"MIE OON, PERKELE, VAIHTANUT TUOLLE JOLPILLE VAIPAT"

Surkuhupaisaa hevipullistelua Suomessa, osa 2

LAPPEENRANTA, NITE TRAIN tiistai 7.10.2003
Sunnuntai menee nukkuessa ja lempiessä. Maanantai ja tämä aamu menee epätoivoisten urheilusuoritusten parissa. Rauta liikkuu mutta laiskasti. Paska mikä paska, kaatopaikalle joutais koko Hynynen.

Mutta illalla kaikki on toisin. Helvetillisten kiireiden jälkeen pääsemme viimein keskittymään keikkaan. Toiminta alkaa soundchekistä, jossa treenaamme Yö päivää keinuttaa ja Saattoväki -nimisiä ralleja. Nite Train on vähän hankala paikka, helvetin matala baari, jossa on peilitolppia. Ääni kimmahtelee niistä kivasti. Virtanen sadattelee, ettei saa kamoista enempää irti, liikumme vain vähän yli 100 db:n voimakkuudella. Treenivolume.

Käymme syömässä ja Hynynen poistuu Iltalehden haastatteluun. Siitä tuleekin yllättävän pitkä ja mies joutuu rientämään juoksujalkaa kotiin ehtiäkseen ajaa partansa ennen suoritusta. Pitäähän Lappeenrannan tyttöjä varten siistiytyä, muista ei nyt niin ole väliä.

Jekku-batteryä huuleen ja keikalle. Paikka on täynnä ääriään myöten. Rykäisemme hyvän perussetin ja kerrankin Hynynenkin on täysin tyytyväinen kotikaupungin vetoon. Ääni käy tosin taas rajoilla, mutta sitähän osattiin jo odottaakin. Biisien välissä jostain kaukaa kuuluu huuto: "Mie oon, perkele, vaihtanut tuolle jolpille vaipat!" Hongiston kummitätihän se siellä huutelee. Toimintaan tulee vähän syvyyttä, ei myö ehkä niin kovia hevihirviöitä ollakaan. On meidänkin nenät joku joskus niistänyt. Niistäisipä vieläkin. Tai silittäisi edes päätä. Sitä mieltä on ainakin Hynynen, joka pidättelee pitkää sylkeä keikan jälkeen pitkään. Päätäkin alkaa särkeä, tuntuu, ettei keikoilla saa enää tarpeeksi happea. Joko miehen kunto on aivan perseestä tai sitten jengiä on liikaa, happea ei kerta kaikkiaan ole.

Kerrankin takahuoneviinat menevät viimeiseen tippaan. Hongiston tädit (niitä oli useampi paikalla) pitävät siitä huolen. Ja myö kun luultiin osaavamme juoda viinaa. Paskapuhetta, akatkin juovat enemmän. Tosin ovathan he treenanneetkin asian äärellä noin 20 vuotta pitempään.

SAVONLINNA, HAPPY TIME PUB keskiviikko 8.10.2003
Lähtö on kahden aikaan iltapäivällä. Kuljemme maisemareittejä, matkan varrelle mahtuu lossikyytikin. Mahtavaa meininkiä, kotimaanmatkailua parhaimmillaan. Keikkamyyjämme Korhonen ilmoittaa matkan aikana, että Pakkahuoneen ylihuominen keikka on myyty jo loppuun, samoin Tavastian yli viikon päästä oleva veto. Tuntuu oudolta. Onko avohoitopotilaita todellakin niin paljon liikenteessä?

Roudaus, ruokailu, soundcheckki, samaa paskaa kuin aina ennenkin. Hotellihuoneessa makailua. Poraudumme suomiviihteen ytimeen, katsomme Hongiston kanssa Pulttiboisia. Hirveetä paskaa, tosin tässä mielentilassa Hynynen joutuu muutamaan otteeseen hörähtämäänkin. Pakanamaan kartta jää nyt kesken, sillä Savonlinnan soittoaika on jo klo 22. Ihan hyvä, kerkeääpä taiteilijatkin vetämään muutaman kaljan keikan jälkeen, puhumattakaan tekniikan pojista.

Savonlinna saa kunnian kuulla ensiesityksen Yö päivää keinuttaa -biisistä. Se on elämän ensimmäinen kerta kun Hynynen soittaa keikalla kitaramelodian. Aika hyvinhän se menee, kuten koko muukin setti. Jengiäkin on ihan mukavasti, paikka ei kuitenkaan taida olla ihan loppuunmyyty. Mutta hyvä näinkin. Alkukankeuden jälkeen tunnelma muuttuu varsin kiihkeäksi. Helvetin hyvä keikka, ja äänikin kestää. Ja kunto, paitsi, että Hynynen meinaa jälleen oksentaa keikan jälkeen, eikä pysty viinanjuontiin pitkään aikaan.

Mutta noin tunnin puhaltelun jälkeen pystyy. Ei muuta kuin tyttöjä naurattamaan. Ilta on alkoholinhuuruinen. Yllätys.

KUOPIO, HENRY´S PUB torstai 9.10.2003
Heräämme sotkuisesta hotellihuoneesta. Punaviiniä lattialla, pöytä täynnä tyhjiä ja puolityhjiä kaljapulloja (joku amatööri ollut liikenteessä, saatana!) ja Camparikin on kiskaistu tyhjäksi. Suussa on meneillään makujen taisto, paskan maku tuntuu voittavan.

Virtanen soittaa alakerrasta ja suosittelee välttelemään respan tätiä. Meistä on kuulemma tullut valituksia. Mitä vittua? Jos nyt pari kaljaa juo niin heti aletaan nipottamaan. Sitä paitsi natsi-Virtanen piti huoneen suht hiljaisena yön aikana. Komennot raikuivat käytävillä. Siitähän ne valituksetkin ovat varmaan tulleet.

Hynynen ja Hongisto luimuilevat kuin koirat hotellin takaovesta pihalle. Vittu, mitä pojuja, raukkoja. Eivät uskalla kantaa vastuutaan. Mutta kun nyt ei juurikaan kiinnosta kuulla keski-ikäisten akkojen, tai yleensäkään akkojen, kälätystä, päähän koskee muutenkin.

Käymme hakemassa liksan eilisestä keikkapaikastamme (se jäi yllättäen yöllä ottamatta, piti keskittyä keikan jälkeen tekemään taikatemppuja paikallisille) ja paikan omistaja tarjoaa meille mahtavat patongit. Maistuu nimittäin helvetin hyvälle. Paikalla on myös Ruoska -yhtyeen Pate, jolla on tatuointiliike kaupungissa. Puhumme naisista ja autourheilusta.

Päivän lööppi tiedottaa, että Saija Varjus on kärynnyt ratista. Pidämme koko matkan kestävän hiljaisuuden asiaa surressamme. Vain Älön äänekkäät, mutta pahanhajuiset pierut sotkevat tätä pyhää hiljaisuutta.

Ja samaan ralliin taas. Roudaus, kamojen kasaus (Hynynenkin yrittää osallistua, mutta on lopulta vain tiellä), soundcheckki ja syömään. Syömme Isä Camillossa mahtavat pasta-annokset ja juomme punaviiniä. Kynttilät palavat. Romatiikkaa ilmassa. Vain naiset puuttuvat, mutta kuka niitä nyt tarvitsee.

Hotellille saunomaan. Suoritus jää tosin pikaiseksi, sillä täälläkin soittoaika on aika inhimillinen, 22.30. Valumme takahuoneeseen valmistautumaan. Jaloviina-battery on yllättäen päivän sana. Naureskelemme takahuoneen seinäteksteille. Niissä mm. väitetään, että Mokoman Annalalla on isompi muna kuin Hynysellä. Hynynen on valmis myöntämään tämän, hän on nähnyt molemmat värkit. Kyllä sillä Annalalla isompi on, vongatkaa akat sitä mieluummin.

Paikka on loppuunmyyty. Aivan tukossa. Meininki on alusta saakka helvetin hyvä, savolaiset näyttävät taas kaapin paikan. Täällä ei paljon makuuhuonekitaristeja pyöri, vaan kaikki osaavat nauttia toiminnasta. Kaiken lisäksi vedämme aivan helvetin hyvän keikan ja kahdet encoret ekaa kertaa tällä kiertueella. Vedämme Saattoväen viimeiseksi, ja se maistuu pitkästä aikaa, monen vuoden tauon jälkeen, taivaalliselle. Aivan helvetin hauska vetää.

Alkoholin fantastinen maailma avautuu hiljalleen keikan jälkeen. Emme uskalla mennä baarin puolelle heti, se tuntuu olevan pitkään niin täynnä. Lopulta valumme kuitenkin paikalle, ja helvetti on valmis. Saamme jaella nimmareita koko illan. Ja puhua paskaa. Mutta, mikäs siinä. Sehän myö osataan, paskan puhuminen nimittäin.

Pitkälle aamuunhan siinä sitten menee. Paitsi Hynysellä, joka yrittää epätoivoisesti säästellä huomista varten. Viina ei tunnu käyvän päähän ja unikin alkaa olla maitilla jo klo 04:n jälkeen. Nössö-homo.

TAMPERE, PAKKAHUONE perjantai 10.10.2003
Matka Tampereelle menee nukkuessa. Vitun yllättävää toimintaa, olemme neroja!

Kirjottaudumme hotelliin ja odottelemme Rikalan (levy-yhtiömme miehiä) saapumista. Hän tuo Helsingistä äänityskamat tämän illan keikkaa varten. Mies saapuu ja suuntaamme kohti Swamp Musicia, jossa jaamme nimmareita. Teinimeininkiä, mutta varsin sympaattista. Saamme liikkeeltä mukaamme paidat ja pienet, lasiset ystävät. Olemme mielissämme.

Tämän jälkeen kaljoille, syömään ja soundcheckiin, jonka aikana tapahtuu miellyttävä yllätys. Herra Piirainen tuo Hynyselle uuden kitaran. Vittu, mikä kaunotar, oikea herkku, muotovalio! Muoto on mukailtu Gibsonin Explorerista ja kropassa on KT-logokin. Ihan helvetin kaunis yksilö on tuo Hynysen uusin tyttöystävä. Sopii käteenkin heti. Hynynen päättää soittaa kaunottarella keikan lyhyestä tutustumisajasta huolimatta.

Mokoma lämmittelee. Bändi on nykyisin niin tiukassa soittoiskussa, ettei Hynynen uskalla katsoa nuottiakaan heidän vetoaan. Se luultavasti murentaisi hänen itsetuntonsa. Mokoman setin jälkeen alkaa salissa raikaa äänekkäät "Jouni, Jouni, Jouni" -huudot. Se taas kohottaa itsetuntoa vahvasti. Alkaa tuntua siltä, että rokkipullistelun ainekset alkaa olla kasassa. Vielä muutama Jekku-Battery ja homma on nipussa.

Ja lavalle. Jumalauta, kun on jengiä, tupa on myyty loppuun, kuten aikaisemmin oli puhe. 1500 ihmistä. Siinä on muutama liikaa, tai sitten paikka on liian iso meidän maalaispoikien pienten päiden hallita. Hyvän alun jälkeen tuntuu helvetin vaikealta saada hyvää kontaktia yleisöön, ja Hynynen päättääkin olla aika hissukseen. Uudesta tyttöystävästäkin löytyy vittumainen ominaisuus (niinkuin naisista aina sen alkuhuuman jälkeen). Mikit ovat vähän liian hevit ja herkät halonhakkaajan käsittelyyn ja se ilmenee ennen kaikkea huonona demppisoundina. Leviää liikaa. Mutta se on vain sivuseikka, muuten setti menee varsin mallikkaasti. Napakymppi se ei tosin ole, mutta ei kyllä surkeakaan. Mutta vitun hämmentynyt olo keikasta jää, ei oikein tiedä, että ollaanko me vielä(kään) valmiita tällaisiin valtaviin spektaakkeleihin. Vituttaa kun ei kuule yleisön vittuilua kunnolla. Jotain vittuilun muotoja sentään ilmenee. Lavalle lentää pieni nallekarhu. Se päätetään viedä keikkabussiin unileluksi.

Kaljaa kitusiin ja vähän hitaasti. Ja viinaa. Ja huumeita. Ja liimanhaistelua. Sitten suuntaamme Mokoman Saikkosen, Aallon ja Penis Minores -jäsenen Aaltosen (joka miksaa myös Mokomaa) kanssa baariin, johonkin hevihelvettiin, jossa vähäpukeiset naiset tanssivat häkeissä. Jo on akoille homma keksitty, saatana! Hynynen makselee Aaltoselle KT-levyjen taustalaulupalkkaa alkoholin muodossa. Virtanen ja Saikkonen päättävät laittaa Hynysen uuden tyttöystävän kuntoon, Saikkonen lupaa lainata jotain kitaramikkiään, joka sopisi Hynysen hellälle soittotyylille täydellisesti. Päätämme kokeilla sitä heti huomenna Seinäjoella.

Hirveessä soseessa grillin kautta hotellille nukkumaan. Ei jaksa pitää kunnon jatkoja. Ei kai sitä aina jaksa riekkua aamun tunneille.

SEINÄJOKI, DUUNI lauantai 11.10.2003
Aamu alkaa räväkästi kun Rikala tuo hotellihuoneeseen uuden Iltalehden. Vittu, siinä on Hynysen naama kannessa! Onneksi pienellä. Mutta viikkoliitteen kansi isoine Hynys-kuvineen on krapulaiselle miehelle jo liikaa, mies vajoaa vielä hetkeksi nukkumaan peiton alle.

Lähtö Tullitorilta klo 13. Hynysen matka menee oikeastaan nukkuessa (aikamoinen yllätys), sillä jätkät katsovat jotain ameriikan ihmemaan laatuelokuvaa, Roskakuskit nimeltään. Tähän paskameininkiin täytyy tulla muutos, ajattelee Hynynen ja suuntaa perillä Seinäjoella paikalliseen Anttilaan ja ostaa Velipuolikuu -DVDn ja Visa Mäkisen elokuvan Vapaa duunari. Jälkimmäinen kuuluu sarjaan "jos katsotaan paskaa niin katsotaan sitten totaalista paskaa".

Makailua hotellissa. Hetkellinen paikallaanolo aiheuttaa valtavan kiiman tunteen. Se pitää taltuttaa lassolla ja luunapilla. Oloa ei helpota TVstä tuleva luontodokumentti Mammutit Manhattanilla. Homoeläinpornoa ja isolla, toimintaa Hynysen makuun!

Virtanen pelailee uuden kitaran parissa. Tarkoitus on vaihtaa siihen etumikki, jotta soundi saadaan hieman lähemmäksi vanhaa Gibsonia. Ei tule sitten kitaraa vaihtaessa ongelmia. Se ei kuitenkaan onnistu, Saikkosen lahjoittama mikki ei mahdu kitaraan. Joudumme tekemään säädöt vahvistimesta ja kitaran nupikoista, ja pienen askartelun jälkeen soundi on valmis.

Ei muuta kun syömään. Nyt tärähtääkin mahtava meininki käyntiin, parhaat ruuat tähän asti, ehdottomasti. Paikka on City-hotelli. Ihan vitun hyvää safkaa! Koko annosta ei kuitenkaan uskalla syödä, sillä keikkaan on aikaa vain pari tuntia. Laatta lentäisi varmasti.

Hongisto ja Hynynen ottavat pikaisen saunan. Tämän jälkeen pari lonkeroa, pari huikkaa Jaloviinaa ja lavalle. Baari on taas aivan tukossa. Vedämme helvetin hyväfiiliksisen keikan, ja soitto kulkee mainiosti. Hynysen etsikkoaika uuden naisen kanssa tuntuu jääneen taakse, nyt kädet räpläävät oikeista kohdista, oikeaan aikaan. Ei kovin hellästi tosin, mutta tämä nainen onkin tehty kestämään myös metsurin käsittelyä.

Muutamat kaljat keikan jälkeen ja sitten tekniikka tuleekin hakemaan taiteilijat pois. Juuri kun taikatemput tytöille baarin puolella ovat käynnistymässä. Roudaavat liian nopeasti nuo perkeleet, alkaa vituttaa tuollainen ammattitaito. Joudumme poistumaan bussiin valtava määrä viinaa mukanamme ja kotimatka Karjalaan voi alkaa.

Se on vähän helvetin kostea reissu. Katsomme Velipuolikuita ja juomme viinaa. Neroutta ilmassa. Olemme perillä aamulla joskus kahdeksan hujakoilla.

jatkuu...

> Seuraava

sivua päivitetty 29.10.2003 - webmestari@kotiteollisuus.com