OUTOTALLIROKKIA KARJALASTA

PROJEKTI NÄLKÄVUOSI JATKUU PANOÖLJYN JA TANSSIN MERKEISSÄ

ÄHTÄRI, CLUB B 52 perjantai 25.11.2011
Ihan ensin: kiitos Tavastia, kiitos sen henkilökunta! Pätkä soittelee heti keikkojen jälkeisenä maanantaina Hynyselle, että kaipaako hän kenties lääkkeitään ja muita kamojaan, muun muassa kameroitaan. Tietysti kaipaa. Kirsi toimittaa paketin perille. Vittu, hienoa palvelua, kiitos!!!!

Mutta nyt kohti uusia kadottamiskuvioita. Tilanne on hämmentävä. Bussi on taas yllättäen korjattavana. Hongisto on ajanut sen alkuviikosta Poriin. Samalla mies on hommannut meille toisen bussin ja kuskin sille. Lappeenrantaan, tai ensin Imatralle oikeastaan, ajelee mustalla kostajallaan herra Hukka. Jotkut saattavat tietää hänet esimerkiksi CMX:n miksaajana ja kuskina.

Hänen kyydissään siis matkaan. Perillä Ähtärissä olemme joskus alkuillasta. Kamat kasaan, kielten vaihtoa ja jammailua äänenpaineen tarkastuksen merkeissä ja sitten paikalliselle grillille syömään. Ei oikein makkara-ranskalaiset tipahda, mutta muutakaan ei saa. Sieltä suuntaamme majoitukseen, joka on luksusta. Mökki on noin kymmenen kilometrin päässä Ähtärin keskustasta.

Palaamme keikkapaikalle tuntia ennen vetoa. Paikalla on hyvin porukkaa. Teemme drinkit, vaihdamme keikkavarusteet, jotka tällä kertaa ovat aika yllättävät: prätkäbootsit, farkut ja musta paita. Hiivimme lavalle alkunauhan luodessa vitun mystistä tunnelmaa.

Järisyttävän tiukka ja hyvä keikka. Encoreiden määrää en muista, mutta ainakin yhden setin heitämme. Viinaa naamaan, tyttöjen nauratusta ja mökille saunomaan. Hongisto ja Hukka suuntaavat suoraan keikan jälkeen Poriin hakemaan meidän keikkabussia, joka kuulemma on nyt kunnossa.

Aamuyöstä Hynynen käy uimassakin. Kulli supistuu entisestään, veden seassa on nimittäin jäähileitä.

KAUSTINEN, KONSTA lauantai 26.11.2011
Aamu alkaa kahdella ryynimakkaralla. Ei saatana, alkaa makkarakiintiö täyttyä. Mutta muutakaan ei tarjolla ole.

Odottelemme Ähtärin keikkapaikalla Hongistoa, joka ajelee yksin Porista. Mies saapuu paikalle, pakkaamme Ukonhaudan ja suuntaamme kohti Kaustista. Perillä Hynynen ja Hongisto suuntaavat kaljoille. Miehet puhuvat naisista. Niistä riittääkin puhumista. Mutta pelkästään hyvää, tietenkin.

Tsekkailemme soundeja kaikessa rauhassa. Homma on nopeasti hallussa, meininki on lähes sensaatiomainen. Hynynen suuntaa majapaikkaan lepäilemään, kunhan on saanut pummattua normaaliin rideriin kuuluvan punaviinin matkaevääksi. Muut jäävät takahuoneeseen kuluttamaan aikaansa.

Näemme vajaa tunti ennen keikkaa, sitten lavalle. Normi meininki, tiukkaa soittoa ja laulua, joka menee totutusti vähän sinne päin. Yleisöä on ja ne tuntuvat olevan mielissään. Kaikki hyvin siis.

Kamat kasaan ja Karjalaan. Vaajakosken ABC:llä otamme aamiaisen mukaan ja jatkamme matkaa. Hynynen tajuaa, että hänen puhelimensa on hävinnyt.

YHDEKSÄN PÄIVÄN KEIKKAPUTKI ALKAA. JA TANSSI- JA PRIKKARALLI, JOLLE EI NÄY LOPPUA

HÄMEENLINNA, SIRKUS perjantai 2.12.2011
Viikko on ollut täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Hynynen on käyttänyt aikansa puhelimensa etsintään - turhaan. Sitä ei löydy, liittymä täytyy sulkea ja hommata uusi tilalle. Tekemättömiä töitäkään ei juuri ole, joten koska puhelinkaan ei soi, mies käyttää viikon työhuoneensa siivoukseen ja uusien musiikkivälineiden asennukseen. Ja vinyylilevyjen järjestelyyn ja kuunteluun. Luksusta.

Perjantaina lähdön hetkellä törmäämme outoon näkyyn. Lähtöpaikalle ilmestyy auto, jonka syvyyksistä kävelee Janne Hynynen haalarit yllään. Tammen Jani on palkannut hänet Tehocille hommiin ja näky on pysäyttävä. Haalarit pukevat häntä! No, parempi oikeat hommat kuin rokkihommat, se on selvää.

Hynynen kävelee bussiin ja löytää puhelimensa etupenkin istuimen syvyyksistä. Sillä lailla. Ei muuta kuin sim-kortin kopiointiin. Pian vanhat yhteydet uuteen puhelimeen ovat kunnossa ja seikkailu tiedonvälityksen ihmeellisessä maailmassa voi alkaa. Edessä on yhdeksän päivän keikkaputki. Pisin putki sitten kevään 2005, jolloin tehtiin kuuden keikan rupeama ja jäätiin juuri ja juuri henkiin. Kitumaan. Niistä viimeinen keikka oli muuten Maikkarin kuvaama. Olisi kiva nähdä se joskus ja todeta, miten hirveässä kunnossa me olimme. Silloin nimittäin meni kovaa.

Perillä Hynynen ja Sinkkonen suuntaavat syömään. Hongistokin liittyy seuraan myöhemmin. Puhumme pillusta. Toteamme, että se se vasta onkin jännä kapistus. Miten sellainen kusinen suolenpätkä jaksaa kiinnostaa vuodesta toiseen?

Tarkastelemme ääniä. Ongelmia ei ilmene. Kaikki vetäytyvät hotellille huilailemaan.

Toimittajat Riekki ja Isoaho ovat tonteilla. Hynynen käy hakemassa heidät yhdentoista jälkeen pois baarista ja miehet suuntaavat takahuoneeseen. Paikalla on muitakin vieraita ja tunnelma alkaa nousta. Vaarallisen korkealle.

Saatanan kova keikka. Kaksien encoreiden jälkeen entree alkoholin maailmaan on tosiasia, se tehdään täydellisellä telemarkilla. Takahuoneessa on täydet juhlat käynnissä. Ja ne jatkuvat pitkään.

VAASA, AMARILLO lauantai 3.12.2011
Hynynen herää aamuyöstä siihen, että hänen tietokoneestaan soi Nine Inch Nails täysillä. Mies on sammunut kesken ankaran bailaamisen. Ei muuta kuin bussiin jatkamaan unia. Hynynen havahtuu, kun bussi kaartaa vaasalaisen kauppakeskuksen eteen. Keikka ei siis ole baarissa vaan keskellä kauppakeskusta! Todella surrealistista. Is this real or some kind of twisted dream?

Käymme kirjautumassa hotellilla, syömässä ja sen jälkeen tarkkailemme ääniä. Ne tuntuvat olevan ojennuksessa, vaikka paikka on todella vaikea. Korkea. Soundi leviää.

Keikkamyyjämme Korhonen Dex Viihteestä on paikalla. Pidämme palaverin ensi vuodesta. Sovimme, että keikkoja tehdään, mutta niistä kerron myöhemmin. Maaliskuun puolivälistä eteenpäin alkaa kuitenkin tapahtua.

Tunnelma takahuoneessa on kohdillaan. Hynynen on käyttänyt aikaansa hotellihuoneessa kuuntelemalla Slumgudeonin Factoraped -levyä, jossa on muuten helvetin hienot kitarasoundit. Olemme suunnittelemassa Sotakoiralle kakkososaa ja biisivalintoja tehdään kiivaasti. Tai yritetään tehdä.

Porukkaa on perkeleesti ja keikka on hieno. Olemme iskussa. Tunnelmaa ei haittaa edes se, että joku paskahousu heittää parvelta Hynysen niskaan drinkin kesken encoreiden. Niitä vedetään silti kahden setin verran.

Bileet! Keikkajärjestäjä tuo meille nipun drinkkilippuja, jotka täytyy tietenkin käydä tuhlaamassa yläkerran diskossa. Se, että Hynysen hiukset ja iho on drinkistä jääneen sokeriliemen peitossa, ei menoa haittaa.

On aika tanssin. Ja humalaisen laulun.

KOKKOLA, THE ROCK sunnuntai 4.11.2011
Jatkot Hynysen hotellihuoneessa loppuvat joskus aamusta. Lähtö on iltapäivällä. Nyt on vauhti päällä ja Hynynen ja Hongisto lipsahtavat päiväkännien ja Eppu Normaalin maailmaan. Se on perseestä, meno siis, ei Eput, mutta konetta ei voi nyt pysäyttää. Viina vie miehiä. Minne, sitä ei voi tietää. Ehkä Norjaan.

Äänenpaineen tarkastelua, ruokailua ja hotellissa makailua. Sitten tapaamme takahuoneessa. Ilmenee, että Hongisto puhuu tässä vaiheessa jo kieliä. Kieli on tuntematon.

No, keikka menee suht hyvin keikan loppupuolelle asti, mutta sitten, jossain Graniitti-biisin kohdilla, alkaa Janne Hongisto avaruudessa -osuus. Hynynenkin alkaa unohdella sanoja ja muutama biisi lipsahtaa rajusti jatsin puolelle. Mutta sehän ei meitä haittaa, eikä juuri yleisöäkään, jota on kivasti. Tosin baari on pieni. Käymme soittamassa neljän biisin encoresetin ja poistumme takahuoneeseen huutamaan toisillemme ja purkamaan tilannetta. Ja saunaan, jossa huuto viimein alkaa laantua. Tämän jälkeen baarin puolelle naisia naurattamaan.

Yöllä löydämme itsemme hotellin yökerhosta tanssimasta ja laulamasta karaokea. Joku paskahousu käy kitisemässä Hynyselle jotain, ei ole enää muistikuvia mitä, mutta Hynynen hermostuu sen verran, että ottaa pullukalta lasit päästä, vääntää ne solmuun, asettaa ne kaverin rintataskuun ja toteaa "mene". Jätkä menee, mutta palaa myöhemmin kaatamaan kaljat Hynysen päälle.

Normaali baari-ilta siis. Hynynen alkaa jo tottua tähän, että hänet kuorrutetaan alkoholilla.

KAUHAVA, TIIKERI maanantai 5.12.2011
Eilinen paskahousu on laittanut Hynyselle fb-viestin, jossa hän vaatii korvausta rikotuista laseista. Asia on menossa muuten kuulemma poliisille saakka. Hynynen pyytää pullukkaa hakemaan Seurahuoneen respasta sinne jätetyt parisataa euroa ja lopettamaan akkamaisen kitinän. Näin tapahtuukin.

Kauhavalla Hynynen suuntaa paikalliseen kirjakauppaan ja ostaa itselleen sotakirjallisuutta lähes kahdellasadalla eurolla. Sitten keikkapaikalle, jossa Hynynen ja Hongisto vaihtavat kielet. Äänenpaineen tarkastuksessa ei ongelmia ole, normaali meininki. Ei muuta kuin huoneeseen makailemaan. Vittu, kun on tylsää. Missä on laulu, missä naiset ja missä on villi tanssi?

Tapaamme tuntia ennen keikkaa takahuoneessa. Leppoisa meininki, mites muutenkaan. Kävelemme lavalle ja vedämme timanttisen keikan yhdellä encoresetillä. Enemmänkin olisimme soittaneet, mutta jengi ei ymmärrä taputtaa. Tai sitten he eivät yksinkertaisesti halua lisää.

Jälleen bileet. Kisälli käy tanssimassakin, mutta me muut löhöilemme takahuoneessa, saunomme ja uimme. Bändin keskenäistä laatuaikaa vietetään aamuun saakka.

KEMI, KOODI tiistai 6.12.2011
Saavumme Kemiin joskus illan suussa. Koodi osoittautuu kunnon rokkibaariksi. Erittäin asiallinen meininki ja mukavaa henkilökuntaa. Ja omituista: maassa on lunta.

Hynyselle tarjotaan jostain syystä todella luksustason hotellihuone isolla parivuoteella ja saunalla. Mikäs siinä, kyllähän se käy. Hotellissa käynnin jälkeen suuntaamme porukalla syömään ja sieltä sitten ääniä tarkkailemaan. Hyvät on äänet. Ne avautuvat kuuluviimme kuin piikatytön reidet suviyössä.

Hotellille saunomaan, löhöilemään ja katselemaan äänettömällä olevaa telkkaria, jossa puku päällään olevat ihmiset kävelevät jonossa kättelemään jotain rouvahenkilöä ja hänen miestään. Tuntia ennen keikkaa takahuoneeseen kuuntelemaan paikallisten alkuasukasmiesten metelöintiä baarin puolelta. Tästä tulee hyvä ilta, se on jo nyt selvää, sillä yleisö tuntuu käyvän lämpöisenä. Kossu narahtaa auki.

Jep, perkeleen kova keikka. Soitto ja laulu kulkee, homma on täydellisesti hallussa. Baarikin on liekeissä ja täynnä. Soitamme hyvän meiningin kunniaksi pari encoresettiä ja alamme keskittyä alkoholin maailmaan ja tanssiin.

No, tanssit jää tanssimatta. Hynynen sammuu yöllä baarin lattialle. Sinkkonen suuntaa stand up -koomikko Zaanin kyydissä Ouluun jo yöllä.

...kuinka tämä kaikki päättyy? Selviävätkö miehemme hengissä? Kuinka monta sotakirjaa, Genelecin kaiutinta ja sukupuolitautia Hynynen kerkeää tämän loppurundin aikana hankkia? Nämä ja monet muutkin kysymykset selviävät keikkapäiväkirjan viimeisessä osassa KUPPAISEN RAKOHARPUN HENKÄYS, joka ilmestyy.... syssymmällä. Ehkä. R-kioskeissa kautta maan.