Tilaa Valtatie 666 ennakkoon
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!
KOTITEOLLISUUS: SOTAKOIRA II

NOUSU, DELIRIUM, MANALA

Johdanto Sotakoira II -maailmaan

Istuin Karmilan kanssa Tavastialla Sub Urban Triben jäähyväiskeikalla joskus kesällä 2011 ja päätimme, että Sotakoiralle täytyy tehdä jatkoa. Studioon oli hinku, mutta uusia KT-biisejä ei ollut kasassa vasta kuin muutama raakile. Eikä muutenkaan ollut ajankohtaista vielä ruveta askartelemaan täysin uuden materiaalin kanssa, se kun on vähän liian työlästä hommaa. Mietimme kuumeisesti coveroitavia kappaleita, mutta kumpikaan ei kännipäissään saanut mitään mieleen. Päätimme jättää asian hautumaan ja minä hauduin lopulta Subbareitten riesana Tavastian takahuoneessa.

Kasasimme tahoillamme listan biiseistä, joita haluaisimme KT-versioina kuulla. Nyt elettiin jo alkuvuotta 2012. Tapasin Karmilan asian tiimoilta joskus kevättalvella 2012. Menimme Mikolle ryyppäämään ja kuuntelemaan punkkia. Minulle selvisi, että Karmilan ensimmäinen esiintyminen levyllä oli legendaarisella Pultti-ep:llä. Suuri kunnioitus oli tosiasia.

Siinä sivussa lista alkoi hahmottua. Tässä vaiheessa varmoja oli jo iDoli, Koottava lasinen muurahaispesä, Virsi, Ei raha oo mun valuuttaa, Kytät on natsisikoja, Pitäis päästä telkkariin, Vittu, Yksinäinen, Manala sekä Ne ei myyneet mulle viinaa.

Sinkkoselta ja Hongistolta alkoi tippua ideoita. Hongiston ideat olivat lähinnä humalaisia sähköpostipurkauksia aamuyön tunteina, mutta jotain sieltäkin jäi. Päätimme vuokrata mökin ja mennä sinne "miettimään". Se on uusin termi ryyppäämiselle. Otimme mukaan Karmilan, viinaa, tietokoneen ja helvetillisen kasan levyjä, kuuntelimme musaa ja saunoimme. Lista täydentyi.

Ensimmäinen studiosessio oli huhtikuussa kevätkiertueen lomassa. Mitään ei treenattu ennakkoon, kaikki biisit kasattiin studiossa minun ja Karmilan tekemien sovitusten pohjalta. Sovituksia teimme lähinnä puhelimitse, useimmista biiseistä ei tarvinnut edes puhua. "Vedetään suoraan vaan" -kortti oli käytössä.

Studiosessio kesken kiertueen osoittautui perkeleen rankaksi. Minä ja Karmila emme käyneet kotona viikkokausiin. Mutta niin vain levy alkoi valmistua. Siirryimme miksaamaan Sonic Pumpiin Helsinkiin.

Tässä vaiheessa alkoi ahdistaa. Jotain vielä tarvittiin. Ilmeni, että Kollaa Kestään Kännissä aamulla oli vähän tylsä versio. Samoin Maho Neitsyen Ne ei myyneet mulle viinaa sekä Fredin Joskus vielä oikein opin elämään. Piti tehdä muutama biisi lisää.

Vielä yksi soittosessio Helsingissä ja Karmila jatkoi muiden töidensä ohessa miksauksia pienessä kopissa Sonicilla. Minä olin mukana parhaani mukaan. Lähinnä juomassa votkaa ja valittamassa närästys- ja lemmenkipuja.

Niitähän riitti. Ja riittää. Mutta nyt se on valmis. Teemalevy, eräänlainen Amok-juoksu.

1. iDoli (alkuperäinen esittäjä Juice-yhtye)
Tunnetaan myös nimellä Popidoli. Alkuperäinen löytyy joltain Soundin mukana tulleelta pleksi-levyltä. Ja nyt puhutaan siis 70-luvusta. Välikausitakin cd-versiolta tämä löytyy myös ja Juice-boksista tietty. Mutta pieni harvinaisuus kuitenkin.

Karmilalla on joku perverssi halu kuulla meidät veivaamassa perusrokkia. Tämä on nyt sitä. Sekaan pistettiin hieman Led Zeppeliniä ja paketti oli valmis.

iDoli on levyn kärjessä lähinnä tekstin takia. Jätimme alkuperäisestä jonkun säkeistön pois, muuten biisistä olisi tullut liian pitkä aloitusbiisiksi. Mukana taustahälinöissä on vosukaksikko Vähähyyppä-Rahikainen/Mariska. Tämä tieto jäi kansista pois. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun levyllämme on naisia mukana. Mutta hyvin alas ne on miksattu, joten älkää nyt panikoiko siellä. Asiasta ei tarvitse laittaa minulle vihaista sähköpostia, sitä tulee kyllä muutenkin.

Helppo laulettava. Taisi mennä ykkösellä sisään. Karmila vetää kitaramelodiat ja muutamat bassokuviotkin.

Jimmy Pagen yhteydenottoa odotellessa.

2. Ei raha oo mun valuuttaa (alkuperäinen esittäjä Appendix)
Mietimme muitakin vaihtoehtoja Appendixilta, mutta lopulta tämä oli paras, lähinnä tekstin takia. Kai tyhmempikin tajuaa, että meidän versio saattaa kuulostaa jopa irvokkaalta. Oli mukavaa juoda samppanjaa levyn masteroinnissa ja kuunnella tätä. Referenssinä käytimme biisin ensimmäistä versiota, jonka Olli Lindholm laulaa ja jossa on hieman rauhallisempi tempo.

Yllättävän äkäinen versio tästä tuli. Lopputulosta kuunnellessa olin meistä aika pirun ylpeä. Ensimmäinen radiotyrkky näistä, mutta eihän se missään soinut. Se ei ollut tosin yllätys, tarkoitus oli herätellä. Että osataan me tehdä vielä muutakin kuin radiopoppia.

Minulla on muuten Appendixin nykyisen kitaristin entinen Tube Screamer -efekti. Karmila soitti sillä jotain kitaraosuuksiakin tälle levylle.

3. Aikaa ei ole (alkuperäinen esittäjä Psychoplasma)
Sinkkonen ehdotti tätä mukaan ja hyvä ehdotus olikin. Hongisto soitti saman tien Otralle ja kysyi lupaa tehdä suomalaiset sanat. Otra kehoitti kääntymään Litmasen puoleen ja minä laitoin viestiä hänelle. Molemmat suostuivat. En kääntänyt tekstiä, vaan tein oman, jossa olisi hieman sama fiilis ajan pyörimisestä, sen hahmottamisesta, jonkinlaisesta déjà vu -hässäkästä. Lopulta kirjoitin vaan ja vasta myöhemmin tajusin, että tämähän kertoo minun ja erään naisen suhteesta. Vitun pelottavaa, joku kirjoitti puolestani.

Toinen radiotyrkky. Aaltosen Miitri vetää taustalauluja ja soittaa kitaroita yhdessä Karmilan kanssa. Minä tietysti vedän peruskitarat.

4. Kadun lait (alkuperäinen esittäjä Jarno Sarjanen)
Hongisto tyrkytti tätä mukaan. En ensin tajunnut koko biisiä, mutta lopulta tästä tuli pirun hyvä. Karmila kehitteli alun ja väliosan kitaramelodian. Mietimme myös Sarjasen Maanantaiaamua, mutta se olisi ollut ehkä liian huumoria. Tässä mennään aika syvälle. Mielestäni ensimmäinen lause "sulle elämäsi tahdottiin kai kostaa, jouduit raatamaan, jäi hellät hyväilyt" on kovimpia biisinalkuja koskaan. Kortit isketään heti pöytään. Ja ne ei ole hyvät.

Aaltonen vetää taustalauluja. Ja Karmila vetää kuulaita kantrisäveliä Viikatteen Kallen lainaamalla kitaralla. Tästä on suunnitteilla video, mutta katsotaan nyt...

5. Jossain (alkuperäinen esittäjä Merja Rantamäki)
Karmilan ehdotus ja ostin idean heti. Tätä sovittaessani tajusin miten yksinkertaisia hyvät biisit voivatkaan olla. Pyöritellään muutamaa sointua ja se on siinä. Lopussa Sinkkonen saatiin vetämään jopa hieman blast beatia ja minä huudan kuin ennen vanhaan. Meihin meni Saatana, sillä ankaraa kaatajaa Saatana rakastaa.

6. Kytät on natsisikoja (alkuperäinen esittäjä Kaaos)
Ollaan aika ärjyjä taas. Tätä oli samanlainen ilo vetää kuin Appendixiakin. Olemme jossain bändimme alkulähteillä. Tiedän, että alun huudossa mennään vähän huumorin rajoilla, mutta pakko se oli sinne laittaa. Sillä kaikkihan tietävät, että kytät on poliiseja.

7. Jeesukset (alkuperäinen esittäjä Lama)
Tämä tehtiin levyn viimeisissä sessioissa Jossain ja Haltin häiden kanssa. Kenellekään ei ollut tullut mieleen, että pitäisi versioida Lamaa. No, minulle onneksi lopulta tuli ja hyvin upposi. Paitsi Hongistolta, joka oli liian kännissä soittamaan tätä. Minä soitin siis bassot. Meillä se ei ole niin tarkkaa. Se soittaa, joka pystyy ja jaksaa. Tärkeintä on lopputulos. Ja kyllä Janne tämän kiertueen alkuun mennessä saa haltuun. Toivon.

Verratkaapa alkuperäisen ja tämän version laulurytmitystä. Minulla on helvetin paljon huonompi. Mutta oli jotenkin täysin mahdoton tajuta sitä alkuperäistä, jossa suomen kieltä oiotaan aika surutta 80-luvun punk-tyyliin. En ole koskaan oppinut sellaista tyyliä, vedän liian särmästi. Mutta kaikki tavallaan.

8. Virsi (alkuperäinen esittäjä Juice Leskinen Etc)
Juicen tuotoksia jostain 90-luvun alusta. Tämä on minun ehdoton lempparini tältä levyltä ja Juicenkin tuotannosta. Ajoin tätä raivon vimmalla mukaan jo Sotakoira ykköselle, mutta lopulta tajusimme ettei taidot riitä. Nyt riitti. Jotain kehitystä on tapahtunut. Tai sitten itsekritiikki on vähentynyt ja itsevarmuus kasvanut rocktähti-mittoihin.

Juicen muuhun tuotantoon nähden aivan nerokas soinnutus, tulee mieleen joku vanha kansanlaulu. Siksi pitikin pyytää Jukka Puurulaa vetämään alkuun viululla pieni pätkä Peltoniemen Hintriikan surumarssia, jota Karmilalla on tapana soitella studiossa luppohetkinään kitaralla. Hilpeä jätkä.

Aaltonen vetää vähän taustalauluja lopussa ja Karmila on soittanut melodiakitarat. Minä soitin bassot lopulta, sillä Jannella oli jo kiire kotiin ja hänen versionsa oli "vähän" hätäinen. Soitin muuten Lauri Porran bassolla. Sillä ei voinut soittaa huonosti, vaikka parhaani yritin.

Olimme Himoksella keikalla ja istuin saunan lauteilla, kun Karmila soitti minulle studiosta ja kertoi: "Nyt on muuten, Jouni, sellasta kitaratoimitusta, että saatat jopa tykätä." Uskoin, ja itkin jo valmiiksi, ennen kuin olin kuullut nuottiakaan.

9. Pitäis päästä telkkariin + Vittu (alkuperäinen esittäjä Välikausitakki)
Mielestäni Välikausitakki oli asenteeltaan Suomen ensimmäisiä punk-bändejä Suomen Talvisodan ohella. Se oli siis yhden levyn projekti, jossa biiseistä vastasivat Juice, Mikko Alatalo, Harri Rinne sekä Veltto Virtanen. Levy on vittuilua kaikille alusta loppuun. Yritimme saavuttaa samaa asennetta tähänkin versioon ja siksi pistimme Karmilan kanssa Hongiston ja Sinkkosen vetämään pienet lauluosuudet. Ja Nikulan Jone on äänessä myös. Ja Viikatteen Kalle taustalaulukuorossa.

Alun sitarin soittaa Amorphiksen Koivusaari ja banjoa vetää Euge Valovirta. Jätimme alkuperäisestä muutaman säkeistön pois, sillä aika oli tehnyt tehtävänsä. Ajankohtaisuus oli hävinnyt historian hämärään. Muutenkin biisistä olisi tullut liian pitkä.

Biisiin ujutettu Ramones-riffi oli Karmilan idea. Samoin lopun kantri-osuus. Mikko on sairas ihminen. Hänet pitää saada hoitoon.

10. Kone (alkuperäinen esittäjä Motelli Skronkle)
Tästä tehdään levyn ensimmäinen video.

Levyn käännekohta. Nyt ei enää vitsailla, nyt alkaa alho, delirium. Viimeiseksi valmistunut biisi näistä. Soitimme talteen monta erilaista ottoa ja Karmila kasasi lopputuloksen eri versioita liimailemalla niitä yhteen vasta miksausvaiheessa, kunhan oli ensin hakenut baareista inspiraatiota muutaman viikon ajan. Lopputulos on perkeleen kova, Karmilan taidonnäyte, joka on ainakin yhtä pelottava kuin alkuperäinen. Tällä luultavasti aloitamme syksyn keikat.

11. Haltin häät (alkuperäinen esittäjä Taiska)
Eikös Taiska ole Imatran tyttöjä? Siinä on jo riittävä syy versioida Haltin häät. Idea oli minun ja ajoin tätä jopa toiseksi radiotyrkyksi. Sinkkonen ei tykännyt biisistä, mutta valmiin miksauksen kuultuaan tajusi pointin lopulta. Alun syntikka on suora sämpläys meidän Enkeli-biisistä. Ja sehän pöllittiin alunperin Killing Jokelta. Tämä on sitä kierrätystä.

On tämä ainakin vitun paljon mystisempi kuin alkuperäinen, jos muuta kehuttavaa ei löydy. Minusta löytyy. Tästäkin olisi kiva tehdä video. Kasselleissön.

12. Yksinäinen (alkuperäinen esittäjä Reijo Kallio)
Tämän biisin teolle oli vain yksi motiivi. Haluan nähdä isäni ilmeen, kun hän kuulee tämän. Minua pakkosyötettiin tällä biisillä 80-luvulla niin paljon, että kosto on vähintä mitä voin tehdä.

Väliosa, ns. Black Sabbath -osio, on Karmilan tekemä. Piti saada väliin "vähän" tunnelmaa, jota korostimme vielä kirkonkelloilla ja ukkosella. Perinteiset konstit käytössä siis. Musiikillista huumoria, jonka liian moni tulee ottamaan liian tosissaan. Hevarit eivät ymmärrä huumoria. Se on valitettavaa.

Tästäkin jätimme yhden säkeistön pois. Alkuperäisessä oli jotenkin löysää tekstiä, joten keskityimme oleelliseen. "Hautas löysin ja kukkaset nauraneet ei" on suomalaisen iskelmähistorian kovin linja.

13. Koottava lasinen muurahaispesä (alkuperäinen esittäjä Kari Peitsamo)
Jotain Peitsamoa oli pakko saada mukaan, sillä haluamme kuulla taas kuinka hän haukkuu meidän versiomme. Niin kävi Karhujen talonkin kanssa Sotakoira ykkösellä. Tämäkin on Karmilan taidonnäyte. Mies soittaa kaikki kitarat ja bassot, sillä hän oli ainoa jolla oli visio siitä miten tämä pitää tehdä. Itse biisi oli minun ja Karmilan valinta.

Toimii eräänlaisena takautuma-introna viimeiselle biisille. Tajuutteks te, niiku?

14. Manala (alkuperäinen esittäjä Haikara)
Minun pakkosyöttöni tulos. Jätkät eivät olleet koskaan edes kuulleet biisiä. En olisi minäkään, mutta taiteilija Ville Pirinen suositteli Haikaran levyä minulle, kun olimme Tampereen Swampissa levyostoksilla. Ostin levyn ja ihastuin. Ja ajattelin heti, että Manalasta saisi aika hevin.

Oioin rankasti sovitusta tehdessäni. Sävellajeista ei ole mitään hajua, ei myöskään riffeistä. Kasasin biisin niin, että se kuulostaisi meiltä mahdollisimman paljon.

Sinkkosesta tuli rumpuosuuksia tehdessä totaalinen proge-fani. "Tällasta meillekin", oli kommentti biisin sisäistämisen jälkeen. Samalla päätimme, että seuraavalla levyllä pitäisi olla myös muutama punkbiisi.

Hongisto ei kerennyt opetella biisiä, joten minä soitan bassot.

Väitän, että lauluosuus on aika vakuuttava. Ja onhan se, mukana on tunnetta. Tässä mennään nyt. Ja taas ei ole kuin yksi suunta: ylöspäin.

Ja se perimmäinen kysymys kuuluu: miten perkeleen monta kertaa ihmisen pitää Manalassa käydä elämänsä aikana?

Siinä vähän mietittävää.

- hynynen, syyskuussa 2012