
|
PANDEMONIUM-SESSIO, HELSINKI, FINNVOX
TORSTAI 17.12.2009 Karmila soittaa aamulla klo 10.30, että aiottu aloitusaika, joka on klo 11, kusee. Mies on herännyt juuri. Niin on Hynynenkin. Ja näköjään Helsingistä, jota hän itsekin ihmettelee suuresti. Hongisto istuu junassa ja Sinkkonen ja Holopainen matkaavat Tammen ohjastamilla hevosvankkureilla kohti Finnvoxia suunnitellussa ajassa. Hynynen hyppää taksiin, ajaa Pasilan asemalle, ottaa Hongiston kyytiin ja tämän jälkeen miehet suuntaavat Pitäjänmäen Alkoon. Miehet käyvät myös ruokakaupassa. Evästä ostetaan usealla sadalla eurolla. Perillä Finnvoxissa selviää, että herrat Sinkkonen ja Holopainen eivät ole nukkuneet ollenkaan. Edellinen yö on mennyt NHL:n fantastisessa maailmassa. Hynynen rakentelee miehille kossupaukut piristykseksi. Muut ottavat, mutta Sinkkonen ei. Miehellä on selkäranka. On muillakin, mutta se on kumista. Ja parin kossuhörpyn jälkeen päässä alkaa kumista. Hah. Annamme kamojen sulaa hetken aikaa (ne ovat olleet viikon jääkylmässä autossa), juomme kossumme rauhassa ja syömme aamiaista. Hynynen ja Karmila kehittelevät biisiin uuden riffin, joka olisi hieman enemmän KT-henkinen. Tämän jälkeen Hynynen soittaa demokitarat sekä laulaa demolaulun koneelle. Karmila soittaa kitaramelodian. Biisin rakenne alkaa hahmottua. Selviää, että biisistä tulee täsmälleen yhtä pitkä kuin levyversiokin on. Karmila hyväksyy biisin ”käännöksen”. Lähtökohta on aivan eri kuin alkuperäisessä. Pandemonium-sanaa ei ole käännetty ollenkaan. Se ei ole siis kaaos, sekasorto tai edes pandemia, vaan Hynysen lähtökohta on Miltonin Paradise Lost -teos, jossa Pandemonium on Helvetin pääkaupunki. Tai joku semmonen kai vissiin ehkä. Joka tapauksessa lopputulos on hyvin Kotiteollisuuden kuuloinen, mutta toki alkuperäistä kunnioittava. Sinkkonen soittaa biisin rummut. Se vaatii kaksi ottoa sekä muutaman tahdin hieman monimutkaisempaa kuviota sekä pari filliä. Jätkä vetää helposti ja hyvällä fiiliksellä. Unihiekka karisee silmistä, kun mies lyö rumpujaan kuin sairasta, puolustuskyvytöntä lasta. Tämän jälkeen Holopainen tekee koskettimensa aivan perkeleen hyvällä meiningillä. Mies on kuunnellut biisin pariin kertaan netissä, treenannut sitä aamun aikana Finnvoxin uumenissa hetken ja nyt tulee parilla otolla valmista. Hynynen tekee peruskitaroita neljä raitaa sekä muuta hälyä. Hongisto leipoo bassot helposti sisään, ja hups, olemme valmiita. Tässä vaiheessa on tosin jo alkuyö ja jätkät alkavat olla aika pirun päissään. Mutta meininki on aivan helvetin hyvä. Bändi on aivan liekeissä siitä, että saa olla pitkästä aikaa studiossa askartelemassa. Tilaamme taksin. Hynynen sammuu sinne. Hänet kannetaan sisään hotelliin nukkumaan ja muut suuntaavat baariin. Sessiota päätetään jatkaa laulujen merkeissä joskus joulukuun lopussa. TIISTAI 29.12.2009 Hynynen vetää biisin laulut ennätysajassa. Nopeammin kuin Kotiteollisuuden omat biisit koskaan. Aaltonen laulaa hieman stemmoja kertosäkeeseen sekä säkeistöihin. Vielä on epäselvää käytetäänkö niitä. Tämän jälkeen Aaltonen soittaa riffin päälle tulevan kitaramelodian ja Karmila tuplaa sen oktaavia ylempää. Aaltonen vetää vielä jakoavaimella hieman ”slidekitaraa” riffiin ja alkaa olla valmista. Hynynen tekee vielä pari raitaa kitarakiertoa koko biisiin. Karmila tekee vielä varmuudeksi kolmannen raidan. Sitten syömään. Eikä tippaakaan alkoholia. SUNNUNTAI 24.1.2010 Otamme taksin ja menemme Looseen. Vedämme nenät poskelle. Hynynen selviää viimeiselle junalle ja kotiin, mutta siitä mies ei muista enää mitään. Näinkö tehdään suomalaista musiikkihistoriaa? En tiedä, mutta vitun paha olo tällaisesta toiminnasta ainakin tulee... - hynynen Lappeenrannassa tammikuussa 2010 |
| Viimeksi päivitetty 27.01.2010 11:04 |