TAMMIKUU 2001
Aikuisen miehen tuska on hirvittävä asia. Uusia biisien aihioita on niin helvetisti. Soundcheckeissä on pyöritelty muutamia, mutta suurin osa materiaalista on vasta muhimassa lähinnä Hynysen päässä. Aivan hakusessa. Urakka tuntuu toivottomalta, sillä emme ehdi kunnolla treenaamaan. Keikkoja on sen verran, että treenejä järjestetään lähinnä niitä silmällä pitäen. Muuten ei oikein jaksa kokoontua. Jokainen mököttää tahollaan. Hynystä vituttaa. Tammikuun lopulla Kotiteollisuus pitää treenit, joissa on tarkoitus katsella jotain uutta ihan tosissaan. Viikonlopun saldo on viisi raakiletta. Pari viikkoa eteenpäin ja kasassa on seitsemän raakiletta. Hynysellä alkaa hahmottua. Sinkkonen ja Hongisto ovat hieman ymmällä, koska lauluista ei vielä ole hajuakaan. On vain nippu riffejä ja muutama kertosäe.

HELMIKUU 2001
Puolessa välissä kuuta on kasassa 11 raakiletta. Nimiä alkaa ilmestyä kehiin. Ja lauluakin hieman. Hynystä naurattaa, sillä hän on saanut ujutettua taas muutaman mehevän kertosäkeen mukaan. Mutta vain muutaman. Iso läjä niitä odottaa vielä sopivaa hetkeä ja biisiä. Muutamaan biisiin syntyy hieman sanojakin. Tästä lähtien taitaa jo valmistua. Samoin Manaan pahan olon. Onkohan Röyhkällä sen niminen biisi? Etsintöjenkään jälkeen Hynynen ei sellaista löydä. Epävarma olo silti. Voi, Luoja saa myös jonkinlaiset sanat. Aika synkät, yllättäen. Valtakunta saa myös jonkinlaisen sanallisen muodon. Hieman vanhanaikaisen tosin. Sellaista Juicemaista riimittelyä. Riimittelyä, josta Karmila ei luultavasti tule pitämään. Studio singlen tekoa varten on varattu huhtikuun alkuun. Manaan pahan olon on tällä hetkellä vahvin ehdokas singleksi. Hieman arveluttaa kappaleen riffi, joka menee pelottavan lähelle Kiss:iä. Toisaalta; bändi, joka kuulostaa Kissiltä ei voi olla väärässä! Itse emme olisi edes tajunneet vaikutteita ilman valveutuneita pikkuveljiämme. Janne Hynynen ja Jani Hongisto tunnistivat välittömästi riffin alkulähteet. Paskoja jätkiä. Haistakoot vitut.

MAALISKUU 2001
Sanoja alkaa tipahdella, mutta mitään valmista ei tunnu tulevan. Hynystä alkaa ahdistaa. Selviää, että Röyhkällä todellakin on Manaan pahan olon niminen biisi. Kappale muuttuu Yksinpuheluksi. Pirunpeltoon valmistuu sanat. Meren mutaa saa myös sanat, vaikka koko biisiä ei ole vielä edes kunnolla treenattu. Kuun loppupuolella valmistuu Satu peikoista. Hynynen purskahtaa itkuun lukiessaan valmista tekstiä yön hämärässä. Siis ihan oikeasti. Seuraavana päivänä efekti on sama. Aikuisen miehen itku on hirvittävä asia.

HUHTIKUU 2001
Huhtikuun alussa pidetään tehokas treeniviikko, jonka aikana 12 biisirunkoa sovitetaan valmiiksi. Hynynen saa idean levyn nimestä, tai oikeastaan se on muhinut päässä jo kuukauden päivät: (En paljasta sitä vielä! kirj. huom.) Mitäköhän vittua se oikein tarkoittaa? Miksi se pyörii päässä? Ja onkohan se liian hempeä levyn nimi meille? Senhän pitäis olla Tapa ja teurasta tai jotain sen suuntaista... Äänitämme singlen. Yksinpuhelusta tulee helvetin hyvä. Itkettävän hyvä. Homma saadaan läjään helposti ja vaivattomasti jos pieniä sairasteluja ei oteta lukuun. Ja niitähän ei oteta. Tarinaa singlen teosta löytyy toisaalta näiltä sivuilta.

TOUKOKUU 2001
Sanoja alkaa nyt syntyä todella. Uusia tulee ja vanhoja korjaillaan ja parannellaan. Inspiraationa toimii tällä kertaa vanha virsikirja jostain 50-luvulta. Vahvaa tekstiä, joka saa Hynysenkin kirjoittamaan. Kunnon paatosta, saatana! Ulkona paistaa aurinko ja Hynynen on sulkeutunut kammioonsa verhojen taakse kirjoittamaan kynttilän valossa. Vieressä on pullo punaviiniä ja päässä baskeri. Patonkia ei ole, tai on oikeastaan, nimittäin lahkeessa. Nahkainen lemmen patonki. Hynynen on sen verran morkkiksissa vappukiertueen jälkeen, että kirjoitushalut lisääntyvät vielä entisestään. Nippu biisejä valmistuu toukokuun alkupuolella. Lisäksi syntyy pari uutta sävellystä. Toinen niistä, Tuomittu, saa sanatkin jo. Hynynen innostuu siitä tosissaan. Niin tosissaan, että purskahtaa jälleen itkuun kokeillessaan juuri valmistuneita sanoja kertosäkeen melodiaan eräänä yönä. Aikuisen miehen itku on hirvittävä asia. Mutta homma maistuu. Toistaiseksi. Hynynen saa Yksinpuhelu-singlen masterin ja Aki Scharinin tekemän kansiehdotelman 8.5. Molemmat vetävät suunpieliä hymyyn. Toimii. Kansissa on vielä omituinen sattuma. Sieltä löytyy Simbergin taidetta, kuva nimeltä "Yksinpuhelu kuolemalle kuun valossa". Jumalauta, sehän kuvastaa täysin singlebiisin tekstiä, sopii täysin sen tunnelmaan. Hynynen ei ihmettele sitä, että Aki on sen siihen valinnut vaan sitä, että miten Hynynen on kuvaa aikaisemmin näkemättömänä voinutkin kirjoittaa tekstin tavallaan juuri siihen kuvaan. Omituista. Tulee kylmiä väreitä. Syntyy päätös siitä, että Aki on juotettava känniin joskus.

(lisäys: sittemmin Hynyselle on valjennut että kyseessä ei ollutkaan Simberg vaan Akin oma tuotos - webmestari 1.10.2001)

KESÄKUU 2001
Helvetilliset treenisessiot kuun alkupuolella. Lopulta saamme kasattua 25 biisiä. Ja pienellä puristuksella 23:een niistä syntyy sanatkin, ainakin demoa varten tarpeeksi hyvät. Helvetillistä tuskaa ja ahdistusta. Yllättäen. Demo tehdään keikkailun välissä Jyväskylässä Saastamoisen Jarin (YUP:n miksaaja) ystävällisellä avustuksella. Paikka on Studio Audio. Oikein miellyttävä mesta. Teemme pitkiä päiviä ja saamme biisit nauhalle kahdessa päivässä. Löydämme Jyväskylän keskustasta mystisen paikan, joka saa yhtä mystisen nimen: Kusinen kehikko. Älkää kysykö miksi, tai mitä se tarkoittaa. Lienee turha mainita, että alkoholituotteilla on vaikutusta tähänkin neronleimaukseen. Palaamme Lappeenrantaan turvonneina mutta hyvillä mielin. Eräs etappi tulevan levyn suhteen on saavutettu. Materiaali on nauhalla, nyt ei tarvitse kuin valita parhaat päältä. Hynynen laittaa nauhat siis Karmilalle ja levy-yhtiöön. Ja jää pureskelemaan kynsiään pieni pelko perseen alla. Yksinpuhelu- single ilmestyy ja käväisee jopa top 20:ssä. Omituista. Sairasta. Riivaako ihmisiä Saatana? Mutta jostain syystä enää ei ahdista niin paljon. Aivan kuin paino olisi hävinnyt hartioilta pois. Tai ainakin keventynyt...

HEINÄKUU 2001
Karmilalta tulee Hynysen kiinni olevaan puhelimeen viesti eräänä yönä: "Biisit melko hyviä. Voinko soittaa nyt vai ollaanko yhteydessä myöhemmin?" Olemme yhteydessä myöhemmin ja sovimme palaverin kuun loppupuolelle. Palaverissa juodaan yllättäen viinaa. Paitsi Sinkkonen, jonka hammas on niin kipeä, että hän joutuu turruttamaan itsensä todella tiukoilla lääkkeillä. Lääkkeillä, joiden kanssa ei viinakset sovi. Hän tyytyy siis nukkumaan kun Hynynen ja Karmila vääntävät kättä. Miehet valitsevat 14 biisiä tulevalle levylle. Lisäksi kolme jää ikäänkuin varalle. Sovituksia muutetaan, pari riffiä hylätään, sanoista löytyy huomauttamista lähes jokaisen biisin osalta. "Perkele, meinaako se mulkku laittaa miut koville", ajattelee Hynynen. Ja tuska palaa mieleen taas. Silti Hynynen ja Karmila kuuntelevat sulassa sovussa Cultin uutta ja DAD:n levyjä pitkälle aamuyöhön saakka. Valtakunnan esittämistä keikoilla jatketaan, vaikka sen sanat ja sovituskin tulevat muuttumaan. Osa yleisöstä tuntuu kyllä jo nyt osaavan biisin sanat ulkoa. Harmi, ovat tehneet turhaa työtä. Toisaalta; Hynynen ei siitä välitä vittujakaan. Myös levy-yhtiöstä soitetaan ja kehutaan uutta materiaalia erittäin hyväksi. Oikealla tiellä siis ollaan. Mutta sehän ei ollut mikään yllätys. Tiesimme materiaalin varsin asialliseksi.

ELOKUU 2001
Hynynen piipahtaa kuun puolivälin hujakoilla Kouvolassa suorittamassa lauluosuutensa Viikatteen joulutuotokseen, johon osallistuvat myös herrat Rautiainen ja Pohjolainen Trio Niskalaukauksesta. Hynynen mykistyy miesten studiotyöskentelyn varmuudesta. Varsinkin Seppo Pohjolaisen tapa vetää taustalaulut tyyliin yhdellä otolla tekee vaikutuksen. Hynynen kun itse käyttää taustalauluihin yleensä aikaa useamman tunnin. No, leadlaulu "Maan korvessa"- veisuun menee kyllä Hynyseltäkin varsin vaivattomasti, kuten myös taustahuudot. Mutta kähinään, kuiskailuun ja huutamiseen ei kyllä suuria laululahjoja tarvitakaan. Kotiteollisuuden treenit alkavat toden teolla kuun loppupuolella. Urakka on melkoinen. 17 biisiä pitäisi sovittaa valmiiksi ja sanojenkin olisi hyvä valmistua ennen syyskuun puoliväliä. Toivotonta? Ei kai sentään, mutta hankalaa ja tuskaista kyllä. Sieltähän se tuli taas: tuska! Treenien aikana huomataan, että yksi biisi on syytä poistaa joukosta, joten jäljelle jäävät seuraavat 16 biisiä. Osan kohtalona tulee olemaan "jääminen" singlevalintojen bonuksiksi:

1. Vuonna yksi ja kaksi
- nopea rokki, loistava kertosäe, huutoa

2. Rakastaa/ ei rakasta
- hittitempo, hittibiisi

3. Valtakunta
- nopea, suora runttaus, huutoa

4. Tuomittu
- Ylipateettinen balladi hienolla kertosäkeellä

5. Meren mutaa
- päällekäyvä rokkislovari

6. Voi Luoja!
- nopea runttaus, punkhenkinen veto, tarttuva kertosäe

7. Käärmeen pää
- suoritusheviä, nopea huutobiisi

8. "Tiedon puu" (työnimi, sanat vielä kesken)
- tiukka, nopea rokkibiisi

9. Satu peikoista
- balladi loistavalla kertosäkeellä ja loppuspektaakkelilla

10. Iäisyyskutsu
- heviä ja huutoa, saatana

11. Jätän sikseen
- nopea punkveto, loistava kertosäe

12. Kuolemanvakavaa
- löysä tunnelmapala loistavalla b-osalla ja kertosäkeellä

13. Pirunpelto
- heviä, saatana

14. Alussa oli...
- spektaakkeli, pitkä kuin Sinkkosen penis, ehkä perinteinen levyn lopetusbiisi

15. Unet katsottu puhki
- hittibiisi

16. Talvi sydämessä
- perinteinen KT- biisi, hassu tahtilaji, huutoa Silkkaa taidetta.

Mahtipontisia nimiä, runsas annos dramatiikkaa ja tiukkoja takaa-ajokohtauksia. Ja kaiken yläpuolella leijuu biisien laksatiivinen vaikutus. Ja tietenkin se tuska. Aikuisen miehen ikuinen, hikinen kärsimys! Lyhyesti sanottuna: Kotiteollisuus on valmis aloittamaan tähänastisen uransa parhaimman levyn äänitykset.

OSA 2

MAANANTAI 17.9.2001
Aikainen aamu. Auto pakataan ja aloitetaan matka kohti Keravaa. Tai Tuusulaa oikeastaan, jos ollaan tarkkoja. Sessio alkaa sympaattisissa merkeissä. Karmila ilmoittaa, että rumpumikkien standit ovat vielä saapumatta. Postin pojat, saatana! Tänään ei siis soiteta vielä rumpuja. Keskitymme siis siihen minkä parhaiten osaamme. Avaamme pullot ja alamme uppoutua alkoholin fantastiseen maailmaan.

Jotain järkevääkin tehdään. Rakennamme puusta eräänlaisen kehikon rumpupatteriston ympärille. Kehikkoon viritellään mattoja ja peitteitä, jotta ääni ei ikävästi kimpoilisi betonikatosta ja -seinistä. Lopputulos näyttää huvittavalta, joltain erämaateltalta, tai jotain. Aimo annos itämaista tunnelmaa ja mystiikkaa.

Muistelemme klassista Tarzan suurkaupungissa- elokuvaa, jossa Johnny Weismüller heittää legendaarisen kommentin istuessaan taksissa ja kuunnellessaan autoradiota:
- Tarzan kuulee rummut. Missä alkuasukkaat?
Hynynen joutuu nousuhumalassa työn ääreen. Mies soittaa nauhalle (tai tietokoneelle oikeastaan) demokitarat ja laulaa (lausutaan: rääkyy) kaikki session biisit. Eli Sinkkonen joutuu soittamaan rumpunsa sitten näiden sympaattisten esitysten päälle. Sitten joskus kun ne mikkistandit saapuvat. Tänään emme vielä tiedä, ettei niitä tule huomennakaan.

TIISTAI 18.9.2001
Postin pojilla on paketit hukassa. Standeja ei tule tänäänkään. Karmila soittaa tulenkatkuisia puheluita, ja viimein selviää, että paketti on kyllä Suomessa, mutta noudettavissa se on vasta huomenissa. Pullot avautuvat jälleen. Suuntaamme Halosenniemeen Tuusulanjärven rannalle nauttimaan tuotteita. Hongisto haluaa imeä itseensä kulttuuria ja käy jopa sisällä tutustumassa taiteilija Halosen valtavaan hirsihuvilaan. Teeskentelee olevansa kiinnostunut ja kultturelli. Me muut mietimme ulkopuolella, että miten kyseisen tönön saisi helpoiten tuikattua liekkeihin.

Oikeasti rakennus on varsin vaikuttava. Mutta liekkimerenä se olisi tietysti vielä vaikuttavampi.

Lähdemme Keravan keskustaan syömään. Ja jälkiruuaksi konjakkikahvit, tottakai. Ja vitun pitkät sikarit. Suunnitellaan niin perkeleesti ja laaditaan jotain vitun aikatauluja. Ihan vain sen takia, ettemme tuntisi ajan valuvan aivan hukkaan.

Se kuitenkin valuu.

KESKIVIIKKO 19.9.2001
Farssi jatkuu. Paketti saapuu, mutta mikkistandeja ei näy missään. Helvetisti muuta musiikkiromua kylläkin. Karmilaa vituttaa. Mies soittaa lieväsi vittuuntuneen puhelun firmaan, josta tavarat on tilattu. "Missä vitussa ne mikkitelineet on, saatana? Ai, tulee myöhemmin? Se on aivan vitun liian myöhään se!"

Miehet eivät kuitenkaan panikoi, päinvastoin. Avaamme viinapullot ja poraudumme alkoholin käytön ytimeen: ihanan pehmeään olotilaan, jossa "maailma näyttää paljon paremmalta ja asiat tuntuvat luistavan" (Kaurismäki).

Hynynen ja Karmila rakentavat mikkitelineet puusta ja rumpujen peltitelineistä. Homma saadaan käyntiin, viimein. Siitä innostuneena Sinkkonen soittaakin 15 biisiin rummut yhden illan aikana. Se on hyvin se!

Ja sitähän pitää juhlia.

Hynynen, Hongisto ja Sinkkonen kuulevat rummut. Ja käyttäytyvät kuten alkuasukkaiden kuuluukin. Litran pullo lantrattua pirtua juodaan tyhjäksi matkalla Tuusulasta Helsinkiin. Siinä on taksikuskilla ihmettelemistä. Ja sitten komppaillaan eduskuntatalon edessä.

TORSTAI 20.9.2001
Hynynen herää klo 17.00! Karmila editoi rumpuja tietokoneellaan, joten mitään tekemistä ei ole. Kuulemme vain rummut. Ihmettelemme, missä alkuasukkaat mahtavat olla. Istumme hölmöinä ja podemme helvetillistä krapulaa. Hiljaisia poikia. Hynynen ajaa krapulapäissään Karmiloiden nurmikon hokien itselleen: "Minä olen hyvä ihminen. Olen, olen!" Hän ei kuitenkaan ole. Jätkät vittuilee. Kaverihenkeä parhaimmillaan.

PERJANTAI 21.9.2001
Aamu alkaa nämä sessiot kiteyttävällä, joka tilanteeseen sopivalla kysymyksellä: "Mikäs vittu nyt vaivaa, kun ei oo pullo jo hanskassa?" Se on lappeenrantaa ja tarkoittaa "hyvää huomenta". Elämä maistuu kuitenkin niin voimakkaana ainakin Hynysen suussa, että pullon avausta täytyy hieman siirtää. Ehkä sitten joskus puolenpäivän jälkeen?

Bassotaiteilija Hongisto aloittaa osuutensa. Mies soittaa 14 biisiin bassot suhteellisen nopeassa tahdissa. Muutamaa biisiä muutetaan hieman ihan sen takia, että Hongiston bassolinjan huomataan olevan erilainen kuin Hynysen kitaran. Parempi? Kuka tietää?

Biisit valmistuvat siis. Siitähän pojat innostuvat! Pullot avautuvat. Tilaamme taksin ja suuntaamme Manalaan syömään. Ja jälkiruuaksi konjakkikahvit. Sinkkonen ja Hynynen polttelevat samaa sikaria, se on niin saatanan iso. Yöllä pohdimme erästä erittäin vaikeaa dilemmaa. Avataanko jaloviinapullo vai ei? Emme avaa. Ja se on hyvä se. Järki voittaa, kerrankin.

LAUANTAI 22.9.2001
Hongisto soittaa viimeisen bassonsa ja Hynynen pääsee viimein aloittamaan kitaroinnin. Kaksi raitaa peruskitaroita tulee soitettua 15 biisiin muutamassa tunnissa. Jaloviinapullo lojuu jalan juuressa mutta ei kuitenkaan avaudu. Työtahti on kova ja illan hämärtyessä väsymys iskee nopeasti. Hetken aikaa tulee jopa pohdittua mahdollisuutta, ettei tänään lähtisikään baariin. Mielenhäiriö menee kuitenkin pian ohi, sillä Sinkkonen ajaa asiaa suhteellisen voimakkain äänenpainoin:

- Ootsie joku vitun tyttö, vai?
Ja myöhemmin hieman ponnekaammin:
- Nyt pullo käteen tai tulee turpaan, saatana!

Löydämme itsemme Keravan keskustasta. Törmäämme Road Crew:n Akiin, joka tarjoaa meille tervetuliaispaukut. Muutamat sellaiset. Tequila maistuu pahemmalta kuin Hynynen muistaakaan.

ENSIMMÄISEN VIIKON SALDO

Viikon suosituimmat tuotteet (pullomäärien perusteella):
1. olut (Karhu)
2. lonkero
3. siideri
4. Jaloviina
5. punaviini (eri merkkejä)
6. erilaiset kerma- ja kahviliköörit, "pullo tyhjäksi yhdellä kierroksella"- periaatteella
7. pirtu (greippilimpparin kanssa), "pullo tyhjäksi taksimatkalla Keravalta Helsinkiin"-periaatteella
8. Campari (appelsiinimehulla)
9. Gin (greippilimpparin kanssa)

Viikon lausahdukset:
1. "Mikä on, ku ei oo pullo jo hanskassa? Ootsie joku vitun akka, vai?"
2. "Pullo käteen, saatana! Ei nää mitkään balettitreenit oo!"
3. "Luuletsie olevas jossain vitun Kaustisten kansanmusiikkijuhlilla? Olut auki ja sassiin!"
4. "Mennäänkö pankkiautomaatille katsomaan, että onko Megamania jo maksanut päivärahat?" (Päälle hysteeristä naurua).
5. "Turpa kiinni ja juo sitä viinaa!"

Soitetuimmat levyt (DJ:nä toimivat useimmiten herrat Sinkkonen ja Karmila):
1. Entombed: Morning star
2. System of a Down: Toxicity
3. Iron Maiden: Powerslave
4. Peter Gabrielin eka
5. Sex Pistols: Kiss this
6. Peer Gynt: Golden greats
7. Slayer: God hates us all

...kuuntelimme myös ainakin Killing Joken Pandemoniumia (sitähän kuunnellaan aina), Stonea, King Crimsonia...

OSA 3

KITAROINTIA JA AKKOJEN TOUHUA. MUTTA MISSÄ OVAT VIINAPULLOT JA MIKSI? JA MISSÄ OVAT ALKUASUKKAAT? JA MITÄ RUNOPOIKA TEKEE RAKENNUKSILLA?

SUNNUNTAI 23.9.2001
Pojat lähtevät tänään. Luojan kiitos! Hynynen pääsee keskittymään työntekoonkin välillä. Ja normaaliin elämään.

Kitarointi jatkuu. Leppoisa meininki. Ja illalla aikaisin nukkumaan. Tosin uni ei meinaa tulla, Hynynen heräilee vähän väliä säpsähtäen erilaisiin kauhukuviin. Tähdet putoilevat taivaalta, joku rääkyy korvaan sängyn vieressä jne. Kylmä hiki virtaa. Ei naurata.

MAANANTAI 24.9.2001
Kitaroita, jälleen. Lisää vallia, saatana! Tänään otetaan Karmilan "musta laatikko" käyttöön. Se on säröpedaali, josta lähtee aivan helvetillinen meteli. Sitä soitetaankin sitten pari raitaa jokaiseen biisiin. tehokasta jälkeä, aivan kuin joku ajelisi partaansa koneella, joka on ostettu Helvetistä.

Kokonaisuus alkaa hahmottumaan Hynysen ja Karmilan päässä. Neljä biisiä merkataan "b-puoliksi", eli sinkuille tuleviksi bonuksiksi. Jäljelle jää siis 11 biisiä, joista tuleva levy muodostuu. Hynysen mielestä siinäkin on yksi liikaa, joten saa nähdä kuinka käy. Illalla Hynynen käy lenkillä. Juoksu kulkee helvetin hyvin ja kirpeä syysilma tuntuu piristävältä. Elämä maistuu.

Akkojen touhua.

TIISTAI 25.9.2001
Ja aamu alkaa taas kitaroilla. Melodioita, yläkitaroita kertosäkeisiin, lisää vallia. Hynynen ottaa Hongiston basson ja soittaa sillä muutaman biisin kertosäkeeseen aivan helvetillistä surinaa. Karmila pitää ylimääräisistä kielistä kiinni, etteivät ne soi mukana. Nyt on vire nimittäin niin alhainen, että lopputulos kuulostaa helposti epävireiseltä. Hoidamme kuitenkin asian huolellisesti ja lopputulos tuntuu lahkeiden lepatuksena.

Karmila soittaa kitarastemman Satu peikoista- biisiin. Ja yläkitaran Tuomitun riffiin. Illalla lenkille. Yö menee sanoituksia korjaillessa. Vähän jäi myöhäiseen sekin homma.

KESKIVIIKKO 26.9.2001
Laulut alkaa tänään. Hynynen aloittaa Valtakunnasta, jota on epätoivoisesti edellisenä yönä vielä korjaillut. Nyt sanoitus tuntuu kuitenkin toimivan ja homma menee koneelle nopeasti. Hynynen innostuu ja avaa onnistumisen kunniaksi oluen. Ja punaviinin. Karmila lähtee käymään lääkärissä yskänsä takia ja Hynynen suuntaa askeleensa Helsinkiin Inferno Magazinen haastatteluun. Haastattelu tehdään Fazerin kahvilassa Kluuvikadulla. Vähän liian hieno paikka Hynyselle, mies ei osannut edes tilata kahviaan oikein. Haki sen vain röyhkeästi vaikka paikassa on pöytiintarjoilu. Paikkaa vastapäätä sijaitseva Hotelli Kämp herättää puistatuksen tunteita, sillä Hynynen on ollut aikoinaan sitä rakentamassa. Tai remontoimassa, sillä periaatteessahan paikka rakennettiin kokonaan uudestaan joskus vuonna 1998. Se oli rakennustyömaa, jossa osa Eevan perintö- levyn sanoituksista syntyi.

Runopoika rakennuksilla. Hyvä visio.

Sitten Ilvekseen tapaamaan herra Riikosta, tuota valtavilla leukaperillä siunattua neroa (ex- Valtava Kääpiö, ex- Pronssinen Pokaali). Jälleennäkemisen riemua on ilmassa. Juomme muutamat tuopposet. Riikonen kertoo saaneensa kerättyä lähes kaikki 70- luvun Jallut. Pitkällinen projekti on siis vihdoin päättymässä! Hynynen on vilpittömän iloinen miehen puolesta.

Litmanen tekee telkkarista tulevassa Liverpoolin matsissa pari maalia ja kansa Ilveksessä hurraa suu vaahdossa. Sitä on maalaismiehen vaikea ymmärtää. Meillä kun lasketaan urheiluksi ainoastaan voimailulajit ja auto-urheilu.

Hynynen palaa Keravalle ennen puoltayötä. Hyvä siivu yöstä menee Karmilan kanssa kellarissa punaviiniä ja jaloviinaa juoden. Tyyppäämme Tomi Siveniuksen uutta levyä. Peter Gabrielia kuunnellaan myös. Ja Panteraa ja Tom Pettyä. Sitten mennään nukkumaan vaikka mieli tekisi vielä jatkaa. Sinkkonenkin viestittää olevansa punaviinin maailmassa ja Hongistollakin tuntuu puteli olevan huulilla. Ihailtavaa vapaa-ajan aktiivisuutta! Hynynen tarkistaa aamulla puhelimensa. Sinkkoselta on tullut viesti: "Haukikin on vain ihminen."

Pitää paikkaansa.

TORSTAI 27.9.2001
Laulupäivä. Hynynen aloittaa Tuomitusta. Karmila ehdottaa pientä muutosta sanoihin ja muutos tehdään. Biisi menee yllättävän helposti, vaikka siinä on jopa melodia kertosäkeessä. Selviää kuitenkin, että Pahuuden poikakuoroon on otettava taas yhteyttä. Stemmoja ei nimittäin tunnu syntyvän. Ainakaan vielä.

Rakastaa/ ei rakasta on seuraava ralli.
-Vittu, sä ootkin mystinen ja aloitat hittibiiseistä, toteaa Karmila.
Tämä onkin vaikeampi pala, säkeistöt menee toki helposti mutta kertosäe tuottaa pieniä ongelmia. Hynynen huutaa ne aluksi mutta lopputulos kuulostaa Sleepy Sleepersiltä. Se ei kuitenkaan ole tavoitteenamme. Juomme kahvit ja yritämme uudelleen. Ja sinne uppoaa. Stemmoja ei kuitenkaan synny vielä tähänkään.

Vuonna yksi ja kaksi kokee myös sanoitusmuutoksen Karmilan puuttuessa peliin.
-Mitä vittua sä tuolla lauseella oikein tarkoitat ja miten se liittyy tähän biisiin?
Tiukkoja kysymyksiä, joihin ei löydy vastauksia. Lause muutetaan ja biisi vedetään nauhalle. Helppoa, sitähän huutaminen on.

Tässä välissä Hynynen ja Karmila suuntavat talon ullakkokerrokseen, jossa Hynynen suorittaa muutaman rästiin jääneen työn. Nimittäin ilmastointiputkien eristämisen. Hikistä hommaa. Karmila asettelee villoja ullakon lattialle ja hikoilee kuin sika. Miesten touhua, saatana! Samalla reissulla kannamme muutaman ylimääräisen savupiipusta jääneen harkkotiilen pihalle. Painavat monta kymmentä kiloa kappale. Miesvartalot kimaltelevat hikisinä syksyisen auringon valossa. Ilmassa on runsas määrä erotiikkaa. Erotiikkaa Helvetistä.

Illalla vedämme vielä Kuolemanvakavan, joka vaatiikin sitten useamman oton. Myös muutaman oton punaviinipullosta. Kappaleessa on nimittäin melodia. Hynynen on lievästi ylävireessä, eikä raukka kuule sitä itse. Ja sehän vituttaa.

PERJANTAI 28.9.2001
Session viimeinen päivä. Aamu alkaa kitaroilla. Karmila on saanut uuden lelun, omituisen näköisen wah wah- pedaalin, jota on tietenkin heti kokeiltava. Ja särön kanssa tietenkin. Karmila polkee ja Hynynen soittaa. Tunnelmointia tehdään Alussa oli -biisiin. Ja Käärmeen pään alkuun. Ja Vuonna yksi ja kaksi- biisiin myös.

Sitten huudetaan. Hynynen vetää Kielletyn puun hedelmän. Se menee helvetin helposti, onhan se huutoa lähes koko biisi. Vaikkakin sanat valmistuivat vasta pari yötä sitten. Nyt ne tuntuvat kuitenkin ensimmäistä kertaa hyviltä suussa. Käärmeen pää on seuraava. Sekin on yhtä ilakointia ja helvetillistä huutoa. Karmilan kommentti vedon jälkeen:
-Mitä sä lauloit, ei oikein kuulunut?

Yritämme vielä aloittaa Meren mutaa -biisin, mutta se jää. Ei jaksa enää keskittyä. Juna lähtee pian. Tuhoamme jaloviinan ja punaviinin tähteet ja suuntaamme asemalle. Keravan idyllisessä asemaravintolassa juomme kaljaa session päättymisen kunniaksi ja katselemme kuinka teinit kaatuilevat ratapihalla.

Seikkailut jatkuvat kahden viikon kuluttua.

OSA 4

ILLUUSIOIDEN JA HARHAKUVIEN MAAILMA. SIJAITSEVATKO NÄNNIT EMÄTTIMESSÄ? OLEN EKSYNYT JOUTSENOSSA, KULKENUT KAUPUNGIN REUNAN YLI.

MAANANTAI 15.10.
Hongisto hakee Hynysen aamulla aikaisin. Liian aikaisin. Uudet seikkailut odottavat. Pari viikkoa on mennyt nopeasti. Hynynen on keskittynyt urheiluun ja työelämään. Ja parisuhteen hoitoon. Myös Hongisto on hoitanut parisuhdettaan ja käynyt oikein Portugalissa saakka. Miehen vartalo kiiltää pronssisena. Sinkkonen on jatkanut uuteen asuinpaikkakuntaansa ja sen paikallisiin alkuasukkaisiin tutustumista. Alkoholin merkeissä, tottakai. Eihän suomalainen mies solmi mitään uusia tuttavuussuhteita selvin päin.

Hongisto jää Helsingin keskustaan hoitamaan bisneksiä. Hynynen ottaa auton ja hakee herra Karmilan Finnvoxilta. Jälleennäkemisen riemu on huomattava. Miehet melkein tervehtivät toisiaan.

Ajamme Tuusulaan, tuonne Leviathanin alkukotiin. Aloitamme kitaroilla. Hynynen on kehitellyt Valtakuntaan uuden riffin säkeistön pohjalle. Sen käyttämisestä emme pääse varmuuteen. Ehkä se ei ole hyvä idea? Se päätetään sitten miksauksessa. Niin kuin moni muukin asia.

Tuomitun kertosäkeen alle Hynynen ja Karmila suunnittelevat huomattavan kauniin kitaramelodian. Se on niin hyvä, että Hynynen soittaa sen vielä biisin loppuunkin. Näin saadaan biisille outro, vai mikä se hieno sana nyt onkaan.

Sitten tarkistelemme edellisen session lauluraitoja. Päätämme korjata hieman Rakastaa/ ei rakastan kertosäettä. Se paraneekin hieman, parin viikon aktiivinen urheilu/ lepo on tehnyt tehtävänsä. Hynynen on kovassa iskussa. Niin kovassa, että on pakko avata olut sen kunniaksi.

Hynynen laulaa Voi Luojan, joka menee rutiinilla. Olemme aikaisemmin päättäneet jättää sen bonusbiisiksi. Siinä on liian iloinen kertosäe.

Hongisto soittaa baarista. Suuntaamme sinne.

Yöllä kuuntelemme Maj Karman uutta singleä ja toteamme, että Häiriö näyttää bändikuvassa aivan Hongiston mummolta. Helvetin ruma mummo pojalla! Hynynen juttelee Ylpön kanssa puhelimessa henkeviä. Karmila kertoo aamulla huudon kuuluneen yläkertaan saakka. Yritä siinä sitten nukkua. Sellaista se on kun kaksi huutajaa keskustelee. Siinä lähtee järki.

TIISTAI 16.10.
Pieni jomotus otsan seutuvilla häviää ravitsevan aamiaisen myötä.

Hongisto lähtee jälleen hoitamaan bisneksiään keskustaan. Karmila huomaa Hynysen orastavan krapulan ja ehdottaa matalien säkeistöjen laulamista. Niistä lähdetäänkin liikkeelle.

Alussa oli vedetään ensimmäisenä. Homma menee helposti purkkiin kaikkine huutoineen ja kuiskauksineen. Saman kohtalon kokee myös Iäisyyskutsu. Jokin ihmisessä säkeistöt menevät myös helposti, mutta kertosäe tuntuu hankalalta. Se päätetään jättää myöhemmäksi.

Tässä vaiheessa kahvia on kulunut liioittelematta jo pannullinen.

Hynynen päättää tarttua härkää sarvista: Satu peikoista joutuu käsittelyyn. Säkeistöjä ja väliosia hinkataan pitkään ja hartaasti. Viimein ne saadaankin nauhalle, samoin kuin biisin lopetus ja kertosäkeen matalat osat. Varsinainen päälaulu kertosäkeestä päätetään jättää myöhemmäksi. Ääni ei kestä enää.

On otettava olut.

Hongisto palailee retkiltänsä. Laukku on täynnä levyjä. Kerubi-baarin toimitusjohtaja on saanut huomattavan paljon promomateriaalia, josta voi ruveta rakentamaan baarin tulevaa ohjelmistoa. Voi mies parkaa!

Sinkkonen soittaa:

- Vittu, mie oon paratiisissa.
- Missä sitten? kysyy Hynynen.
- Keravan Alkossa. Tarviitteko mitään?

Emme tarvitse. Tarvittavat täydennykset on tehty jo aikaisemmin. Hetken kuluttua Sinkkonen saapuu tontille. Jätämme työnteolle hellät jäähyväiset ja alamme keskittyä illuusioiden ja harhakuvien maailmaan.

Pienen lämmittelyn jälkeen suuntaamme Helsingin keskustaan palaveeraamaan levy-yhtiömme pomon Atte Blomin ja promootiosta vastaavan Sirun kanssa. Junamatkan alkumetreillä tuhoamme toffeeliköörin ja kiroamme sitä, että olimme jälleen kerran arvioineet alkoholinkäyttömme pahasti alakanttiin. Perkele, eikö sitä ikinä opi? Loppumatka menee siis kuivin suin. Joudumme keskustelemaan keskenämme, koska pullo ei ole huulilla. Tilanne on lähes sietämätön!

Palaverissa sovitaan, että levy miksataan tammikuun lopulla ja julkaisu on maaliskuun alussa. Sitä ennen tulee single helmikuussa. Ja siihen video, jos kaikki menee nappiin. Toinen single ja video olisi tarkoitus julkaista sitten myöhemmin keväällä. Bonusbiisejä on nyt sen verran, että singleistäkin saadaan varsin asiallisia ja faniystävällisiä paketteja. Se tässä mainostamismielessä todettakoon.

Levy-yhtiön väki poistuu. Ilta hämärtyy. Suuntaamme Tavastialle katsomaan Ultra Brata. Jopa Karmila, joka ei voi sietää yhtyettä lähtee mukaan. Me muuthan olemme suorastaan faneja.

Ensimmäinen tunti menee hurratessa, mutta sitten ei enää jaksa. Siirrymme baarin puolelle ja keskitymme siihen missä olemme hyviä: viinan vetoon ja paskojen juttujen laukomiseen.

Käymme syömässä Manalassa. Konjakkia ja sikareita, taas. Ja henkeviä keskusteluja Waldemar Walleniuksen ja Lamppu Laamasen kanssa. Laamanen huutaa kuin hinaaja. Ja Hongiston maksapihvi pyörii lattialla. Siitähän riemu vasta syntyy:

- No, Hongisto, mikä nyt maksaa?
- Siehän voisit, Hongisto, maksaa nää ruuat. Vai et sie jaksa maksaa?
- Ei taida maksaa vaivaa.
- Paljon toi maksa oikein maksaa?
- Mutta taksilla mennään takaisin Tuusulaan, maksaa mitä maksaa!

Ja niin menemmekin. Kuuntelemme Maj Karman levyä ja niitä kymmeniä hevilevyjä, joita löytyy Hongiston laukusta. Ne saavat Sinkkoselta tylyn tuomion. Noin kymmenen sekunnin kuuntelun jälkeen soitin sammuu ja Sinkkonen toteaa:
- Paskaa.
Sammuttelemme valoja kellarista Aino Karmilan ja Lillin (koira) tullessa aamulenkiltä. Kello on kuusi.

KESKIVIIKKO 17.10.2001
Kello on lähempänä puoltapäivää Hynysen kömpiessä ylös. Suussa maistuu eilinen ruoka ja jokin epämääräinen, joka ilmeisesti muistuttaa paskan makua. Aamulla on juotu vielä pirtua, maun epämääräisyys selittynee sillä.

- Tehtäiskö taas niitä matalia lauluja? ehdottaa Karmila vittuileva ilme kasvoillaan.
- Sijaitsevatko nännit emättimessä? kysyy Hynynen.

Hynynen haluaa nimittäin herkistellä ja aloittaa, da- daa, akustisista kitaroista! Niitä soitetaan Kuolemanvakavaan ja Satu peikoista- biisiin. Ensimmäinen kerta muuten kun käytämme akustisia kitaroita levyllä.

Tämän jälkeen pojat päästetään irti! Mullikuoro Hongisto, Hynynen ja Sinkkonen vetävät taustahuutoja Vuonna yksi ja kaksi- biisiin ja Käärmeen päähän. Homma toimii kuin tauti! Ensimmäinen kuulostaa aivan AC/DC:ltä ja jälkimmäinen Metallicalta. Hurjaa hommaa.

Hongisto lähtee kotiin.

Hynynen vetää vielä Pirunpellon kokonaisuudessaan. Biisi on saanut uudet sanat ja niitä pitää hieman sovitella. Sovittelun lomassa Sinkkonen kysyy varovasti tulevan levyn nimeä.

- Se on pillu, vastaa Hynynen
- No, niinpä tietysti, toteaa Sinkkonen

Sinkkonenkin lähtee kotiin. Puoli kaksitoista tulee kuitenkin viesti:

- Olen matkalla baariin, toivottavasti tekin olette!
- Ja vitut. Mie tanssin täällä balettia ja Karmila komppaa kanteleella! vastaa Hynynen.
- No, toivottavasti kanteleessa on edes särö! kuittaa Sinkkonen.

Hynynen täyttelee ristikoita ja Karmila tuhoaa yläkerrassa punaviiniä ja katsoo telkkaria. Siinä alkuyön ohjelma.

TORSTAI 18.10.2001
Aamu alkaa kahvilla. Niin aina.

Meren mutaa pääsee Hynysen hellävaraiseen käsittelyyn. Vitun vaikea biisi jostain syystä. Säkeistöt ovat vaikeita ja kertosäe on helvetti. Siihen nähden homma menee kuitenkin yllättävän nopeasti purkkiin. Kahvia tosin kuluu niin saatanasti.

Talvi sydämessä jää sitten viimeiseksi. Hynysellä ei ole aavistustakaan siitä, miten säkeistön pitäsi mennä. Hän pudottelee Karmilalle muutamia ideoita. Karmila pyörittelee päätään ja pitää ideoita säälittävinä. Päätämme vetää säkeistöt yhdellä äänellä läpi ja kehitellä myöhemmin jonkun stemman niihin. Pahuuden Poikakuorolle hommia. Sitten vedämme ne kertosäkeet, jotka aikaisemmin jäivät tekemättä. Eli Jokin ihmisessä ja Satu peikoista.

Karmila ajaa Hynysen yläkertaan. Hän tahtoo vielä yksin kuunnella laulut läpi ja tarkistaa onko suorituksia vielä parannettava. Parin tunnin kuluttua mies toteaa, että Meren mutaa on liian pliisu. Kertosäe pitää vielä huutaa varmuuden vuoksi. Jätämme sen kuitenkin huomiseen. Viemme tyhjät pullot kauppaan. Saamme niistä rahaa yli 200 mk. Ostamme ruokaa. Sitä on kiva napostella.

PERJANTAI 19.10.2001
Hynynen huutaa Meren mutaa- biisin kertosäkeen. Ja parantelee vielä Vuonna yksi ja kaksi säkeistöjä. Sitten kertaamme vielä kaikki biisit läpi ja mietimme, mitä kaikkea on vielä tekemättä. Biisit alkavat olla viittä vaille valmiita! Nyt tuntuu hyvältä, kokonaisuus on jo aika selvänä mielessä. Hyviä biisejä, helvetin hyviä. Jopa bonusbiiseistä on tulossa varsin laadukkaita.

Tämän jälkeen alkaa helvetti. Teemme kitarakiertoja lähes jokaiseen biisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että Hynynen seisoo kitaransa kanssa vahvistinkaapin välittömässä läheisyydessä, jotta kitaran soundi kiertäisi ja vinkuisi mahdollisimman tehokkaasti. Kiertoja ei tehdä vain yksittäisiin kohtiin, vaan yleensä koko biisin alle. Silloin sieltä on ainakin varaa valita, mitä kohtaa halutaan miksauksessa käyttää. Vai käytetäänkö koko raitaa. Joka tapauksessa, kyseessä on hurja urakka, joka saa Hynysen pään lähes räjähdyspisteeseen. Mutta on se sen arvoistakin. Kuulostaa majesteetilliselta. Alussa oli -biisiin tehdään parikin raitaa kiertoa (Mikko innostuu tekemään toisen raidan) ja biisille tulee lopulta pituutta n. 20 min. Suunnittelemme, että tällä biisillähän levy täytyy aloittaa, tottakai! Varsinkin kun pituutta tulee vielä ainakin 5 minuuttia lisää, kun syntikat lisätään. Taidetta? Liioittelua? Aivan oikein.

Tämänkertaiset sessiot ovat päättymässä. Homma jatkuu viikon päästä syntikoiden ja muiden "koristeiden" merkeissä. Pullot avautuvat. Suuntaamme Keravan asemalle katselemaan teinien kaatuilua ja nauttimaan keskiolutta ja Gintonicia.

Hynynen nukahtaa junaan ja herää Joutsenossa. Lappeenrannan asema on siis mennyt ohi noin 15 min sitten.

Hynynen seisoo Joutsenon asemalla keskellä yötä keskellä ei mitään. Puhelimesta on loppunut akku. Missään ei näy valoja, joiden mukaan voisi suunnistaa. Hynysellä ei ole aavistustakaan, missä sijaitsee Joutsenon massiivinen "keskusta". Ei auta, liike on tärkeintä. Hynynen vaeltaa tietä pitkin johonkin. Tuulee aivan saatanasti. Reppu hajoaa matkalla, hihnat irtoavat. Vitutus on nyt saamassa ääripäänsä. Hynynen kiroaa isänsä alimpaan helvettiin, tämä on nimittäin tuonut Adidaksen piraattirepun joltain reissultaan. Paska reppu. Älkää ostako piraattituotteita!

Viimein Hynynen saapuu huoltoasemalle kutostien laitaan. Baarin pitäjä katsoo lievästi huvittuneena kun hikoileva Hynynen pyytää tilaamaan taksin.

Isäntä saapuu taksilla kotiin haisten viinalle. Tyylikästä? Ehkä ei, mutta aidon suomalaista. Ja vitun kornia.

TÄLLÄ VIIKOLLA AKTIIVISESSA KUUNTELUSSA OLLEET LEVYT:

1. Välikausitakki (tällä levyllä Mikko Alatalon pimeä puoli tulee esiin)
2. Maj Karman Kauniit Kuvat: Rautaneito
3. Tool: Lateralus
4. Nine Inch Nails: Fragile
5. The Smashing Pumpkins: The end is the begining is the end (single)

HYNYSEN LUKUTOTTUMUKSET 17.9. -19.10.2001

1. F.E. Sillanpää: Hurskas kurjuus, Nuorena nukkunut ja Ihmisiä suviyössä (kaikki toimivat kuin tauti!)
2. Milton: Kadotettu paratiisi (sai sen viimein loppuun, kiitos Annalalle suosituksesta)
3. Iltalehti (varsinkin ristikot ja Iltatytön kommentit)
4. Erasmus Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys (mukavaa vessalukemistoa)
5. Soita kuin Goya (opaslehtinen Francis Goyan ja akustisen kitaran maailmaan)

KALSARIKÄNNEJÄ. KING CRIMSON ON PARAS. KARMILA SOITTAA SOOLON. SOTKAN MAINOKSET OVAT SILKKAA NEROUTTA.

29.10.- 4.11.2001
Viimeinen äänityviikko Karmilan kanssa käytetään varmisteluun ja viimeistelyyn. Mitään erityistä kertomista viikossa ei ole, joten Hynynen tyytyy tällä kertaa vain lyhyehköön tiivistelmään. Tarkoitus on siis tehdä hieman syntikoita ja konesäkätystä, soittaa vähän kitaraa ja tarkistaa vielä kerran ne lauluraidat.

Näin tapahtuu. Lähes jokaiseen biisiin ilmestyy jotain "mausteita". Jos muuta ei keksitä, niin kertosäkeisiin lisätään ainakin yksi matala synabasso tuomaan lisää potkua. Rentoa puuhaa. Karmila tarkistaa Hynyseltä soinnut ja soittaa syntikat sitten. Hynynen katsoo vieressä ja taputtaa.

Illat kuluvat lenkkeilyn merkeissä. Ainakin torstaihin saakka, jolloin Tunturi karkaa hieman. Hynynen käy Helsingin keskustassa keskustelemassa Koskisen Arin ja Veijalaisen Peten kanssa tulevasta videosta. Yhteisymmärrykseen päästään, enää ei tarvitse valita kuin biisi. Helppoako? Ei todellakaan. Pete Veijalainen on muuten SEN Markku Veijalaisen poika. Häikäisevää ja samalla hieman pelottavaa. Mystistä.

Viimeiset syntikkaäänitykset tehdään perjantai-iltana. Sen jälkeen Hynynen ja Karmila vetävät kunnon kalsarikännit kellarissa. Aino Karmilan veli Jaskakin ilmestyy paikalle. Hynynen ei muista mistä keskustellaan. Hän nukahtaa.

Karmila on venyttänyt Satu peikoista -loppuun tulevaa kitarasooloa koko session ajan. Lauantai-aamuna hän joutuu viimein sen vetämään. Krapulassa. Hynynen istuu vieressä ja itkee. Kuulostaa aivan vitun hyvälle. Lähtee järki!

Outo tunne valtaa mielen. Mitä vittua, onko tää nyt tässä? Eikö enää äänityksiä? Valtava taakka häviää Hynysen hartioilta. Nyt ei enää. Nyt se on loppu. Paitsi ne taustalaulut. Pahuuden poikakuoro tekee loppusilauksen joulukuussa. Syksyn keikkojen jälkeen.

VIIKON LEVYT:
1. Metallica: Metallica
2. Sielun veljet: Kuka teki huorin
3. Pink Floyd: The Piper at the Gates of Dawn
4. Dead Kennedys: In God we trust, inc.
5. Mr Bungle: California
6. Eppu Normaali: Rupisia riimejä karmeita tarinoita
7. Brian Setzer ´68 Comeback Special: Ignition
8. Slayer: South of Heaven ja Seasons in Abyss
9. King Crimson: In the Court of the Crimson King (Karmila yrittää aivopestä Hynysen, onnistuu)

HYNYSEN VIIKON PERVERSIOT:
1. Sotkan TV- mainokset. Saatana, kun toimii!
2. Iltalehden Iltatytön kommentit toimivat yhä. Nyt ja aina.

VIIKON KIRJA:
Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen (totta, Hynynen lukee sitä vasta nyt ensimmäistä kertaa!)

OSA 6

Tiistai 11.12.2001
Taustalaulut tehdään viime levyltä hyväksi havaitulla metodilla. Karmila tekee biiseistä raakamiksaukset ja Hynynen vie ne mukanaan Imatralle, tuonne Suomen Transylvaniaan. Siellä herrat Miitri "Danny" Aaltonen ja Janne "Nostredamus" Hynynen vetävät taustalaulut tarvittaviin kappaleisiin. Paikkana toimii Music Bros- studio, tuo Suomen ainoa täysin älyvapaa vyöhyke. Aaltonen toimii äänittäjänä.

Hynynen on toimittanut herroille Aaltonen ja Hynynen raakamiksauksen levyn materiaalista jo aikaisemmin. Pojat ovat siis saaneet harjoitella. Kun Hynysen Janne kyselee Aaltoselta, että onko hän perehtynyt materiaaliin etukäteen, saa hän tylyn vastauksen:
- Ja vitut. Just ennen teidän tuloa kattelin sointuja pariin biisiin.
Miesten toimintaa.

Aloitamme Aaltosen perhekiireiden takia vasta illalla. Sehän käy Hynysen veljeksille, he kun ovat (varsinkin nuorempi) enemmän yöihmisiä. Homma lähtee käyntiin pienten alkuviivästysten jälkeen (kahvin juontia, vittuilua, levyjen kuuntelua, piereskelyä). Kielletyn puun hedelmä on ensimmäinen biisi. Rutiinia. Perusstemmoja. Tosin niidenkin tarpeellisuus on hieman epäselvää, Hynynen oli alun perin sitä mieltä, ettei tähän biisiin stemmoja edes tarvita. Pojat kuitenkin vetävät, Karmila päättäköön. Rakastaa/ei rakasta joutuu sitten käsittelyyn. Perusstemmoja jälleen. Homma hoituu nopeasti. Tuomittua aloitetaan, mutta sitten iskee väsymys. Jätämme sen pöydälle ja juomme parit saunakaljat. Urhoa, maistuu helvetin hyvälle. Neloskaljakin voi siis toimia!

Keskiviikko 12.12.2001
Käytämme Aaltosen kanssa useamman tunnin aamusta nuoremman Hynysen herättelyyn. Viimein Nostredamus heräilee ja jatkaa kahvikupillisen ja parin leivän jälkeen siitä mihin eilen jäätiin. Tuomittuun luodaan hieman munkkitunnelmaa. Huomaa, että mies on kuunnellut viime aikoina Fantomasin uusinta. "Kauhukuoroja" on tarjolla lähes jokaiseen biisiin.

Meren mutaa vedetään sitten. Pojat kehittelevät käden käänteessä stemmat kertosäkeeseen ja Hynynenkin päättää huutaa säkeistöjä varmuuden vuoksi. Ettei tunnelma pääse menemään aivan kansanmusiikkiosastolle. Vaikka kyllähän hevikin on kansamusiikkia. Vähän tyhmemmän kansan. Vuonna yksi ja kaksi on perusrokki AC/DC:n hengessä. Sen takia sen stemmoihin ei mene aikaa kuin puolisen tuntia.

Kuolemanvakavaa saa pojat hymähtämään. Nyt ollaan kauneuden ytimessä. Kotiteollisuuden pojat joutunevat mm. tämän biisin takia ostamaan ensi keväänä kestävät sontikat. Tätä sisäpiirin vitsiä Hynynen ei ilkeä selittää tässä. Eikä missään muuallakaan. Pojat rakentavat stemmoja ja Hynynen lähtee lenkille. Mies tekeekin melko pitkän vedon. Ja käy samalla kaupasta hakemassa ahkerille laulajapojille kaljaa. Ja myös itselleen.

Hynysen saavuttua vihdoin studiolle alkaa Kuolemanvakavaa ollakin jo valmis. Lämmitämme saunan ja alamme keskittyä oleelliseen. Imatran yöelämä todetaan jälleen musertavan masentavaksi. Viiksiukot tunkevat juttelemaan, eivätkä saatanat tajua poistua, vaikka olisi kuinka tyly. Tyhmyyttä vai epätoivoista sinnikkyyttä? Ei voi tietää. Jaloviina maistuu ja Hynynen vaipuu hypnoosiin.

Torstai 13.12.2001
Satu peikoista, tuo dinosaurus Helvetistä, on päivän ensimmäinen. Tähän meneekin aikaa useampi tunti, sillä kertosäkeeseen kehitellään sellaista vallia, että voisi jopa todeta Tunturin hieman karkailevan tieltä. Herrat Danny ja Nostredamus panevat parastaan. Myös biisin b-osasta tulee huomattavan kaunis. Hynysen leuka väpättää jälleen. Johtuu varmaan krapulasta, se nimittäin on melkoinen.

Talvi sydämmessä on myös hieman hankalampi pala. Aluksi emme nimittäin keksi siihen juuri mitään laulettavaa. Jotain siihen on kuitenkin pakko tehdä, muuten se jäisi helvetin tylsäksi. Viimein idea valkenee ja lauluraitoja tehdään niin saatanasti. Kauhua ja munkkitunnelmaa. Ja kertosäe jää heviksi. Voi Luoja menee rutiinilla. Perusbiisiin perusstemmat. Kertosäe on rallatus ja stemmat korostavat sitä entisestään. Kuulostaa aivan joltain näiltä nykyajan poikapunkbändeiltä. Bonusbiisiksi siis.

Alussa oli- biisin c-osaa kehitellään pitkään. Hynynen karjuu ensin ja Nostredamus vetää munkkitunnelmaa. Sen jälkeen Aaltonen aloittaa itämaisen tunnelmoinnin ja paketti on valmis. Helvetinmoinen sillisalaatti, joka kuitenkin jollain kumman tasolla toimii. Epätoivon tasolla ehkä. Aaltonen vetää äänensä aivan piippuun, kuten viimeisen biisin aikana jo voikin. Ja pitää.

Sinkkonenkin laskeutuu paikalle. Hörpimme kahvia, kuuntelemme aikaansaannoksiamme ja Sinkkonen myhäilee kuin kiikkustuolissa istuva vanha ukko, joka katselee lapsenlapsiensa telmimistä pihanurmikolla.

Kello on kaksi yöllä. Tupakilla ollessamme tajuamme vihdoin ja viimein, että nyt tämä on oikeasti tässä. Levyn äänitykset on tehty. Seuraavaksi alkaa se vittumaisin vaihe Karmilalle ja mukavin vaihe meille eli miksaus. Mikko miksaa ja me juopottelemme ja itkemme studion nurkassa. Ja taputtelemme toisiamme selkään, että miten vitun hyviä soittajia ja laulajia sitä ollaankaan. Mutta siihen on aikaa. Se on vasta tammikuussa. Sitä ennen ansaittu lepo, eikä nuottiakaan musiikkia ennen seuraavan vuoden alkua.

Levyn nimeksi tulee KUOLLEEN KUKAN NIMI. Nyt sen kai voi jo paljastaa. Vielä kun uskaltaisi tarjota tätä nimiehdotusta Hongistolle ja Sinkkosellekin...

hynynen joulukuun 19. päivänä 2001

OSA 7

Ajattelin olla taas niin vitun kova taiteilija ja hieman valottaa Kuolleen kukan nimen biisien syntyä, koska niistä on niin helvetisti kysyttävää ilmennyt. Sanoituksia en rupea tässä ruotimaan, eikä niissä mitään ihmeellistä olekaan. Vaikka melkein teemalevy onkin kysymyksessä. Mutta samaa teemaahan tässä on jo vatvottu vuosikaudet, ehkä tällä kertaa vain hieman onnistuneemmin.

Sen verran voin kuitenkin sanoa, että levyn sanoitusten synnyn kolme merkittävintä tapahtumaa olivat erään vanhan virsikirjan löytyminen kirpputorilta talvella 2001, Marko Annalan (se Jeesuksen näköinen laulaja Mokomasta) tapaaminen keväällä 2001 (mies suositteli minulle Miltonin Paradise Lostia luettavaksi) ja oman ja varsinkin läheisieni erittäin vittumaiset elämäntilanteet viime vuoden aikana. Ei mitään normaalielämää mystisempää siis.

Sävellykset syntyivät jälleen kerran enimmäkseen yhdessä sovittelemalla Hynysen epätoivoisia ideoita paremmiksi. Se olikin kivulias ja pitkä prosessi, joka kesti koko talven ja kevään 2001 ja jatkui vielä Karmilan ruoskiessa meitä syksymmällä.

Sama prosessi on esissä nytkin. Tällä hetkellä mennään siinä, että Hynysellä on kehitteillä biisirunkoja jo kolmattakymmentä kappaletta ja niitä olisi sitten tarkoitus ruveta sovittelemaan järkeviksi, valmiiksi biiseiksi ehkä joskus kesän lopulla. Uutta kokopitkää voi varmaan odotella kauppoihin vasta syksyllä 2003. Tai en mie tiedä, kassellaan...

Mutta uusi single tulee jo elokuun lopulla. Sen nimi on Plus miinus nolla.

Eipä muuta nyt. Käydään asiaan.

1. VALTAKUNTA
Kämppäjamien tulos. Pohja syntyi erittäin helposti, mutta muuttui hieman Karmilan puuttuessa peliin. Sanat alkoivat syntyä Miltonin Paradise Lost -teoksen innoittamina, ja eräällä juoksulenkillä ne saivat ensimmäisen muotonsa. Sanat tuli sitten kirjoitettua vielä pariin kertaan uudestaan. Hyvä niin. Korneimmat riimit hävisivät pois. Helvetin hyvä keikanaloitusbiisi, tätä testailtiin jo kesän 2001aikana. Ja tulipa nyt todistettua sekin, että hyvään biisiin ei välttämättä tarvita kahta sointua enempää.

2. RAKASTAA/EI RAKASTA
Kertosäe oli vanha, ehkä vuoden takaa. Pääriffi taas napattiin eräästä toisesta samaan aikaan treenikierrätyksessä olleesta biisistä. Palapeli siis, mutta toimiva. Sanoitusidea lähti siitä kun näin oikeasti kärpäsen kuolevan luonnollisen kuoleman. Onko moni nähnyt sellaista? Lopullinen niitti tuli eräänä sunnuntaiaamuna kun heräsin krapulassa kirkonkellojen soidessa. Itse asiassa niin tapahtuu aika useinkin, asun nimittäin Lappeenrannan kirkon välittömässä läheisyydessä. Vanhaa sovitusversiota soitettiin jo viime kesän keikoilla, demon kuultuaan Karmila vaati riffille tehtävän jotain. Mies vaati myös b-osan poistamista. Ja mehän poistettiin. Minua se hieman vitutti, se oli nimittäin hyvä. Ainakin vissiin.

3. VUONNA YKSI JA KAKSI
Biisin nimi oli mielessä kauan ennen koko biisin syntymistä. Tuli mietittyä harvinaisen pitkään sitä, että mistä tuon niminen biisi voisi kertoa. Dinosauruksistako? Niistä en valitettavasti tiedä vittuakaan, joten tekstistä tuli sitten tuollainen. Säkeistön riffin rytmitys oli alun perin varastettu/saanut inspiraationsa suoraan Faith No Moren Collision- biisistä, mutta siitä tehtiikin sitten perusrokki. Ja mullikööri Hongisto ja Sinkkonen ovat ensimmäistä kertaa oikein kunnolla laulamassa taustoja. Tai huutamassa oikeastaan. Keväällä kuulin, että Tapio Liinojalla on saman niminen biisi. Järkytyin.

4. TUOMITTU
Tähän on napattu osia jo pitkään olemassa olleesta tekstistä, jonka sitten muokkasin valmiiksi tähän biisiin. Karmila auttoi myös (pakotti siis muuttamaan tekstiä hieman). Tykkään kertosäkeestä jostain syystä aivan vitusti. Itkeä tihrutin eräänä yönä kun sain tekstin ja kertosäkeen melodian valmiiksi. Enkä ollut edes kännissä. Istuttiin Karmilan kanssa Keravan sykkivässä yössä kaljottelemassa kun tajusin, että mistä helvetistä sen tämänkin biisin pääriffi on oikein kehittynyt. Taustalla soi Led Zeppelinin No Quarter.

5. KIELLETYN PUUN HEDELMÄ
Hieman korni nimi biisillä. Ei anneta sen kuitenkaan häiritä. Tämän biisin syntyä en muista tarkkaan, pääriffi syntyi kuitenkin kämppäjamien tuloksena. Taisi olla ensimmäisiä riffejä, joka saatiin tämän levyn biiseistä kasaan. Perusmeininkiä. Sanoja tein pitkään ja hartaasti. Riimeillä leikittelyä, vanhan liiton Suomi-rock- meininkiä siis. Riimeistä olen tykännyt aina, tämä on ensimmäisiä biisejä, joissa olen itsekin uskaltanut niitä käyttää. Ja runsaasti.

6. KÄÄRMEEN PÄÄ
Syntyi soundcheckissä Äänekosken keikkaan valmistautuessa talvella 2001. Nauratti aivan helvetisti, biisissähän on helvetin nopea tempo ja meille hieman hankala riffi. Biisi sai oitis työnimen "Suoritushevi". Tätä soitetaan kieli keskellä suuta. Mullikööri Hongisto ja Sinkkonen huutaa taustoja yhdessä Hynysen kanssa.

7. MEREN MUTAA
Soittelin himassa kitaraa ja sävelsin vahingossa Crashin Sugared- biisin (onko se sen niminen, en tiedä?). Ajattelin, että siinä on niin hieno meininki kertosäkeessä, että teen siitä meille biisin. Näin sitten kävi. Karmila vaati tosin myöhemmin muuttamaan kertosäkeen laululinjaa vielä paremmaksi. Riffi ja säkeistö tuli kämppäjameissa. Sanoituksen osa "Papit minut jne.." on ollut valmiina jo kolme vuotta. Nyt vasta löytyi oikea biisi sanoille. Tällä hetkellä olen muuten myös tekemässä uusia biisejä bändille ja eräänä iltana sävelsin vahingossa Maija Vilkkumaan Totuutta vai tehtävää (onko se sen niminen, en tiedä sitäkään?). Varioin hieman laulumelodiaa samojen sointujen päälle ja huomasin hyräileväni U2:n With or without you:ta. Muutin taas laululinjaa ja sitten mentiinkin samalla sointukierrolla Alphavillen Forever Young:iin. Siinä vaiheessa piti pitää pieni tauko ja unohtaa koko biisi.

8. KUOLEMANVAKAVAA
Tämän biisin b-osa oli tyrkyllä jo edellisen levyn aikoihin. Silloin siitä piti tehdä kertosäe. Jostain syystä hylkäsimme sen silloin, mutta melodia jäi häiritsemään minua niin perkeleesti. Tyrkytin pojille sitä tämän biisin yhteydessä aivan pokkana ja läpi meni. Vaikka Sinkkosen mielestä siinä onkin ehkä liikaa "Zen Café- meininkiä". Nyttemmin on väitetty, että se onkin Aknestik- meininkiä. Miten vain. Kertosäe ja säkeistökin on parin vuoden takaa, mutta jostain syystä en uskaltanut niitä aikaisemmin tarjota. Ajattelin varmaan, että pojat lynkkaavat minut näin herkän biisin takia. Sanat hieman kuittaavat biisin rauhallisuutta, niissä kun puhutaan kuolemasta. Tietysti. Eikä Hongisto ja Sinkkonen minua lynkanneet peloistani huolimatta. Naureskelivat vain hieman. Ja lupasivat käydä kaupasta ostamassa sontikat (sisäpiirin vitsi, jota ette voi ymmärtää).

9. TALVI SYDÄMESSÄ
Kämppäjamien tulos, perus Kotiteollisuus-biisi. Syntyi noin kymmenessä minuutissa. Sanoihin meni aikaa sentään puolisen tuntia. Olin juuri lähdössä katsomaan YUP:n Lappeenrannan keikkaa ja ajattelin, että pohjia juodessani teen tämän biisin valmiiksi. Lupasin itselleni, että ennen en baariin lähde. Sanat tulivatkin sitten yllättävän nopeasti kun kaljakin pääsi loppumaan. No, niitä piti tosin sitten jälkeenpäin hieman muunnella. Oikeastaan aika paljonkin. Ja ihan selvin päin.

10. SATU PEIKOISTA
Sanat saivat alkunsa jostain Aila Meriluodon runosta, jota lukiessa tuli taas itkeskeltyä (runo oli Paha satu, kiitoksia Lea ja muut runon löytäneet). Ja kirjoittin tekstin lähes saman tien. Ja itkeskelin taas. Herkkää meininkiä. (sitä oli silloin ja vielä nytkin liikenteessä). Sovitus syntyi muistaakseni aika helposti, tosin säkeistöjä rakentelimme pitkään. Karmila soittaa biisin lopussa kitarasoolon. Nyt on siis meidänkin biisiin saatu sellainen. Huolestuttavaa. Ja minä itkin (vittu, taas!) krapulaisena vieressä kun Mikko veti sitä.

11. ALUSSA OLI ("piilobiisi")
Ville Pirinen, tuo sarjakuvapiirtäjien kuningas ja nero, lähestyi minua viime kesänä sähköpostiviestillä. Siellä oli sanoitus, muistaakseni nimeltään Häpeä syö. Mies ei tohtinut suoraan sitä minulle tarjota vaikka olemme melkein sukulaisia. Pyörittelin sanoja aikani ja käytin niitä sitten loppujen lopuksi vain yhden säkeistön verran. Se eka säkeistö on Villen. Jälleen se Miltonin piru oli suurimpana inspiraationa. Riffit syntyivät "lomareissulla" anoppilassa. Taisi sillä kertaa anoppilassa olla aika tyly meininki.

12. VOI LUOJA (Rakastaa/ ei rakasta b- puoli)
Kämppäjamien tulos tämäkin. Perustykki. Biisin nimi syntyi jonkin keikkareissun yhteydessä kun ideoimme uusia paitoja. Sain ajatuksen, että Voi Luoja olisi ehdoton biisin nimikin. Niinhän se on, mutta itse biisin kohtaloksi tuli sitten päätyä "vain" b-puoleksi. Vaikka tittelin puolesta toivoin siltä paljon enemmän. Tämä taisi olla Valtakunnan ohella ensimmäisenä valmiina näistä uusista biiseistä. Sanat teettivät kuitenkin töitä pitkään. Liian pitkään niiden lopulliseen tasoon nähden.

13. IÄISYYSKUTSU (julkaistaan elokuussa 2002)
Tämä taisi olla niitä viimeisimpiä biisejä, joita teimme tarjokkaaksi tälle levylle. Syntyi helposti, jammailemalla. Muitan, että riffin syntyyn vaikutti jotenkin Rammstein, mutta enää en tajua yhteyttä.

14. PIRUNPELTO (Vuonna yksi ja kaksi b- puoli)
Ensimmäisenä valmistuneita biisejä näistä. Sanat tuottivat jälleen ongelmia. Ja sovituksenkin kanssa oltiin pitkään kusessa, kunnes Jari tajusi alkaa soittaa biisiä hevisti. Sanoituksen suurena inspiraationa toimi joku Hugo Simbergin maalaus, luultavasti useampikin. Ja mainitaanhan siinä lammen rannalla kukkiva kalman kalpea kukka. Sehän on jostain Akseli Gallen Gallelan maalauksesta. "Korjaa kurjan halla" on Mikon keksintö.

15. JOKIN IHMISESSÄ
Sanoja en saanut tähän biisiin koskaan valmiiksi, ne tuntuvat vieläkin keskeneräisiltä. Silti jollain käsitämättömällä tasolla biisi toimii. Lantion tasolla ehkä. Kämppäjamien tulos, vaikea saada rullaamaan. Tempo tuntui treeneissä aina liian hitaalta tai nopealta. Onnistui kuitenkin demolla niin hyvin, että biisi oli suorastaan pakko ottaa mukaan levysessioihinkin. Biisin nimen varastin eräänä sunnuntaina jostain vanhasta kotimaisesta elokuvasta, jonka käsis oli Mika Waltarin novelliin perustuva. Käsittämättömän synkkä pätkä, suosittelen lämpimästi. Sunnuntai sai sen jälkeen aivan uudet mittasuhteet.

Hynynen kesäkuussa 2002

MAASEUDUN RAUHAA - TREENIT TOHMAJÄRVELLÄ 11.-12.4.
Sinkkonen ja Hynynen suuntaavat Hongiston kartano-asemalle perjantai-illaksi. Viemisiksi otamme mukaan runsaasti olutta, kossua ja lohta. Tarkoitus on lempimisen ja viinan juonnin lomassa saada 16 biisin raakileet lopullisesti kasaan. Biisien rakenteita ei enää haluta muuttaa, ne otetaan vain haltuun. Tarkoitus on oppia soittamaan ne siten, että ne saadaan demostudiossa kerralla purkkiin. Näin ei vielä tapahdu, mutta pientä sisäistämistä kuitenkin.

Ensimmäiset treenit venähtävät pitkiksi. Lohta päästään nauttimaan vasta kahden aikaan yöllä, monen tunnin treenaamisen jälkeen. Sitä ennen kuulemme talon emäntäosastolta, että rakennuksen ulkopuolella on hiippaillut outo siimatukka. Huumehippi on käynyt pöllimässä kuistilla olleen kipon, joka on toimittanut tuhkakupin virkaa. Mitähän se silläkin luulee tekevänsä?

Luovuutemme pääsee irralleen yön hämärinä tunteina. Suunnittelemme siinä ruokailun, tupakoinnin ja saunomisen ohessa pari lyhytelokuvaa. Tittelit ovat: The Curse of the Station ja Vanhusrodeo. En vaivaudu selittämään loistavia juonikuvioita tässä.

Saunan jälkeen, joskus viiden aikaan aamuyöstä, stereoissa pauhaa Maritta Kuulan uusin levy. Hynynen poistuu yläkertaan nukkumaan jättäen sammuneen isännän sohvatuolille leikittelemään puolillaan olevan olutpullonsa kanssa. Myöhemmin kuulemme, että mies heräsi siihen kun pullo putosi lattialle. Niinhän siinä pitikin käydä. Hongisto ei muuten kumpanakaan treenipäivänä päässyt omaan sänkyynsä nukkumaan, vaan mies heräsi eri puolelta valtavaa asuntoaan. Yksin.

Harjoitukset jatkuvat seuraavana päivänä. Nyt tapahtuu lievää kehittelyäkin biisien osalta, Tuonen joutseneen sävelletään uusi, ehkä hieman CMX- vaikutteinen loppuspektaakkeli. Se sopii siihen kuin nyrkki perseeseen. Viimeistä lausetta kehitellään myös lopun osalta. Muuten paketti alkaa olla valmiina demosessiota varten.

Sitä ennen vedämme kuitenkin kännit ja käymme saunassa. Koko yöhän siinä taas menee. Nyt kuunnellaan Kumikamelin Oparin aarteita.

Demoa Imatralle Aaltosen Miitrin luokse Music Bros -studiolle lähdetään siis tekemään seuraavanlaisella materiaalilla. Mukana työnimet kuvaamassa biisien mahdollista luonnetta:

1. Minä olen (työnimi: cmx-poppis)
2. Perkeleen työtä (työnimi: sex pistols)
3. Unet katsottu puhki (työnimi: black sabbath)
4. Lemminkäinen (työnimi: juntti-juntta)
5. Viimeinen lause
6. Kuningas mammona (työnimi: riffi-helvetti tai otelauta-iloittelu)
7. Yö päivää keinuttaa
8. Ei päivä kulu (työnimi: peer gynt)
9. Kukko laulaa (työnimi: king crimson)
10. Veri valuu maahan (työnimi: enska-rokki)
11. Tuonen joutsen (työnimi: slayer-CMX)
12. Kaksonen (työnimi: teos)
13. Tämän taivaan alla (työnimi: pillubiisi-sinfonia)
14. Raudanluja
15. Pirun laulu
16. Helvetistä itään (työnimet: kiss-äijärokki-hitti)

Näiden lisäksi Hynysellä on kahdesta biisistä jo kotona tehdyt demot valmiina. Niitä ei ole hänen mielestään syytä opetella ennen kuin Hongisto, Sinkkonen ja Karmila päättäisivät, että kannattaako niitä ottaa edes mukaan.

PYLLISTYKSEMME TULOKSET TALTIOIDAAN

Saavumme Imatralle kukin mihinkin aikaan, kuitenkin sunnuntain 13.4. puitteissa. Hynysen itsekuri on jälleen kovin, hän pääsee lähtemään Tohmajärveltä jo aamulla kahdeksan aikaan ja saapuukin näin ollen ensin studiolle. Freesinä, kuten aina. Ollenkaan ei haise viina nokkaan. Levy-yhtiömme pomo ja viikonloppuisämme Atte Blom siellä jo odotteleekin, mutta ei onneksi moiti meitä vaikka myöhästymmekin hieman. Ehkä hän on tajunnut sen turhaksi, hän tajuaa sen, etteivät vanhat enää opi. Sitä paitsi taiteilijat saattavat ahdistua liiallisesta hoputtamisesta.

Sinkkonen ja Hongistokin saapuvat vähitellen. Viina haisee nokkaan. Poppitarvikkeet liikkuvat verkkaisesti, samoin kamojen pystytys on hidasta. Krapula vaivaa. Se täytyy siis parantaa. Aaltonen jää Sinkkosen kanssa mikittämään rumpuja kun Hongisto ja Hynynen suuntaavat paikalliseen Siwaan hakemaan kaljaa. Sitä haetaan paljon, sillä tästä tulisi pitkä päivä.

Lopettelemme joskus yhdeksän hujakoilla illalla. Siis äänitykset, ei kaljottelua. Suurin osa biiseistä on siihen mennessä nauhalla, vaikka työskentelyn lomassa Atte onkin käyttänyt meitä syömässä paikallisessa ruokaravintolassa (joka ei tällä kertaa valitettavasti ole Buttenhoff, se on sunnuntaisin kiinni), ja vaikka olemme käyneet katsomassa myös Aaltosen tulevaa taloa, jonka remontti on aivan loppusuoralla. Hynystä vituttaa. Miksi kaikki äänimiehet ostelevat hienoja autoja ja taloja, miksei taiteilija saa muuta kuin pirstoutuneen mielen?

Yöllä kuuntelemme päivän äänitykset läpi ja hekumoimme tulevalla materiaalilla. Tuonen joutsen on aivan ehdoton. Samoin Veri valuu maahan. Ja Minä olen. Ja Helvetistä itään. Ja Kuningas Mammona. Ja Yö päivää keinuttaa. Ja kaikki muutkin.

Sen kunniaksi päätämme ehkä hieman yllättäen suunnata baariin. Käymme muutamassa. Niissä suhisee vain tuuli. Päädymme lopulta karaoke-helvettiin. Hynynen ja Hongisto selailevat jo biisilistoja kunnes onneksi tulevat järkiinsä. Antaa niiden laulaa, jotka sen edes joten kuten osaavat. Valomerkin jälkeen poistumme takaisin studiolle, taksijonon kautta tietenkin, jossa törmäämme paikallisiin alkuasukkaisiin. Emme saa tappelua aikaiseksi. Matkaamme eksyy myös paitamyyjämme Riiali. Studiolla kuuntelemme taas materiaalin läpi ja hekumoimme. Hongisto sammuu tarkkaamoon, me muut menemme nukkumaan.

THE CURSE OF THE STATION
Seuraavana aamuna Aaltonen, tuo älyttömän rikas äänimies, saapuu paikalle kymmenen jälkeen. Hynynen on valmiina toimintaan. Sitä ennen täytyy kuitenkin herättää Hongisto siivoamaan tarkkaamon lattia, mies on nimittäin sinne sammuessaan huuhtonut sen oluella. On kiva katsoa kun iso mies luuttuaa nöyränä lattiaa.

Hynynen aloittelee kitaratuplauksilla. Täytyyhän nauhalle vähän jyrää saada, vaikka vain demoa tehdäänkin. Sitä tuleekin varsin mallikkaasti. Ja kahvia kuluu.

Tämän jälkeen, Sinkkosenkin herättyä, äänitämme ne pari biisiä, jotka edellisenä päivänä ovat sovituksellisista syistä jääneet nauhoittamatta. Niitä on kolme. Lemminkäinen, Pirun laulu ja Kukko laulaa. Pirun lauluun Hynynen on tehnyt humalapäissään edellisenä iltana uuden säkeistön ja se saadaan nauhalle kerralla. Kukko laulaa -biisiin Aaltonen ehdottaa kertosäkeeseen uutta rumpusovitusta. Se tehdään ja vedetään nauhalle saman tien. Viimeisenä vedetään nauhalle Lemminkäinen, jossa käytämme meille uutta viritystä, vielä matalampaa mikä meillä tavallisesti on. Sitä varten Hynysen kitaraan laitetaan basson kielet. Se tuokin biisiin mukavasti jyrää, muttei pelasta sen huonoa sovitusta. Nauhoitamme sen kuitenkin.

Näiden lisäksi syntyy vielä kolme spontaania pyristystä. Biisit nimeltään Poliisivaltio, Vittuperkele ja Kaljaa kioskeihin vedetään nauhalle. Niistä kuvataan samalla videotkin.

Hynynen soittaa demomielessä muutamat kitaramelodiat vielä nauhalle, ja Aaltosenkin kitaristintaitoja pääsemme kuulemaan hänen ideoidessaan muutaman varsin mehukkaan kitarakuvion pariin biisiin. Kitarakuvion, joiden aikana taivaalta sataa rahaa ja ilmassa leijuu sillin tuoksu.

Aaltonen vetoaa taloremonttikiireisiin ja poistuu. Jäämme keskenämme. Siitä tulee tuhoisaa, kuten aina. Lämmittelemme saunaa, juomme alkoholia ja kuuntelemme musaa. Oman materiaalin hekumoinnin lomassa kuuntelemme myös Johnny Cashin uusinta (Hynynen itkee Hurtin soidessa), uutta The Donnasia (Hongisto ja Hynynen rakastuvat bändin kaikkiin jäseniin) ja Mokoman uutta. Mokoman soidessa Hongisto ja Hynynen ovat aivan hiljaa (Sinkkonen on tässä vaiheessa poistunut moikkaamaan jotain kaveriaan). Kun levy loppuu, päättävät miehet viedä seuraavana päivänä soittimensa kaniin. Ei Kotiteollisuudella ole tuon jälkeen enää mitään sanottavaa, tehtävää tässä maailmassa.

Onneksi Sinkkonen saapuu seuraamme piristämään synkistyneitä mieliämme. Tartumme videokameraan. Demotoimintaamme on kuvattu jo tämä päivä, mutta päätämme, ettei se riitä. Päätämme kuvata muutamaa päivää aikaisemmin suunnitellun The Curse of the Station -lyhytelokuvan.

Näin käykin. Siinä menee pitkälle aamuyöhön. Hongisto sammuu pianon ääreen otsan iskeytyessä välillä pianon koskettimille, Hynynen sammuu puolestaan tarkkaamoon. Vain Sinkkonen on ihminen ja kömpii omin jaloin nukkumaan.

LUOVUUDEN JÄLKEINEN TYHJYYS JA ISO K
Hynynen herää Aaltosen saapuessa. Krapula on kova, mutta ei auta, töihin on käytävä käsiksi. Tänään lauletaan ja miksataan koko paska kasaan. Aaltonen aikatauluttaa toimintaa sanoen, että kuuteen mennessä koko homman pitää olla läjässä. Ei siis muuta kuin kahvia kuppiin ja töihin.

Hynynen laulaa ja huutaa 16 biisiä noin neljässä tunnissa. Taattua Hynystä, epävireistä laulua ja tehokasta huutamista. Mutta lopputulos ajaa asiansa, biisien "laulumelodioista" saanee selvän niin levy-yhtiö, Karmila, keikkamyyjä Korhonen kuin bändin jäsenet itsekin.

Ja kello 18 paketti on nipussa ja Hynysellä lonkero hanskassa. Hamaran päätoimittaja Matti Riekkikin on saapunut paikalle ja haastattelee koko porukkaa uuden materiaalin tiimoilta. Haastattelu venyy lopulta yllättävän pitkäksi, neljään saakka yöllä. Siinä keretään kuuntelemaan mm. uutta, tulevaa Type 0 Negativea ja montaa levyllistä Juice Leskistä Hynysen residenssissä ennen kuin joku nainen taluttaa Hynysen korvasta repien nukkumaan Hynysen huutaessa, että "vittu, meidän täytyy tehdä versio Juicen Musta aurinko nousee -biisistä".

Ja entä seuraava päivä? Viiden päivän krapulan iskukyky yllättää täysin vanhan miehen. Hynynen ei kykene muuhun kuin makaamaan sängyssä, mies ei löydä asentoa, jossa olisi hyvä. Iso K osoittaa mahtinsa kovalla kädellä. Ja seuraavana päivänä pitäisi lähteä kolmeksi päiväksi keikoille. Arvatkaapa, että miten paljon kiinnostaa?

Demon kuuntelukin on yhtä helvettiä. Hynynen tajuaa nimittäin, että vielä pitää tehdä helvetisti hommia, ennen kuin on hyvä levy kasassa. Muutaman biisin rakenteet täytyy muuttaa täysin, pariin biisiin joudutaan tekemään uudet sanat ja sovituksissa on vieläkin hiomista, näinkin tiiviin treenaamisen jälkeen. Mutta aikaa on vielä noin kuukausi. Kyllä me keretään. Ihan varmasti.

Jos ei keretä niin ainoa järkevä ratkaisu on pistooli.

OSA 2

HOMMAA POLJETAAN KÄYNTIIN KUIN TULPATONTA MOPOA
Kuolleen kukan jälkeen Hynysen olo oli tyhjä. Tuntui siltä, ettei tämän levyn jälkeen voi enää olla mitään sanottavaa. Ei sävellysten eikä sanoitustenkaan suhteen. Näin mies vakuutteli toimittajille, Hongistolle ja Sinkkoselle jo haastattelusessioiden aikana. Sinkkonen yritti sparrata ollen sitä mieltä, että kyllä ne uudet biisit sieltä tulee, antaa ajan vain kulua. Hynynen ei ollut siitä ollenkaan varma.

Ensimmäinen biisinraakile oli kuitenkin jo tullut joulukuussa 2001 Kuolleen kukan nimen taustalaulusessioissa. Hynynen rämpytteli epävireistä akustista ja silloin syntyi säkeistö Minä olen -biisiin, ja kertosäekin, joka tosin hylättiin myöhemmin. Sen jälkeen ei tapahtunutkaan mitään pitkään aikaan. Orkesteri päätti rentoutua kunnolla. Pidettiin kunnon soittotauko kukan äänitysten ja miksausten jälkeen (levy miksattiin tammikuussa 2002) ja alettiin vasta maaliskuussa treenaamaan tulevaa kiertuetta varten. Siitä tulikin pitkä rundi, olimme reissussa koko kevään ja kesällä tehtiin helvetillinen määrä festareita. Oikeastaan on ihme, että saimme sentään +-0:n äänitettyä siinä vapun tietämillä. Mitään muuta uutta ei sitten syntynytkään koko keväänä. Paitsi helvetillisiä ihmissuhdesotkuja.

MOPO KÄYNNISTYY
Hynyselle alkoi tipahdella kertosäkeitä kesällä 2002. Perkeleen työtä ja Tämän taivaan alla syntyivät. Biisejä kasaantui lopulta aika hyväkin nippu, mutta karsinta oli raakaa. Vain nuo kaksi edellämainittua jäivät sellaisenaan eloon. Ja tämä karsinta tapahtui siis ennen kuin Hongisto ja Sinkkonen olivat kuulleet yhtäkään tekelettä. Ne on kovia jätkiä, ei niille kehtaa mitään ihan humppaa viedä. Ne tappaa ja teurastaa, ja poraavat, perkeleet, kaupanpäällisiksi vielä perseeseenkin.

Hynynen jatkoi siis epätoivoista "sävellystyötään" ja teki demoja lähinnä omaksi huvikseen. Syksyllä 2002 kasassa oli jo toistakymmentä biisiä, mutta sanat vain yhteen (Perkeleen työtä). Täytyi tehdä ns. "taiteilijan perinteiset" eli vetäytyä mökille viikoksi pois baarien ja ihmisten lähettyviltä, sulkea puhelin, tuo perkeleen keksintö, ja pakottaa homma alkuun. Tämä tapahtui siis lokakuussa 2002. Alku oli taas äärimmäisen vaikeaa, sillä edellisten tekstien kirjoittamisesta oli taas vierähtänyt vuosi, siinä välissä oli tehty vain +-0, joka ei nyt tekstinä kovin kummonen ole, pelkkä purkaus, ja pari kesällä henkiin jäänyttä uutta kertosäettä.

Viikko luonnon helmassa ilman päihteitä teki ihmeitä. Hynynen käveli mökistä ulos kymmenen uuden tekstin ja muutaman uuden sävellyksen kanssa, mm. Yö päivää keinuttaa syntyi lähes kokonaisuudessaan mökillä. Biisin raakileita oli nyt kasassa noin kaksikymmentä. Levyn sokkeli oli siis jo hyvällä alulla, nyt tarvittaisiin vain lisää duunareita. Yksi putkiroope ja yksi rakkauden betoniraudoittaja.

TREENAUS? MITÄ SE ON?
Sinkkonen ja Hynynen matkustivat Joensuuhun. Tarkoitus oli treenata muutama päivä ja viettää Kerubin hautajaisia. No, hautajaiset vietettiinkin kyllä, mutta treenaus jäi vähän vähille. Kerkesimme pitää yhdet lyhyet treenit viinan ja Mennenin ryypiskelyn lomassa (kyllä, sillä reissulla tuli käytyä pohjalla). Saimme kasaan kuitenkin muutaman uuden viisun: Unet katsottu puhki ja Lemminkäinen saivat muotonsa. Tosin ne hyllytettäisiin myöhemmin, mutta sitähän me emme vielä tässä vaiheessa tienneet.

Lokakuun lopulla Kotiteollisuus lähti taas kiertueelle ja uudet biisit saivat jäädä. Vieläkään Sinkkonen ja Hongisto eivät olleet kuulleet nuottiakaan laulumelodioista (koska ne olivat epäselviä vielä Hynysellekin). Kiertue muodostui taas (niinkuin meillä tapana on) aika helvetin rankaksi kokemukseksi, eikä sen jälkeen juurikaan kiinnostanut treenata uutta. Päätimme siis odottaa. Sovimme, että aloitamme uusien biisien treenauksen vähän ennen joulua Hongiston uudessa kartanossa Tohmajärvellä.

Tässä välissä Hynynen kerkesi käydä "mökkisanoitukset" läpi. Lähes kaikki lensivät roskiin. Onneksi siellä oli edes pari hyvää joukossa. Ja muutama hyvä aihio.

Kartanotreenit joulukuussa 2002 pelastivat tilanteen. Teimme pitkiä päiviä (5-8 tuntisia treenejä!) sekä ennen että jälkeen joulun. Saimme kasaan kuusitoista kappaletta. Ensimmäisiä kunnollisia tekstejäkin alkoi tulla jo ilmoille. Minä olen, Perkeleen työtä, Yö päivää keinuttaa, Tämän taivaan alla ja Viimeinen lause olivat ensimmäisten suht valmiiksi saatujen sanoitusten joukossa.

Vuodenvaihteen tietämillä kävimme tekemässä Routa ei lopusta uuden version ja keikkamiksaajamme Virtanen miksasi pari livebiisiä syksyn keikoilta. Arvatkaa muuten oliko Hynysellä mukavaa kuunnella heti kiertueen jälkeen noin kymmenen keikkatallennetta nauhalta ja valita sieltä onnistuneipia biisejä? Se oli helvetti ja kävi työstä. Omaan ääneen ja metelöintiin kyllästyy nimittäin vähän helvetin nopeasti. Onneksi sieltä sentään löytyi paljon hyvääkin sen paskan seasta. Mitä opimme tästä? Aina kannattaa tonkia paskaa.

TAITEILIJA KÄRSII, PUNAVIINI LÄIKKYY
Hynynen aloitti sanoitustyösä toden teolla tammikuussa 2003 ja jatkoi sitä maaliskuuhun asti. Maaliskuussa pidimme treenejä Lappeenrannassa ja hioimme biisejä eteenpäin karsien samalla paskimpia. Uuttakin syntyi, Tuonen joutsen ja Helvetistä itään jammailtiin kasaan. Hynynen sopii YUP:n Martikaisen kanssa, että tämä käy sanoitukset läpi ja antaa tarvittaessa konsultointia.

Näin kävikin. Martikainen ja Hynynen pitivät lyhyehkön neuvonpidon Hynysen lukaalissa YUP:n Lappeenrannan keikan yhteydessä. Miehet joivat saatanasti kahvia ja seitsemän biisiä keskusteltiin läpi (enempää Hynynen ei vielä uskaltanut näyttää). Martikainen esitti muutamia varsin hyviä huomioita. Hynynen korjasi sen minkä tarpeelliseksi katsoi. Eli kaiken sen, minkä Martikainen huomioi.

Äänitimme demon (siitä kerrotaan toisaalla näillä sivuilla) huhtikuun puolivälissä kuudestatoista biisistä. Huomasimme, että paketti on aika hyvin jo kasassa. Samaa mieltä olivat niin levy-yhtiö kuin Karmilakin, joka hyllytti biisiryppäästä vain kaksi biisiä. Päätimme, että tulevalle levylle tulee yksitoista biisiä ja kolme tehdään bonuksiksi sinkkuihin.

Nyt kun miksaukset ja masterointi ovat takana olemme päätyneet kymmenen biisin levyyn ja neljään sinkun "b-puoleen". Eli paketti on seuraavanlainen:

KOTITEOLLISUUS: HELVETISTÄ ITÄÄN
HELVETISTÄ ITÄÄN
Viimeisin biisi, joka tehtiin. Riffi ja säkeistö syntyivät treenijameissa. Illalla istuttiin kolmestaan baarissa (joka on oikeasti helvetin harvinaista Lappeenrannassa) ja vedettiin naamat. Hynynen teki kertosäkeen sanoineen kaikkineen seuraavan aamun krapulassa, ja saman päivän treeneissä biisi olikin valmis. Myöhemmin tajusimme, että riffi menee aika läheltä KISSin God of Thunderia. Hongisto totesi, että KISSiltä saa aina varastaa, kunhan ei varasta Paul Stanleyn biiseistä. KISSiltähän me olemme varastaneet vahingossa aikaisemminkin, Yksinpuhelun riffihän mukailee kuulemma War Machinea.

VERI VALUU MAAHAN
Työläin biisi. Sinkkonen ei meinannut millään tajuta, että tämän voi soittaa Hurriganes -tyylillä aivan suoraan, mies kun kuuntelee välillä liiankin orjallisesti kitara-aksentointia. Lähtökohtana oli Entombed. Biisi saatiin kunnolla kasaan vasta juuri ennen demon tekoa. Martikainen auttoi hieman sanoissa, mutta ehkä hieman liian vähän, luulen.

KUNINGAS MAMMONA
Hynynen yritti jammailla Iron Maidenin Waisted Yearsia ja riffi alkoi muotoutua siitä. Lopulta riffistä tulikin (luojan kiitos) aivan erilainen. Loksahti treeneissä kohdalleen heti ensimmäisestä soittokerrasta lähtien. Hynysen ideana oli tehdä mahdollisimman yksitoikkoinen huutobiisi. Karmila yritti äänitysvaiheessa kehitellä säkeistöihin jotain melodiaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Miksauksen jälkeen mies oli kuitenkin helvetin tyytyväinen biisiin. Nightwishin Tuomas soitti loppuun hienot syntikkakuviot tehden finaalista aivan helvetin pelottavan. Martikainen auttoi sanoissa. Kotiteollisuuden Master of Puppets, ei sävellyksellisesti vaan tunnelmaltaan.

MINÄ OLEN
Ensimmäinen valmis biisi näistä uusista. Hyvin skitso. Välillä tuntuu helvetin hyvältä, välillä taas hirveältä suomirock -rallilta ollen luultavasti molempia. Mutta sanat ovat erittäin onnistuneet, ja siitä kiitos myös Martikaiselle. Positiivisin biisi meiltä ikinä, myös sanojensa puolesta.

TÄMÄN TAIVAAN ALLA
Kulki nimellä "Tyttöjen biisi" heti ensi treeneistä lähtien. "Tällä biisillä saadaan pillua", totesi Sinkkonen. Sanoista tuli kuitenkin aivan helvetin toivottomat, ei siis huonot, vaan synkät. Ensimmäinen kertosäe, joka näistä uusista valmistui, säkeistöjä piti hioa vähän pitempään. Lopun kitaramelodia on tuttu jostain, mutta kukaan ei saanut mieleensä mistä. Se päätettiin siis jättää. Tuomas veti loppuun hienot viulusyntikat. Hynynen itki Hongiston alakerrassa kun mies soitti niitä. Olivat niin perkeleen kauniita kuvioita.

VIITTÄ VAILLE VAINAA
Tehtiin erillisenä sessiona kaksi viikkoa varsinaisten äänitysten jälkeen. Karmila vaati lisää vauhtia levylle. Mehän tehtiin. Äänitettiin yhdessä päivässä Finnvoxilla joskus heinäkuun alussa. Sanoituksen idea tuli kun Hynynen kävi katsomassa isäänsä sairaalassa levyn äänitysten aikaan. Ensimmäinen asia, joka tuli mieleen oli "tuo ukkohan on viittä vaille vainaa". Tuli mietittyä isä-poika -suhteita sen jälkeen aika tarkkaan. Ja sitä, että miten vanhan liiton ukot elämään suhtautuu, että "töitä pitää tehdä vaikka henki lähtis". Ja ennen kaikkea: miksi vitussa näin on? No, siihen ei löydy vastausta tästä biisitä, ja tuskin mistään muualtakaan.

TUONEN JOUTSEN
Hienointa, mitä olemme tehneet koskaan, treenikämppäjamien tulos. Martikainen auttoi hieman sanoissa, ja lopulta niistä tulikin aivan helvetin hyvät. Loppu on jammailtu kasaan juuri ennen demon tekoa. Vielä demolla se kuulosti helvetisti CMX:ltä. Karmila auttoi muuttamaan sitä hieman varsinaisissa äänityssessioissa, ja kun Tuomas soitti sinne vielä hienot syntikat ja Pahuuden poikakuoro veti mahtipontiset kuorot, kuulostaa lopputulos aivan joltain vitun oopperalta. Erittäin vaikuttava, nostaa karvat pystyyn.

KAKSONEN
Mietittiin pitkään tästä jonkun singlen kakkosbiisiä. Karmila miksasi kuitenkin biisin niin hyvin, että pakkohan se oli levylle laittaa. Hongisto ja Sinkkonen hoilaavat mukana kertosäkeessä, se oli varsin sympaattisen kuulosta toimintaa. Lopulta se alkoi toimia niin hyvin, että käytimme poikien "futiskuoroa" muutamassa muussakin biisissä. Sanat ovat jatkoa Päivänsäde ja Menninkäiselle, näinhän siinäkin tarinassa lopulta täytyi käydä. Biisi itse syntyi treenijamien tuloksena, vain kertosäe oli Hynysellä valmiina.

RAUDANLUJAT
Hynynen harsoi sanat kasaan hädissään juuri ennen laulusuoritusta. Idea oli toki ollut olemassa pitkään, mutta viimeistely tapahtui vasta pakon edessä onnistuen lopulta erittäin hyvin. Kertosäe on aika poppi, mutta riffi on rautaa. Perusbiisi, perustuu ehkä hieman liikaakin yhteen riffiin. Kertosäe pelastaa helvetisti.

YÖ PÄIVÄÄ KEINUTTAA
Henkilökohtaisin näistä uusista. Tämän ääressä Hynynen on tirauttanut muutamat itkut. Finaalin lauluosuus syntyi Hongiston saunassa Hynysen mököttäessä siellä yksinään edellisenä iltana ennen biisin laulusuoritusta. Siinä oli taas Karmilalla ihmettelemistä. Ensin biisin kertosäe osoittautui helvetin vaikeaksi laulettavaksi ja sitten loppuun tuli vielä finaali, joka oli vähintäänkin yhtä vaikea. "Miksi vitussa sun pitää tehdä sellaisia melodioita, joita sä et pysty kunnolla laulamaan?" Aaltonen ja nuorempi Hynynen paikkaavat hienosti taustalauluilla. Ja Tuomas soitti taas hienot syntikat pohjalle.

BONUKSET:
ISÄ, POIKA JA PAHA HENKI
Lähtökohtana oli Black Sabbath, hidastempoinen Entombed ja Mannhai, jota Hynynen on diggaillut koko kevään. Biisi on hyvää riffittelyä ja sanatkin ovat kohtalaiset, vaikka syntyivätkin pakon edessä juuri ennen laulusuoritusta. Laulu on vaan sellaista mesoamista, ettei sitä enää vanhat miehet jaksa. Tämä on luultavasti niitä biisejä, joista vanhemmat fanit tulevat purnaamaan, että "sehän on teidän paras biisi, miksei se ole levyllä?".

RAKKAUS JA MINÄ 6-0
Meidän versio Eppujen Njet njetistä tai Miljoonasateen Marraskuusta. Oli pakko kokeilla, että osaanko kirjoittaa sellaisen perinteisen "minut on jätetty" -tekstin. Aika meidän näköinenhän siitä tuli. Ja riffi kumartaa vahvasti Peer Gyntin suuntaan. Oli aivan kalkkiviivoille saakka mukana levyllä, mutta juuri ennen masterointia päätimme, ettei biisi sovi kokonaisuuteen.

KUKKO LAULAA
Erittäin vanha kertosäe liitetty uuteen biisiin. Riffissä on jotain, joka muistuttaa vanhan liiton hevistä, siksi Karmila teki soundistakin hieman tummemman. Biisi oli pitkään menossa levylle, mutta todettiin loppukahinoissa ehkä hieman tylsäksi. Sanat ovat helvetin henkilökohtaiset, ja jopa aika onnistuneet. Harmitti hieman, että biisi piti pudottaa.

VIIMEINEN LAUSE
Tämäkin oli vahvasti menossa levylle asti, kunnes Karmila raakkasi sen demon kuultuaan. Oli oikeassa, vähän junnaavahan tämä on. Onnistui kuitenkin äänityksissä todella hyvin. Hongisto ja Sinkkonen heittävät hienoa futiskuoroa taustalla.

Tarinointi jatkuu studiopäiväkirjoilla lähipäivinä ja -viikkoina.

hynynen elokuussa 2003

OSA 3

TIKKALAN RAITTIUSSEURA PERUSTETAAN
ENSIMMÄINEN SESSIO 19.-29.5.2003

PAIKKA:
Paroni von Hongstonin kartano Tohmajärvellä

HENKILÖT:
Mikko Karmila "Häst av Guglund": äänitys, tuotanto, sovitus, vittuilu, viinan veto ja sammuminen olohuoneeseen
Jouni Hynynen "Irwin Rommel": kitarointi, laulu, huuto, muiden suoritusten vittumainen kyttäys, urheilu ja viinan veto
Janne Hongisto "Paroni von Hongston" (kämmäillessään "Parodi"): basso, työelämä, sohvatuoliin sammuminen jo klo 23 jälkeen
Jari Sinkkonen "Boring Jeltsin": rummut, puhelin ja matkat Norjaan

Hynynen hakee lievästi päihtyneen Karmilan Lappeenrannan asemalta sunnuntai-iltana. Kipon Anssi tuo meille muutaman mikrofonin lainaksi rumpuäänityksiä varten. Kiitämme ja suuntaamme kohti Tohmajärveä. Seikkailu on valmis alkamaan.

Matkalla haemme Imatralla sijaitsevasta keikkabussistamme sinne jääneet huomattavat alkoholivarastot. Tunnelma alkaa kohota. Karmila sammuu ensimmäisen kerran joskus Simpeleen jälkeen.

Perille päästyämme suunnittelemme tulevan tarkkaamon paikkaa, kasailemme hieman kamoja ja vedämme, kenties hieman yllättäen, viinaa.

Karmila sammuu nopeasti. Hynynen ja Hongisto kuuntelevat koko yön Dead Kennedystä ja Maritta Kuulaa ja kuolaavat.

MAANANTAI 19.5.
Krapulaiset miehet jatkavat suunnittelua. Lähdemme Joensuuhun hakemaan lisää viinaa ja äänitystarvikkeita. Sinkkonen soittaa tulevansa Lappeenrannasta puolen päivän jälkeen.

Haemme Väänäsen Jonen studiolta mikkitelineitä ja rumpumattoja, mies lainaa niitä auliisti. Ostamme helvetillisen määrän ruokaa ja alkoholia. Kuuntelemme autossa Metallican Justice for All -levyä ja ihmettelemme sen soundeja. Ne ovat aivan käsittämättömän paskat.

Sinkkonen mutustaa pullaa keittiössä kun saavumme. Alamme rakentaa tarkkaamoa toden teolla. Teemme sen Hongiston työhuoneeseen. Rummut kasataan Hongiston olohuoneeseen. Ne valtaavat vain murto-osan tuosta käsittämättömän massiivisesta salista.

Yöllä katselemme chattiä ja laitamme muutaman viestin Susanna Tervaniemelle nimimerkeillä "Tohmajärven raittiusseuran nuoriso-osasto" ja "Tikkalan ikinuoret". Viestien tasoa kuvaa esimerkki "Selvänä olet symppis, pilvessä olet kymppi". Tottakai ne sensuroi sen muotoon "selvänä olet symppis". Vituttaa tuommonen, me syydämme Maikkarille rahaa ja ne kehtaavat vielä muuttaa viestien sisältöä.

TIISTAI 20.5.
Päivä alkaa krapulalla ja rumpujen mikityksellä. Karmila käskyttää, Hynynen vetää piuhaa. Sinkkonen ja Hongisto poistuvat kaupungille, Sinkkosella on tarkoituksena käydä lainaamassa Karjalan musiikin Olli-Matilta (Kumikameli, 51 Koodia, Lossimiehet ja mitä niitä muita nyt onkaan) pari virveliä varmuuden vuoksi. Ja Alkossakin pitäisi käydä.

Sinkkosen palatessa Karmila ja Sinkkonen tekevät rumpucheckin. Homma saadaan haltuun nopeasti. Tämän jälkeen Karmila ja Hynynen tekevät tietokoneelle demokitarat ja -laulut joka biisistä. Samalla käydään biisien temmot läpi. Minä olen hidastuu muutamalla pykälällä. Sinkkoselle asiaa ei tietenkään kerrota.

Päätämme pudottaa Perkeleen työtä -biisin kokonaan pois. Karmila on sitä mieltä, että sitä voisi tarjota Popedalle. Hynynen ymmärtää vihjeen ja biisi unohdetaan.

Biisilista näyttää siis tässä vaiheessa tältä:

1. Minä olen
2. Helvetistä itään
3. Veri valuu maahan
4. Yö päivää keinuttaa
5. Tämän taivaan alla
6. Rakkaus ja minä 6-0
7. Kuningas Mammona
8. Tuonen joutsen
9. Kukko laulaa
10. Raudanlujat

Ja bonukset:

11. Viimeinen lause
12. Isä, poika ja paha henki
13. Kaksonen

Illalla Karmila soittaa meille Mötley Crüen Mötley Crüe -levyä (eli sitä, mikä on tehty ilman Vince Neiliä) ja me pidämme sitä merkittävimpänä löytönämme vuosiin. Päätämme, että huomisiin rumpuäänityksiin pitää saada jostain lehmänkello. Muutakin kuunnellaan. Cultin Cultia (se missä on se pukki kannessa) ja Slayerin Seasons in Abyssia.

Osallistumme jälleen chattiin. Tällä kertaa nimimerkkeinä toimivat mm. "Tikkalan aseman nuoret ry" ja "Tikkalan nainti ja metsästys". Jälkimmäistä ei julkaista.

KESKIVIIKKO 21.5.
Sinkkonen, tuo kuolaava ihmisraunio, tuo lemmen siemenlinko, rakkauden kyntöaura, vompatti, laitetaan töihin. Ensin mies soittaa Olli-Matille ja kysyy lehmänkelloa. Sellainen löytyy Karjalan musiikista ja Sinkkonen lupaa ostaa sen. Hongisto lähtee hakemaan.

Sinkkonen vetää aurinkolipan päähänsä ja aloittaa paukuttamisen. Hieman yli viiden tunnin päästä kolmetoista biisiä on purkissa ja ukko on lievässä päihteessä. Ei mitään ongelmia siis, joka biisistä korkeintaan kaksi ottoa ja se on siellä. Lehmänkellokin saatiin mukaan, tuota 80-luvun muinaisjäännettä voi ihailla Kukko laulaan -b-osassa. Ainoan ongelman muodostaa Kuningas Mammonan uusi sovitus, Karmila haluaa nimittäin ensimmäisen kertosäkeen jälkeisen riffin soitettavan triolina ja sehän on meille täysin uutta. Sinkkonen harjoittelee ja arpoo hetken ja vetää sen sitten nauhalle. Melkein kuin ammattilaiset.

Hynynen käy lenkillä, nostelee vähän rautaa Hongiston penkillä ja sitten alkaa armoton viinan juonti. Samalla mietimme kitarakaapille järkevää paikkaa äänitysten ajaksi, asuin- tai äänitystiloissa se ei voi huutaa, siitä lähtee niin helvetillinen mekkala. Päätämme sijoittaa sen ulkorakennukseen. Sille pitää rakentaa äänieristetty laatikko. Hongisto soittaa Nykäsen veljeksille, noille riuskoille nuorukaisille, kolleille, jotka jaksavat vielä riuhtoa ja nauttia elämästä. He lupaavat tulla perjantaina. Nuorempi lupautuu myös meille kuskiksi huomiseen Muuvi-gaalaan, pitäisi kuulemma jostain syystä olla sielläkin. Äänitysten kannalta se käy hyvin, Mikko pääsee editoimaan rumpuja. Sillä menee siihen kuitenkin koko päivä ja osa perjantaistakin.

Illan hämärtyessä päätämme lähteä Joensuuhun baariin, Hongisto soittaa kuskin, hän saapuu (olemme ihmeissämme, sehän on nainen. Mikä se oikein on? Miksi sillä on noin isot keuhkot?) ja lähdemme kirkolle. Ilta on päihteidentäyteinen.

TORSTAI 22.5.
Heräämme jostain. Karmila soittaa, että se on jossain. Alamme koota elämämme puzzlea.

Nuorempi Nykänen saapuu ja hyppäämme hienoon vuokra-autoon, minibussiin. Haemme Karmilan sieltä jostain ja suuntaamme Hongistolle. Karmila jää kyydistä ja toteaa, että "taidanpa aloittaa työpäivän tukevalla tauolla". Suomme sen hänelle. Ennen Hongistolta lähtöä haemme kellarista viinaa.

Matka Helsinkiin on helvetin pitkä. Matkalla haemme Lappeenrannan treenikämpältämme akustiikkalevyjä sitä huomenna rakennettavaa kitaraboksia varten. Vedämme lonkeroa ja Campari-tuoremehua. Krapula ei meinaa hellittää, on pakko ottaa tirsat. Ei edes Mikko Alatalon kokoelmakasetti piristä.

Hynynen herää Lahden moottoritiellä. Sinkkonen roikottaa heti silmien avauduttua Camparia nenän edessä. Pakkohan sitä on ottaa. Alamme päästä tunnelmaan.

Tapaamme toimittaja Isoahon ja levy-yhtiömme Rikalan saapuessamme VR:n makasiineille, tilaamme kaljaa ja jäämme odottamaan tulevaa. Hynynen havahtuu siihen, että Pronssisen ja Hopeisen Muuvin saajat on jo ilmoitettu, eikä Kotiteollisuudesta ole mainittu mitään. Alkaa tuntua vähän pahalta. Juhani Kansi (kuuluu Muuvin tuomaristoon) utelee, että joko jännittää. Hynynen ei myönnä. Siinä vaiheessa kun Kultaisen Muuvin saaja määritellään suomalaisimmaksi videoksi, jota tänä vuonna oli tarjolla, ei voi enää erehtyä. Pakko hakea lisää kaljaa ja vähän hitaasti.

No, Veijalainen (ohjaaja) ja Koskinen (tuottaja) hakevat sitten sen patsaan. Ja kyllä myökin siellä käydään pyörähtämässä. Ei sanota mitään, Veijalainen puhuu niin perkeleesti. Se on oikein, sillehän se patsas meneekin.

Ilvekseen jatkoille. Hongisto vääntää telkkaria kovemmalle ja huutaa, että "hei, myö ollaan tuolla" kun uutisissa ilmoitetaan Muuvi-voittaja. Sinkkosta alkaa hävettää ja hän hipsii Hynysen, Rikalan ja Isoahon luo Ilveksen takanurkkaan, jossa Hynynen on häpeämässä tätä hirveää saavutusta.

Hipsimme Tavastialle katsomaan Skreppersiä. Bändin johtaja Rade, joka on muuten tehnyt meidän kannet Tomusta ja tuhkasta -levyyn saakka, vittuilee meille, että meistä on nyt sitten tullut ihan salonkikelpoisia. On oikeassa. Alkaa vituttaa tosissaan.

Yöllä ajellaan takaisin Tohmajärvellä. Tunnelma on hiljainen, viina ei enää maistu. Olemme perillä joskus seitsemän hujakoilla. Karmila tulee avaamaan oven ja huomaamme, että miehen pohkeeseen on ilmestynyt tussilla piirretty pillu. Miehellä ei ole mitään käsitystä, että mistä se on tullut.

Itkemme itsemme uneen.

PERJANTAI 23.5.
Aamupäivä menee tekstiviestejä purkaessa. Onnitteluja Muuvista on tullut niin perkeleesti. Hynynen ei jaksa vastata yhteenkään.

Karmila jatkaa rumpujen editointia pitkälle iltapäivään. Hynynen, Hongisto ja Sinkkonen suuntaavat Joensuuhun hoitelemaan asioita. Hynynen käy ostamassa sen Mötley Crüen levyn ja Sinkkonen käy puhumassa itselleen testattavaksi hirveän määrän peltejä. Käymme myös Alkossa. Matkalla takaisin kuuntelemme YleX:ää, jonka Pop-uutisissa on jonkun Hynysen haastattelu. Se on antanut sen puhelimitse samaisena aamuna, mies ei vain itse muista siitä juuri mitään. Kuuntelemme myös jotain orkesteria, jonka sanoitukset kuulostavat huonolta Kotiteollisuudelta tai Niskalaukaukselta. Hongisto toteaa takapenkiltä: "Olemme luoneet hirviön." Mies on kerrankin oikeassa.

Nykäsen puuhaveljekset saapuvat ja alkavat väsäämään kitaraboksia. Autamme parhaamme mukaan eli pysyttelemme mahdollisimman kaukana työpisteestä. Hakkaamme halkoja Hongistolle kylmiä talvi-iltoja varten ja juomme kaljaa.

Alkuillasta boksi on valmis ja viritämme kitarakaapin paikalleen. Työt ovat tältä päivältä tässä, suuntaamme saunaan. Karmila saa Nightwishin Tuomakselta kutsun Tohmajärven "keskustaan" katsomaan paikallista bändiä ja päätämme lähteä sinne kaikki. Tilaamme taksin.

Ilta on sekava. For Whom the Bell Tollsin ne ainakin soitti, muuta Hynynen ei oikein muista. Ja Tuomaksen kanssa sovittiin, että se tulee soittamaan meidän levylle koskettimet. Itse asiassa Karmila oli varmaan sopinut asiasta jo aikaisemmin.

Ja Jumppasen Vesa on pakko mainita. Mies pitää piikkiä auki meille koko illan, harmi, ettei Hynynen huomisen työpäivän takia pysty vetämään viinaa kunnolla. Muutaman saunakaljan vain. Muitakin hurjia paikalla on, kuten eräs tyttölapsi, joka kiven kovaa väittää olevansa joku toimittaja ja haluavansa tehdä meistä syväluotaavan haastattelun Hongiston kartanolla. Se vissiin luulee, että toimittajuus nostaisi sen pisteitä meidän silmissä. Monestihan se on juuri päinvastoin, riippuu muodoista. Hynynen toteaa, ettei akoilla ole mitään asiaa lähellekään äänitystiloja. Tyttö ei usko, yrittää väkisin tunkea taksiin. Käsi meinaa jäädä väliin kun Hynynen räväyttää kiroillen oven kiinni. Sinne se akka jää huutamaan pihalle.

LAUANTAI 24.5.
Hirveä krapula. Vedämme piuhoja ja mikrofonin ulkorakennukseen ja alamme tehdä kitaracheckiä. Joudumme useaan otteeseen vaihtamaan mikin paikkaa, kitarakaapin asentoa ja johtojakin, ennen kuin homma alkaa toimia. Mutta sitten se toimiikin makeasti. Meteli on helvetillinen ja krapula alkaa hellittää. Kitarointi auttaa siihen vaivaan aina!

Hynynen soittaa kaksi raitaa peruskitaroita lähes joka biisiin. Työ on hidasta, sillä sovitukset muuttuvat ja osa riffeistä muuttuu Karmilan ja Hynysen yhteistyön tuloksena. Jätkät käyvät välillä kuuntelemassa, mutta Karmilan mulkaistessa vihaisesti he poistuvat.

Illalla avaamme punaviinit ja asetumme rauhallisin mielin katsomaan Euroviisuja. T.A.T.U on pettymys, ne eivät esiinnykään alasti, kuten olivat uhkailleet. Tosin, mitä näkemistä siinä olisi ollut, eihän niillä ole tissejäkään.

Parin viinilasin jälkeen suu alkaa napsamaan ja tilaamme taksin. Suuntaamme taas Tohmajärven keskustaan. Karmila on järkimies ja jää isännöimään taloa ja seuraamaan kuka voittaa Euroviisut.

Jumppasella on taas piikki auki meille. Vedämmekin muutamat paukut ja kuuntelemme tanssimusiikkia ja jätkien mouhuamista. Yöllä eksymme jatkoille jonnekin, jossa soi Irwin tauotta. Helvetin iso maalaistalo, joka toimii jonkun Suomen virallisen Irwin-seuran päämajana.

Venäjäkaljaa olisi tarjolla niin perkeleesti, mutta Hynynen joutuu kieltäytymään. Huomenna pitäisi kahdeltatoista aloittaa taas kitarointi. Mies poistuu yläkertaan nukkumaan, Sinkkonen ja Hongisto jäävät istumaan Irwin-maahan paikallisten alkuasukkaiden kanssa.

SUNNUNTAI 25.5.
Heräämme Irwinin soidessa. Isäntä, joka on jo aamuvarhaisella käynyt ruokkimassa 60 sonniaan, sanoo Hynyselle, että "Jouni, nyt olisi aika herätä, täällä maalla ei ole tapana maata iltapäivään" ja pistää Irwin dokumentin pyörimään videolta. Nousemme, otamme vaatteemme ja käymme. Kiitämme illasta ja yöstä.

Hätäinen aamupala ja sitten alkaa kitara soida. Se soikin pitkälle iltaan. Lisää peruskitaroita ja massaa. Ei mitään ihmeellistä raportoitavaa.

Illalla saapuu Atte Blom levy-yhtiöstämme paikalle ja keskitymme viettämään rauhallista iltaa. Tänään Hynynen ei koske päihteisiin. Jätkät vetävät parit saunakaljat.

Niin, ja Sinkkonen tekee helvetin hienon nimipäiväkakun. Onhan tänään Urpon nimipäivä. Juhlimme sitä.

VIIKON BAARIT:

1. Marinka (Tohmajärvi)
2. Jokela (Joensuu)
3. Piano-baari (Joensuu)
4. Ilves (Helsinki)
5. Tavastia (Helsinki)

MAANANTAI 26.5.
Kitarointi jatkuu. Lisää peruskitaroita, lihaa luiden ympärille. 5150 ja Shine-ei huutavat kostoa. Tuttu soundi alkaa muodostua.

Atte tekee meille helvetin hyvää pastaa, jota ehdimme syömään vasta illan hämärtyessä. Innostumme juomaan vähän viiniä ja mopo käynnistyy. Juomme hieman enemmänkin ja katsomme videolta pornoa. No, ei sentään, vaan Matti Ijäksen Katsastuksen ja nauramme kippurassa. Elokuva on nähty ties kuinka monta kertaa, mutta aina se toimii. Klassikko. Aloitamme myös saman ohjaajan Lahjaa, mutta kaikki muut paitsi Hynynen sammuvat sohvatuoleille. Hynynen sammuttaa telkkarin ja poistuu nukkumaan jättäen äijät pilkkimään. Meillä on sanaton sopimus: jos joku sammuu johonkin häntä ei herätetä. Olkoon paikka mikä tahansa, vaikka naisen päällä. No, sitähän pelkoa täällä ei ole.

TIISTAI 27.5.
Ja kitarointi jatkuu yhä. Lisää massaa ja melodioita. Hämyilyä. Karmila valittaa kipeytynyttä kaulaansa, epäilee sen johtuneen edellisen yön nauramisesta. Vanhat miehet nauravat niin harvoin.

Atte tekee taas illalla sapuskaa ja hankkii useamman pullon viiniä ruokajuomaksi. Miten sitä enää tämän reissun jälkeen mitään muuta osaa ruuan kanssa juodakaan, me ihmettelemme ja tuhoamme pullot illan hämärtyessä. Tällä kertaa katsomme sen Ijäksen Lahjan, joka toimii myös aivan vitun hyvin. Muuten rauhallista kalsarikännäilyä.

KESKIVIIKKO 28.5.
Ja lisää kitaraa. Ei mitään raportoitavaa musiikin saralta. Meillä nyt vain sattuu sen perussoundin tekemiseen menemään useampi päivä, vaikka Hynynen poikkeuksetta biisit vetääkin kerralla purkkiin. Mutta kun niitä kitaroita tulee niin saatanan paljon.

Illalla viemme Aten lentoasemalle ja suuntaamme Joensuun kirkolle. Kalja alkaa maistumaan, suu napsaa, naps, naps. Hynynen ja Hongisto jäävät baareihin kun Karmila poistuu Hongiston emännän kyydillä takaisin Tikkalaan. Miehet istuvat Jokelassa ja jossain uudessa paikassa, jonka nimeä Hynynen ei enää muista.

Yöllä soitamme Tikkalaan ja tilaamme sieltä taksin hakemaan. Se tulee halvemmaksi kuin se, että ottaisimme taksin suoraan Joensuun torilta. Omituista, matkaa tulee kuitenkin kaksi kertaa enemmän.

TORSTAI 29.5.
Muuttopäivä. Siirrämme tarkkaamon yläkertaan, ensi viikolla teemme bassot ja laulut siellä. Hirveä krapula vapisuttaa Hynystä, tavara liikkuu verkkaiseen.

Iltapäivällä kotiin huilaamaan viikonlopuksi. Ja tyhjentämään kassit. Ja hieromaan tekstejä. Ja tissejä kanssa, toivon mukaan.

VIIKON BAARIT:

1. Jokela (Joensuu)
2. joku teinihelvetti (Joensuu)

KUUNNELLUT LEVYT:

1. Mötley Crüe: Mötley Crüe
2. Dead Kennedys: Give Me Convenience or Give Me Death
3. Slayer: Seasons in Abyss
4. Audioslave
5. Metallica: And Justice for All
6. Mikko Alatalo: Maalaispojan parhaat (tai joku vastaava kokoelmakassu)
7. Maritta Kuula: Seitsemän henkeä
8. Irwin Goodman: Haistakaa vittu koko valtiovalta

LUKEMISTO:

Iltalehti, Iltasanomat, Hesari

TV:

1. Passeli-studio
2. MTV3 Chat
3. Suuri seikkailu

OSA 4

FAARAO FALLOS IV:n PALUU - KARMILA KÄÄNTYY USKOON
TOINEN SESSIO 3.6.-20.6.

PAIKKA:
Faarao Fallos IV:n pyramidi Tohmajärvellä

HENKILÖT:
Samat kuin ensimmäisessä sessiossa (valitettavasti)

MAANANTAI 2.6.
Hynynen hakee Karmilan jälleen Lappeenrannan asemalta. Junasta tulee muuttunut mies. Äijä kantaa virsikirjaa kainalossa ja kampaus pastorijakauksella. "Nyt ei juoda viinaa pitkään aikaan", toteaa tuo Jeesuksen morsian. Oli kuulemma melkein pyörtynyt kävellessään Viidettä linjaa ylös Hakaniemestä.

Tikkalan hallitsija Faarao Fallos IV tulee vastaan meitä saapuessamme Hongiston pihaan. Se on Hongiston uusi lempinimi. Mies väittää treenanneensa bassoja viikonlopun aikana. Myös Hynynen on ollut ahkera, kaikki biisit ovat viimein saaneet tekstin. Mutta työtä se vaati, voi luoja, kuinka se vaatikin asiaan paneutumista.

Hynysen illan ohjelmaan kuuluu iltalenkki, hieman raudan siirtelyä ja sauna. Ja pari saunakaljaa.

TIISTAI 3.6.
Bassohelvetti alkaa. Varsin pian ilmenee, että kyseessä on sävelarpajaiset. Hynynen kyttää, että kuviot menevät oikein ja välillä joudumme käymään biisejä läpi tosissamme, riffit ovat matkan varrella sen verran muuttuneet. Hongisto sopeutuu tilanteeseen siten kuin pystyy. Kesken Minä olen -biisin soiton mies päättää poistua saunaan.

Hynynen nostelee rautaa samaan aikaan kun Hongisto vetää bassoja. Miehistä meininkiä. Ja illalla innostutaan vetämään vähän viinaa ja katselemaan (taas) Ostos-TV:tä. Reijo Salminen esittelee Passeli-tietokoneohjelmaa. Loistavaa viihdettä, naurattaa niin vitusti. Reijo päihittää jopa Sotkan mainokset!

KESKIVIIKKO 4.6.
Basson soitto jatkuu, noin puolet biiseistä on vielä soittamatta. Hynynen suuntaa aamulla kaupungille ostoksille. Alkossa pitää käydä ja levyliikkeessä. Matkalla hän näkee täydellisen perseen ja viestittää siitä myös Tikkalaan.

Sillä välin Tikkalan hallitsijan Faarao Fallos IV:n pyramidin on vallannut joensuulainen kuvausryhmä, joka tekee dokumenttia Sub-TV:lle. Hongisto soittaa bassoja ja ryhmä kuvaa. Ja haastattelee meitä. Myös Sinkkonen, tuo ihmisyyden meripoiju, on saapunut tiluksille. Poseeraamme kameroille ja olemme ryhmälle mieliksi. Se me nykyisin osataan. Meistä on tullut niin vitun ystävällisiä. Hakkaamme halkoja ja kaadamme kuvausryhmän mieliksi yhden pihan puista. Ihan vaan huviksemme.

Hongisto saa bassonsa soitettua. Innostumme asiasta ja päätämme juhlistaa tilannetta. Teemme sen alkoholituotteilla. Yllättävää, eikö totta? Parkkisen Sami ottelee meistä valokuvia ja mehän poseerataan taas niin perkeleesti. Tarkoitus on illalla lähteä Tohmajärven Marinkaan ottamaan kuvia, mutta emme jaksakaan. Tuijotamme telkkaria ja juomme viinaa. Passeli- studio ja Salmisen Reijo toimivat yhä! Olemme Reijo-koukussa!

TORSTAI 5.6.
Pikkunen krapula. Hynynen ja Sinkkonen yrittävät parantaa sitä punttitreenillä. Hynynen käy jopa sitä ennen lenkillä. Erittäin terveellistä toimintaa krapula-aamuna.

Hongiston suoraan särön kautta pöytään soitetut bassot ajetaan tänään vielä bassokaapin läpi, saadaan soundiin vähän tukevuutta lisää. Siihen menee melkein koko päivä. Illan suussa Hynynen pääsee tekemään ensimmäiset laulut. Aloitamme sinkkujen b-puolilla. Hynynen vetää Viimeisen lauseen ja Kaksosen. Ei tuota mitään ongelmia. Sinkkonen ja Hongisto vetävät vielä hieman futiskuoroa päälle ja biisit ovat siinä.

Ja lisää toimittajia pukkaa. Hynynen käy hakemassa Kiteen asemalta pari tyttöä, jotka ovat lupautuneet tekemään pientä dokumenttia sessioistamme levy-yhtiömme käyttöön. Ilta menee viinaa juodessa, tyttöjä naurattaessa ja uutta Metallicaa kuunnellessa. Itse asiassa kuuntelemme sitä pitkin päivää ja yöllä hirmuisessa kännissä se alkaa toimia. Saatanan miehekäs meininki.

Niin ja saamme kuulla kuinka toinen tytöistä, Tiia, laulaa Audioslavea ja CMX:ää. Se on hirveää kuultavaa. Ajatelkaa nyt, humalainen nainen ja epävireinen laulu. Huh, huh.

PERJANTAI 6.6.
Aamulenkki ja punttitreeni, krapulalääkkeistä parhaat. Tytöt tekevät haastatteluja ja kuvaavat miljöötä. Hynynen laulaa Tuonen Joutsenen ja pari muutakin biisiä. Ei mitään ongelmia, vire ja meiniki ovat hyvät. Ilmeisesti mies on kehittynyt hieman. Jo oli aikakin, saatana!

Käymme Kiteellä pizzalla ja viemme tytöt takaisin asemalle. Puutteessa elävät miehet eivät jaksa katsella heitä kauempaa. Kun tytöt hyppäävät junaan ja Hongisto, Hynynen ja Sinkkonen autoon, niin Sinkkonen toteaa: "Nää ei antanu, ei muuta kuin tänään baariin ja uutta matoa koukkuun." Päätämme tehdä näin. Illalla löydämme itsemme Joensuun Jokelasta. Paikallinen studiokeisari Jone sammuu Hynysen kainaloon. Sympaattista. Se mies ei ihan vastaa naista.

Ei tartu kala koukkuun, ei. No, ei myö oikeesti edes vongata. Hyppäämme taksiin ja ajamme Tikkalaan, ihailemme kaunista auringonnousua ja sumuisia peltoja. Yllätämme Karmilan olohuoneesta, mies istuu nukahtaneena sohvatuoliin. Mutta mies ei ole vieläkään ottanut pisaraakaan viinaa tällä viikolla! Hän on todella ottanut Jeesuksen sydämeensä.

LAUANTAI 7.6.
Aamuinen kauppareissu tuottaa yllätyksen. Karmila ostaa siideriä. Mies alkaa tulla järkiinsä.

Lisää lauluja koko päivä. Tahti on rauhallinen, välillä hörpitään teetä ja pidetään pitkiä taukoja. Silti homma tuntuu etenevän. Pienestä krapulasta johtuen vedämme koko päivän rauhallisia lauluja. Jos krapulassa huutaa tosissaan niin lähtee helposti taju ja ääni. Mm. Kukko laulaa saa äärimmäisen hienon kertosäkeen krapulaherkkyyden ansiosta.

Teemme töitä myöhään. Illan hämärtyessä saapuvat Nykäsen hullut veljekset ja Markku paikalle. Innostumme vetämään kossua ja kuuntelemaan uutta, tämä saattaa tulla yllätyksenä, Metallicaa. Myös uutta Radioheadia yritämme, mutta emme ole nyt vinkumistuulella. Vaihdamme sen Slayerin Seasons in Abysiin. Se toimii aina.

Baariinhan sitä on taas lähdettävä. Hyppäämme Hynysen autoon ja kuuntelemme, tämä saattaa tulla yllätyksenä, uutta Metallicaa. Juomme Minttuviinaa. Metallica ja Minttuviina toimivat molemmat. Ajamme Joensuun kirkolle ja käymme jossain baarissa, Hynynen ei muista missä.

Tulemme yöllä takaisin, juomme Minttuviinan tyhjäksi ja kuuntelemme ensin Hynysen autossa, sitten Faarao Fallos IV:n olohuoneessa, tämä saattaa tulla pienenä yllätyksenä, uutta Metallicaa. Toimii, saatana, kuin Hynysen alapää, joka alkaa puutostilan takia käymän jo aika yliherkillä kierroksilla.

Nukkumaanmenosta ei ole mitään havaintoja.

SUNNUNTAI 8.6.
Hirvee krapula. Hynynen herää vasta iltapäivällä. Heräämisen jälkeen Hynynen ja Hongisto kuuntelevat vanhaa Juicea olohuoneessa ja purskahtelevat itkuun. Ja tämä on totta.

Illan suussa yritämme vetää Yö päivää keinuttaa -nimistä äijäballadia, mutta Hynysen ääni ei pysy vireessä. Siirrymme siis huutamaan, sehän ei vaadi minkäänlaista taitoa. Vedämme Kukko laulaa -säkeistöt ja Rakkaus ja minä 6-0 - ja Veri valuu maahan -biisit kokonaisuudessaan. Päivä on pulkassa näiden jälkeen. Hynynen yrittää saada unta, mutta eihän se selvänä onnistu. Uni on katkonaista ja toimii eroottisten unien temmellyskenttänä. Ahistaa todella.

VIIKON LEVYT:

1. Metallica: St. Anger
2. CMX: Lepattajat (single)
3. Slayer: Seasons in Abyss
4. Radiohead: Hail to the Thief (ei sitä vikinää kauaa jaksanut kuunnella)

SANONNAT:

1. No, mikä ettei! (lausutaan Simo Salmisen äänellä)
2. Hongisto: Eiku...
3. Karmila: Voisitsä Hongisto virittää ton basson ja soittaa tän biisin nyt kerrankin oikein?
4. Karmila: Eiköhän pojat pyydetä tänne vielä muutama kuvausryhmä, saatana!
5. Karmila: Vittu, viimeiks kun äänitettiin meillä, niin siellä ei käynyt yhen yhtä ylimääräistä ihmistä, eikä varsinkaan yhen yhtä kuvausryhmää, saatana!
6. Karmila: Sitten ku kuvaatte, niin pitäkää huoli, ettei mua niissä kuvissa näy, saatana!
7. Karmila: Faktahan on se, että silloin kun me tehdään Jounin kanssa lauluja niin täällä tarkkaamossa ei ole ketään muita. Painukaa vittuun, saatana!
8. Sinkkonen: No, ei muuta kun tänään baariin ja uutta matoa koukkuun!

TV-suosikit samat kuin edellisellä viikolla

VIIKON BAARIT:

1. Jokela (Joensuu)
2. Piano-baari (Joensuu)
3. joku ihan hirvee mesta (Joensuu)
4. Pizza-pojat (Kitee)

Muita faktoja:

Kaikkia panettaa niin perkeleesti. Hongisolla vois olla mahdollisuuksia, mutta ei se taida iljetä. Hynynen ja Karmila nimittäin nukkuvat seinän takana.

MAANANTAI 9.6.
Jeesus niittää satoaan, Hynynenkin kääntyy uskoon. Nyt saa jäädä pullot kauppaan pitkäksi aikaa.

Aloitamme päivän kuuntelemalla kaikki äänitykset läpi ja miettimällä, että mitä pitäisi vielä tehdä. Aika helvetisti, joudumme toteamaan. Ei muuta kuin töihin.

Hynynen laulaa Tämän taivaan alla ja Yö päivää keinuttaa -biisien matalat osuudet. Korkeitakin yritetään, mutta miehellä ei kestä ääni. Päätämme pitää huomenna kitarapäivän, jotta kurkku saa hieman levätä.

E muuta raportoitavaa. Illalla Hynynen, Hongisto ja Karmila urheilevat, tämä saattaa tulla yllätyksenä, Metallican tahdissa. Hynynen nostaa rautaa ja Karmila kuntopyöräilee. Hynynen kirjoittaa myöhään yöhön tätä päiväkirjaa ja vastailee fanikysymyksiin.

Ei tule uni tänäkään yönä. Unirytmit aivan sekaisin.

TIISTAI 10.6.
Aamulenkki ja raudan nostelua. Kunnon aamupala (Karmila opettaa Hynyselle kuinka kaurapuuro valmistuu mikrossa). Soittelemme lisää kitaroita, melodioita, linjakitaroita ja lisää massaa. Karmila soittaa jakoavaimella slideraidan Rakkaus ja minä 6-0:n alkuun ja loppuun. Rauhallinen koti-ilta.

KESKIVIIKKO 11.6.
Synabassopäivä. Karmila soittaa muutamiin biiseihin synabassot, lähinnä kertosäkeisiin. Se lisää potkua huomattavasti, vaikka ei uskoisi. Iltapäivällä Hynynen ajaa Lappeenrantaan ja heittelee siemeniä hedelmälliseen maaperään. Ja käy illalla katsomassa CMXn Night Trainissa. Homma toimii, vaikka pojat ovatkin selvästi treenikeikalla Provinssia varten. Paras soundi, mitä siinä baarissa on ikinä kuultu!

TORSTAI 12.6.
Ei muuta kuin takaisin Tohmajärvelle Falloksen pyramidille. Pakko ajella kuitenkin sairaalan kautta, jossa Hynysen suvun pää makaa letkuissa. Meinaa itku tulla kun katselee isäukkoa voimattomana sängyn pohjalla. Äijä kuitenkin kyselee ensitöikseen, että miten levy edistyy. Ja käskee ottaa varaston kätköistä laatikollisen tuontikaljaa pojille viemisiksi. Äijä on piilottanut kaljaa varastoon, ettei mutsi näe. Hyvä meininki.

Hynynen saapuu Tohmajärvelle, urheilee hieman, ja tämän jälkeen kaljalaatikko tyhjenee helvetin vilkkaaseen tahtiin. Kas, näin toimii osuuskauppaväki.

Karmila on editoinut tällä aikaa lauluja kuntoon. Toteamme Hongistolle, että hän on tänä iltana kuski kun lähdemme viemään raakamiksausta muutamasta biisistä Tuomas Holopaiselle. Haistakaa vittu, toteaa mies, mutta leppyy lopulta. Hän ajaa meidät Kiteen keskustaan. Menemme Teron (Nightwishin äänittäjä, monitorimiksaaja) kämpille. Tarjolla on Gorbatshov- vodkaa ja se käy tylysti kulmaan. Päädymme soittamaan kotistereoilla Panteraa kerrostaloyksiössä keskellä yötä aivan helvetillisellä volumella, ja Hynynen ja Karmila katsovat kun Tero ja Tuomas pitävät turpaanlyöntikisoja. Miehet läiskivät toisiaan avokämmenellä ja jollain ihme toteemikepillä ja nauravat päälle. Miesten meininkiä.

Timo Rautiainen soittaa Tuomakselle sopiakseen treeneistä (mieshän soittaa koskettimia muutamalla Niskis-keikalla). Hän pyytää samalla lähettämään sille "diiva-Hynyselle, joka ei edes nykyisin jaksa vastata minun tekstiviesteihini" terveisiä. Hynystä hävettää.

Taksi alle ja takaisin pyramidille. Hongisto vetää yksin viinaa olohuoneessa. Liitymme seuraan. Katsomme taannoisen chatti-showmme nauhalta ja sammumme aamuyöstä itkien.

PERJANTAI 13.6.
Perjantai ja 13. päivä. Emme kuitenkaan ole taikauskoisia. Päätämme lähteä Hongiston kanssa illalla baariin.

Sitä ennen tehdään kuitenkin rankasti töitä. Hynynen laulaa kuin kiimainen hirvi ja jälkeä syntyy. Teemme huutoja ja muutakin. Se vitun Yö päivää keinuttaa aiheuttaa aivan helvetillisiä ongelmia, varsinkin kun Hynynen tahtoo laulaa sen finaaliin vasta eilen saunassa keksimänsä melodian ja sanat. Melodia on helvetin kaunis (no, ehkä vähän imelä), ja sehän tietää ongelmia sellaiselle laulajalle, jolta laulun lahja puuttuu täysin. Työskentelemme muutaman tunnin ja Karmila toteaa, että "et sä sitä ton paremmin pysty vetämään koskaan, antaa olla, vaikka kyllähän se vähän vajaaksi jää". Keskustelemme hetken siitä, että miksi helvetissä miun pitää tehdä sellaisia melodioita, joita mie en oikeasti pysty vetämään. Emme löydä vastausta tähän.

Tietokonekin kaatuilee pari kertaa. Itse asiassa se on ruvennut tällä viikolla temppuilemaan tosissaan, kaatuu vähintään kerran päivässä.

Hongisto ja Hynynen ottavat taksin alle ja suuntaavat Joensuuhun. Ilta menee rattoisasti Jokelassa Hirvosen Kimmon ja Ellin seurassa. Elli ja Hongisto vertailevat mahojaan, Elli vie voiton, sillä on enemmän läskiä. Piano-baari on täynnä skinejä. Alkaa hieman pelottaa kun Elli huutelee, että "tuolla on niiden idioottien pomo, saatana!" Ukot ovat nimittäin sen kokoisia, ettei heidän kanssaan kehtaisi ruveta painisille.

LAUANTAI 14.6.
Aamulla suussa maistuu paska. Jää aamulenkit nyt väliin.

Työskentelyä kitarakiertojen parissa. Niihin meneekin koko päivä, aivan kuten ennenkin. Niitä tehdään nimittäin vähintään pari raitaa per biisi. Kitarakierrot ovat oleellinen osa Kotiteollisuus-soundia, vaikkei niitä aina soiton seasta kuulekaan. Ja vaikka me ollaakin nykyisin niin vitun salonkikelpoisia.

Iltapäivällä paikalle saapuu Mika Vuoto naisensa kanssa. Miehen on tarkoitus ottaa meistä promokuvia illan ja seuraavan päivän aikana.

Alamme kaljoitella. Kuuntelemme taas kaikki äänitykset läpi ja Hynynen ja Karmila tekevät muistiinpanoja, että mitä vielä pitäisi tehdä. Toteamme, että ei enää niin hirveästi. Vittu, valmistuuko tää paketti joskus? Toivottavasti.

Kesken myöhäisen ruokailun Trio Niskalaukauksen leiri soittaa Hynyselle. Miehet ovat viettämässä railakasta grillausiltaa. Hynynen joutuu lueskelemaan tiiviisti känni-suomi-känni -sanakirjaa, jotta saisi tolkkua miesten puheista, puhelin nimittäin kiertää tiuhaan mieheltä toiselle. Helvetin hyvä meininki.

Vuoto sammuu muutaman kaljan jälkeen naisensa syliin sohvalle. Poistumme nukkumaan, paitsi Hynynen, jonka täytyy vielä viiden aikaan aamulla vetää tukeva "iltapala".

SUNNUNTAI 15.6.
Karmila editoi lauluja sillä aikaa kun Vuoto ottaa bändikuvia. Ajamme Savonlinnan tienristeykseen, jossa seistä jököttää valtava kuollut puu, ja otamme helvetillisen nipun kuvia siitä sekä meistä. Taivas on uhkaavan näköinen, juuri sellainen kuin sen pitääkin. Otamme myös hieman kuolometallivaikutteisia kuvia jossain Tohmajärven viidakoissa.

Kevyt punttitreeni, vähän laulua ja sen jälkeen Sinkkosen tekemä aivan helvetin hyvä illallinen. Saatana, se mies osaa tehdä ruokaa! Kuuntelemme Hongiston vanhoja vinyylilevyjä, Havanna Blackiä, Sielun veljiä, Melrosea, Peer Gyntiä, kunnon 80-luvun meininkiä siis, ja juomme vodkaa. Karmila sammuu keittiön pöydän ääreen, me muut jatkamme pitkälle aamuun. Aamuauringon sarastaessa Hynynen sammuu Hongiston työhuoneen lattialle.

VIIKON SANONTOJA:

1. No, mikä ettei! (liioitellulla Simo Salmisen äänellä)
2. Karmila: Tässä kertosäkeessä on vain kaksi ääntä. Miks sä et voi nyt vaan laulaa niitä oikein?
3. Hynynen: Haista sinä, Karmila, vittu!
4. Karmila: Oho, kone kaatu!
5. Eiköhän polkasta tänä iltana baariin?
6. Perkele, vähän panettais.

MAANANTAI 16.6.
Karmila potkii Hynystä kylkiin joskus puoli yhden hujakoilla. "Se Tuomas tulee minä hetkenä hyvänsä, ois syytä siunkin olla hereillä silloin". Hynynen nousee ja keittelee kahvia ja syö mikropuuroa.

Tuomas saapuu, virittää kamansa yläkertaan ja alkaa takoa. Tämän taivaan alla ja Yö päivää keinuttaa saavat niin hienot finaalit Tuomaksen kosketinsoitinmaalailusta, että Hynysen leuka alkaa väpättää. Täytyy poistua välillä alakertaan rauhoittumaan ja puremaan alahuulta. Kaksi tuntia ja Tuomas on vetänyt koskettimet seitsemään biisiin. Käsittämätön tahti.

Hynynen huutaa krapulansa pihalle, Isä, poika ja paha henki valmistuu. Jätkät vetävät huutotaustat vielä päälle ja b-puoli -biisi on valmis. Helppoa kun sen osaa.

Paikalle saapuu naisia, Sinkkonen valmistaa jälleen aivan helvetin hyvän illallisen ja tunnelmointi punaviinin ja keskioluen kanssa voi alkaa. Ilta on kuitenkin rauhallinen. Kevyttä saunomista, hiljaista lempimistä ja sitä rataa.

Niin, ja kuunnellaanhan me vielä koko paska läpi. Että, oisko jotain unohtunut. Ei ole. Vittu, se on taustalauluja lukuunottamatta valmis!

TIISTAI 17.6.
Puramme Karmilan kamoja ja pidämme soittotreenit Juhannuksen keikkaa varten. Kokeilemme uusiakin ja päätämme ottaa ainakin kaksi niistä mukaan settiin. Soitamme tosin Nummirockissa perjantai-lauantai -yönä kello kaksi, joten yleisö on varmaan siinä kunnossa, etteivät ne mitään tajua. Mutta päätämme kuitenkin yrittää parhaamme.

Menemme vuokraamallemme mökille saunomaan, syömään ja juopottelemaan. Parin camparin jälkeen Karmila toteaa, että "se on Hynynen niin, että teidän täytyy vielä tehdä yksi nopeatempoinen biisi, muuten kokonaisuus on liian keskitempoinen". Hynynen sanoo miettineensä jo aikaisemmin samaa, päättäen kuitenkin olla välittämättä asiasta. Mutta koska Karmilakin asian sanoo ääneen, täytyy toimia. Päätämme äänittää levylle vielä yhden nopean biisin Helsingissä joskus heinäkuun alkupuolella. On vain yksi ongelma: sitä biisiä ei vielä ole sävelletty eikä sanoitettu. Edessä on siis haasteita. Niistä Hynynen pitää.

Hynynen uskaltautuu uimaan. Nyt kun laulut on tehty se on jo mahdollista. Ei haittaa vaikka nuha iskisikin.

KESKIVIIKKO 18.6.
Hynynen vie erittäin krapulaisen Karmilan Kiteen rautatieasemalle aamulla erittäin aikaisin. Miehellä on tukka sekaisin. Myöhemmin Hynynen kuulee, että Karmila on ollut tyytymätön junan vessan sisustukseen ja joutunut tämän vuoksi tekemään siellä hieman laatoitustöitä.

LOPPUVIIKKO
Rauhallista mökkeilyä perjantaihin saakka. Perjantaina keikka Nummirockissa. Suoritus on täydellisestä musakiintiön täyttymisestä huolimatta varsin hyvä. Pystymme venymään väsyneinäkin, se tuntuu hyvältä. Kone rullaa, vaikka osat eivät aina niin hyvässä kunnossa olisikaan. Varsinkin jos osaa voidella konetta sopivasti. Ja siinähän me alamme olla mestareita.

Sunnuntai-iltana Hongisto ja Hynynen ajavat Karmilan kamat Tohmajärveltä Helsinkiin. Öisellä paluumatkalla Hongisto herättää Hynysen ratista Luumäen kohdilla, mies on jo tovin nukkunut ajosuorituksen aikana. Onneksi on suora tie. Pari tuntia unta ja kohti Imatraa taustalaulusessioihin. Sairaalan kautta, ukko Hynynen makaa siellä vieläkin.

jatkuu...

OSA 5

IMATRA - TUO SUOMALAISEN KAUPUNKISUUNNITTELUN HELMI
PAHUUDEN POIKAKUORO LAULAA
KOLMAS SESSIO 23.6.-25.6.2003

PAIKKA:
Music Bros -studio, tuo älyn kehto

HENKILÖT:
Jouni "en oo nukkunu kuukauteen" Hynynen
Janne "Jack B. Sexual" Hynynen
Miitri "vittu, ku on vähän nuhaa ollu, ei nyt oikein biisit lähe", Danny Aaltonen

MAANANTAI 23.6.
Hynysen pahamaineiset veljekset saapuvat Imatralle hieman myöhässä (taiteilijat ovat sellaisia) joskus kymmenen jälkeen. Aaltonen availee hiljakseen tiedostoja ja tutustumme materiaaliin. Toteamme, että se on samanlaista paskaa kuin aina ennenkin, ongelmia ei varmaankaan tule. Itse asiassa pojat tulevat varmaan pääsemään hieman helpommalla kuin aikaisemmin, sillä mukana ei ole mitään esim. Ruumiinlaulajan kaltaista spektaakkelia.

Jätkät alkavat takoa. Helvetistä itään, Raudanlujat, Kukko laulaa ja Minä olen tehdään klo 18 mennessä. Aaltonen poistuu järkimiehenä perheensä pariin kun veljekset jäävät tuhoamaan 3 litran viinilaatikkoa. Ja isoa Jaloviinapulloa.

Illalla baariin, tottakai, vaikkakin Imatra on maanantaina varsin hiljainen paikka (se on aina). Istumme terassilla ja tapaamme tuttuja, Ina pyörähtää tontilla, Hongistokin käy juomassa oluen matkalla Tohmajärvelle. Käymme syömässä hyvän illallisen ja menemme moikkaamaan paitamyyjäämme Riialia baariin, jossa hän työskentelee. Illasta muodostuu kostea. Aika yllättävää.

Pöytäämme saapuu pariskunta, jonka keskimääräistä tukevampi miesedustaja juo nuoremman Hynysen kaljat ja polttaa vanhemman Hynysen sikarit. Pariskunnan viisikymppinen nainen puolesta iskee kiinni vanhemman Hynysen reiteen ja lupaa opettaa tälle lemmen salat. Veljekset juoksevat kirkuen ulos baarista.

TIISTAI 24.6.
Aaltosen saapuminen herättää Hynysen studion sohvalta. Alamme herätellä nuorempaa Hynystä. Miehellä on sivaritausta, joten herääminen ei tapahdu räväkästi. "Haista vittu", kuuluu vain sohvan pohjalta kun isoveli rämpyttää kitaralla Kuurankukkaa korvan juuressa.

Kahvia ja äänen availua. Jack B. Sexualin (se on nuoremman Hynysen uusin lempinimi) ääni ei krapulasta johtuen meinaa avautua, ja Aaltonen vetää suurimman osan päivän stemmoista. Iltapäivällä B. Sexualkin piristyy ja Yö päivää keinuttaa, Kuningas Mammona, Tuonen joutsen ja Tämän taivaan alla (tai suurin osa siitä) vedetään tämän päivän puitteissa. Vanhemman Hynysen leuka alkaa taas väpättää Yö päivää keinuttaan kohdalla, lopputulos on sen verran kaunista jälkeä. Mies poistuukin vaivihkaa studion nurkalle lueskelemaan sieltä löytyvää kaunokirjallisuutta. Ja Tuonen joutseneen jätkät vetävät aivan helvetin hienot kuoro-osuudet. Saatiinhan se taustakuorospektaakkeli kuitenkin tällekin levylle.

Työpäivän päätteeksi päätämme mennä Aaltoselle saunomaan. Vaimonsa Maria pyöräyttää herkulliset ruuat, isäntä lämmittää saunan ja Jaloviinapullo alkaa tyhjentyä uhkaavasti. Pian Hynysen huliviliveljekset tilaavat taksin ja poistuvat Imatran yöhön.

Vanhempi Hynynen pudottaa humalapäissään kännykkänsä baarin vessanpönttöön, noukkii sen sieltä nopeasti oman kusensa seasta, mutta se on liian myöhäistä. Puhelin ei enää suostu toimimaan.

Loppuillasta ei ole mitään havaintoja. Epämääräisiä muistikuvia siitä, että studiolla olisin yöllä jutellut jonkun vartiointiliikkeen äijän kanssa. Ollaan vissiin laitettu hälyt päälle, tai jotain.

KESKIVIIKKO 25.6.
"Kuka vittu mie oon ja miksi?", on vanhemman Hynysen ensin mieleen tullut kysymys aamulla kun hän herää juuri ennen Aaltosen saapumista. Vastaus ensimmäiseen kysymykseen palautuu mieleen pikku hiljaa, jälkimmäinen jää arvoitukseksi varmaan ikiajoiksi. Krapula on helvetinmoinen.

Pojat tekevät Tämän taivaan alla loppuun. Rakkaus ja minä 6-0 saa tämän jälkeen nopeasti perusstemmat, samoin Veri valuu maahan. Viimeisenä tehdään b-puolet, Viimeinen lause ja Kaksonen, joka viekin hieman odottettua pidemmän ajan. Aaltonen kehittää sen kertosäkeeseen helvetin hienon stemman. Siitä tulee lopulta niin hieno, että Hynynen alkaa olla jo sitä mieltä, että se pitää saada levylle. Katsotaan mitä Karmila sanoo asiaan.

Sinkkonenkin pyörähtää tontilla ja lähtee Hynyselle seuraksi, kun tämä käy ostamassa uuden puhelimen sen pönttöön pudonneen tilalle. Onneksi Teostot ovat juuri tulleet, muuten se ei olisikaan näillä tuloilla mahdollista. Siitä kai johtuu sekin, että viime aikoina Hynynen on ajellut poikkeuksellisen paljon taksilla. Junttitouhua.

Homma on paketissa illalla klo 18 hujakoilla.

Arvatkaapa miltä se tuntuu! Se tuntuu hyvältä. Jos vaikka pääsis kotiin lempimään ja nukkumaan univelat pois.

VIITTÄ VAILLE VAINAA
NELJÄS SESSIO 2.7.2003

PAIKKA:
Studio Finnvox B Helsingissä

HENKILÖT:
Jouni "ylipirteä paskiainen" Hynynen
Janne "karvainen taikina" Hongisto
Jari "eiks tää saatanan levy valmistu koskaan?" Sinkkonen
Mikko "mikä on ku ei oo pullo jo hanskassa?" Karmila

Hynynen on käyttänyt kesän ainoan vapaan viikonloppunsa tehokkaasti tekemällä biisin. Kone ei meinaa käynnistyä millään, kitaraa pitää hakata tuntikausia, ennen kun alkaa lähteä. Nopea demo biisistä tietokoneelle ja se on siinä. Ei muuta kuin tarjoamaan jätkille. Biisin nimeksi muotoutuu Viittä vaille vainaa. Johtuisikohan se siitä, että Hynysellä on juuri sellainen olo tällä hetkellä? Alkaa nimittäin musiikkikiintiö olla aivan finaalissa.

Pakkaamme auton tiistai-iltana ja lähdemme ajelemaan kohti Helsinkiä. Matka kuluu juopotellessa, naarasgorilla Hongisto ajaa. Kasaamme kamat Finnvoxin B-studioon ja alamme valmistautua illan rientoihin. Ilta meneekin mielikuvitusrikkaissa meiningeissä Ilveksessä ja Cornerissa.

TIISTAI 2.7.
Aamulla Finnvoxille. Sinkkonen käy Nosturin kautta, mies on nimittäin unohtanut humalapäissään rumpupeltinsä Lappeenrantaan. Onneksi lainapellit löytyvät Sub Urban Triben Alecilta.

Puolen päivän jälkeen alamme treenaamaan biisiä. Emme kuuntele biisistä tehtyä demoa, vaan opettelemme sen suoraan. Näin vältymme mahdollisilta rajoitteilta muodon ja tempon suhteen. Soitamme biisinraakileen noin kuusi kertaa, kehittelemme sitä Karmilan kanssa yhteistyössä hieman paremmaksi, ja alamme soittaa biisiä koneelle. Se vaatii kolme ottoa, sitten rummut on siellä.

Palautamme pellit ja käymme Alkossa.

Hynynen soittaa kitarat, Hongisto bassot, ja sitten on parin rentouttavan lonkeron aika. Karmila tarkistaa Hynysen sanat, hyväksyy ne, ja sitten alkaa laulu. Biisi menee yllättävän kivuttomasti, ongelmia ei ole. Muistuttaa suuresti +-0:n tekemistä, biisi on vain parempi. Kunnon rähinää.

Biisi on valmis joskus kahdeksan aikaan illalla. Pakkaamme auton ja alamme rentoutua. Vedämme viinaa, kun emme muutakaan rentoutumiskeinoa keksi. Paikalle saapuvat kansitaiteilija Scharin ja valokuvaaja Vuoto. Ihailemme uusia promokuvia. Helvetisti kuvia ja helvetin hyviä. Tulee ongelmia valintojen kanssa.

Olemme taas täynnä mielikuvitusta, marssimme Ilvekseen ja sen jälkeen Tavastialle vilkaisemaan 51 Koodia, jotka ovat jossain helvetin bändikilpailussa. Hyvin Joensuun miehet vetää, ei voi kuin ihmetellä, vaikka musa onkin enimmäkseen suunnattu tytöille. Hynynen näkee Subbareitten Joutsenniemeä, joka ihmettelee Hynysen tietämättömyyttä Weezeristä (Koodin pojat ja Happoradiokin vetää muutaman niiden biisin). Karmila ihmettelee samaa. Hynynen on ihmeissään, että mikä vitun Weezer, onko ne jotain pakoputkiosaston ukkoja? Joutsenniemi saa siitä kimmokkeen ja suuntaa Lostariin. Hynynen, Hongisto, Sinkkonen ja Vuoto eivät jaksa kävellä, menevät mieluummin Corneriin. Karmila ja Scharin poistuvat Tavastialta nukkumaan.

Aamulla koskee, mutta mieli on hyvä. Helvetistä itään on äänitysten puolesta nyt valmis. Ei muuta kuin muutamat keikat, lisää paskaa housuun ja sitten miksauksiin.

Että silleen...

hynynen elokuussa 2003

Ei ole mitenkään helppoa lähteä äänittämään demonauhaa uusista biiseistä, kun ei voi olla täysin varma onko niitä. Hynynen oli aloittanut biisien teon joskus keväällä 2004 ennen kesän keikkoja, ja joitain biisinraakileita raavittiinkin silloin kämpillä kasaan - mm. Kultalusikka oli yksi näistä - mutta muuten tuntui siltä, että aika heikoilla jäillä ollaan.

Elokuussa 2004 päätetään kuitenkin, että kädet pois munista ja töihin. Hynynen ja Sinkkonen käyvät aluksi kahdestaan harsimassa jotain tekeleitä kasaan, myöhemmin näitä jalostettaan rauhallisessa hengessä kolmestaan. Päätämme varata kylmän viileästi studioajan demon tekoa varten ennen syksyn keikkoja, niiden lomassa kun meitä ei kuitenkaan mikään voima studiolle saa. Se veisi hengen. Lokakuun keikkojen jälkeen on taas määrä aloittaa jo levyn äänitykset, joten kyllä ennen sitä jotain pitäisi saada kasaankin.

Ei muuta kuin hipin läski hyllymään. Treenailemme hiljakseen. Hynynen ei laula treeneissä vielä ollenkaan, Hongistolla ja Sinkkosella ei siis ole aavistustakaan biisien mahdollisesti sisältämistä melodioista. Ja jos ollaan ihan rehellisiä niin ei ole Hynyselläkään. Puhumattakaan sanoista. Mutta studioaika Imatralle on jo varattu, ei auta kuin painaa. Tiistai 21.9. on session alkamispäivä, joten sitä edeltävä viikonloppu kuluu kämpillä askarrellen, ja yöt menee runkatessa ja sanojen kirjoittamisessa. Eihän niistä valmiita vielä tule, mutta demolle aivan riittävän hyvät. Sanoittaminen on yliarvostettua puuhaa Suomessa muutenkin.

TIISTAI 21.9.2004
Aloitusaika on sovittu kymmeneksi aamulla, joten valumme paikalle joskus yhdentoista jälkeen. Soittokamat olemme vieneet Imatralle jo edellisenä iltana Gaia Musicin Tuomon, Peten ja Neuvostoliiton avustuksella, joten roudauksen osalta tilanne on hallussa. Varsinkin kun Music Brosin studiolla sattuu vielä olemaan pari rivakkaa teinipoikaa työnharjoittelussa. On mukava seurata kuinka Hongiston bassokaappi liikkuu hammastikkujen paksuisilla käsivarsilla. Ei auta mikään, Hynysen on pakko mennä auttamaan siinä vaiheessa kun pojilla alkavat finnit räjähdellä kasvoilla kantamisen paineessa. Joku raja se on teininkin kärsimyksille asetettava.

Kasaamme kamat, avaamme oluet ja alamme testailla soundeja. Tuttuun tapaan äänityshommia hoitaa Aaltonen. Aaltonen on hullu, mutta pätevä. Siedettävät soundit saadaan nopeasti kasaan ja villi leikki musiikin maailmassa on valmis alkamaan. Mutta sitä ennen nautitaan aamiainen. Tänä aamuna ruokana toimii keskiolut. Joku voitelee leivänkin. Hullu.Mutta asiat tärkeysjärjestykseen. Reippaat työnharjoittelijat jäävät vielä auttamaan Sinkkosta roudauksessa ja rumpujen kasauksessa kun Hynynen ja Hongisto rientävät kohti Imatran Alkoa. Evästäydennyksiä tehdään hieman yli sadalla eurolla. Ja tämä ei ole liioittelua. Onhan studioaikaakin varattu sentään kolme päivää.

Kasaamme kamat, avaamme oluet ja alamme testailla soundeja. Tuttuun tapaan äänityshommia hoitaa Aaltonen. Aaltonen on hullu, mutta pätevä. Siedettävät soundit saadaan nopeasti kasaan ja villi leikki musiikin maailmassa on valmis alkamaan. Mutta sitä ennen nautitaan aamiainen. Tänä aamuna ruokana toimii keskiolut. Joku voitelee leivänkin. Hullu.

Tarkoituksena on äänittää rummut, komppikitara ja basso kerralla sisään, melodiakitarat ja laulut tehtäisiin sitten myöhemmin. Aloitamme parilla suht helpolla, jotka menevätkin sisään "ykkösellä". Tällaisia ovat biisit nimeltään Vieraan sanomaa, joka oli valmis jo keväällä Kultalusikkaa äänitettäessä ja toimi toisena varteenotettavana sinkkuvaihtoehtona, ja Kylmän nujertama. Kylmän nujertaman riffistä tulee jostain syystä mieleen HIMin eka levy, pitäisi tarkistaa onko vastaavaa riffiä siellä, mutta kun eihän Hynynen omista sellaisia levyjä. Jääköön asia siis syssymmälle.

Jätkät ovat vielä hieman kipsissä, mutta tunnelma alkaa pikku hiljaa kohota. Hynynen väsää itselleen kossupaukut. Tämän jälkeen hymy ei katoa hänen naamaltaan ennen kuin vasta seuraavana aamuna. Ja iltaan mennessä alkaa naurattaa muitakin. Tajuamme, että meillähän on kaikesta huolimatta levyn ainekset kasassa. Ja hyvän levyn.

Paljon saadaan aikaan jo ensimmäisenä päivänä. Toimimme periaatteella 3-5 biisiä ja tupakkitauko + parit kaljat tai paukut. Rumpuja, peruskitaroita ja bassoja vedetään nauhalle 17 biisin verran, kaikki nämä tosin hieman hakevina, eihän biisejä ole ennen Karmilan mukaantuloa vielä varsinaisesti sovitettu ollenkaan. Lyhyt yhteenveto näyttää tältä. Sanat ovat vielä kesken, joten biisien nimet saattavat vielä muuttua:

1. VIERAAN SANOMAA
- Perus keskitempo KT -biisi, hyvä riffi ja mahtava kertosäe tyyliin "naiset seljälleen". Eihän ne kaadu, mutta yrittää aina saa

2. KYLMÄN NUJERTAMA
- Äijähevin ja hempeän kertosäkeen kaihoisa tandem. Riffi on rautaa, vaatii tosin tarkistusvierailua sylttytehtaalla. Kertosäe puolestaan viittaa sillitehtaalle

3. MURHEEN MAILLA
- Vitun hyvä riffi ja taivaallinen kertosäe

4. AAMU
- Ehkä liiankin perusbiisi meiltä, joutuu tarkkailun alle ja jälki-istuntoon

5. HELVETINPYÖRÄ
- Punkkia, vaatii sovittamista, mutta sen jälkeen se on wittu PARAS

6. KAIHOLA
- Pienen sovittamisen jälkeen käsissämme on miljoonia myyvä hitti. Mihin myö ne kaikki rahat oikein laitetaan?

7. EI KENENKÄÄN MAA
- Kerrankin Hynysellä on sanottavaa, kertosäe menee kuitenkin uusiksi. Se ei ole tarpeeksi hyvä näin hyvään biisiin

8. PERKELEEN TYÖTÄ
- Nopea KT -hitti Marilyn Mansonin ja AC/DC:n hengessä. Nimi oli olemassa jo edellisen levyn sessioissa, nyt sanojen idea on kuitenkin aivan toinen, parempi

9. SUOMI. NYT.
- Kertosäe vielä hieman hakusessa, mutta hyvä tulee. Ehkä PARAS. Nimi on vähän liian mahtipontical

10. HULLUUTTA JA HUMALAA
- KT soittaa heviä! Tästä tulee tykki

11. RASKAS KANTAA
- Helvetin hyvä riffi, muuten hieman hakusessa. Hyvä tulee kunhan joku tekee hyvän kertosäkeen ja sovituksen

12. KYLMÄ SYLI
- Tuleva suomi-rockin klassikko

13. POHJANMAAN KAUTTA
- Ilmiselvä hitti, ehkä liiankin ilmiselvä

14. SIEMEN ALLA ROUTAISEN MAAN
- Silkkaa runoutta, josta tulee pienen sovittamisen jälkeen levyn päätösbiisi. Ehkä

15. VIISI HAAVAA
- Paskaa, putoaa pois jo alkurähinöissä

16. "PILLU"
- Heviä Alice in Chainsin hengessä, kertosäe puuttuu. Kassellaan, mutta luultavimmin putoaa pois

17. "PROGE"
- Epätahtiriffittelyä, hyvä keikkabiisi varmasti, jos joku tämän joskus saa valmiiksi

Kuuntelemme tuotoksiamme ja käymme saunassa. Tuomo ja Pete saapuvat paikalle. Tilaamme taksin, menemme Buttenhoffiin syömään ja tämän jälkeen parin baarin kautta Cumuluksen yökerhon naistentansseihin vonkaamaan naisia. Sinkkonen ja Hynynen painivat baarissa koko illan. Ei varmaan tarvitse mainita, että se ei tee jo keski-iän ylittäneisiin naisiin juurikaan vaikutusta. Tuskin tekisi nuorempiinkaan, jos niitä paikalle olisi eksynyt. Emmehän ole Pohjanmaalla vaan sivistyneessä Karjalassa.

KESKIVIIKKO 22.9.2004
Hynynen skarppaa ja aloittaa melodiakitaroiden soittamisen pelkän kahvin voimalla heti kymmenen jälkeen aamulla, Hongisto ja Sinkkonen nukkuvat vielä. Totuuden nimissä on sanottava, että edellinen ilta tuntuu kropassa niin vahvana, ettei kahvia vahvempaa ole tarvis nauttiakaan, puhe sammaltaa muutenkin. Soittamiseen se tuo kuitenkin sopivaa herkkyyttä. Ainakin Hynynen kuvittelee niin.

Melodiakitaroihin menee aikaa noin tunti. Jätkät heräilevät ja valuvat tarkkaamoon, nukkumapaikkoinammehan on toiminut studion olotilat. Hetken mietimme sitä, että kuka on sammunut mihinkin ja mihinköhän aikaan. Sinkkonen ja Hynynen voivottelevat kroppiaan, ne ovat täynnä mustelmia eilisen painin jäljiltä. Nerous on jälleen ollut pinnassa yökerhon hämärässä. Muistikuvien palautuessa häpeä lisääntyy. Lopulta tulee mieleen, että ehkä olisi paras kaikille jos pienentäisi päätä ja leventäisi hymyä - haulikolla.

Siinäpä muuten oiva mainoslause Sakolle. Pienennä päätä, levennä hymyä - HAE SAKO valtuutetulta jälleenmyyjältäsi!

Ei muuta kuin lonkero huuleen ja laulamaan. Demolaulujen teko on mukavaa hommaa, sitä kun voi tehdä pienessä nosteessa, ja vähän isommassakin. Levyä tehdessähän se ei tule kysymykseenkään. 15 biisiä vedetäänkin suhteellisen rivakasti tyyliin ensin normaalit laulut ja sen jälkeen kaikki huudot putkeen. Ääni on viimeisen biisin jälkeen aika loppu. Samoin viinat.

Aaltonen keksii Kylmään sylin kertosäkeeseen niin hienon laulumelodian, että vanha päätetään jättää kokonaan pois. Samalla päätämme, että Aaltonen saa itse laulaa tuotoksensa. Näin tapahtuukin, ja klassikko on valmis.

Sinkkonen poistuu päivällä, Aaltonen illan hämärtyessä kun laulut on saatu tehtyä. Hynynen ja Hongisto löytävät vielä jostain 3 litran punaviinilaatikon, jonka tyhjennys alkaa samalla kun miehet kuuntelevat kahden päivän tuotoksia. Hynynen tekee muistiinpanoja, että mitä biiseille olisi oikein miesten mielestä tehtävä. Muistiinpanoja tulee aika liuta, mutta onneksi paljon on jo saatu aikaankin. Sen miehet myöntävät, ja pian viinilodju on tyhjä. Silkasta ilosta.

Ja eiku baariin. Istumme Bullsissa, siitä ei juurikaan ole muistikuvia. Eikä studiolle palaamisesta.

TORSTAI 23.9.2004
Hynynen herää sohvalta kymmenen hujakoilla täysin eri paikasta kun edellisenä aamuna, ja kaikki vaatteet päällään, kun Aaltonen saapuu naureskellen tontille. Hynystä ei naurata. Hongisto on jo poistunut taksilla rautatieasemalle. Taksin mies oli varmuuden vuoksi tilannut jo edellisenä iltana valmiiksi.

Aaltonen miksaa, Hynynen makaa, siinä päivän toiminta. Joskus viiden jälkeen iltapäivällä on valmista. Vieläkin tärisevä Hynynen hyppää autoon ja ajaa kotiinsa mukanaan tulevan Kotiteollisuus -levyn biisien raakileet. Samalla hirvittää ajatus tulevasta viikonlopusta, se kuluu nimittäin keikoilla.

No, joka tapauksessa kone on polkaistu käyntiin ja se potpottaa tasaisesti. Kohta kaasutetaan ja rotko odottaa.

OSA 2

Rakas vaaleanpunainen, pehmokantinen päiväkirjani. Olet ainoa ystäväni - niiden ruskeiden, lasisten ystävieni lisäksi - ja minä rakastan sinua. Minun on pakko kertoa sinulle nyt kauheuksista, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Olen tutustunut johonkin todella kieroon todellisuuteen, nähnyt maailman pahuuden ytimeen. Kerron Kotiteollisuuden studiosessioista Rappulan pariskunnan Petrax-studioilla, joissa on vahva tarkoitus laittaa alulle yhtyeen seuraava levy, mutta joka on hetki hetkeltä vaipumassa yhä syvemmälle ja syvemmälle perkeleellisyyden ­ lähinnä huumausaineden, ajoittain myös oman käden avulla harjoitetun seksin ­ loputtomiin syövereihin. Sitten suljen kantesi seitsenkertaisella lukolla ja syön avaimet. No, sori-i-i-i-i....

SUNNUNTAI 14.11.2004
Hynynen kurvaa Hollolan kirkonkylällä sijaitsevan Petraxiin, kreivi Krappulan linnan pihaan joskus kahdeksan aikaan illalla suoraan hautajaismenoista. Ei kuitenkaan omistaan, vaikka hän niin on jo kauan toivonutkin. Hongisto ja Sinkkonen ovat saapuneet hetkeä aikaisemmin ja seisovat pihalla tupakalla. Miehet eivät iloitse jälleennäkemisestä, vaan alkavat kiskoa kaljaa suruunsa. Samalla tutustutaan paikan omistajiin Petriin ja Tiinaan, juodaan kahvit ja kasaillaan soittokamat sisälle. Sinkkonen kasaa rumpunsa, muilla jää vehkeet levälleen. Kahvin jälkeen kysytään heti tärkeintä eli taksin numeroa. Se löytyy ja auto soitetaan paikalle. Miehet polkaisevat Lahden keskustaan baariin, jossa Viikatteen jäsenistöä onkin jo malttamattomana odottamassa. Seuraa alkoholinhuuruinen ilta ja yö, jonka aikana Hynynen ja Kalle mm. käväisevät jonkun baarin tanssilattialla villapaidat laitettuina housujen sisälle ja housut vedettyinä mahdollisimman ylös lähelle kainaloita. Myös sukat on vedetty lahkeitten päälle, harmi vain, ettei kummallakaan ole tennissukkia.

MAANANTAI 15.11.2004

Aamulla seikkailut jatkuvat Alkossa, ja kyseisen kaupan tuotteita investoidaan 150 eurolla. Viikatteen Kalle laittaa vielä paremmaksi ja tuhlaa 130 euroa pelkästään taksiin. Mies on myöhästynyt Baltian reissultaan ja joutuu menemään Helsinkiin taksilla. Ja vain myöhästyäkseen lautalta muutaman minuutin.Karmila saapuu paikalle ja toteaa sessioiden alkuasetelman haasteelliseksi, mutta ei yllättäväksi. Kotiteollisuus krapulassa studiossa ei ole mikään harvinainen näky, vaan pikemminkin enemmän sääntö kuin poikkeus.

Hynysen demokitarapäivä. Niitähän voi tehdä pienessä krapulassakin, jopa sitä parannellenkin. Hynynen soittaa siis 14 biisin kitarapohjat nauhalle, jotta Sinkkonen voi sitten ilman pelkoa rumpumikkeihin vuotavista kitaroista vetää biisien rummut nauhalle. Demokitaroihin ja biisien tempojen miettimiseen meneekin koko päivä. Lähes kaikki temmot putoavat suunnitelluista, pojilla on taas treenikämpillä ollut niin kova meininki, että kaikki biisit on pitänyt treenata ylitempoisina. Mutta älkää huoliko, kyllä siellä aika monta ­ yllättävänkin monta ­ nopeaa biisiä tulee olemaan. Eri asia sitten onko ne hyviä.

Illalla viiniä, lonkeroa, kaljaa ja musa-DVD:itä, mm. Juice, Slayer ja Don huonot pyörähtävät koneessa. Hynynen sammuu alakerran sohvalle.

TIISTAI 16.11.2004
Tiistaihan on perinteinen baaripäivä, toteavat nuo mainiot miehet viheltävissä maksoissaan, ja alkavat nauttia keskiolutta heti aamusta. Sinkkonen on vähän varovaisempi, sillä tänään on rumpupäivä. Karmila ja Sinkkonen tekevät lyhyen rumpucheckin. Hynynen laulaa biisien demolaulut koneelle samalla kun Jari soittaa luurit päässään biisin rummut. Aikaa näiden 14 biisin rumpuihin menee kokonaiset 4 tuntia. Taitaa olla uusi ennätys. Maksimissaan kaksi ottoa per biisi. Perusmeininki, hyvä meininki.

Sitähän on juhlittava. Jätkät polkaisevat illalla baariin. Hynynen hypnotisoi itsensä ja sammuu, jätkät kantavat miehen taksiin.

Kuten sanottua; perusmeininki, hyvä meininki.

KESKIVIIKKO 17.11.2004
Karmilan rumpueditointipäivä tarkoittaa sitä, että Kotiteollisuuden pojilla on vapaata. Sehän puolestaan tarkoittaa hulvatonta alkoholi-iloittelua.

Nuorempi Hynynen soittaa Lahdesta ja ehdottaa saunakaljoja. Kiinni vetäs, toteaa vanhempi Hynynen ja seurue suuntaa autolla keskustaan. Siellä miehet tekevät DVD ­ostoksia (mm. Judas Priestiä, Iron Maidenia ja Yesiä), ja havainnoivat, että Indica soittaa tänään jossain kuppasessa yökerhossa. Sinnehän on päästävä! Miehet päättävät lähteä studiolle saunomaan ja sen jälkeen baariin.

Karmila on edistynyt työssään ja biisit alkavat pian olla siinä kunnossa, että jyystökitaroita voi alkaa soittamaan huomenna aivan kuten on suunniteltu. Kotiteollisuus puolestaan alkaa heti saunan jälkeen olemaan siinä kunnossa, että taksin tilaus on esissä. Jostain syystä paikallinen taksikuski ei ole ollenkaan yllättynyt soitosta.

Myöhässä, tunteja myöhässä. Indica onkin jo soittanut Kotiteollisuuden valuessa paikalle. Uniklubi on lauteilla ja sehän miehiä kiinnostaa aivan vitusti.

Kotiteollisuus keskittyy siis alkoholiin. Ja Hynysen inttikaveri, eräs nimeltä mainitsematon kapteeni Kelloniitty keskittyy niiden kaateluun pitkin pöytiä. Igor käy esittelemässä jonkun Uniklubin tyypin Hynyselle, mutta juttu ei oikein irtoa. Hynynen ei juttele sellaisten jätkien kanssa, jotka käyttävät pipoa sisällä ja joilla on kajaalia, wittu.

Ensimmäinen ilta, jolloin Hynynen ei sammu. Kunto kohoaa.

TORSTAI 18.11.2004
Kitarapäivä. Hynysen peruskitaroita, kaksi raitaa per biisi. Muutama riffi muuttuu alkuperäistä paremmaksi. Muuten ihan perusmeinikiä, ja Karmilakin pääsee soittamaan muutaman pätkän kuten tapana on ollut.

Taukoja tuhlataan vastailemalla kotisivuille fanien laittamiin kysymyksiin. Kukin vastaa vuorollaan paitsi Sinkkonen, joka on jo suunnistanut käymään kotonaan. Sitä täytyy juhlia, Sinkkosen rakennuksesta poistumista nimittäin. Kotiteollisuus suunnistaa illalla baariin, Karmila jää yhä, kuten on tehnyt joka ilta, studiolle. Mies on järjissään. Tai sitten se on hullu. Tai rakastunut itseensä.

Hynynen ei muista mitn.

PERJANTAI 19.11.2004
Perjantaihan on hyvinkin perinteinen baaripäivä, toteaa Hynynen heti aamiaisen jälkeen. Tosin nyt alkaa tuntua jo siltä, että ehkä tämä alkaisi jo riittää. Mies jatkaa peruskitarointia ihan selvin päin, tai ehkä pienessä krapulassa. Hongistokin on sitä mieltä, että perjantai-ilta baarissa ei ole ammattilaisten hommaa. Liikaa tungosta.

Mitn ei muista Hynynen taaskaan. Jossain yökerhossa kuulemma joraamassa taas sukat lahkeiden päälle vedettynä, tällä kertaa Hirvosen Kimmon kanssa. Mies epäilee tuollaisia juttuja kateellisten panetteluksi.

LAUANTAI 20.11.2004
Tänäänhän on lähdettävä baariin, toteaa Hynynen saatuaan teksiviestin veljeltään, jossa päivitetään tänään Lahdessa esiintyvien artistien lista. Tervomaan Jonna olisi Sibeliustalolla ja Raggars Torvessa. Valinta on aluksi vaikea, mutta kuultuaan Petraxin Petriltä, että Kotiteollisuus on jo saatettu Sibeliustalon vieraslistalle, päättävät miehet mennä sitten katsomaan Jonnaa. Varsinkin kun kyyditkin on jo järjestyksessä.

Shin-ei ­kitarat, eli liki legendaariset jyrät vedetään biisien riffeihin ja kertosäkeisiin. Ja osaan säkeitöjäkin. Niissä menee mukavasti aikaa, varsinkin kun Karmila saapuu paikalle vasta joskus kahden aikaan iltapäivällä. Mutta eipä paikalla olisi ennen sitä soittokuntoisia ihmisiä ollutkaan. Varsinkin kun Hynynen ja Hongisto tulevat miehen kanssa samalla taksilla. Älkää kysykö mitä on tapahtunut. Kukaan ei muista mitn.

Töitä tehdään myöhään. Ja sitten saunaan ja Tervomaata katsomaan. Ihan kiva jos siitä tykkää. Hynynen tykkäsi kitaristista, rumpali löi omituisesti. Mutta ehkä se kuuluu tuohon musaan.

Tämän jälkeen suuntana on yllättäen baari ja tavoitteena aika rapsakkaat kännit. Nuorempi Hynynen sammuu kotinsa porttikongiin, kusee alleen ja herää siihen kun avovaimo herättelee häntä seitsemän jälkeen aamulla käytävän lattialla. Ennen tätä mies on käynyt herättelemässä naapureita ja kyselemässä, että “anteeksi, kukahan mie oon ja mihinköhän mie oon menossa?”

Pahuus kulkee suvussa. Ja kuolema.

SUNNUNTAI 21.11.2004
Nyt loppui viinanjuonti, toteaa Hynynen. Mielessä on se, että Keskisuomalaisen pakina pitäisi kirjoittaa huomiseen mennessä. Ja toki sekin, että pitäisi edes jotenkin selvitä hengissä ainakin muutama viikko eteenpäin. Että tämä levy saataisiin joskus valmiiksikin.

Päätöstä helpottaa se, että Hongisto lähtee rakennuksesta Joensuuhun hoitamaan asioitaan, mm. hakemaan tuoretta moottoripyöräänsä, joka miehelle saapuu jostain Hollannista. Älkää kysykö missä sellainen paikka on, jossain Norjassa varmaan.

Jyräkitaroita pitkälle iltaan. Ja tämän jälkeen Taru sormusten herrasta telkkarista. Ja sitä ennen tietenkin Mullan alla, joka on vittu PARAS! Brenda on ihana. Ja sen Naten veli on joku vitun homo!

Iloiset velikullat huomaavat saaneensa lemmikin. Hiiri vilistelee pitkin keittiön lattioita. Hynynen ja Karmila nousevat penkeille ja huutavat iik!

Uni ei meinaa tulla. Tai tuleehan se, mutta vasta aamulla.

VIIKON HARRASTEET:
1. Juice ­ Minä sunnuntailapsi DVD
2. Stray Cats ­ Rumble in Brixton DVD
3. Eläkeläiset ­ Sekoilun ytimessä DVD (PARAS!!!)
4. Slayer ­ Still reigning ­ DVD
5. Don Huonot ­ Olimme kuin veljet DVD
6. Alice in Chains ­ Music Bank - the videos DVD
7. D.A.D. ­ Good clean family entertainment you can trust DVD
8. Judas Priestiä, Metallicaa ja Maidenia fiiliksen mukaan

MAANANTAI 22.11.2004
Mukava herätä aamulla, kun krapula ei enää ravistele ruumista ja muutenkin olo on lähes normaali. Ei muuta kuin suihkuun ja sen jälkeen nauttimaan aamiaista, joka on aina Petraxilla ollut kohdallaan. Aina sitä ei vain ole pystynyt nauttimaan. Aamiaista häiritsee suru-uutinen, jonka Hynynen ilmoittaa. Uusi lemmikki oli menettänyt henkensä ei niin kovin tapaturmaisesti. Hynynen oli löytänyt sen loukusta käydessään suihkussa.

Jyräkitarat jatkuvat. Ja vähän päästään jo aloittelemaan maustekitaroitakin, eli niitä, jotka kunnon hevimiehistä kuulostavat aina vähän hintahtavilta, mutta Hynysen mielestä hyviltä.

Illalla pari lasia punaviiniä ja tämän kirjoittelua. Ja Kumman kaa piti myös katsoa, varsinkin kun se nyt jatkuu uusin jaksoin. Parhautta.

Huomenna bassopäivä, Hynysen ei tarvitse muuta kuin kytätä. Jätkät valuvat aamulla paikalle, katsotaan mitä tuleman pitää. Kello on nyt 01:44, kirjoittaja hörppää punaviinin loppuun ja palaa asiaan huomenna. Jos herää.

TIISTAI 23.11.2004
Sinkkonen tulee ensin, myöhemmin iltapäivällä Hongistokin valuu paikalle. Molemmat ovat levänneitä ja pirteitä. Hynynen ei, silmäpussit ovat miehellä jo melkoiset. Samoin pussit jalkojen välissä.

Ennen poikien saapumista Hynynen oli jo joutessaan kerennyt soittamaan Raskas kantaa ­biisiin aika psykoottisen melodian, johon ollaan hyvin tyytyväisiä. Tavoiteltava tunnelma on jotain “lääkkeet loppu” ­tyyppistä. Sehän käy tälle bändille, varsinkin nyt kun joka jätkällä tuntuu olevan vahvoja selkäkipuja ja lihaskramppeja.

Hongiston bassokamoja viritellään ja soitinta yritetään saada vireeseen. Se on vaikeaa ja vie parikin tuntia. Mutta viimein basistin seikkailut musiikin ihmeellisessä maailmassa ovat valmiina alkamaan.

Atte Blom levy-yhtiöstä valuu studiolle ja kuuntelee ihmeissään kuinka biisit kehittyvät. Tuskin saa kovinkaan ehjää kuvaa, mutta toisaalta eipä sitä ole vielä soittajillakaan. Hongiston bassoarpajaisia vedetään myöhään iltaan, välillä ne keskeytetään vain Frendien päätösjakson ajaksi, joka Karmilan on pakko nähdä. Illan päätteeksi koneelle ollaan saatu yhdeksän biisin bassot. Sekä Karmilan että Hongiston hermot ovat riekaleina. Hongisto on lähtenyt nimittäin talkoisiin aika vähän treenanneena, ja Hynynen joutuu illan aikana hyvinkin konkreettisesti opastamaan biisien kulkua. Illan päätteeksi Hynynen ja Hongisto katsovat vielä kahdestaan viiden jäljellä olevan biisin rakenteet..

Viikatteen Kalle ilmoittelee olemassaolostaan ja houkuttelee baariin. Miehiähän ei tarvitse kahta kertaa käskeä. Saunan jälkeen taksi alle ja Lahdessa miehet ovat joskus puoli yhden hujakoilla yöllä.

Paluumatkan tarjoaa Suomen valtio. Mutta ei siitä sen enempää. Joskus kapiaisystävistä on hyötyäkin.

KESKIVIIKKO 24.11.2004
Hynynen valuu yläkertaan nukkumaan joskus seitsemän aikaan aamulla, kun Blom jo katselee keittiössä aamu-TV:tä. Loppuyö ­ tai aamu oikeastaan ­ on mennyt YUP:n DVD:tä katsellen. Paikalla on myös Kalle, mutta hän on Sinkkosen ja Hongiston kanssa sammunut jo DVD ­katselmuksen alkumetreillä.

Herääminen tapahtuu joskus puoli kahdentoista hujakoilla. Tai jos sitä nyt voi heräämiseksi kutsua. Zombiet Hynynen, Hongisto, Sinkkonen ja Virtanen valuvat keittiöön hiljaisina miehinä kukin tahoiltaan. Nopea aamiainen ja bassojen pariin.

Jäljellä olevat biisit menevätkin yllättävän helposti. Johtuu varmaan Karmilan levänneisyydestä, Hongiston krapularentoudesta ja eilisestä treenaamisesta, mutta homma on valmis jo joskus iltapäivällä. Tulevan levyn pohjat ovat siis muutamia basso- ja kitaraeditointeja lukuunottamatta valmiit.

Nyt muutamaksi päiväksi kotiin huilaamaan, talkoot jatkuvat ensi viikolla Hongistolla. Kirjoittaja palailee asiaan siis silloin, ellei ole ensiavussa. Olette ihania, iik! Kiitos, te olette mahtava yleisö! Onko hyvä meininki? Huutakaa kovempaa!

Widdu, kirjoittaja nukkuu nyt pari päivää. Ja vähän hitaasti. Kiitos Rappulan pariskunnalle hyvistä tiloista ja ennen kaikkea hyvästä tarjoilusta.

VIIKON HARRASTEET:
1. Led Zeppelin ­ DVD
2. YUP ­ Helppoa katseltavaa DVD

SESSION SANONNAT:
1. No, soriii-i-i-i-i-i-i
2. Onko kova rappula?
3. Vittu, ku on kova rappula.
4. Hongisto: Jouniii-i-i-i, miten tää biisi menee?
5. Karmila: Wittu, et sä ikinä oo soittanu bassoa?
6. Ensiavussa kohdataan! (viitataan krapulaan ja lihaskramppeihin)
7. Sinkkonen: Miulla meni rumpuihin 4 tuntia. Mites kauan siulla meni Ameba bassoihin?
8. Nyt vähän panettais
9. Panisin! (kommentti Hongiston perseestä)
10. Vai meinas se Karmila pakottaa meidät tänään baariin (joka aamuinen kommentti milloin kenenkin suusta)

HYNYSEN LUKEMISTO:
1. Erotiikan maailma
2. Mauri Sariolan päiväkirja (Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä)
3. Jari Tervo: Myyrä

OSA 3

HENKILÖT:
Jouni Kalervo Hynynen: laulu, kitarointi, oksentelu, hannu karpoilu
- “Kukakohan tekis tämän levyn meidän puolesta?”

Janne Kristian Hongisto: hengailu, taksin tilailu
- “Pitäisköhän miunkin tulla käymään siellä yläkerrassa kuuntelemassa, että mitä työ ootte saanu aikaan? (5 min myöhemmin) Vittu, ettehän työ oo saanu täällä mitään aikaan!”

Mikko Santeri Karmila: äänitys, motivaation etsintä, “irkkailu”
- “Mä lähden nyt Stadiin, ensi viikolla ei sitten ryypätä ollenkaan. Koskee myös teitä.”

MAANANTAI 29.11.2004
Alkoholi on poistunut ruumiista, Hynysen keho on vetreä ja notkea kuin Pirkko Mannolalla. Se on ihana tunne. Nämä muutamat välipäivät mies on viettänyt perheen parissa ja itsekseen urheillen, tehokkaita lääkkeitä krapulaan molemmat. Mies on myös käyttänyt aikaansa viimeistellen levyn sanoituksia, joiden hän tajusi demolauluja vetäessään edellisellä viikolla olevan vielä hieman kesken. Pienen viimeistelytyön jälkeen mies on viimein päässyt tavoitteeseensa, Hannu Karpomaiseen ilmaisuun. Kotiteollisuus pienen ihmisen asialla on tulevan levyn teema.

Kotiteollisuuden on tarkoitus viettää seuraava vajaat pari viikkoa Hongistolla lauluja ja kitaroita äänitellen. Se lausutaan “ryypäten”, kuten miehet pian ymmärtävät.

Hynynen noutaa Karmilan Lappeenrannan rautatieasemalta joskus kahdentoista hujakoilla. Tästä miehet suuntaavat alusvaate- ja sukkaostoksille, sillä Mikko on poistunut Kalliosta kuin kuppa Töölöstä. Miehen toinen kassi on jäänyt eteiseen, ja suurin osa vaihtovaatteista oli siellä. No, eihän tässä mihinkään muotinäytökseen olla menossa, saatana.

Hynynen huristelee itselleen sakot Simpeleen kohdilla. Se vituttaa armottomasti, kuten oma tyhmyys aina. Olutpullo avautuu välittömästi miesten saavuttua Tikkalaan. Hongisto ei ole vielä itse paikalla, mutta Hynynen ja Karmila asettuvat taloksi.

Ilta menee tarkkaamoa kasatessa ja kamoja kannellessa. Yön hämärtyessä Hynynen ja Hongisto katsovat videoarkistonsa läpi etsien Kotiteollisuuden haastattelupätkiä alkumetreillä olevaan DVD ­projektiin. Siinä menee aamu kuuteen. Materiaalia löytyy siis yllättävän paljon, mm. muutama sellainen video, joiden olemassaoloa ei kukaan muistanutkaan. Ruumiinlaulaja ja Valtakunta ovat tällaisia.

TIISTAI 30.11.2004
Hynynen herää puolen päivän hujakoilla epämiellyttävään tunteeseen. Ei muuta kuin oksentamaan. Tätä oksentelua kestääkin sitten ilta yhteentoista asti, joten se niistä töistä. Karmila kasaa tarkkaamoa sillä aikaa, ja Hongisto röhnöttää muuten vain.

KESKIVIIKKO1.12.2004
Hynynen vaihtaa asennetta. Aamu alkaa puuroaamiaisella. Mahtava tunne, ruoka pysyy sisällä.

Miehet aloittavat laulu-urakoinnin. Hynynen aloittaa helpommasta päästä ja tekee matalat mörinälaulunsa ensin. Ensimmäisenä biisinä saa luvan toimia Raskas kantaa, joka meneekin suhteellisen kivuttomasti. Tämän jälkeen tehdään Ei-kenenkään maa ja Helvetinpyörä. Näissäkään ei ilmene suurempia ongelmia. Silti aikaa menee iltaan asti, sillä hommia tehdään verkkaiseen tahtiin. Jopa niin verkkaiseen, että Hynynen kerkeää tehdä kevyen punttitreenin Hongiston kuntokeskuksessa. Kuntokeskuksessa, jota Hongisto ei ole koskaan käyttänyt.

Illalla saunomista, viinaa ja TV ­viihdettä.

TORSTAI 2.12.2004
Hynynen herää aamulla aikaisin ja käy juoksemassa kevyen lenkin! Hongisto kutsuu miestä tekopirteäksi paskiaiseksi. On oikeassa.

Matalat laulut jatkuvat. Hynynen tuntee itsensä 69 Eyes ­yhtyeen laulajaksi. Se ei ole järin seksikäs tunne. Puuttuu vain kumihousut ja ulkonäkö. “Do you feel the difference?”

Hynynen aloittaa vaikealla ja vetäisee ensimmäisenä Vieraan sanomaa. Se menee kivuttomasti, vain kertosäettä joudutaan hinkkaamaan hieman pitempään. Perkeleen työtä saadaan myös tehtyä iltaan mennessä. Siinä ei ilmene mitään ongelmia.

Hynynen siirtelee hieman rautaa (päivän toinen treeni, mitä vittua!?), syö ja avaa oluen. Hongisto tulee kaupungista ja tuo kuskin tullessaan. Hynynen ja Karmila hyppäävät autoon ja seikkailun ainekset alkavat olla nipussa.

Nyt vedetään tappiin asti. Kolmikko bailaa ankarasti läpi yön. Tosi kreisii!

PERJANTAI 3.12.2004
Hynynen ja Karmila heräävät oudosta ympäristöstä jonkun paikallisen alkuasukkaan luota. Natiivi poistuu aamuvarhaisella puhuen jotain kieltä, jota kumpikaan ei ymmärrä. Mitä vittua on tapahtunut?

Hynynen tiedustelee Karmilalta tämän halukkuutta lähteä aamiaiselle. “Vittu, mie en pysty liikkumaan”, toteaa Mikko. Hynynen jättää tämän makaamaan lattialle ja poistuu kylille.

Tärisevä ihmisraunio Hynynen on varma siitä, että kaikki tuijottavat häntä aamiaispaikassa ja matkalla sinne. Rintaan pistää, sukat haisee eikä mies pidä edes Jeesuksesta.

Hongistokin on kaupungissa, mutta ei vielä suostu liikkumaan. Hynynen on siis alkuasukkaiden keskellä aivan yksin. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää selvittää itsensä tutummille vesille. Kerubin kuppilaan siis.

Kaljotteluksihan se menee, saatana. Hongiston saapuessa Hynynen on vetänyt jo pari tuoppia. Pian paikalle valuu myös tärisevä ihmisaladoopi Mikko Karmila, joka kävelee suoraan baaritiskille. Peli on siis auki, se tarkoittaa sitä, ettei töitä tänään tehdä.

Vitut töistä. Kyllä se levy valmistuu itsekseenkin.

Miehet pakenevat Tikkalaan puolilta öin yhteisestä sopimuksesta. Muuten on vaarassa käydä niin, että huominenkin päivä on menetetty. Sitä ennen on käyty ­ Jukan suosiollisella johdolla ­ voittamassa Palaverissa tietokilpailu. Jossain muuallakin miehet olivat käyneet, kukaan ei tosin muista eikä tiedä missä. Juuri ennen taksin tuloa Hynynen huutaa Kerubissa, että Neil Young on ihan paska Hongiston ja Karmilan ollessa täysin eri mieltä. Hongisto puolestaan väittää, että Dave Edmunds olisi kuollut. Tämän väitteen Hynynen ja Karmila kumoavat tylysti. Hongisto ei usko, vaan tarkistaa asian vielä netistä yöllä miesten päästyä perille Tikkalaan.

Väärässähän se oli.

LAUANTAI 4.12.2004
Hynysellä on aamulla hieman outo olo. Mies tekee tarkan analyysin ja päättelee lopulta sen olevan krapulaa. Luultavasti hän on oikeassa, tähän lopputulokseen pääsyyn ei tiedemiehiä tarvita.

Töistä ei tule tänään vittuakaan. Hynynen yrittää laulaa Kylmää syliä, mutta se ei taitu. Aamusta aamuun pitäisi olla vaikeampi, silti se menee hyvin kivuttomasti. Omituista rimpuilua.

Ei auta kuin luovuttaa ja keskittyä lepäilyyn. Ja Älön ylioppilasjuhliin, jonne Hynynen ja Hongisto suuntaavat illan hämärtyessä. Hynynen yrittää lipittää siellä olutta ja boolia, mutta pulssin kohotessa ja kylmän hien ilmestyttyä otsalle mies tajuaa lopettaa. Kahvikupista miehen on pidettävä kahdella kädellä kiinni, tärinä on nimittäin melkoinen. Ja samalla tuntuu, että Älön koko suku tarkkailee, vaikkei kukaan miehiin kiinnitäkään mitään huomiota. Ilmassa on skitsofrenian tunnusmerkkejä.

Hiljaisia miehiä Hongiston olohuoneessa illalla. Kukaan ei puhu sanaakaan. Eivät raukat kykene oman musertavan älykkyytensä painon alla.

SUNNUNTAI 5.12.2004
Aamupuuro on jälleen kova sana. Sitä nautitaan hiljaisina.

Nyt käydään töihin tosissaan. Hynynen aloittaa aamun Murheen mailla kertosäkeellä, joka ei ole aivan sieltä helpoimmasta päästä. Se menee kuitenkin mallikkaasti. Kaihola tehdään myös, kun kerta miehellä tuntuu olevan suhteellisen hyvä vire päällä. Se lauletaankin kokonaan. Tämän jälkeen “sävelletään” Murheen mailla säkeistöjen laululinjat uusiksi ja vedetään ne. Helppoa, vaikkakin aikaa vievää. Ja omituisia rytmityksiä sanoissa. Olisikohan niitä pitänyt kuitenkin vielä miettiä?

Eihän miehet tänne ole miettimään tulleet, se on akkojen hommia. Seuraavaksi vedetään eilen kesken jäänyt Kylmä syli. Ei aiheuta mitään ongelmia. Paitsi, että biisin nimi täytyy muuttaa, Mokomallahan on Hyinen syli. Hulluutta ja humalaa matalat laulut menevät myös lähes kerralla purkkiin.

Hynynen on tyytyväinen päivän saldoon. Mies heittää vitsinä Hongistolle, että miksei taksia ole jo tilattu. Hongisto ymmärtää vihjeen ja tilaa auton. Miehet hyppäävät autoon kesken telkkarista tulevan Anna Eriksonin Raumanmeren keikan. Se kertoo siitä, että halu mennä baariin on aika kova!

Mutta toimintaan löytyy myös oikea syy. Hynynen ja Hongisto löytävät itsensä nimittäin TikTakin keikalta! Vitun hyvä rumpali niillä, lyö käsittämättömän jämptisti ja tasaisesti. Sen täytyy olla hullu. Muuten loppuilta on yhtä helvettiä. Paikalliset alkuasukasnuorukaiset tunnistavat rokkikukot ja tuppautuvat juttusille. Ja totta kai niiden kanssa pitää puhua musiikista, vaikka vapaa-ajalla ollaankin. Alkuasukkaat eivät tunnu ymmärtävän Hongiston ja Hynysen puhetta. Kun miehet toteavat, että voisitteko jättää meidät rauhaan edes hetkeksi ja painua vittuun, se ei aiheuta mitään reaktiota. On niin paljon kysyttävää. Jaloviinaakin pojat tarjoavat, ihan kun sitä ei olisi tähän ikään mennessä juotu jo tarpeeksi. Tympii koko myrkky.

Siinä vaiheessa kun 18 ­kesäiset tytöt alkavat tyrkyttää itseään ja roikkumaan reidessä päättää Hynynen, että nyt on parempi paeta. Ei muuta kuin snagarin kautta taksiin ja tagas turku. Tirbuk today.

MAANANTAI 6.12.2004
Itsenäisyyspäivä. Mahtava päivä potea pientä jysäriä. Hynysen kurkku tuntuu räkäiseltä, sekin vielä.

Nuha lähtee nussimalla, sanoisi Hynysen isä tähän. Sitä vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole tarjolla, joten täytyy tyytyä huutamiseen ja kitarointiin. Hynynen aloittaakin päivän soittamalla melodiakitarat Kaiholan ja Siemen alla routaisen maan loppuihin. Myös Karmila vinguttaa muutaman sävelen.

“Ei täällä korvessa voi olla näin pitkiä aikoja putkeen”, toteaa Karmila ja alkaa suunnitella pakenemista Helsinkiin. Miehet päättävät sitä ennen vetää parit huutolaulut, että saataisiin sekin sektori avattua. Hulluutta ja humalaa on huutoa alusta loppuun ja se menee aivan vitun hyvin. Samoin Ei-kenenkään maa. Siinä päivän saldo.

Hongistokin pyörähtää ensimmäistä kertaa näiden sessioiden aikana yläkerrassa kuuntelemassa, että miltä materiaali kuulostaa. Eihän se vielä kuulosta yhtään miltään. Mutta Hynysen päässä alkaa jo kokonaisuus hahmottua. Ehkä tämä levy valmistuu kuitenkin. Ainakin joskus ja vissiin. Ja hyvällä säkällä siitä tulee vielä hyväkin.

Hynynen ja Hongisto vievät Karmilan Kiteen asemalle, käyvät ostamassa huoltoasemalta pornoa ja siirtyvät Tikkalaan runkkaamaan.

No, eihän itsenäisyyspäivää niin vietetä. Oikeasti miehet katsovat Tuntemattoman sotilaan ja itkevät.

TIISTAI 7.12.2004
Hynysen aamu alkaa reippaalla aamulenkillä, punttitreenillä ja Etelä-Saimaan pakinan kirjoittelulla. Allekirjoittanut puolestaan aloittaa tämän päiväkirjan kirjoittamisen ja vie sen lähes loppuun, kunnes Hynynen alkaa valmistautua illalla Hongiston kaupungista tuloon ja baariin lähtöön pitäen niin kovaa meteliä keskikaljapäissään, että kirjoittaminen on lähes mahdotonta. Hirveä mies se Hynynen.

Illalla Hongisto ja Hynynen löytävät itsensä popparitoimistolta glögiä nauttimasta. Myös Jukka saapuu paikalle. Helvetti hurahtaa käyntiin, hur-hur ja sur-sur. Kerubin kuppilan kautta parilla kimmokkeella Jokelaan nukkumaan.

KESKIVIIKKO 8.12.2004
Hynynen herää Jokelasta ja tajuaa, että hänen olisi pian oltava Joensuun tiedepuistossa seminaaria pitämässä. Kyseessä ei ole aivoseminaari, kuten miehellä yleensä, vaan aiheena on “rokkarit median maailmassa”. Mokoman miehet ovat jo pienlevy-yhtiö ­osuutensa vetäneet kun Hynynen saapuu paikalle. YleX:n Harri Hakanen puhuu seuraavana, ja Hynynen puree hermostuksissaan kyntensä esitystä seuratessaan.

Homma menee kuitenkin paremmin kuin hyvin ­ kiitosta vaan hyvälle yleisölle - ja sitähän pitää juhlia. Hynynen ja Hongisto löytävät itsensä Kerubista katselemasta Mokoman uutta DVD:tä, joka paljastuu mainioksi. Se ei ollut yllätys. Yllätys sen sijaan on se, että miehet soittavat illalla Kerubissa levyjä Mokoman Saikkosen ja Annalan ohella, vaikkei yhtäkään omaa levyä sattunut mukaan. Aika säälittävä show.

Mutta täytyyhän sitäkin juhlia. Hynynen herää seuraavana aamuna jälleen hotellista, tällä kertaa Atriumista. Hommat jatkuvat seuraavana maanantaina. Kai tässä on oikeasti pikku hiljaa alettava keskittymään sen levyn tekoon, miettii Hynynen ajellessaan säälittävänä, tärisevänä ihmishyytelönä kohti Lappeenrantaa.

Katsotaan kuinka käy. Siihen asti moroo-o-o-o-o-o-o ja sorii-i-i-i-i-i-i-i...

KUUNNELLUT LEVYT:
1. Nirvanan boksi
2. CMX: Cloaca maxima ll (Väkivallan moottorit on vittu PARAS!)

DVD:t:
1. Nirvanan boksi (mielenkiintoinen, mutta paska)

HYNYSEN LUKEMISTO:
1. Sariolan päiväkirjat jatkuvat yhä

ALKOHOLIT:
Tällä sektorilla ei yllätyksiä: Kaljaa, lonkeroa, punaviiniä (sitä on mennyt ihan vitusti), kossu-glögiä, Karmila joi pullon valkkaria. Hullu.

RUUAT:
Makkaraa ja perunoita, mikroruokia, aamuisin puuroa, leipää ja kahvia, pizzaa, lasagnea, laulamisen ohessa teetä tai hunajavettä, ruokajuomana punaviini tai maito.

SANONNAT:
1. Juokaa nyt saatana sitä viinaa niin ei tarvitse jutella!

OSA 4

HENKILÖT:
Jouni “Bailando” Hynynen: Spederik, laulu, kitarointi, ankara bailaus läpi yön
Jari-Markus “Partyanimal” Sinkkonen: kissojen paijaus, kuorsaus, hengailu, krapulat
- Joko pääsee huutamaan taustaköörejä?” ­ kuluu 3 minuuttia ja mies uusii kysymyksen
Janne “greisisekoboltsi” Hongisto: Isäntä, tilan suvereeni hallinta
- Mikä on kun ei ole taksi alla ja putelit hanskassa?
- Miekin ryyppään jos siekii!
Mikko “ärsytettynä vaarallinen” Karmila:
- Enhän mie sitä tarkottanu, että sie voisit olla kokonaisen vuorokauden ryyppäämässä, Hynynen!
Jani Tammi: ankara bailaus, taustaköörit, Hongiston pyörän käynnistely, maissikalja
Atte Blom: hengailu
Näkymätön Viänänen: hullu, ankara ryyppäys hengenlähdönkin uhalla, yksi Ok ­joukkojen perustajista
Asko Piiparinen: hullu, yksi Ok-joukkojen perustajista
Jukka: hullu, Jukka Otila nuorena ja vielä elävänä
Kimmo Hirvonen: bailaus
Elli: läskimaha
... ja vitusti muita

MAANANTAI 13.12.2004
Hynynen ja Karmila matkaavat levänneinä kohti Tikkalaa. Matka kuluu ilman kommelluksia. Sanaakaan ei puhuta, sillä puhuminen on homojen hommaa.

Ilta menee laulaessa. Siis oikeasti laulaessa, nyt ei tarkoiteta “rairattelua”. Sinkkonen saapuu joskus kahdeksan jälkeen ja oluet avautuvat. Nyt alkaa “rairattelu”. Urpot päättävät tehdä kaljapäissään muutamat taustaköörit. Käsittelyssä ovat kappaleet Ei- kenenkään maa, Hulluutta ja humalaa ja Suomi nyt. Sinkkoselta menee ääni välittömästi, silti mies haluaa huutaa lisää. Lieneekö jotain traumoja, joita mies haluaa huutamalla purkaa?

Mutta siinäpä se ilta onkin. Yö menee ryypiskellessä, mutta rauhallisissa merkeissä. Katselun alla on Mokoman ja Mötley Crüen DVD:t. Yllättävän samankaltaiset maailmat kohtaavat näissä DVD -tuotteissa. Nukkumaan jo joskus puoli neljän jälkeen.

TIISTAI 14.12.2004
Talkoot jatkuvat, tällä kertaa tehdään syntikkabassoja Hongiston äärettömän hifeillä Casioilla. Hongisto itse poistuu kaupungille, ja uhkaa tulla takaisin vasta joskus huomenna. Miehet ottavat hyvät uutiset vastaan iloiten.

Hynysellä on kurkku kipeänä, siksi lauluja joudutaan tekemään aika hissukseen. Niitä kuitenkin tehdään, ja yllättävän paljonkin miehen kuntoa ajatellen. Hongisto soittaa joskus kuuden jälkeen ja kehuu olevansa baarissa, ja mukana jossain joulukinkku-tietovisailussa. Vähän jälkeen kahdeksan tulee tieto, että mies on voittanut kavereidensa kanssa (tarkoittaa, että Jukka on voittanut) 7 kiloa raakaa lihaa. Hynynen kyselee, että miltäs nyt tuntuu kun sormet tuoksuvat poikkeuksellisesti läskille eikä sillille kuten yleensä. Hongisto myöntää asian olevan hämmentävän. Hämmentävää on myös se, että Hynynen päättää tehdä punttitreenin.

Ilta jatkuu kitaroiden teolla. Wah wah kaivetaan esiin, mutta ei sillä mitään Turhapuro-matskua tehdä. Myös linjakitaroita tehdään aika moneen kertosäkeeseen. Ilta menee rauhallisissa merkeissä vastaillen kotisivujen kysymyksiin. Viimeinen puhelu Hongistolta tulee joskus yhdentoista hujakoilla. Mies ihmettelee, että mikä on kun ei ole putelit kädessä ja taksi alla. Hynynen ja Sinkkonen nauttivat kyllä parit glögit, mutta taksia ei tilata. Sinkkonen laittaa tekstiviestin Hongistolle, että “mie käännyin just uskoon ja laulan virsiä, Hynynen tanssii balettia”.

Ihana ilta siis.

KESKIVIIKKO 15.12.2004
Hynysen laulut jatkuvat. Sinkkonen lanseeraa uuden termin Hynysen rääkymiselle. “Sie kuulostat ihan Spederikille, se on Speden ja Frederikin sekoitus”. Valitettavasti mies on oikeassa. Kotiteollisuus-soundin salaisuus on aika pitkälle siinä.

Päivä jatkuu laulaen ja muutamia kitaroita tehden. Hynystä tympii laulamisen tuska ja hän soittaa Hongistolle, että tämä toisi kaupungilta tullessaan pullon Kossua. Mies lupaa tuoda. Sinkkonen vetoaa uskoontuloonsa ja poistuu Lappeenrantaan. Hynynen tekee hätäisen punttitreenin ennen viinalastin saapumista.

Ilta menee ryypiskellessä. Yllätys. Puoli kahdeltatoista pihaan kaartaa taksi, ja Hynynen ja Hongisto nousevat siihen. Mitäs ajoi autonsa liian lähelle. Vika on taksin, ei iloisten velikultien.

Kerubin kuppilaan ja sieltä kimmokkeella Jokelaan. Sieltä Kilpeläisen ja Parkkisen toimistolle juomaan pullollinen vodkaa. Siitä Hynynen ei enää muista mitn.

TORSTAI 16.12.2004
Hynynen herää paikallisen alkuasukkaan asumuksesta. Se on tehty ihmisen lannasta. Tuoksu on melkoinen. Paikallinen ugala-bugala ­mies toimii oppaana, nuuhkii jälkiä ja opastaa Hynysen keskustaan aamukahvin pariin. Hynynen soittaa Karmilalle “no, soriii-i-i-i-i” ­henkisen puhelun. Karmila toteaa, että kyllä näitä editointihommia riittää, älä pidä kiirettä. Hynynen kuulee väärin, ja luulee Karmilan sanoneen “mene baariin”. Hynynen kuuntelee sydämensä ääntä ja menee.

Kerubin kuppilassa on tuttuja, mm. Asko, Olli-Matti, Väänäsen Jone ja Jukka. Täysi rähinä käynnistyy välittömästi, kaikki päättävät, että työpaikoille ei enää tänään mennä. Kun Hongisto saapuu iltapäivällä paikalle, hän toteaa tilanteen täysin lohduttomaksi. “Miekin ryyppään jos siekii”, toteaa mies nöyränä ja hakee oluen. Peli on avattu.

Perustamme OK-joukot. Ok-miehet ovat aina valmiina kaikkeen, varsinkin alkoholiin liittyvään. Ok-joukot ajelevat valkoisilla farmari-ladoilla, joiden kyljessä on siniset OK-joukot -tarrat. OK-joukot voi tilata paikalle esim. selvittämään perheriitoja. OK-joukkoihin voi liittyä myöhemmin netistä löytyvien kaavakkeiden avulla, mutta läskien ja rillipäiden on turha vaivautua. Siksi OK-joukkojen johtaja onkin Ema Hurskainen. Asko kysyy myös Mariskaa mukaan, tämä suostuu. Saija Varjus, joka kuuluu Hongiston “ystäväpiiriin”, ei lupaudu vielä mukaan, nainen on kuulemma jossain Espanjassa ryyppäämässä Sakari Kuosmasen kanssa, myöhemmin saimme lukea lehdestä, että hän olikin painimassa miehensä Upin kanssa. OK-joukot ovat aina valmiina ratkiriemukkaaseen illanviettoon. Niin nytkin, tällä kertaa ilta jatkuu Jonen studiolla lonkeron ja saunomisen merkeissä.

Menee myöhään. Hynynen tanssii Jukan ja Hongiston kanssa idioottitanssia paikallisessa yökerhossa. Hynynen yrittää ottaa yöllä taksin Tikkalaan, mutta jonot ovat melkoiset. Mies kyllästyy odottamaan ja kävelee Karelia-hotellille ja ottaa huoneen.

PERJANTAI 17.12.2004
Aika rapsakka krapula yllättää Hynysen aamutuimaan. Ei muuta kuin kaupungille kahville ja odottelemaan Hongistolta kyytiä Tikkalaan. Tikkalassa miehet ovat joskus yhden aikaan iltapäivällä.

Iltapäivä ja ilta menee kertosäekitaroiden parissa. Hynynen laulaa myös Raskas kantaa ­kertosäkeen huuto-osuuden. Siinä päivä saldo. Yöläksyksi Hynynen saa opeteltavakseen Vieraan sanomaa kertosäkeen kitaran, joka ei enää illan päätteeksi taivu.

Ei alkoholia tänään. Ei pisaraakaan. Närästyslääke Nexiumia menee sen sijaan pari tablettia. Nexium jee & jee!

LAUANTAI 18.12.2004
Heti aamusta Vieraan sanomaa kertosäkeen kitarakuvio, menee ykkösellä. Myös muita kitaroita tehdään. Ja lauluja aika pino, ainakin Pohjanmaan kautta ja Hyvää tulevaisuutta kertosäkeet. Muutakin lauletaan, mm. Helvetinpyörän huutolaulut tehdään, tosin vasta illan viimeisenä hommana. Siihen Hynysen ääni sitten meneekin.

Illalla parit glögit, muutama lasi punaviiniä ja pehmopornoa.

SUNNUNTAI 19.12.2004
Aikataulu alkaa tuntua aika tiukalle tässä vaiheessa. Hynynen tekee nopeaa selontekoa jäljellä olevista hommista, ja niitä tuntuu riittävän. Aika loppuu kesken, varsinkin kun huominen päivä tulee menemään bassojen ajeluun, eli Karmila ajaa jo soitetut bassot vahvistimen ja kaapin läpi ja äänittää ne vielä kertaalleen. Bändin pojat ovat sillä aikaa puhumassa tulevasta DVD:stä kaupungissa.

Hynynen yrittää laulaa Murheen mailla korkeaa kertosäelaulua, mutta kipeän kurkun takia se ei onnistu. Huutaminen sen sijaan onnistuu, ja sitä tehdään taas paljon. Ja maustekitaroita.

Atte Blom saapuu illalla, ja alamme keskittyä TV-viihteeseen ja punaviinin kittaamiseen. Turhaa touhua, Hynynen juo pitkälle toista pulloa, mutta aine ei käy kulmaan. Kunto alkaa olla kohdallaan. Keskustelemme levyn julkaistusta, ja päätämme ajoittaa sen maaliskuun loppuun. Siis jos tämä levy joskus valmistuu.

MAANANTAI 20.12.2004
Hynynen herää aikaisin, sillä Hyvää tulevaisuutta -biisin loppukitarointi tipahtaa
hänelle kuin taivaasta. Kansanmusiikkimelodia tipahtaa siis suoraan Jumalalta, kiitoksia vaan yläkerran miehelle. Melodiaa on ruvettava opettelemaan ennen Karmilan heräämistä, ettei se unohtuisi. Samalla Hynynen syö aamiaista ja käy suihkussa.

Aamupäivä meneekin pitkälle tämän melodian rakentelussa ja kehittelyssä, Jumalan ohella Karmilallakin on nähkääs vähän sanomista asiaan. Melodia ei nimittäin sellaisenaan käy, vaan sitä pitää viilata. "Viilaa hanskaas", toteaa Hynynen Karmilalle tämän vittuillessa sävelkulun puutteista. Kumpi on kovempi, Jumala vai Karmila? No, Karmila tietenkin. Yli tunnin kiivaan keskustelun ja soittamisen jälkeen kuvio on valmis.

Iltapäivästä jatketaan huutotalkoita. Murheen mailla ei taitu vieläkään, kurkku tuntuu yhä karhealta kuin kamelin kivekset, muu kirkuminen luonnistuu kyllä mainiosti.

Sinkkonen laittaa kuvaviestin, jossa hän istuu autossa oluttölkki kädessään. Mies on Janin kanssa saapumassa tonteille. Joskus puoli kolmen aikaan näin tapahtuukin, ja alkoholi-iloittelu on jälleen valmis alkamaan. Jänisräikkä alkaa pyörimään välittömästi. Mukanaan miehet tuovat nimittäin laatikollisen maissikaljaa, jotain ulkomaan ihmettä.

Hynynen, Hongisto, Sinkkonen, Jani ja Blom hyppäävät autoon ja ajavat kaupunkiin. Matkaa tehdään Raja productionsin konttorille, jossa on tarkoitus puhua tulevasta DVD:stä. Siitä toki puhutaankin, mutta myös muutakin tehdään. Mm. juodaan maissikaljalaatikko tyhjäksi noin puolessa tunnissa, käydään ihailemassa Hongiston uutta moottoripyörää joka ei suostu lähtemään käyntiin, juodaan viinaa ja käydään pitkällä illallisella. Ja Hynynen ja Sinkkonen tanssivat idioottitanssia Jetsetissä. Ja tuoppeja rikotaan lattialle. Ja Sinkkonen painii Janin kanssa baarin lattialla. Ja kaikki bailaavat tosi greisisekoboltseina ankarasti läpi yön Joensuun kuumimmissa klubeissa. Kaikki tarkoittaa joukkiota, johon on liittynyt suunnilleen puolet Joensuun väkiluvusta. Ok-joukot siis.

Vittu, äijät ovat yli 30-kymppisiä! Miten ne jaksaa?

TIISTAI 21.12.2004
Ankara bailaus tosi greisisekobboltsina läpi yön tuntuu Hynysen kropassa aamutuimaan. Kunnon krapulassa onkin mukava hoitaa puheluita mm. levy-yhtiön (vaikkakin Atte istuu vieressä) kanssa. Säädön alla ovat tulevat promokuvat ja Hynysen majoitus Helsingissä tammikuun ajan. Myös tulevasta videosta puhutaan. Hirveetä säätämistä.

Sitten huutamaan taustoja. Sinkkosella on ankarin krapula ikinä, mies on kuin sargofagista noussut. Huuto tekee sellaiseen oloon hyvää, mieheltä häviää viimeinenkin väri kasvoiltaan. Myös Jani on mukana taustakööreissä. Käsittelyssä ovat Helvetinkone, Pohjanmaan kautta ja Suomi nyt. Kulkee mahtavasti. Jani ja Hongisto hörppivät hissukseen kaljaa, Sinkkonen ja Hynynen ovat puh-pah pelistä pois.

Hynynen käy viemässä tässä vaiheessa Aten Onkamon asemalle odottamaan junaa, mies haluaa nimittäin viidakosta sivistyksen pariin. Sinne jää äijä hankeen seisomaan epätietoisena materiaalin tasosta Hynysen kaasutellessa takaisin työtehtävien pariin. Karmila ei nimittäin suostunut soittamaan miehelle nuottiakaan tulevasta.

Varsinainen helvetti käynnistyy myöhemmin iltapäivällä, kun jokaiseen biisiin tehdään vähintään kaksi raitaa kitarakiertoa. Nämä äänitykset Hynynen on perinteisesti hoitanut hirveässä krapulassa tai kännissä, ja tästä perinteestä ei luovuta nytkään. Krapula on melkoinen, ja tuntuu vain pahentuvan kitarakierron lomassa. Kitaran lisäksi myös mahassa alkaa kiertää.

Illalla kahdeksan jälkeen homma on ohi. Sinkkonen ja Hynynen pakkaavat kamansa ja poistuvat Lappeenrantaan. Seuraavana päivänä miesten on tarkoitus mennä suurelle kirkolle Helsinkiin johonkin TV 2:sen lastenohjelmaan puhumaan lapsille rumia, ja YleX:ään tekemään parit haastattelut. Karmila jää Tikkalaan, sillä Holopaisen Tuomas tulee huomenna paikalle soittamaan koskettimet muutamiin biiseihin, jotka Karmila on miehelle sähköpostilla jo joskus aikaisemmin laittanut. Mies on siis opetellut osuutensa jossain Etelä-Amerikassa ollessaan. Vaikka eipä Kotiteollisuuden biiseissä paljon opettelemista ole. Ei ainakaan Tuomaksella.

Myöhemmin Hynynen kuulee, että Tuomas oli hoitanut osuutensa parissa tunnissa. Ja käsittelyssä oli ollut kokonaiset 10 biisiä. Ärsyttävää osaamista.

Seikkailut jatkuvat viikon päästä - joulun jälkeen siis - taustalaulujen merkeissä. Ja paikkana on aina niin kohtalokas Imatra. Kuulemiin siis siihen asti.

KUUNNELLUT LEVYT:
1. Aerosmith: Pump
2. Juice Leskinen: Per Vers, runoilija
3. Juice Leskinen & Grand slam: Yölento

4. SESSIO 28.-29.12.2004
IMATRA ­ KAUHISTUTTAVIEN SIELUJEN KABINETTI
HAISKAHTAA HOMOLLE!
THE RETURN OF THE REVENGE OF THE CURSE OF THE STATION part II

TIISTAI 28.12.2004
Tiistai on perinteinen naistentanssipäivä Imatralla. Hynynen on järkyttyneessä mielentilassa kuultuaan edellisenä päivänä, että tämä tilanne on nyt muuttunut. Valentino on lopetettu, naistentansseja ei enää ole! Tämä tieto tipahtaa pommin lailla juuri kun mies on ajamassa Tikkalasta Karmilan kamoja pois Lappeenrantaan, josta ne on tarkoitus toimittaa taustalaulusessioiden jälkeen Helsinkiin. Tieto on niin tyrmistyttävä, että Hynynen bailaa tosi greisisekoboltsina ystävänsä Riikosen kanssa ankarasti läpi yön Lappeenrannan kuumimmissa klubeissa.

Lappeenrannan baaritilanne on nyt siis päivitetty. Eipä tarvitse enää vähään aikaan mennä. Pienessä krapulassa mies ajelee nyt Imatralle kyydissään Zack B. Sexual, Sleezy Foxin laulaja ja taustalaulujen ruhtinas. Perillä Imatralla kohteena on Music Bros ­studio, jossa Kotiteollisuuden taustalaulut on perinteisesti tehty jo vuodesta 2000 lähtien. Miksi? Sitä ei ymmärrä kukaan.

Paikalla odottaa Miitri Aaltonen, innostuneena kuten aina. Miehestä ei ollenkaan huohu äänittäjille ominainen kyynisyys ja väsymys työhönsä. Ei suinkaan. Mies on juuri viettänyt 30 studiopäivää Stam1nan kanssa, se selittää väsymystä hieman. Myös se selittää väsymystä, että mies kertoo viettäneensä joulun pyhät rakastellen ­ itsensä kanssa.

Asiat tärkeysjärjestykseen, Hynynen lähtee Alkoon ja ruokakauppaan. Jätkät jäävät sillä aikaa availemaan biisitiedostoja.

Ja ei kun louhimaan. Ensimmäisenä päivänä saadaan kuusi biisiä tehtyä. Teemana on “haiskahtaa homolle”. Tämä tarkoittaa sitä, että taustalauluista pyritään tekemään mahdollisimman hintahtavia. Jos tässä onnistutaan, niin vanhempi Hynynen antaa “haiskahtaa homolle” -lausunnon hyväksynnäksi.

Hongisto saapuu paikalle illalla työpäivän jo päättyessä. Miehet pelailevat biljardia ja kuuntelevat musiikkia. Useimmin levylautasella viipyy 112-hätänumero ­single, jossa on kyseisestä opetusbiisistä sekä suomen- että ruotsinkielinen versio. Pikku-Villen ja Peten saapuessa paikalle älyköt päättävät tehdä ruotsinkielisestä versiosta videon. Sen kuvaukseen menee vajaat puoli tuntia. Oivaa DVD ­materiaalia.

Tämän jälkeen Pikku-Ville vie nämä älyn tohtorit syömään autiomaan suurimmat pizzat jonnekin kievariin. Saluunan ovet lävähtävät auki miesten saapuessa sisään. Baari hiljenee, ja paikalliset lehmipojat jäävät tuijottamaan arvostellen. Sankarit kävelevät rehvakkaina, kädet aseiden periä hivellen, katseista välittämättä tiskille ja tekevät tilauksen. Hongisto huutaa: “Tarjoan kaikille kierroksen!” Tunnelma raukeaa, ja puheensorina baarissa jatkuu entiseen tapaan. Mahtava meininki, ei tarvitse tapella. Tällä kertaa.

Yöllä baariin. Parit hätäiset kaljat ja studiolle jatkamaan. Jätkät aloittavat kuvaamaan The return of the revenge of the curse of the station part II:ta, eli jatko-osaa muutama vuosi sitten demosessioissa tehdylle, ja vielä leikkaamattomalle, tappajautare-elokuvalle. Hynynen sammuu kesken kuvausten.

KESKIVIIKKO 29.12.2004
Hynynen herää homouden haistessa nokkaan. Ei muuta kuin asemalle hakemaan Karmilaa ja viemään Hongisto kotijunaan. Jätkät jäävät availemaan ääntään.

Göbbels ­Karmila pistää sulkeiset käyntiin heti saavuttuaan studiolle. Asento! Lepo! ­huudot kaikuvat studion holveissa. Hän kuuntelee eilisen laulut läpi ja laulattaa pari biisiä uusiksi. Viuhuvan ruoskan alla jätkien ei auta kuin totella.

Päivä menee kiivaan työn merkeissä. Saldona on korjausten jälkeen neljä biisiä, kymmenen biisiä siis yhteensä. Päätämme, että jäljellä olevat kolme biisiä tehdään myöhemmin, sillä Karmilalla alkaa olla jo kiire sivistyksen pariin. Hynysellä on hänen äänityskamansa autossaan, joten hän vie Karmilan Helsinkiin ja ajaa vielä samana yönä takaisin. Hullu.

Näillä eväin miksauksiin, jotka Karmila aloittaa jo seuraavana päivänä. Hynynen lupaa laskeutua Helsinkiin 4.1. 2005.

Mutta se on jo toinen tarina se. Ja aivan liian värikäs kerrottavaksi. Hyvä levyhän sieltä taas on tulossa, vaikka taustalta kuuluukin kolmen maksan vieno vihellys ja virkavallan mahtava ääni.

Kiitos ja kuulemiin. Palataan asiaan vielä miksaussession kuvien merkeissä. Muuta en aio niistä sessioista kertoa, sillä syvälle sieluun sattuu. Ensimmäinen single on Vieraan sanomaa, ja se ilmestyy 23.2. 2005. Levyn nimeä en paljasta vielä, se selviää aikanaan. Viimeisin työnimi on: “Bailataan tosi greisisekoboltseina ankarasti läpi yön Helsingin kuumimmissa klubeissa kaikkien julkkisten kanssa, ihanaa iik.” Eli lyhennettynä ja helpommin lausuttuna: BTGALYHKKKJKII.

Se ilmestyy 23.3.2005.

No, mikä ettei!

Rakkaudella Yks tyyppi klo 7.

YRITTÄMINEN ON TURHAA, SILLÄ EPÄONNISTUMINEN ON VARMAA
TILANNEKATSAUS ALKUVUOTEEN 2006

Takana on helppo alkuvuosi. Helppo siksi, että Kotiteollisuus on ollut keikkatauolla jo marraskuusta 2005. Talven, kevään ja kesän aikana on tehty vain kahdeksan keikkaa. Yhdeksäs olisi tehty yllätyksenä Rovaniemi Rockissa, mutta Sinkkoselle se ei käynyt. Mies naulasi kätensä pöytään raiskatessaan sitä, ja vaaransi näin koko levyntekoprojektin.

Olimme päättäneet keväällä 2006 eräässä kosteassa palaverissa Helsingissä, että aloitammekin kahdeksannen levyn äänitykset jo kesällä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan ne olisi aloitettu joskus loppuvuodesta. Ai, miksikö aikaistimme aikataulua? Soittoniksat olivat niin valtavat. Lisäksi Hynynen oli tehnyt marraskuusta lähtien uusia biisejä, ja niitä olikin kasassa jo aika liuta. Lähemmäksi neljäkymmentä. Mutta osan mies tiesi itsekin olevan täyttä paskaa, ja hän lupasikin heitellä huonompia roskiin. Näin tapahtuikin.

Yksi oleellinen syy äänitysten aikaistamiseen perustui myös fiiliskysymyksiin. Vertailimme Helvetistä itään -sessioita Seiskan sessioihin, ja tajusimme jotain oleellista. Helvetin sessiot olivat käsittämättömän rennot kesän ja kiireettömyyden takia. Seiskaa tehdessä oli pimeää ja tajuton kiire, hyvä, että saimme tarpeellisen määrän biisejäkään kasaan. Muutenkin oli elämät sekaisin. Nyt ei tehtäisi samaa virhettä. Paitsi, että elämät ovat sekaisin.

Panettaa muuten ihan älyttömästi nyt.

Jatketaan tarinaa siitä huolimatta. Kotiteollisuuden treeniolosuhteet olivat kokeneet kevään aikana huomattavia muutoksia. Bändi muutti Lappeenrannasta Imatralle isompaan kämppään. Kämppään, joka rakennettiin itse. Tai Sinkkonen, Summanen ja Gaia-musicin Pete ja Tuomo rakensivat. Kämppä on hieno kyllä, mutta aikaa siellä ei vielä olla vietetty juuri ollenkaan. Vanhat miehet ovat laiskistuneet. Autot ja moottoripyörät vievät kaiken ajan. Ja naiset. Haisee keski-iältä ja porvarilta.

Sen verran saimme kuitenkin treenattua ennen Sinkkosen runkkausonnettomuutta, että äänitimme demon 12 uudesta biisistä. Hynysellä oli lisäksi muutama sellainen biisi varastossa, joita on lähes mahdoton treenata normaalilla treenivolumellamme. Kasasimme siis nauhan, jolla oli yhteensä 18 biisiä. Nauha lähti Karmilalle, joka soitti heti seuraavana päivänä. 10 pääsi suoraan jatkoon, 3 pienen kehittelyn jälkeen. Takavasemmalta mukaan kiilasi vielä yksi biisi, joten aloimme treenata yhteensä 14 biisiä sessioita varten. Sinkkosen käsi oli onneksi viime hetkillä parantunut siihen kuntoon, että saimme treenata viikon kunnolla ennen sessioiden alkua. Se sai riittää jopa meidän kaltaisille amatööreille. Sen oli pakko riittää.

Teksteistä vielä. Niitä tipahteli hissukseen pitkin talvea ja kevättä, pienissä, lyhyissä pätkissä. Lopullisen hiomisen Hynynen teki juhannuksen jälkeen oleillessaan pari viikkoa Puumalan viidakoissa mökkeillen ja pyöräillen. Samalla mies kehitteli eteenpäin niitä biisejä, joita Karmila oli kehoittanut hieman parantelemaan. Lopullinen hiominen tapahtui tietysti jätkien kanssa treenatessa.

Eli paketti näyttää tämmöiseltä. Katsotaan mitä näistä nyt tulee, jätän biisien kuvailun vähän myöhempään vaiheeseen.

1. ARKUNNAULA
2. PULLON HENKI
3. VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ
4. UNILAULU
5. UKKO PERKELE
6. TUONELAN KOIVUT
7. "VEISU"
8. AAMU
9. KIVIREKI
10. KAKSIN KÄSIN
11. IANKAIKKINEN
12. KUOLEMAJÄRVI
13. KADONNEET
14. KUMMITUSJUNA

KOTITEOLLISUUDEN STUDIOPÄIVÄKIRJA 23.7.2006 eteenpäin aina hamaan tulevaisuuteen...

SUNNUNTAI 23.7.2006
Olen kryptinen, siirryn preesenssiin. Liun aikamuotojen välillä vailla minkäänlaisia sääntöjä.

Hynynen suuntaa kotipihaltaan Transylvaniasta kohti Helsinkiä klo 13. Mies hakee Karmilan sekä hänen äänitysrojujaan Kalliosta. Lisää rojua haetaan Finnvoxista Pitäjämäeltä. Ja vielä lisää Tuusulasta. Tuusulan idyllisellä omakotitalopihalla puolikuuro mummo huutaa, että eikös tämä ole joku rokkitähti. Meinaa naurattaa.

Meinaa myös tapahtua kauheita. Hynynen ja Karmila tajuavat klo 20.45 etteivät he enää ehtisi kauppaan hakemaan kaljaa seuraavaa yötä varten. Nopea soitto Sinkkoselle ja Hongistolle, ja elämämme pelastuu. Myöhemmin tapaamme nämä äsken mainitut sankarit Imatralla treenikämpän pihasta. Jätkät ovat pakanneet soittokamat Hongiston auton kyytiin. Sinkkonen on jo hyvässä nousussa. Autoon on ostettu kaljaa, ööö, sanotaanko nyt vaikka, että riittävästi.

Lainaamme Gaia Musicin pojilta hieman mikkiständejä (ei suomea, tiedän) sekä piuhoja. Muutakin lainakamaa on kyydissä, sillä Kipon Anssi on suostunut jälleen lainaamaan meille muutaman mikrofonin rumpujen äänitystä varten. Tällä kertaa Hynynen lupaa jopa maksaa niistä. Hynynen ehdottaa hinnaksi pulloa kaljaa ja kiihkeää peppuseksiä veltolla kalulla. Kippo suostuu.

Olemme perillä Korpiselkätalolla joskus puolen yön jälkeen. Hynysellä on siis takanaan 11 tunnin ajo. Väsyttää vähän, mutta ei auta. Pakko ottaa pullo käteen, miehen hurja luonto vaatii niin. Yö menee makkaraa paistaessa ja viinaa juodessa pihalla olevassa kodassa. Kehittelemme sketsiä, jonka päähenkilönä on Vesa Keskonen Duuri -kyläkaupasta.

Henkilöllä ei ole mitään tekemistä kenenkään todellisen henkilön kanssa. Vesa Keskonen on pelkkä hahmo. Hiipivä hahmo tummenevassa yössä. Viikon päästä sketsi joudutaan hyllyttämään, sillä Tilsa käyttää lähes samaa ideaa Nyt-liitteen sarjakuvassaan. Kirottu Tilsa. No, se onkin nero.

MAANANTAI 24.7.2006
Aamu on kankea. Liikkeet ovat varovaisia. Koko kroppa haisee savulle kodassa vietetyn yön jäljiltä, Hynysen huone puolestaan kuselle, paskalle ja kuolemalle siellä vietetyn aamun takia.

Tutustumme kokkiimme. Meille on varattu sellainenkin sen lisäksi, että meillä on koko Korpiselkätalo käytössämme tämän ensimmäisen viikon ajan. Lisäksi meillä on jokaisella omat huoneet. Aika luksusta. Ehkä vähän liiankin. No, onneksi muut mukavuudet - tarkoitan lähinnä baareja - ovat kaukana. Olemme niin lähellä Venäjän rajaa, että mestamme viereisen järven vastaranta on jo naapurin tontilla.

Alamme miettiä, että minne rummut kasataan. Etsimme tarkkaamon paikkaa. Asiat alkavat hahmottua, ja alamme siirrellä rojua paikasta toiseen.

Hynynen ja Karmila jäävät kasaamaan tarkkaamoa, kun Sinkkonen ja Hongisto lähtevät Joensuuhun. Korpiselkätalolta on sinne matkaa noin 80 km. Annamme miehille mukaan pitkän ostoslistan. Ostoslista keskittyy lähinnä alkoholituotteisiin.

Hynynen soittaa 14 biisin demokitarat koneelle. Mies tekee näihin biiseihin myös demolaulut, jotta Sinkkosen olisi helpompi soittaa rumpunsa niiden päälle. Näin on toimittu jo vuosikaudet, savotta on siis tuttu. Urakka on ohi joskus illalla, ja sen aikana on tyhjentynyt laatikollinen punaviiniä. Sinkkonen soittaa. Pojat ovat juuttuneet Tohmajärven Marinkaan maistelemaan kaljaa.

Tulevat kuitenkin. Sinkkonen kasaa rumpunsa. Sen jälkeen katsommme Armottoman telkkarista. Clint on PARAS! Se joka muuta väittää on eri mieltä.

Saunaan. Hynynen sammuu välittömästi sen jälkeen. Ihan kuin olisi muka ollut raskas päivä.

TIISTAI 25.7.2006
Aamu on kankea. Liikkeet ovat varovaisia. Kroppa haisee kuselle, paskalle ja kuolemalle. Silti Hynynen käy juoksemassa muutaman kilometrin. Olo helpottuu heti.

Sinkkonen alkaa paukuttaa rumpuja, ja Karmila vääntää soundeja kohdalleen. Karmila tajuaa, että on unohtanut jotain. Hän selittää puuttuvan osan Hynyselle, mutta tämä ei tajua tästä äänimiehen mongerruksesta vittuakaan. Tarvittava osa löytyy Väänäsen Jonelta Joensuusta, joten Hynynen hyppää autoon ja hakee sen. Hän tajuaa aurinkoisen Joensuun olevan täynnä kauniita naisia. Mies laittaa Karmilalle, Hongistolle ja Sinkkoselle viestin: - Näköpiirissä perseitä ja tissejä - stop - jään tänne - stop - kassellaan vähän syssymmällä - loppu.

Karmila laittaa viestin takaisin: - Tahtoisin muistuttaa, että olet homo.

Hynynen tunnustaa tosiasiat ja palaa murtuneena takaisin Korpiselälle.

Puuttuva osa asennetaan paikalleen. Väänäsen jättämästä paketista löytyy myös yllätyksiä. Mukaan on pakattu poikamaisessa hengessä pullo kaljaa, paketti kahvia sekä Hustleri. Kiitos vaan.

Sinkkonen aloittaa paukuttamisen. Mies soittaa päivän aikana rummut kymmeneen biisiin. Ei ongelmia. Hynynen tajuaa, että biisimateriaali on todella vahvaa. Sinkkonen saa uudet lempinimet: Samba-Sinkkonen sekä Jatsi-Jari. Miehestä löytyy myös vahvana tuplabasari-vaihde. Hynysen ja Karmilan täytyy vain hieman houkutella sokeripalalla (luetaan: viinalla), ja mies alkaa paukuttaa kuin hullu. Sovitamme siis lennossa hieman. Hämmentävää, yleensä kaikki sovitukset on olleet täysin valmiita ennen studiota.

Kaikki menee siis putkeen. Ongelmia ilmenee vasta yöllä. Hynynen nukahtaa jo ennen saunaa alakerran oleskelutilaan. Hänkin saa uuden nimen, intiaanihenkisen: Nukkuu käsi pystyssä. Muna pystyssä olisi parempi, mutta eihän sillä ole nykyisin enää muuta käyttöä kuin kuseminen. Silloinkin kaari on heikko, ja virtsaa karkailee housuihin suorituksen jälkeen.

KESKIVIIKKO 26.7.2006
Rumputalkoot jatkuvat. Korpiselältä kuuluu helvetillinen pauke. Hynynen nukkuu vielä, kun Sinkkonen vetää ensimmäistä biisiä. Se on Kaksin käsin, perusbiisi, joten Hynynen kutsutaan paikalle vasta sen jälkeen. Mies nousee rivakasti kuin ruumis haudasta.

Vuorossa on kaksi hieman epävarmempaa tunnelmapalaa, joiden kanssa Sinkkonen joutuu hieman jopa miettimään perinteisen AC/DC -asenteensa lisäksi. "Veisu" ja Unilaulu. Lopulta homma saadaan kuitenkin haltuun. Neuvottelemalla sekä leikkaa ja liimaa -menetelmällä.

Holopaisen Tuomas tulee paikalle kesken talonrakennuspuuhiensa. Hän tuo Sinkkoselle ison pullon konjakkia rumpusessioiden päättymisen kunniaksi. Sinkkonen on juuri korkkaamassa pulloa auki, kun huomaamme järkyttävän asian. Tuonelan koivut, tekstiltään aika keskeinen biisi levyllä, on jäänyt soittamatta. Jari vetää sen kolmannella yrittämällä sisään. Korkki aukeaa ja rumputaiteilijan elämä menettää tarkoituksensa.

Loput voitte lukea Alibista. Hynynen tipahtaa taas ennen kuin kerkeää edes saunaan.

Tämän päivän aikana kirjoitetaan ja kuoritetaan myös huomattava määrä Tuuliajolla -lippuja ja kortteja. Sinkkonen kirjoittelee jokaiselle tilaajalle henkilökohtaisen, kovin älykkään terveisen, jotka me muut sitten allekirjoitamme. Käymme myös naapurin kilpailevassa yrityksessä pelaamassa pingistä. Korpiselkätalolta kun ei pöytää löydy. Kokkimme Mikko joutuu kuskiksi. Laaja työnkuva miehellä.

TORSTAI 27.7.2006
Hynystä vituttaa aamulla. Mies herää seitsemän jälkeen oleskelutiloista. Hongisto kuorsaa vieressä. Hynynen jättää Hongiston nukkumaan ja poistuu omaan huoneeseensa. Mielessä pyörii Jaakko Tepon tuotanto, edellinen yö on nimittäin mennyt mm. Tepon DVD:tä katsellessa. Metallicaa katseltiin myös.

Puolenpäivän jälkeen tapahtuu heräämisiä. Tuomas soittaa muutaman demon, joilla Nightwish -laulajakanditaatit esittelevät taitojaan. Demoja tulee kuulemma vieläkin jatkuvalla syötöllä. Aika urakka kuunnella ne kaikki läpi. Niin Tuomas on kuitenkin tehnyt.

Bändin tuleva laulaja on muuten Jorma Pulkkinen. Kai sen voi täällä paljastaa, eihän näitä sivuja Nightwishin fanit lue. Tai yleensäkään kukaan.

Karmila alkaa editoimaan ja siistimään rumpuraitoja, Hynynen ja Sinkkonen suuntaavat Lappeenrantaan editoimaan elämiään kasaan.

PERJANTAI 28.7.2006
Hynynen palailee takaisin Korpiselälle joskus alkuillasta. Mies tuo polkupyörän mukanaan ja käy heti heittämässä sillä parinkymmenen kilometrin hätäisen lenkin. Kovaa.

Loppuilta menee ihmetellessä kun Karmila editoi. Hynysen hermot palavat sudokun parissa. Mies vihaa numeroita. Pullo aukeaa, Campari tällä kertaa. Se tyhjenee. Vähän vodkaa perään ja tämän kirjoittelua.

LAUANTAI 29.7.2006
Aamu alkaa aamiaisella ja aamulenkillä. Hynynen tarkistaa, että kuinka monta askelmaa on rantaan menevissä portaissa. 151 on tulos. Ja ne portaat ovat jyrkät. Karmila on niitä jo muutamana aamuna kavunnut aamulenkeillään, nyt Hynynen juoksee ne ylös. Meinaa lähteä henki.

Sinkkonen oli muuten laskenut samat askelmat viikko takaperin. Hän sai tuloksen 154. Mutta laskenta suoritettiin kuuden aikaan aamulla ja vahvasti päihtyneenä.

Karmila jatkaa vielä editointia. Hongisto saapuu alkuillasta paikalle. Mies hakee meitä Ilosaarirockin karonkkaan. Hän tekee sen tehokkain äänenpainoin. - Teillä on 15 minuuttia aikaa päättää, että lähdettekö. Sitten mie menen, ja kuskin saatte etsiä muualta.

Tyhjennämme tarkkaamon äänityskamoista, ja siirrämme ne toiseen mökkiin. Tämän päivän jälkeen hommat jatkuvat nimittäin hieman pienemmässä tilassa. Muutto tapahtuu alle puolen tunnin, hyppäämme Hongiston autoon ja sen jälkeen on kyyti kylmää. Pakettiauto vilistää Tuupovaaran maisemissa sataaviittäkymppiä. Hynynen ja Karmila ovat hiljaa, kumpikaan ei uskalla edes puhua. Vitun Vittipaldi.

Omituista mystiikkaa muuten. Aikaisemmin päivällä Hynynen on havainnut, että Väänäseltä saatu Hustleri on mystisesti kadonnut. Kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan ole käynyt sessioissa. Mitä vittua, kuka on vastuussa?

SUNNUNTAI 30.7.2006
Hynynen ja Hongisto heräävät jostain vitun mökiltä karonkan jälkimainingeista. Karmilaa ei näy missään, mutta mieheltä tulee viesti ennen puolta päivää: - Joka sessiossa pitää olla yksi rokulipäivä. Se on tänään. Nyt menen nukkumaan.

Hynynen ja Hongisto saavat puhelun viskipullolta. Se kutsuu seikkailuun. Miehet ottavat kutsun vastaan ja suuntaavat Joensuuhun.

Loput voittekin lukea Jallusta. Sen verran voin kuitenkin kertoa, että kehittelemme Kerubissa Kotiteollisuus -drinkit. Miehille suunnattu Arkunnaula -drinkki sisältää haaleaa vettä ja kossua. Naisille suunnattu Ensiveri taas kossua ja jotain punaista mehua tai limpparia, en nyt muista mitä. Voitte käydä tarkistamassa asian Kerubissa, Elli lupasi laittaa ne listalle ensi tilassa. Ilahtui niin niiden makuun.

MAANANTAI 31.7.2006
Aloitetaan tämä päivä yleissivistävällä osiolla. Taksi Joensuusta Korpiselälle maksaa noin 94 euroa. Porvari haisee nokkaan, kun Hynynen astuu ylös autosta miettien yhä, että mitä helvettiä viime yönä on oikein tapahtunut. Taksisetä myhäilee tyytyväisenä, ja toivottaa jopa hyviä jatkoja päivälle. Saatanan natsi!

Kasaamme lauantain hätäisen muuton jäljiltä uuden tarkkaamon. Siitä tulee loppupeleissä huomattavasti viihtyisämpi mitä olemme odottaneet. Tajuamme, että kyllä täällä viihtyy seuraavat kaksi viikkoa. Enemmänkin jos työskentelytahti jatkuu yhtä kiivaana kuin tähän asti. Hymiö.

Sinkkonen saapuu Peten kanssa paikalle. Vaihdamme kuulumisia, joita ei ole. On vain ihmishylkiöt. Kannamme Hynysen kitarakaapin talon toisessa päädyssä olevaan huoneeseen, joka sattumoisin sattuu olemaan Hynysen huone. Ratkaisu on looginen. Näin kitarakaapin meteli ei kantaudu häiritsevänä tarkkaamoon. Lisäksi kaapin on hyvä olla Hynysen huoneessa, sillä eihän sitä käytä muut kuin mies itse. Näin muut voivat halutessaan nukkua omissa huoneissaan, vaikka Hynynen tekisikin töitä.

Olemme neroja. Ei muuta kuin Mensaan.

Hynynen soittaa illan aikana peruskitaroita kolmeen biisiin, jokaiseen kahden raidan verran. Sen jälkeen paistamme makkaraa. Urhoollisimmat juovat pari kaljaa ja lonkeroa. Hynynen ei tällä kertaa kuulu niihin. Pappa ei jaksa nyt.

TIISTAI 1.8.2006
Hynysen aamu alkaa aamiaisella, aamupaskalla sekä juoksulenkillä. Hän on siis ottanut Nasaretin miehen sydämeensä.

Jatkamme peruskitaroita. Kitarakaappi tai mikki on liikkunut yön aikana (onkohan Hynynen kävellyt tai runkkaillut unissaan?), ja tämän seurauksena huomaamme soundin hieman muuttuneen eilisestä. Onneksi parempaan suuntaan. Tajuamme myös, tai Karmila tajuaa, että osa eilen soitetuista kitaroista on myös hienoisessa epävireessä. Hynynen soittaa siis eilen soitetut kitaransa uudestaan.

Sinkkonen on viihdytysjoukoissa. Hän rakentelee Hynyselle drinkkejä kossusta, karpalomehusta sekä karpalovissystä. Illalla huomaamme, että Hynynen on soittonsa lomassa juonut eurokossun.

Karmilaan menee saatana. Hän esittelee meille alkuyöstä QBz -nimisen tietokonepelin. Siis meille, jotka olemme muutenkin taipuvaisia erilaisiin addiktioihin!

Koko yöhän siinä sitten menee.

KESKIVIIKKO 2.8.2006
Aamu on verkkainen. Olo on hyvä, vaikkakin eilen on oltu taas huonon elämän syövereissä. Hynynen käy tekemässä 26km pyörälenkin heti aamupalan jälkeen. Onhan aivan luonnollista, että jos edellisenä iltana on mennyt 0,7 litran verran kossua, niin sen jälkeen on syytä käydä tekemässä urheilusuoritus. Neroutta! Ensiavussa tavataan! Tai haudassa.

Jatkamme peruskitaroita. Teemme demppikitarat. Aloitamme jyräkitaroita. Juomme viinaa. Yöllä käymme saunomassa. Katsomme Herrasmiesliigan ensimmäisen kauden DVD:ltä. Se on parhautta.

Menee aamu viiteen.

TORSTAI 3.8.2006
Totta helvetissä on selvää, että aamu alkaa juoksulenkillä. Myös Karmila tekee lenkin. Olemme suomalaisen kestävyysurheilun uudet, nuorehkot toivot.

Teemme jyräkitarat loppuun. Hongisto saapuu paikalle ja kasaa bassorojunsa. Sinkkonen ja Hongisto laittelevat Tuuliajolla -lippuja kirjekuoriin, ja Hongisto käy postittamassa ne moottoripyörällään Tuupovaara Rock Cityssä. Sen jälkeen alkaa Hongiston bassottelu teemalla “Sinulle, rakas! Jannen seikkailut säveltapailun alkeissa."

Hyvin se vetää, ammattimies. Kesken sessioiden tarkkaamoon kävelee viisi kovin tutun näköistä henkilöä. Hynynen tajuaa nähneensä näitä samoja renttuja joskus Joensuun yöelämässä. Rentuilla on kivoja tuomisia. He kantavat kaljakoreja käsissään. Toinen puoli Hynysen palkasta on saapunut! Palkasta, joka on ansaittu kirjoittelemalla puuta heinää Ilosaarirockin sivuille. Toinen puoli palkkiosta on jo juotu edellisellä viikolla.

Kiitos Ilosaarockin väki. Olette kivoja. Eihän miuta varten olisi tarvinnut...

Hongisto soittaa bassot kymmeneen biisiin. Juotamme miehelle alkoholituotteita. Tämän jälkeen alkaa viinin, viinan ja keskioluen kittaus. Pidämme Joensuun hurjien kanssa palaverin Tuuliajolla -asioista. Menemme saunaan. Katsomme Herrasmiesliigan toisen kauden. Hongisto sammuu oleskelutilan sohvalle, Karmila suuntaa nukkumaan.

Hynysellä ja Sinkkosella menee aamuun.

PERJANTAI 4.8.2006
Hynystä väsyttää. Mies herää puolenpäivän jälkeen, mutta silmät eivät siltikään meinaa avautua. Nyt jää aamulenkki väliin. Nyt on orastava krapula.

Puhelin on mykkä. Elisalla on jotain ongelmia, ja me emme pääse kontaktiin ulkomaailman kanssa. Venäjän verkko toivottaa meitä tekstiviestein tervetulleiksi. Aika orpo olo. Hynysellä on nimittäin sellainen olo, että voisi välillä soitella kotiinkin ja kysellä, että minkäs nimisiä ihmisiä siellä asuukaan. Vai asuuko siellä enää ketään?

Hongisto soittaa bassonsa loppuun. Ja hyvin soittaakin. Tämän jälkeen Hynynen jatkaa kitarointia. Teemme vielä lisää jyräkitaroita, sekä kaikenlaista häröilyä. Kasaamme kahden vielä täysin kehitteillä olevien biisien pohjat valmiiksi (Unilaulu ja "Veisu"). Sävellämme toiseen niistä uuden väliosan. Juomme keskiolutta ja viinaa. Pelaammme QBz:ia. Hynynen kirjoittelee tätä.

Hyvä työpäivä. Ehkä PARAS!

LAUANTAI 5.8. JA SUNNUNTAI 6.8.2006
Aamulla kotiin. Hynynen suuntaa kummipoikansa rippijuhliin Iisalmeen, Karmila puolestaan Helsinkiin ja Ankkarockiin. Sinkkonen suuntaa kotiinsa, mutta parin tunnin kiivaan kotona olon jälkeen hän laittaa viestin Hynyselle: -Kävin hakemassa kaksi koria kaljaa, ei tätä muuten kestä.

Näin toimii alkoholin ammattilainen.

MAANANTAI 7.8.2006
Hynynen hakee Karmilan Lappeenrannan juna-asemalta puolen päivän jälkeen. Käymme Alkossa. Mikko ostaa matkaevääksi Dooleystä sekä Sorbusta. Eksoottiset valinnat, varsinkin soppa. Pullot tyhjenevät kovaa vauhtia Hynysen ajellessa kohti Korpiselkää.

Perillä Hynynen tekee juoksulenkin, ja alkaa soittelemaan kitaroita. Jyrää lisää, saatana!

Illalla telkkarin tuijottelua ja muutama kalja. Ja parit QBz -pelit perään.

TIISTAI 8.8.2006
Lisää jyräkitaroita, 30km pyörälenkki ja illalla melodiakitaroita. Levy-yhtiömme edustaja, Aarnion Pekka, saapuu paikalle. Hän tuo pönikän viiniä tullessaan. Sehän maistuu.

KESKIVIIKKO 9.8.2006
Lisää melodiakitaroita, 30km pyörälenkki. Toistanko itseäni?

Illalla saapuvat herrat Sinkkonen ja Vuoto. Vuodon tarkoituksena on ottaa meistä promokuvia huomenna. Hongistokin saapuu illan hämärtyessä. Vedämme sen kunniaksi ihan älyttömät kännit. Tällä kertaa Hynynen pääsee jopa saunaan asti.

TORSTAI 10.8.2006
Vuoto joutuu kuskiksi, Hynysen Chevrolet halkoo maisemaa. Haemme Kiteen Nesteeltä herra Isoahon, joka väittää tekevänsä juttua Soundiin. Näkis vaan.

Päivä ja ilta menee juopotellessa ja promokuvia ottaessa. Karmila tekee editointihommia, ja hengailee välillä messissä.

Illalla kuuntelemme hieman, että mitä olemme saaneet aikaan. Alkaa kuulostaa aika vitun hyvälle.

Loppuillasta Hynynen ei muista mitn.

PERJANTAI 11.8.2006
Hynysen päänahka on liekeissä. Sinkkonen on kuulemma teipannut itsensä, Hynysen ja Hongiston yhteen eilen illalla. Puolet Hynysen tukasta on kadonnut teippiä repiessä.

Iltapäivällä aloitamme laulut. Hynynen aloittaa Arkunnaulasta. Ei oikein irtoa. Pari lasia viiniä, ja seuraavana on Pullon Henki. Ei oikein irtoa. Ukko perkele menee muuten, paitsi säkeistöt. Alkaa ahdistamaan. Tätäkö tää taas on? Vituttaa niin paljon, että on vedettävä kännit.

LAUANTAI 12.8.2006
Hynynen yrittää vetää Arkunnaulaa uusiksi. Ei irtoa. Pullon henki saadaan nauhalle. Yritämme Arkunnaulaa uudestaan. Toteamme, että kolmen viikon ränni on tehnyt tehtävänsä. Ääni on paskana, ukko on epävireessä. Pakkaamme kamat, ja soitamme Hongiston hakemaan meidät helvettiin. Avaamme pullot, ja suuntaamme Joensuun yöhön. Hirveä känni on tosiasia.

Sovimme, että palaamme lauluhommiin Tuuliajolla -keikkojen jälkeen. Jos Hynynen vielä elää.

HYNYSEN AUTOSSA SOINEET CD:t
Sielun veljien eka
Metallica: Metallica (KOVAAAA!)
AEROSMITH: Pump
STAM1NA: Uudet kymmenen käskyä (Karmilan kommentti: laulelmaheviä)
The CULT: Beyond Good and Evil
JOHNNY CASHin kokoelma
PIL: Compact Disc (ainoa levy, jolta Hynynen suostuu kuuntelemaan Steve Vain soittoa)
MONSTERISER: The Long Snap to Zero (näitten rumpali on kuulemma homo)
DAVID BOWIE: Diamond Dogs
The LORDS OF THE NEW CHURCHin eka
SIELUN VELJET: Suomi-Finland
MUSE: Black Holes & Revelations (vittu, mitä ininää! Miks kaikki brittibändit haluaa olla Radiohead, ku sekin on ihan sietämätöntä ininää ja homoilua?)
FREUD, MARX, ENGELS & JUNG: Rintaan pistää, sukat haisee enkä pidä Jeesuksesta
WOLFMOTHER
JUICE LESKINEN: Kautta aikain 2
JULIET JONESIN SYDÄN: Jänis
SARCOFAGUS: Cycle of Life (Suomen ensimmäinen heavy-rock levy, aika persoonallista rumputyöskentelyä)
Slayerin uuttakin yritettiin kuunnella, mutta ei siihen jaksanut kännissä keskittyä

SAUNATILOISSA KATSOTUT DVD:t
1. Jaakko Teppo
2. Metallica: Cunning stunts
3. The League of Gentlemen: 1. ja 2. kausi
Muutakin oltais katottu, mutta sammuttiin aina just kun päästiin vauhtiin

JUODUT VIINAT (epämääräisessä järjestyksessä)
1. Nelosolut
2. Keskiolut
3. punaviini (tätä meni PALJON, merkeillä ei ole mitn väliä)
4. Lonkero
5. Karpalolonkero
6. kossu (raakana, tuoremehulla, vissyllä, karpalomehulla)
7. campari tuoremehulla (Karmila tykkää myös raakana, hullu)
8. konjakki
9. sorbus (tää on joku Karmilan perversio)
10. jaloviina (tää paska se vaan sinnittelee mukana)
11. pohjanpoika (tässä vaiheessa vodkalla ei enää ollut mitään väliä)
12. jägermeister (Karmila joi pullon QBz:ia pelatessaan)

Lakkabensiiniä kovempia huumeita ei tällä kertaa käytetty

SANONNAT:
1. Vittu, en mie tiijä
2. Vittu, mitä paskaa
3. Vetäydyn vastuusta
4. Vai pakotti se Karmila miut juomaan tän kossun pois. No, kai se sitten on pakko.
5. Onko Nasaretin mies sydämessä, vai mikä on, kun ei ole jo pullo hanskassa saatana?
6. - Jari, lyöpä tässä biisissä virveliä ykkösellä ja kolmosella! (puolen tunnin treenaamisen jälkeen) - Ääh, anna olla, soita niin kuin ennenkin oot soittanut.

OSA 2

SUNNUNTAI 13.8.2006
Aamu alkaa vahvalla krapulatilalla. Heräämme Hongiston kotoa Tikkalasta. Menee pitkälle iltapäivään ennen kuin Hynynen uskaltaa lähteä ajelemaan kohti Lappeenrantaa. Kyydissä ovat luonnollisesti herrat Sinkkonen ja Karmila.

Kesken kotimatkan Hongisto soittaa ja ilmoittaa, että Kotiteollisuus soittaa sitten Jukka Keskisalon mitalibileissä Joensuun torilla ensi tiistaina. No mikä ettei, huutaa Hynynen. Sinkkonen ei sano mitään, kiroaa vain hiljaa. Karmila nukkuu.

Se siitä vapaapäivästä ennen Tuuliajolla -rundia.

MAANANTAI 14.8.2006
Soittotreenit. Pakko vähän treenata vanhoja biisejä kasaan, jotta saadaan setti rakennettua. Hynynen käy sitä ennen Image -lehden valokuvauksissa Lappeenrannan Linnoituksessa. Paikalla on jotain Lappeenrannan kulttuuriväkeä. Kipon Anssi on siellä myös, Hynynen luovuttaa hänelle viskipullon palkaksi äänityksiin lainatuista mikeistä. Palkaksi sovittu, veltolla kalulla suoritettu peppuseksi jää siis kuitenkin väliin.

Treenit menee aika hyvin. Jätkät ovat virittäneet tikkataulun kämpille, ja Hynynen rykäisee tauolla tauluun tuloksen 45. Korpiselkätalolla Sinkkonen heitti saman tuloksen.

TIISTAI 15.8.2006
Saavumme Joensuun torille joskus alkuillasta. Kasaamme kamat (ihan itse, mahtavaa!), teemme äänentarkastuksen, juttelemme illan kulusta Aki Parviaisen kanssa (sillä on muuten ihan vitun hyvän näköinen lyyli) ja siirrymme terassille juomaan kaljaa ja viskiä. Soitamme viisi biisiä (hyvin kulkee), kättelemme Keskisalon ja siirrymme Koodien kitaristin Juten mökille. Vedämme pleksit. Normi-ilta.

TUULIAJOLLA 16.8.-20.8.2006

KESKIVIIKKO 16.8.2006
Tuuliajolla on dokumentoitu niin monessa paikassa, että tyydyn vain laittelemaan joitain huomioita tähän. Eikä allekirjoittanut siitä paljoa enää muistakaan.

- Hynynen herää hotelli Kimmelistä Joensuusta. Vieressä kuorsaa Hongisto, toisella puolella torkkuu Jute nojatuolissa. Ei muuta kuin aamiaiselle.

- Pojat laittelevat viestejä johonkin TV-chattiin, kun Hynynen palaa ("vittu, on niin kaunis lyyli, että pakkohan sille on jotain kirjoittaa"). Suihkun jälkeen terassille kuuntelemaan, kun joku hullu saarnaa Jumalasta puistikossa ei kenellekään. Lopuksi mies veisaa virren, josta jää slogani elämään koko risteilyn ajaksi: "Kaaikkiii nääkeevät tiiieeen".

- Hynynen matkaa Savonlinnaan Koodien kyydissä. Matkalla soittaa Karmila, joka ehdottaa, että lauluäänityksiä jatkettaisiinkin Helsingissä kiertueen jälkeen. Sehän passaa Hynyselle. Korpiselän syvän joen maisemat ovat siis historiaa. Enää ei jalkajousi laula, enää ei banjo soi.

- Tapaamme CMX:n Savonlinnassa. Käymme Alkossa. Teemme äänentarkastukset. Pohdimme illan soittojärjestystä. Tekniikka säätää omiaan, samoin paitamyynti. Annamme parit haastattelut, kuvia otetaan. Käymme laivalla. Kaikkea säätöä. Toinen risteilyn kantava teema syntyy: "En mie tiijä". Sopii muuten vastaukseksi ihan kaikkiin kysymyksiin. Toimii varsinkin popparin suusta kuultuna.

- KT vetää erittäin hyväntuulisen keikan. Soitto ja laulu kulkee, vaikkakin pohjalla on pari drinkkiä. Hynynen käy myös katsomassa CMX:n. Toimii. Työt ja päivät ja Pedot ovat yhtä juhlaa. Vielä kun olisi saanut Sametinpehmeän siihen kaupan päälle.

- Yöllä laivalle. Se on täynnä outoa mediaporukkaa. Hirveät naamat, ns. suojakännit. Matka kohti Lappeenrantaa alkaa.

TORSTAI 17.8.2006
- Hynynen heräilee joskus iltapäivällä infotilaisuuteen. Rasio iskee heti ensimmäisenä kaljatölkin miehen käteen, ja uhkaa lyödä ellei se tyhjene. Teemme Yrjänän ja Hannun kanssa jonkun haastattelun Neloselle. Nelosen tytön nimi on Vilja, ja Yrjänä ja Hynynen rakastuvat. Yrjänä lupaa selvittää tytön puhelinnumeron, Hynynen puolestaan lupaa soittaa. Kumpikin tietää jo asiasta sovittaessa, että mitään ei kuitenkaan tapahdu. Vitun nössöt.

- Jotain Lappeenrannan kulttuuripamppuja on satamassa vastassa (mm. Hanna Pakarisen isä!). Saamme hienot Lappeenranta -vyöt ja -paidat. Hynynen häkeltyy saamastaan huomiosta. Yrjänä tulee takavasemmalta ja pelastaa tilanteen toteamalla: - Kaikkella tällä hiljaisuudella Hynynen varmaan tahtoo sanoa, että kiitos. Lappeenranta -paidat Hynynen antaa muuten CMX:n miehille. Halmkrona pitää paitaa yllänsä koko loppuristeilyn ajan.

- Keikkahan menee perseelleen, kuten kaikki jo tietävät. Hynynen nollaa tilanteen jatkoklubilla NightLifessä. Mies näyttäytyy viskin voimin ja Stam1nan Hyrden kanssa Monsteriserin keikalla munasillaan. Kaikki kuvataan NO SORI! -TV:tä varten. Muutakin kuvataan, mutta siitä myöhemmin, sitten kun on sen aika.

- Aamuyö menee viiniä juodessa ja oksennellessa laivalla. Satamastakin lähdetään aamuyöstä, mutta siitä Hynynen ei muista enää mitn.

PERJANTAI 18.8.2006 -
Vuosikymmenen krapula on tosiasia. Aluksi Hynynen käy pyytämässä anteeksi laivan henkilökunnalta sitä, että oli yrittänyt yöllä raahata Mokoman ja Stam1nan jätkiä laivalle juomaan, vaikka siihen ei ollut lupaa. Mies saa anteeksi.

- Krapulaa parannellaan lonkerolla Savonlinnan satamassa ennen kuin lähdemme bussilla kohti Juvaa. Teemme Yrjänän kanssa jonkun YleX:n haastattelun. Siitä tulee levoton. On muuten täysin Hynysen tapojen vastaista aloitella päivä krapulajuomilla. Nyt se näyttää muodostuvan ihan tavaksi. Olemme vaarallisella tiellä.

- Hynynen ja Sinkkonen päättävät lopettaa päiväkännäyksen kuin seinään. Hynynen ja Halmkrona nauravat itsensä kipeiksi Sinkkosen jutustellessa bussimatkalla kohti Juvaa. Mies tekee runkkaamisesta taidetta. Jälleen kerran.

- Äänentarkastuksen jälkeen nokoset Hotelli Juvassa. KT:n keikka on vasta 01:30. Vielä puolen yön aikaan Hynysellä ei pysy kahvikuppi kädessä, eikä ruoka maistu. Nyt näyttää todella pahalle. Mies siirtyy Neuvostoliiton yläkertaan, istuu yksin pimeässä ja pakottaa itsensä juomaan Jägermeisteria. Olo paranee. Keikka menee helvetin hyvin. Eturivissä joku pimu riisuu farkkunsa, ja näyttää pikkuhousujaan. Aika hyvät pöksyt. Sisältö jää arvoitukseksi. Ehkä parempi niin, siellä olisi kuitenkin ollut vain pari ruokalusikallista ripulipaskaa.

- Aamuyö laivalla on herkkä. Kauniita maisemia. Ja vahvoja metsäpalon savuja Venäjän puolelta. Niiden takaa heräilee aurinko paljon ennen sitä, kun Hynynen päättää mennä nukkumaan.

LAUANTAI 19.8.2006
- Päivä alkaa uinnilla jossain aika lähellä Joensuuta. Myös kuvia otetaan. Hynynen poseeraa kossun kanssa laivan kannella, taustalla liehuu Suomen lippu. Aika isänmaallinen meininki.

- Treenaamme laivalla Vapaus johtaa kansaa -kappaletta akustisen kitaran voimin. Haaveilemme sen esittämisestä. Turha haave, sillä myöhemmin selviää, ettei halukkaita pelimanneja löydy tarpeeksi. Laiskoja jätkiä.

- Joensuussa joskus neljän-viiden aikoihin. Hotellille saunomaan. Olo alkaa normalisoitumaan.

- CMX:n keikka on täysin ylivoimainen. Jätkät saavat kunnon valoshownkin, kun taivaalle ilmestyy revontulet. Lapin miehet, perkele! Rasio tulee juuri ennen CMX:n keikkaa Hynysen eteen, katsoo häntä syvälle silmiin, ja toteaa: - Peppi, sie oot ihan vitun hyvä jätkä. Mie rakastan siuta. Ja räkäinen nauru päälle.

- KT:n keikka on ok, mutta ei paras. Vähän väsymystä ilmassa. Hynysen ääni repeilee. Biisien välit ovat liian pitkät, eikä Hynysellä tunnu olevan mitään sanottavaa. Viina ei tunnu käyvän kulmaan, ehkä siinä on syy.

- Siirrymme Kimmelin yökerhoon. Yrjänä laskee, että pöytäseurueemme juo yön aikana 83 drinkkiä. Tähän vielä lonkerot ja kaljat päälle. Näin toimivat alkoholin ammattilaiset!

SUNNUNTAI 20.8.2006
- ...ja aamulla on olo sen mukainen. Ei muuta kuin bussiin, ja kohti Kuopiota. Emme kerkeäisi laivalla ajoissa perille, joten tämä väli liikutaan busseilla. Huijausta siis.

- Hynynen herää vasta perillä. Juice vetää jo omaa settiään. Meitä pyydetään Juicen kanssa samaan kuvaan, mutta Yrjänä tajuaa kysyä, että onko maestrolta itseltään kysytty asiaa. Ei kuulemma ole. Jätämme siis väliin.

- Olo on heikko. Yrjänä pitää esitelmän jostain vitun tableteista ja tunkee niitä väkisin Hynysen suuhun. Olo alkaa parantua, kumma kyllä. Ei kai se mitään myrkkyjä syöttänytkään, vaikka Hynynen luuli jo viimeisten hetkiensä koittaneen.

- Muutama tunti terassilla karpalolonkeroiden parissa (taas krapularyyppäystä, paska meininki!), ja kunnon pyttipannu ravinnoksi takaavat sen, että olo muuttuu mahtavaksi. Sitä ei häiritse edes se, että järjestäjä on unohtanut järkätä bändeille raideriviinat. No, onneksi on omiakin eväitä jäljellä.

- KT vetää paremmin kuin eilen, ehkä kiertueen parhaan keikkansa. Vaikkakin Hynynen yrittää välispiikeillään pilata sitä parhaansa mukaan. Ja vaikkakin meille on sanottu, että volume ei saa ylittää 90 db:iä. Naurettavaa. Miksaajamme Virtanen on kuolla nauruun.

- Hyvästit, halaukset ja kohti kotia. Kotimatkasta Hynynen ei muista muuta kuin sen, että aamuyöstä soi Billy Idol. Se kuulostaa parhaalta koskaan.

TIISTAI 22.8.2006
Uusi elämä on tosiasia. Hynynen saapuu ihmisrauniona, mutta vakaan päätöksen tehneenä Finnvoxiin Helsinkiin joskus puolen päivän aikaan. Mies on päättänyt, että nyt ei juopotella.

Koko päivä vierähtää laulaessa. Homojen hommaa.

Illalla Hynynen siirtyy kämpilleen, joka on Yrjänän ja hänen vaimonsa järjestämä. Kyseessä on Lilithin toimistotila jossain Vallila/Kallio -akselilla. Ei telkkaria, ei nettiä. Ei muuta kuin sänky, jääkaappi, mikro, kahvinkeitin, vessa ja suihku. Näin Hynynen yrittää varmistella sen, että keskeneräiset sanoitukset tulisi tehtyä joskus valmiiksikin.

Hynynen tekee alkuyöstä juoksulenkin ja eksyy Kallioon. Neroutta.

KESKIVIIKKO 23.8.
Lisää laulusuorituksia. Hieman sanoitushommia illalla sekä juoksulenkki. Ja eksyminen Kallioon.

TORSTAI 24.8.
Lisää laulusuorituksia. Hynynen kuulee kesken studiopäivän, että tänään olisi mahdollisuus nähdä Kotiteollisuuden tulevia kansi- ja promokuvia Scharinin Akilla. Se on siis se hullu, joka on tehnyt kantemme Kuolleen kukan nimestä lähtien. Tai oikeastaan Yksinpuhelu -ep:stä lähtien jos ollaan tarkkoja. Hynynen nappaa syötin ja alkaa hermostuneesti vilkuilla Finnvoxin pakastelokerossa olevaa kossupulloa.

Tilanne räjähtää käsiin. Älö ajaa Finnvoxin pihaan Hongiston pakulla, ja tuo Karmilan äänityskamat Syvältä joelta eli Korpiselältä. Hynynen tarjoaa kuskille kaljan. Hynynen tarjoaa kuskille toisen kaljan. Kolmannen kaljan kohdalla hän avaa tölkin itsekin. Laulusuoritukset paranevat välittömästi.

Illalla katselemme kuvia ja hörpimme punaviiniä ja kaljaa. Hyvältä näyttävät, kuvaaja Vuoto on näköjään osannut tehdä työnsä kännissäkin. Aika hyväntuulista meininkiä, ei mitään typerää hevi-irvistelyä. Meidän ei tarvitse yrmyillä enää, aikuisten miesten. Kuvista paras on se, jossa Hongisto ja Sinkkonen nussivat Hynystä naamaan.

Illalla katsomaan PMMP:tä Virgin Oiliin. Ihme eliittibileet, siellä on kaikki. Mm. CMX:n Janne, ja lähes koko Mokoma. Kännäämiseksihän se menee. Vaikkakin kesken ilonpidon Hongistolta tulee tekstiviesti: - Gabi Hakanen käski, että Tuuliajolla -DVD:lle tulevat livebiisit pitää valita maanantaihin mennessä. Hynysen vastaus on selvä: - Mie en valitse nyt mitään. Mie juon. Kassellaan syssymmällä.

Mahdotontahan se valitseminen olisi muutenkin, sillä keikoista tehdyt kopiot ovat Hynysen kotona Karjalassa.

Enkä malta olla kertomatta. Illan paras välispiikki tulee Paulalta: - Hynysen Jouni on muuten PARAS!

PERJANTAI 25.8.
Hirveä krapula. Tänään tehdään parit matalat laulut ja muutamat huudot. Yöllä kotiin Karjalaan.

SUNNUNTAI 27.8. - TUULIAJOLLA KORVAUSKEIKKA LAPPEENRANNASSA
Lauantai menee kotona parin pakinan kirjoittamisen, Tuuliajolla keikkojen läpikuuntelemisen, raisun rakastelun ja nukkumisen parissa. Sunnuntaina Hynynen suuntaa hyvissä ajoin Vanhalle kentälle Lappeenrannan keskustaan, jossa on tarkoitus korvata Tuuliajolla katastrofi. Äänentarkastuksen aikana alkaa sataa kaatamalla. Hetken näyttää siltä, ettei tänäänkään päästä soittamaan. Sade kuitenkin lakkaa, ja homma vedetään kunnialla läpi. Itse asiassa meininki on ainakin meillä ihan vitun hyvä, vaikkei KT mikään varsinainen retkeilybändi olekaan. Yleisö on ihan vitun asiallista, ja sitä on paljon. Kerrankin. Hymiö.

Jätkät purkavat lavan ja muut hässäkät, Hynynen juo kaljaa. Hyppäämme taksiin ja suuntaamme saunomaan.

Hynynen poistuu saunatiloista kahden aikaan yöllä absurdin tunnelman vallitessa. Huotarin Mika konttaa munasiltaan lattialla kohti pöydällä olevaa drinkkiä, taustalla alaston Hongisto heittelee kiukaalla tuliseksi kuumentunutta pitsaa kykenemättä pitelemään sitä käsissään. Missä vitussa se kamera on silloin, kun sille todella olisi käyttöä?

MAANANTAI 28.8.2006
Maanantaina takaisin Helsinkiin. Hynynen kuuntelee matkalla Tuuliajolla keikkoja toistamiseen läpi, ja yrittää valita sieltä kappaleita, joita ilkeäisi laittaa DVD:lle. Yllättäviä havaintoja. Joensuun keikka on laulettu ja soitettu ihan siedettävästi, vaikka se tuntui hieman vaisulle. Juva taas on aikamoista kohkausta, vaikka se tuntui parhaalle. Kuopio on vitun hyvä, mutta eihän päivänvalossa tehdystä keikasta kehtaa kaikkia biisejä ottaa, koska me olemme niin vitun rumia. Pitää tehdä vähän kompromisseja. Hynynen soittaa Karmilalle ja pyytää häntä ilmoittamaan valitut viisi biisiä Risto Hemmille, joka miksaa DVD:lle tulevat livebiisit.

Hynynen ajaa suoraan baariin. Kuudennelle linjalle siis, jossa KT:llä on tänään keikka. Kyseessä on levy-yhtiömme järjestämä ns. showcase (vittu, nykyajan vouhotuksia!), jossa firman bändit esittelevät uusia biisejään ja nykykuntoaan toimittajille, alan ammattilaisille ja muutamille faneille, jotka ainakin KT:n tapauksessa on valittu ilmoittautumisten perusteella, nopeimmat pääsevät mukaan -periaatteella. Mikäs siinä.

Äänentarkastuksessa huomaamme, että kamat ovat meille aivan liian pienet. Yritämme saada paketin edes jotenkin kasaan. Mahdottomalta tuntuu.

Hynynen käy Finnvoxilla laulamassa parit kertosäkeet. Menee jonnekin ilta kahdeksaan. Sen jälkeen Viihdeuutisten haastatteluun äsken mainittuun keikkapaikkaan. Haastattelusta ei tule hevon vittuakaan, Hynynen vetää ihan pelleilyksi koko jutun. Kesken studiosessioiden on lähes mahdoton muuttua pr-mieheksi. Jatkuvasti naurattaa, eikä yhteenkään kysymykseen jaksa suhtautua vakavasti.

Vedämme ihan lonkalta muutamat biisit, ja kai ne ihan hyvin menevät. Vaikkakin vedämme "nyt ei oikein kiinnosta, jouduimme tänne suoraan studiosta" -asenteella. Mutta kivaa on silti.

Keikan jälkeen on tietysti mentävä baariin. Ja sen jälkeen taksilla hotellille. Taksissa on myös herra Ylppö tarkoituksenaan tulla meidän huoneeseemme jatkoille. Kun nousemme autosta, taksi lähtee kuitenkin eteenpäin Ylppö kyydissään. Aamulla mieheltä tulee tekstiviesti: - Mihin vittuun työ hävisitte?

Näin toimii tämän hetken Suomen virallisen listan ykkönen.

TIISTAI 29.9.-PERJANTAI 1.9.2006
Hynynen herää puolilta päivin. Ei muuta kuin taksi alle. Hongisto ja mukana hengaillut Riekin Matti suuntaavat rautatieasemalle, Hynynen puolestaan kämpän ja aamiaisen kautta autolle, joka on Kuudennen linjan takana parkissa. Se on täynnä kitara- ja bassokamoja, ja Hynynen ajaa ne Finnvoxille. Niitä tarvitaan vielä myöhemmin session aikana.

Hynynen tulee studiolle ja käy studio F:ssä kuuntelemassa kuinka DVD -biisien miksaus etenee. Hyvin etenee. Homma on hallinnassa. Hynynen miettii hetken, että pitäisiköhän Kaiholan lauluosuutta parannella jälkikäteen, mutta sitten mies tulee järkiinsä. Tehty mikä tehty. Kyseessä on dokumentti, ei mikään vitun golfklubi.

Loppuviikosta ei juuri kerrottavaa ole. Se on täynnä laulamista, sanoittamista ja makailua. Ihan kuin olisi oikeissa töissä. Paitsi keskiviikkona Hynynen käy katsomassa Poisonblackia Tavastialla, ja tapaa Suomen Beyoncén. Beyoncé antaa Hynyselle pari kaljalippua. Hynynen käyttää ne. Bändistä Hynynen ei tajua mitn. Laulaja/kitaristi toimii, mutta basisti on ihan liian Nikki Sixx. Ja ärsyttää se, että aikuiset äijät esilaulattaa ja tapututtaa yleisöä.

Torstaina Hynynen herää Hissu Hietalahden soittoon. Käydään seuraavanlainen keskustelu: - Hynynen - Hissu tässä, moi. Mitäs puuhaat? - Oon just lähdössä studiolle. - Mie voin viedä, oon puolen tunnin päästä siellä. Hynynen käy hakemassa kioskilta kahvin. Hissu saapuu Jeepillään paikalle. Hynynen hyppää kyytiin, ja havahtuu myöhemmin jostain baarista Punavuoresta. Tekstiviesti Karmilalle on tosiasia: - Kassellaan syssymmällä, ratkesin ryyppäämään.

Illan aikana tehdään pari videon käsikirjoitusta, Hynynen käy ärähtämässä Bluesstationin tulevalle levylle (Hissu ärähtää myös) ja myöhemmin yöllä Hissu esittelee Hynyselle Hanna Pakarisen. Jostain syystä tyttären tapaaminen jännittää enemmän kuin isän tapaaminen muutama viikko sitten.

Perjantai-iltana takaisin Karjalaan. Huomenna alkaa taustalaulusessiot Imatralla.

PÄTEVÄÄ RAPORTTIA - TAUSTALAULUSESSIOT LAUANTAI JA SUNNUNTAI 2.9.-3.9.2006
Hynynen saapuu Imatralle lauantai-aamuna joskus kymmenen jälkeen. Kyyti on ollut niin kylmää, että mies on ottanut matkalla vajaan 900 euron sakot. Aaltonen kurvaa paikalle. Vaihdamme kuulumisia. Nuorempi Hynynen soittaa ja ilmoittaa, ettei tiedä mistä hän on herännyt. Ulos katsoessaan hän näkee Imatran Prisman. Hynynen ajaa siis sinne, ja hakee pikkuveljensä pois. Samalla käydään Alkossa.

Mikäs siinä, ei muuta kuin louhimaan. Etenemme rutiininomaisesti biisi kerrallaan, aivan kuten olemme tehneet Tomusta ja tuhkasta -levystä lähtien. Kehittelemme stemmoja akustisen kitaran kanssa, ja sen jälkeen Aaltonen ja nuorempi Hynynen laulavat ne. Helppoa kun sen osaa. Hynynenkin laulaa jotain, vaikkei osaa. Aaltonen lanseeraa termin "pätevää raporttia". Mies toteaa näin aina, kun lauluotto on mennyt kohdilleen tai jos sanoitus tuntuu edes vähän hyvältä. - Aika pätevää raporttia oot Hynynen tehny.

Aika ison maailman meininki muuten. Levyä tehdään tällä hetkellä kahdessa studiossa samaan aikaan. Karmila soittelee synabassoja Finnvoxilla, kun me availemme ääniämme ja pulloja Imatralla.

Illalla Hynyset suuntaavat baariin. Siinä nyt ei paljon kertomista ole. Tapaamme Riialin Samin, entisen paitamyyjämme. Vedämme kännit. Sunnuntaina on aika rapsakka krapula. Aaltonen tekee ensimmäisen biisin yksin, Hynyset eivät pääse sängystä ylös. No, saunan kautta uusiin haasteisiin, ja iltaan mennessä taustat on laulettu yhdeksään kappaleeseen. Loppuihin niitä ei näillä näkymin tarvitse.

Yöksi kotiin...

MAANANTAI 4.9.2006
...jotta aamulla varhain voisi lähteä ajelemaan kohti Helsinkiä. Hynynen on Deuchvoxilla ilmoittautumassa Göbbels Karmilalle joskus puolen päivän jälkeen. Tukka on sekaisin, parta on ajamatta. Paikalla on myös Holopaisen Tuomas, joka soittelee kosketinsoitinosuuksiaan. Niitä tuleekin lähes joka biisiin. Ja hyviä tuleekin. Hynynen kuuntelee vieressä ihmeissään ja litkii punaviiniä.

Viemme alkuillasta Holopaisen soittokamat varastoon ja aloitamme alkoholikimaran. Otamme taksin ja suuntaamme keskustaan. Näemme Laihon Aleksin, jolla on erittäin kova krapula. Hän parantelee sitä valkovenäläisillä ja oksentelemalla. Menemme Corneriin, sillä tiedämme, ettei siellä ole ketään tänä iltana. Saavat tähdet olla rauhassa. Ja nyt kirjoittaja ei tarkoita itseään.

Laiho ja Holopainen alkavat puhua kieliä jo puolen yön hujakoilla. Miehet lähtevät kotiin. Hynynen vaihtaa baaria ja myrkyttää itsensä alkoholilla. Nerous voi ilmetä näinkin.

TIISTAI 5.9.-TORSTAI 7.9.2006
Lauleskelua tiistai ja keskiviikko. Keskiviikkona Karmila antaa "Veisun" lauluja tehtäessä Hynyselle luvan korkata kossu jo heti puolilta päivin. Tämän biisin luonne vaatii sitä. Näin tapahtuu. Keskiviikkona Hynynen soittaa samaan biisiin myös akustiset kitarat(!), sekä basson. Hynynen soittaa basson myös Unilauluun. Alun perin ajattelimme, etteivät kyseiset biisit bassoja tarvitse, mutta mieli on nyt muuttunut. Hongisto on Karjalassa, joten Hynynen soittaa ne. Kerralla sisään tietysti. Keskiviikkona Hynynen tekee myös parit tekemättä jääneet kitaramelodiat sekä aloittaa kitarakiertojen tekemisen. Niitä tulee 2-4 raitaa/biisi, joten hommaa on siinäkin. Ja sitä ei jaksa selvinpäin tehdä. Kokeilkaapa itse joskus olla tuntikausia kiertävän kitarakaapin kanssa samassa huoneessa. Olen muistaakseni marissut tästä asiasta aikaisemmissakin studiopäiväkirjoissa. Niitä on kuitenkin pakko tehdä, ne kuuluvat Kotiteollisuuden soundiin olennaisena osana.

Keskiviikko-yönä Karmila lipsauttaa baarissa pienessä soseessa: - Eiköhän tehdä, Jouni, tästä kaikkien aikojen levy? Miehet lyövät kättä päälle. Näin tapahtukoon.

Torstaina Hynynen tekee viimeiset kitarakierrot ja poistuu iltapäivällä rakennuksesta. Miehen osuudet on nyt tehty. Karmila jää soittamaan kitarasooloa Pullon henkeen, mutta sitä Hynynen ei jää kuuntelemaan. Luotto pelaa. Hynynen tietää, että siellä on nyt ammattimies puikoissa. Tämän lisäksi Hynysellä on kiire ryyppäämään. Tilanne täytyy nollata, kuuden viikon piina on ohi.

PERJANTAI 8.9.2006
Mitä vittua on tapahtunut, kysyy Hynynen. Hynynen kysyy sitä Hissu Hietalahdelta, joka häärää ahtaassa kopissa ja virittelee iPodistaan soimaan Nine Inch Nailsia. Pian ilmenee, että ahdas koppi sijaitsee Silja Europalla. Iso pyörä on pyörähtänyt ja miehet sen mukana. Lisäksi ilmenee, että viereisessä hytissä metelöivät Hanna Pakarinen ja Ellen Jokikunnas. Toiselta puolelta kuuluu leveää, reteetä pohjanmaan murretta. Siellä on Duudsoneiden Jukka kavereineen. Nyt on Hynynen väärässä seurassa.

Laiva tulee satamaan, ja Hynynen suunnittelee pakoa. Pian kuitenkin räjähtää pommi. Mies tajuaa olevansa Turun satamassa, ei Helsingin. Pakomahdollisuutta ei ole.

Hynynen ja Hietalahti matkaavat Turusta Helsinkiin roilaillen liaaneiden varassa puusta puuhun. Miehet kerkeävät illaksi Finnvoxille, jossa tapahtuu kummia. YUP:n Mannonen vetää taustalauluja Pullon henkeen ja Ukko Perkele -biisiin. Mahtava meininki!

Kun Mannonen on hommansa tehnyt kuuntelemme lopputuloksen. Hynynen purskahtaa Pullon hengen aikana itkemään. Nyt kosketellaan miehen syvimpiä tuntoja. Mahtavat stemmat, ja Karmilan vetämä soolo kuulostaa aivan Gilmourilta. Kotiteollisuus on Karjalan Pink Floyd!

Otamme taksin, haemme Rikalan Samin ja suuntaamme Hirnin Jounille saunomaan. Kesken saunomisen Sinkkonen soittaa lentokentältä. Mies on lähdössä Thaimaahan kolmeksi viikoksi.

Mikäs siinä. Hynynen tarttuu tiukemmin kiinni kossuun, ja päättää lähteä tänä iltana Norjaan. Mies kinuaa Hirnin laittamaan Alice in Chainsin soimaan stereoista. Hynynen käy makaamaan olohuoneen divaanille. Hietalahti makaa sammuneena lattialla, Rikala juttelee sekavia vastapäätä Hynystä ja Hirn järsii hampaillaan omaa kyrpäänsä poikki.

Kotiteollisuuden kahdeksannen levyn äänitykset ovat ohi. Nyt alkaa miksaus.

hynynen syyskuussa 2006

HYNYSEN AUTOSSA SOINEET CD:T
MAJ KARMA: Ukkonen
ROCKABILLY PSYCHOSIS and the GARAGE DISEASE (kokoelma)
NE LUUMÄET: Verta ja luita
NE LUUMÄET: Pahat ja rumat
EPPU NORMAALI: Cocktail Bar
EPPU NORMAALI: Hatullinen paskaa
BILLY IDOL: Songs (11 of the Best)
SLUMGUDGEON: Factoraped
CMX: Pedot
KOTITEOLLISUUDEN Tuuliajolla -keikat (Juva-Joensuu-Kuopio)

OSA 3

Teksti: Hirn
Sensuuri: Hynynen

"Swamp thing" Hynynen, tuo suosta noussut ihmishirviö, on asunut viimeiset viikot Helsingissä. Taiteilijan asuttama, raaalta masturboinnin ja alkoholin huurujen sekoitukselta tuoksuva "koti" on sijainnut Kallion ja Vallilan välimaastossa, huumeiden ja huorien pesässä. Siellä Hynynen on tuntenut olonsa kotoisaksi. Syynä on tietenkin se, että joka toinen vastaantulija on kännissä, ja ne loputkin jonkun huumemömmön vaikutuksen alaisena. Vaikutus paikallisiin on kuitenkin tehty, sillä Hynyselle moikkavat Kallion kaduilla sekä huorat että poliisit. Mutta ehkä se johtuu vain siitä, että nämä luulevat häntä Freukkarien Pekka Myllykoskeksi.

Pääkaupunkiseudulla Hynysen ystäväpiiri koostuu elämässään epäonnistuneista ihmishylkiöistä - juopoista näyttelijöistä, elämänsä missanneista muusikoista, musiikista mitään tiettämättömistä toimittajaretkuista, hevifalsettia humalapäissään kirkuvista soittajarentuista ym. paskaporukasta. Sekä niistä sankareista, jotka tuulettavat pikkuveitikkaansa vapautuneesti ulkoilmassa keskellä Kolmatta linjaa.

Sunnuntai-iltana juuri näistä aineksista muodostuva puliremmi suunnistaa kuuntelemaan Kotiteollisuuden tulevan levyn biisejä. Vauhtia otetaan toimittaja Hirnin, tuon rockjournalismin Matti Nykäsen omakotitalosta Länsi-Vantaalta. Saunareissulle osallistuivat Hynynen, Hongisto sekä YUP -yhtyeen Janne Mannonen. Mannonen tekee itsestään porukan naisen, ihmispillun, ja niin sormettaminen ja perseseksi illan aikana ovat tosiasia. Saunominen ilman mehua ja piparia on nimittäin teeskentelyä. Löylyjen päälle seurue juo pullon srilankalaista giniä ja kaksi mäyräkoiraa. Sitten suunnaksi otetaan Finnvox -studiot Pitäjänmäessä.

Studion pihassa seisoo Zen Cafen keikkabussi. Sisällä ovat Samuli Putro sekä Kotiteollisuudenkin monitorimiehenä toiminut Viltsu, tuo saatanan petturinarttu. Bussissa korkataan uusi pullo giniä ja suunnitellaan tulevaa NO SORI! -lehteä. Putro järkyttyy, kun kuulee, että hänestä leivotaan tuoretta kansikuvapoikaa. Se toteutuisi liimaamalla Samulin pää Ratto-lehden kuvan päälle. Samuli sanoo stop, mutta se ei vaikuta päätökseen. Hän on vain poika joka käyttää laseja.

Tunnin tissuttelun jälkeen juoppolauma tunkeutuu studioon tuottaja Mikko Karmilan iloksi. Karmilaa vituttaa - jostain syystä mies ei haluaisi haisevaa paskasakkia työpaikalleen. Mutta onneksi siitä maksetaan. Tosin huonosti.

Albumin biisijärjestys ei ole selvillä, mutta biisejä kuunnellaan hartaasti ja lujaa. Tarkkaamohuoneessa Hynynen kokee alemmuuskompleksin. Hän riisuu itsensä alasti ja pakottaa Samuli Putron kertomaan mielipiteensä levystä. Nahkapilli suussaan Putro tapailee levyn kitarariffejä ja estää näin Hynysen hirttäytymisen.

Studiossa käydään mm. seuraavanlainen keskustelu:
- Mie oon kännissä, mie olin eilennii kännissä. Mie en oo ikinää ollu näin kännissä.
- Haista sie vittu!
- Kellä on avaaja?
- Anna huikka, sinä kirottu ihmispimpero.
- Siulla on ihana perse. Saanko mie koittaa sitä?
- En mie tiijä.

Kuuntelusession jälkeen porukka ottaa tilataksin ja suuntaa "Hesan" (näin puhumme me maalaiset, sensuroijan huom.) keskustaan. Perillä porukka hajoaa. Osa jää Manalaan, Hynynen ja Hirn suunnistavat Lostariin. He istuvat pöytään jossa ovat HIM-yhtyeen Kaasu ja Agnes Pihlava. Keskustelu käy kuumana. Hynynen puhuu norjaa ja Agnes puolaa. Yhteisymmärrystä ei löydy. Lopulta Kaasu tilaa pöytään raakaa viinaa, ja paljon. Yhteinen kieli löytyy välittömästi. Se on mongerrusta, joka muistuttaa tanskan, englannin ja islannin kielen sekoitusta.

Seuraavana iltapäivänä Hynynen suunnistaa housut kusessa ja oksennuksessa takaisin Karjalaan. Paikallinen AA -kerho tulee saamaan uuden jäsenen.

Niin. Ne uuden levyn biisit kuulostivat muistaakseni ihan saatanan hyviltä. (eiku, ihanilta, iiik! terv. humalainen sensuroija 12.10.2006)

Kotiteollisuuden cover-levy tottelee nimeä Sotakoira. Käskyjä se ei noudata, mutta juomakupille se jolkuttelee mielellään. Julkaisu on 13.8.2008

Kotiteollisuus on versioinut nipun vanhoja Suomirock -klassikoita. Tai klassikoita ne ovat ainakin bändille itselleen, sillä levyn jokainen kappale on jollain tavoin vaikuttanut bändin olemukseen ja jopa syntyyn.

- Lähes kaikki levyn biisit on valittu fiilispohjalta., ilman tarkempaa miettimistä, mikä on meille hyvin ominainen tapa “työskennellä”. Katselin vanhoja levyjäni läpi, tein listan ja pakkosyötin sen pojille. Karmilalla oli myös pari biisiä, jotka hän halusi ehdottomasti mukaan, ja Mikon kanssahan ei tunnetusti neuvotella. Vaihtoehtoja oli pitkälle toistakymmentä, mutta treenivaiheessa kaikkein helpoimmat ja punkeimmat pääsivät jatkoon. Tästä oli poikkeuksena Tavaramarkkinoiden Kevät sekä Juicen Vaasankin veri vapisee, joita piti hieman hieroa, jotta saimme ne kasaan. Eikä tuo Hongisto Kevättä osaa soittaa vieläkään, sen huomasimme loppukesän keikoilla, kertoo bändin mediahuora ja viinan turvottama Jouni “Putte-Possu” Hynynen.

- Hongisto oli biisivalinnoista kanssani hyvin pitkälle samaa mieltä. Sinkkoselta ei paljon edes kyselty, sillä se ei kuunnellut 80-luvulla juuri muuta kuin sukkahousuheviä, Kirkan hevilevyjä ja Sargofacusta, ja ne eivät tulleet kysymykseen. Aika pitkälle valinnat perustuivat myös kappaleiden teksteihin. Sen takia mukana on myös filosofisia kannanottoja tyyliin Pissaa ja paskaa sekä Matti, jatkaa samainen alkoholisti.

Levyn tiimoilta ei anneta haastatteluja, sillä Kotiteollisuus juhlii julkaisua pakenemalla kukkuloille aloittelemaan seuraavan, helmikuussa 2009 julkaistavan, levynsä äänityksiä. MUSTIN SYKSY 2008 –kiertue alkaa lokakuun puolivälistä kestäen pitkälle joulukuuhun. Tarkemmat päivämäärät ja keikkapaikat julkaistaan alkusyksystä osoitteissa www.kotiteollisuus.com sekä www.dexviihde.fi. Myös Poliisi-TV julkaisee tarkemmat keikkatiedot kunhan ne selviää. Ihan varmuuden vuoksi.

SOTAKOIRA BIISI BIISILTÄ:
- Äänessä Putte-Possu

KARHUJEN TALO
- Peitsamoa. Tämä oli joku Karmilan sairas fiksaatio, se halusi ehdottomasti tämän mukaan levylle. Me kuulimme biisin ensimmäistä kertaa vasta studiossa. Pienen sovittamisen jälkeen tästä tuli vahingossa niin hyvä, että se piti laittaa aloitusbiisiksi. KT soittaa Peitsamoa ja kuulostaa aivan Sielun veljiltä! Karmila soittaa soolon ja minä laulan poikkeuksellisesti pirun hyvin. Lupaan, ettei siitä tule tapa.

MUSTI SOTAKOIRA
- Kollaa kestää on alkuperäinen esittäjä. Suomipunkin ehdoton helmi. Joo, tiedämme, että Eputkin ovat soittaneet tätä aikoinaan livenä, mutta pakko meidänkin oli tähän herttaiseen eläimeen sekaantua. Muutaman kerran tämä on jo keikalla vedetty, ja biisi toimii kuin tauti. Mikko vastaa Sex Pistols –soolosta. Tai Chuck Berryähän se Steve Joneskin plagioi. Kokeilimme myös Kirjoituksia kellarista –biisiä, mutta se oli hieman liian pop meille.

KEVÄT
- “Laulettu” vahvassa krapulassa. Tällä kertaa se oli hyvä juttu, koko biisin tarina sai aivan toisen näkökulman. Tämähän on siis Tavaramarkkinoiden klassikko ja biisi, josta lähti ajatus koko coverlevyn tekemiseen. Eräs Ari ”Kosander” Koskinen vouhkasi, että meidän pitäisi versioida joskus tämä, ja tajusin miehen olevan oikeassa. Keksin biisiin hieman Niskalaukauksen mieleen tuovan kitaramelodian ja hommahan oli paketissa.

VAASANKIN VERI VAPISEE
- Alkuperäinen ajatus oli versioida pelkästään Juicea, mutta sitten kuulimme, että muutkin ovat suunnitelleet vastaavaa tribuuttia. Ehkä Juicen hienoimpia tekstejä, tai ainakin se sopii meille kuin nyrkki pikkuveljen perseeseen. Viikatteen Kalle vetää hienon soolon ja jos kuuntelette tarkkaan niin voitte kuulla, kuinka herkkä laulajapoika pienen huutamisen jälkeen biisin lopussa oksentaa studion lattialle. Alkoholilla ei ollut tällä kertaa osuutta asiaan. Siksi kai se laatta lensikin.

PISSAA JA PASKAA
- Terveet kädet on tämän maan ehdottomin bändi. Tätä on pirun kiva vetää livenä.

ONNELLINEN PERHE
- Muistan aina, kun näin ensimmäistä kertaa Luumäet keikalla. Se oli Ämy- rockissa ja vuosi oli 1989. Olimme Hongiston kanssa montut ja perseet auki. Bändi iski kuin metrin halko ja yleisön “Läski eduskuntaan” –kyltit tekivät vaikutuksen. Yritimme aluksi versioidakin kyseistä kappaletta, mutta lopulta tämä lähti liitoon paremmin. Halusimme kiusata tällä myös Karmilaa, hänhän on tuottanut, äänittänyt ja miksannut myös alkuperäisen. “Vittu, enkö mä koskaan pääse tästä biisistä eroon” –efektiä ei kuitenkaan syntynyt. Syntyi vain pieni, ruskea ja mykkä kääpiölapsokainen Petrax –studion wc-tiloissa. Hongisto toimi kätilönä, minusta ja Jarista tuli kummeja.

MATTI
- CMX:n proggressiivisempaa tuotantoa. Mukaan livahti myös yksi tekstivirhe. Ainoa kappale, jonka sanoitusta en tarkistanut, koska oletin muistavani sen. Heti meni pieleen, saatana. Toinen näistä coverkappaleista, joiden alkuperäisversiossa on Yrjänällä näppinsä (pip)pelissä. Hänhän soitti myös Terveissä käsissä Pissaa ja paskaan aikoihin. Tai ainakin joskus, en minä tiedä.

RAKKAUSLAULU
- Tottakai meidän olisi pitänyt versioida Juliet Jonesin sydämen Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin, mutta eikö se olisi ollut vähän liian ilmeistä. Hurja radiohittihän siitä ehkä olisi tullut, mutta päädyimme kuitenkin tähän. Lähti kulkemaan heti ensimmäisestä treenikerrasta lähtien, vaikkakin Aaltosen Miitri piti valjastaa soittamaan biisin riffi. Ei taittunut minulta millään. Tapasin muuten biisin säveltäjän Seppo Kansanojan Turun Down by the Laiturissa. Voi Kristus, kun se oli vanha. Silti se joi minut penkin alle ja porasi vielä perseeseenkin sen jälkeen. Helppohan se on sammunutta nussia, saatana.

RÄÄVÄSUITA EI HALUTA SUOMEEN
- Eppu normaali on yksi parhaita bändejä maailmassa, senhän tietävät kaikki. Karmila ehdotti tätä biisiä, vaikka Aknepopilta olisi kyllä löytynyt muitakin loistoralleja. Karmilan Ile Kallio –tyyppinen kitarasoolo on riemukas. Ja tässäkin biisissä on aika hyvä lauluraita muuten. Ei tarvitse kauheasti hävetä.

KUOLLA ELÄVÄNÄ
- Mana manaa oli pakko ottaa mukaan. Bändin biisit eivät olleet kovinkaan ihmeellisiä, mutta tunnelma niissä on maaginen. Toivottavasti olemme saavuttaneet siitä edes murto-osan. Tämän olemme soittaneet muuten Ilosaarirockissa livenä jo joskus vuonna 1999 tai 2000 Mokoman Saikkosen ja Annalan kanssa. Nyt mukana on Viikatteen Kalle, joka kutoo kitarasooloa niin perkeleesti. On se aika epeli se Kalle.

PULL TO HAND -DEMO SEKÄ MUUTA SEKOILUA

LEVYN TEKO LÄHESTYY JA MENO VAAN KIIHTYY
- TOO MUCH TOO OLD

LEVYT
DAD: koko tuotanto
Leonard Cohen: Songs of Leonard Cohen, Various Positions
Going Way Out with Heavy Trash
Cult: Ceremony (ehkä paskin levy koskaan, kuuntelin vain kerran ja hävetti)
Duran Duran: I, Rio
Ministry: Rio Grande Blood
Jello Biafra and The Guatanamo School of Medicine: The Audacity of Hype
Elvis Presley: The Original Hit Albums (kokoelma ekasta Sunille tehdystä levystä sekä kahdesta ekasta RCA levystä)
Hayseed Dixie: A Hillbilly Tribute To AC/DC

LUKEMISTO:
Neil Gaiman: The Wake (sarjis)
Jonas Gardell: Jeesuksesta
Antony Beevor: Berliini 1945
Porno

16.7. ajan Tikkalan natsikeskuksesta himaan ja vastaanotan sinne saapuvat vieraat. Viikonloppu menee mökkeillessä ja tissutellessa. Lauantaina käyn juoksemassa 40 minuutin lenkin, jotta tosiasiat pysyisivät mielessä. Maanantaina aloitan mökin katon tekoa isäukkoni kanssa, ja se jatkuu aina keskiviikkoon asti. Maanantaina käyn juosten kuntosalilla vähän riehumassa. Loputkin pienestä krapulasta häviää sinne. Tiistaina olen oma normaali itseni ja pelaan aamupäivällä tunnin sulkapalloa ja illalla juoksen 5 km lenkin. Uhka ikuisesti jatkuvasta katkokävelystä väistyy, mutta kattoremontin takia selkä on aivan paskana. Oikeat työt eivät sovellu minulle. Tai ei mitkään työt.

Koska en osaa rakennushommia, alan orientoitua siihen, että pian on aika katsoa taas uudet sanoitukset läpi ja kehitellä niitä hieman, jos siihen on aihetta. Seuraavien päivien aikana teenkin niin, päivittelen kotisivuja parilla uudella videopätkällä, kasailen sinne valokuvia ja kirjoitan sinne tulevat päiväkirjat valmiiksi. Samalla yritän lomailla perheen kanssa, mutta eihän se onnistu tietenkään. No, jostain pitää tinkiä. Lähimmät kärsivät aina eniten. Muilla ei olisi niin väliä, mutta he saavat minusta enemmän kuin perhe. Pitäisiköhän minun miettiä hieman tätä?

Vitut mie mitään mieti.

Karmila soittaa 22.7. ja on vahvasti sitä mieltä, että Nosturin live pitää leikata ja osin ehkä miksatakin uusiksi, jotta ääni ja kuva saadaan parhaaseen mahdolliseen synkkaan. Lupaan tarkistaa asian. Yöllä 22.-23.7. katson ja kuuntelen siis materiaalin toiseen kertaan läpi. Edellisen version katsoin ennen Ruisrockia ja teetätin Medialouhoksella koko paskan uusiksi. Huonolta näyttää nytkin. Teen listan epäkohdista ja laitan yöllä meiliä Louhoksen väelle. Katsotaan mitä tapahtuu.

Aamulla 23.7. hyppään lentokoneeseen ja matkaan viideksi päiväksi Köpikseen juomaan, nussimaan ja katsomaan DAD:n keikkaa. No, juominen ei lopulta ole totaalista. Käyn kaksi kertaa aamulenkilläkin. Toinen aamulenkeistäni suuntautuu Christianiaan. Jätkät ovat täydessä työn touhussa jo ennen yhdeksää aamulla: hassuttelutupakat huulessa ja kaljat kädessä. Melkein käy kateeksi. Pyörin Christianian keskustassa juoksutrikoissani ja etsin ulospääsyä. Viimein joku tummaihonen vanhempi mies osoittaa sormella suunnan ja sanoo käskevästi: out. En ilmeisesti kuulu porukkaan.

Päätän palata myöhemmin paikalle ja olla asiallisemmassa kunnossa eli kännissä. Näin tapahtuukin. Mutta sitä ennen pitää käydä kusemassa H.C. Andersenin haudalle ja käydä katsomassa kuinka Pienen merenneidon paikalla on vain valkokangas ja siinä kuva patsaasta, joka tällä hetkellä on kai jossain Kiinan maailmannäyttelyssä. Ja minä kun olisin halunnut nähdä metallitissit.

Siinäpä oiva nimi tulevalle levylle: METALLITISSIT. Ei kuitenkaan niin kova kuin se, jonka kehittelimme bändin poikien kanssa Ilosaaressa muutama vuosi sitten: METALLITARAKKA.

28.7. palaan ruotuun. Käyn hakkaamassa tunnin verran sulkapalloa. Yöllä on pitkät bänditreenit. Soitamme viisi tuntia ja otamme uuden materiaalin jälleen kerran haltuun. Kulkee hyvin, mutta on perkeleen kuuma. Läskit hikoilevat ihan tosissaan. Mutta tämän jälkeen tarvitsemme enää yhdet treenit ja sitten olemme valmiita demoa tekemään.

29.7. juoksen 8 km 32 asteen helteessä. Vittu, ei mitään järkeä.

30.7. havahdun mökillä tosiasioihin. Olen luvannut toimittaa pakinan/kolumnin sen tilaajalle 2.8. mennessä. Hätäpäissäni kirjoitan aamulla jotain kasaan. Puolen tunnin päästä kasassa on yli 4500 merkkiä. Siinä on tuhat liikaa. Jätän lojumaan ja päätän viimeistellä tekstin myöhemmin. Käyn juoksemassa 6 km. Kulkee hyvin.

Aamulla 31.7. päätän tehdä Isän kädestä kertosäkeen uusiksi. Otan kotonani lojuvan Aaltosen Miitrin akustisen kitaran käteeni ja noin viiden minuutin rämpytyksen jälkeen taivaalta tipahtaa taivaallinen melodia. Se vaikuttaa tutulta - jostain Finnhitsistä ehkä - mutta en keksi mistä. Päätän pitää sen biisissä toistaiseksi, sillä innostun kertosäkeen meiningistä totaalisesti, tulen pitämään siitä kiinni kynsin hampain. Ellen sitten hoksaa, mistä melodia tulee. Välttämättähän se ei tule mistään, on vain sopiva muunnelma rockin ja popin aarreaitan kätköistä, kuten monet meidän biisit on. Mutta kassellaan.

Käyn juoksemassa 10 km. Kulkee. Yöllä teen tänään tekemääni uuteen kertosäkeeseen sanat ja samalla parantelen Mullan makua –biisin sanoja. En ole vieläkään siihen tyytyväinen, mutta lähellä ollaan. Tarpeeksi hyvät demoa varten.

1.8. viimeistelen pakinan ja laitan yöllä sen eteenpäin. Käyn kuntosalilla tekemässä vatsaa, selkää ja tissejä. Maistuu hyvälle pitkästä aikaa, mutta teen aika iisisti. Turha riehua nyt punttien kanssa, kun painoa pitäisi pudottaa muutama kilo ennen puolimaratonia. Vielä on yli kuukausi aikaa. Siihen tosin sisältyy yksi viikon viinaränni, JOKA ALKAA HUOMENNA!!! Jihuu, kivaa!!! Toivottavasti Jari ja Janne tulevat Virosta elävinä. Ovat siellä lomailemassa.

PULL TO HAND –DEMO 2010

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ – VIRITTELYÄ JA TREENIT
2.8. aloitan aamun miehekkäästi ja tarkistan painotilanteen. Kyllä, se on 87 kiloa. Vielä kaksi kiloa pois, sitten riittää. Se tarkoittaisi sitä, että vuoden aikana olisin pudottanut 14 kiloa. Ihan hyvin juopolta.

Käyn Hongiston kanssa (kyllä, Jari ja Janne elävät ja voivat hyvin) pakkaamassa kamat bussiin treenikämpillä. Samalla teen Etelä-Karjalan radion puhelinhaastattelun, joka syvällisesti käsittelee teemaa “mitä Kotiteollisuuden kesään kuuluu”. Eihän siihen mitään kuulu, mutta aamulla olin niin hyvällä tuulella, että lupasin sellaisen antaa. Ihan sen kunniaksi, että uuden levyn materiaalin todellinen työstäminen alkaa nyt. Ammattilaiset puhuvat kai esituotantovaiheesta. Tai tämä on oikeastaan jo esituontantovaiheen toinen osa. Äh, saivartelua. Olemme esituotantovaiheessa, joka jatkuu ja jatkuu levyn äänitysten alkuun saakka.

Käymme kaupassa ostamassa viinaa ja ruokaa niin paljon, ettei meidän tarvitsisi poistua Kipon studiosta kolmeen päivään ja yöhön. Ajamme auton studion pihaan ja poistumme tahoilllemme. Sovimme, että näemme samassa paikassa klo 21. Sitten olisi tarkoitus purkaa auto ja aloittaa treenit.

Käyn juoksemassa 11 km lenkin. Kulkee pirun hyvin. Tämän jälkeen suuntaan baariin, juon pari kaljaa ja sitten Sinkkonen hakee minut ja ajamme studiolle. Hongisto tulee mestoille myös. Puramme bussin, kasaamme kamat ja avaamme kaljat. Treenit jatkuvat jonnekin kolmeen asti yöllä. Soitamme pelkissä kalsareissa. Tai itse asiassa koko kolmen päivän sessio vietetään niin, vain Hongisto taitaa jossain vaiheessa poistua hetkeksi rakennuksesta. En ole varma, en muista.

Jossain välissä saunotaankin. Ja syödään, sillä tajuan yhtäkkiä, etten ole syönyt vuorokauteen muuta kuin purkin ananasta ja raejuustoa. Alkaa mennä missilinjoille nämä ruokavaliot.

TOINEN PÄIVÄ
3.8. aamulla on krapula. Aaltonen tulee herättelemään meitä kahdentoista aikoihin. Minä olen herännyt jo ennen kymmentä ja syönytkin (ärsyttävä tekopirteä paskiainen, mutta en voi sille mitään), mutta olon tunkkaisuus on pakottanut miehen takaisin sänkyyn. Miitri on tullut yhdeltätoista ja mikittänyt jo kaikki soittimet. Aamukahvin lomassa soitan kaksi raitaa kitaroita kahteen sellaiseen biisiin, jotka kaipaavat klikin rumpujensoittovaiheessa. Eli Kalevan miekkaan sekä Hölmöjen taivaaseen.

Pojat valuvat alakertaan pikkuhiljaa. Teemme rumpu- ja bassocheckin, raahaan omat kitarakamani tarkkaamosta takaisin soittotilaan ja alamme paukuttaa. Pullot avautuvat. Keksin uuden hittituotteen: sorbus-vissy. Ihan vitun hyvää krapulajuomaa! Tämän päivän sessioiden loppuessa, joskus illalla ennen kahdeksaa, Hongisto tekee katkeran havainnon: olen juonut kaikki jääkaappiin varatut sorbukset. No, ei niitä ollut kuin kaksi pulloa, mutta kuitenkin. Mitäs ei pitänyt puoltaan. Vain nopeat juovat!

Päivän toimintatapa on seuraava. Treenaamme biisin kerran läpi ja toisella kerralla Aaltonen äänittää sen sisään. Helpoimpia ei edes treenata vaan ne vedetään suoraan koneelle. Näin saamme kasaan 14 biisin rumpuraidat, basson ja yhden peruskitaran. Myös demolauluja äänitetään, mutta niitä ei ilkeä jättää lopullisiin versioihin. Ne toimivat vain päällekkäisäänitysten apuna ja kulkevat ihan rairatteluperiaatteella. Päivän lopuksi Jari soittaa vielä rummut niihin kahteen biisiin, joiden peruskitarat olen aamulla tehnyt.

Illalla kuuntelemme matskun läpi ja teemme muistiinpanoja kuin jotkut vitun taiteilijat. Tässä vaiheessa on jo lärvit rutussa, sillä stoli on avautunut jo kauan sitten. Muutumme Sotakoiraksi ja soitamme livenä, saunomisen lomassa, vielä yhden punk-biisin sisään, jonka Kipon Anssi käy äänittämässä. Sanat kyseiseen ralliin saadaan Tex Willer –sarjakuvasta. Jatkamme saunomista. Stoli loppuu ja kossu avautuu. Minä sammun ensin, Janne ja Jari jatkavat aamuun asti.

KOLMAS PÄIVÄ
4.8. aamulla olo on sellainen, että en näe muuta vaihtoehtoa kuin tehdä itselleni kossu-vissyn. Tämän jälkeen tuplaan kitararaidat ja soitamme Aaltosen kanssa hieman maustekitaroita ja melodioita sekaan. Pojat valuvat alas pikkuhiljaa ja Hongisto tekee omat bassokorjauksensa. Sitten alkaa laulusavotta. Vedän lauluja tyyliin kerralla sisään, vaikka ei seisokaan. Nyt ei tarvitse pysyä ihan nuotissa. Kunhan nyt edes lähelle päästään. Riittää että laulu on soiton kanssa samassa korttelissa. Tai edes samassa kaupunginosassa. No, samassa kaupungissa kuitenkin. Äh, sanotaan nyt suoraan, että samassa maassakin on ihan ok.

Vittu, kunhan ne nyt saisi pysymään edes tässä maanosassa.

Viina loppuu kesken. Sitä täytyy saada lisää! Jari soittaa puhelun, ja asia on järjestyksessä.

Alan olla jo aika simassa, kun Holopaisen Tuomas saapuu paikalle joskus iltapäivällä. Mies kasaa komentokeskuksensa studion tarkkaamoon ja soittaa lähes joka biisiin koskettimia. Samalla hän vetää niiden kolmen biisin pohjat, jotka on vielä soittamatta. Kahteen niistä teen laulut samaan aikaan, mutta tajuan toisen olevan liian pliisu laulusuorituksen suhteen. Pitää vetää se matalammalta. Jossain vaiheessa Miitri poistuu ja me vaihdamme lennossa Kipon Anssin jatkamaan äänityksiä. Hynysen Janne saapuu paikalle ja soittaa rummut biisiin, josta kuulette myöhemmin - valitettavasti. Holopainen tekee samaiseen biisiin koskettimet. Kappaleen nimi on Rock´n´roll Champions.

Nyt alkaa muistikuvat hämärtyä. Käymme saunassa, sitten ei mitään. Jossain vaiheessa Hynysen Janne häviää baariin yrittäen houkutella meitäkin mukaan, mutta me emme lähde. Vanhat eivät jaksa enää tanssia. Nussia kyllä jaksaisimme, mutta kukaan ei jaksa lähteä kaupungilta naisia hakemaan. Vanhan miehen kirous: jaksaisi kyllä, mutta kun kukaan ei tuo valmiiksi puhuttua tavaraa ovelle. Ei tule kaatoja, jos ei jaksa lähteä metsälle. Vaikka ase olisi miten valmiina.

Miksei tämän ikäiselle miehelle tipahda toosaa suoraan postiluukusta joka aamu? Ei tarvitsisi poistua asunnosta. Tähän ajatukseen nukahdan.

NELJÄS PÄIVÄ
5.8. lompsin alakertaan kymmenen jälkeen. Aaltonen on yllättynyt kunnostani, näytän kuulemma virkeältä. Mies valehtelee päin naamaa. Tai sitten kyseessä on niin hienovarainen vittuilu, etten edes minä sitä ymmärrä.

Yritän aloittaa lauluja, mutta tajuan tarttuvani liian kärkkäästi jokaiseen virheeseen. Mies tähtää samaan porraskäytävään soiton kanssa, vaikka sihti on luokkaa koko maailma ja osa linnunrataakin. Krapula korostaa aisteja ja sävelkorvaa. Tälläinen tarkkuus ei ole tässä vaiheessa oleellista, kunhan melodian jotenkin kuulee. Teen siis itsestäni välinpitämättömän ja juon pöydällä yön yli lojuneen avatun brändi-lonkeron ykkösellä alas. Sen jälkeen teen kossupaukun ja jatkan lauluja. Nyt alkaa sujua. Vedän kaikki jäljellä olevat biisit, äänitän Jarin kanssa muutamat Miitrin taustalaulut, pakkaan kamani ja hyppään Tampereelle menevään junaan. Miitri, Janne ja Jari jäävät miksaamaan pakettia kasaan ja Miitri vetää samalla pari kitaraa lisää muutamaan biisiin.

Illalla teen Liimatan Tommin kanssa pari kirjakauppakeikkaa Tampereen Tapahtumien yössä, sovin aloittavani kolumnistina Pirkanmaan Sanomissa tänä syksynä, teen yksin yhden kirjakauppakeikan, kättelen Juhana Helmenkalastajan (älkää kysykö kuka se on, mie en muista) sekä saan Heli Nevakaren puhelinnumeron (älkää kysykö miksi). Puolenyön jälkeen olen niin poikki, että on pakko mennä maate. Uni maistuu aamu kahdeksaan saakka.

6.7. päivä alkaa hotelli Tammerin terassilla kaljalla kustannusyhtiö Johnny Knigan Timo Ernamon kanssa. Kalja maistuu yllättäen hyvälle. Niin hyvälle, että täytyy jatkaa. Teen yhden valokuvaussession ja hyppään toimittaja Isoahon kyytiin. Haemme kaljaa ja harrastamme maaseutumatkailua. Riihimäellä hyppään junaan ja matkustan takaisin Karjalaan. Haen studiolta oman kopioni demosta, menen baarin kautta kotiin ja sammun.

Huomenna on kaverin häät. Sitten sulkeutuu korkki ja alkaa uusi, uljas elämä.

Mitä tapahtuu nyt? Teemme demon perusteella valintoja siitä mitkä biisit päätyvät levytettäviksi. Päätöksen tekee pääosin kai Karmila. Treenaamme valitut biisit, teemme niihin tulevat sovitusmuutokset, hieron sanat kuntoon ja lokakuun lopussa aloitamme äänitykset. Tämä päiväkirja jatkuu siis vasta silloin, tätä väliaikaa on turha sen enempää dokumentoida.

Yhteenveto. Tämä oli ehkä paras ja ainakin hedelmällisin demosessio meiltä koskaan. Biisit tuntuvat olevan suht kunnossa ja jotenkin hallinnassakin. Ja mikä tärkeintä: hyviä biisejä on paljon ja olemme niistä innoissamme.

Nyt on Iso levy tulossa. Todella Iso. Mutta eihän sillä ole väliä, kun kukaan ei levyjä enää kuulemma osta.

- Lappeenrannassa 12.8.2010 Jouni Kalervo Hynynen

KOTITEOLLISUUS: PULL TO HAND -demo:

1. SYVÄ
- Yöllä kännissä kasattu punk-biisi. Sanat: Tex Willer, esittäjä Sotakoira.

2. AINOA
- Tätä ei ole soitettu koskaan kimpassa, vaan Karmilalle lähti minun tekemä demo. Manaus Siekkareiden hengessä. Sanoissa ripaus L. Onervaa.

3. SOITELLEN SOTAAN
- Menobiisi taivaallisen raskaalla riffillä, jonka Holopainen kehitteli treeneissä meidän raakileesta. Kertosäkeessä tuoksuu kalasatama ja sen sanoihin on varastettu pätkä En kaipaa valtaa, loistoa –joululaulusta. Vaatii pientä sovittelua vielä.

4. ITKEN SEINÄÄN PÄIN
- Tässä on klassikon aineksia. Holopainen sovitti tämän demolle. Kansanlaulumeininkiä. Todella synkkä tilitys, jonka sovitusta pitää ehkä miettiä vielä. Siellä on nimittäin huuliharppua ja se käy hieman vanhan punkkarin korvaan. Mutta kai kaikkeen tottuu. Jaana Rinne käytti minua haastatellessaan suomalaisesta miehestä määritelmää “se on semmonen, joka itkee seinään päin” ja minähän varastin sen tietenkin.

5. ISÄN KÄDESTÄ
- Selkeä pillubiisi. Sanoja pitää ehkä viilata vielä juntimmiksi Minä olen -tyyliin. Niin että hölmömpikin tajuaa ne väärin.

6. ROSEBUD
- Ja taas haisee silakka nokkaan. Ja lokit kirkuu. Kertosäkeen melodia syntyi hyräilemällä auton ratissa, kun palailin Stam1nan Pakkolasku –videon kuvauksista joskus tammikuussa 2010.

7. PAPPI PUHUU
- Selkeä klassikko. Holopainen kuuli minun demoni tästä biisistä ja oli kuulemma todennut Sinkkoselle, että tämä on se biisi, jonka Hector olisi aina halunnut tehdä, mutta ei ole osannut. Uusi sovitus on Holopaisen. Jousia ja shamaanirumpua. Vahva teksti, mutta niinhän näissä melkein kaikissa on. Vaatii ihan pientä viilailua tekstin suhteen.

8. RASKAAT VEET
- Vähän miehekkäämpi pillubiisi. Politiikkaa, kansa syvä ääni huutaa lähiöbaarista eli tässä on vähän huutoakin. Melodiaan on vahingossa lipsahtanut pätkä Blackin Wonderful Wonderful Lifea. Muistaako kukaan?

9. KIVEEN KIRJOITETTU
- Ehkä selkein pillubiisi koko satsista. Nyt haisee voilla sivelty tuore silakkakukko niin rajusti nokkaan, että on suojauduttava! Kertosäkeen sointukulku on sama kuin Vilkkumaan Lottovoitossa, mutta sen huomasi Aaltonen, en minä, joten käytetään kylmän viileästi. Laululinja on kuitenkin parempi, eikä lähellekään niin hysteerinen. Olemme siis popkappaleen sylttytehtaalla. Pianomelodia alkoi soida päässäni uudenvuodenpäivänä 2010 kauheassa krapulapäänsäryssä, ollessani serkkuni perheen luona kyläilemässä. Siellä oli piano, joten soitin melodian saman tien puhelimeen ylös. Kertosäkeen melodia puolestaan syntyi lastentarhan pihalla, kun vein tytärtäni hoitoon. Ja kertosäkeen sanat kirjoitin ylös Corona baarissa Helsingissä kauheassa krapulassa. Aikamoinen myllerrys siis.

10. HORNANKATTILA
- Heviteos, jota emme osaa vielä soittaa. Outo tahtilaji, en tiedä sitä itsekään. Karmilalle lähti minun tekemä demo.

11. HÖLMÖJEN TAIVAS
- Pillubiisi tämäkin hieman raskaammilla riffeillä. Ripaus The Cultia ja kuulemma myös, todella yllättäen, Diabloa. Intron riffi on Aaltosen käsialaa, keikkabussissa tehty.

12. EI KUKAAN
- Sovitus on vielä hieman kesken, mutta kymmensäkeistöinen teos Juicen hengessä tästä pitäisi tulla. Tekstivetoinen. Vaatii ehkä jousia tai jotain.

13. PETOJA JA IHMISIÄ
- Nyt rymistellään Alice in Chainsin hengessä. Vaatii kehittelyä vielä. Sanat aivan vaiheessa, menivät rytmityksen takia uusiksi.

14. MENNEEN TALVEN LUMIA
- Vaatii ehkä kehittelyä vielä, mutta vahva pillubiisi tästäkin on tulossa. Riffi menee The Cultin hengessä jälleen, mutta kertosäe vaatii ehkä vielä jotain. Ehkä yksinkertaisesti paremman melodian. Tämäkin on niitä harvoja biisejä, jossa on hieman huutoa.

15. MULLAN MAKUA
- Tuoksuu kauppahallille todella vahvasti. Totaalinen pillubiisi Bowien Heroesin hengessä. Vaatii juntimmat ja paremmin rullaavat sanat, muuten todella vahva. Rummuissa on ripaus Faith No Morea.

16. PAHANILMANLINNUT
- Ensimmäinen biisi, jonka saimme treenikämpillä kasaan. Lähti Aaltosen Miitrin riffistä, jonka teimme vain suoremmaksi meidän tyyliin. Hyvää rymistelyä.

17. KALEVAN MIEKKA
- Suomalais-ugrilaista, raskasta tulkintaa shamaani-introlla. Vaatii vielä kehittelyä, jotain väriä.

18. SARVET ITÄÄ
- Treenikämppäjamien tulos, Hongiston kehittelemä riffi kertosäkeessä. Vaatii lisää väriä, mutta meininki on vahva. Tulee niinkin omituinen bändi mieleen kuin Killing Joke. Hypnoottinen. Kertosäkeessä huudetaan.

19. KYLMÄ TERÄS
- Ikivanha, joskus 1994 tehty biisi, joka ei ole jättänyt minua rauhaan. Tein siitä demon ja laitoin sen sellaisenaan eteenpäin Karmilalle. Vaatisi ehkä jousia tai jotain. Lepää osastolla “kassellaan”.

20. TAIVAS ON AUKI
- Haiskahtaa levyn viimeiseltä biisiltä, todella vahva kertosäe. Riffi on minun ja Aaltosen tekemä Lahden Finlandia-klubin takahuoneessa ja se tuoksuu hieman Alice in Chainsilta. Tekstin idea tuli eräältä ystävältäni hänen tokaistuaan joskus Helsingissä tavatessamme, kun aloin puhua syvällisiä, että “eihän tässä kirkkoon olla menossa vaan kapakkaan”. Oli pakko sitten lähteä juomaan. Minut pakotettiin. Menimme Pub Ikkunaan. Siellä istuivat Janne Hongisto ja Antero, outo kulkija.

OSA 2

OTE HERBAANTUU JA ANUKSEN TAISTELU ALKAA

HENKILÖT:
Jouni ”urheiluhullu uskovainen” Hynynen: laulu, kitara, juominen, luominen
Janne ”party animal, Tikkalan kamikaze, Aarne Raninen nuorena” Hongisto: hengailu, vittuilu, pakkojuottaminen, möläyttely, armoton juominen
Jari ”Guran Guran” Sinkkonen: rummut, kokkaus, juominen, drinkkimestari
Mikko Karmila: äänitys, kuorsaus, juominen
Tuomas Holopainen: isäntä, kokkaus, juominen

ALKUSANAT: ”Levyjä ei ole helppo tehdä. Se on kovaa työtä, varsinkin kun niiden kaikkien täytyy kuulostaa samalta. On vaikea saada ne kuulostamaan samalta, kun ne ovat erilaisia.” - Malcolm Young, AC/DC

TAITEILIJA VALOTTAA TAUSTAA
Aloitin biisipohjien teon kesän 2009 keikkojen aikana. Hyräilin melodianpätkiä ja soittelin riffejä puhelimeen keikkabussissa. Niitä tuntui syntyvän helpommin kuin koskaan. Pidin sitä epäilyttävänä. Olin oikeassa. Myöhemmin syksyllä tajusin, että lähes kaikki hahmottelemastani materiaalista oli paskaa. Tapani mukaan hylkäsin ne, painoin rinnan leukaan ja jatkoin kohti uusia epäonnistumisia muistaen, että näin käy joka kerta.

Syksyllä 2009 alkoi jo syntyä jotain järkevää. Aloin äänitellä biisinraakileita demoiksi. Alkuvuodesta 2010 kasassa oli jo parikymmentä biisiä. Karsin niistä puolet ja jatkoin hommia.

Huhtikuussa Karmila tuli käymään Lappeenrannassa. Soitin 28 biisin demot hänelle, Sinkkoselle ja Hongistolle. Jätkät ampuivat haulikolla ja isolla kädellä. Vähän yli kymmenen biisiä jäi eloon. Jatkoin hommia.

Käynnistelimme ensimmäisiä treenejä toukokuussa, mutta emme saaneet kasaan kuin Pahanilmanlinnut -nimisen kappaleen. Se syntyi kuitenkin niin helposti, että tajusimme olevamme lähellä homman käynnistymistä. Ja nyt puhutaan samanlaisesta käynnistymisestä kuin Helvetistä itään -treenit olivat. Eli yhteissoiton, treenaamisen ja luomisen juhlaa.

Vuokrasimme Kiteeltä vanhan nuorisotalon muutamaksi päiväksi ja menimme sinne ryyp... siis treenaamaan kesäkuun alussa. Nyt napsahti. Saimme viidessä päivässä kasaan parikymmentä biisiä. Jatkoimme näiden treenaamista koko kesän. Elokuun alussa teimme niistä demonauhan Aaltosen Miitrin kanssa lappeenrantalaisessa Astia Studiossa. Se oli ehkä uramme paras demosessio. Tai ainakin kostein. Eli tietyllä tavalla paras.

Karmilan kritiikin ja treeneissä tehdyn karsinnan jälkeen biiseistä on elossa 17. Näistä yhtätoista on treenattu kämpillä, loput kuusi kasataan lopulliseen muotoonsa studiossa. Tämä johtuu niiden luonteesta (lue: niitä ei pysty soittamaan trio-pohjalta) sekä siitä, että osa niistä on annettu muiden sovitettaviksi (lue: me emme osaa tehdä niitä). Yksi biiseistä putoaa luultavasti jatkosta kokonaan.

Mutta nyt: seikkailu alkakoon!

BIISIT:

AINOA (kasataan studiossa)
HORNANKATTILA (kasataan studiossa)
KYLMÄ TERÄS (sovitetaan ja kasataan studiossa)
ITKEN SEINÄÄN PÄIN (sovitetaan ja kasataan studiossa)
EI KUKAAN (sovitetaan ja kasataan studiossa)
PAPPI PUHUU (sovitetaan ja kasataan studiossa)
SARVET ITÄÄ
ROSEBUD
ISÄN KÄDESTÄ
RASKAAT VEET
SOITELLEN SOTAAN
PAHANILMANLINNUT
UNENTAKOJA
TAIVAS ON AUKI
HÖLMÖJEN TAIVAS (saattaa tipahtaa jatkosta)
KALEVAN MIEKKA

VARALLA: PETOJA JA IHMISIÄ

KESKIVIIKKO 27.10.2010
Sinkkonen, tuo Mustolan Lothar, hakee minut klo 15 jälkeen ja suuntaamme treeneihin Imatralle, joka tunnetaan myös nimellä Hevon vittu. Treenikämpästä kuuluu iloinen basson pörinä. Hongisto treenaa! Ja testaa vanhoja, jostain varastosta löytämiään efektejä, joita ei kuitenkaan tule käyttämään. Olemme hämmentyneitä miehen tiedemies-asenteesta, mutta aloitamme silti treenit. Parin tunnin jälkeen kasaamme kamat Hongiston pakettiautoon ja suuntaamme Kiteen suuntaan. Matkalla käymme Imatran Alkossa ja ostamme yli kuudellasadalla eurolla viinaa. Yllätämme itsemme ja ostamme myös ruokaa. Kukahan ne meinaa syödä?

Olemme perillä joskus yhdeksän jälkeen. Avaamme tölkit, lämmitämme saunan ja bailaamme ankarasti jonnekin yöhön.

TORSTAI 28.10.2010
Krapulanhan se lykkäs. Heräilemme kuka mistäkin ja eri aikoihin pitkin päivää. Pääsemme aloittamaan hommat joskus illalla. Soitan kymmeneen biisiin demokitarat ja rääkäisen niihin jonkilaiset demolaulut. Yöllä on valmista. Käymme saunassa ja katsomme Kotiteollisuuden tulevan Itärintama-dvd:n läpi. Toteamme sen olevan saatanan hyvä. B-luokan jätkiltä A-luokan kamaa. Hämmästyttävää. Varsinkin Hyrden leikkaama Helvetistä itään -dokumentti saa meidät liekkeihin.

PERJANTAI 29.10.2010
Sensaatiomainen krapula. Puhallan mittariin puolenpäivän jälkeen 1,9 promillea. Aloitan jaloviinateellä ja jossain vaiheessa siirryn keskiolueen. Myös Sinkkonen ja Hongisto liittyvät perustamaani Kiiluvasilmäisten miesten salaseuraan.

Illalla aloitamme työskentelyn. Jari paukuttaa rummut yhdeksään biisiin. Enemmänkin menisi, mutta alamme olla jo aika simassa ja loput biiseistä on sellaisia, että niitä täytyy hieman sovittaa. Siirrymme dvd-viihteen pariin. Tällä kertaa vuorossa on pornoa.

LAUANTAI 30.10.2010
Nyt alkaa jo kropassa tuntua. Puhallan puolenpäivän jälkeen mittariin 2,6 promillea. Täytyy alkaa vähän rauhoitella, muuten lähtee rahat ja henki.

Hongisto poistuu jossain vaiheessa Tikkalan baariin miksaamaan ja houstaamaan Suuri Kurpitsa- yhtyettä. Me hyppäämme Sinkkosen autoon ja suuntaamme Kiteen keskustaan moikkaamaan tatuointihirviö Janne Toropaista. Juon Karmilan kanssa lonkerot matkalla. Olo alkaa parantua. Perillä jatkamme viskillä, parilla shotilla sekä keskioluella. Elämä saa värit.

Muista pyhittää pulipäivä. Tänään ei töitä tehdä.

SUNNUNTAI 31.10.2010
Puhallan aamulla nollat. Käyn lenkillä ja juoksen 6,5 km. Hikoilen kuin sika.

Hongisto odottelee kuskeineen Tuomaksen pihalla, kun tulen juoksemasta. Mies ei ole nukkunut koko yönä ja sen näkee. Outo hahmo, jonka luulen tuntevani, puhuu kieliä ja silmissä on orpo katse lapsen eksyneen. Alkaa välitön vittuilu urheilemisestani. Onhan mies toki oikeassa. Kaikki paitsi viinan juonti on homojen hommaa.

Realiteettien huutaminen jatkuu sisällä. Hongisto mylvii ja pakottaa minut ja Sinkkosen vetämään puoli pulloa jaloviinaa aamukahvin yhteydessä. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) sitä tyrkytetään meille miehen peniksen varresta. Puuromaisen monologinsa jälkeen mies sammuu keittiön pöydän ääreen ja me pääsemme vihdoin aloittamaan työt. Soitan demokitarat kuuteen biisiin ja ”laulan” niihin demolaulut. Taustalla raikuu Hongiston kuorsaus. Samalla teemme kevyttä sovitustyötä Karmilan kanssa. Ja loikkaamme punaviinien jälkeen kossu-tuoremehu -kimmokkeella jaloviinaan.

MAANANTAI 1.11.2010
Aamulla seisoo kalu. Yö on ollut täynnä erotiikkaa, mutta valitettavasti vain unissa. Annan mulkulle luunapin, nousen hautakammiostani ja puhallan nollat. Käyn juoksemassa 6,5 km lenkin ja saan erektion viimein laantumaan. Mutta pulssi nousee käsittämättömiin mittasuhteisiin pyörien keskimäärin 145:ssä. Se on 10-20 lyöntiä minuutissa liikaa lenkin rasittavuuteen nähden. Täytyy varmaan lisätä viinan juontia ja vähentää urheilua.

Hongisto, tuo Tikkalan tohtori No, heräilee hissukseen ja poistuu rakennuksesta joskus kolmen aikoihin Sinkkosen tarjotessa ystävällisesti kyydin. Kun Jari palaa mestoille, aloitamme duunit. Jari soittaa seitsemän biisiin rummut puoli kahdeksaan mennessä, vaikka joudummekin tekemään myös paljon sovitustyötä kimpassa.

Olisi siis rumpupäättäjäisten paikka, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan. Karmila alkaa editoida rumpuraitoja alkuyöstä, Sinkkonen keskittyy Holopaisen kanssa johonkin lautapeliin ja minä jaloviinaan. Laitan illalla Hongistolle viestin: ”Vitun petturi! Juudas! Rumpupäättäjäiset alkavat nyt!” En saa koskaan vastausta, sillä jumalolento on hautautunut Kuolleiden laaksoon.

Karmila saa editoitua kaksi biisiä ennen kun sammun.

jatkuu syssymmällä...

OSA 3

KOTITEOLLISUUDEN STUDIOPÄIVÄKIRJA osa 2

TIISTAI 2.11.2010
Aamulla on yllättävän hyvä olo. Päätämme lähteä käymään kirkolla, sillä tarvitsemme lisää viinaa. Joku kaipailee ruokaakin. Karmila ilmoittaa jäävänsä editoimaan rumpuja, joten matkaan lähtevät herrat Hynynen, Holopainen ja Sinkkonen. Sitä ennen, Sinkkosen heräämistä odotellessa, poljen 20 minuuttia kuntopyörää, soudan soutulaitteella 20 minuuttia ja teen kevyen kuntopiirin.

Kauppareissun jälkeen joku saa nerokkaan idean: pitäiskö käydä baarissa? ”Pitää”, raikuu kuin yhdestä suusta. Itse asiassa se raikuukin vain yhdestä suusta: minun. Mutta se riittää. Sinkkonen tarjoaa minulle kaljan ja viskikolan ja ottaa itselleen myös saman ravintoannoksen, sillä onhan jo lounaan aika.

Tunti eteenpäin: uunissa paistuu ruisleipä. Teemme kotitekoiset lonkerot ginistä ja greippilimpparista. Alamme puhua kieliä. Talon kärpäset heräävät henkiin. Liukastelemme etanoiden täyttämillä lattioilla. Ulkona sataa verta. Yön täyttää ultravioletti. Kukaan ei puhu, kaikki puhuvat. Kirjoitan Sinkkosen otsaan omalla verelläni: Miksi, Jari? Äitini tulee kylään ja tuo tuliaisiksi kassillisen sian verta. Saan puhelun Jumalalta. Jumala kysyy veljeni horoskooppimerkkiä. Kaivan taskustani paperilapun, jossa on mystinen numerosarja 454 7834. Lappu syttyy itsekseen tuleen ja heitän sen ulos. Pian koko maisema on liekeissä. Huudan AAAAAAAARGHH! Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan eli AUTTAKAA MEITÄ! Talon ulkoseinässä lukee verellä kirjoitettuna SUAKSIAR. Sairas nauru raikuu kaiken yllä. Minulla seisoo kyrpä. Otan sen käteeni ja se muuttuu käärmeeksi.

KESKIVIIKKO 3.11.2010
Vittu mikä olo. Lompsin aamulla ennen kahdeksaa jääkaapille hakemaan vettä. Sinkkonen makaa naama keittiön lattiassa kiinni ja vetää hirsiä. Annan miehen nukkua. Kun herään kunnolla, joskus puoli kolmen aikaan iltapäivällä, mies vetää kossulla terästettyä kahvia. Päätän liittyä seuraan kosteaan.

Päivä menee juopotellessa. Myös Hongisto liittyy seuraan alkuillasta. Jokainen ryypiskelee omissa koloissaan. Sinkkonen valmistelee hernekeittoa keittiössä, Hynynen ryyppää ruumisarkussaan sekä yläkerrassa kirjoitellen samalla studiopäiväkirjoja sekä Pirkanmaan Sanomien kolumnia ja Hongisto katkokävelee ympäri rakennusta. Karmila editoi rumpuja ja aina kun biisi valmistuu, Hynynen käy kuuntelemassa valmiit rummut ja kertoo mielipiteensä. Sinkkosta tämä työvaihe ei juurikaan kiinnosta. Miksi kiinnostaisikaan, onhan hän jo rumpunsa soittanut ja tietää miten ne menee. Miestä ei tunnu häiritsevän pienet muutoksetkaan jotka teemme. Miksi häiritsisi, ne ovat hyviä.

TORSTAI 4.11.2010
Holopaisen Pena saapuu talolle. Hän näyttää meille pontikka-dvd:n ja tämän jälkeen suuntaamme pontikka-museolle. Kaikki muut paitsi Karmila, joka jää vielä editoimaan rumpuja. Matkalla juomme pontikkaa. Meille pidetään perinpohjainen esitelmä pontikan teon historiasta. Tämän jälkeen siirrymme Juhanantuvalle syömään ja juomaan viiniä ja pontikkaa. Yö jatkuu jaloviinalla.

Kunnon työpäivä. Ainakin viinan juonnin suhteen.

PERJANTAI 5.11.2010
Vuosisadan krapula on totta. Puhallan iltapäivällä mittariin 2,5 promillea. Kroppa tärisee, olen ihmishyytelö. Näkökenttä on sumea. Katson pohjoiskarjalaista maisemaa ja kuulen lumikenttien kutsun. En vastaa, vaan kävelen takaisin alakertaan, käyn ruumisarkkuuni ja vedän kannen kiinni.

Karmila on kadonnut edellisenä iltana Helsinkiin. Mekin päätämme lähteä käymään kotona. Nyt täytyy toipua ja tyhjentää täynnä olevat pussit.

Pussit tyhjenevät, niin myös pääni. Näen unta, jossa puistelen matoja ja kärpäsen toukkia hiuksistani. Lattia on täynnä näitä liikkuvia otuksia. Tyttäreni kävelee niiden päällä.

MAANANTAI 8.11.2010
Aamu alkaa räväkästi. Käyn hammaslääkärissä. Lääkärin rinnat hierovat päälakeani. Tunnen kuinka etumukseni kovenee kesken operaation. Lääkäri ojentuu vielä eteenpäin ja lopulta huomaan pääni olevan hänen rintojensa välissä. Tunnen selvästi, ettei valkoisen takin alla ole rintaliivejä. Alan kuvitella miltä tuntuisi avata hänen takkinsa napit ja päästää nuo täyteläiset rakkauden melonit vapauteen. Kuinka terhakkaasti hänen nänninsä tervehtivisitkään minua, innokasta puurtajaa. Ottaisin kiinni rinnoista, nuolisin niitä ja tuntisin kuinka nännit kovenisivat entisestään. Avaisin lisää nappeja ja huomaisin, ettei hänellä ole pikkuhousujakaan. Hyväilisin sormillani hänen reisiään ja viimein kaikkein pyhintä, ja tuntisin sen kutsuvan kosteana minua tulemaan, astumaan sisään rakkauden pyhättöön.

Ei, en saata ajatella enempää! Muuten laukean housuihini. Se olisi noloa, sillä operaation jälkeen - kun riisun tummenetut operaatiolasit silmiltäni - tajuan, että hammaslääkäri on mies.

Kyyti Puhokselle lähtee puolilta päivin. Sinkkonen on kuski. Etupenkillä istuu yllättävä hahmo: isäntämme Holopainen. Seinät olivat alkaneet kaatua päälle viikonlopun aikana, kun talo oli totaalisesti hiljentynyt ja mies oli tehnyt huikean päätöksen: ei muuta kun junaan ja Sinkkoselle ryyppäämään.

Haemme Karmilan Lappeenrannan asemalta ja seikkailu, jonka pituutta ei tässä vaiheessa voi kukaan tietää, alkaa.

Olemme perillä joskus kolmen aikoihin. Teen kevyen treenin soutulaitteella, Karmila editoi rumpuja ja Sinkkonen nukahtaa. Treenin jälkeen avaan kaljan ja alan ihmetellä mitäs nyt.

Kohti uusia epäonnistumisia. Pistän kitarakamat läjään. Kaappi viedään nukkumahuoneeseeni ruumisarkun viereen. Tulee mieleen Iankaikkisen äänitykset, jolloin toimimme samalla tavalla. Näin varsinainen pääasia ei pääse unohtumaan edes silloin kun krapulassa avaa silmät ja miettii, että pitäisikö ottaa korjaava kalja. Kitarakaappi sängyn vieressä muistuttaa ”työstä”. Mutta ryyppäämistähän se ei varsinaisesti estä.

Karmila mikittää kaapin ja alamme etsiä hyvää kitarasoundia. Ja kuten aina ennenkin: se löytyy Peaveyn 5150 -vahvistimen perussäädöillä. Lähes samoilla, joilla keikatkin vedetään. Löydämme saman tien peruskitara-soundin sekä demppisoundin. Tämän jälkeen Isä Karmila, tuo rakkauden apotti, hienovirittää kitarani, sillä huomaamme sen olevan päin persettä. Puolen tunnin virittelyn jälkeen alamme leipoa.

Soitan kolmeen biisiin peruskitarat. Lopetamme joskus yöllä ja siirrymme dvd-viihteen pariin.

TIISTAI 9.11.2010
Valun aamulla joskus kymmenen jälkeen yläkertaan hautakammiostani. Teen videokoosteen jostain viime viikoisesta törttöilyistämme, syön aamiaisen ja valun takaisin nukkumaan. Heräilen yhden jälkeen ja lähden Holopaisen kanssa Kiteelle kaupoille.

Kauppareissun jälkeen kevyt soutulaitetreeni, sauna, saunakalja ja sitten alamme Mikon kanssa leipoa. Kitaroita nimittäin. Kun päivä on ohi joskus puolilta öin, olen soittanut kymmeneen biisiin peruskitarat sekä dempit. Ja alan olla niin simassa, että tämän kirjoittaminen alkaa olla ylivoimaista. Päivän leikit aika lopettaa on/ kun illan viinasatu alkaa...

KESKIVIIKKO 10.11.2010
Havahdun tuttuun tunteeseen, krapulaan. On iltapäivä, alkaa jo hämärtää. Milloinkohan olen viimeiksi nähnyt auringon?

Toimittaja Hannu Jarva saapuu Hongiston kyydillä paikalle. Hän tuo tuliaisia: kaksi pulloa jaloviinaa. Tätä uutuustuotetta on syytä maistella välittömästi. Teemme haastattelun ja Karmila editoi sillä välin Hornankattila -biisin siihen kuntoon, että voin illalla soittaa siihen peruskitarat.

Näin tapahtuu. Tämän jälkeen etsimme Karmilan ihmelaatikosta salaisen aseemme: särön. Ja nyt ei puhuta mistään sirkkelisäröstä, vaan kunnon murinasta. Teen yhdeksään biisiin kitarat tällä soundilla. Kaksi jää huomiseen, sillä huomaamme niiden peruskitaroiden lievän epävireen. Nekin täytyy siis soittaa uusiksi. On kuitenkin jo yö ja minä alan puhua kossupullon tyhjenemisen jälkeen kieliä, joita kukaan ei ymmärrä.

Katsomme Tummien vesien tulkit -sarjaa dvd:ltä jonnekin aamuun.

TORSTAI 11.11.2010
Soitan päivällä Unentakojan ja Taivas on auki -kappaleiden peruskitarat ja säröt. Tällä kertaa vireessä. Nyt on banjojen, ei vaan bassojen vuoro.

Sitä ennen urheilua. Soudan 25 minuuttia, poljen kuntopyörää 20 minuuttia ja teen kevyen kuntopiirin. Tämän jälkeen saunaan ja kalja auki. Myös Hongisto ja Sinkkonen liittyvät seuraan.

Kasaamme bassokamat, etsimme hyvän särösoundin ja Janne, tuo basson soiton Luke Skywalker, alkaa heilutella miekkaansa. Illan ja alkuyön aikana mies soittaa neljään biisiin bassot. Ja hyvin. Minä kyttään vieressä, taputan tahtia ja juon kossu-vissyjä kiihtyvällä tahdilla.

Aamuyöhön menee. Katsomme loput Tummien vesien tulkeista.

PERJANTAI 12.11.2010
Herään aamulla, kun Hongisto valuu huoneeseen joskus kuuden aikaan. Mies puhuu norjaa. Nukahdan uudestaan.

Havahdun iltapäivällä tuttuun tunteeseen. Ulkona on pimeää kuin kissan perseessä. Haahuilen alakerrassa ja mietin mitä nussisi. En löydä kohdetta. Päätän käydä tänä iltana kotona.

Sitä ennen Janne soittaa bassot neljään biisiin. Näistä Hölmöjen taivas osottautuu erityisen vaikeaksi. Aika omituista, sillä Hongisto on itse säveltänyt biisin säkeistön. Mutta eihän se sitä tarkoita, että hän osaisi soittaa sen.

Varastan Sinkkosen auton ja ajan kotiin.

jatkuu jos Luoja suo...

OSA 4

RAKETTIFYSIIKKAA KARJALASTA

VAROITUS: Tarina sisältää matemaattisia yhtälöitä, ankaraa sekakäyttöä sekä vaeltavan aaveen!

”VITTU, IKINÄ EN OO FST:TÄ KATELLU!” -Jari Sinkkonen

SUNNUNTAI 14.11.2010
Olen tehnyt paluun rikospaikalle. Sinkkonen saa siis autonsa takaisin. Mies poistuu paikalta kuin heinät seipäältä. Sotken 40 minuuttia kuntopyörää, käyn saunassa ja avaan tölkin. Kotona käynti teki hyvää, sillä sain sillä reissulla kirjoitettua pari kesken olevaa tekstiä suht valmiiksi. Puhumattakaan muista eduista. Silti tuntuu hieman oudolta viettää isänpäivää kaukana perheestä. Lieviä omantunnontuskia.

Niitä lievittää keskiolut. Tunteet vittuun ja viinaa kitusiin. On jälleen bassojen aika. Hongiston soitin ulvoo kuin tuuli kuusistossa. Tai kullistossa. Bassoja soitetaan paljon, lähes kaikkiin jäljellä oleviin biiseihin.

MAANANTAI 15.11.2010
Tuttu kaava, joka ei ole matemaattinen. Sotken kuntopyörää 50 minuuttia, saunon ja avaan tölkin. Tölkki sanoo raks.

Soitan lisää kitaroita.

Illalla joudumme väijytyksen kohteeksi. Jägermeisterin edustaja Pete saapuu paikalle ja tuo tuliaisia. Kuusi pulloa Jekkua sekä vitun monta litraa viiniä. Seuraukset ovat ilmeiset: sammun lattialle.

TIISTAI 16.11.2010
Saatanallinen päänsärky. Ei auta, käyn tulta päin. Soitan Ainoa ja Itken seinään päin -biiseihin kitarat. Tämän jälkeen kuuntelemme kaikki biisit läpi ja mietimme mitä niille pitäisi laulujen ja koskettimien lisäksi tehdä. Kun kuuntelutalkoot on ohi, kello on yli kaksi yöllä.

KESKIVIIKKO 17.11.2010
Puhallamme puolilta päivin nollat ja hyppäämme autoon. Käyn Hongiston kanssa kylillä kahvilla sekä postissa. Tuomas poistuu jonnekin Jyväskylän suuntaan soittokamojensa ja muutaman viinilitran kanssa.

Nimmaroin Hongiston kanssa noin 50 NoSori! -lehteä Stupido Shopin dvd -ennakkotilaajia varten. Poljen 40 minuuttia kuntopyörää, soudan 20 minuuttia ja teen vielä kuntopiirin päälle.

Äänitämme Hornankattila -biisiin kertosäkeen melodiakitaran ja käyn Hongiston kanssa biisin läpi. Hän ei nimittäin ole koskaan soittanut biisiä. Siinä on niin hämärä tahtilaji, ettei hän tajua sitä. Miksi tajuaisikaan, hänhän on basisti. Mutta tunnin työskentelyn jälkeen ymmärrys alkaa löytyä, tosin vain biisin yksi osa kerrallaan. Niitä on yhteensä neljä. Niiden ymmärtäminen vaatii muutaman matemaattisen yhtälön kirjoittamista lunttilapulle.

Lunteista huolimatta biisin soittaminen vie aikansa. Mutta lopputulos on hyvä. Voin tyytyväisinä hypätä Hongiston kanssa hänen autoonsa ja hyräillä uusia Ainoa -biisin laulumelodiaehdotuksia puhelimeen, kun Hongisto ajaa Tikkalaan. Sieltä otamme taksin ja suuntaamme Joensuun keskustaan. Nyt on ankaran bailauksen aika. Löydämme itsemme Palaverista, jossa Viikatteen Kalle ja Hirvosen Kimmo ovat soittamassa levyä. Loppu on sekakäytön historiaa.

TORSTAI 18.11.2010
Heräämme hotelli Vaakunasta. No, sepä on vasta. Heitän telkkarin ikkunasta. Olenhan karjalasta. Nyt maistuis pasta. Tai sauna ja saunavasta. Kuinka selviän hiprakasta?

Runoilut sikseen, on raaan ajon aika. Summasen Jartsu on hakenut autoni huollosta, ottanut Sinkkosen kyytiinsä ja nyt meillä on treffit Joensuun Osuuspankin edessä kello 12. Kuvitelkaapa miltä tuntuu lompsia sisään aamukännissä hakemaan lainaa? Bändiltä on nimittäin rahat loppu keikkatauon takia, sanokoon Kauppalehti meidän takoneen voittoa viime vuoden aikana miten paljon tai vähän hyvänsä.

Vetoamme luontaiseen charmiimme ja puhumme pankkineidin pyörryksiin. Poistumme rahalaitoksesta rikkaina, mutta velkaisina miehinä. Hynysen taskussa on pankkineidin puhelinnumero.

Akat helvettiin, nyt ruvetaan ryyppäämään. Käymme hakemassa kaljaa ja suuntaamme Kuopioon. Siellä odottaa Levykauppa Äx:n Lipposen residenssi, jossa meidän on nimmaroitava vajaat tuhat dvd:tä Levykauppa Äx:stä dvd:n tilanneille. Projekti kestää jonnekin keskiyöhön. Sen päälle saunotaan. Ja välillä on syötykin, ja hyvin. Kiitos siitä erinomaiselle kokille.

Olemme takaisin Joensuussa joskus ennen kolmea. Menen hotellihuoneeseen, katson telkkaria ja juon jaloviinaa aamukuuteen, sillä olenhan nero.

PERJANTAI 19.11.2010
Herään joskus iltapäivällä. Käyn syömässä ja suuntaan Jokelaan juomaan kaljaa. Olo on yllättävän hyvä. Oikeastaan mainio.

Törmään tuttuihin, muun muassa Ylppöön. Alkaa armoton viinaralli, jonka tulee hetkeksi keskeyttämään Yari Knuutinen, jonka kanssa minulla on lyhyt palaveri aiheesta jousisoittimet persepanon taustalla. Lopulta löydän itseni hotelli Atriumin saunasta toimittaja Flinkkilän ja Ylpön kanssa. Vaihdamme kokemuksia ja toteamme, että erektio on pelkkä myytti. Vähän kuin naisen orgasmi. Niitä ei oikeasti ole, pelkkää tarinaa kaikki tyynni.

Elämä alkaa menettää merkityksensä. Nyt mennään syvälle. Havahdun Ilosaarirockin uusista tiloista siihen, että olemme lähdössä kahdella minibussilla ja minun Hummerillani kohti Tikkalaa. Meno on helvetillinen. Taustalla soi Toton Africa jatkuvalla syötöllä.

Saavumme joskus yöllä takaisin Joensuuhun. Juoksen ihmisiä karkuun hotelliin nukkumaan, sillä meno toimistolla vain kiihtyy. Minä en kiihdy, sillä kuten muistamme erektio on pelkkä myytti. Ja vaikka joskus saisinkin erektion, niin orgasmi ei koskaan tule. Se on kuin VR. Jos tulee, niin myöhässä.

LAUANTAI 20.11.2010
Hongisto on ilmoittanut meidät keilaturnaukseen heti aamusta. Kymmeneltä alkaa keilat kolista. Samoin jäät kossuvissy-laseissa. Vedän niitä kuusi kappaletta, pari kaljaa päälle ja olen valmis päiväunille.

Niiden jälkeen valun Joensuun teatteriravintolaan, jossa muutkin jo ovat. Sinkkonen nukkuu pöydässä, mutta herää pian ja armoton bailaus jatkuu kuin se ei ikinä olisi katkennutkaan. Puhumme tv-kanavista ja Sinkkonen heittää ilmoille unohtumattoman lauseen: Ikinä en oo Fst:tä katellu! Tilaan hirvipullat ja olen tyytyväinen annokseen. Päälle jaloviinaa ja kaljaa. Sitten suuntaammekin Tikkalaan katsomaan Kamala -orkesterin äänenpaineentarkastusta, vaikka se varmasti sujuisi paremmin ilman meitä. Mutta siksi juuri sinne menemmekin. Kyttäämään niiden perseitä. Totuuden nimessä on sanottava, että tytöt vetävät hyvin. Ja on niillä hyvät perseetkin.

Ennakkokatselemme kaikenlaista. Pyhiinvaellus -dokumentin (Tohmajärven Irwin-seuran matka Päällikön haudalle, ihan vitun hyvä pätkä!), Viikatteen ja meidän dvd:t (ei ihan niin hyviä). Koemaistamme makkaroita, joista kerron joskus myöhemmin. Sitten maailmasta häviää värit. Se ei johdu makkaroista. Ehkä se johtuu yöstä. Kieli alkaa takellella joka jätkän suussa sen verran pahasti, että päätämme perua illalle sovitun paneelikeskustelun. Se on pakkokin perua, sillä kukaan ei enää muista edes sen aihetta.

Yöllä toteamme, että kun Kotiteollisuuden pojat kusevat ristiin, se on ortodoksiristiinkusentaa.

SUNNUNTAI 21.11.2010
”Spermaa ja viinaa... Miljoonat ihmisspermat palavat maksassa. Perseestä nousee savupatsas Saksan taivaalle... Tuhkamunat satavat harmaina...” - Stam1nan Hyyrysen tekstiviesti Hynyselle sunnuntaina

Ränni jatkuu. Herättelen kaljatölkki kädessäni Sinkkosta Tikkalassa, Hongiston tak(k)ahuoneessa. Mies herää ja ottaa tölkin huulilleen. Suuntamme kohti Puhosta. Hongisto jää nukkumaan teräsmieskrapulaansa pois. Se tarkoittaa sitä, että hän makaa lattialla teräsmies-asennossa ja peräpää puhuu kuin viitta tuulessa.

Sinkkonen ja Summanen jatkavat ajeluaan kohti Lappeenrantaa, minä jään Holopaiselle puhumaan kieliä kuin kansa Niilo Ylivainion kokouksissa.

Tuomas aloittaa alkuyöstä koskettimiensa soiton. Saamme tehtyä kaksi biisiä, Pappi puhuu sekä Soitellen sotaan. Minä itken ja taputan vieressä. Muuta en juurikaan muista.

Taisimme yöllä katsoa Karmilan kanssa vielä DAD:n True Believer -dokkarin läpi. En ole varma.

MAANANTAI 22.11.2010
Herään iltapäivällä ruumisarkusta ja olo on juuri sellainen. Koko kroppa tärisee, liikkuminen on vaikeaa. Katkokävelen yläkertaan ja tunnen ennenkokematonta fyysistä ja henkistä tuskaa. Tajuan tehneeni pahaa itselleni ja kanssaihmisilleni olemalla känniurpo monta päivää. Tämän yli ei päästä. Karmila toteaa, kun nousen yläkertaan: ”Kas, vaeltava aave!”

Tuomas jatkaa koskettimien soittoa. Minä itken vieressä, enkä pysty edes puhumaan. Naama on valkea, kulli roikkuu kuin velhon hiha. Alkuillasta on pakko avata olut, jotta saisin edes jotain sisääni. Ruuasta ei tässä vaiheessa voi edes puhua. Tuomas soittaa koskettimet yhdeksään biisiin. Yritän mennä sen jälkeen nukkumaan, mutta en saa unta koko yönä. Luen Dumari-kirjaa jonnekin aamuun ja säpsähdän hereille vajaan kahden tunnin painajaisten jälkeen.

TIISTAI 23.11.2010
Olo parempi, mutta kaukana hyvästä. Päätän kuitenkin uskaltautua Tuomaksen kanssa kylille ostamaan ruokaa. Kaljaosasto ja viinakauppa kierretään kaukaa, niiden ohi juostaan.

Iltapäivällä poljen 25 minuuttia kuntopyörää, soudan 20 minuuttia ja teen kuntopiirin. Käyn saunassa. Ruoka alkaa jo maistua, yritän syödä vähän. Pysyy sisällä, joten tunnen ansaitsevani Vuoden yrittäjä -palkinnon.

Tuomas tekee illan aikana loput kosketinsoittimensa, ainakin suunnitellut sellaiset. Ei kukaan -biisi saa lopullisen muotonsa ja Hornankattilaan lyödään sekaan 60- ja 70-luvua, josta Tuomas väittää tietävänsä ei mitään, mutta hoitaa homman silti loistavasti. Vitun hyvä meininki. Otan sen kunniaksi pari lasia Jägermeisteria ja pari olutta, mutta jätän siihen. Menen ennen puolta yötä nukkumaan. Luen Hannu Salaman Sydän paikallaan -kirjan. Viimeisen kerran katson kelloa puoli viisi ja nukahdan sitten muutamaksi tunniksi. Hiki valuu yhä.

KESKIVIIKKO 24.11.2010
Väsyttää vitusti, mutta kroppa ei enää tärise. Aamiainenkin maistuu jo. Olen voittaja!

Poljen 40 minuuttia kuntopyörää ja käyn saunassa. Syön lisää. Ja sen jälkeen alamme nauhoitella kitaroita. Niitä tehdään iltaan saakka, jolloin Hongisto saapuu. Janne soittaa yhteen biisiin bassot ja saa kahdesta jäljellä olevasta biisistä kopiot, jotta voisi treenata niitä kotonaan. Suomeksi sanottuna: passitamme hänet kotiinsa treenaamaan, koska tässä vaiheessa ei jaksa enää sävelarpajaisia kuunnella. Meikäläisen hapuiluissa on ihan tarpeeksi.

Huomenna ehkä laulamaan, sillä olo on jo normaali. Kerään siis sanoitukseni ja siirryn alakerran makuukammiosta yläkertaan, jossa on parempi valaistus. Käyn tekstit läpi ja pinoan keskeneräiset (niitä näköjään on kuitenkin) ja valmiit eri pinoihin. Kirjoitan kaksi keskeneräistä valmiiksi ja keskityn Beatles -kirjan (Can´t Buy Me Love) sisältöön.

TORSTAI 25.11.2010
Herään valtavaan aamuerektioon. Siis erektio on kova, mutta kalu pieni. Olen siis palautunut entiselleni. Samalla ymmärrän, ettei erektio olekaan pelkkää tarua. Sitä tapahtuu sittenkin!

Päivän ohjelma on selvä, niin myös sen toteuttajat herrat Hynynen ja Karmila. Rakennamme ”laulukopin” Karmilan makuuhuoneeseen, sillä mikä olisi ihanampi paikka laulaa kuin Mikon hikisten sukkien seassa. Raahaamme huoneeseen pari patjaa vaimentamaan kaikuja, laulumikin sekä nuottitelineen, jossa herra taiteilija voi pitää korkeatasoista lyriikkaansa laulaessaan. Tämän jälkeen laulan ensimmäisen biisin. Se on nimeltään Sarvet itää, eikä se tuota suurempia ongelmia. Silti vedän siihen lopulta kymmenen raitaa lauluja. Onpahan sitten varaa valita.

On aika purkautumisen. Pakkaan likaiset vaatteet kassiin, starttaan auton, laitan Juicen Keskitysleirin ruokavalion soimaan ja suuntaan Etelä-Karjalaan.

...jatkuu. Valitettavasti.

OSA 5

TAPPAAKO PUTELIAISUUS KISSAN?

SETA AURINKOINEN JA MUITA HASSUJA HAHMOJA

KAUDEN HITTITUOTE: ALTIAN LIPTON

PERJANTAI 26.11.2010
Pyydän anteeksi. Olen tekopirteä paskiainen. Saavun Puhokselle joskus iltapäivällä pussit tyhjinä. Olen valmis laulutoimintaan. Olen niiiiiiiiin valmis. Laulan illan aikana Kalevan miekan sekä Ei kukaan -nimisen kymmensäkeistöisen, juice-henkisen, teoksen.

Illalla vedän yllättäen lärvit. Myös Sinkkonen on saapunut ystävämme Hämpyn kanssa hoodiloille.

LAUANTAI 27.11.2010
Vähän tärisyttää, mutta en jää tuleen makaamaan. Poljen 30 minuuttia kuntopyörää, soudan 20 minuuttia ja teen kuntopiirin päälle. Saunan ja saunakaljan jälkeen sekoitan itselleni muutaman jaloviina-hunajateen ja laulan Raskaat veet ja Pahanilmanlinnut -nimiset kappaleet.

Yöllä totaaliset lärvit.

SUNNUNTAI 28.11.2010
Herään ennen yhdeksää ja huomaan tekeväni Hongiston tyttärelle aamupalaa. Samalla mietin, että miksi talo on täynnä porukkaa. Kuorsausta kuuluu talon jokaisesta nurkasta. Kun Jannen tyttären äiti herää, päätän jatkaa unia.

Joskus iltapäivällä tajuan, ettei tänään tehdä töitä. Aloitan salaryyppäyksen. Vetäydyn saunaan ja juon siellä pari kaljaa. Tämän jälkeen vetäydyn omiin oloihini kossupullon kanssa ja kikattelen itsekseni. Neroutta.

Talo tyhjenee väestä, mutta minun pääni on täynnä.

MAANANTAI 29.11.2010
Olen ex-salakännääjä! Puhallan aamulla nollat ja suuntaan Kiteen keskustaan kaupoille. Tämän jälkeen soudan 25 minuuttia ja teen kevyen kuntopiirin päälle.

Laulan Hölmöjen taivaan sekä Itken seinään päin -nimiset taideteokset. Yöllä yritän viimeistellä muutamia tekstejä, luen Nick Caven Bunny Munron kuoleman (vitun hyvä!) ja aamuyöstä yritän viimein nukahtaa. En onnistu.

TIISTAI 30.11.2010
Olen helvetissä. Levy-yhtiöstä vihjaillaan aika suoraan, että bändille olisi syytä perustaa omat facebook -sivut, sillä muutamilla epävirallisilla sivuilla on yli 30 tuhatta kävijää. Minä tietysti vaadin, että haluan olla yksi ylläpitäjistä, koska en luota keneenkään muuhun kuin itseeni. Myöhemmin tajuan, että se edellyttää sisäänkirjautumista. Joudun hieman miettimään periaatteitani.

Miettiessä poljen 55 minuuttia kuntopyörää, käyn saunassa ja narskautan tölkin auki.

Huomaamme, että tee on loppu. Karmila ja minä kehitämme uuden teen, Altian Liptonin. Jaloviinaa, kuumaa vettä ja hunajaa. Tällä reseptillä laulu alkaa kulkea.

Laulan Soitellen sotaan -nimistä kappaletta. Jossain laulujen lomassa kirjaudun sinne vitun facebookiin Karmilan opastuksella. Noin minuutissa saan 25 kaveripyyntöä. Alkaa oksettamaan välittömästi.

Laulan biisin loppuun. Syömme ja alamme laiskotella. Katsomme Extrasin ensimmäisen tuotantokauden.

KESKIVIIKKO 1.12.2010
35 minuuttia kuntopyörää, 20 minuuttia soutulaitetta ja kuntopiiri. Taustalla soi Exploitedin Troops of Tomorrow.

Laulan Isän kädestä -nimisen biisin ja juon viinaa. Ja katson Karmilan kanssa Extrasin toisen tuotantokauden. Mikko sammuu juuri ennen viimeistä jaksoa, jossa on sentään Robert De Niro. Eiku, Robert De Nero.

TORSTAI 2.12.2010
Puhallan aamulla 0.1 promillea. Pakkaamme kamamme ja suksimme vittuun. Vien Karmilan Lappeenrannan asemalle ja itse suuntaan tyttäreni joulujuhlaan. Edessä on monen päivän loma...

TIISTAI 7.12.2010
Takana on muutaman päivän huili. Rakastelua, lenkkeilyä ja lapsen kanssa leikkimistä. Sekä Kotiteollisuuden yhdistetyt syntymäpäivä/itsenäisyyspäivä-bileet lappeenrantalaisessa anniskeluravintolassa. Paikalla on parisataa ystävää. Aamulla olo on sen mukainen. Karmila herää kotini sohvalta. Nautimme aamiaista ja suuntamme kaupungille ostamaan kieliä akustiseen sekä Mikon Telecasteriin. Ostan krapulapäissäni myös itselleni uuden Bossin fuzzin, pelkästään ulkonäön perusteella.

Suuntaamme Green Appleen parantelemaan. Tai Mikko parantelee, minä syön. Soitan Hongistolle, jos hän tietäisi jonkun henkilön, joka voisi viedä meidät takaisin Kiteelle. Itseni piti olla ajokunnossa, mutta en sitä ole. Hongisto ilmoittaa kovaäänisesti, ettei hän jaksa määkimistäni kuunnella, vaan hommaa itselleen lentokentältä pikapassin ja suuntaa Uutteran Janne kanssa ulkomaille.

Kuski löytyy, ja yllättäen aina niin mukavista Joensuun ihmisistä. Upi ajaa Hummerin Puhokselle. Me juomme Karmilan kanssa Cambinaa ja keskiolutta ja kuuntelemme Led Zeppeliniä. Samalla laittelen viestejä Hongistolle. Viimeinen näköhavainto hänestä on matkatoimiston tiskiltä. Ihailtavaa impulsiivisuutta. Vastausta ei kuulu.

Alkuyöstä kuuntelemme äänitykset läpi ja mietimme mitä biiseille pitäisi vielä tehdä. Ja tyyppäämme sen uuden fuzzin. Siinä on taivaallinen soundi.

Aamuyöstä tajuan, että neljän Pasilan jakson jälkeen minun on pakko luovuttaa. Sammun.

KESKIVIIKKO 8.12.2010
Joskus iltapäivästä tajuan istuvani Tammen Janin kanssa saunassa, juovani kaljaa ja suunnittelevani matkaa Joensuuhun. Pian istun autossa ja juon lisää kaljaa. Tämän jälkeen juon terästettyä glögiä Joensuun teatteriravintolassa miettien samalla miksi.

Homma on kuitenkin hallussa, vaikka se ei siltä kuulosta. Parin tunnin päästä suuntamme kauppaan ja palaamme Puhokselle. Viimeistelen Pirkanmaan Sanomien kolumnin ja laitan sen eteenpäin. Soitamme fuzz-kitaroita yli puoleen biiseistä. Loput päätämme jättää myöhemmäksi, sillä puhun kieliä. Valun portaita pitkin alas ja sammun ruumisarkkuuni.

TORSTAI 9.12.2010
Aamiaisen jälkeen poljen 50 minuuttia kuntopyörää. Samalla katson kaksi jaksoa Pasilaa. Sauna, mutta ei saunakaljaa. Nyt saa riittää. Teen puhelinhaastattelun Radio Rockiin.

Laulan Ainoan sekä Unentakojan. Työn keskeyttää Wallander, joka on pakko katsoa.

Yö päättyy uuden Lemmy -dokumentin katsomiseen (minut on pyydetty alustavasti tekemään siitä ”arvostelu” johonkin lehteen) sekä muutamaan lasilliseen kossua. Ja tämän kirjoittamiseen. Kello on nyt, tätä lausetta kirjoittaessani, 03.01.

Paskaluurissa lukee, että joku on kutonut meille sukat ja haluaa laittaa ne tänne äänityssessioihin. Vastaan, että sukat voi laittaa Puhoksen postiin minun nimelläni. Nämä ovat jo toiset sukat näissä sessioissa. Kiitos, fanitytöt! Tai naiset.

OSA 6

KOSSUVIRTUOOSI HYNYSEN VIIMEISET HETKET

KARU TOTUUS KOSMOPOLIITTI HONGISTON ETELÄN SEIKKAILUISTA

MUSIC IS THE DISEASE, ALCOHOL IS THE CURE

PANIIKKI!!!!!!!

PERJANTAI 10.12.2010
Tämä päivä ei ala hyvin. Puran sähköposteja heti herättyäni, eli joskus lähempänä kahta iltapäivällä. Levy-yhtiöstä on tullut meili, jossa kerrotaan, että erinäisistä syistä, joita en tässä nyt jaksa ruveta ruotimaan, levymme aikataulua on aikaistettu kahdella viikolla. Jumalauta, kahdella viikolla! Se on kuin kuolemantuomio meille. Tai lähinnä Karmilalle, joka joutuu miksaamaan levyn todella napakalla aikataululla.

Alkaa paniikki/Se on ekstaasin veli/Sen tulet huomaamaan/Vaikket ihan heti.

Juttelen kansitaiteilija Scharinin kanssa puhelimessa. On mietittävä levylle nimi. On järjestettävä promokuvaukset. Kuvaajan päätämme Scharinin kanssa jo puhelimessa ja ainoa oikea vastaus on Mika Vuoto, luottomies. Jousisessio täytyy järjestää jo ennen vuodenvaihdetta. Soitamme Yari Knuutiselle ja hän lupaa tehdä sovitukset nopeasti valmiiksi (itse asiassa ne ovat jo valmiita), järjestää session ja soittajat siihen. Paikka tulisi olemaan Joensuu ja Hynynen lupautuu paikalle kyttäämään, sillä Karmila on silloin jo Helsingissä miksaamassa muuta materiaalia. Juttelen Aaltosen Miitrin kanssa puhelimessa ja hän lupaa järjestää studion Lappeenrannasta taustalaulusessioita varten vähän yli viikon päähän. Tajuan, että meillä on viikko aikaa saada muut äänitykset valmiiksi. Vituttaa rankasti.

Mikä auttaa vitutukseen? Urheilu, vittu ja viina. Päätän kokeilla urheilua ja viinaa, koska kolmatta ei ole tarjolla ollut vuosiin. Soudan 25 minuuttia soutulaitetta ja teen kuntopiirin päälle. Avaan kaljan ja teen jaloviina-teen.

Vitutus lievenee. Laulan Rosebudin ja Kylmän teräksen. Molemmat menevät suht helposti, vaikka Teräksestä otetaankin aika pirun monta ottoa. Tekstiin ilmestyy myös mun -sana, ensimmäistä kertaa Kotiteollisuuden historiassa. Biisiin on tarkoitus soittaa myös akustista kitaraa, toista kertaa Kotiteollisuuden historiassa. Kuka muistaa missä meidän biisissä on ollut akustinen aikaisemmin? Mietimme asiaa Karmilan kanssa, mutta emme muista biisin nimeä. Jonkun sinkun b-puoli se oli, mustaakseni Tomusta ja tuhkasta -levyltä. Joku intro.

Tuomas soittaa koskettimia vielä pariin biisiin ja sitten päivä on pulkassa. Päätän vetää kunnon kostokännit levy-yhtiölle. Katsomme Kick-Ass -elokuvan ja Led Zeppelinin dvd:tä.

Kerrankin Karmila menee nukkumaan ennen minua. Mies valittelee flunssaa. Mietin aamuyöstä, että jos tuo mies nyt sairastuu, niin kaikki kaatuu...

LAUANTAI 11.12.2010
Olemme hereillä jo valoisaan aikaan. Alan heti laulaa. Tartun kiinni Pappi puhuu -nimiseen biisiin, johon pitäisi saada lievää Johnny Cash -henkeä. Yritän sitä selvänä, mutta pliisuksi jää. Karmila ehdottaa drinkin tekoa. Tartun tarjoukseen, teen jaloviina-teen ja käyn laulamassa biisin sisään.

Otan lisää viinaa ja laulan Hornankattilan valmiiksi. Teen biisiin myös huuto-osuudet eli ensimmäiset huudot näissä sessioissa. Irtoaa hyvin ja helposti. Hyvin helposti.

Poistun rakennuksesta, ensimmäistä kertaa moneen päivään. Käyn Pajarinhovissa katsomassa lauantai-illan menoa. Joku tanssibändi vetää ja vanhusten kusi haisee. Oikea paikka minulle.

Vanhusten kirpeän kusen haju on kuin savun tuoksu. Se tarttuu vaatteisiin pitkäksi aikaa. Tätä mietin, kun hipsin takaisin pääkalloluolaan.

SUNNUNTAI 12.12.2010
Aamulla ja alkuiltapäivästä kirjoittelen studiopäiväkirjaa niin kauan kunnes on aika aloittaa viimeisen biisin laulaminen. Viimeisen puhtaan lauluosuuden teko on siis edessä. Sen vetää Kossuvirtuoosi Hynynen. Kaadan lasiin eukalyptys-pastilleja, kuumaa vettä ja kossua ja laulan Taivas on auki -nimisen biisin, josta tulee luultavasti levyn viimeinen kappale. Menee yllättävän helposti, mutta pirun monta ottoa Karmila äänittää silti. On sitten varaa valita.

Otan lisää viinaa ja aloitan huudot. Vedän Sarvet itää, Raskaat veet ja Ei kukaan -nimiset kappaleet tyyliin ykkösellä sisään. Jossain näiden välissä toimittaja Isoaho saapuu paikalle. Ja Hongisto, jota ei olekaan näkynyt viikkoon. Viimeiset näköhavainnot miehestä, kuten ehkä muistatte, oli tiistaiaamuna matkatoimiston tiskiltä, jossa mies asioi täydessä kännissä. Ei löytynyt kuulemma matkoja etelään. Mies oli sitten hengaillut Helsingissä. No, etelää sekin on, ainakin meille. Samanlaista eksotiikkaa.

Jälleennäkeminen tarkoittaa sitä, että sauna alkaa lämmetä ja kaljat avautuvat. Sitten häviää muisti.

MAANANTAI 13.12.2010
Puhallan aamusta 1.7 promillea. Huomaan istuvani Tuomaksen kanssa aamunuotiolla pelkät kalsarit ja t-paita ylläni. Pakkasta on noin 20 astetta.

Nuha lähtee nussimalla, paha olo lähtee huutamalla. Huudan huuto-osuuksia koko päivän ja krapula häviää. Se vaihtuu känniksi. Illalla pakotamme Karmilan tekemään biiseistä jonkinlaisen miksauksen ja kuuntelemme koko paskan läpi. Viimeisen biisin aikana sammun Tuomaksen flyygelin alle. Oikea paikka taiteilijalle.

TIISTAI 14.12.2010
Todella paha olo. Ei auta muu kuin ruveta korjailemaan iltapäivästä eli heti kun herään. Toimittaja Isoaho on tässä vaiheessa jo kadonnut. Luultavasti savuna ilmaan.

Jatkan huutoja. Valjastamme Karmilan kanssa myös jätkät huutamaan. Jari ja Janne tekevät osuutensa ja myös Tuomas ja Hämppy laitetaan ärjymään. Soitan akustisen kitaran Kylmään teräkseen. Sinkkonen soittaa noitarummun Ainoaan sekä Pappi puhuu -biisiin.

Hongisto katoaa illan hämärtyessä ja alkoholihuurujen haihduttua. Me vedämme viinaa pitkälle yöhön.

KESKIVIIKKO 15.12.2010
Jumalauta, kun on paha olo. Koskee joka paikkaan. Mutta ei auta, on pakko suoriutua. Soittelemme kitaroita sinne tänne, lähinnä puhtaita eppunormaali-tyyppisiä. Päävastuun näistä kantaa Karmila. Minä ripottelen lauluosuuksia aina sinne missä niitä tarvitaan. Jari ja Tuomas tekevät muutaman biisin mulli- ja futiskuoro-osuudet. Kalevan miekan loppuun upotetaan Beatles -henkinen vitsi. Tekisi mieli ehdottaa sinne myös hand clappeja, mutta en ilkeä. Riffi on kuitenkin pöllitty Bowielta, kuoro Beatleseilta ja taputus viittaisi jo ehkä liikaakin Bowien suuntaan. Mutta toisaalta, kun kerran on pöllimään lähdetty niin...

Viinaa naamaan ja analyysit helvettiin. Jossain välissä Salakan Miika saapuu paikalle ja tuo meille kivisen Sorbus-tuopin. Siinä oleva Sorbus-pullo tyhjenee nopeasti ja sitten suuntaamme Kiteelle baariin. Karmila jää pääkallopaikalle pitämään vahtia.

TORSTAI 16.12.2010
Karmila tulee herättämään minut yhdentoista aikaan. Voi vittu, kun on huono olo. Ja nyt ei voi edes korjata.

Tiedättekö mikä on krapulaisen miehen helvetti? Se on tehdä kitarakiertoja. Tämän tietäen kasaan itselleni soittotilan (eli vien vahvistimet yms) ruumisarkkuni viereen ja alan veivata. Kiertoja tehdään 15 biisiin vähintään kaksi raitaa/biisi. En kerkeä syödä koko päivänä, juon vain vettä. Mutta homma hoidetaan. Jätkät kasailevat samalla soittokamoja ja pakkaavat ne autoon.

Illalla kasaamme minun kitarakamani, Karmilan äänityskamat ja pakkaamme ne minun autooni. Ajan kuolemaa halveksuen Lappeenrantaan ja kerkeän kuin kerkeänkin heittää Karmilan ajoissa junaan. Mutta se johtuu siitä, että juna on yllättäen myöhässä. Hyvä VR!

Edessä on pari päivää lomaa. Ja joku vitun joulu. Mikä se on? Ja miksi?

TAUSTALAULUHELVETTI ALKAA

”OOT IHAN HYVÄ JÄTKÄ, MUT HUONOSSA VIREESSÄ” - Miitri Aaltonen

HYNYNEN, AALTONEN, HYYRYNEN - ZÄKÄLLÄ OIKEIN -MIESKUORO

VARMA EHKÄ ja muuta spekulointia

MAANANTAI 20.12.2010
Pari pitkää juoksulenkkiä ja joulukuusten hakureissu mökiltä on tehnyt minusta uuden ihmisen. Suuntaakin heti aamusta ruokakauppaan ja Alkoon hakemaan pojille ja varsinkin itselleni ravintoa ja puuhapullot taustalaulusessioita varten. Edessä on nimittäin kolmen päivän urakka Miitri Aaltosen, Janne Hynysen ja noin 14 biisin kanssa.

Karmilankin piti tulla paikalle, mutta mies soitti minulle eilen ja kertoi, että toisesta korvasta on hävinnyt kovan flunssan takia kuulo lähes kokonaan. Se on tavallaan aika paha haitta miksaajalle ja äänittäjälle. Sanon, että pärjäämme kyllä keskenämmekin. Valehtelen siis.

Haen rakkaan pikkuveljeni, joka haisee vanhalle viinalle. Valumme studiolle ennen yhtätoista ja kuulumisten vaihtamisen jälkeen aloitamme talkoot. Janne ja Miitri laulavat Raskaat veet, Rosebudin, Hölmöjen taivaan sekä Isän kädestä -kappaleen, joka osoittautuu yllättävän vaikeaksi. Paikalla pyörähtävät myös Sinkkonen ja Hongisto, joka tuo meille jokaiselle eurokossut talkoojuomiksi. Sessio alkaa vaikuttaa varsin kostealta.

Illalla saunaan ja sieltä baariin. Studiolle paluusta en muista mitn.

TIISTAI 21.12.2010
Studion sohvalta löytyy aamulla Antti Hyyrynen. Sanon miehelle, ettei kotiin ole mitään asiaa ennen kuin hänet on saatu laulamaan stemmoja Kotiteollisuuden levylle. Sekoitan itselleni aamudrinkin ja loppuajan kyttään, kun pojat työskentelevät. Toimin myös äänittäjänä Miitrin ja Jannen ohella. Raakaa ajelua. Antti on mukana koko päivän.

Illasta en muista enää mitn.

KESKIVIIKKO 22.12.2010
En muista mitn. Taustalaulut saadaan kuitenkin tehtyä ennen puoltayötä. Homma on siis phuketissa. Tämän jälkeen suuntaan veljeni ja Hyyrysen kanssa baariin. Karmila soittaa, että Miitrin sähköpostitse laittamat taustalaulufileet ovat asiallisia. Yhdestä biisistä löytyy väärä ääni, jonka Aaltonen lupaa korjata kotona laulamalla ensi viikon aikana.

Niin, nyt on siis suuren maailman meininki. Karmila availee ja miksailee biisejä jo Helsingissä, kun me teemme äänityksiä toisessa studiossa Lappeenrannassa. Pieni kiire. Ja vielä on äänittämättä ne vitun jouset. Tämä ajatus päässäni suuntaan kohti kotia joskus kahden jälkeen yöllä. Kuulemma. Näin kertoo vaimo aamulla, kun suuntaan tärisevänä ihmishyytelönä ostelemaan joululahjoja kaupungille. Vaimon lahjan kuittaan nopeasti. Isken sille pari tonnia käteen ja sanon, että osta itselles jotain kivaa. Tämä on romantiikkaa parhaimmillaan.

Tämä levy ei valmistu koskaan on tässä vaiheessa ainoa asia mikä päässäni pyörii.

JOUSIORKESTERI KOTTARAISET

JÄTKÄT ISOLLA KIRKOLLA. NAISIIN KOLMEN AUKON TAKTIIKALLA!

MAANANTAI 27.12.2010
Auto starttaa Lappeenrannasta aamulla ennen kuutta. Ajan ensin Huotarille, joka on äidillään kylässä, ja otan hänet kyytiin. Mikan siis, en äitiä. Tämän jälkeen suuntaan Sinkkosen pihaan, josta Jari ja Hämppy, seuraavien päivien kuski, hyppäävät mukaan. Hämppy ajaa heti kättelyssä. Minä nukun, sillä en ole saanut nukuttua viime yönä tuntiakaan. On vähän unirytmit sekaisin. Ja kroppa. Pari viinilasia ei tätä asiaa näköjään auttanut lainkaan.

Kymmeneltä kurvaamme Joensuun Pakkahuoneen pihaan, jossa äänitetään levymme jousiosuudet. Paikalla on kahdeksasta nuoresta tytöstä muodostuva jousiryhmä (viuluja, alttoviuluja ja kaksi selloa) sekä Knuutisen Yari, joka vastaa jousisovituksista. Tytöt soittavat ja me Sinkkosen kanssa vittuilemme ja juomme kossua. Jari tosin sammuu salin lattialle ennen kahtatoista (Jarikaan ei ole nukkunut edellisenä yönä). Hongistokin saapuu jossain vaiheessa paikalle.

Sessio kestää kahteen iltapäivällä. Käymme syömässä ja teemme lisää äänityksiä keskenämme ihan toiseen projektiin, joka liittyy Jokelan baariin. Siitä kerron ehkä myöhemmin. Tai sitten en. Samalla muokkailemme (onko tuo oikea sana) minun tietokoneeltani lauluraitoja lähetettävään kuntoon Bryssel Kaupallinen -orkesterin levysessiota varten. Johonkin biisiin kaivattiin vittumaista ääntäni. Minä toimitin, jää nähtäväksi kelpaako raidat.

Tämän jälkeen hotelli Atriumin saunaan ja lärvit ruttuun. Yöstä en muista mitn.

TIISTAI 28.12.2010
Hyppäämme aamulla autoon ja suuntaamme kohti Helsinkiä. Juhlimme äänitysharjakaisia kuuntelemalla Popedan Kaasua -levyä. Kaikki äänitykset on nyt siis tehty. Tai ainakin suunnitellut sellaiset. Pysähdymme matkalla Lappeenrannassa, jossa Hongisto ja Huotari käyvät SaiPan konttorilla puhumassa bisneksiä. Itse henkilökohtaisesti suuntaan baariin ja Jari käy himassa tarkistamassa onko se vielä paikallaan.

Illalla Helsingissä kuulemme kolmen ensimmäisen biisin miksaukset. Täydellistä.

Seuraavat päivät vietämme promokuvauksissa ja levy-yhtiöpalavereissa. Kansitaiteilija ja levy-yhtiö toivoivat, ettemme ottaisi tällä kertaa valokuvia jossa vilahtelee kristillisiä symboleja tai viinapulloja. Päätämme käydä siis Alkossa ja suunnata Hietaniemen hautausmaalle kuvaamaan. Loogista. Sisäkuvat otamme sentään Kansallismuseossa, jotta saisimme hieman Kalevalaakin messiin, kaikkien KT -kliseiden mukaisesti. Jätkät poistuvat kirkolta torstaina, mutta Hynynen jää paikalle kyttäämään miksauksia hamaan tulevaisuuteen saakka. No, jonnekin tammikuun puoliväliin ainakin.

Tämä päiväkirja loppuu tähän. Loppu selviää teille maaliskuussa, jolloin Kotiteollisuuden 11. levy ilmestyy.

Hyvästi.

- Jouni Hynynen, hotelli Helka, Helsinki 2.1.2011