KOTITEOLLISUUS: 7
10 biisiä, 46 minuuttia. Tästä tuli nyt tämmönen. Ihan helvetin surullinen levy. Prosessina vaikein levy mitä olemme tehneet. Tämä johtuu siitä, että Helvetistä itään -levyn jälkeen elämä oli yhtä juoksemista paikasta toiseen, yhtä helvettiä suorastaan, ja treenaaminen jäi aika vähälle. Jossain välissä saimme kuitenkin levyllisen biisejä kasaan ja vähän ylikin. Nämä 10 valittiin levylle siksi koska ne muodostivat parhaan kokonaisuuden, kävivät toistensa kanssa yhteen. Erimielisyyksiä biisivalinnoissa oli paljonkin, mutta lopulta minun piti ottaa Hitlerin rooli ja sanoa miten homma hoidetaan. Ja hommahan hoitui, parhaalla mahdollisella tavalla vielä.
Outoa tässä kaikessa on se, että minulla ei ole mitään muistikuvaa missä välissä nämä biisit ovat syntyneet. Sen muistan kun keväällä 2004 aloittelin hommaa ja sain Kultalusikan ja Vieraan sanomaa vietyä kämpille jätkien syynättäväksi. Sen jälkeen muistikuvat ovat hyvin hataria. Jossain vaiheessa lätkimme Sinkkosen kanssa kahdestaan biisejä nippuun, Hongisto tuli kehiin muistaakseni joskus elokuun loppupuolella, juuri ennen demon äänityksiä. Tekstit on tehty semmoisen sumun vallitessa, että siitä ei ole jäänyt mieleen yhtään mitään. Nyt kun asiaa miettii muutaman viikon levon jälkeen tuntuu aivan siltä, kuin olisin ollut jossain vitun transsissa. Se ei ole kuitenkaan mahdollista, koska transsissa olo on homojen hommia. Ehkä joku muu on tehnyt ne, minä olen vain kirjoittanut ne ylös.
No, näin tästä muodostui kuitenkin todella ehjä paketti. Joku voisi tietysti sanoa, että puuduttavakin, mutta minä näen yhtenäisyyden enemmänkin voimana. Väitän, että näin yhtenäistä kokonaisuutta kuulee nykypäivänä aika harvoin. Ja levynhän pitää olla yhtenäinen kokonaisuus, ei mikään räiskintä, jossa on muutama hitti ja loput paskaa.
Tai ehkä tällä levyllä on sitten pelkästään sitä paskaa. Päättäkää te. Minä en enää tiedä.
Hynynen helmikuussa 2005
HULLUUTTA
JA HUMALAA (kevät
2004 - 12.11.2004)
Vanhat
miehet kaasuttelee. Oli helvetin hauska tehdä tätä biisiä,
saa nähdä miten se alkaa taipumaan keikoilla. Luultavasti hyvin.
Teksti oli alunperin Amerikka-kritiikkiä, mutta Rammstein kerkesi ensin.
Piti muuttaa. Aika selkeä johdattelu tämän levyn maailmaan.
Tule sisään Helvettiin, astu rohkeasti peremmälle
on
pöydät täynnä mutta isäntä järjestää tilaa
lisää
edesmenneet
mahtimiehet skoolaavat elämälle
ja
pian paikalle saapuvaksi odotellaan Taivaan isää
Härkä pyörii
vartaassa, esiliinassaan
isäntä marinoi, pitää yllä hyvää hiillosta
ja
kaikki näyttävät
nauttivan piinastaan
otetaan ilo irti kaikilla mausteilla
Ihmisten silmistä paistaa hulluus ja humala!
On kauppakeskuksia silmänkantamattomiin
ja TV -sarjatkin on valmiiksi naurettu
ei tarvitse ajatella, ja niin on paraskin
että kaikki on valmiiksi käännetty
ja kaulittu
VIERAAN SANOMAA (huhtikuu - 14.6.2004)
Levyn
ensimmäinen single. Syntyi Kultalusikan kylkiäisenä jo
keväällä 2004, ensimmäinen tälle levylle valmistunut
biisi siis. Kaunein kertosäe meiltä ikinä, pojat olivat aika
hiljaisia kuultuaan valmiin miksauksen ensimmäistä kertaa, taisipa
Hynynen pyyhkiä poskeltaan kyyneleenkin. Karmila soittaa hienon stemmakitaran
kertosäkeeseen. Helvetin hyvä teksti ainakin tekijänsä mielestä,
sopii hyvin melodian tunnelmaan. Aika lohduton syrjäytyneisyyden kuvaus.
Tästä biisistä napataan teippaus keikkabussin kylkeen: Epätoivo
matkustaa bussissa.
Isoja ovat lapsuuteni puut
alastomia runkoja
tuulettomia, linnuttomia
mustia rankoja
Ei lapsena ikinä eksynyt metsään
vaikka tahtoikin
nyt
eksyy kyllä vaikkei
tahdo
tai vaikka tahtookin
Katsomme pimeyttä silmiin
unta
joka ei jää
elämään
kuin hetken vain
katsomme
pimeyttä silmiin
unta
jota ei nää
kuin pienen hetken vain
Se
mitä sanot on kuin
vieraan sanomaa
mut sano vaan
se tuhanteen kertaan
Se
mitä sanon on kuin
vieraan sanomaa
mut sanon vaan
ja
vielä sen kertaan
Epätoivo matkustaa
busseissa,
metroissa, junissa
tuijottaa
väsyneitä kasvojaan
pimeyttä vasten
ikkunoista
Nähden ruosteisen maailmapyörän
joka natisee tuulessa
kuin
maailma yksin tyhjässä
avaruudessa
KAIHOLA (7.9.- 21.9.2004)
Vaikea
pala sovituksen puolesta, tätä käännettiin ja
väännettiin niin pirusti. Siitä kertoo sekin, että kertosäe
on ollut olemassa jo vuosia. Kaikkien vaikeuksien jälkeen tästä muodostui
levyn avainbiisi, nyrkki. Hynynen tarjosi tästä biisistä akustista
versiota eri säkeistömelodialla Karmilalle jo edellisen levyn yhteydessä,
mutta Mikko väitti sen kuulostavan aivan Yölle. Riffi syntyi vasta
miksauksen yhteydessä, alkuperäinen oli jotain vitun jazzia. Aika
vahva ehdokas toiseksi singleksi. Sanoissa on vähän sellaista riparihenkeä,
mutta aika onnistuneet kuitenkin. Ainakin tekijänsä mielestä.
Rakastamme aivan kuin
tarinaa
olisi vielä jäljellä
onnellista loppua
odotamme
siellä
missä Jumala nauraa
kirkoille,
papeille, rituaaleille,
kauniille alttaritauluille
koko maailmalle
En voi tarjota lohtua
sillä olen
vain ihminen
en voi
tarjota lämpöä
sillä itsekin
palelen
Kaikki meistä hamuaa
edes
pientä palaa
taivaasta
kuolon kainalossa
täällä Kaiholassa
maailmassa, jossa
käsi
muuttuu luiseksi nyrkiksi
pilvilinnat tomuksi
haavekuvaksi
En voi tarjota lohtua
sillä olen
vain ihminen
en voi
tarjota lämpöä
sillä itsekin
palelen
ja maata astelee
varjo mustuvan taivaan
yllään yön kylmä laulu
PERKELEEN
TYÖTÄ (2002
- 9.9.2004)
Nimi
oli olemassa jo Helvetistä itään -sessioissa, silloin
sävel ja sanat olivat vain täysin erilaiset. Karmila hyllytti sen,
mutta tämän se hullu kelpuutti mukaan. Hyvä niin. Autoilubiisi.
Meillä rupeaa olemaan näitä kruisailubiisejä kasassa jo
aika nippu, pitäisiköhän niistä tehdä oma kokoelmansa
joskus. Aika onnistunut teksti ainakin tekijänsä mielestä. Hokemaan
haettiin sellaista AC/DC:n Dirty Deeds Done Dirt Cheap -meininkiä, kertosäkeen
teksti puolestaan taitaa olla aika suora lainaus Saarikoskelta. Tai sitten
se oli joku toinen runopoika.
Äidin murheenkryyni
isän
ylpeydenaihe
pystyssä ruoto,
vaikka mennyt on maine
on pienuuttaan
karussa
täällä
vesien
rannalla, heikolla jäällä
tahtoo taivaan tähdeksi
tai vaikka miksi
kunhan velat muuttuu saataviksi
kuin seppä rautaa
kallioita Luoja
muokkaa maailmaa tuo valontuoja
ja on...
Kaunis
kuin viime henkäystään
ottava aurinko
aurinko, joka mailleen painuu jo
kaunis
kuin viime henkäystään
ottava aurinko
Perkeleen
työtä se
on
loputonta yötä, työtä neron
Yö pakenee päivää
ja
päivä yötä
molemmat
kumartavat Perkeleen työtä
joka etenee täällä
koneen lailla
torneja taivaisiin rakentamalla
katso sitä silmiin
ilotonta
kaunista kroppaa, jumalatonta
mieltä, joka on paljon
saanut aikaiseksi
katso
sitä, mitä ihmiseksi
kutsutaan...
MURHEEN MAILLA (7.9.2004)
Hynysen
lemppareita, kertosäkeen sanat syntyivät niinkin kornissa
paikassa kuin synnytysosastolla. Niitä piti tosin muuttaa, ettei homma
olisi mennyt ihan tissin läpyttelyksi. Nyt siitä tuli traaginen,
lohdun etsinnän kuvaus. Sama teema kuin melkein joka biisissä tällä levyllä.
Hongisto nauroi kertosäkeen sanoille demosessioissa, vittuili tyyliin "kylläpä on
herkkää". Tekijänsä mielestä ne ovat aika lohduttomat,
kuten koko biisi.
Valtatiet ovat liian leveitä
ja
vauhti tyhjää päätä huimaa
kylmästä Pohjantähdestä
yritetään repiä lämpöä,
voimaa
ja asumukset täällä päin
ainakin niin kerrotaan
ovat
täynnä varjoja
joilla
on vain kaksi nimeä:
Uni ja Kuolema
Joskus murheen maille sade lankeaa
huuhtoen
pahan meistä pois
silloin sinua pitelen, saan
kuvan
miltä tuntua
vois
sinä minussa
minä sinussa
mutta vain hetken lainassa
minä sinussa
sinä minussa
vain pienen hetken lainassa
Aamu-uutiset ovat aina
synkempiä kuin
itse aamut
ja kotipihassa riehuvat aina
esi-isien haamut
ja maailman sokea tahto
on
aina meitä vahvempi
liian nuorta viiniä
sen
päälle lohduksi,
ja
unta tai kuolema
SYLI (22.9.2004)
Demovaiheessa
Aaltosen Miitri - joka äänittää kaikki
demomme ja on ollut tekemässä taustalaulujamme jo monen vuoden ajan
- ehdotti kertosäepohjaamme uutta laulumelodiaa. Ostimme idean heti, mutta
sillä ehdolla, että hän myös laulaisi sen levylle. Hullu
suostui ja helvetin hienohan siitä tuli, jostain syystä nokkaan haisee
sellainen 80-luvun suomi-rock -klassikkomeininki. Sanoissa on vähän
sellaista Kuolleen kukan nimi -aikaista KT -tilitystä. Jossain kaukana
häilyi tekovaiheessa ajatus Soundgardenista, mutta aika kauas siitä livettiin.
Ei riittänyt lihakset.
Jumala on ollut hiljaa
kaksituhatta vuotta
kiikkustuolissa kiikkuu, itsekseen puhuu
kuluttaa vanhuuttaan
tekohampaat lonksuvat suussa
joku vaihtaa vaipat
ei
muista viikonpäiviä,
ei
suurta luomustaan
Poika kyttää perinnöksi
taivaan valtakuntaa
tajuton maailma on
Perkeleen syli
eikä sitä voi ohjata enää
mihinkään
suuntaan
on peli pelattu, pallo
menetetty on
Syvissä vesissä unelmat
kuolevat
ja maailma on kuin Perkeleen syli
murheen kielet mielet, haavat nuolevat
ja maailma on kuin Perkeleen syli
Kylmä syli!
Kuka uskoo kirjoituksiin
jaksaa asuttaa maata
unelmat kuolevat
jo kohtuihin
tai jos sattuvat syntymään
on murhe kumminaan
kuolema
päätä silittää,
sylkee
tulta lohtuihin
POHJANMAAN KAUTTA (toukokuu 2004- 15.6.2004)
Kulki
työnimellä "Juntti". Tätä arvottiin
pitkään b-puoleksi, mutta lopulta biisi onnistui niin hyvin, että pakkohan
se oli levylle saada. Perus KT -biisi, toimii varmasti keikoilla. Levyn ainoa
biisi, jossa on edes vähän huumoria. Mutta kuulostaako säkeistön
riffi Halloween -elokuvan tunnarille? Emme kommentoi, emme välitä.
Ei pojasta polvi parane
kuljen
kömpelöin liikkein täällä
pohjoisen
maan päällä
jossa sukupuu seisoo vahvana
sen kuulen havisevan, varisevan
ja tuulipukujen kahisevan
Pilkkeenä isän silmäkulmassa
olisi parempi olla
kuin melankolian vainiolla
jolla seisoo mykkä kansa
auringonlaskua tuijottaen
hiljaa valtioksi muuttuen
Isän, pojan
ja pontikan
nimeen
täällä kaikki
vannotaan
kautta pohjanmaan
yksi kerrallaan
joutuu luopumaan haaveistaan
Sateenkaaren juurelta
tyhjää kirstua
kotiin kannetaan
hangesta hautaan
kieltä rautaan
uudestaan ja uudestaan
Ikkunoista katsovat silmät
joilla ei ole kotia
toisia kodittomia
etsien aurinkoa joka
jossain
lähiön
takana
makaa kai jo kuolleena
RASKAS KANTAA (toukokuu 2004 - 13.11.2004)
Hynysen
lemppareita, riffi on mukavan raskas. Siitä tuli nimi koko
biisille. Kertosäe syntyi ihan viime tingassa juuri ennen studioon lähtöä.
Metallicasta Alice in Chainsin kautta kimmokkeella Killing Jokeen, ja lopputulos
kuulostaa ihan Kotiteollisuudelle. Sanojen puolesta voisi olla jatko-osa Helvetistä itään
-biisille. Tässäkään ei päästä mihinkään,
ollaan juututtu vain aloilleen.
Yön valossa
taotaan aurinkoa
toivosta uudesta
nähdään
unta
mahdottomasta
tulevaisuudesta
että yön maisema
ja tunnelma, joka
on kuin Golgatalla
päiväksi muuttuisi
hätä riemuksi
muuttuisi juhlimalla
Vieraita tähtiä
taivas
musta niin täynnä on, sydän
on
täynnä tyhjää
silti se raskas on
se on raskas kantaa
raskas kantaa
raskas kantaa
raskas kantaa!
Turhuus makaa
päiviemme
yllä
nauttii viihteestä
minä makaan
sohvalla, nautin
TV-liitteestä
eikä kukaan
kerro
mikä saisi
minut
näkemään
etten enää
tunne
ketään
en
itseänikään
Mitä halusin?
Mitä hain?
Mitä sain?
Mitä halusin?
Mitä janosin?
Mitä sain?
HYVÄÄ TULEVAISUUTTA
(28.11.2004)
Syntyi
kesken studiosessioiden paineesta saada vielä yksi biisi varmuuden
vuoksi mukaan lisäämään valinnan mahdollisuuksia. Onnistui
helvetin hyvin, niin melodialtaan kuin sanoiltaankin. Ainakin tekijänsä mielestä.
Lopun kitaramelodiaa rakennettiin Karmilan kanssa hitaasti ja hartaasti. Säkeistöjen
laulut on tehty hirveässä krapulassa. No, niin oikeastaan kaikki
tämän levyn lauluosuudet, mutta tässä vanhan viinan haju
suorastaan tulvahtaa kaiuttimista.
Kulkee henki kaiken yllä
mutta
sen laulu kesken jää
kun romuluinen ihminen kulkee
ei
mihinkään
ja ihmisten keskellä kulkee
kylmyys itsevarmana
on
jäiset huulet suudelmina
jokaisen otsalla
oli kädessään
miekka tai aura
aina kaiken tuhoaa
vuosisadasta toiseen
mies uhoaa
viinivirran rannoilta
haudoista, kehdoista
laulu
raikaa elämän
aamuista, ehtoista:
Jumala ja Saatana
paetkoot
luomuksiaan kun ei mitään uutta
täällä opita, häpeänsä takaa meille toivottakoot
hyvää tulevaisuutta
Sylissä pidetään
kauneutta
välillä paiataan
rumuutta
haistattelujen
väliin
kukkia, runoutta
ja elämä on kuin
juhlaa
se ikuisesti jatkukoon
viinin, tanssin ja naisten seasta
raikukoon:
SIEMEN
ALLA ROUTAISEN MAAN (kevät
2004-16.9.2004)
Tämän kanssa
tuli tirauteltua miksauksissa itkut muutamaan kertaan. Pieni toivon häivähdys
levyn loppuun. Nauroimme biisin nimelle jo demovaiheessa tyyliin "nyt
on Hynynen ruvennut runoilijaksi". Titteli
kuitenkin jäi. Lopun sointukierto, jossa on äärettömän
kaunis kitaramelodia, ainakin tekijänsä mielestä, on saanut
alkunsa Robbie Williamsin Angels -biisistä, jota Hynynen kerran kotonaan
krapulapäissään tavoitteli. Kaihola vilahtaa tässäkin
tekstissä. Jossain vaiheessa Hynynen ajatteli siitä levyn nimeä,
mutta kun CMX:llä on jo Vainajala, Maj Karmalla Sodankylä, Egotripillä Helsinki-Hollola,
Anssi Kelalla Nummela ja mitä muita niitä nyt onkaan, niin idea sai
jäädä. Sitä paitsi Kotiteollisuudelle sopisi parhaiten
levyn nimeksi Vammala, yhtään vammalalaisia tai vammaisia halveeraamatta.
Tai ehkä Aivovammala olisi paras.
Hämärä,
aamuinen kaupunki
makaa
kuin hirviö hengetön
sen
yllä musta taivas
raskas, ääretön
lähiöt eivät
ole aikoihin
auringossa kylpeneet
aamun usvassa marssivat
tuhannesti kuolleet
Ei elämä sammu
milloinkaan
alla routaisenkin maan
siemen kytee, nukkuu maas
kunnes aurinko nousee taas
Painan pääni
syliisi
anna minun olla
tässä
Kaiholassa ikuisesti
lohtua
etsimässä
BONUKSET:
SUOMI NYT. (7.7.-1.9.2004)
Vieraan
sanomaan "b-puoli".
Bussikuskimme ja paitamyyjämme
Tammen Jani on mukana kööreissä. Vähän rallatus, vaikka
säkeistöissä on kyllä hyvä meininki.
Olen
isäni poika enkä muuta
osaa olla
Murhe
hukkuu oluttuopin myrskyyn tai kossulla
Kyyti
meni
Eurooppaan, minä jäin
asemalle
Humppaa
tahdon kuuluttaa ja paskat maailmalle
Kun pientä Suomea
uitetaan
höyhenissä ja
tervassa
kesyä leijonaa
raahataan talutushihnassa
sen paskat kiltisti pussiin
kerätään
puistikossa
seitsemän
veljestä
palelevat pusikossa
Mannerheim
housut kintuissa ratsastaa auringonlaskuun
Suomen
osakkeet
kääntyvät yöllä jyrkkään
laskuun
Paniikki
iskee
pörssissä
ja
Suomen osakkeet menevät
halpaan hintaan
Hiki-
karpalot
syöpyvät
jokaisen
merkkihenkilön
patsaan pintaan
Kun
pientä Suomea
uitetaan
höyhenissä ja
tervassa
kesyä leijonaa
raahataan talutushihnassa
sen paskat kiltisti pussiin
kerätään
puistikossa
seitsemän
veljestä
palelevat pusikossa
Kun pientä Suomea
uitetaan
höyhenissä ja
tervassa
kesyä leijonaa
raahataan talutushihnassa
sen
paskat kiltisti pussiin kerätään
puistikossa
suo, kuokka ja Jussi
mätänevät
museossa
EI- KENENKÄÄN
MAA (huhtikuu-11.11.2004)
Vituttaa,
kun jokaisen kaupan nimi ja jokainen ammattinimike pitää nykyisin
olla englanniksi. Amerikkalaistuminen alkaa olla kyllä aika loppuunkaluttu
aihe, mutta tässä homma on kiteytetty kyllä aika tuoreella tavalla.
Ainakin tekijänsä mielestä. Yritimme saada riffiin vähän
sellaista Queens of the Stone Age -meininkiä, kun Hynysen alkuperäisellä demolla
biisi oli lähinnä Faith No More -pastissi. Lopputulos on punkkia,
kunnon roiskintaa. Kotiteollisuutta. Oli pitkään tulossa myös
levylle mukaan, mutta kertosäkeen iloisuus ei olisi lopulta sopinut levyn
linjaan. Sanat ovat kyllä erittäin onnistuneet.
Rapakon takaa joku kantaa
huuhaa-todellisuuden
lapset uivat kokiksessa
saavat
joka päivä lelun
uuden
tavoiteltava todellisuus
takana
näyteikkunoiden
palkkapäivä on joka päivä
sitä juhlitaan
torvet soiden
Hämärtääkö vai
onko vasta aamu
onko
kevät vaiko syys
kauppa
käy ja sitä pitää käynnissä
ihmisen
yksinäisyys
Tervetuloa Ei-kenenkään
maahan
kaikkea saa juoda
ja syödä täällä,
saahan
emme käytä suomea,
ja jos mietit miksi
metsurikin
kuulostaa hyvältä englanniksi
Ei-
kenenkään
maa!
Lottokuponkien täyttö on
kansantauti
meillä
elämän
arvoa mitataan
osakkeilla,
seteleillä
ihmisen veri sykkii niin
että näköä haittaa
siemenet
ovat reisillä
ennen
kuin keretään
edes naittaa
Aamuisen baarin kirkkaassa auringonvalossa
kylpee kansa
joka potee kohta krapulaa
vaikkei
tiedä edes
juhlivansa
Tervetuloa
Ei-kenenkään
maahan
kaikkea saa juoda
ja syödä täällä,
saahan
emme käytä suomea,
ja jos mietit miksi
metsurikin
kuulostaa hyvältä englanniksi
Ei-
kenenkään
maa!
Tervetuloa
Ei-kenenkään
maahan
kaikkea saa juoda
ja syödä täällä,
saahan
Jussin kuokka
vaihtunut on näyttöpäätteeksi
mannaa
sataa taivaalta vatsan täytteeksi
Ei-
kenenkään
maa!
HELVETINPYÖRÄ (1.9.-8.9.2004)
Tämäkin oli pitkään kahinoissa mukana, lopulta Sinkkosen
ja Karmilan sana vaikutti siihen, että biisi putosi pois levyltä.
Hevipunkkia, ja lopussa on hienot kuorot. Nyt katsottuna sanoitus on kyllä vähän
levällään.
Kankkulan kaivon kautta
pullon pohjalta
ponnistaa pienikin
että siltä pohjalta
olen tyytyväinen jos
saan
edes seuraa taksirengin
seuraava asiakas
vie kai pian senkin
Hukumme mainosroskaan
ja joskus mietin
jos en palaisi koskaan
vaikka vain roskia vienkin
mutta saan niin hyvää palkkaa
että teen mitä käsketään
sovussa
elän
ja sovussa
lähdetään
Helvetinpyörä
(pyörä pyörii
aina)
Toisten epätoivo
on
meille viihdettä
nälkääkin nähdään
ainakin
TV:stä
ja koneet käyvät
kutoen
labyrinttiään
eikä ulos löydä
meistä yksikään
kylmässä yössä
ei liiku oksakaan
kuu on kalpea kuin kuolema
alakuloista lauluaan
aulaa outo lintu
kun
perheen yöpuulle
laitan, ja itseni
levolle kaivatulle
AAMUSTA AAMUUN (27.6.-9.11.2004)
Mä vihaan tätä biisiä, totesi Karmila taustalaulusessioissa.
Kertosäkeessä on vahvaa Leevi and the Leavings -henkeä, siinä varmaan
syy. Hieman tasapaksu, ja pahuksen pitkäkin vielä. Hynynen kyllä pitää kertosäkeestä,
mutta muuten biisi on liian ilmeinen KT -biisi.
Korkeita tornitaloja
kirkkoja, palatseja
monumentteja
unesta rakennettuja
Niiden keskellä yö
puhaltaa ankeuttaan
ja
jossain siellä ihminen
etsii
sitä mitä kaiken
takana on
Olen niin kaukana
kasvojeni takana
olet niin kaukana
On taivas liian
ylhäällä tavoittaa
maasta niin autiosta
yö jatkuu, eikä se välitä
tästä maailmastamme
josta
etsimme jotain
lämpöä
tonkien paratiisin raunioita
aamusta aamuun kuljemme
kylmän niittämiä vainioita
Kuin vanhus nousee aurinko
elämäänsä väsyneenä
se katsoo kaupunkia
jolla
on tuhansia nimiä
ja nälkää jolla
ei ole
mitään
rajoja
joka kurkottaa taivaalle
saaden jatkuvasti uusia muotoja
Mikään ei
riitä
mikään riitä ei
mikään
riitä
sivua päivitetty 21.3.2005 - webmestari@kotiteollisuus.com