Katso ja osta helvetti jäätyy
Tilaa Murheen mailla II ennakkoon
BANJONSOITTAJA KATOLLA

KOTITEOLLISUUDEN STUDIOPÄIVÄKIRJA osa 2

TIISTAI 2.11.2010
Aamulla on yllättävän hyvä olo. Päätämme lähteä käymään kirkolla, sillä tarvitsemme lisää viinaa. Joku kaipailee ruokaakin. Karmila ilmoittaa jäävänsä editoimaan rumpuja, joten matkaan lähtevät herrat Hynynen, Holopainen ja Sinkkonen. Sitä ennen, Sinkkosen heräämistä odotellessa, poljen 20 minuuttia kuntopyörää, soudan soutulaitteella 20 minuuttia ja teen kevyen kuntopiirin.

Kauppareissun jälkeen joku saa nerokkaan idean: pitäiskö käydä baarissa? ”Pitää”, raikuu kuin yhdestä suusta. Itse asiassa se raikuukin vain yhdestä suusta: minun. Mutta se riittää. Sinkkonen tarjoaa minulle kaljan ja viskikolan ja ottaa itselleen myös saman ravintoannoksen, sillä onhan jo lounaan aika.

Tunti eteenpäin: uunissa paistuu ruisleipä. Teemme kotitekoiset lonkerot ginistä ja greippilimpparista. Alamme puhua kieliä. Talon kärpäset heräävät henkiin. Liukastelemme etanoiden täyttämillä lattioilla. Ulkona sataa verta. Yön täyttää ultravioletti. Kukaan ei puhu, kaikki puhuvat. Kirjoitan Sinkkosen otsaan omalla verelläni: Miksi, Jari? Äitini tulee kylään ja tuo tuliaisiksi kassillisen sian verta. Saan puhelun Jumalalta. Jumala kysyy veljeni horoskooppimerkkiä. Kaivan taskustani paperilapun, jossa on mystinen numerosarja 454 7834. Lappu syttyy itsekseen tuleen ja heitän sen ulos. Pian koko maisema on liekeissä. Huudan AAAAAAAARGHH! Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan eli AUTTAKAA MEITÄ! Talon ulkoseinässä lukee verellä kirjoitettuna SUAKSIAR. Sairas nauru raikuu kaiken yllä. Minulla seisoo kyrpä. Otan sen käteeni ja se muuttuu käärmeeksi.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

KESKIVIIKKO 3.11.2010
Vittu mikä olo. Lompsin aamulla ennen kahdeksaa jääkaapille hakemaan vettä. Sinkkonen makaa naama keittiön lattiassa kiinni ja vetää hirsiä. Annan miehen nukkua. Kun herään kunnolla, joskus puoli kolmen aikaan iltapäivällä, mies vetää kossulla terästettyä kahvia. Päätän liittyä seuraan kosteaan.

Päivä menee juopotellessa. Myös Hongisto liittyy seuraan alkuillasta. Jokainen ryypiskelee omissa koloissaan. Sinkkonen valmistelee hernekeittoa keittiössä, Hynynen ryyppää ruumisarkussaan sekä yläkerrassa kirjoitellen samalla studiopäiväkirjoja sekä Pirkanmaan Sanomien kolumnia ja Hongisto katkokävelee ympäri rakennusta. Karmila editoi rumpuja ja aina kun biisi valmistuu, Hynynen käy kuuntelemassa valmiit rummut ja kertoo mielipiteensä. Sinkkosta tämä työvaihe ei juurikaan kiinnosta. Miksi kiinnostaisikaan, onhan hän jo rumpunsa soittanut ja tietää miten ne menee. Miestä ei tunnu häiritsevän pienet muutoksetkaan jotka teemme. Miksi häiritsisi, ne ovat hyviä.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

TORSTAI 4.11.2010
Holopaisen Pena saapuu talolle. Hän näyttää meille pontikka-dvd:n ja tämän jälkeen suuntaamme pontikka-museolle. Kaikki muut paitsi Karmila, joka jää vielä editoimaan rumpuja. Matkalla juomme pontikkaa. Meille pidetään perinpohjainen esitelmä pontikan teon historiasta. Tämän jälkeen siirrymme Juhanantuvalle syömään ja juomaan viiniä ja pontikkaa. Yö jatkuu jaloviinalla.

Kunnon työpäivä. Ainakin viinan juonnin suhteen.

PERJANTAI 5.11.2010
Vuosisadan krapula on totta. Puhallan iltapäivällä mittariin 2,5 promillea. Kroppa tärisee, olen ihmishyytelö. Näkökenttä on sumea. Katson pohjoiskarjalaista maisemaa ja kuulen lumikenttien kutsun. En vastaa, vaan kävelen takaisin alakertaan, käyn ruumisarkkuuni ja vedän kannen kiinni.

Karmila on kadonnut edellisenä iltana Helsinkiin. Mekin päätämme lähteä käymään kotona. Nyt täytyy toipua ja tyhjentää täynnä olevat pussit.

Pussit tyhjenevät, niin myös pääni. Näen unta, jossa puistelen matoja ja kärpäsen toukkia hiuksistani. Lattia on täynnä näitä liikkuvia otuksia. Tyttäreni kävelee niiden päällä.

MAANANTAI 8.11.2010
Aamu alkaa räväkästi. Käyn hammaslääkärissä. Lääkärin rinnat hierovat päälakeani. Tunnen kuinka etumukseni kovenee kesken operaation. Lääkäri ojentuu vielä eteenpäin ja lopulta huomaan pääni olevan hänen rintojensa välissä. Tunnen selvästi, ettei valkoisen takin alla ole rintaliivejä. Alan kuvitella miltä tuntuisi avata hänen takkinsa napit ja päästää nuo täyteläiset rakkauden melonit vapauteen. Kuinka terhakkaasti hänen nänninsä tervehtivisitkään minua, innokasta puurtajaa. Ottaisin kiinni rinnoista, nuolisin niitä ja tuntisin kuinka nännit kovenisivat entisestään. Avaisin lisää nappeja ja huomaisin, ettei hänellä ole pikkuhousujakaan. Hyväilisin sormillani hänen reisiään ja viimein kaikkein pyhintä, ja tuntisin sen kutsuvan kosteana minua tulemaan, astumaan sisään rakkauden pyhättöön.

Ei, en saata ajatella enempää! Muuten laukean housuihini. Se olisi noloa, sillä operaation jälkeen - kun riisun tummenetut operaatiolasit silmiltäni - tajuan, että hammaslääkäri on mies.

Kyyti Puhokselle lähtee puolilta päivin. Sinkkonen on kuski. Etupenkillä istuu yllättävä hahmo: isäntämme Holopainen. Seinät olivat alkaneet kaatua päälle viikonlopun aikana, kun talo oli totaalisesti hiljentynyt ja mies oli tehnyt huikean päätöksen: ei muuta kun junaan ja Sinkkoselle ryyppäämään.

Haemme Karmilan Lappeenrannan asemalta ja seikkailu, jonka pituutta ei tässä vaiheessa voi kukaan tietää, alkaa.

Olemme perillä joskus kolmen aikoihin. Teen kevyen treenin soutulaitteella, Karmila editoi rumpuja ja Sinkkonen nukahtaa. Treenin jälkeen avaan kaljan ja alan ihmetellä mitäs nyt.

Kohti uusia epäonnistumisia. Pistän kitarakamat läjään. Kaappi viedään nukkumahuoneeseeni ruumisarkun viereen. Tulee mieleen Iankaikkisen äänitykset, jolloin toimimme samalla tavalla. Näin varsinainen pääasia ei pääse unohtumaan edes silloin kun krapulassa avaa silmät ja miettii, että pitäisikö ottaa korjaava kalja. Kitarakaappi sängyn vieressä muistuttaa ”työstä”. Mutta ryyppäämistähän se ei varsinaisesti estä.

Karmila mikittää kaapin ja alamme etsiä hyvää kitarasoundia. Ja kuten aina ennenkin: se löytyy Peaveyn 5150 -vahvistimen perussäädöillä. Lähes samoilla, joilla keikatkin vedetään. Löydämme saman tien peruskitara-soundin sekä demppisoundin. Tämän jälkeen Isä Karmila, tuo rakkauden apotti, hienovirittää kitarani, sillä huomaamme sen olevan päin persettä. Puolen tunnin virittelyn jälkeen alamme leipoa.

Soitan kolmeen biisiin peruskitarat. Lopetamme joskus yöllä ja siirrymme dvd-viihteen pariin.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

TIISTAI 9.11.2010
Valun aamulla joskus kymmenen jälkeen yläkertaan hautakammiostani. Teen videokoosteen jostain viime viikoisesta törttöilyistämme, syön aamiaisen ja valun takaisin nukkumaan. Heräilen yhden jälkeen ja lähden Holopaisen kanssa Kiteelle kaupoille.

Kauppareissun jälkeen kevyt soutulaitetreeni, sauna, saunakalja ja sitten alamme Mikon kanssa leipoa. Kitaroita nimittäin. Kun päivä on ohi joskus puolilta öin, olen soittanut kymmeneen biisiin peruskitarat sekä dempit. Ja alan olla niin simassa, että tämän kirjoittaminen alkaa olla ylivoimaista. Päivän leikit aika lopettaa on/ kun illan viinasatu alkaa...

KESKIVIIKKO 10.11.2010
Havahdun tuttuun tunteeseen, krapulaan. On iltapäivä, alkaa jo hämärtää. Milloinkohan olen viimeiksi nähnyt auringon?

Toimittaja Hannu Jarva saapuu Hongiston kyydillä paikalle. Hän tuo tuliaisia: kaksi pulloa jaloviinaa. Tätä uutuustuotetta on syytä maistella välittömästi. Teemme haastattelun ja Karmila editoi sillä välin Hornankattila -biisin siihen kuntoon, että voin illalla soittaa siihen peruskitarat.

Näin tapahtuu. Tämän jälkeen etsimme Karmilan ihmelaatikosta salaisen aseemme: särön. Ja nyt ei puhuta mistään sirkkelisäröstä, vaan kunnon murinasta. Teen yhdeksään biisiin kitarat tällä soundilla. Kaksi jää huomiseen, sillä huomaamme niiden peruskitaroiden lievän epävireen. Nekin täytyy siis soittaa uusiksi. On kuitenkin jo yö ja minä alan puhua kossupullon tyhjenemisen jälkeen kieliä, joita kukaan ei ymmärrä.

Katsomme Tummien vesien tulkit -sarjaa dvd:ltä jonnekin aamuun.

TORSTAI 11.11.2010
Soitan päivällä Unentakojan ja Taivas on auki -kappaleiden peruskitarat ja säröt. Tällä kertaa vireessä. Nyt on banjojen, ei vaan bassojen vuoro.

Sitä ennen urheilua. Soudan 25 minuuttia, poljen kuntopyörää 20 minuuttia ja teen kevyen kuntopiirin. Tämän jälkeen saunaan ja kalja auki. Myös Hongisto ja Sinkkonen liittyvät seuraan.

Kasaamme bassokamat, etsimme hyvän särösoundin ja Janne, tuo basson soiton Luke Skywalker, alkaa heilutella miekkaansa. Illan ja alkuyön aikana mies soittaa neljään biisiin bassot. Ja hyvin. Minä kyttään vieressä, taputan tahtia ja juon kossu-vissyjä kiihtyvällä tahdilla.

Aamuyöhön menee. Katsomme loput Tummien vesien tulkeista.

PERJANTAI 12.11.2010
Herään aamulla, kun Hongisto valuu huoneeseen joskus kuuden aikaan. Mies puhuu norjaa. Nukahdan uudestaan.

Havahdun iltapäivällä tuttuun tunteeseen. Ulkona on pimeää kuin kissan perseessä. Haahuilen alakerrassa ja mietin mitä nussisi. En löydä kohdetta. Päätän käydä tänä iltana kotona.

Sitä ennen Janne soittaa bassot neljään biisiin. Näistä Hölmöjen taivas osottautuu erityisen vaikeaksi. Aika omituista, sillä Hongisto on itse säveltänyt biisin säkeistön. Mutta eihän se sitä tarkoita, että hän osaisi soittaa sen.

Varastan Sinkkosen auton ja ajan kotiin.

jatkuu jos Luoja suo...

OSA 4

paidat ja levyt
KTvisio - kanava nörteille!