NATSIHOMOPIENELÄINPORNOA SUOMESSA osa 4
"Vittu, tänne ei tulla enää ikinä" -kiertue jatkuu

IMATRA, NITE TRAIN keskiviikko 22.10.2003
Olimme tilanneet viisumit Imatralle menoa varten jo viikko takaperin. Joutsenon rajalla tiukat vartijat tarkastavat passimme ja viisumimme, ja lahjottuamme heitä noin sadalla oravannahalla saamme viimein jatkaa matkaa. Kaikki tämä vaiva vain päästäksemme helvettiin soittamaan säälittäville alkuasukkaille.

Sinkkonen on flunssassa ja mahataudissa. Se ei kuitenkaan estä toimintaa, vaikka mies todella väsynyt onkin. Teemme soundcheckin ja suuntaamme hotellille lepäilemään. Hynynen yrittää katsella Pakanamaan kartan viimeistä osaa, muttei pysty oikein keskittymään. Paikalliset alkuasukkaat ovat tehneet väijytyksen Sinkkosen ja Hynysen huoneeseen, ja puhua pälpättävät jotain vitun mongerrusta niin auliisti, ettei TV:stä kuulu mitään. Harmittaa, että suurin osa tästä kulttisarjasta on näiden keikkojen takia jäänyt väliin, mutta toisaalta onhan aika päässyt sarjaa vähän puraisemaan. Hardwickin parhaimmistoa kuitenkin. Ja onhan siinä Siekkaritkin mukana, tosin ilman Forsmania.

Valumme keikkapaikalle. Sieltä kuuluu perkeleellinen pulina. Porukkaa on paikalla ihan kiitettävästi näin Imatraksi, ja lisää tuntuu valuvan jatkuvasti. Piiloudumme takahuoneeseen, koska Imatra-Suomi-Imatra -tulkkiamme ei näy, vaikka sellainen paikalle tilattiinkin Lappeenrannan suurlähetystöstä.

Riiali toimii sellaisena. Hän järjestää meille takahuoneviinat ja toimii linkkinä baarin henkilökunnan ja meidän välillämme. Samalla mies hoitaa paitamyynnin, onhan hän meistä ainoa, joka paikallisten artikuloinnista edes jotain ymmärtää.

Keikka kulkee kuitenkin erittäin mallikkaasti. Hynynen tekee poikkeuksen lavatoiminnassaan ja ottaa ison tuopin Jekku-Batteryä mukaan lavalle. Tuoppi tyhjenee tiuhaan ja soitto maistuu. Välillä täytyy vain katsella taakse, että onko Sinkkonen vielä hengissä. Näyttää olevan, eikä edes paskanna housuun vaikka vatsa onkin ollut kuralla koko päivän.

Hynysen mielestä keikka menee helvetin hyvin. Täytyy kyllä sanoa, että jopa imatralainen yleisö pistää parastaan, meno on varsin kiihkeää loppuun asti. Päätämme palkita porukan ja soittaa encoreissa Routa ei lopun muutaman muun biisin lisäksi. Muut biisit menevät kyllä, mutta kun Roudan vuoro tulee, niin PA leviää mystisesti, alkaa pitää aivan helvetillistä meteliä. Hynynen on hurmiossa, eikä kuule tätä, puhumattakaan siitä, että näkisi Virtasen epätoivoista viittoilua, että lopettakaa nyt saatanassa. Mies ei voi tehdä muuta kuin laittaa PAn kiinni ja jättää bändi vetämään omineen. Miehen kommentti keikan jälkeen on: "Vittu, tänne ei tulla enää ikinä."

Keikan jälkeen olo on aivan helvetillinen. Happi ei kulje. Sinkkonen nukahtelee istualleen takahuoneeseen. Hynynen raahautuu henkihieverissä baarin puolelle jututtamaan vanhaa ystäväänsä herra Patrosta, rajavartiomiestä helvetistä, joka on työkaverinsa kanssa saapunut tontille. Loppuyö menee tiiviisti alkuasukastyttöjä naurattaessa ja alkoholin parissa. Oletteko yllättyneitä?

Virtanen testailee baarissa PAta joskus neljän aikaan yöllä ja toteaa, ettei vikaa enää ole. Keikan aikana tapahtui vain jonkun vitun päätteen ylikuumentuminen, tai jotain hepreaa, jota Hynynen yrittää drinkki kädessään ymmärtää kun Virtanen sitä hänelle aamuyön hämärinä tunteina selittää. Mies vääntää rautalangasta, mutta Hynynen ei tajua sittenkään. Miksei mies voisi puhua vaikka viinasta ja vitusta, silloin kieli olisi yhteinen?

Hynynen ja Riiali ovat kahdeksan hujakoilla aamiaisella. Meininki on aika vitun pirteä, Hynynen ei ole kerennyt nukkua sekunttiakaan.

JOENSUU, BeBob torstai 23.10.2003
Lähtö Imatralta, tuosta paikasta, jonne Jumala syöksi Saatana -nimisen enkelinsä joskus aikojen alussa, on joskus klo 13 hujakoilla. Hynynen nukkuu koko matkan Joensuuhun, tai ainakin yrittää. Krapulaa ei ole, viina ei eilen taaskaan käynyt kunnolla päähän, mutta väsymys on kova. Tilannetta ei helpota älyn senaattorin, Älön, henkilökohtainen tietokonekirjasto, jota mies auliisti muille näyttelee. Tuntikausia pornoa. Ei helvetti, se on nyt Hynyselle liikaa, mies vajoaa peiton alle syömään salmiakkia, täyttelemään ristikkoa ja torkkumaan.

Hongisto jätetään matkan varrella Tohmajärvelle puutalkoisiin. Joensuussa Hynynen ja Sinkkonen suuntaavat hotelliin ja nukkuvat siellä kolme tuntia. Tämän jälkeen soundcheck (paikkaan ei mahdu koko PA- ja valosysteemi, tämä aiheuttaa herroilta Virtanen ja Koho kommentin: "Vittu, tänne ei tulla enää ikinä"), ruokailu ja intiimi hetki bändin poikien kesken, eli sauna. Sinkkosen vatsatauti alkaa jo hellittää, vaikka mies jatkuvasti paskalla juokseekin. Eilinen kanttarellikeitto oli tullut yöllä ylös ja tänään mies yritti lusikoida tomaattikeittoa. Tuntuu pysyvän sisällä, ainakin vielä.

Valumme keikkapaikalle. Sen edessä on noin 70 metrin jonot. Hynynen huutelee, että "paska bändi, ei sitä varten kannata jonottaa", ja "myöpä ollaan rokkitähtiä, myö mennään jonon ohi". Kukaan ei reagoi, taustalta kuuluu vain hermostunutta naurua.

Takahuonepalvelut ovat täällä kohdallaan. Olutta tarjoillaan asiallisesti jääsammiosta, samoin kirkkaita viinoja. On sipsejä, viiniä ja vaikka mitä. Tämä aiheuttaa valtavia riemunkiljahduksia, vaikka suunnilleen sama kattaushan meillä on ollut joka paikassa. Täällä se vain tarjotaan koristeiden kera. Jopa paperia ja tussi on varattu biisilistaa varten!

Valumme lavalle. Aloitamme Kielletyn puun hedelmän, ja, rumps, lavan ja yleisön erottava kehikko kaatuu välittömästi lavalle, samoin osa yleisöstä. Mikki kopsahtaa Hynystä suuhun (yleensä sinne kopsahtaa vain nahkainen lemmen mikrofoni) ja kaatuu. Kitaramikit kaatuvat. Pete, Älö ja Ville rientävät nostamaan aitaa, Pete laittelee Hynysen mikkejä paikalleen, joudumme venyttämään biisin alkua niin pitkään, että kaikki on taas valmista. Sitten vasta päästään laulun kanssa liikkeelle.

Jengiä pitää toppuutella perääntymään taaksepäin biisien välissä. Muuten meininki on mahtava, ainakin bändin kesken. Yleisö on räjähtävän alun jälkeen ehkä yllättävän vaisua, Joensuussa on tottunut vähän rajumpaan menoon. Mutta meillä on aivan helvetin hauskaa, ja soittokin kulkee pirun hyvin. Vedämme yhdet pitkät encoret ja poistumme takahuoneeseen.

Hynynen meinaa laatoittaa, henki ei kulje. Puolisen tuntia menee puuskuttaessa, kaikki on kuin usvaa, mies ei kuule ihmisten puhetta. Takahuone täyttyy porukasta, joka pummaa viinaa minkä kerkeää ja mehän annetaan, kilttejä kun ollaan. Väestön Niksu ymmärtää lopulta tilanteen ja tarjoaa Hynyselle astmapiippua, joka auttaakin hengenahdistukseen välittömästi. Alkaa taiteilijallekin viina maistua.

Nykäsen älykköveljekset alkavat olla jo aika tuiskeessa. Älö puhuu kieliä. Tekniikka saapuu kamojen purkamisen jälkeen takahuoneeseen ja toteaa pettymyksekseen, että kaikki viinat on jo juotu. Niin siinä käy kun päästää kaverit ja tutut takahuoneeseen. Älölle piirretään tyylikkäät Aatu-viikset ja pillu vatsaan, näin varmistamme, että tavaraa on tänä yönä saatavissa.

Eli aamuun menee että paukahtaa. Mutta viina ei käy päähän taaskaan.

JYVÄSKYLÄ, LUTAKKO perjantai 24.10.2003
Lutakon molemmat illat on myyty loppuun jo etukäteen.

Matkalla Jyväskylään alkaa sataa lunta aivan helvetisti. Tämä ei kuitenkaan häiritse Hynystä, joka jälleen nukkuu tyytyäisenä peiton alla haistellen omia krapulapierujaan.

Perillä ollaan joskus lähempänä viittä. Kasaamme kamoja (taiteilija Hynynenkin työntelee esineitä, ainakin hieman), syömme, teemme soundcheckin, normaalia paskaa. Hynynen tekee haastattelun tytönhupakon kanssa, joka ei saa nauhuriaan toimimaan. Taitaa pimua vähän hermostuttaa rokkihirviön kohtaaminen. Syystäkin, Hynynen syö tuollaisia pikkuisia aamupalaksi. Ja vähän isompiakin.

Majoituspaikkana on natsihotelli Milton. Saamme tutustua heti tarkkoihin sääntöihin, ei vieraita, ei meteliä, vittu, ei mitään. Menemme saunomaan. Älön navan ympärille piirretty esihistoriallinen symboli ei lähde pesussa, ja sitä saavat näin ollen ihailla myös porukkaan kuulumattomat saunojat.

Viina alkaa taas maistua, nam nam. Takahuoneessa ennen keikkaa tutustumme alkoholin eri makuihin, erilaisiin vivahteisiin. Mielenkiintoinen maailma kerta kaikkiaan! Myös Niskalaukaus -leirin Petosalmi ja Huttunen saapuvat tutustumaan tuotteisiin. Seppokin käy paikalla kummipoikansa kanssa. Yritämme väkisin juottaa alaikäisen kummipojan känniin, mutta eihän se uskalla kun Seppo on vahtimassa. Tarjoamme pojalle liimaa. Sitä hän haistelee kyllä. Seppo vetäisee parit viivat pöydältä, haistelee kummipoikansa liimanjämät ja, hups, molemmat ovat valmiina illan musiikkitarjontaan.

Vedämme teineille (tämä ilta on sallittu myös alle 18 v.) aivan helvetin hyvän keikan. Maistuu maukkaalle ja teinit, nuo pirulaiset, osaavat repiä ilon irti. Parit encoret joutuu heittämään että paukahtaa. Saattoväen loppurutistus saa leuat loksahtelemaan. "Mikä sille Hynyselle nyt tuli", voi ilmeistä lukea. "Onks sillä oikeesti lääkitys päällä?" Kerron teille totuuden. On sillä.

Mutta voi sitä keikan jälkeistä tuskaa. Hynynen ei taaskaan saa henkeä. Yökkäyksiä tulee jatkuvasti, päätä särkee, ei pysty puhumaan, ja ennen kaikkea, ei pysty juomaan viinaa! Mies on aivan lopussa. Noin tunnin päästä kaikki alkaa kuitenkin olla hyvin. Suuntaamme jatkoille Bar 68iin.

Baarin edessä koemme järkytyksen. Kusinen kehikko on kadonnut! Tuo parin vuoden takainen kusipaikkamme (oltiin täällä tekemässä Kuolleen kukan demoja) on viety pois. Olemme järkyttyneitä. Missä on Kusinen kehikko, tuo mystisyyden keskus? Tuo Stonehengeen verrattavissa oleva universaali rakennelma.

Juomme suruun koko yön. Itse asiassa aamuun saakka. Hotelliin mennessämme mietimme pitkään, että kuka tekee ilmoituksen respalle tyyliin: "Herra natsi! Hippiretkue Kotiteollisuus ilmoittautuu polttouunianne varten! Ilmoituksen teki reservin kersantti Hynynen!"

Jätämme sen kuitenkin tekemättä. Hieman punaviiniä ja pehkuihin.

JYVÄSKYLÄ, LUTAKKO lauantai 25.10.2003
Heräämme natsihotelli Miltonista noin klo 13. Riennämme aamiaiselle ja sen jälkeen Airon musiikkiin tapaamaan alkuasukkaita ja jakelemaan heille elämänviisauksia (tyyliin: haista vittu) ja nimmareita. Airon musiikki tarjoaa meille kaljat. Emme osaa olla siitä näin aikaisessa vaiheessa kovin ilahtuneita, juomme ne kuitenkin. Ja eräs pojankoltiainen tuo aikoinaan Jörisrockissa varastamansa Leijona-pullon Hynyselle korkojen kanssa takaisin. Asiallista toimintaa!

Tämän jälkeen Hynynen rientää valokuvaussessioihin ja haastatteluun (Keski-Suomalaisen kolumneja varten, tai jotain). Tämän jälkeen hetkeksi hotellille pötkölleen. Pötköllään mies kerkeää olemaankin kokonaiset 10 min, kun pitääkin lähteä jo Lutakkoon treenaamaan ja syömään.

Treenaamme hieman unhoon jääneitä biisejä, koska soitamme tänään eri setin kuin eilen. Treenauksessa ovat +-0, Tuomittu, Velhonaisen älä salli elää, Yksinpuhelu ja Ikuisesti. Hyvin kulkee, paitsi +-0, joka jostain syystä tökkii niin helvetisti. Tuntuu munattomalta.

Ruuan jälkeen hyppäämme taksiin ja suuntaamme herra Rautiaiselle. Ilta menee rattoisasti Rautiaisen hiekkalaatikolla (eli viinakaapin ääressä) turisten ja musaa kuunnellen. Paikalla ovat myös yllättäen herrat Petosalmi ja Huttunen, toimittaja Isoaho (jonka Riekin kanssa tekemää Niskalaukaus -kirjaa ihailemme vilpittömästi koko illan ajan) sekä keikkamyyjämme Korhonen, joka on yllättäen saapunut tontille. Mies tekee elämänsä virheen majoittumalla myös natsihotelli Miltoniin. Yritämme varoittaa, että siellä on tyly meininki, mutta mies ei usko. Olkoon uskomatta sitten, saatana!

Taksi alle ja keikalle. Takahuoneen antimet kutsuvat auliina. Otamme haasteen vastaan ja korkit narskahtelevat iloisesti. "Tämä on maailman kaunein ääni", toteaa Petosalmi narskauttaessaan Leijonapullon auki.

Vedämme keikan, jota voi verrata ylösnousemukseen. Jengi ei tosin ole ehkä niin riehakasta kuin eilen, mutta meillä on aivan helvetin hyvä meininki. Settiin on otettu nyt hieman uusia biisejä, se lisää hieman jännitettä toimintaan. Pysymme hereillä, eikä ajatus lipsahda tissien väliin.

Soitamme Brucemaisen keikan, vajaat 20 biisiä yhteensä. Perkele, että maistuu, ehkä paras veto tähän asti. Ainakin top 3:een menee että heilahtaa.

Älö antaa astmapiippunsa Hynyselle keikan jälkeen ja se tuleekin tarpeeseen. Muutama imaisu ja olo helpottuu, loppuu se yökkäily. Suu alkaa napsaa, naps naps. Pikaiset kännit ja sitten paikalliseen teinihelvettiin.

Aamulla on vähän vitun paha krapula. Matkustaessamme jo kohti Karjalaa Korhonen laittaa Virtaselle viestin: "Vittu, mikä hotelli! Kello on 12.02 ja soittivat jo respasta, että ala hippi kalppia, tai joudut työleirille!"Mitäs myö sanottiin?

jatkuu...

> Seuraava

sivua päivitetty 14.12.2003 - webmestari@kotiteollisuus.com