- Muistikuvia levyn teosta.

Olisikohan ollut alkuvuotta 2020 tai loppuvuotta 2019?

Olin Miitrin kanssa menossa jonnekin pohjoiseen duo-keikalle. Lennon lähtöä odoteltiin perinteiseen tapaan Helsinki-Vantaan Oak Barrelissa, ja tupakkakopilla käynnin yhteydessä Miitri soitti puhelimestaan minulle kaksi tekemäänsä biisipohjaa. Molemmat kuulostivat pirun hyvälle. Minkäänlaista laulumelodiaa niissä ei ollut, mutta sointupohjat kuulostivat siltä, että semmoiset niihin helposti saisi. Toisesta sanoin heti, että tuosta biisin alusta saisi hyvän kertosäkeen, siinä oli jotain kansanlaulutyyppistä tenhoa. Toinen puolestaan kuulosti etäisesti The Beatlesille.

Homma jäi siihen, sillä alkuvuodesta 2020 ilmestyi sooloprojektini Maanalaisen Armeijan levy, minä täytin 50 ja aloimme Kotiteollisuuden kanssa valmistautua kevään kiertueeseen. Ajattelin, ettei tässä uusia biisejä jaksa nyt kehitellä vielä aikoihin, antaa asian vielä lojua.

Sitten tuli korona, pakka meni sekaisin. Kerkesimme tekemään kevään kiertueesta vain pari keikkaa. Tuli siis yllättäen luppoaikaa. Lappeenrannan himassa oli jännä tunnelma, äänittelin vaimoni kanssa Villa Mayhem –podcasteja, samalla hän kirjoitteli Luokkakokous III -elokuvan käsikirjoitusta etänä Renny Harlinin kanssa ja minä lukkiuduin työhuoneelle tekemään biisejä. Hissukseen niitä alkoikin tipahdella. Ensin ihan vitsinä podcasteja varten, mutta välillä syntyi myös selkeästi KT-materiaalia. Myöhemmin selvisi – sattuman kautta – että ”Iskä ryyppää” –niminen vitsibiisi päätyisi Luokkakokous III –leffan päätösbiisiksi.

Puhelimeni oli täynnä kertosäkeitä, riffin pätkiä ja epämääräistä hyräilyä, jotka olivat syntyneet edellisen ja tämän vuoden aikana, keikkareissuilla, himassa tai ihan missä vaan. Purin niitä nippuun, tein niistä koneelle biisien runkoja. Ilmoitin Miitrille, että tehdas pulputtaa nyt täysillä, pistä ne kaksi tekemääsi biisirunkoa tulemaan, yritän väsätä niihin jotain laulettavaa. Miitri ilmoitti, että olisi täällä yksi kolmaskin. Sen työnimeksi tuli ”Miitrin joulu”, koska hän kertoi tehneensä sen jouluaattoiltana. Mitäs muutakaan tekemistä muusikolla jouluna olisi?

”Kansanlaulusta” tuli ”Saatanan työmaa”. ”Beatles-biisin” nimeksi tuli ”Mitä jos?” ”Miitrin joulu” kuulosti hyvälle sekin. Miitri oli hyräillyt siihen laulumelodiankin, joka säkeistöltään kuulosti The Whon ”Behind Blue Eyesilta”. Kelasin, että kertosäe saa jäädä, säkeistö pitää tehdä uusiksi, mutta samaan sointupohjaan kuitenkin. Mitään laulettavaa en siihen vielä keksinyt, koska olin niin kiireinen omien raakileitteni kanssa. En millään meinannut innostua niistä, heittelin osan kylmästi roskiin. Soitin Miitrille, että tulen käymään, kasataan muutama hahmotelma yhdessä kasaan. Näin tapahtui. Samalla Miitri soitti minulle vielä pari omaa hahmotelmaansa, joista toiseen en osannut tarttua, mutta toinen kuulosti ilman minkäänlaista laulumelodiaakin hyvälle. Pyysin Miitriä laittamaan sen minulle. Viikon miettimisen, ja muutaman ”leikkaa-liimaa” –operaation jälkeen siitä kehittyi ”Herttarouva”. Tässä vaiheessa minultakin alkoi tulla jo aika valmiin kuuloista matskua.

Alkukesästä kasassa oli vajaat parikymmentä biisiä. Koronarajoitukset hellittivät, ja kävin soittamassa demot Karmilalle. Sieltä tuli hyväksyntä tyyliin ”ihan valmiin kuulosta matskuahan tää on”. Samalla kävin Universalin konttorilla Merimiehenkadulla, jonne olin saanut kutsun ”Suurelta johtajalta” Kimmo Valtaselta. Kotiteollisuuden levytyssopimus oli katkolla ja oletin, että menen hakemaan firmasta ”kultaisen kädenpuristuksen” hyvästiksi. Tähän olimme jo valmistautuneet, kelasimme, että tekisimme levyn vaikka omilla rahoilla, jota ei kuitenkaan ollut.

Viesti olikin täysin päinvastainen. ”Pomo” antoi täyden hyväksyntänsä levyn teolle, meidän kaltaisiamme bändejä kuulemma tarvittaisiin yhä. Samalla näin järkyttäviä lukuja: selvisi, että meitä kuunnellaan suoratoistopalveluissa enemmän kuin Juice Leskistä. Olin hämmentynyt, helpottunutkin. ”Tehkää rauhassa hyvä levy, mutta pitäkää kulut kohtuullisena”, kuului käsky. A & R -henkilönämme toimisi kuulemma Martti Vuorinen, itse en tiedä vieläkään, mitä se A & R lopulta tarkoittaa.

Keväällä 2020 kävin Espoon E-Studiolla tekemässä muutaman uuden biisipohjan Maanalaiselle Armeijalle Riikosen Jyrin valvoessa toimitusta. Sen tyyppisiäkin biisejä oli siis kevään aikana syntynyt lisää. Paikalle pyydettiin myös Hynys-Mosse rumpuihin, Laasosen Roope bassoon, Hämäläisen Santtu kitaraan sekä Mira Luoti laulamaan. Syntyi kolme uutta biisiä: ”Kappale kauheinta Suomea”, ”Viimeinen kerta” sekä ”Öljymäellä”.

Kotiteollisuuden äänitykset päätettiin aloittaa elokuun alussa. Pyysin Universalin Martti Vuorisen Lappeenrannan kotiini kuuntelemaan demot läpi, jos hänellä olisi jotain ideoita toteutuksen puolesta. ”Tuu käymään, tuu ees viikoksi” kuului pyyntöni. Ajatuksena oli, että tutustuttaisiin samalla.

Näin kävikin. Tapasimme, kuuntelimme demot ja pari levyllistä Eppu Normaalia ja tajusimme miehen olevan oikea, saman henkinen meidän kanssamme. Muutamia ideoitakin syntyi, mutta konkreettisin tunne seuraavana päivänä oli krapula. Enivei: ”virallinen” hyväksyntä biiseille oli tosiasia.

Ennen äänityksiä piti treenata, joten heinäkuun lopussa perustimme leirin Tikkalaan, ”Pulilinnaan”. Söimme, joimme, treenasimme ja saunoimme vajaan viikon ennen kuin Karmila saapui paikalle. Hänen äänityskamansa olin hakenut Helsingistä jo aikaisemmin.

Kimppatreenien jälkeen aloitimme äänitykset perinteiseen tyyliin. No, oli siinä harmiakin, äänityskamoja kasattiin verkkaiseen tahtiin muutama päivä, ja ilman Miitriä ne olisivat jääneet kasaamatta, koska pienen jännityksen takia meitä kiinnosti enemmän saunominen ja siihen kuuluva oheistoiminta. Mutta viimein pääsimme aloittamaan: minä ja Miitri soitimme kitaroilla demoraidan koneelle (riippuen aina siitä, kumman biisipohja oli kyseessä) ja Jari alkoi paukutella rumpuosuuksiaan talteen kitarasaastetta seuraten. Meni kaksi kolme päivää ja Jari oli saanut osuutensa tehtyä. Jarin paukuttaessa minä hyräilin demoksi ”rai-ra-rai” –tyyliin laulujen melodiat muiden kuultavaksi, koska treenivaiheessa en ollut huutanut mikkiin muuta kuin ”nyt vaihtuu kertosäkeeksi” –tyylisiä ohjeistuksia. Sanat olivat vielä sen verran raakileita, etten niitä iljennyt vielä esitellä. Toki jonkinlaiset sanat ja melodiat olivat jo demoversioissa, mutta pahasti keskeneräisinä. Olin niistä sen verran epävarma, etten kehdannut niitä heittää Karmilan ja Aaltosen kritiikin kohteeksi vielä tässä vaiheessa.

Karmila aloitti raivokkaan rumpujen editoinnin. Sitä mukaa kun hän sai biisin nippuun, minä soitin kaksi raitaa omia peruskitaroitani jokaiseen biisiin. Tätä vaihetta en tarkkaan muista, mutta tässä välissä kävimme myös keikoilla. Joensuun Rock in the City, Joutsa, Rauma ja Porin Rock in the City oli ainakin jossain vaiheessa. Näillä keikoilla kokoonpanossa oli myös veteraani-teknikkomme Illi, joka soitti koskettimia lavalla.

Joutsassa tapasimme pitkästä aikaa bussikuskimme Hesen, joka oli loma-asetuksilla moottoripyörällä sattumalta lähistöllä. Kaksi päivää tästä, ja Hese kuoli, jäi prätkänsä kanssa auton yliajamaksi. Asia selvisi minulle vähitellen. Toni Lakkala, joka myös ajaa bussiamme, laittoi linkin Iltalehden sivuille, jossa kolarista uutisoitiin kuvan kanssa. ”Eiks toi ole Hesen prätkä” luki viestissä. Aika nopeasti selvisi, että olihan se.

Tunnelma ”vähän” kärsi. Tässä vaiheessa olimme Karmilan kanssa jo siirtyneet Helsinkiin Finnvoxiin jatkamaan äänityksiä. Samalla Miitri teki omia kitaroitaan Lappeenrannasta käsin sitä mukaa, kun minä sain osuuksiani viimeisteltyä. Tarkoitan omia kitaroitani ja lauluosuuksia, joita tein sitä mukaa kun sain sanoituksen nippuun. Välillä ajelin Lappeenrantaan kyttäämään Hongiston bassottelua ja Holopaisen Tuomaksen kosketinsoitinvelhoilua, jotka Miitri äänitti. Nekin sujuivat vaivattomasti. Tuomakselle olin etukäteen laittanut muutaman biisin demoversion, sellaisten, joihin koskettimia selkeästi kaivattiin. Koskettimien äänittämistä myös Karmila kävi Lappeenrannassa valvomassa.

Lauluosuuksia hinkattiin raivokkaasti. Ei sen takia, etten niistä olisi suoriutunut, vaan siksi, että sanat elivät jatkuvasti. ”Seuratkaa suurta johtajaa” –niminen kappale muuttui ”Jumalattomat”–nimiseksi monen mutkan kautta, mutta lopulta se muotoutui levyn nimibiisiksi. Miitrin ”Beatles-biisi” eli ”Mitä jos?” ei lähtenyt lentoon, se putosi pois kokonaan. Saman kohtalon koki ”Pirunviulu”, jonka olimme Miitrin kanssa tehneet jollain keikkareissulla. Myöhemmin tästä kehittyi tunnusbiisi ”Burgerimies” tv-sarjaan. ”Miitrin joulu” oli työläin. Kirjoitin siitä ainakin kolme versiota, kunnes eräänä aamuna tupakalla ollessani tajusin, miten biisin tulee mennä. Siitä tuli lopulta ”Verenmaku suussa”. ”Pois se meistä kaikista” ja ”Joutomaa” miksattiin valmiiksi, mutta ne putosivat pois levyltä. Ne julkaistaan joskus. Ehkä.

Karmilalle tuli muita, kiireellisempiä hommia. Meillähän ei ollut mitään suunniteltua deadlinea levyn kanssa, joten oli varaa pitää taukojakin. Minä en malttanut pysähtyä. Kävin tekemässä ”Iskä ryyppää” –Luokkakokous III
-biisin – valmiiksi tuottaja Tuomas Wäinölän johdolla. Kappaleen miksasi Mikko Herranen. Samalla pääsin testaamaan myös 50-vuotislahjaksi saamaani Jukka Orman vanhaa ”Uros-bokseri” –kitaraa. Hyvää rähinää, taitaa mennä suoraan keikkakäyttöön, sitten kun keikoille taas pääsee.

Oli ilmennyt, että Mira Luoti ei voi jatkaa Maanalaisen Armeijan kanssa (syitä en ala ruotimaan tässä), joten hänen lauluosuutensa piti korvata toisella henkilöllä. Olin miettinyt asiaa pitkään kesän aikana. Halusin tilalle jonkun, joka pystyisi sitoutumaan. Otin yhteyttä Susivainaan laulajaan Kaisu Kärriin, ajelin Lappeenrantaan, kokeilimme biisejä akustisen kitaran kanssa ja homma natsasi heti. Menimme E-Studiolle, jossa Kaisu lauloi tarvittavat laulut yhden päivän aikana. Toisena studiopäivänä olikin sitten jostain syystä krapula.

Jossain vaiheessa olimme päättäneet, että Kotiteollisuuden levy ilmestyisi toukokuussa 2021. Sitä ennen pitäisi valita ensimmäinen single.
Minä ja Karmila olimme varmoja, että se olisi ”Saatanan työmaa”, bändin jätkät olivat samaa mieltä. Piipahdin kuitenkin levy-yhtiössä kuulemassa heidän kantaansa. Minua voideltiin valkoviinillä, sillä he ehdottivat ensimmäiseksi singleksi ”Herttarouvaa” tai ”Menestys” –nimistä kappaletta, koska kärkeen pitäisi kuulemma saada joku nopeampi rytistys. Hyppäsin bussiin ja ajelin Finnvoxille runsaan viinalastin kanssa kertomaan uutisen Karmilalle. Miehen kommentti oli tyhjentävä: ”No, voi vittu saatana, anna sitä viinaa! ...mutta levyn eka biisiksi sitä ei laiteta.” Lupasin miettiä biisille sopivamman paikan levyltä.

Miksaukset ja lauluosuudet, joita tehtiin vielä miksauksen lomassakin, olivat valmiita viimein joskus tammikuun 2021 lopussa. Jussila masteroi levyn valmiiksi helmikuussa. Sitten alkoi helvetti: piti ottaa promokuvat, tehdä kannet, tehdä NoSori!–lehti, painattaa keikkajulisteet ja säätää muutenkin niin helvetisti.

Tajusin, että tässähän tulee kiire, säätäna! Tähän asti kiireestä ei ollut tietoakaan.

Terhi Ylimäinen otti promokuvat. Samoissa sessioissa Pete Welling kuvasi videon ”Tuoni Peiton Alla” –kappaleeseen ihan vaan varmuuden vuoksi, jos sellaiselle vaikka tulisi käyttöä. Tulee sille, se julkaistaan levyn julkaisun yhteydessä, ensin Radio Rockin sivuilla, myöhemmin muuallakin.

Jussi Hukkanen, poikkitaiteellinen lahja Suomen Oulusta, teki kannet. Minä väsäsin yhdessä Peltosen Jannen kanssa NoSori!n. Keväällä kuvasimme myös videon ”Saatanan Työmaahan”. Käsikirjoituksesta vastasivat kaksikko Hynynen-Perankoski, ohjauksesta kaksikko Perankoski-Valtteri Lahikainen, joka myös kuvasi ja leikkasi videon. Hänet pestasimme juuri ilmestyneen Stam1nan videon tyylikkyyden perusteella, miestä tuntematta. Asiaan vaikutti myös se, että budjettia videoon ei ollut, levy-yhtiön myöntämä rahasumma levyn tekoon oli tässä vaiheessa ylitetty jo moneen kertaan. Mutta hyvä tuli, säätäna.

Kotiteollisuuden Jumalattomat ilmestyy 14.5.2021.

Toinen single ”Saatanan Työmaa” videoineen ilmestyy touko-kesäkuun vaihteessa.

Maanalaisen Armeijan single ”Kappale kauheinta Suomea” ilmestyy 20.8.2021.

Keikoillekin pitäisi päästä, mutta katsellaan nyt miten käy. Kesä oli alustavasti myyty täyteen, mutta ainakin kesäkuu on osin jo menetetty. Maanalainen Armeija keikkailee koko syyskuun ja lokakuun alun. Toivottavasti.

Yli vuoden työt on nyt siis taputeltu. Nyt voisi nukkua viikon. Ja venailla, miten käy...

- Helsingissä 2.5.2021 Jouni-Kalervo, iskelmäruhtinas

MENESTYS
Meikäläisen syöte, ensimmäinen biisi, jonka tein himassa demoksi asti. Riffi, tai kitaramelodia oikeastaan, syntyi muistaakseni syksyllä 2019 Vantaan Tulisuudelman sound checkissä, säkeistö Iin keikan checkissä joskus kauan aikaa sitten. Kertosäkeeseen en lopulta ollut tyytyväinen, joten pyysin Miitrin apua. Menin Aaltoselle, hän tarjosi riffiä kertosäkeeksi, äänitimme koko biisin uusiksi ja demopohja oli siinä. Sanatkin tulivat pientä hiomista lukuun ottamatta yhdellä istumalla, mutta varsinainen kolahdus tapahtui vasta biisiä Finnvoxilla laulaessa ja miksatessa. Tajusin, että levyn täytyy lähteä juuri tällä biisillä.
Sanoituksesta saattaa löytyä ”ripaus” huumoria, mutta ei haittaa, vaikka et sitä löytäisikään. Kusipäisyys saattaa olla ihan yhtä tärkeä arvo kuin liika nöyryyskin. Tai sitten ei.
Pitäisköhän loikata mukaan politiikkaan, kysyy allekirjoittanut.

Kaikista ovista, ikkunoista
rahaa satelee, ei iloani poista
teidän kurjuus, vauhdin hurjuus
sokaisee minut, on minun koko maailma

Ehkä en ihmisyyttä loista
tai älyä, mut perässä toista:
pois köyhät alta, raha ja valta
määrää, kaikkialta saapuu voittajien armeija!

Menestys
on homma joka pelittää
Menestys
on köyhän turha selittää
Menestys
on minulle suotu
Toiset on voittajiksi tänne luotu

    Kerro ihmeessä, miten päiväs meni
    Se kiinnostaa kuin kilo paskaa
    Mikään ei kiinnosta, kun ei edes vituta
    istua kallista taksimatkaa helvettiin

Voittajat eivät tee mitään turhaan
äitini myyn, isäni murhaan
Hautajaisissani tuskin surraan
mut näillä kyvyillä on helppo hymyillä

Rouvakin on, ja on jalkavaimo
rannetta hiertää Rolexin paino
se tikittää kuin pommi, ei tämä jätkä lonni
pommin jätän teille ja tilaan taksin helvettiin

Menestys
En mistään enää piittaa
Menestys
Kannan valtikkaa ja viittaa
Menestys
se on minulle suotu
Toiset on voittajiksi tänne luotu
Menestys
Raha tulkoon rahan luokse
Menestys
Juokse, köyhä, juokse
Menestys
Orjat vajoo sorron yöhön
iskekää vaan pari lisäreikää vyöhön
    Kerro ihmeessä, miten päiväs meni
    Se kiinnostaa kuin kilo paskaa
    Mikään ei kiinnosta, kun ei edes vituta
    istua kallista taksimatkaa helvettiin

        Menestys!
             Ohi meni.

KAIKKI ON PYHÄÄ
Meikäläisen biisi alusta loppuun. Eräänlainen lukuohje koko levylle tyyliin ”mistä laulaa, kun ei ole mitään sanottavaa”. Tästä muodostui lentävä lause koko levytysprosessille, sillä tuskailin asian kanssa treeneistä lähtien. Tajusin, että tässähän tulee kiire kirjoittaa edes jotain laulettavaa. Miitri vetää hienot ”Robert Fripp –tyyppiset” kitarat biisin loppuun. Taidetta, säätäna!

Istuja pimeän illan oon
perkeleitteni ikimanaaja
unelmoija, kaihomieli
väsynyt velkavirren laulaja

Tunteita kaivan mahdista maan
sukellan syvistä vesistä
Niitä etsin minua vahvistamaan
vahvistamaan lujaveristä

      Mitä vittua nyt taas?
           Mitä mies selvittää?
                Tunteet on perseestä
                      Toista: tunteet on perseestä

Nää laulut kertoo ilosta tai surusta
tai mistä vaan
Sen voit itse päättää
Ei vanha jaksa kaikkee vastaan
käydä taistelemaan
En osaa suuntaa näyttää

     Kaikki on pyhää!

Tämä heimo roudan ja hallan on
se ampuu aina kovilla
Kaiho ottanut vallan on
rämmimme tuonelan ovilla

Vain lippu on pyhä, tunne on syvä
sen nimi on melankolia
Itke ja naura salaa, se on hyvä
tunteet tapa alkoholilla

      Miksei mies
           saa tunteissaan rämpiä
                  uskoa, että kaikki on pyhää?

SAATANAN TYÖMAA
Miitrin syöte. Kertosäkeen melodia oli selvä alusta lähtien, se menee Miitrin melodian mukaan, mutta säkeistöä minun piti hieman miettiä. Sanat tulivat yhdellä istumalla, kelasin jotain Eppujen ”Murheellisten laulujen maa” –tyyppistä vuodatusta. Ja semmoinenhan tästä tuli. ”Tää on liian surullinen ekaksi sinkuksi”, sanottiin levy-yhtiössä, mutta jos tästä ei tule hittiä, kyseessä on suuri vääryys! Toinen single, josta julkaistaan myös video. Illi Broman soittaa ”urkuharmoni-intron”, muuten koskettimet hoitaa Tuomas Holopainen.

Lippu oli silloin puolisalossa
kun minut ristittiin
Olin vahinko, mut juhlat oli talossa
ja isä ryyppäs niin
ett kusi housuun, mut uuteen nousuun se heräs
ja itketti äitiä
Ehkä sen tähden alla kointähden on kaikki
mennyt päin helvettiä

Täältä Saatanan työmaalta laulumme soi
kuu taivalta vain valaisee
ja kointähti taivaalta naureskelee
Tää on outo urakka, ei kymppiä näy
me työn sankarit raadetaan
miettien hikoillen kuinka meidän nyt käy

Asia, joka vähänkin mua koskettaa
se joka hipaisee
on tieto siitä, ett kohta on taas perjantai, saan
tarttuu pitkäripaiseen
Ja kusen housuun, mut uuteen nousuun herään
ja itketän perhettä
Minkä tähden alla kointähden toistan
isieni erhettä?

     Laulu soi,
          ja isät haudoissaan karkeloi...

HERTTAROUVA
Miitrin syöte, tein muuten valmiille demolle vain laululinjat ja lopun kitaravyörytyksen. Ja sanat tietysti, jotka asettuivat kohdilleen heti. Ensimmäinen single, vaikka Karmila harkitsi biisin pois jättämistä koko levyltä. Sanoituksen ”humoristisuus” ei hänelle uponnut, eikä mies tykännyt biisistä muutenkaan. Näinkin voi välillä käydä.

Mies määrää, tai niin se luulee
takki auki kusee vastatuuleen
Yksin on muka maailmaa vastaan
siihen kykene ei mies paraskaan

Hakee ilonsa ikävästä
tai tuopista, se on miehekästä
Mut kuka sarvikuonotkin kengittää
elvyttää, ett se elää ja hengittää?

Herttarouva on pöydässä valtti
sitä vastaan ei tapella voi
on mies kuin mies silloin sulaa laavaa
tyhmät vastaan kapinoi

Herttarouva kun isketään pöytään
enää päälle ei nokittaa voi
Sen minkä aamu miehelle toi
herttarouva sen amputoi

     Herttarouva!

Ja mies juo, kuolemaa odottaa
selkään koskee, iskias kolottaa
Ei kai elämä oo kuolemista
nöyrtymistä, perseiden nuolemista

Älä rämmi itsesäälissä
elä, tunne, leiju stratosfäärissä
Pidä elämästä kiinni loppuun asti
vaikka se välillä on vitun paha rasti

TUONI PEITON ALLA
Ehkä vähän turhankin ilmeinen ”Hynys-biisi” tyyliin ”pillusadetta odotellessa”. Sävellys ja sanoitus loksahtivat kerralla kohdilleen. Tästä julkaistaan video levyn ilmestymisen yhteydessä.

Kun musta yö taas saapuu
silloin poissa on uneni
sanat toisiinsa kiinni nivoutuu
ja lujaverinenkin mureni

Kyllä tänne ääntä mahtuu
sanoi joku mua viisaampi
Mut ei se niin mene, sanat jää elämään
varsinkin ne, jotka satutti

Tuoni peiton alla on
ja sielua repii ja paleltaa
reuna hornan kipukallion
on lähempänä kuin vois luullakaan

Tahdon lentää kauas jonnekin
jonne ei löydä toinen ihminen
Ihmiset ja maailma
on kovia, mutta minä en

Hiljaisuus on kultaa
mut joskus vaarallista seuraa
kun yksin oon ja etsin iloa
kuin heinäladosta neulaa

Irtonaisetkin lauseet
muuttuvat mustaksi hahmoksi
joka kasvaa ja kasvaa, ja tajuan
sen muuttuvan minuksi

ÄITI KUOLEMA
Meikäläisen biisi, paitsi kosketinsoitinmelodian teki Holopainen. Sanoitusta hieroin pitkään. Mietin, että tästä olisi hyvä tehdä muistobiisi levyn teon aikana menehtyneelle bussikuskillemme Heselle, mutta sellaista en osannut lopulta tehdä. Tuli sitten tällainen, niissä fiiliksissä tehty kuitenkin. Lopussa kuullaan Karmilan poikkitaiteellista äänittelyä Berliinistä. Mikä eläin mahtaa olla kyseessä? Minä tiedän, mutta arvaatteko te.

Kylmän pohjolan sydämessä
ollaan aina miettimässä murheita, suruja
Meillä on vain yksi elämä

Mitään et mukanasi täältä vie
olkoon kotisi linna, tönö tai maantie
et matkaasi voi mitään kerätä
meillä on vain yksi elämä

Meitä odottaa yksi
joka tulee lopulta vastaan
se suurin voima, joka
hellii ainokaistaan:
Äiti kuolema

Viimeistä matkaa pakataan
mut tarviiko kaiken olla niin haudanvakavaa
Voisi tajuta ja viimein herätä:
meillä on vain yksi elämä

Meitä odottaa yksi
joka tulee lopulta vastaan
se suurin voima, joka
hellii ainokaistaan:
Äiti kuolema

Tiedän, on vain yksi
joka tulee minua vastaan
hyväilee ja hellii kuten
ainokaista lastaan:
Äiti kuolema

VEREN MAKU SUUSSA
Miitrin biisi, josta muutin ainoastaan säkeistön laulumelodian. Sanoja hieroin pitkään, tein monta versiota ennen kuin kolahti. Oli jotenkin vaikea lähestyttävä, mutta osui lopulta maaliin tyyliin ”keikkabussissa istuminen voi välillä tuntua tältäkin”. Voisi olla jopa singleainesta.

Läpi huoneiden
kuljen muistamatta, näkemättä
kadotin eilisen
mut se tuskin keltään pois on

Tämä elämä
se on mennyttä, kuljen yöstä yöhön
maku väkevä
suussa merkkinä krapulan voiton

Kauas
veren maku suussa kuljetaan
Tää ei oo mikään pyhäkoulu
jossa armoa rukoillaan

Kauas
teitä kuin luita kalutaan
löydetään ja eksytään
kadutaan, jos kaduttaa

    ...veren maku suussa

Jotain kurkotan
vaikka en ole minkään ulottuvilla
sokaiseva tie
halaa kulkuni ikuista yötä

Pullopalkalla
huudan lauluja jonnekin pimeään ja
ei siellä kuunnella
silti jatkan turhaa työtä

     Ja kalmanväki säestää
          tätä laulua pimeydelle
              On liian vaikee hengittää;
                  antaa elämänsä, mutta mille

UMPIMIELET
Meikäläisen biisi. On taas Led Zeppeliniä ja Killing Jokea kuunneltu. Sinkkosen kommentti ”Jouni, oot tehnyt aika monta tän tyyppistä biisiä” pitää paikkaansa, mutta niin tulen tekemään jatkossakin. Masteroijamme Mika Jussila puolestaan kommentoi: ”Jäiköhän siulta yhtään säveltä käyttämättä tän säkeistön riffissä?” Taisi niitä pari jäädä. Sanoja piti kaivella hieman, mutta onneksi ystäväni Zaanin ”lestadiolaisviha” tarttui lopulta minuunkin. Pehmensin ja lavensin sitä vaan hieman.

Kuoleman enteenä korppi raakkuu pihassa
Rakastat kyllä, mutta teet sen vihassa

Mielipiteet äreät, keinot järeät
netissä raivoat, ihmiskuntaa häpeät
Uskossaan väkevät kaiken muka näkevät
lauseilla Raamatun elämässään pätevät

Uskokaa, suuri kirja sanoo näin:
     umpimielet pääsee taivaaseen
Vaikka sitä luetaan väärin päin:
     umpimielet pääsee taivaaseen

Varo kaiken jyrääviä sarvikuonoja;
tuovat mukanaan vain uutisia huonoja

Liekanaruu virittää, pipo kiristää
aina oikeessa, tieto siitä piristää
Syyttää jokaisesta tehdystä erheestä
Uskossaan ei erota kyynärpäätä perseestä

Uskokaa, suuri kirja sanoo näin:
     umpimielet pääsee taivaaseen
Vaikka sitä luetaan väärin päin:
     umpimielet pääsee taivaaseen

Joku heille portin rakensi
sitä turhaan kolkuttamaan meen
Lukon ja avaimet nielaisi;
     vain umpimielet pääsee taivaaseen!

JUMALATTOMAT
Tykkäsin tästä jo demoa tehdessä, rakentelin tarkoituksella levyn viimeistä biisiä. Alkuperäinen nimi ”Seuratkaa suurta johtajaa” ei kuitenkaan asettunut tekstiin millään, sillä en tarkkaan tiennyt, mistä yritän laulaa. Pienen miettimisen ja noin sadan Finnvoxissa poltetun tupakan jälkeen sanoitus asettui viimein, vaikkakin tekstiä piti paikata vielä miksauksen yhteydessäkin. Lopun kosketinsoitinmelodian sävelsi ja soitti tietysti herra Holopainen.

Usko, toivo
ja rakkaus kuolleet on
turha sen takii on säälii meitä

Johtakoon
se ojaan tai allikkoon
jonottakaa te vaan ämpäreitä

Ei oo Jumalaa
ei oo joulupukkia
lasten unelmien eessä sorruin

Tiedämme
ei oo suurempaa kuin me
ei oo vahvempaa armeijaa kuin

    jumalattomat

Kuljemme kuin haamut
meitä elämänjano ja -nälkä johdattaa
Emme perille saavu
Meillä ei ole uskoa, ei ole johtajaa

Kaikki nämä aamut
niin harmaina ne meitä odottaa
Niiden ankeus saa mut
uskomaan: liha aina hengen voittaa

     Jumalattomat!

Kuljemme
kohti kohtaloamme
joukko, joka ei langeta varjoo
Voittajana
kulkee tämä armeija
viimeisen kierroksen kun tarjoo

    jumalattomat

    En kadu yhtäkään sanomaani sanaa
        en tekoa, tai jääneitä töitäni
            Pelastetut katukaa
                yhdessä kaatukaa

    En menneisyyttäni manaa
         pitääkö aina olla joku taivas tai helvetti
             jossa yhdessä kadutaan
                 velkoja maksetaan

”BONUKSET”, julkaistaan ehkä joskus:

JOUTOMAA
Ensimmäinen biisi, jonka Karmila miksasi valmiiksi asti. Meikäläisen kappale, joka ei millään asettunut kohdilleen, paikkaa levyltä ei löytynyt. Sanoituskin on jotenkin kesken, en tarkkaan tiedä, mitä ajan takaa. Päätin sitten jättää tämän pois kokonaan, mutta on tämä julkaisemisen arvoinen kuitenkin. Ehkä joskus, jossain yhteydessä. Holopainen on koskettimissa.

Piti nähdä päivä tämäkin
se valkeni nöyrille alamaisille
Nyt maistuis viinin jämäkin
on huono happi käydä hippasille

Maailma meni menojaan
jäimme rannalle ruikuttamaan
Ei kukaan laske menojaan
meni syteen, saveen tai maantien ojaan

Joutomaa
     kovan kautta meitä kasvattaa
         ei tarjoa turvaa
Joutomaa
     se hellien vyöllä kouluttaa
         lyö kansaansa turpaan

Koulii kädellä ankaralla
perseelle potkii kirveen hamaralla
Isänmaa ei vittuile, se vain neuvoo
näin heikoimmat se meistä hautaan seuloo

    On pohjantähden kansa kovilla
         se kulkee joutomaansa oudoilla ovilla

Metsiemme miehet, naiset
     metsänpeiton kansalaiset
         ei meitä kukaan kaipaa!


POIS SE MEISTÄ KAIKISTA
Tämä miksattiin toisena. Jälleen minun biisini, joka pudotettiin pois. Holopainen on koskettimissa, mutta melodia on minun. Nyt jälkeen päin kuunneltuna ”ihan hyvä” rähinäbiisi, mutta paikkaansa levylle tämä ei löytänyt. Osaksi siksi, että sanoitus on ehkä vähän kesken, en tiennyt miten krypto ratkaistaan. Kertosäekin on ehkä liian ”hynynen”: tartuntapintaa on, mutta ehkä liikaakin.

Kuljemme vääjäämättä rotkoa kohti
siellä kai odottelee jättipotti
Miksi elää, jos kukaan ei nauti elosta
kiksit saadaan kurjuudesta
ja kuolemanpelosta

    Rautaa syö ja kettinkiä ulosta
         (painu vittuun, jos et tee lisää tulosta)
             Treffit sovittuna Tuonelassa?
                 (No, en oo ihan vielä kuolemassa)

Kuka meitä kusettaa?
Kuka johdattaa?
Kuka meitä eksyneitä kohti rotkoa kuljettaa?

Pois se minusta
Tästä voimasta
kaikki lähtee, sydän huutaa:
Pois se meistä kaikista!

Jotkut haikailevat
kadonnutta nuoruuttaan
Jotkut ovat muuten vaan
päättäneet luovuttaa

Paskat on jo housuissa
turha on siis valittaa
Mikään ei oo helpompaa kuin
rima alittaa

    Mikä vittu tätä ihmiskuntaa vaivaa?
         (Ihmisyys harteita painaa)
             Ratkaisu on laaki ja vainaa
                 (Ei epätoivo anna pikalainaa)

    Pois se meistä kaikista
         pois se meistä kaikista
             Perkeleet pois meistä kaikista!

             Perkele tätä miestä taas halas
                 ei auta muu kuin ampua se alas...