Katso ja osta helvetti jäätyy
Tilaa Murheen mailla II ennakkoon

KOTITEOLLISUUDEN ESIINTYMISIÄ 2014
Keikat myy Dex Viihde Oy

Marraskuu
pe 21.11.2014 Varkaus, Z-One
la 22.11.2014 Tampere, Klubi
pe 28.11.2014 Lappeenranta, Old Cock
la 29.11.2014 Lahti, Finlandia-klubi

Joulukuu
pe 05.12.2014 Mikkeli, Wilhelm Club & Bar
la 06.12.2014 Hämeenlinna, Sirkus
pe 12.12.2014 Jyväskylä, Lutakko
la 13.12.2014 Helsinki, Tavastia-klubi
pe 19.12.2014 Oulu, SuperPark
la 20.12.2014 Seinäjoki, Rytmikorjaamo














KOTITEOLLISUUS KEIKOILLA - AVARUUSSEIKKAILU 2011

MITÄ OVAT KÄÄPIÖNATSIT JA KUKA PUHUU HALTIJAKIELTÄ? JA MONELTA?

JOENSUU, KERUBI perjantai 18.3.2011 (loppuunmyyty)
Alkuun hieman tilastofaktaa: Hynysellä on takanaan 37 kilometrin juoksuviikko. Leposyke pamppailee 49 ja 52 välillä. Paino on 85 kiloa, painoindeksi 25,1. Tältä pohjalta on hyvä ponnistaa.

Joensuuhun meno on kuin kotiin menisi. Siksi onkin aamulla ilo lukea sähköposteja läpi ja tarkistaa sinne ilmestynyt tulevan keikkakesän runko. Kun Sielun Veljet soittavat Ilosaaressa, me olemme silloin Uusikaupungissa. No ei auta marina, keikat on hoidettava. Ammatinvalintakysymys. Ja tulihan ne nähtyä 80-luvulla kymmeniä kertoja, ei se voi parempi olla kuin silloin. Hynynen lohduttautuu näin.

Hynynen hyppää taksiin ja hakee veljensä. Nuorempi Hynynen haisee haudalle, sillä edellisenä iltana on ollut Pronssisen Pokaalin keikka Helsingissä. Mies on ryypännyt basisti Vuorelan kanssa aamu yhdeksään. Jätkät hyppäävät autoon ja Hynynen vie tärisevän Vuorelan äitinsä luo imemään tissiä.

Saavumme Janin työpaikan pihaan. Tammi epäilee nuoremman Hynysen lihonneen, koska hänestä jää nykyisin jo varjo.

Teemme matkaa Tammen Janin pakettiautolla. Ukonhauta seisoo Hongiston pihassa ja mätänee. Se lähtee käyntiin kyllä, mutta on niin valtavassa hangessa ettei liikahdakaan sieltä. Ja kytkimessäkin on kuulemma jotain perkeleen hämminkiä.

Hynysen matka menee rattoisasti lattialla laukkujen päällä maaten ja kääpiönatseista unelmoiden.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Perillä juomme kaljat ja mietimme kääpiönatseja. Mitä ne ovat? Älkää meiltä kyselkö, emme tiedä itsekään. Silti ajatus natsitervehdyksiä tekevistä, univormu yllään olevista kääpiönatseista kiehtoo. Näiden liki eroottisten ajatusten jälkeen alkaa säätö. Ääniä tarkastellaan taas pitkä tovi ja jossain siinä välissä syödäänkin. Tarkasteluun menee aikaa, sillä tänään on taas jouset ja koskettimet messissä. Miksauspöydän takana on Gaia Musicin Tuomo, sillä Timppa ei jostain syystä päässyt paikalle. Joskus ennen yhdeksää saamme homman haltuun. Keikanhan on määrä alkaa jo kymmeneltä, joten ylimääräistä aikaa ei ole.

Ja sitten se keikka. Sehän on timanttinen. Parin tunnin megasuoritus jälleen kaksilla encoreilla. Viulubiisit tuntuvat kulkevan vielä paremmin kuin Lappeenrannassa, vaikka täällä onkin paljon vaikeampi saada niitä esiin pienemmän lavan takia.

Tunnelma on hyvä, alamme törpötellä. Knuutisen Yari kaivaa jostain jäähyväis-sorbuksen esiin, sillä tämä taitaa olla viimeinen keikka tällä systeemillä. Valomies Huotari kävelee sisään takahuoneeseen ja puhuu täydellistä haltijakieltä, vaikka oli ollut aivan selvä keikan alkaessa. Mies on humaltunut musiikista.

Takahuone täyttyy. Kun joku kännihahmo kaataa Sorbukset Hynysen syliin, leikki loppuu kuin seinään. Hynynen pakkaa kamansa ja lähtee hotelliin nukkumaan ovet paukkuen.

Taiteilija kiukuttelee. Pitäkää bileenne, saatana. Olisi ollut mukava ryypätä rauhassa, ystävien kanssa.

JOENSUU, KERUBI lauantai 19.3.2011 (loppuunmyyty)
Hynynen kohtaa hotellin aulassa puolilta päivin krapulaisia hahmoja. Jätkät ovat törpötelleet aamuun asti. Sinkkonen ja nuorempi Hynynen nukkuvat vielä, sillä he ovat vetäneet vielä pitempään. Kateeksi käy. Huotari kertoo, että oli eilen lentänyt ulos Kerubista, eikä päässyt enää takaisin sisään. Meillä on siis valomies, joka lentää ulos omalta keikaltaan! Parasta.

Hynynen käy Jokelassa vetämässä jo perinteeksi muodostuneen päiväkaljan. Tämän jälkeen syömään ja alkuillaksi Kerubiin tarkastamaan, että kaikki on kunnossa. Kaikki muu onkin kunnossa paitsi jätkät. Miehet ovat iltapäiväkaljan äärellä ja nauttivat Kotiteollisuus -makkaraa. Nyt seuraa pomminvarma resepti: grillaa makkara, käytä dippikastikkeena jaloviinaa ja voilá; herkku on valmis. Oikeesti pirun hyvää. Toimii talossa ja puutarhassa. Ja lopuksi makkararasvaa täynnä oleva jaloviinapaukku tietysti juodaan. Tuntuu kivalta kitalaessa.

Soittelemme muutaman biisin ja tajuamme, että homma on nipussa. Ei muuta kuin hotellille elpymään hetkeksi.

Tuttu alkunauha on käytössä taas, Tuomo on tilannut Karjalaisten laulun nykyteknologian avulla Timpalta täksi illaksi. Kivireellä lähtee ja loppu on räväkkää menoa. Setti on aivan erilainen kuin eilen ja joukossa on biisejä, joita ei ole soitettu yli vuoteen edes treeneissä. Silti kulkee pirun hyvin. Hynysen Janne vetää stemmoja, mutta muuten mennään ihan trio-pohjalta. On mukava huomata, että soitto kulkee näinkin.

Ihan vitun hyvä veto. Parisen tuntia siinä taas menee.

Keikan jälkeen kossu auki (niitä onkin pakasteessa useampi kappale) ja totaaliset naamat. Kotimatkalle lähdöstä ja koko matkasta Hynynen ei sitten muistakaan mitään.

Aamun viima repii kasvoja kuin juustoraastin, kun Jani jättää Hynysen kotinsa eteen.

Aurinko nousee, mutta se ei lämmitä.

JYVÄSKYLÄ, LUTAKKO perjantai 25.03.2011 (loppuunmyyty)
Hynynen on taas kulkenut omia polkujaan välttääkseen seireenien ja kääpiönatsien virittämiä ansoja. Mies on edustanut torstain Helsingissä ja tullut illalla junalla Jyväskylään. Päivä alkaa puoli kolmelta Teoston ja Finlandia Maratonin edustajien kanssa. Teosto virittelee jotain rokki-maratonia Jyväskylään ja Hynynen on luvannut toimia maskottina. Mutta tästä myöhemmin. Ehkä.

Tapaamme viiden jälkeen Lutakossa. Palikat ovat vieläkin sekaisin. Ukonhauta on yhä huollossa, joten paikalle on tultu kolmella eri autolla. Virtasen Timppa on taas puikoissa miksauspöydän takana.

Treenaamme äänenpaineentarkastuksessa noin viisi biisiä. Kulkee heti alusta lähtien. Päätämme nauhoittaa tämän keikan. Miksi ja mitä varten? Emme tiedä.

Ei muuta kuin pyörähdys hotellilla ja sitten Hynynen, Sinkkonen ja Hongisto menevät Mustaan Kynnykseen kaljalle. Hynynen kerkeää nauttia yhden jaloviinankin, jonka baari ystävällisesti tarjoaa. Rauhassa istuminen jää tosin haaveeksi, sillä seireenit ympäröivät meidät lähes välittömästi saavuttuamme paikalle. Otetaan kuvia ja kirjoitellaan nimmareita muka lapsille ja aviomiehille. Kiherretään ja esitellään antavaa kaula-aukkoa. Nomikäettei!

Tuntia ennen keikkaa kokoonnumme takahuoneeseen ja pidämme palaveria siitä kuka korvaa Virtasen ensi kesänä silloin kun mies ei pääse paikalle. Emme löydä ratkaisua. Aika näyttää. Ai mitä? No sheitsemää tietysti.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Karjalaisten laulu rävähtää soimaan ja alkaa jännittää pirusti. Yleisö metelöi ki(i)vasti. Lompsimme lavalle, viritämme soittimet ja sitten mennään. Meren mutaa ja Yksinpuhelu -biiseillä lähdetään.

Soitto ja laulu kulkee. Ja tunneasiakin on kunnossa. Läppä ei juurikaan lennä, mutta aina se ei kiinnosta. Ei tarvitsekaan, sillä tärkein on olemassa. Eli soittamisen ilo.

Vedämme kahdet encoret. Ensimmäinen encoresetti lähtee Ei kukaan -biisillä, joka on nyt sovitettu vedettäväksi ilman pianoa. Ilman sen ihmeempää treeniä se kulkee jopa paremmin kuin pianon kanssa. Kokonaisuudessaan hyvä veto, kerta kaikkiaan.

Thumbnail imageTakahuone alkaa täyttyä. Me soittajahahmot hipsimme saunaan, käymme nopean palautekeskustelun ja hörpimme kossua. Tai ainakin Hynynen hörppii. Mietimme, että milloin tämä homma kaatuu. Kiertueen ensimmäiset keikat ovat menneet jopa liian hyvin. Se johtuu säännöistä. Olemme sopineet, että nyt skarpataan vähän. Aamu- ja päiväkännäykset on kielletty. Ainakin noin periaatteessa.

Yöllä Hynynen huomaa olevansa jossain yökerhossa laulamassa karaokessa Eppuja. Mitä helvettiä? Eikä missään vaiheessa selviä kuka hänet sinne ilmoitti.

TAMPERE, PAKKAHUONE lauantai 26.03.2011
Hynynen syö aamupalaa aikaisin aamulla hotellilla, lukee jonkun iltapäivälehden juttua Matti Pellonpäästä ja tajuaa, että viereisessä pöydässä istuva lippispäinen hahmo on Antti Tuisku. Romanttinen aamiainen Antin kanssa on siis tosiasia. Kerta kaikkiaan.

Antilla on muuten helvetin hyvä perse. Harmi, että se on liian nuori Hynysen makuun.

Jani on lähtenyt kamojen kanssa jo kohti Tamperetta. Samoin Virtanen, Sinkkonen ja Salo. Iskuryhmä, eli kääpiönatsit Huotari, Hynynen ja Hongisto tapaavat Lutakossa joskus yhden aikaan, hyppäävät Hongiston pakettiautoon ja lähtevät perään. Matkalla ei pysähdytä kertaakaan. Miehet puhuvat politiikasta ja syleskelevät pillukarvoja hampaittensa välistä. Viinaa tekisi mieli, mutta päiväkännit...no niistä oli äsken puhetta.

Veto on tänään jo yhdeksältä. Aikaa ei siis liikaa ole. Teemme pitkän äänenpaineentarkastuksen, syömme, teemme yhden haastattelun ja sitten osa jää takahuoneeseen elpymään, osa käy Klubin takahuoneessa saunomassa ja Hynynen suuntaa keskustaan ihmettelemään. Tapaamme tuntia ennen vetoa takahuoneessa. Paikalla on muutakin porukkaa, sisäpiiriä. On aidosti kivaa.

Jumalauta, yleisö pitää meteliä! Ja sitä on paljon. Lompsille lavalle Valtakunta -alkunauhan soidessa ja kyseisellä biisillä lähdetään myös liikenteeseen.

Hakee, hakee. Jännitys on vähän liian suuri ensimmäisten biisien aikana, mutta lopulta lähtee. Ja sitten lähteekin kunnolla. Kun Kuningas Mammona on vedetty läpi (Hynynen unohtaa tyylikkäästi biisin riffin ja säveltää sen uusiksi), loppukeikka on yhtä hurmosta. Hienoimpia keikkakokemuksia koskaan. Valtavat futiskuorot saattelevat meidät ensimmäisiin encoreihin. Toisetkin vedetään valtavassa metelissä. Kolmansiakin huudetaan, mutta siinä vaiheessa Virtanen puuttuu peliin ja laittaa pelit soimaan. Ei nyt anneta yliannostusta. Mutta ehkä paras yleisö mitä meillä on ollut koskaan.

Takahuone täyttyy hahmoista. Juomme viinaa. Käymme ulkona jakamassa nimmareita. Juomme lisää viinaa. Lopulta kamat on pakattu ja meidät käsketään autoihin. Kiire on sen verran suuri, että Hynysen hiestä, spermasta ja kusesta märät keikkahousut jäävät naisen, erään nimeltä mainitsemattoman Minni Kumpuvuoren, tissien väliin. Huh, ne rinnat olivatkin seikkailu! Hynynen oli varustautunut vuorikiipeilijän varusteisiin, rakennuskypärään ja otsalamppuun vaeltaessaan niiden rinteillä. Matkalla mies törmäsi jäätyneeseen ja muumioituneeseen ihmisruumiiseen, Ötziin. Jostain kaukaa kuului lumimiehen selkäpiitä karmiva ulvonta. Hynynen oli juuri iskemässä valloittajan lippua nännipihaan, kun tuli lähdön hetki. Paetessaan paikalta vastaan käveli karvainen jeti. Sillä oli Hongiston kasvot...

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Myöhemmin selviää, että Kumpuvuori lupaa ystävällisesti ottaa housut talteen ja toimittaa ne ensi viikonlopuksi Varkauteen. Toivottavasti pimu ei tukehdu niistä leviävään hajuun ja sienipilveen sitä ennen.

Kossu on tyhjentynyt. Puoli pulloa jaloviinaa menee vielä perään ennen kuin Hynynen nukahtaa Janin pakettiauton takapenkille. Jossain Iitin kohdilla mies herää, kusee (ei housuihin, koska niitä ei ole) ja juo loputkin.

Ja jälleen kerran mies seisoo Lappeenrannan liikenneympyrässä, yön pimeydessä, yksin, niin yksin laulaen: hello darkness, my old friend...

Alkuviikosta Savon pornoparonilta, Vesa Kontiaiselta, tulee viesti: Mitä helvettiä, minkä takia minä sain postissa sinun kusiset keikkafarkut? Ja tärkein kysymys, miksi ne on tulleet Minniltä? Mutta lupaan tuoda ne Varkauteen keikkapaikalle, jotta ei tarvitse ilman housuja keikkaa vetää!

No, ei kai siinäkään mitään uutta olisi.

...jatkuu

paidat ja levyt
KTvisio - kanava nörteille!