|
KOTITEOLLISUUS: AAMEN
ROUTA EI LOPU Routa oli varmaan ensimmäinen biisi, jonka teimme täysin kolmestaan. Saatanan helppo homma, otettiin semmoinen White Zombie -meininki ja homma oli siinä. Kertsi syntyi samassa hujauksessa, aivan välittömästi A-osan jälkeen biisiä soittaessa. Eli "sävellystyöhön" käytettiin aikaa noin viisi minuuttia. Annalan Marko (Mokoma) oli myöhemmin mukana sovittamassa biisiä, se keksi sen dempin ja lattiatomikompin aina niissä kertosäkeiden lopuissa.
Hän syntyi suklaamunasta hän varttui, kasvoi karkkikaupassa hän on hymyilevä pullapitkomies täynnä rusinoita, otsassa voisilmä Hän kuuntelee tätäkin vatsa täynnä, poltellen sikaria hän etsii jotain katseellaan; seinä seinä seinä seinä Kaiva poika, kaiva vaan routa ei lopu milloinkaan! Hän on uloskannettu elämä, hän itkee yksin korpikuusen alla hän on unohdettu lapsi leikkii legoilla lattialla Kerää palasia, jotka isä levitti, jotka äiti imuroi hän tahtoo ulos huoneestaan; seinä seinä seinä seinä Sairaalan käytävän viiltävät valot sinun puolestasi vuodatettu Kostean mullan hiljaisuus sinun edestäsi annettu KIVIPÄÄ Kivipää on keikkasuosikki vailla vertaa. Kakkosriffi ja samalla säkeistön soinnutus oli alunperin Siveniuksen Tomin jammailua Pronssisen pokaalin treeneissä. Hynynen hieman muokkasi riffiä ja sanoi ottavansa sen Kotiteollisuuden käyttöön "se kun ei tälle vitun poppibändille sovi". Sivenius antoi riffin mieluusti, piti sitä huonona. Saattoi olla oikeassa. Vittu, että tehtiin tämän biisin kertosäettä kauan, se oli niin omituinen rytmitys meille silloin. Nykyisinhän me vedetään vaikka Säkkijärven polkka, saatana, ollaan niin ammattilaisia. Sanoista pitäisi välittyä vahva huumorilataus, ainakin Hynystä itseään nauratti kovasti sitä tehdessä. Oli krapula.
Hikinen mies valuu kohti aamua hengitys on kuin Saatanan puhaltama aamu on tehdas, joka valmistaa ääntä, viiltävää meteliä Ulkona on hieman viileää mittari näyttää miinus sata kädet toteuttavat vallankumousta variksenpelätin tanssii pakkasessa Kivipää! (Minä olen, minä olen) Tervetuloa seuraani minä olen jumala, ikuinen kiusasi sulje ovi, sulje mielesi älä ketään päästä lähellesi Seinä on hiljainen se ei puhu, ei kuule, ei näe, ei valehtele sille voit avautua itke, huuda, näytä kipusi JÄLJET PELOTTAVAT Tässä on Virtasen Akin tekemä säkeistö, muu on meidän käsialaamme. Hyvä kertosäe, tätä voisi joskus herätellä keikoilla henkiin. Tosin kitaravireemme oli näihin aikoihin eri, pitäisi hikoilla ja opetella koko biisi uudestaan. Vanhat eivät taida jaksaa. Tästä meinasi tulla toinen sinkku, jostain syystä se jäi kuitenkin julkaisematta. Sanoista Hynysellä ei ole muistikuvaa, eikä edes aavistusta, että mistä ne kertovat. Autourheilusta kai. Nimi tuli kuitenkin jostain vanhasta kansansadusta, jossa joku eläin, olisikohan se ollut kettu, ei viisaana otuksena mene leijonan luolaan, vaikka herra Jellona kovasti houkutteleekin. Se nimittäin näkee jäljistä, että muitakin eläimiä sinne on mennyt, mutta yhdetkään jäljet eivät tule takaisin.
Vihaiset koirat käärmeet kohdussasi odottavat pääsyään ulos sinusta syöjätär Synnytät valheen synnytät paniikin synnyttät murheen synnytät kyyneleet Minä en alistu vietäväksesi minä en alistu johdatukseesi sinä olet heikko käsissäni minä olen mies, sinun isäntäsi Jäljet pelottavat, ne osoittavat mikä minä olen Jäljet pelottavat, ne osoittavat minne olen menossa ja minä olen syönyt sanoja ja syön sanoja ja juon kuravettä päälle Jäljet pelottavat, pelottavat Syödään, juodaan, naidaan, juhlitaan Olet syöjätär ruokit naurulla Ihosi liukas ihosi limainen otan sen minkä ansaitsen Minä alistun vietäväksesi minä alistun johdatukseesi minä olen heikko käsissäsi minä olen mies, sinun orjasi VELHONAISEN ÄLÄ SALLI ELÄÄ Vanhat tyttöystävät tulevat välillä kummittelemaan uniin. Se on epämiellyttävää. Ainakin tässä tapauksessa se oli ja on. Nimihän on tietenkin napattu Raamatusta, mutta senhän kaikki varmaan tiesivätkin. Virtasen Akin tekemä soinnutus "kertosäkeessä".
Suuri nauru päässäni kaikuu, se ei poistu se on sinusta Unta? Himoa? Kumpaa koitan tulkita, kumpaa tahdon tulkita? Velhonaisen älä salli elää ikinä! Kun minä olin sinä sinä olit minä Älä tule enää takaisin, minä en tahdo tietää sinusta mitään en tahdo tietää mikä olet, kuka olet, missä olet Huoneeni on täynnä unta huoneeni on täynnä aikaa, joka kauan aikaa sitten pysähtyi, eikä lähde pois Unta? Himoa? Kumpaa koitan ymmärtää, kumpaa tahdon ymmärtää? NEGATIIVINEN Karmilan tekemä kertosäe, alkuperäinen oli liian imelä. Muuta muistikuvaa Hynysellä ei ole. Laulusuoritus on erittäin nuhaisena tehty.
Kasvoni veistettiin lihakimpaleesta puukolla vedeltiin pitkiä siivuja pää iskettiin pöytään ihmettelemään miksi olen täällä, mitä teen täällä Minä olen mies, joka ei miellytä ketään Negatiivinen! Liikaa iloa, liikaa hymyä liikaa värejä, liian avointa tämä kaikki on puhuttu miljoonaan kertaan yhdentekevää, samantekevää LAULAVA LUU Jonkinlainen levyn avainbiisi Hynysen mielestä. Ai, että mikä se Laulava luu oikein on? Sitä ette koskaan saa tietää. Hynynen ei nimittäin muista, mutta periaatteessahan se voi olla mikä vain. Vaikka Norja. Virtasen Akin A-osa.
Kansan vihollinen saavut vailla minkäänlaista huolta saavut hymyillen olitko tekemässä pahojasi Muista ryhdikkyys muista palvella kansaasi muista pyyteettömyys; muiden etu ennen omaasi Kolme raivotarta; Työ, Turva, Taantumuksellisuus, eivät minua jätä, saatana, onpa hilpeä seurue Me keskustelemme rahasta ja nautimme viiniä kenties rakastumme elämänuran tuomaan hilpeyteen En voi koskaan elää kuten te elätte te kutsutte saavutuksia elämäksi Olen kuten ne, jotka ärsyttävät teidän herkkää hipiäänne miettikää sitä, rakkaat sisaret "Alla rankkasateen, päällä tuhkaksi palaneen maan sinun polkusi kulkee", sanoivat nuo kolme naistani Minä olin hiljaa purin hammasta ja juoksin pois sateeseen, jonne vain hulluimmat mennä tahtovat (Laulava luu, se kutsuu laulava luu ja sen maailma) Näin on ollut ja näin on aina oleva, en tahdo turvaa! VOIMAKAS Tästäpä ei erikoisempaa kerrottavaa tule mieleen. Ei ainakaan mitään muuta, mitä historiikissa jo mainitaan.
Voitettujen ystävien haju kuolleiden vihollisten löyhkä sieraimistas valuu, hengityksessäsi suustasi valuu puhuessasi Sinä käytät sanaa, sinä käytät voimaa! Sisältäsi peto tahtoo ulos sisälläsi se kiemurtelee sisältäsi peto tahtoo ulos sisälläsi se kiemurtelee AAMEN Hynysen ensimmäinen rakkauslaulusanoitus. Muutenhan meininki on parrulla perseeseen -osastoa. Pääosin Hynysen ja Sinkkosen ideoima biisi, Hongisto pyöritteli päätään kovasti kun kertosäkeen riffi keksittiin jammaillessa. "Ei, vittu, tällaista, eihän tätä pysty soittamaan."
Napanuora roikkuu, tahdon saada otteen voimaa, turvaa tahdon saada hellyyttä, läheisyyttä rakkautta Omenapuu kukkii huoneessamme valuu mahlaa makeaa loistaa yössä tähden lailla, loistaa Aamen! Enää en unelmoi! Pakasteessa ruumiisi on tallessa nautin palan kerrallaan talvi-iltojen ratoksi jos tahdot PÄÄLLEKIRJOITUS Tätä laulaessa oli aivan helvetillinen nuha ja kurkkukipu, session viimeinen biisi. Huuto oli yhtä tuskaa. Virtasen Akin A-osa ja muistaakseni kertosäekin, riffi, eli biisin paras anti on meidän heiniä. Sukella, älä pelkää saat mitä toivot ja mitä tahdot vaan Kärsi, riudu, itke, vuoda saat lisää voimaa, lisää voimaa Jättiläinen! Viisaat ja kärsimys kulkevat käsikkäin ymmärrä se niin ei tarvitse kumartaa kellekään, ei jälkeäkään sinusta tänne jää jos et valvo öitäsi Kukaan ei tallo varpaita, jotka ovat tulisilla hiilillä, sinä voitat RUKOUS Vitun vanhat sanat, Kotiteollisuuden ekoilta demoilta lähtöisin. Muuta muistikuvaa ei ole.
Kuljen pitkiä matkoja sinä katselet minua koitan riisua selästäni reppua syntieni painoa, turhaan Ole armoton, riisu minut minä pyydän sinua tahdon katseesi alla hengittää, tuntea Tieni! Olen kulkenut harhaan, tahdon löytää tieni Meidät on muovailtu samasta pölystä me olemme molemmat viileitä, kylmiä Kuu ei katso, kuu ei puhu sanaakaan se on liian kauan joutunut katsomaan meitä MINÄ JA MINUUS Hynysen suosikki tältä levyltä. Sanat toimivat vieläkin, eka rivi on mukaillen varastettu muistaakseni Leevi and the Leavingsiltä, riffin innoittajana on puolestaan toiminut Soundgarden. Atte Blom nauroi sanoille studion lattialla kieriskellen. Hyvä kertsi. Tämä oli myös niitä kovassa nuhassa vedettyjä biisejä. "Voima valuu pois" piti alunperin laulaa aivan eri tavalla, mutta fysiikka rajoitti suorituksen tällaiseksi.
Pimeä taival, riemukasta matkaa me kaksi kuljetaan puut hengittävät hiljaa, taivaan betonisilmä tuijottaa Voima valuu pois! Varikset kulkevat rintani päällä noukkivat matoja iholtani on ruumiini jäätynyt jäiseen maahan nivusissa kasvaa jäkälää Voima valuu pois! Kaksi tulta palaa nuollen hiljaa toisiaan minä ja minuus syövät toisiaan kaksi tulta palaa nuollen hiljaa toisiaan minä ja minuus Vimmainen pappi huutaa korvaan saarnaa heikolle karjalleen: "Jollette tee parannusta, vain minä pääsen taivaaseen!" PIENI Viimeisenä "sävelletty" biisi, puhdas kämppäjamien tulos. Sanoissa on jotakin tuttua, tällä osastolla tulee pyörittyä vieläkin. Ajaton "teos" siis.
Palaa sieluni maisema kaunis metsä roihuaa karu kivikko, kuollut maa huokaa viime voimillaan Taivas? Olenko olemassa? Osaanko olla ihminen? En. Osaanko kanssasi katsoa taaksepäin tai tulevaisuuteen? Taivas? Luuletko, että opin jotain? Luuletko, että nyt kaikki muuttuu?
|