JYVÄSKYLÄ MORGAN KANE 8.6.2001
Tunnelmat ovat aika keveät bussin suunnatessa Jyväskylää kohti. Paitsi Hynysellä. Hän ajaa. Porukan ainoa ABC- kortin haltija. Turvallista matkaa! Matka menee kuskista huolimatta ilman ongelmia ja perillä ollaan ajoissa. Saastamoinen odottaa paikan päällä. Hän on lupautunut miksaamaan edessä olevat kesäkuun alkupuolen keikat ja äänittämään siinä sivussa myös demonauhan uusista biiseistämme. Äijältä hymy hieman hyytyy kun hän kuulee äänitettävien biisien määrän. 23 biisiä kahdessa päivässä on vittumainen urakka. Mutta siitä tuonnempana. Tapaamme soundcheckin jälkeen Niskalaukauksen porukkaa ja siirrymme nauttimaan virvokkeita jonnekin aivan vitun siistille harjulle. Kivannäköistä maisemaa, tulee Lappeenrannan linnoitus mieleen. Seuraamme kun paikalliset teinit kännäävät ja huutavat toisilleen. "Helvetin huorat" tuntuvat jälleen olevan liikenteessä, sen verran monta kertaa kyseinen huuto mäellä raikuu.

Tuleva keikka jännittää hieman. Rehellisesti sanottuna kyseessä on puhdas harjoitus tulevaa varten. Morgan Kane on sopiva paikka karistella hieman pölyjä. Paikalle valuu kuitenkin sen verran porukkaa, ettei hommaa kehdata ihan vasurilla hoitaa. Kaikki peliin taas. Nopeat biisit kusevat hieman, ei tunnu Hongiston ja Hynysen sormet vielä toimivan sopivalla rivakkuudella. Ei, vaikka voiteluaineilla koitetaan ennen keikkaa asiaan vaikuttaa. Muuten keikka menee kyllä yllättävän hyvin. Viimeisimpien päivien aikana on harjoiteltu lähinnä vain uusia biisejä. Vanhat tuntuvat olevan kyllä jo sen verran syvällä selkäytimessä, että pienellä pyllistyksellä ne sieltä ponnahtavat varsin helposti. Yöllä havahdumme paikallisesta motoristibaarista. Siellä soi Nylon Beat. Sairasta. Joudumme poistumaan paikalta. Hynynen brassailee ja jakelee nakkikioskijonossa nimmareita ennen bussiin poistumista. Sympaattista toimintaa. Vai pitäisikö sanoa säälittävää? Bussissa raikaa Rammstein pitkälle aamuun. Hynynen tipahtaa lähempänä kuutta.

TURKU DBTL KÅREN 9.6.2001
Aamulla sataa. Ja suussa maistuu paska. Haemme kamat baarista, pakkaamme bussin ja lähdemme kohti Turkua. Saastamoinen ajaa. Kyytiin uskaltautuu myös Niskalaukauksen Petosalmi ja herrat Tynkkynen ja Tiainen orkesterista nimeltä YUP. YUP:n miehet perehdyttävät meidät rokkikusemisen saloihin. Näyttävät kuinka kussaan 80km:n tuntivauhdissa ulos bussista. Kaaret ovat pitkiä. Takana ajavatkin varmaan nauttivat niistä. Meillä ainakin on hauskaa. Ja hauskuus lisääntyy kun Tynkkynen tekee tämän saman vielä Turun keskustan liikenteessä. Homma toimii! Kåren on meille tuttu paikka. Aletaan olla jo housebändi siellä. Sehän sopii meille, olemme aina viihtyneet. Ainoastaan myöhäinen soittoaika ahdistaa. Pitää kipristellä niin pitkään selvin päin. Nyt takahuoneseura on kuitenkin huomattavasti miellyttävämpää kuin viime vuonna. Silloin jouduimme katselemaan kun Helsingin herrat kekkuloivat kumihousuissa ja olivat niin vitun rock. Mana Manan miehillä ei tällaisia turhia elkeitä ole. Vaikka varastavatkin roudariteippini, saatana! No, vahingossa. Toivottavasti... Meillä menee pitkä tovi yrittäessämme herättää herra Petosalmea keikkabussistamme ennen keikkasuoritusta. Mies on sammunut, ja päällä oleva skottilainen kiltti paljastaa auliisti hänen sulojaan. Tarkemmin sanottuna kivekset mollottavat hämärtyvässä kesäillassa. Mies herää kuitenkin ja tämän jälkeen huolemme siirtyy paitamyyjä Samiin, joka on myös päivän aikana nauttinut kunnioitettavan määrän alkoholituotteita. Mies on kyllä jo täydessä myyntityön touhussa sisällä Kårenissa, mutta missä kunnossa. Se on arvoitus. Hynynen joutuu tiedustelemaan asiaa vielä varmuuden vuoksi mikrofonin välityksellä ennen varsinaisen soittotoiminnan alkua. Mies huitoo niin perkeleesti ja Hynynen tajuaa, että hengissä ollaan. Miksaaja Saastamoiselta Hynynen joutuu myös kyselemään tilanteen selkeyttä. Puoli pulloa jaloviinaa ennen keikan alkua on kuitenkin jo riskirajoilla. Ei Hynysellä, mutta Saastamoisella kyllä. Ongelmia ei kuitenkaan ole, merkkinä siitä terhakkaat taskulampun väläytykset. Vai oliko se S.O.S? Keikka on parempi kuin edellisenä päivänä. Ei kylläkään täydellinen vieläkään, mutta parempi. Sormet ovat yhä jumissa nopeissa biiseissä. Mutta ääni kestää suht hyvin ja porukka on asiallisesti mukana. Ja hieman ihmeissään kolmesta uudesta biisitä, jotka vedämme keikan aikana. Uutena rekvisiittana Hynysellä on armottoman hienot rannehikinauhat. Ja niitä kyllä tarvitaankin, siitäkin huolimatta, että Hongisto ja Sinkkonen niille niin armottomasti ennen keikkaa nauroivatkin. Keikan jälkeen linnoittaudutaan bussiin, jossa Hynynen ja Hongisto kuuntelevat Peer Gyntiä aamu seitsemään. Muille maistuu uni.

DEMOSESSIOT 10.-11.6.2001 JA KUSINEN KEHIKKO
Seuraavana aamuna lähdemme takaisin Jyväskylään. Hiljaista porukkaa. Ei paljon naurata. Ajosta huolehtivat Saastamoinen ja, ehkä hieman yllättäen, Tynkkynen. Illan suussa kasaamme soittokamat Studio Audioon ja aloitamme varovaisen alkoholin maistelun. Ja tietenkin myös itse soittotoiminnan. Tarkoituksena on siis äänittää kaikki uudet biisimme nauhalle, jotta voisimme hieman paremmin hahmottaa kokonaisuutta tulevaa levyä ajatellen. Samalla saadaan myös näytettä levy-yhtiölle ja Karmilalle, että mitä on tulossa. Että uskaltaako ne meitä edes studioon päästää? Ilta venähtää pitkälle yöhön. Nauhalle saadaan ensimmäisenä iltana 14 biisinraakiletta. Vatsoihin saadaan ensimmäisenä iltana huomattava määrä alkoholituotteita. No, ei sentään. Meno on hyvin rauhallista ja asiallista johtuen edellisen illan venähtämisestä. Muutama saunakalja kuitenkin tulee juotua. Se seikka, että pääsemme ensimmäistä kertaa lähes kolmeen päivään suihkuun saa meidät innostumaan tosissamme. Hiukset pestään, innokkaimmat harjaavat jopa hampaansa. Nukumme jälleen bussissa, joka seistä jököttää paikallisen ostoshelvetin, Prisman, pihalla. Ja aamulla olo on tasan tarkkaan yhtä likainen kuin edellisenä päivänä. Miehet liikenteessä. Aamulla Hynynen kävelee Prisman käytäviä ja muistelee kotoista pullan tuoksua. Tukka haritaa, housut lököttää ja ikävä kotiin on melkoinen. Ihmiset tuijottavat. Luulevat varmaan spurguksi. Eivätkä paljon erehdy. Jos ollenkaan.

Hynynen laulaa iltapäivän aikana eiliset 14 biisiä. Periaate on selvä: vedät sinne päin. Korjauksia ei tehdä. Ei ole aikaa. Jälki on kammottavaa, mutta kyllä siitä selvän saa. Hyviä biisejä on tulossa. Tämän jälkeen soitamme vielä yhdeksän biisin pohjat nauhalle ja Hynynen laulaa ne viinipullon voimalla pois jaloista pyörimästä. Vaikka toiminta on nopeaa, on kello kuitenkin lähellä puoltayötä lopetellessamme toiminnan. Välillä syödään myös Samin synttärikakkua ja juodaan, yllätys yllätys, hieman alkoholituotteita. Hyvät sessiot loppuvat aina riehakkaaseen baari-iltaan. Löydämme Jyväskylän keskustasta jälleen maagisen Kusisen kehikon, jonka alkuperäinen löytyminen tapahtui paria päivää aikaisemmin, silloin Morgan Kanen keikan yhteydessä. Juomme liekehtiviä viinapaukkuja, siis oikeesti.. Sinkkonen tanssii koko illan ja satuttaa siinä touhussa polvensa. Myöhemmin hänelle piirretään viikset mustekynällä ja hän ratkaisee pöydässämme rikoksen Hercule Poiróttina (kirjoitusasu luultavasti väärä). Jossain vaiheessa katkeaa filmi, mutta aamulla Hynynen voi maistaa suussaan edellisen illan tuulahdukset. Tuulahdukset helvetistä. Ja bussissa on taas kuulemma kuunneltu Peer Gyntiä aamuun asti.

HELSINKI, TAVASTIA 15.6.2001
Tavastian keikat ovat aina kivoja. Monet "maalaisbändit" väittävät jännittävänsä paikkaa ja oudoksuvansa helsinkiläistä yleisöä. Paskapuhetta. Tavastia on helvetin hyvä paikka soittaa, koska tekniikkapuoli pelaa aina pomminvarmasti. Ja yleisökin on loistavaa ainakin meidän tapauksessamme. Kaikki ovat nimittäin tuttuja tai entisiä lappeenrantalaisia. Että se siitä hesalaisen yleisön outoudesta... Hynynen ja Hongisto matkaavat aamujunassa kohti Helsinkiä, tuota pahuuden kehtoa. Tarkoitus on tehdä haastattelu uuden ep:n tiimoilta ja pyörähtää myös rakkaan levy-yhtiömme toimitiloissa Hämeentiellä. Näin tapahtuukin. Rientojensa jälkeen herrat istuvat Ilveksessä odottamassa keikkabussin saapumista. Viiden jälkeen bussi kaartaakin Tavastian eteen ja roudaushelvetti on valmis alkamaan. Mokoman miehet ovat mukavia ja auttavat. Soundcheckin jälkeen alkaa laiskotuttamaan ja menemme bussiin hieman lepäilemään ja nauttimaan, yllätys yllätys, alkoholituotteita. Hynysen ystävä, herra Riikonen, kutsuu meidät luokseen maistelemaan bulgarialaista vodkaa, mutta vanhat miehet eivät jaksa. Vanhuus, tuo ihmiskehon kirous. Harrastamme voimailua. Vanhuudesta huolimatta. Teemme penkkien välissä dippejä, eli käsivarren ojentajalihasta rasittavia liikkeitä. Herrat Saastamoinen ja varsinkin Huotari (valomies, muistatte kai)ovat tässä lajissa täysin ylivoimaisia. Hynynen ja Sinkkonen peesaavat. Jaloviina maistuu. Katselemme verhojen välistä minkälaista jengiä valuu sisään. Seassa on yllättävän paljon ns. kesämiehiä. Äijiä, joilla on kainaloihin saakka yltävät farkut, resorinahkatakki ja purjehduskengät.. Meillä on hauskaa. Muiden ihmisten kustannuksella on aina hyvä nauraa. Näin voimme peitellä omaa säälittävää olemustamme.

Mokoma aloittaa klo 23.00. Hynynen ei näe taaskaan keikkaa, koska keskittyy omaansa. Ehkä vielä jonakin päivänä. Hyvältä se silti kuulostaa jopa takahuoneeseenkin. Ja Annalalla on tyylikäs parta! Oma keikkamme alkaa surkuhupaisissa merkeissä. Lavalla steppailee juuri joku edellämainituista kesämiehistä kun astelemme paikalle. Saastamoinen opettaa miehelle karaten alkeita. Laitamme piuhat kiinni ja olemme valmiita aloittamaan. Paitsi, että Hynysen kitarasta ei kuulu pihaustakaan. Pienen etsinnän ja kyykkimisen jälkeen (näyttää vakuuttavalta kun "rokkijätkä" pyllistelee lavalla ennen keikan alkua) vika kuitenkin löytyy ja show voi alkaa. Ja, vittu, kun se alkaakin hyvin. Nyt viikon takainen kankeus on täysin tiessään. Homma toimii täydellä teholla. Ehkä parhaita keikkojamme koskaan! Myös keikan jälkeinen pullistelu toimii täydellä teholla. Tuotteita nautitaan ja nimmareita jaetaan. Ja Hynynen saa joltain pojankoltiaiselta lahjan! Saatana, nallepaperiin käärityn vesipiipun, jonka käyttötarkoitus on aivan toinen kun ensikädeltä luulisi. Kuumaa vettä ja suolaliuosta polttelemalla voi nimittäin helpottaa kurkun rasittumisoireita. Loistavaa. Hynynen käyttää sitä varmasti. Joskus. Ehkä. Nallepaperi. Hyi, saatana!

Roudauksen jälkeen lähdemme kohti Seinäjokea ja Provinssirockia.. Tämä tarkoittaa yöllä noin kolmen aikoihin. Kyytiin loikkaa levy-yhtiön edustaja ja edustaja orkesterista nimeltä YUP. Eli rumpali Mannonen tyttöystävineen. Ainahan joku YUP:n mies täytyy kulkea mukana! Tämänhän opimme jo viikko sitten. On helvetin lesoa ajella kohti auringonlaskua. Oikeesti. Tämä on vissiin sitä reissuromantiikkaa. Tulevat biisimme tulevat varmasti käsittelemään keskiviivaa, kulkuriromantiikkaa ja ikuista naisen ikävää ja kaihoa. Kuuntelemme Iron Maidenia ja Matti Nykäsen Samurai-levyä. Mannonen ja Sinkkonen demostroivat rumpujen soittoa Iron Maidenin tahtiin. Ilmarummuttelun aatelia! Saatana, Mannonen muistaa jokaisen pellin kuoletuksenkin! Ja juo Hynysen jaloviinan ja oksentaa muovipussiin. No, taitaa sitä jaloviinaa juoda muutama muukin. Mm. Hynynen itse. Perillä Seinäjoella olemme aamulla klo 8.00. Olo on hieman räjähtänyt. Ja nöyrä. Levy-yhtiömme pr-henkilö Siru on yöllä kaatunut bussin lattialle ja lyönyt päänsä. Nainen näyttää aamulla aivan pandakarhulle. Naama on aivan mustelmilla. Provinssin keikka on klo 16.00. Nyt on siis aika levätä hieman.

SEINÄJOKI, PROVINSSIROCK 16.6.2001
Backstagella oleva pukuhuone, eli työmaakoppi, keinuu niin perkeleesti. Se tekee pahaa krapulaisen miehen vatsalle. Keikan alkuun vajaa tunti ja Hynysen olo on todella epävarma. Kahvilikööri auttaa hieman, mutta vain hieman. Edellisestä humalasta on selvitty juuri, ja uutta ei vielä saa vetää päälle. Muuten menee sössötykseksi. Keikanaloitusrituaalit tehdään (maagiset rannehikinauhat ovat taas kehissä, unohtuivat eilen) ja astelemme lavalle. Jengiä on niin perkeleesti! Hynynen tietää heti, että tästä tulee hyvä. Ja niin siitä tuleekin. Saatana, kun on kivaa! On helvetin mukava katsoa kun jengi hölmöilee. Ja on yhtä hymyä. Me ollaan vitun vakavia ensimmäisten kolmen biisin ajan, mutta sitten alkaa irtoamaan hymy myös meillä. Jos sanon- biisin tempo jää hieman vajaaksi johtuen Hynysen hölmöilystä, mutta muuten keikka hipoo täydellistä. Ja hiki virtaa, saatana. Ja pieru haisee. Lienee turha sanoa, että se haisee pahalle. Illalla istutaan VIP- teltassa juomassa keikkamyyjämme tarjoamia kaljoja (kiitos niistä!) ja pullistellaan muuten vaan. Hynynen ja Sinkkonen käyvät katsomassa Zen Cafeta ihan eturivissä. Siinä on bändi, joka toimii livenä! Myös järkkäreiden tarjoamat kylmät suihkut eturiville toimivat varsin hyvin. Sen sai Hynynen kokea. Hynynen katsoo myös CMX:n ja pitää näkemästään. Ainakin pääosin. Myrskyn ratsujen aikana hän meinasi tosin nukahtaa... Varsinainen nukahtaminen tapahtuu kuitenkin vasta aamuyön tunteina pään napsahtaessa bussin lattiaan. Sitä ennen on tapahtunut paljon. Hongiston viritysmittari on mm. käynyt Hynysen perseessä ja syvällä. Sitä ei Hongisto saa ikinä tietää, ellei sitten haista sitä juhannuskeikkojen yhteydessä tai lue tätä. Toivottavasti ei lue. Nämä asiat on mukavampi aistia hajuaistin avulla...

> Seuraava

sivua päivitetty 3.10.2002 - webmestari@kotiteollisuus.com