Maailmanloppu on saapunut
KOTITEOLLISUUS: HELVETISTÄ ITÄÄN

HELVETISTÄ ITÄÄN (23.3.-5.4.2003)
Viimeisin biisi, joka tehtiin. Riffi ja säkeistö syntyivät treenijameissa. Illalla istuttiin kolmestaan baarissa (joka on oikeasti helvetin harvinaista Lappeenrannassa) ja vedettiin naamat. Hynynen teki kertosäkeen sanoineen kaikkineen seuraavan aamun krapulassa, ja saman päivän treeneissä biisi olikin valmis. Myöhemmin tajusimme, että riffi menee aika läheltä KISSin God of Thunderia. Hongisto totesi, että KISSiltä saa aina varastaa, kunhan ei varasta Paul Stanleyn laulamista biiseistä. KISSiltähän me olemme varastaneet vahingossa aikaisemminkin, Yksinpuhelun riffihän mukailee kuulemma War Machinea.

On autot ja asuntolainat
on koira ja kakarat
on Ikea-kalusteet ja vaimolla
salilla treenatut pakarat

Keräämme bonuksia
se kannattaa kyllä
lauantai-iltana käymme alueella
lapsilta kielletyllä

Älä vanno mitään
helvetistä itään kuljetaan
älä vanno mitään
on matka pitkä, voi käydä mitä vaan
tämä on kuin vieras paikka
voi olla, että eksyn elämään
tai voi olla, että tähän jään

Puhut vaatteiden hinnoista
haaveilet uusista rinnoista
kurkkunaamioisi alta en
kasvojasi tunnista

TV on auki
katson läpi illan tarjonnan
katson Ostos-TV:nkin
tekstaria chatiin tarjoan

VERI VALUU MAAHAN (16.10.2002-9.4.2003)

Työläin biisi. Sinkkonen ei meinannut millään tajuta, että tämän voi soittaa Hurriganes -tyylillä aivan suoraan, mies kun kuuntelee välillä liiankin orjallisesti kitara-aksentointia. Lähtökohtana oli Entombed. Biisi saatiin kunnolla kasaan vasta juuri ennen demon tekoa. Martikainen auttoi hieman sanoissa, mutta ehkä hieman liian vähän, luulen.

Kaatopaikat, hautuumaat
ovat täynnä ja tukossa hullujenhuoneet
nyrkkiin puristuvat kädet ovat
vallanhimoisen ihmisen luoneet

Olemme kyykyttäneet köyhiä
ja vielä päälle konjakit juoneet
rahat salkkuun, sotilaat arkkuun
näin täällä käy, kun ei Jumalaa näy

Meidät tähän kirjoitan
jumaluutta ikuistan
kun Jumalan veri valuu maahan
en tunne kasvojamme
en vastaa teoistamme
Jumalan veri valuu maahan

Maa on köytetty valjaisiin
kaikuu Pirun ääni kaiken yllä
se kohoaa ylös taivaisiin
se siellä kuullaan kyllä

Ei Jumala jaksa, se on ennenkin nähnyt
kun on pärjätty selittelyllä
vain sinä saat minut uskomaan
me pidämme elämää yllä

KUNINGAS MAMMONA (15.10.2002-5.4.2003)

Hynynen yritti jammailla Iron Maidenin Waisted Yearsia ja riffi alkoi muotoutua siitä. Lopulta riffistä tulikin (luojan kiitos) aivan erilainen. Loksahti treeneissä kohdalleen heti ensimmäisestä soittokerrasta lähtien. Hynysen ideana oli tehdä mahdollisimman yksitoikkoinen huutobiisi. Karmila yritti äänitysvaiheessa kehitellä säkeistöihin jotain melodiaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Miksauksen jälkeen mies oli kuitenkin helvetin tyytyväinen biisiin. Nightwishin Tuomas soitti loppuun hienot syntikkakuviot tehden finaalista aivan helvetin pelottavan. Martikainen auttoi sanoissa. Kotiteollisuuden Master of Puppets, ei sävellyksellisesti vaan tunnelmaltaan.

Korkean hopeatornin
ylimmässä huoneessa
ilakoi kuningas Mammona
kultaisten naistensa kanssa
kun huulet hamuavat toisiaan
kuuluu kilinä kolikoiden
kuninkaan kädet roikkuvat alhaalla
painosta sormusten

Eläköön kuningas Mammona!

Henkäys, joka vuosisadat tuo tullessaan
käy kultahampaiden takaa
raha petaa ja kuningas makaa

Alhaalla puutarhassa
ihmisorjat raatavat
iloitaan jos jotain itää
yleensä ei kasva mikään
kumarretaan kuninkaan kuvaa
ja kiitetään antimista
mausta leivänkannikoiden
vedestä kuralammikoiden

MINÄ OLEN (28.8.2002-6.4.2003)
Ensimmäinen valmis biisi näistä uusista. Hyvin skitso. Välillä tuntuu helvetin hyvältä, välillä taas hirveältä suomirock -rallilta ollen luultavasti molempia. Mutta sanat ovat erittäin onnistuneet, ja siitä kiitos myös Martikaiselle. Positiivisin biisi meiltä ikinä, myös sanojensa puolesta. Tämä on luultavasti niitä biisejä, jota meiltä vaaditaan Helvetin porteillakin. Ja varsinkin siellä.

Joku vaihtaa öisin lähikauppojemme nimiä
äidit synnyttävät lapsia, joiden puhetta emme ymmärrä
kuka hiippailee pois Suomi-neidon aitan liepeiltä
neidon, jonka kupeet huokuvat nyt ikuista kylmyyttä

Ja sen mies, Jussi, seisoo yksin suon laidalla
on kuokka pudonnut, räkä valuu hikisellä poskella
eikä mies tiedä mitä tehdä, mihin mennä nyt
on sillä kylmä, kylmä kuten sisälläni on

Mutta minä olen ja elän ja hengitän
yhtä suurta jumalaa, Elämänhalua
sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot

Katson ulos ikkunasta, en näe iloa täällä
levinneitä hiekkalaatikoita, räkäisiä lähikapakoita
joista yksinhuoltajat raahaavat yhden yön Toivoja
jotka poistuvat aamulla ennen kuin lapset heräävät

Anna minulle kätesi, anna lupaus huomisesta
lupaa, etten yksin jää tähän kylmään elämään
tähän päivään, jossa kaikuvat patsaiden jylhät äänet
jossa syntynyt kulkee kuolleena etsien hautapaikkaansa

Niin kaunis on kuunsirppi
Niin raikas on syksyn sateen jälkeinen tuoksu!

Kuka täällä komentaa, ketä täällä totellaan
kahta suurta jumalaa, Ahneutta ja Rahaa
joiden temppeleinä toimivat pörssit ja ilotalot
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot

Mutta minä olen ja elän ja hengitän
yhtä suurta jumalaa, Elämänhalua
sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot

TÄMÄN TAIVAAN ALLA (kevät 2002- 17.3.2003)

Kulki nimellä "Tyttöjen biisi" heti ensi treeneistä lähtien. "Tällä biisillä saadaan pillua", totesi Sinkkonen. Sanoista tuli kuitenkin aivan helvetin toivottomat, ei siis huonot, vaan synkät. Ensimmäinen kertosäe, joka näistä uusista valmistui, säkeistöjä piti hioa vähän pitempään. Lopun kitaramelodia on tuttu jostain, mutta kukaan ei saanut mieleensä mistä. Se päätettiin siis jättää. Tuomas veti loppuun hienot viulusyntikat. Hynynen itki Hongiston alakerrassa kun mies soitti niitä. Tämä osoittaa, että Hynyselläkin on siis tunteet.

Kuun ja auringon
välissä olento on
käärmeen kasvot ja
rippeet enkelin

Sekö minusta
jäljellä enää on
missä olin ja
missä lentelin

Tuuli yltynyt hakkaa naruja lipputankojen
tuuli yltynyt käy yli puiden rankojen

Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa
se hakee vertaistaan
ja pieni ihminen ristii kätensä
rukoillakseen
Mutta rukous on vain mutinaa tuulessa
ei sitä kukaan kuule ja
jos jostain joskus löytyy jumala
ei se lapsekseen, kuvakseen
minua tunnista

Unohduksen
sylistä nousee
raudanharmaalle
taivaalle

lintujen parvet
kun tuuli levittää
tomua
yllemme

Pelkään kuolemaa, ei kukaan kulje täällä vetten päällä
pelkään kuolemaa, ja pelkään elää täällä

VIITTÄ VAILLE VAINAA (29.6.2003)
Tehtiin erillisenä sessiona kaksi viikkoa varsinaisten äänitysten jälkeen. Karmila vaati lisää vauhtia levylle. Mehän tehtiin. Äänitettiin yhdessä päivässä Finnvoxilla joskus heinäkuun alussa. Sanoituksen idea tuli kun Hynynen kävi katsomassa isäänsä sairaalassa levyn äänitysten aikaan. Ensimmäinen asia, joka tuli mieleen oli "tuo ukkohan on viittä vaille vainaa". Tuli mietittyä isä-poika -suhteita sen jälkeen aika tarkkaan. Ja sitä, että miten vanhan liiton ukot elämään suhtautuu, että "töitä pitää tehdä vaikka henki lähtis". Ja ennen kaikkea: miksi vitussa näin on? No, siihen ei löydy vastausta tästä biisitä, ja tuskin mistään muualtakaan.

Maailma on
taipumaton
ei se huomaa miehen työtä

Väsyneet
miltei nukahtaneet
silmät tuijottavat yötä

On meitä monta
periksiantamatonta
onnetonta valittajaa

Esi-isien
hautakivien
itkuista tuijottajaa

Viittä vaille vainaa!

Perkeleet
isässä pihisee
ei poika osaa tehdä vastaa

Kun taskussa
kännykkä pirisee
ei isä osaa, poika vastaa

On kiire niin
omiin hautajaisiin
ei jaksa panna vastaan

Vanha on
mykkä ja voimaton
kun pappi uutta kansaa kastaa

Viittä vaille vainaa!

TUONEN JOUTSEN (18.3.-5.4.2003)
Hynysen mielestä hienointa, mitä olemme tehneet koskaan, treenikämppäjamien tulos. Martikainen auttoi hieman sanoissa, ja lopulta niistä tulikin aivan helvetin hyvät. Loppu on jammailtu kasaan juuri ennen demon tekoa. Vielä demolla se kuulosti helvetisti CMX:ltä. Karmila auttoi muuttamaan sitä hieman varsinaisissa äänityssessioissa, ja kun Tuomas soitti sinne vielä hienot syntikat ja Pahuuden poikakuoro veti mahtipontiset kuorot, kuulostaa lopputulos aivan joltain vitun oopperalta.

Asuu lattialla
tuhkaa, luita, halla
valokuvia menneestä
pieleen menneestä

Parta taas ajamatta
hiukset on kampaamatta
ja kun hämärtyy
musta varjo lähestyy

Tuonen joutsen!

Vaimo soittaa, älä vastaa
vaimo soittaa ainoastaan
jakaakseen tavaroitamme
omiakseen kakaroitamme

alusvaatemainoksista
naista etsin vaimoksi ja
vedän verhoja, lukitsen ovia
aseeseeni etsin kovia

Tuonen joutsen!

KAKSONEN (15.3.2003)
Mietittiin pitkään tästä jonkun singlen kakkosbiisiä. Karmila miksasi kuitenkin biisin niin hyvin, että pakkohan se oli levylle laittaa. Hongisto ja Sinkkonen hoilaavat mukana kertosäkeessä, se oli varsin sympaattisen kuulosta toimintaa. Lopulta se alkoi toimia niin hyvin, että käytimme poikien "futiskuoroa" muutamassa muussakin biisissä. Sanat ovat jatkoa Päivänsäde ja Menninkäiselle, näinhän siinäkin tarinassa lopulta täytyi käydä. Lopun teksti puolestaan kumartaa kovin erään Kainuun suunnalla asuvan "vanhan liiton" kirjailijan suuntaan. Biisi itse syntyi treenijamien tuloksena, vain kertosäe oli Hynysellä valmiina.

Sarvipäällä karvainen häntä
roikkuu koipien välissä
vuoren mustan sisässä
se kulkee
riiviö rinnan sisässä

Ja sillä on sisarensa
Päivänsäde vankinaan
se pitää sitä omanaan vaan
sitä uskalla ei kuin
matkan takaa tuijottaa

Ja yötä yksin kulkee kaksonen
maailman loppuun asti miettien
mikä on outo tunne rinnassaan
ei raukka rakkautta tunnista

Kevät ei riisu hamettaan,
odottaa valoa saapumaan
piilostaan
sillä halla korpikuusen alla
vain tiukentaa otettaan

Päivä riutuu vuoren sisässä
nuolee haavojaan,
kuolee pois
kun ei kaksonen tahdo
käsistään päästää tätä kauneutta

Ja yötä yksin kulkee kaksonen
maailman loppuun asti miettien
mikä on outo tunne rinnassaan
ei raukka rakkautta tunnista

Kun toinen riutuu pois, heikkenee
niin toinen miettii miksi pahenee
tuo outo tunne polon rinnassa
ei raukka rakkautta tunnista

Ei silmiä näy pimeästä
eikä kulkijasta tästä
varjoa lankea

Ei hengityksen huurua näy
ei jälkeä jää kun se käy
valkoista hankea

Päivänsäteen ottaa syliin
matka Tuonen kylmiin kyliin
alkaa ankea

On pimeä tie ja kyyti jäinen
vastassa joukko tuhatpäinen
kuolonkankea

RAUDANLUJAT (12.3.-31.5.2003)

Hynynen harsoi sanat kasaan hädissään juuri ennen laulusuoritusta. Idea oli toki ollut olemassa pitkään, mutta viimeistely tapahtui vasta pakon edessä onnistuen lopulta erittäin hyvin. Kertosäe on aika poppi, mutta riffi on rautaa. Perusbiisi, perustuu ehkä hieman liikaakin yhteen riffiin. Kertosäe pelastaa helvetisti.

Maailman sydän on kuin kovaa kiveä
se sykkii tahtiin mainosvalojen
yksinäiset hapuilevat toisiaan
loukoissa kerrostalojen

Unet on katsottu moneen kertaan
kaikki kulkee samaa rataa
ihminen etsii ihmisen lämpöä
jostain tekstiviestien takaa

Kuljen yksin yksinäisyyteen
kuljen yksin yksinäisyyteen
Mutta naisen sydän rakkaudesta palava raudanluja on
Mutta miehen sydän terästä valava raudanluja on

Kylmä kuu valaisee rantaa, jonka
puut ovat pystyyn jäätyneet
kylmä kuu valaisee jäätä, jonka alle
unelmamme ovat päätyneet

Maailman kylmää tuulta emme
pakoon pääse mihinkään
vahva heikompaa syö kun nuija pöytään lyö
ja me vain täristään

YÖ PÄIVÄÄ KEINUTTAA (14.10.2002-15.6.2003)
Henkilökohtaisin näistä uusista. Tämän ääressä Hynynen on tirauttanut muutamat itkut. Finaalin lauluosuus syntyi Hongiston saunassa Hynysen mököttäessä siellä yksinään edellisenä iltana ennen biisin laulusuoritusta. Siinä oli taas Karmilalla ihmettelemistä. Ensin biisin kertosäe osoittautui helvetin vaikeaksi laulettavaksi ja sitten loppuun tuli vielä finaali, joka oli vähintäänkin yhtä vaikea. "Miksi vitussa sun pitää tehdä sellaisia melodioita, joita sä et pysty kunnolla laulamaan?" Aaltonen ja nuorempi Hynynen paikkaavat hienosti taustalauluilla. Ja Tuomas soitti taas hienot syntikat pohjalle.

Kokonainen valtameri
mahtuu pehmeälle ihollesi
sen rantoja kaluan
kuljen tahallani itseni eksyksiin
on niin lämmintä olla täällä
sädekehäsi hehkussa
pehmeiden siipiesi suojassa
aamuauringon lantiolla

Tunnen siipiesi pehmeän hipaisun
aamun kirkkaassa valossa
kun sinut viereeni saan
et pääse pois ollenkaan
et lennä enää milloinkaan
valon rajalla, rajalla taivaan ja maan
on kylmää, vesi jäätyy uomaansa
siellä kadonnutta sydäntäsi etsit
löydät yön joka päivää keinuttaa

Yö keinuttaa!

Silmäsi syvissä kuopissaan
makaavat kivisiksi muuttuneina
sydän eloton rinnassasi
lepää kovaksi luutuneena
imettäjän rintasi
roikkuvat kuivuneina
siipiesi riekaleet
likaisilla lakanoilla

Elämä lupasi liikaa kai, sait
syliisi vain arjen
etkä mitään muuta saa
yö päivää keinuttaa

Ja minä lupasin liikaa kai, sait
sydämeesi arven
etkä mitään muuta saa
yö päivää keinuttaa

paidat ja levyt
KTvisio - kanava nörteille!