÄNI (heinäkuu-joulukuu
1998)
Minulla ei ole
aavistustakaan mistä tämä biisi kertoo. Muistaakseni
teksti lähti käyntiin jostain Leonard Cohenin runosta, en ole varma.
Pahuuden enkelit
puutarhan puiden katveessa
kantavat väsyneinä
miekkojaan kuluneita,
jotka ovat kylläisiä maailman
mausta
Pahuuden enkelit
ostoskeskuksissa
sukeltavat mainosvaloihin,
värikkäisiin mainoksiin,
joissa Saatana valvoo meitä
Piirijoen jumala
pyydän
sinua
sulje jo
minun
silmäni!
Minulla suden ikenet,
karhun pää kainalossa
kenelle antaisin
kaiken tämän raivon
se ei vaikuta mihinkään!
SOIN (heinäkuu
1998)
Tämä on taas näitä kriisilauluja. Tehokasta tarinaa suoraan
auttavaan puhelimeen! Ensimmäinen teksti, joka valmistui tälle levylle.
Näitä lauluja lapset... taitaa olla napattu jostain vanhasta kansanrunosta.
Tai sitten se on Eino Leinoa. Mutta nehän ovat sama asia melkein. Kertosäe
syntyi Hynysen ollessa tienaamassa kitararahoja rakennustyömaalla. Vitutti.
(Aika hyvä teksti. kirj.huom.)
Sinä puhallat minuun
voimaa,
puhallat inhoa itseeni
hyvää oloa en muille
kailota
pahaa oloani huudan ja
soin!
Näitä lauluja lapset eivät
laula,
näitä lauluja tytöt eivät
kuuntele
nämä laulut tulevat sieltä,
missä miehet hikisinä kiertävät kehää
Katso kuinka
täällä itken,
katso kuinka
minä kärsin
ja soin!
Mistä tulee ihmisen kaiho?
Mistä tulee pohjaton
suru?
Mistä tulee toivo siitä, että joskus näkisi
Jumalan,
jota ei ole?
KUOLEVA (elokuu 1998)
Pieniä ongelmia omatunnon kanssa. On ikävä muistaa kesken kaiken
hölmöilyn, että sitä kuoleekin joskus. Killing Joke toimi
innoittajana riffiin.
En näe enää unia.
Riutunut
ruhoni
matkalla
mummolaan
kantaa
säkillisen
valheita
mukanaan
Muistan,
että olen
kuoleva!
En näe enää unia.
Kestäkää
keuhkoni,
kestäkää
huutoni
ikuista,
jatkuvaa
sairasta
toimintaa
JUOKSU (elokuu 1998)
Kertosäe syntyi Hynysen testatessa uutta kitaraa peilin edessä.
Oman itsensä ilmaisun vaikeutta ei siis tällä kertaa ollut vaikka
teksti siitä kertookin. Vahva humoristinen lataus.
En osaa puhua,
en osaa sitä kieltä,
jolla rakkaudesta puhutaan
En saa sanoja,
sanoja,
sanoja,
sanoja,
sanoja ulos
Ja juoksu jatkuu kohti sanoja
Juoksuni jatkuu kohti sanoja
En osaa kauneudesta puhua
Juoksuni jatkuu ilman sanoja
Räty, Viren, Kekkonen
elävät ikuisesti täällä
ei suomalaista hiljaisuutta
voita mikään
En saa sanoja&
VAKIOT (13.1.1999)
Huumoria.
Ja aitoa, turhaa vihaa epämiellyttäviä asioita ja
latteuksia kohtaan. Asioita, joihin itsekin sortuu usein. Itseinhoakin siis.
(Tämähän sopisi Helvetistä itään -levylle. kirj.huom.)
Työ.
Raha.
Etelänmatkat.
Rusketus.
Viikset.
Takatukka.
Nilkkabootsit.
Imatra.
Ruotsinristeilyt.
Tv- visailut.
Työnhakuvalmennuskurssit.
Nimipäivät.
Hector, Kirka, Pave, Pepe.
Suomi-soul.
Poliisi- tv.
Puhelin.
Autokauppiaat.
Makuuhuonekitaristit.
Kaavakkeet.
Vaaleanpunainen huulipuna.
Nakkikioskijonot.
Automarketit.
Ylihuominen on huomenna,
tuskin maltan odottaa
Ylihuominen on huomenna,
ikuista krapulaa
Teekkarihaalarit.
Fysioterapiaverkkarit.
"Melkein pyrin teatterikouluun."
"Nuorempana urheilin."
"Lopetan juomisen, hankin
kuntosalikortin."
Kasvirasvajäätelö.
Sunnuntaikävelyt.
Laiha kahvi.
MANIA (21.10.1998)
Huumoria
taas (Vittu, kun sitä ollaankin oltu rehvakkaalla tuulella tätä levyä tehdessä!
Tämäkin sopisi Helvetistä itään -levylle. kirj.huom.).
Ja melkein tarina.
Öitä,
päiviä,
hiljaisia hetkiä
ei ole
on vain taakka,
jonka paino
alkaa olla liikaa
Kalmamäen alta kaivan
aurinkoa, kuuta, hiljaisuutta
elämän kehässä
selittämätöntä kiihkoa,
toivoa, halua
Maniamaniamaniamaniamaniamania
maniamaniamaniamaniamaniamania
maniamaniamaniamaniamaniamania
mania
Polkuja,
joita voisin kulkea
on liikaa,
en muista
mistä olen tulossa,
minne menossa
Ja joskus pääni sisällä
naksahtaa jotain, ja minä muistan
rivitaloasunnon,
vaimon, koiran ja lauantai-illat
EI PUHUTA
(heinäkuu-21.9.1998)
Hautausmaalla
on mukava rauhoittua. Välillä tuntuu, että siellä viihtyisi
pitempäänkin...
Taasko heräsin
tänne katsomaan
tyhjiä kasvoja,
kuulemaan lupauksia
Pirun kusen maku
pyörii suussani
se syö haluni,
himoni
Kierrän rautasaappaissani
hornan vuorta
talvipoika minussa
ei tahdo kuolla
Etsin paikkaa, jossa
on hiljaista,
rauhallista&
Hengitän
hiljaa,
hiljainen on maisema
Hiljaa,
sanaakaan ei puhuta
Ei puhuta!
Sielut lepäävät
kivien alla
hiljaisuudessa,
rauhassa
Linnun laulu seuranaan
ja luonnon vehreys
tänne voisin jäädä&
SAATTOVÄKI
(29.10.-11.12.1998)
Ihminen on ihmiselle ihminen. Ja se on suttakin pahempi.
Niityillämme
kukkivat
yön
kukkaset
Pakkanen
heiluttelee
hentoja
varsia
Saattoväki
kulkee hiljaa
itkemättä, hymyilemättä
Saattoväen
jylhyys toivottaa
hyvää matkaa
Eevan
rakastajat
viruvat
kuolleina
Hetki sitten
nauroivat,
nauttivat
näistä juhlista
Miksen tunne mitään?
< Sanoitukset menu
sivua päivitetty 24.3.2004 - webmestari@kotiteollisuus.com