KOTITEOLLISUUS: MAAILMANLOPPU


MAAILMANLOPPU (7.6.2012-21.1.2013)
Isketään heti faktat pöytään ennen kuin kukaan muu kerkeää. Riffin melodia on pöllitty Madonnan Material Girl -biisistä, tosin vahingossa. Mitäs siihen sanotte, hevarit?

Tämän levyn referenssinä, ei niinkään soundillisesti, mutta meiningin puolesta, toimi DAD:n Riskin´it All -levy, The Cult sekä AC/DC. Niiden pitäisi kuulua kappaleiden yksinkertaisuudessa ja suoruudessa.

Itse biisin syntymisestä en muista oikein mitään. Tein hurjan määrän kappaleita lyhyessä ajassa ja tämä nousi sieltä muiden seasta vasta myöhemmin esiin. Ajatus oli heti, että nyt ollaan rokin ytimessä, jotain tällaista haluaisin juuri tehdä. Ja olinkin tehnyt, selkäytimellä. Yllätys oli, että jätkät olivat täysin samaa mieltä. Jarin ja Jannen rokkijalka vipatti myös.

Tiedätte varmaan ihmistyypin, joka odottaa koko ajan vain pahinta mahdollista. Näitä riittää varsinkin naisissa. Voin kertoa, että jos jatkuvasti odottaa vain pahinta, se toteutuu.

Vasta hetken oot elänyt
nyt jo putoo hampaat suusta
leuka rinnassa kuljet nyt
vaikka äsken kävit kuussa

    Silmissäsi on öisen järven synkkyys
        syksyä kevääsikin on

Odotat maailmanloppua kai
se tulee kyllä, ei voi estää
se voi kestää ja minun puolestain
    (saat odottaa maailmanloppua)
Odotat maailmanloppua vain
kurjuutta kuuluu, se kuuluu kestää
en voi estää, kun kaikki joukoittain
    (odottaa maailmanloppua vain)

Suret kun muut juhlivat
elämäsi on suurta draamaa
pettymykset toisiaan seuraavat
kunnes viimein olet vainaa

    Tuomion pasuunat vain soivat
        Helvetin lieskat leikkiä lyö


MUSTA KUU (24.7.2012-30.1.2013)
Tämän levyn se pakollinen Slayer-biisi.

Olin sitä mieltä, että alkuperäinen kertosäe kuulosti liikaa Pronssiselta Pokaalilta, joltain Siveniuksen sävellykseltä. Aaltonen ehdottikin demosessioissa uutta laulumelodiaa vanhaan sointupohjaan. Nyt se on parempi.

Tämä jatkaa Tuhat kuolemaa -kappaleen teemaa vähän pitemmälle. Ajatus oli haukkua kaikki, mutta en päässyt ihan niin pitkälle biisin lyhyyden takia. Ihmisten laumasieluisuus ja tyhmyys, se ettei tajuta suurempia kokonaisuuksia, eroteta metsää puilta, oli tekstin lähtökohta.

Olen aina halunnut sisällyttää tekstiin sanat ”vittu” ja ”pieru”. Viimein uskalsin sen tehdä. Siihen minua kannusti CMX:n tuorein levy, jossa käytetään termiä ”tuunata”.

Junassa kirjoitettu teksti.

Sokea kansa vaeltaa
kohti jotain outoa onnelaa
kohti jotain sellaista maailmaa
jota ei ole olemassakaan

Siellä ei pidetä vieraista
vittu, siellä ei saa edes pieraista
siellä kaikki sileiksi kaulitaan
pohjaan palaneet ristiinnaulitaan

    Kenellä on valta vaatia
        päitämme vadilla?

Musta kuu loistaa
kaikki samaa lauluu toistaa
musta kuu loistaa
    (Musta, musta kuu loistaa!)
Musta kuu loistaa
ja se kaiken hyvän poistaa
musta kuu loistaa
    (Mustaa mustempi on!)

Paratiisi, muuriton vankila
siellä vartioi moraalinvartija
ei kerkee pitää ees lomiaan
muiden asiat edellä on omiaan

Usko, toivo, rakkaus
niiden kurssit on laskussa
ja ehtoollisleivät mätänee
jonkun perkeleen taskussa

    Kenellä on valta, voima
        olla veljen vartija?

        Kenellä on valta, voima
            olla veljen vartija
                kenellä on valtaa vaatia
                    päivämme vadilla

        Se selaa vanhat uutiset
            kolaa menneen talven lumia
                se ottaa vallan itselleen
                    kai katsoo kauniita unia


SILMÄ SILMÄSTÄ, HAMMAS HAMPAASTA (kesä 2012-22.1.2013)
Ja tähän väliin taas hieman Sinkkosen lempiaihetta, eli politiikkaa. Tätä tekstiä piti hioa pitkään, sillä en oikein tiennyt mitä hain takaa. Nimi vei miestä. Työhuonedemo oli kuitenkin sen verran vakuuttava, että tajusin tämän olevan tärkeä biisi. Hinkkasin ja runkkasin ja lopulta tajusin idean: kaikki pysyy paikallaan, mikään ei muutu. Tämä pätee varsinkin politiikkaan.

DAD-köörejä taas. Karmila soitatti biisin riffiä minulla kohtuuttoman pitkään, jopa muutti sitä matkalla. Se meni muka väärin. No, hyvä siitä lopulta tuli, mutta se maksoi riekalaisten sormenpäitten verran. En ole tottunut vetämään ohuilla 0.11 -kielillä. Tai ollaan rehellisiä. En ole tottunut vetämään yhtään millään kielillä. Minä en harjoittele.

Johtajat marssivat
kansat kannoillaan
kuin aaveet jotka ei
löydä koskaan maataan, kotiaan

Ne juosten kusee
eikä kai milloinkaan
vallanhaluaan,
verenhimoaan saa loppumaan

    Jumala on kuollut, ei se mitään
        täällä pärjätään ilman sitäkin
            optio-onnelaan käyn sisään
                niin kai tekis taivaan isäkin

On taivas rajana, nyt otetaan
    (silmä silmästä, hammas hampaasta)
kiire on olla paikallaan
    (silmä silmästä, hammas hampaasta)
isien synnit toistetaan
    (silmä silmästä, hammas hampaasta)
näin maailma pysyy radallaan
    (silmä silmästä ja hammas hampaasta)

Kiristää puku,
kello painaa ranteessa
kun täällä rimpuilen
tanssikengät lehmän paskassa

Navetan haju
leijailee ilmassa
taksin ovi käy
ja olen jo toisessa paikassa

    Kapina on loppu, kun saan valtaa
        minut jauhetaan koneen osiksi
            kohti onnea käymme yhtä jalkaa
                kunnes muutumme vaivattomiksi


YÖTÄ VASTEN (14.9.2011-26.11.2012)
Tämä oli ensimmäinen biisi, jonka tein tätä levyä varten. Tietenkään en vielä tiennyt, että siitä tulisi myös ensimmäinen single. Kertosäkeen teksti oli suunnilleen olemassa jo ensimmäisellä demolla, mutta muuten homma oli täysin hakusessa. Kirjoitin säkeistöt lopulta eräänä aamuna krapulaolutta juodessani Pub Ikkunassa Kampin kauppakeskuksen kupeessa juuri ennen laulusuoritusta. Ne eivät kerro mistään. Kertosäe puolestaan kertoo. Se kertoo minusta ja eräästä naisesta. Biisin demon ja bändiversion välisenä aikana biisin nainen oli kylläkin jo vaihtunut.

Silloin meni kovaa. Liian kovaa. Elin tuhon enteitä.

            Pistän silmät kii!

Uusi päivä, kova työ
tehdä kaikki niin kuin ennenkin
tai paremmin

Uusi päivä, uusi työ
mennä sieltä missä aita on
matalin


Ei paina järki päässä, kun mennään
yötä vasten pimeään
en pelkää yön selkää
johon minut heitetään
Enkä epäile tai mieti
kyydistäsi en pois jää
en enää pysty, en jaksa
mitään esittää

            Pistän silmät kii!

Lainaan vähän huomista
eilisestä parhaat palat vaan
mukaan saan

Alamäki, vauhdin tae
sen vauhti minut viedä saa
mukanaan


HYVIEN PUOLELLA (heinäkuu 2012-22.1.2013)
Nyt se on sitten tehty. Ensimmäinen puhdas ja vilpitön rakkauslaulu meiltä. Ehkä suosikkini tältä levyltä, sillä pitkästä aikaa tuntuu siltä, että maailma on sittenkin ehkä hyvä paikka. Karmila muutti kertosäkeen soinnutusta hieman rikkaammaksi, sillä alkuperäinen oli liiankin suora. Ei se kovin monimutkainen ole vieläkään, mutta parempi.

Hongisto soitti levyn muut bassot todella nopeasti, mutta tämä ja Kultainen vasikka -biisit olivat session loppupuolella, eikä hommasta tullut enää yhtään mitään, koska mies piti ennen näitä kahta biisiä parin tunnin punaviinitauon jututtaessaan Holopaisen Tuomaksen vanhempia. Minä paukutin basson lopulta sisään.

Tie joka vie
maailman loppuun asti
kuljettu on
juhlittu ankarasti
saarnoista opittu
pelkästään hyvät palat
huhuilta siivet,
ontuvat runonjalat

    Virität minut soimaan taas
        virität minut soimaan taas!

Kaikkialla missä kuljet
siellä paistaa aurinko
ja kun silmäsi sä suljet
se kai painuu mailleen jo
enkä jaksa enää täyttää
päätäni vain huolilla
koko maailma taas näyttää
olevan hyvien puolella

Heikkoja vedetään
aina kölin alta
köyhiä kyykkyyn
käskyttää hirmuvalta
apinan tuntee kaikki
mutta se ei tiedä
ketään, ei mitään
mut onneksi sinä vielä

    Virität minut soimaan taas
        virität minut soimaan taas!


TUHAT KUOLEMAA (kesä 2012-24.1.2013)
Sanomiseni ja ”esiintymiseni” eri medioissa on viimeisen parin vuoden aikana saaneet niin paljon ylimääräistä ja kohtuutonta huomiota, että pitihän siitäkin yksi teksti tehdä. Sanotaan suoraan: minua vituttaa aina ja kaikki! Meitä suomalaisia pidetään idiootteina ja olen sitä mieltä, että sen saa sanoa ääneen. Jos asiat on päin persettä, se ei hiljaisuuden ja näennäisen konsensuksen vallitessa parane. Koskaan. Meille syötetään paskaa, ja me nielemme ja hymyilemme vielä päälle. Sairasta.

Tiedän, että tämä ”yhden miehen sota kaikkia vastaan” päättyy minun tappiokseni. Mutta sota on silti käytävä.

Aaltonen sovitti Sinkkosen kanssa biisin tynnyripaukkeen demosessioissa minun vielä nukkuessa. Oikein hyvä. Tuli Karjalan Sepulturaa.

Järki jäässä
ajelehdimme tai naula päässä
soutuveneellä
yhdellä airolla, myrskyn edellä
    Sielusta ei kaiveta nyt kultaa
    ei kuiskita silloin kun on aika huutaa
        lisää verta ja päälle uusi sota
        lisää verta ja lisää provokaatiota

Kuka tahtoo ja joutuu ja saa elää
kun sataa kirkkomaan multaa
miksi on niin vaikea ymmärtää
ettei hiljaisuus ole kultaa

Ooppera köyhien
sinne saavumme nöyrästi ryömien
herrat laulavat
nauravat naisiamme köyrien
    Rahaa ja pahaa koitan täällä selättää
    mut huomaan aina: tyhmempää ne vedättää
        lisää paskaa housuun, uusi sota
        paskaa ja lisää provokaatiota

Kuka tahtoo ja joutuu ja saa elää
kun sataa kirkkomaan multaa
miksi on niin vaikea ymmärtää
ettei hiljaisuus ole kultaa

Todenpuhuja puhuu ja välitä ei
vaikka sata on surmaa miehen
tuhat kuolemaa taakseni jätän ja vien
tuhat kuolemaa puolitiehen


OUTOJA AIKOJA (10.11.2011-28.1.2013)
Tapporiffi, ehkä levyn kovin. Hongiston ”isi-basso” on silkkaa murhaa.

Teksti kertoo ”lääkkeet loppu” -tilanteesta. Tai sitten siitä, että lääkitys on jo liiankin hyvä. Tykkään biisin säkeistöistä kovasti, kertsi on ehkä liian simppeli. Mutta tuollainen siitä nyt vaan tuli.

Minulla oli väliosan kantrikitaran melodia jo valmiina, mutta Tuomas lisäsi ja sovitti sinne vielä hieman Ennio Morriconea lisää. Yrittäkääpä joku tulkita, mitä siellä huudetaan. Pullo jallua sille, joka löytää vastauksen.

Kaikki vetää samaa vanhaa köyttä raivoisasti
totisesti vain omaan suuntaansa
yksi soutaa, yksi huopaa jos vain juoruilulta joutaa
eikä osaa pitää kiinni suutansa

Puurot sekä vellit ovat palaneet jo pohjaan
eikä ohjaa kukaan laivaa satamaan
elämä on juhlaa, se paijaa sekä pussaa
vielä plussaa tarjoo ostoskassistaan

Jään katselemaan
vierestä vaan
outoja aikoja
Tunnen suussani sen
maun verisen
outoja aikoja

Vieras olen, vieraammaksi aika minut työntää
myöntää pakko on, se vie mukanaan
otan pillerin ja otan päälle toisenkin
nousenkin pois, oloon mukavaan

Ja kun kuljen kaupungilla, tunne en ketään
enkä mitään, enkä tahdo tunteekaan
kuljen kuin haamu, jonnekin kauas pois
enkä vois taakseni katsoakaan


MENNYTTÄ MIESTÄ (heinäkuu 2012-23.1.2013)
Mistäs vitusta nyt tuulee? No, sieltäpä juuri! Jo toinen rakkausbiisi meiltä.

Alunperin tekstin lähtökohtana oli Aaltosen Miitri, mutta jossain vaiheessa se vaihtuikin minuksi. Musiikillisesti tavoittelimme jotain luolamiesmeininkiä. Hevi-garagea tai jotain. Riffin kimmoke tuli sellaiselta artistilta kuin Terence Trent d´arby. Vituttaako?

Sama tuuli joka vyöryy maailmalla
on pyörinyt myös mekkosi alla
ja taivaalla sama vanha kuu
minun kanssani sinuun rakastuu
    mennyttä miestä
        oon mennyttä miestä

En voi jäädä tuleen makaamaan
kun allani on poltettu maa
enkä hetkeä olla voi paikallaan
en voi syödä, en voi nukahtaa

    Yö vai aamu?
        Mies kuin haamu on!

Katso kuinka huudan omaani
katso miestä mennyttä
kuljen allikkoni, ojani
olen miestä mennyttä

Voin kai haukkua, nauraa vaikka mille
mutta parasta naisen käsivarsille
on kuolla, tai jäädä ees lepäämään
kuolla pois tai alkaa elämään
    mennyttä miestä
        oon mennyttä miestä

    Yö vai aamu?
        Mies kuin haamu on!

Katso kuinka huudan omaani
katso miestä mennyttä
kuljen allikkoni, ojani
kurjan pojan koti on
siellä minne se käy makaamaan
koti on, mut koditon on
jos ei mitään opi antamaan

Katso miestä mennyttä
katso kuinka huudan omaani
katso miestä mennyttä
kuljen allikkoni, ojani
olen miestä mennyttä


KEPEITÄ MULTIA (11.6.2012-22.4.2013)
Vähän liian ilmeinen biisin nimi meille, myönnän. Tein biisin alkuperäisen version samana päivänä kun kuulin Pekka Jalavan kuolemasta. Se biisi ei päässyt lopulta jatkoon, mutta nimi jäi, vaikka aihe muuttuikin vauhdissa.

Tämä lopullinen teksti valmistui junassa. Edellisen levyn kirjoitin lähes kokonaisuudessaan junassa. Siellä on hyvä naputella ja samalla tulee oltua pois ravintolavaunusta, jossa lähes aina saan seuraa, jota en todellakaan kaipaa.

Suomalaista mielenmaisemaa, jälleen kerran. Olen kirjoittanut aiheesta niin monesti, että siksi oli pakko liittää mukaan ”saunan takana” sekä ”Ukko Perkele”.

Luulet, että kuolo vaanii saunan takana
murheet muka painaa harteita
luulet, että sinulle jaettiin pelin huonoin käsi
ja Ukko Perkele omistaa elämäsi

Kepeitä multia, kyyneleitä
on maailma täynnä pettyneitä
Kepeitä multia, kyyneleitä
sä saat ja ne jaat meidän kaikkien kanssa ja koko tää kansa manaa

    Kepeitä multia, kyyneleitä!

Piika-tytön aitan ovi on sinulta lukittu
ikkunat ja ovet tukittu
sanot, että vielä hyytyy hymy meidänkin
kun valtio vie leivästä reiänkin

Kepeitä multia, kyyneleitä
on maailma täynnä pettyneitä
Kepeitä multia, kyyneleitä
sä saat ja ne jaat meidän kaikkien kanssa ja koko tää kansa manaa

Kepeitä multia, kyyneleitä
on maailma täynnä eksyneitä
Kepeitä multia, kyyneleitä
sä saat ja ne jaat meidän kaikkien kanssa ja koko tää kansa manaa

    Kepeitä multia, kyyneleitä!


TUHON ENTEET  (16.2.2012-22.1.2013)
Tämä on varmaan aika selvä teksti. Näin, että perheeni kaatuu jo kauan ennen kuin niin kävi. Ehkä tämän levyn paras kertosäe. Ja tykkään väliriffistä kovasti.

Olen jossain pohjalla ja mietin
että jos täältä tieni viekin
kohti pahempaa

Jos ei painajainen pääty koskaan
jos hukun päänsisäiseen roskaan
joka oloa pahentaa

        Tuhon enteet!

Näen edessäni tuhon enteet
ja näen kohtaloni
löydän edestäni kaikki menneet

Ei kukaan itseltänsä säästy
ja jos joskus kevääseen
jostain lentää yksinäinen pääsky
ei se sinne kesää tee

Mietin mikä minut tähän johti
miksi nilkutan hautaani kohti
kuin naisen halaukseen

En säiky kuolemaan vaan pelkään
että elämä antaa selkään
uudelleen ja uudelleen

        Tuhon enteet!



BONUSBIISIT (julkaistaan kirjaversiossa):


SELKÄRANKA  (31.5.2012-23.1.2013)
Karmila oli feidaamassa tätä pois ensimmäisten demojen jälkeen, mutta me väänsimme jätkien kanssa vastaan. Treeneissä biisi tuntui nimittäin kulkevan sen verran hyvin. En ihan tarkkaan edes tiedä mistä biisi kertoo, mutta tämän kansan ikuista herravihaa tässä sivutaan. Kansalaissodasta on pian sata vuotta, mutta sota jatkuu yhä. Nyt sitä käydään tosin netissä. Junassa kirjoitettu teksti tämäkin.

Säkeistöt ja kertosäe pysyivät samoina prosessin alusta loppuun, mutta lopullinen riffi on kolmas versio. Yleensä on niin, että jos biisiä joutuu noinkin paljon säätämään, siinä on jotain pilalla. Tässä vääntö kuitenkin kääntyi voitoksi. Ainakin haluan uskoa niin.

Jossain kaukana tähtiä taottiin
kauniiseen lippuumme
pieni työläinen maasta nyt katselee
kuinka sieltä tippuu ne
herrojen pihdeissä, sorvin ääressä
on ikuinen kaipuu
nähdä kuinka johtajilta
selkärangat taipuu

Syöt kaiken, syöt sen minkä toisilta saat
sinisen taivaasi ja kynnetyt maat
turha miestä on silloin tulla ojentamaan
jos ei sillä oo ees selkärankaa
olen valmis kaatumaan ja kuolemaan kai
lipun alla, joka minut kehdossa nai
mutta minkä puolesta ja kuka taas sai
keriä oman elämäni lankaa

Keskustelupalstoilla lauotaan
mitä sylki tuo suuhun
siellä katkera kaipuu ihmisen
vie apinaksi puuhun
ja kun luolamies vihanpuuskassaan
ryömii ulos kolostaan
silloin järjen valo
nauttii poissaolostaan

    Järkeä ei aikoinaan kauhalla saatu
        puhetta piisaa kyllä, mut missä on sen laatu
            kaiken takana on kai ajatus pyhin:
                hyvinvointivaltio, jossa ei voida hyvin


KULTAINEN VASIKKA (syksy 2012-12.03.2013)
Pitihän se levyn päättävä progeteoskin mukaan taas saada. Tämä syntyi helposti. Tein tästäkin työhuonedemon ja Sinkkonen soitti sen pohjalta rumpuosuutensa. Tätä ei siis koskaan edes treenattu kämpillä. Minä soitin bassot ja kitarat päälle, lauloin ja huusin, ja se oli sitten siinä.

”Tämä on kuin jonkun skitsofreenikon päiväkirjasta”, kommentoi Sinkkonen, kun kuuli biisin äänitysten jälkeen. Tavallaan näin onkin. Kappaleessa on kolme eri henkilöä ja kaikilla on piinallisen painavaa asiaa.

Vanha Testamentti on yhä se paras ja painavin kirja.

Kaunis kultainen vasikka
    sinun tahtoosi taivun
        ja maahan vaivun
            vaurauden kaikkivoipa jumala

    Kaunis kultainen vasikka
        sinun tähtesi kannan
            kaiken ja annan
                henkeni, ainoa jumalani

Kuulkaa kun
puhuu Taivaan Herra
tulta ja tappuraa saat
on turha kiemurrella
    poltan koko maan

On turha saivarrella
yksi kerrallaan
saatte kumarrella
    ja antautua kokonaan

Kultainen vasikka
rukoilkoon armoa!
Kultainen vasikka
nyt teurastetaan!

Viimeiset ajat
on nyt koittaneet
saatte kyntää
    loputtomat, syvät veet

Nämä lopun ajat
ootte tilanneet
ahneudellanne
    kaiken ootte pilanneet

Et koskaan katso aurinkoon!
    Siellä kauneus ja voimani loistaa!
        Et koskaan katso aurinkoon!
            Sokeat!
                Hullut!

Sormesi on laskimella
    heti jälkeen syntymän
        peli loppui, mutta silti
            pelaat yhä enemmän

Hurraat ennen kuin tiedät
    kuka voittaa lopulta
        ja kun kuolet pois
            joku toinen alkaa alusta

Nostat vettä paskaista
    kankkulan kaivostasi
        se täyttyy aina uudestaan
            turhasta raivostasi

Ilmestyskirjan peto
    on sinulle vain satua
        et osaa edes katua!

Et voi enää pelastaa meitä
etkä rangaista
lyöt vihallasi liian myöhään

    Tappaa kai voisit kansat
    ja maailmat
    mutta mikä olet meitä lyömään

        Itse jätit meidät tänne
        leikkimään
        ja sotimaan keskenämme

            Istuimme jumalten pöytään
            etkö nää
            siellä riehumme keskellänne