KOTITEOLLISUUDEN LUOMISKERTOMUS - OSA 2

EEVAN PERINTÖ
Demo osasta tämän levyn biisejä tehtiin elokuussa 1998. Paikka oli Studionet Lappeenrannassa. Äänittäjän nimi on jäänyt unholaan, mutta nykyisin sama mies työskentelee Lappeenrannan lentoasemalla, ainakin vissiin. Mielenkiintoinen yksityiskohta, eikö totta.

Kotiteollisuus oli selvästi menossa raskaampaan suuntaan. Hommaa tehtiin vakavassa hengessä ja biisien tempot tuntuivat hidastuvan. Siksi ensimmäiseksi sinkuksi päätettiinkin valita Juoksu. Hynynen oli tehnyt sen kertosäkeen seistessään peilin edessä poseeraamassa uuden Les Paul Studio -merkkisen kitaransa kanssa. Rahat kitaraan oli kerätty raksahommia tehden, työ lasten parissa kun ei oikein näihin aikoihin enää luonnistunut. Ahdisti niin vitusti.

Juoksua riennettiin äänittäämään Finnvoxiin heti alkusyksystä. Karmila oli puikoissa. Tässä sessiossa äänitettiin Juoksun lisäksi Kuoleva (Memento mori, terveisiä Mariskalle!), joka päätyi mukaan sinkulle, ja Soin, joka päätettiin säästää tulevalle levylle. Levylle, jonka äänityksiä jatkettaisiin myöhemmin syksyllä.

Materiaalin kanssa oli hieman ongelmia, hyllytimme demon biisejä todella raskaalla kädellä ja teimme niistä parempia sovituksia. Monesti biisit muuttuivat näiden sovitussessioiden aikana aivan toisiksi. Töitä tehtiin rajusti, ja luultavasti se kuului lopputuloksessakin. Karmilan ei nimittäin tarvinnut (tai sitten se ei talonsa rakentamisen väsyttämänä jaksanut) puuttua biisien rakenteisiin juuri ollenkaan, ainoastaan Eevan perintöä, tulevaa nimibiisiä, hän halusi hieman muuttaa. Hynynen kirjoitteli sanoja uusiksi moneen kertaan, Ikuisesti esimerkiksi valmistui juuri ennen laulusuoritusta. Homma oli siis hieman hakusessa, mutta levy valmistui kuitenkin talvella 1999. Mikko miksasi koko levyn neljässä päivässä ja hyvin miksasikin. Levy kuulostaa nimittäin aika vitun raskaalta ja hyväsoundiselta vieläkin. Miehen työtaakkaa ei voi kuin ihmetellä, mies kun samanaikaisesti rakensi taloa perheelleen. Välillä hoideltiin puhelimessa rakennusasioita ja sitten taas jatkettiin äänityksiä ja miksauksia. Käsittämätöntä.

Eipä olla muuten koskaan oltu neljää päivää niin humalassa kuin Eevan miksausten aikaan (no ollaanpas, viimeiksi viime viikolla kun kävimme pokkaamassa kultalevyn, Femman ja Emman, kirj. huom.). Istuimme Finnvoxin kahviossa ja joimme kirkasta viinaa ja Hongisto vittuili Fake -nimisen nuorisobändin jätkille, että "tehän teette ihan silkkaa paskaa". Olimme omasta mielestämme maailman parhaita silloin. Ollaan muuten vieläkin. Välillä maattiin hotellissa juomassa kun ei iljetty Finnvoxillakaan olla. Hynystä lukuunottamatta jätkät eivät aamuisin aina edes jaksaneet valua studiolle. Ja parempi olisi varmaan ollut, ettei Hynynenkään olisi mennyt sinne haisemaan. Hynynen soitti humalaisia puheluita Zen Gardenin Leppäselle nähdessään Ville Pusan esiintyvän Emma-gaalassa (josta Atte Blom sai muuten jonkun Erikois-Emman), että "miten vitussa työ voitte julkaista tällasta vinkumista"!

Ainoita selkeitä muistikuvia tämän levyn sessioista on se selkeä vitutus, joka Hynystä vaivasi. Ilmeisesti jokin mystinen kolmenkympin kriisi painoi päälle. Piti pitää välivuosi töistä ja olla niin saatanan ahdistunut jatkuvasti. Artistin elämä on joskus niin vaikeaa. Se ei ole pelkkää sulkakynällä kirjoittelua.

Eevan perintö ilmestyi tasan vuosi Aamenen jälkeen eli toukokuussa 1999. Sen levyn jälkeen tapahtui jotain. Keikoilla alkoi nimittäin käydä porukkaa. Olimme ihmeissämme. Ja ympärillemme alkoi kasaantua vakiporukkaa, Virtanen alkoi miksata keikkojamme ja Huotarin Mika taisi aloittaa valotaiteilijana/bussikuskina näihin aikoihin.

Eevan sanat ja löpinää biiseistä löytyy täältä.

TOMUSTA JA TUHKASTA
Demo biiseistä tehtiin loppuvuodesta 1999 Imatralla, tuolla ihmisyyden Golgatalla. Aaltonen oli jälleen puikoissa. Jo demovaiheessa tajuttiin, että nyt tulee varsin asiallista kamaa. Tosin torsojakin oli joukossa ja paljon. Jatkoimme siis tiivistä harjoittelua koko alkuvuoden 2000.

Hynynen aloitteli kuitenkin Karmilan kanssa levyn tekoa jo tammikuussa 2000. Miehet tekivät Karmilan kellarissa hieman konepohjia, Hynysen muistin mukaan ainakin kuuteen levyn biisiin. Hynynen friikahti täysin Killing Jokeen tuon reissun aikana, eikä pahastunut ollenkaan kun Karmila kehitteli Enkelin alkuun täysin saman alun kuin kyseisen bändin ensimmäisen levyn Requiem -biisissä on. Se oli vitsi, joka meni kaikilta ohi. Paitsi Rumban/Suen toimittajalta Markku Halmeelta, joka palasi asiaan paljon myöhemmin Kuolleen kukan nimi -levyn haastattelusessiossa.

Varsinaiset rumpusessiot hoidettiin talvella ja muut äänitykset keväällä ja kesällä 2000. Tätä levyä oli helppo tehdä, ainakin näin jälkeenpäin se tuntuu siltä. Materiaali oli ihan kuningasluokkaa ja sanoituksetkin maistuivat suussa mukavilta. Käytimme ensimmäistä kertaa taustalaulajia, Pahuuden poikakuoroa, levyllämme. Pahuuden poikakuoronhan muodostavat Janne Hynynen ja Miitri Aaltonen. Vähälukuinen miesporukka kuoroksi, mutta aivan helvetin tehokas. Stemmat tulee että pölähtää.

Tarkemmin studiosessioista täältä.

Levy oli viimein valmis syksyllä 2000. Jotain tapahtui taas. Levyn korkein listasijoitus oli Hynysen muistin mukaan 38. mutta silti rokkitoimittajat valitsivat Jos sanon -biisin vuoden biisiksi Rumbassa ja yleisöäänestyksissäkin bändi pärjäsi helvetin hyvin. Kotiteollisuus teki ensimmäisen varsinaisen kiertueensa sinä syksynä ja jengiä oli lähes joka paikassa niin perkeleesti.

Ja seuraavan kesänä oli festarikeikkoja ja taajaan. Pojilla alkoi maksa paukkua. Kolmekymppisistä pojista alkoi kasvaa miehiä. Rumia sellaisia. Se oli kesä, jolloin Hynysen rintaan ilmestyi karvat.

Biiseistä Jos sanon ja Kädessäni tehtiin videot. Molemmat onnistuivat messevästi. Kädessäni taisi olla ensimmäinen singlemme, joka nousi TOP 20:een. Myös Kotiteollisuuden kotisivut avattiin syksyllä 2000 Niko Bauerin, miehen, joka nykyisin pyörittää sivuja Hollannista käsin, avulla. Maalaismiehet ottivat teknologiaa haltuun kovaa vauhtia.

Myös levytyssopimus Megamanian kanssa uusittiin syksyllä 2000 pitkän kiertueen lomassa. Tämä juhlallinen tapahtuma vietettiin silloisen PR-vastaavan Sirun kotona hyvän ruuan ja runsaan punaviinivalikoiman keralla. Hongisto ei ollut paikalla. Sillä oli liiallisen ryyppäämisen seurauksena puhjennut joku mystinen mahavaiva, eikä mies pystynyt syömään muuta kuin banaania. Kiertueen viimeiset keikat se koitti epätoivoisesti jaksaa Valkovenäläisten voimalla, mutta eihän siitä mitään tullut.

Rokkielämä ottaa veronsa. Tätä nykyä miehen närästysoireet ovat vain pahentuneet.

Levyn sanat ja jotain taustaa löytyy täältä.

YKSINPUHELU
Kevättalvella 2001 Atte alkoi ahdistella, että tehkääpä pojat sinkku kesäksi. Uusia biisinraakileita oli toki jo syntynyt alkuvuodesta kiertueen jälkeen, mutta ei niin, että niitä olisi voinut valmiiksi kutsua. Yksinpuhelu syntyi kuitenkin nopeasti ja pidimme sitä niin hyvänä biisinä, että se olisi tekemisen arvoinen. Lisäksi äänitimme keväällä yhden Nosturin keikan, josta saimme pari biisiä bonukseksi. Ja tämän lisäksi Karmila mieltyi Aten ideaan tehdä Käärmeiden historiaa uusiksi. Atte harmitteli, että se biisi meni Kuulohavaintoja -ep:llä aikoinaan ihan ohi ja Karmila taas tykkäsi siitä Hurriganes -hengestä, jota siinä oli.

Yksinpuhelun alkuperäinen nimi oli muuten Manaan pahan olon, mutta sitten muistimme fanien suosiollisella avustuksella, että Kauko Röyhkällä oli jo sen niminen biisi.

Äänitykset tehtiin lähes kokonaisuudessaan Karmilan kellarissa. Vain laulut ja miksaukset jäivät Finnvoxissa tehtäviksi. Hynysen mielestä paketti on erittäin onnistunut, Yksinpuhelu on biisinä Kotiteollisuuden parhaita koskaan, ja ennen kaikkea biisi on aivan vitun hyvin laulettu ja soitettu. Tämä biisi määritteli Kotiteollisuuden tulevaisuuden aika rankalla kädellä, sillä mitään aivan vasurilla tehtyä ei enää tämän jälkeen voisi ulos laittaa. Myös kansien tekijä vaihtui, aikaisemmathan oli tehnyt Raider Puolakka. Aki Scharin, Lappeenrannan mies muuten, hyppäsi kehiin ja teki hyvin Hugo Simbergimäiset pahvikannet. Ja sehän miellytti Hynystä suuresti.

Yksinpuhelun tekemisestä vielä sen verran, että Hynynen sairasti koko studiosession ajan mahatautia. Paska ja oksennus lensivät samanaikaisesti.

Yksinpuhelun sanat löytyvät täältä.

KUOLLEEN KUKAN NIMI
Kesällä 2001 Kotiteollisuus teki aivan helvetisti festarikeikkoja. Tekniikka vakiintui tässä vaiheessa nykyiseen, eli Virtanen miksasi ja Pikku-Ville teki valoja ja ajoi bussia, monitoreissa oli kuka kerkesi. Siinä tohinassa kävimme myös äänittämässä demon uusista biiseistä heti DBTL:in keikan jälkeen Jyväskylässä. Saastamoisen Jari, joka teki monitorejamme tuona kesänä, halusi esitellä työpaikkaansa Studio Audiota (mm. YUP teki levyjään siellä) meille aivan ilmaiseksi ja käytimme kaksi päivää rajuun työskentelyyn. Äänitimme 25 uutta biisiä. Koko loppukevät oli mennyt treenatessa ja olimme olleet varsin tuotteliaalla tuulella. Olipahan ainakin mistä valita.

Tajusimme demoa tehdessämme ja kännätessämme, että nyt tulee aivan kuningasmatskua. Katurokkia kunnon kertosäkeillä. Ja olihan joukossa myös muutama tyttöjen pikkupöksyt kasteleva balladikin. Hynynen ei siis ollut yhtään yllättynyt kun Karmila laittoi loppukesästä demon kuultuaan tekstiviestin: "Biisit melko hyviä, soitellaan niin sovitaan milloin aloitetaan".

Sinkkonen ja Hynynen kävivät joskus heinäkuun lopulla Karmilalla "palaveeraamassa" eli kuuntelemassa uusinta Cult:ia, vanhaa Mötley Crüeta ja DAD:ia. Ja kuuntelemassa saarnaa siitä, että miten nämä meidän mielestämme jo valmiit biisit tulisi oikein sovittaa ja ennen kaikkea sanoittaa. Samalla valittiin myös ne 14 biisiä, jotka tehtäisiin levyä ja sinkkujen bonuksia varten. Siis Karmilan määräämän sovitus- ja sanoitushelvetin jälkeen.

Hynynen nyökytteli ja kännäsi Karmilan kanssa, Sinkkonen makasi sohvalla ja yritti nukkua. Miehellä oli niin kova hammassärky, ettei edes puhuminen onnistunut.

Äänitykset päästiin aloittamaan syksyllä 2001. Paikkana oli Karmilan kellari, joka ainakin Hynyselle oli alkanut tuntua jo kolmannelta kodilta oikean kodin ja keikkabussin lisäksi.

Tarkempaa faktaa studiosessioista löydät täältä.

Levy valmistui viimein alkuvuodesta 2002 ja ilmestyi maaliskuun alussa. Single Rakastaa/ei rakasta oli jo käynyt TOP 10:ssä, mikä oli meille aivan uutta. Itse levy nousi ilmestymisviikollaan suoraan viidenneksi. Jonkinlainen läpimurto siis. Rakastaa/ei rakasta -biisistä tehtiin myös video. Pete Veijalainen, Markku Veijalaisen (APU-lehden päätoimittaja) poika, ohjasi. Video herätti ihastusta ja kauhua ympäri maan. Silti bändi ja Veijalainen pokkasivat siitä Muuvi-palkinnon keväällä 2003. Kauhua herättivät myös Hynynen ja Sinkkonen, jotka promotoivat tuoretta levyä ansiokkaasti eri medioissa ympäripäissään. Velikultien isännöimä MTV 3:n Chat lienee yksi legendaarisimmista promootiokeikoista, mitä on koskaan tehty. Olisi kiva tietää, miten se vaikutti levymyyntiin. Se ei kuitenkaan ollut mainoskikkana kovin onnistunut, sillä luultavasti aika moneen kotitalouteen ei enää koskaan hankita Kotiteollisuuden levyjä.

Iso pyörä kuitenkin pyörähti. Helvetisti keikkoja keväällä ja kesällä 2002. Maksat huusivat kostoa. Ja huutavat yhä.

Kuolleen kukan nimen sanat löytyvät täältä.

+-0
Karmila sai keväällä 2002 viestin jostain ylempää. Mies heräsi käskyyn: "Tee Valtakunnasta remix käyttäen apunasi Killing Joke -pakkomielteitäsi!" Mies soitti välittömästi Hynyselle ja kauppasi idean vaivattomasti. Samalla Karmila nakitti Kotiteollisuuden tekemään yhden uuden biisin.

Kertosäe syntyi ja sanat, ei juuri muuta. Kotiteollisuus oli juuri keikoilla, eikä vapaa-ajalla juurikaan kiinnostanut kitaraa räplätä. Sanat syntyivät kuitenkin helposti, ne ovat nimittäin oikeasta elämästä. Hynynen joutui silloin todella miettimään elämäänsä uuteen uskoon. Äänitykset tehtiin keikkojen välissä vapun aatonaattona Finnvoxilla. Koska biisi oli torso, jouduimme "säveltämään" koko paskan studiossa uusiksi. Karmila oli suurena apuna. Tuloksena oli, tottakai, vitun hyvä biisi. Myös Valtakunnan remix onnistui yli odotusten.

+-0 -ep ilmestyi syyskuussa 2002. Se kipusi Suomen virallisen listan sijalle 3. Kotiteollisuus oli myös ensimmäistä kertaa Mafian voimasoitossa tällä biisillä. Tämä on käsittämätöntä, soundista ja kiroilusta ei kuitenkaan oltu tingitty, eikä biisi nyt niin hirveän melodinenkaan ollut. Ainut muutos oli se, että soitto oli tiukentunut vielä entisestään.

+-0:n sanat löytyvät täältä.

Päätimme siirtää uusien biisien treenausta joulukuulle, keikkailu oli vaatinut veronsa. Emme jaksaneet katsella toistemme lärvejä nyt enempää kuin oli tarvis. Hynynen aloitti kuitenkin sanojen kirjoittelun ja riffien teon syksyllä 2002. Jotenkin tuntui, että nyt on tulossa taas aika legendaarista kamaa.

HELVETISTÄ ITÄÄN
Vuosi 2003 alkoi messevästi, Kotiteollisuus ja Kuolleen kukan nimi pärjäsivät loistavasti Rumban, Soundin ja Suen kriitikko- ja yleisöäänestyksissä. Kuolleen kukan nimi oli jopa Emma-ehdokkaana sarjassa Vuoden hardrock/metallilevy. Bändi oli hämmentynyt. Ei tiedetty pitäisikö tuo ottaa kohteliaisuutena vai vittuiluna. Päätimme ottaa sen vittuiluna. Vähänpä tiedettiin.

Vuodenvaihteen tietämillä Kotiteollisuus äänitti uuden version vanhasta Routa ei lopu -rallista ja se julkaistiin bonuksineen 14.2. Mukana oli Harakat (alkuperäisen singlen bonusbiisi vuodelta 1998) ja pari livebiisiä syksyn 2002 Tampereen keikalta. Syksyn 2002 kiertueelta on muuten olemassa paljon livenauhaa, jota luultavasti käyttetään jossain muodossa tulevaisuudessa, sinkkujen bonuksina ehkä. Tai sitten ei.

Tulevan levyn, työnimeltään Vammaiset avaruudessa, työstö aloitettiin pitkillä treeneillä Hongiston uudessa kodissa Tohmajärven viidakoissa joulukuussa 2002. Näitä pitkiä, muutaman päivän kestäviä sessioita jatkettiin pitkin talvea ja kevättä 2003, ja viimein kasassa oli lähemmäksi parikymmentä biisiä. Hynynen oli kirjoitellut tekstejä pitkin syksyä ja talvea, ja YUP:n Martikainen oli prosessissa henkisenä tukena. Hynynen oli ilmaisussaan matkalla kohti viiltävää realismia,ja Martikainen potki miestä perseelle aina kun Hynynen alkoi jänistää ja paeta runouteen. Viimeisissä treeneissä juuri ennen demon tekoa syntyi hurjasti KISSiltä kuulostava kitarariffi, jonka ympärille täytyi nopeasti kasata biisi.Näin tapahtuikin, ja treenien jälkeen sohvan pohjalla maatessaan Hynynen luonnosteli biisille sanat noin kymmenessä minuutissa. Biisin nimeksi tuli Helvetistä itään, ja sen sanoitusta voidaan pitää jonkinlaisena viimeisenä niittinä levyn tulevasta linjasta. Päätimme minimoida taiteen, nyt puhuttaisiin suoraan ja asiaa. Myös levyn kansissa päätettiin noudattaa tätä linjaa. Kaikki tämä siis ennen kuin nuottiakaan oli äänitetty.

Demo tehtiin keväällä 2003. Huomasimme, että valmista on paljon ja keskeneräistä vielä enemmän. Normaali tilanne siis. Karmila oli kuitenkin sitä mieltä, että levyn ainekset on kasassa, ei muuta kuin kimppuun. Toukokuun puolivälissä kasasimmekin soittokamamme ja Karmilan äänityskamat autoon ja suuntasimme Hongistolle, jonka kartanolla levy äänitettäisiin.

Studiopäiväkirjat löytyvät täältä.

Levy oli miksauksineen valmis elokuun alussa 2003. Ensimmäinen single Helvetistä itään ilmestyi saman kuun lopussa. Siitä tuli listaykkönen. Levy ilmestyi syyskuun lopussa. Siitäkin tuli listaykkönen. Kotiteollisuus teki syksyn aikana puolessatoista kuukaudessa 29 keikkaa ja matkusti bussilla noin 8000 kilometriä. Soittajista tuli ihmisraunioita, vaikkakin kiertueta mainostettiinkin nimikkeellä Selvät sävelet -kiertue.

Helvetistä itään -levyltä on irroitettu kolme singleä, joista kaikista on tehty jonkinlaiset videot. Minä olen -singlestä on tullut bändin ylivoimaisesti suurin hitti tähän asti. Aika omituista, olimme jossain vaiheessa hylkäämässä koko biisin, jossain vaiheessa ajattelimme tehdä siitä ensimmäisen singlen ja lopulta siitä tuli toinen.

Helvetistä itään sanat ja jotain taustalöpinää löytyy täältä.  

Nyt levy on myynyt kultaa ja lähestyy platinaa kovaa vauhtia, levystä on pokattu Emma-patsas (Vuoden Hardrock/Metallilevy), Femma-palkinto (Vuoden Hardrock/Metallibändi) ja bändi ja levy ovat pärjänneet vähän helvetin hyvin rocklehtien vuosiäänestyksissä. Uutta valmistuu pikkuhiljaa, keväällä tehdään pari hassua keikkaa ja kesällä sitten vähän enemmän. Kesäksi 2004 tehdään EHKÄ single, katsotaan jos jotain järkevää syntyy.
Ehkä pääsemme äänittämään uutta levyä jo ensi syksynä. Kukapa tietää. Mutta yksi asia on varma. Tulevan levyn työnimi on Voimaorja. Ja levyn kanteen tulee Sfinski, jolla on Sinkkosen kasvot.

Ja sen kokoelmalevyn aika ei ole vielä. Ja DVD on vasta suunnitteluasteella.

hynynen helmikuussa 2004

> Seuraava osa

sivua päivitetty 23.1.2008 - webmestari@kotiteollisuus.com