|
KOTITEOLLISUUS: EEVAN PERINTÖ
RAKASTAN (elokuu 1998) Hävettää tunnustaa, mutta idea on varastettu. Paavo Haavikon Rauta-aika oli tätä tekstiä tehdessä kova sana. Ja on vieläkin. Ja Raamattu tietysti. Sinun on valtakunta, voima ja kunnia Iänkaikkisesti sinulla on valta Rakastan! Turha on takoa naista mieleistänsä Unta ja hopeaa takoa eläväksi Rakastan! EEVAN PERINTÖ (8.10.1998) Helvetin tärkeä ja henkilökohtainen teksti (Ja hyvä! kirj.huom.). Tilannekatsaus. Puhdistautuminen. Omaan oloonsa voi vaikuttaa. Vai voiko? Karmila soitti kertosäkeeseen aivan helvetin matalalle viritetyn kitaran. Hynynenkin yritti, mutta ei osannut. Löysät kielet eivät oikein sovi halonhakkuutyylin taitajalle. Ei pysy vire. Surulliset päivät seisovat rivissä odottavat aikaansa tuoda terveisensä oudoilta seuduilta, karuilta mailta Valonkantajan luota, ikikylän perukoilta saapuu ikävän henkäys, kaihon kosketus muistan taas osani; Onnellinen, en saa olla Onnellinen, en voi olla Mitä täältä etsin? Mitä täältä saan? Vain omassa päässään voi tätä paikkaa paremmaksi rakentaa IKUISESTI (joulukuu 1998) Biisin runko syntyi päivää ennen studioon lähtöä, sanat vasta studiossa pakon edessä. Siihen nähden ihan kohtuullinen teksti. Aika uskonnollinen. Viimeinen säkeistö on homman idea. Että, mitä helvettiä se ihminen täällä oikein poukkoilee? Onko missään mitään järkeä? Onko tässä tekstissä mitään järkeä? (Ei. kirj.huom) Jumalani on tullut tänne meitä katsomaan, heiluttelee puiden latvoja, ravistelee minua Hän repii tätä maisemaa isännän otteella tulee orpo olo, tulee ikävä kotia En saa kuolevien rauhaa maistaa, en löydä kotiin milloinkaan saan ikuisesti täällä vaeltaa Tahtoisitko lähteä jumalani kanssa katsomaan kultaista vasikkaa, jota täällä palvotaan voi tulla äitiä ikävä, isän ohjeet mieleen "Täällä saat, poika, etsiä itseäsi ikuisesti!" SULJE SILMÄNI (heinäkuu-joulukuu 1998) Minulla ei ole aavistustakaan mistä tämä biisi kertoo. Muistaakseni teksti lähti käyntiin jostain Leonard Cohenin runosta, en ole varma. Pahuuden enkelit puutarhan puiden katveessa kantavat väsyneinä miekkojaan kuluneita, jotka ovat kylläisiä maailman mausta Pahuuden enkelit ostoskeskuksissa sukeltavat mainosvaloihin, värikkäisiin mainoksiin, joissa Saatana valvoo meitä Piirijoen jumala pyydän sinua sulje jo minun silmäni! Minulla suden ikenet, karhun pää kainalossa kenelle antaisin kaiken tämän raivon se ei vaikuta mihinkään! SOIN (heinäkuu 1998) Tämä on taas näitä kriisilauluja. Tehokasta tarinaa suoraan auttavaan puhelimeen! Ensimmäinen teksti, joka valmistui tälle levylle. Näitä lauluja lapset... taitaa olla napattu jostain vanhasta kansanrunosta. Tai sitten se on Eino Leinoa. Mutta nehän ovat sama asia melkein. Kertosäe syntyi Hynysen ollessa tienaamassa kitararahoja rakennustyömaalla. Vitutti. (Aika hyvä teksti. kirj.huom.) Sinä puhallat minuun voimaa, puhallat inhoa itseeni hyvää oloa en muille kailota pahaa oloani huudan ja soin! Näitä lauluja lapset eivät laula, näitä lauluja tytöt eivät kuuntele nämä laulut tulevat sieltä, missä miehet hikisinä kiertävät kehää Katso kuinka täällä itken, katso kuinka minä kärsin ja soin! Mistä tulee ihmisen kaiho? Mistä tulee pohjaton suru? Mistä tulee toivo siitä, että joskus näkisi Jumalan, jota ei ole? KUOLEVA (elokuu 1998) Pieniä ongelmia omatunnon kanssa. On ikävä muistaa kesken kaiken hölmöilyn, että sitä kuoleekin joskus. Killing Joke toimi innoittajana riffiin. En näe enää unia. Riutunut ruhoni matkalla mummolaan kantaa säkillisen valheita mukanaan Muistan, että olen kuoleva! En näe enää unia. Kestäkää keuhkoni, kestäkää huutoni ikuista, jatkuvaa sairasta toimintaa JUOKSU (elokuu 1998) Kertosäe syntyi Hynysen testatessa uutta kitaraa peilin edessä. Oman itsensä ilmaisun vaikeutta ei siis tällä kertaa ollut vaikka teksti siitä kertookin. Vahva humoristinen lataus. En osaa puhua, en osaa sitä kieltä, jolla rakkaudesta puhutaan En saa sanoja, sanoja, sanoja, sanoja, sanoja ulos Ja juoksu jatkuu kohti sanoja Juoksuni jatkuu kohti sanoja En osaa kauneudesta puhua Juoksuni jatkuu ilman sanoja Räty, Viren, Kekkonen elävät ikuisesti täällä ei suomalaista hiljaisuutta voita mikään En saa sanoja& VAKIOT (13.1.1999) Huumoria. Ja aitoa, turhaa vihaa epämiellyttäviä asioita ja latteuksia kohtaan. Asioita, joihin itsekin sortuu usein. Itseinhoakin siis. (Tämähän sopisi Helvetistä itään -levylle. kirj.huom.)
Työ. Raha. Etelänmatkat. Rusketus. Viikset. Takatukka. Nilkkabootsit. Imatra. Ruotsinristeilyt. Tv- visailut. Työnhakuvalmennuskurssit. Nimipäivät. Hector, Kirka, Pave, Pepe. Suomi-soul. Poliisi- tv. Puhelin. Autokauppiaat. Makuuhuonekitaristit. Kaavakkeet. Vaaleanpunainen huulipuna. Nakkikioskijonot. Automarketit. Ylihuominen on huomenna, tuskin maltan odottaa Ylihuominen on huomenna, ikuista krapulaa Teekkarihaalarit. Fysioterapiaverkkarit. "Melkein pyrin teatterikouluun." "Nuorempana urheilin." "Lopetan juomisen, hankin kuntosalikortin." Kasvirasvajäätelö. Sunnuntaikävelyt. Laiha kahvi. MANIA (21.10.1998) Huumoria taas (Vittu, kun sitä ollaankin oltu rehvakkaalla tuulella tätä levyä tehdessä! Tämäkin sopisi Helvetistä itään -levylle. kirj.huom.). Ja melkein tarina.
Öitä, päiviä, hiljaisia hetkiä ei ole on vain taakka, jonka paino alkaa olla liikaa Kalmamäen alta kaivan aurinkoa, kuuta, hiljaisuutta elämän kehässä selittämätöntä kiihkoa, toivoa, halua Maniamaniamaniamaniamaniamania maniamaniamaniamaniamaniamania maniamaniamaniamaniamaniamania mania Polkuja, joita voisin kulkea on liikaa, en muista mistä olen tulossa, minne menossa Ja joskus pääni sisällä naksahtaa jotain, ja minä muistan rivitaloasunnon, vaimon, koiran ja lauantai-illat EI PUHUTA (heinäkuu-21.9.1998) Hautausmaalla on mukava rauhoittua. Välillä tuntuu, että siellä viihtyisi pitempäänkin...
Taasko heräsin tänne katsomaan tyhjiä kasvoja, kuulemaan lupauksia Pirun kusen maku pyörii suussani se syö haluni, himoni Kierrän rautasaappaissani hornan vuorta talvipoika minussa ei tahdo kuolla Etsin paikkaa, jossa on hiljaista, rauhallista& Hengitän hiljaa, hiljainen on maisema Hiljaa, sanaakaan ei puhuta Ei puhuta! Sielut lepäävät kivien alla hiljaisuudessa, rauhassa Linnun laulu seuranaan ja luonnon vehreys tänne voisin jäädä& SAATTOVÄKI (29.10.-11.12.1998) Ihminen on ihmiselle ihminen. Ja se on suttakin pahempi.
Niityillämme kukkivat yön kukkaset Pakkanen heiluttelee hentoja varsia Saattoväki kulkee hiljaa itkemättä, hymyilemättä Saattoväen jylhyys toivottaa hyvää matkaa Eevan rakastajat viruvat kuolleina Hetki sitten nauroivat, nauttivat näistä juhlista Miksen tunne mitään?
|