Maailmanloppu on saapunut
www.maailmanloppu.eu
NISTIPIRKKA sekä AVIORIKOSPOSTI
- uutta lukemista kansalle!

PULL TO HAND -DEMO SEKÄ MUUTA SEKOILUA

LEVYN TEKO LÄHESTYY JA MENO VAAN KIIHTYY
- TOO MUCH TOO OLD

LEVYT
DAD: koko tuotanto
Leonard Cohen: Songs of Leonard Cohen, Various Positions
Going Way Out with Heavy Trash
Cult: Ceremony (ehkä paskin levy koskaan, kuuntelin vain kerran ja hävetti)
Duran Duran: I, Rio
Ministry: Rio Grande Blood
Jello Biafra and The Guatanamo School of Medicine: The Audacity of Hype
Elvis Presley: The Original Hit Albums (kokoelma ekasta Sunille tehdystä levystä sekä kahdesta ekasta RCA levystä)
Hayseed Dixie: A Hillbilly Tribute To AC/DC

LUKEMISTO:
Neil Gaiman: The Wake (sarjis)
Jonas Gardell: Jeesuksesta
Antony Beevor: Berliini 1945
Porno

16.7. ajan Tikkalan natsikeskuksesta himaan ja vastaanotan sinne saapuvat vieraat. Viikonloppu menee mökkeillessä ja tissutellessa. Lauantaina käyn juoksemassa 40 minuutin lenkin, jotta tosiasiat pysyisivät mielessä. Maanantaina aloitan mökin katon tekoa isäukkoni kanssa, ja se jatkuu aina keskiviikkoon asti. Maanantaina käyn juosten kuntosalilla vähän riehumassa. Loputkin pienestä krapulasta häviää sinne. Tiistaina olen oma normaali itseni ja pelaan aamupäivällä tunnin sulkapalloa ja illalla juoksen 5 km lenkin. Uhka ikuisesti jatkuvasta katkokävelystä väistyy, mutta kattoremontin takia selkä on aivan paskana. Oikeat työt eivät sovellu minulle. Tai ei mitkään työt.

Koska en osaa rakennushommia, alan orientoitua siihen, että pian on aika katsoa taas uudet sanoitukset läpi ja kehitellä niitä hieman, jos siihen on aihetta. Seuraavien päivien aikana teenkin niin, päivittelen kotisivuja parilla uudella videopätkällä, kasailen sinne valokuvia ja kirjoitan sinne tulevat päiväkirjat valmiiksi. Samalla yritän lomailla perheen kanssa, mutta eihän se onnistu tietenkään. No, jostain pitää tinkiä. Lähimmät kärsivät aina eniten. Muilla ei olisi niin väliä, mutta he saavat minusta enemmän kuin perhe. Pitäisiköhän minun miettiä hieman tätä?

Vitut mie mitään mieti.

Karmila soittaa 22.7. ja on vahvasti sitä mieltä, että Nosturin live pitää leikata ja osin ehkä miksatakin uusiksi, jotta ääni ja kuva saadaan parhaaseen mahdolliseen synkkaan. Lupaan tarkistaa asian. Yöllä 22.-23.7. katson ja kuuntelen siis materiaalin toiseen kertaan läpi. Edellisen version katsoin ennen Ruisrockia ja teetätin Medialouhoksella koko paskan uusiksi. Huonolta näyttää nytkin. Teen listan epäkohdista ja laitan yöllä meiliä Louhoksen väelle. Katsotaan mitä tapahtuu.

Aamulla 23.7. hyppään lentokoneeseen ja matkaan viideksi päiväksi Köpikseen juomaan, nussimaan ja katsomaan DAD:n keikkaa. No, juominen ei lopulta ole totaalista. Käyn kaksi kertaa aamulenkilläkin. Toinen aamulenkeistäni suuntautuu Christianiaan. Jätkät ovat täydessä työn touhussa jo ennen yhdeksää aamulla: hassuttelutupakat huulessa ja kaljat kädessä. Melkein käy kateeksi. Pyörin Christianian keskustassa juoksutrikoissani ja etsin ulospääsyä. Viimein joku tummaihonen vanhempi mies osoittaa sormella suunnan ja sanoo käskevästi: out. En ilmeisesti kuulu porukkaan.

Päätän palata myöhemmin paikalle ja olla asiallisemmassa kunnossa eli kännissä. Näin tapahtuukin. Mutta sitä ennen pitää käydä kusemassa H.C. Andersenin haudalle ja käydä katsomassa kuinka Pienen merenneidon paikalla on vain valkokangas ja siinä kuva patsaasta, joka tällä hetkellä on kai jossain Kiinan maailmannäyttelyssä. Ja minä kun olisin halunnut nähdä metallitissit.

Siinäpä oiva nimi tulevalle levylle: METALLITISSIT. Ei kuitenkaan niin kova kuin se, jonka kehittelimme bändin poikien kanssa Ilosaaressa muutama vuosi sitten: METALLITARAKKA.

28.7. palaan ruotuun. Käyn hakkaamassa tunnin verran sulkapalloa. Yöllä on pitkät bänditreenit. Soitamme viisi tuntia ja otamme uuden materiaalin jälleen kerran haltuun. Kulkee hyvin, mutta on perkeleen kuuma. Läskit hikoilevat ihan tosissaan. Mutta tämän jälkeen tarvitsemme enää yhdet treenit ja sitten olemme valmiita demoa tekemään.

29.7. juoksen 8 km 32 asteen helteessä. Vittu, ei mitään järkeä.

30.7. havahdun mökillä tosiasioihin. Olen luvannut toimittaa pakinan/kolumnin sen tilaajalle 2.8. mennessä. Hätäpäissäni kirjoitan aamulla jotain kasaan. Puolen tunnin päästä kasassa on yli 4500 merkkiä. Siinä on tuhat liikaa. Jätän lojumaan ja päätän viimeistellä tekstin myöhemmin. Käyn juoksemassa 6 km. Kulkee hyvin.

Aamulla 31.7. päätän tehdä Isän kädestä kertosäkeen uusiksi. Otan kotonani lojuvan Aaltosen Miitrin akustisen kitaran käteeni ja noin viiden minuutin rämpytyksen jälkeen taivaalta tipahtaa taivaallinen melodia. Se vaikuttaa tutulta - jostain Finnhitsistä ehkä - mutta en keksi mistä. Päätän pitää sen biisissä toistaiseksi, sillä innostun kertosäkeen meiningistä totaalisesti, tulen pitämään siitä kiinni kynsin hampain. Ellen sitten hoksaa, mistä melodia tulee. Välttämättähän se ei tule mistään, on vain sopiva muunnelma rockin ja popin aarreaitan kätköistä, kuten monet meidän biisit on. Mutta kassellaan.

Käyn juoksemassa 10 km. Kulkee. Yöllä teen tänään tekemääni uuteen kertosäkeeseen sanat ja samalla parantelen Mullan makua –biisin sanoja. En ole vieläkään siihen tyytyväinen, mutta lähellä ollaan. Tarpeeksi hyvät demoa varten.

1.8. viimeistelen pakinan ja laitan yöllä sen eteenpäin. Käyn kuntosalilla tekemässä vatsaa, selkää ja tissejä. Maistuu hyvälle pitkästä aikaa, mutta teen aika iisisti. Turha riehua nyt punttien kanssa, kun painoa pitäisi pudottaa muutama kilo ennen puolimaratonia. Vielä on yli kuukausi aikaa. Siihen tosin sisältyy yksi viikon viinaränni, JOKA ALKAA HUOMENNA!!! Jihuu, kivaa!!! Toivottavasti Jari ja Janne tulevat Virosta elävinä. Ovat siellä lomailemassa.


PULL TO HAND –DEMO 2010

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ – VIRITTELYÄ JA TREENIT
2.8. aloitan aamun miehekkäästi ja tarkistan painotilanteen. Kyllä, se on 87 kiloa. Vielä kaksi kiloa pois, sitten riittää. Se tarkoittaisi sitä, että vuoden aikana olisin pudottanut 14 kiloa. Ihan hyvin juopolta.

Thumbnail  imageKäyn Hongiston kanssa (kyllä, Jari ja Janne elävät ja voivat hyvin) pakkaamassa kamat bussiin treenikämpillä. Samalla teen Etelä-Karjalan radion puhelinhaastattelun, joka syvällisesti käsittelee teemaa “mitä Kotiteollisuuden kesään kuuluu”. Eihän siihen mitään kuulu, mutta aamulla olin niin hyvällä tuulella, että lupasin sellaisen antaa. Ihan sen kunniaksi, että uuden levyn materiaalin todellinen työstäminen alkaa nyt. Ammattilaiset puhuvat kai esituotantovaiheesta. Tai tämä on oikeastaan jo esituontantovaiheen toinen osa. Äh, saivartelua. Olemme esituotantovaiheessa, joka jatkuu ja jatkuu levyn äänitysten alkuun saakka.

Käymme kaupassa ostamassa viinaa ja ruokaa niin paljon, ettei meidän tarvitsisi poistua Kipon studiosta kolmeen päivään ja yöhön. Ajamme auton studion pihaan ja poistumme tahoilllemme. Sovimme, että näemme samassa paikassa klo 21. Sitten olisi tarkoitus purkaa auto ja aloittaa treenit.

Käyn juoksemassa 11 km lenkin. Kulkee pirun hyvin. Tämän jälkeen suuntaan baariin, juon pari kaljaa ja sitten Sinkkonen hakee minut ja ajamme studiolle. Hongisto tulee mestoille myös. Puramme bussin, kasaamme kamat ja avaamme kaljat. Treenit jatkuvat jonnekin kolmeen asti yöllä. Soitamme pelkissä kalsareissa. Tai itse asiassa koko kolmen päivän sessio vietetään niin, vain Hongisto taitaa jossain vaiheessa poistua hetkeksi rakennuksesta. En ole varma, en muista.

Jossain välissä saunotaankin. Ja syödään, sillä tajuan yhtäkkiä, etten ole syönyt vuorokauteen muuta kuin purkin ananasta ja raejuustoa. Alkaa mennä missilinjoille nämä ruokavaliot.

Thumbnail  imageThumbnail  imageThumbnail  imageThumbnail  imageThumbnail  imageThumbnail  imageThumbnail  imageThumbnail  imageThumbnail  image

TOINEN PÄIVÄ
3.8. aamulla on krapula. Aaltonen tulee herättelemään meitä kahdentoista aikoihin. Minä olen herännyt jo ennen kymmentä ja syönytkin (ärsyttävä tekopirteä paskiainen, mutta en voi sille mitään), mutta olon tunkkaisuus on pakottanut miehen takaisin sänkyyn. Miitri on tullut yhdeltätoista ja mikittänyt jo kaikki soittimet. Aamukahvin lomassa soitan kaksi raitaa kitaroita kahteen sellaiseen biisiin, jotka kaipaavat klikin rumpujensoittovaiheessa. Eli Kalevan miekkaan sekä Hölmöjen taivaaseen.

Pojat valuvat alakertaan pikkuhiljaa. Teemme rumpu- ja bassocheckin, raahaan omat kitarakamani tarkkaamosta takaisin soittotilaan ja alamme paukuttaa. Pullot avautuvat. Keksin uuden hittituotteen: sorbus-vissy. Ihan vitun hyvää krapulajuomaa! Tämän päivän sessioiden loppuessa, joskus illalla ennen kahdeksaa, Hongisto tekee katkeran havainnon: olen juonut kaikki jääkaappiin varatut sorbukset. No, ei niitä ollut kuin kaksi pulloa, mutta kuitenkin. Mitäs ei pitänyt puoltaan. Vain nopeat juovat!

Päivän toimintatapa on seuraava. Treenaamme biisin kerran läpi ja toisella kerralla Aaltonen äänittää sen sisään. Helpoimpia ei edes treenata vaan ne vedetään suoraan koneelle. Näin saamme kasaan 14 biisin rumpuraidat, basson ja yhden peruskitaran. Myös demolauluja äänitetään, mutta niitä ei ilkeä jättää lopullisiin versioihin. Ne toimivat vain päällekkäisäänitysten apuna ja kulkevat ihan rairatteluperiaatteella. Päivän lopuksi Jari soittaa vielä rummut niihin kahteen biisiin, joiden peruskitarat olen aamulla tehnyt.

Thumbnail    imageIllalla kuuntelemme matskun läpi ja teemme muistiinpanoja kuin jotkut vitun taiteilijat. Tässä vaiheessa on jo lärvit rutussa, sillä stoli on avautunut jo kauan sitten. Muutumme Sotakoiraksi ja soitamme livenä, saunomisen lomassa, vielä yhden punk-biisin sisään, jonka Kipon Anssi käy äänittämässä. Sanat kyseiseen ralliin saadaan Tex Willer –sarjakuvasta. Jatkamme saunomista. Stoli loppuu ja kossu avautuu. Minä sammun ensin, Janne ja Jari jatkavat aamuun asti.

Thumbnail   imageThumbnail   imageThumbnail   image

KOLMAS PÄIVÄ
4.8. aamulla olo on sellainen, että en näe muuta vaihtoehtoa kuin tehdä itselleni kossu-vissyn. Tämän jälkeen tuplaan kitararaidat ja soitamme Aaltosen kanssa hieman maustekitaroita ja melodioita sekaan. Pojat valuvat alas pikkuhiljaa ja Hongisto tekee omat bassokorjauksensa. Sitten alkaa laulusavotta. Vedän lauluja tyyliin kerralla sisään, vaikka ei seisokaan. Nyt ei tarvitse pysyä ihan nuotissa. Kunhan nyt edes lähelle päästään. Riittää että laulu on soiton kanssa samassa korttelissa. Tai edes samassa kaupunginosassa. No, samassa kaupungissa kuitenkin. Äh, sanotaan nyt suoraan, että samassa maassakin on ihan ok.

Vittu, kunhan ne nyt saisi pysymään edes tässä maanosassa.

Viina loppuu kesken. Sitä täytyy saada lisää! Jari soittaa puhelun, ja asia on järjestyksessä.

Alan olla jo aika simassa, kun Holopaisen Tuomas saapuu paikalle joskus iltapäivällä. Mies kasaa komentokeskuksensa studion tarkkaamoon ja soittaa lähes joka biisiin koskettimia. Samalla hän vetää niiden kolmen biisin pohjat, jotka on vielä soittamatta. Kahteen niistä teen laulut samaan aikaan, mutta tajuan toisen olevan liian pliisu laulusuorituksen suhteen. Pitää vetää se matalammalta. Jossain vaiheessa Miitri poistuu ja me vaihdamme lennossa Kipon Anssin jatkamaan äänityksiä. Hynysen Janne saapuu paikalle ja soittaa rummut biisiin, josta kuulette myöhemmin - valitettavasti. Holopainen tekee samaiseen biisiin koskettimet. Kappaleen nimi on Rock´n´roll Champions.

Nyt alkaa muistikuvat hämärtyä. Käymme saunassa, sitten ei mitään. Jossain vaiheessa Hynysen Janne häviää baariin yrittäen houkutella meitäkin mukaan, mutta me emme lähde. Vanhat eivät jaksa enää tanssia. Nussia kyllä jaksaisimme, mutta kukaan ei jaksa lähteä kaupungilta naisia hakemaan. Vanhan miehen kirous: jaksaisi kyllä, mutta kun kukaan ei tuo valmiiksi puhuttua tavaraa ovelle. Ei tule kaatoja, jos ei jaksa lähteä metsälle. Vaikka ase olisi miten valmiina.

Miksei tämän ikäiselle miehelle tipahda toosaa suoraan postiluukusta joka aamu? Ei tarvitsisi poistua asunnosta. Tähän ajatukseen nukahdan.

NELJÄS PÄIVÄ
5.8. lompsin alakertaan kymmenen jälkeen. Aaltonen on yllättynyt kunnostani, näytän kuulemma virkeältä. Mies valehtelee päin naamaa. Tai sitten kyseessä on niin hienovarainen vittuilu, etten edes minä sitä ymmärrä.

Yritän aloittaa lauluja, mutta tajuan tarttuvani liian kärkkäästi jokaiseen virheeseen. Mies tähtää samaan porraskäytävään soiton kanssa, vaikka sihti on luokkaa koko maailma ja osa linnunrataakin. Krapula korostaa aisteja ja sävelkorvaa. Tälläinen tarkkuus ei ole tässä vaiheessa oleellista, kunhan melodian jotenkin kuulee. Teen siis itsestäni välinpitämättömän ja juon pöydällä yön yli lojuneen avatun brändi-lonkeron ykkösellä alas. Sen jälkeen teen kossupaukun ja jatkan lauluja. Nyt alkaa sujua. Vedän kaikki jäljellä olevat biisit, äänitän Jarin kanssa muutamat Miitrin taustalaulut, pakkaan kamani ja hyppään Tampereelle menevään junaan. Miitri, Janne ja Jari jäävät miksaamaan pakettia kasaan ja Miitri vetää samalla pari kitaraa lisää muutamaan biisiin.

Illalla teen Liimatan Tommin kanssa pari kirjakauppakeikkaa Tampereen Tapahtumien yössä, sovin aloittavani kolumnistina Pirkanmaan Sanomissa tänä syksynä, teen yksin yhden kirjakauppakeikan, kättelen Juhana Helmenkalastajan (älkää kysykö kuka se on, mie en muista) sekä saan Heli Nevakaren puhelinnumeron (älkää kysykö miksi). Puolenyön jälkeen olen niin poikki, että on pakko mennä maate. Uni maistuu aamu kahdeksaan saakka.

6.7. päivä alkaa hotelli Tammerin terassilla kaljalla kustannusyhtiö Johnny Knigan Timo Ernamon kanssa. Kalja maistuu yllättäen hyvälle. Niin hyvälle, että täytyy jatkaa. Teen yhden valokuvaussession ja hyppään toimittaja Isoahon kyytiin. Haemme kaljaa ja harrastamme maaseutumatkailua. Riihimäellä hyppään junaan ja matkustan takaisin Karjalaan. Haen studiolta oman kopioni demosta, menen baarin kautta kotiin ja sammun.

Huomenna on kaverin häät. Sitten sulkeutuu korkki ja alkaa uusi, uljas elämä.

Mitä tapahtuu nyt? Teemme demon perusteella valintoja siitä mitkä biisit päätyvät levytettäviksi. Päätöksen tekee pääosin kai Karmila. Treenaamme valitut biisit, teemme niihin tulevat sovitusmuutokset, hieron sanat kuntoon ja lokakuun lopussa aloitamme äänitykset. Tämä päiväkirja jatkuu siis vasta silloin, tätä väliaikaa on turha sen enempää dokumentoida.

Yhteenveto. Tämä oli ehkä paras ja ainakin hedelmällisin demosessio meiltä koskaan. Biisit tuntuvat olevan suht kunnossa ja jotenkin hallinnassakin. Ja mikä tärkeintä: hyviä biisejä on paljon ja olemme niistä innoissamme.

Nyt on Iso levy tulossa. Todella Iso. Mutta eihän sillä ole väliä, kun kukaan ei levyjä enää kuulemma osta.

- Lappeenrannassa 12.8.2010 Jouni Kalervo Hynynen

KOTITEOLLISUUS: PULL TO HAND -demo:

1. SYVÄ
- Yöllä kännissä kasattu punk-biisi. Sanat: Tex Willer, esittäjä Sotakoira.

2. AINOA
- Tätä ei ole soitettu koskaan kimpassa, vaan Karmilalle lähti minun tekemä demo. Manaus Siekkareiden hengessä. Sanoissa ripaus L. Onervaa.

3. SOITELLEN SOTAAN
- Menobiisi taivaallisen raskaalla riffillä, jonka Holopainen kehitteli treeneissä meidän raakileesta. Kertosäkeessä tuoksuu kalasatama ja sen sanoihin on varastettu pätkä En kaipaa valtaa, loistoa –joululaulusta. Vaatii pientä sovittelua vielä.

4. ITKEN SEINÄÄN PÄIN
- Tässä on klassikon aineksia. Holopainen sovitti tämän demolle. Kansanlaulumeininkiä. Todella synkkä tilitys, jonka sovitusta pitää ehkä miettiä vielä. Siellä on nimittäin huuliharppua ja se käy hieman vanhan punkkarin korvaan. Mutta kai kaikkeen tottuu. Jaana Rinne käytti minua haastatellessaan suomalaisesta miehestä määritelmää “se on semmonen, joka itkee seinään päin” ja minähän varastin sen tietenkin.

5. ISÄN KÄDESTÄ
- Selkeä pillubiisi. Sanoja pitää ehkä viilata vielä juntimmiksi Minä olen -tyyliin. Niin että hölmömpikin tajuaa ne väärin.

6. ROSEBUD
- Ja taas haisee silakka nokkaan. Ja lokit kirkuu. Kertosäkeen melodia syntyi hyräilemällä auton ratissa, kun palailin Stam1nan Pakkolasku –videon kuvauksista joskus tammikuussa 2010.

7. PAPPI PUHUU
- Selkeä klassikko. Holopainen kuuli minun demoni tästä biisistä ja oli kuulemma todennut Sinkkoselle, että tämä on se biisi, jonka Hector olisi aina halunnut tehdä, mutta ei ole osannut. Uusi sovitus on Holopaisen. Jousia ja shamaanirumpua. Vahva teksti, mutta niinhän näissä melkein kaikissa on. Vaatii ihan pientä viilailua tekstin suhteen.

8. RASKAAT VEET
- Vähän miehekkäämpi pillubiisi. Politiikkaa, kansa syvä ääni huutaa lähiöbaarista eli tässä on vähän huutoakin. Melodiaan on vahingossa lipsahtanut pätkä Blackin Wonderful Wonderful Lifea. Muistaako kukaan?

9. KIVEEN KIRJOITETTU
- Ehkä selkein pillubiisi koko satsista. Nyt haisee voilla sivelty tuore silakkakukko niin rajusti nokkaan, että on suojauduttava! Kertosäkeen sointukulku on sama kuin Vilkkumaan Lottovoitossa, mutta sen huomasi Aaltonen, en minä, joten käytetään kylmän viileästi. Laululinja on kuitenkin parempi, eikä lähellekään niin hysteerinen. Olemme siis popkappaleen sylttytehtaalla. Pianomelodia alkoi soida päässäni uudenvuodenpäivänä 2010 kauheassa krapulapäänsäryssä, ollessani serkkuni perheen luona kyläilemässä. Siellä oli piano, joten soitin melodian saman tien puhelimeen ylös. Kertosäkeen melodia puolestaan syntyi lastentarhan pihalla, kun vein tytärtäni hoitoon. Ja kertosäkeen sanat kirjoitin ylös Corona baarissa Helsingissä kauheassa krapulassa. Aikamoinen myllerrys siis.

10. HORNANKATTILA
- Heviteos, jota emme osaa vielä soittaa. Outo tahtilaji, en tiedä sitä itsekään. Karmilalle lähti minun tekemä demo.

11. HÖLMÖJEN TAIVAS
- Pillubiisi tämäkin hieman raskaammilla riffeillä. Ripaus The Cultia ja kuulemma myös, todella yllättäen, Diabloa. Intron riffi on Aaltosen käsialaa, keikkabussissa tehty.

12. EI KUKAAN
- Sovitus on vielä hieman kesken, mutta kymmensäkeistöinen teos Juicen hengessä tästä pitäisi tulla. Tekstivetoinen. Vaatii ehkä jousia tai jotain.

13. PETOJA JA IHMISIÄ
- Nyt rymistellään Alice in Chainsin hengessä. Vaatii kehittelyä vielä. Sanat aivan vaiheessa, menivät rytmityksen takia uusiksi.

14. MENNEEN TALVEN LUMIA
- Vaatii ehkä kehittelyä vielä, mutta vahva pillubiisi tästäkin on tulossa. Riffi menee The Cultin hengessä jälleen, mutta kertosäe vaatii ehkä vielä jotain. Ehkä yksinkertaisesti paremman melodian. Tämäkin on niitä harvoja biisejä, jossa on hieman huutoa.

15. MULLAN MAKUA
- Tuoksuu kauppahallille todella vahvasti. Totaalinen pillubiisi Bowien Heroesin hengessä. Vaatii juntimmat ja paremmin rullaavat sanat, muuten todella vahva. Rummuissa on ripaus Faith No Morea.

16. PAHANILMANLINNUT
- Ensimmäinen biisi, jonka saimme treenikämpillä kasaan. Lähti Aaltosen Miitrin riffistä, jonka teimme vain suoremmaksi meidän tyyliin. Hyvää rymistelyä.

17. KALEVAN MIEKKA
- Suomalais-ugrilaista, raskasta tulkintaa shamaani-introlla. Vaatii vielä kehittelyä, jotain väriä.

18. SARVET ITÄÄ
- Treenikämppäjamien tulos, Hongiston kehittelemä riffi kertosäkeessä. Vaatii lisää väriä, mutta meininki on vahva. Tulee niinkin omituinen bändi mieleen kuin Killing Joke. Hypnoottinen. Kertosäkeessä huudetaan.

19. KYLMÄ TERÄS
- Ikivanha, joskus 1994 tehty biisi, joka ei ole jättänyt minua rauhaan. Tein siitä demon ja laitoin sen sellaisenaan eteenpäin Karmilalle. Vaatisi ehkä jousia tai jotain. Lepää osastolla “kassellaan”.

20. TAIVAS ON AUKI
- Haiskahtaa levyn viimeiseltä biisiltä, todella vahva kertosäe. Riffi on minun ja Aaltosen tekemä Lahden Finlandia-klubin takahuoneessa ja se tuoksuu hieman Alice in Chainsilta. Tekstin idea tuli eräältä ystävältäni hänen tokaistuaan joskus Helsingissä tavatessamme, kun aloin puhua syvällisiä, että “eihän tässä kirkkoon olla menossa vaan kapakkaan”. Oli pakko sitten lähteä juomaan. Minut pakotettiin. Menimme Pub Ikkunaan. Siellä istuivat Janne Hongisto ja Antero, outo kulkija.

OSA 2

paidat ja levyt
KTvisio - kanava nörteille!