|
KOTITEOLLISUUS: HELVETISTÄ ITÄÄN
HELVETISTÄ ITÄÄN (23.3.-5.4.2003) Viimeisin biisi, joka tehtiin. Riffi ja säkeistö syntyivät treenijameissa. Illalla istuttiin kolmestaan baarissa (joka on oikeasti helvetin harvinaista Lappeenrannassa) ja vedettiin naamat. Hynynen teki kertosäkeen sanoineen kaikkineen seuraavan aamun krapulassa, ja saman päivän treeneissä biisi olikin valmis. Myöhemmin tajusimme, että riffi menee aika läheltä KISSin God of Thunderia. Hongisto totesi, että KISSiltä saa aina varastaa, kunhan ei varasta Paul Stanleyn laulamista biiseistä. KISSiltähän me olemme varastaneet vahingossa aikaisemminkin, Yksinpuhelun riffihän mukailee kuulemma War Machinea. On autot ja asuntolainat on koira ja kakarat on Ikea-kalusteet ja vaimolla salilla treenatut pakarat Keräämme bonuksia se kannattaa kyllä lauantai-iltana käymme alueella lapsilta kielletyllä Älä vanno mitään helvetistä itään kuljetaan älä vanno mitään on matka pitkä, voi käydä mitä vaan tämä on kuin vieras paikka voi olla, että eksyn elämään tai voi olla, että tähän jään Puhut vaatteiden hinnoista haaveilet uusista rinnoista kurkkunaamioisi alta en kasvojasi tunnista TV on auki katson läpi illan tarjonnan katson Ostos-TV:nkin tekstaria chatiin tarjoan VERI VALUU MAAHAN (16.10.2002-9.4.2003) Työläin biisi. Sinkkonen ei meinannut millään tajuta, että tämän voi soittaa Hurriganes -tyylillä aivan suoraan, mies kun kuuntelee välillä liiankin orjallisesti kitara-aksentointia. Lähtökohtana oli Entombed. Biisi saatiin kunnolla kasaan vasta juuri ennen demon tekoa. Martikainen auttoi hieman sanoissa, mutta ehkä hieman liian vähän, luulen. Kaatopaikat, hautuumaat ovat täynnä ja tukossa hullujenhuoneet nyrkkiin puristuvat kädet ovat vallanhimoisen ihmisen luoneet Olemme kyykyttäneet köyhiä ja vielä päälle konjakit juoneet rahat salkkuun, sotilaat arkkuun näin täällä käy, kun ei Jumalaa näy Meidät tähän kirjoitan jumaluutta ikuistan kun Jumalan veri valuu maahan en tunne kasvojamme en vastaa teoistamme Jumalan veri valuu maahan Maa on köytetty valjaisiin kaikuu Pirun ääni kaiken yllä se kohoaa ylös taivaisiin se siellä kuullaan kyllä Ei Jumala jaksa, se on ennenkin nähnyt kun on pärjätty selittelyllä vain sinä saat minut uskomaan me pidämme elämää yllä KUNINGAS MAMMONA (15.10.2002-5.4.2003) Hynynen yritti jammailla Iron Maidenin Waisted Yearsia ja riffi alkoi muotoutua siitä. Lopulta riffistä tulikin (luojan kiitos) aivan erilainen. Loksahti treeneissä kohdalleen heti ensimmäisestä soittokerrasta lähtien. Hynysen ideana oli tehdä mahdollisimman yksitoikkoinen huutobiisi. Karmila yritti äänitysvaiheessa kehitellä säkeistöihin jotain melodiaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Miksauksen jälkeen mies oli kuitenkin helvetin tyytyväinen biisiin. Nightwishin Tuomas soitti loppuun hienot syntikkakuviot tehden finaalista aivan helvetin pelottavan. Martikainen auttoi sanoissa. Kotiteollisuuden Master of Puppets, ei sävellyksellisesti vaan tunnelmaltaan. Korkean hopeatornin ylimmässä huoneessa ilakoi kuningas Mammona kultaisten naistensa kanssa kun huulet hamuavat toisiaan kuuluu kilinä kolikoiden kuninkaan kädet roikkuvat alhaalla painosta sormusten Eläköön kuningas Mammona! Henkäys, joka vuosisadat tuo tullessaan käy kultahampaiden takaa raha petaa ja kuningas makaa Alhaalla puutarhassa ihmisorjat raatavat iloitaan jos jotain itää yleensä ei kasva mikään kumarretaan kuninkaan kuvaa ja kiitetään antimista mausta leivänkannikoiden vedestä kuralammikoiden MINÄ OLEN (28.8.2002-6.4.2003) Ensimmäinen valmis biisi näistä uusista. Hyvin skitso. Välillä tuntuu helvetin hyvältä, välillä taas hirveältä suomirock -rallilta ollen luultavasti molempia. Mutta sanat ovat erittäin onnistuneet, ja siitä kiitos myös Martikaiselle. Positiivisin biisi meiltä ikinä, myös sanojensa puolesta. Tämä on luultavasti niitä biisejä, jota meiltä vaaditaan Helvetin porteillakin. Ja varsinkin siellä. Joku vaihtaa öisin lähikauppojemme nimiä äidit synnyttävät lapsia, joiden puhetta emme ymmärrä kuka hiippailee pois Suomi-neidon aitan liepeiltä neidon, jonka kupeet huokuvat nyt ikuista kylmyyttä Ja sen mies, Jussi, seisoo yksin suon laidalla on kuokka pudonnut, räkä valuu hikisellä poskella eikä mies tiedä mitä tehdä, mihin mennä nyt on sillä kylmä, kylmä kuten sisälläni on Mutta minä olen ja elän ja hengitän yhtä suurta jumalaa, Elämänhalua sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot markkinat, marketit, kaupunkien värivalot Katson ulos ikkunasta, en näe iloa täällä levinneitä hiekkalaatikoita, räkäisiä lähikapakoita joista yksinhuoltajat raahaavat yhden yön Toivoja jotka poistuvat aamulla ennen kuin lapset heräävät Anna minulle kätesi, anna lupaus huomisesta lupaa, etten yksin jää tähän kylmään elämään tähän päivään, jossa kaikuvat patsaiden jylhät äänet jossa syntynyt kulkee kuolleena etsien hautapaikkaansa Niin kaunis on kuunsirppi Niin raikas on syksyn sateen jälkeinen tuoksu! Kuka täällä komentaa, ketä täällä totellaan kahta suurta jumalaa, Ahneutta ja Rahaa joiden temppeleinä toimivat pörssit ja ilotalot markkinat, marketit, kaupunkien värivalot Mutta minä olen ja elän ja hengitän yhtä suurta jumalaa, Elämänhalua sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot markkinat, marketit, kaupunkien värivalot TÄMÄN TAIVAAN ALLA (kevät 2002- 17.3.2003) Kulki nimellä "Tyttöjen biisi" heti ensi treeneistä lähtien. "Tällä biisillä saadaan pillua", totesi Sinkkonen. Sanoista tuli kuitenkin aivan helvetin toivottomat, ei siis huonot, vaan synkät. Ensimmäinen kertosäe, joka näistä uusista valmistui, säkeistöjä piti hioa vähän pitempään. Lopun kitaramelodia on tuttu jostain, mutta kukaan ei saanut mieleensä mistä. Se päätettiin siis jättää. Tuomas veti loppuun hienot viulusyntikat. Hynynen itki Hongiston alakerrassa kun mies soitti niitä. Tämä osoittaa, että Hynyselläkin on siis tunteet.
Kuun ja auringon välissä olento on käärmeen kasvot ja rippeet enkelin Sekö minusta jäljellä enää on missä olin ja missä lentelin Tuuli yltynyt hakkaa naruja lipputankojen tuuli yltynyt käy yli puiden rankojen Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa se hakee vertaistaan ja pieni ihminen ristii kätensä rukoillakseen Mutta rukous on vain mutinaa tuulessa ei sitä kukaan kuule ja jos jostain joskus löytyy jumala ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista Unohduksen sylistä nousee raudanharmaalle taivaalle lintujen parvet kun tuuli levittää tomua yllemme Pelkään kuolemaa, ei kukaan kulje täällä vetten päällä pelkään kuolemaa, ja pelkään elää täällä VIITTÄ VAILLE VAINAA (29.6.2003) Tehtiin erillisenä sessiona kaksi viikkoa varsinaisten äänitysten jälkeen. Karmila vaati lisää vauhtia levylle. Mehän tehtiin. Äänitettiin yhdessä päivässä Finnvoxilla joskus heinäkuun alussa. Sanoituksen idea tuli kun Hynynen kävi katsomassa isäänsä sairaalassa levyn äänitysten aikaan. Ensimmäinen asia, joka tuli mieleen oli "tuo ukkohan on viittä vaille vainaa". Tuli mietittyä isä-poika -suhteita sen jälkeen aika tarkkaan. Ja sitä, että miten vanhan liiton ukot elämään suhtautuu, että "töitä pitää tehdä vaikka henki lähtis". Ja ennen kaikkea: miksi vitussa näin on? No, siihen ei löydy vastausta tästä biisitä, ja tuskin mistään muualtakaan. Maailma on taipumaton ei se huomaa miehen työtä Väsyneet miltei nukahtaneet silmät tuijottavat yötä On meitä monta periksiantamatonta onnetonta valittajaa Esi-isien hautakivien itkuista tuijottajaa Viittä vaille vainaa! Perkeleet isässä pihisee ei poika osaa tehdä vastaa Kun taskussa kännykkä pirisee ei isä osaa, poika vastaa On kiire niin omiin hautajaisiin ei jaksa panna vastaan Vanha on mykkä ja voimaton kun pappi uutta kansaa kastaa Viittä vaille vainaa! TUONEN JOUTSEN (18.3.-5.4.2003) Hynysen mielestä hienointa, mitä olemme tehneet koskaan, treenikämppäjamien tulos. Martikainen auttoi hieman sanoissa, ja lopulta niistä tulikin aivan helvetin hyvät. Loppu on jammailtu kasaan juuri ennen demon tekoa. Vielä demolla se kuulosti helvetisti CMX:ltä. Karmila auttoi muuttamaan sitä hieman varsinaisissa äänityssessioissa, ja kun Tuomas soitti sinne vielä hienot syntikat ja Pahuuden poikakuoro veti mahtipontiset kuorot, kuulostaa lopputulos aivan joltain vitun oopperalta. Asuu lattialla tuhkaa, luita, halla valokuvia menneestä pieleen menneestä Parta taas ajamatta hiukset on kampaamatta ja kun hämärtyy musta varjo lähestyy Tuonen joutsen! Vaimo soittaa, älä vastaa vaimo soittaa ainoastaan jakaakseen tavaroitamme omiakseen kakaroitamme alusvaatemainoksista naista etsin vaimoksi ja vedän verhoja, lukitsen ovia aseeseeni etsin kovia Tuonen joutsen! KAKSONEN (15.3.2003) Mietittiin pitkään tästä jonkun singlen kakkosbiisiä. Karmila miksasi kuitenkin biisin niin hyvin, että pakkohan se oli levylle laittaa. Hongisto ja Sinkkonen hoilaavat mukana kertosäkeessä, se oli varsin sympaattisen kuulosta toimintaa. Lopulta se alkoi toimia niin hyvin, että käytimme poikien "futiskuoroa" muutamassa muussakin biisissä. Sanat ovat jatkoa Päivänsäde ja Menninkäiselle, näinhän siinäkin tarinassa lopulta täytyi käydä. Lopun teksti puolestaan kumartaa kovin erään Kainuun suunnalla asuvan "vanhan liiton" kirjailijan suuntaan. Biisi itse syntyi treenijamien tuloksena, vain kertosäe oli Hynysellä valmiina. Sarvipäällä karvainen häntä roikkuu koipien välissä vuoren mustan sisässä se kulkee riiviö rinnan sisässä Ja sillä on sisarensa Päivänsäde vankinaan se pitää sitä omanaan vaan sitä uskalla ei kuin matkan takaa tuijottaa Ja yötä yksin kulkee kaksonen maailman loppuun asti miettien mikä on outo tunne rinnassaan ei raukka rakkautta tunnista Kevät ei riisu hamettaan, odottaa valoa saapumaan piilostaan sillä halla korpikuusen alla vain tiukentaa otettaan Päivä riutuu vuoren sisässä nuolee haavojaan, kuolee pois kun ei kaksonen tahdo käsistään päästää tätä kauneutta Ja yötä yksin kulkee kaksonen maailman loppuun asti miettien mikä on outo tunne rinnassaan ei raukka rakkautta tunnista Kun toinen riutuu pois, heikkenee niin toinen miettii miksi pahenee tuo outo tunne polon rinnassa ei raukka rakkautta tunnista Ei silmiä näy pimeästä eikä kulkijasta tästä varjoa lankea Ei hengityksen huurua näy ei jälkeä jää kun se käy valkoista hankea Päivänsäteen ottaa syliin matka Tuonen kylmiin kyliin alkaa ankea On pimeä tie ja kyyti jäinen vastassa joukko tuhatpäinen kuolonkankea RAUDANLUJAT (12.3.-31.5.2003) Hynynen harsoi sanat kasaan hädissään juuri ennen laulusuoritusta. Idea oli toki ollut olemassa pitkään, mutta viimeistely tapahtui vasta pakon edessä onnistuen lopulta erittäin hyvin. Kertosäe on aika poppi, mutta riffi on rautaa. Perusbiisi, perustuu ehkä hieman liikaakin yhteen riffiin. Kertosäe pelastaa helvetisti.
Maailman sydän on kuin kovaa kiveä se sykkii tahtiin mainosvalojen yksinäiset hapuilevat toisiaan loukoissa kerrostalojen Unet on katsottu moneen kertaan kaikki kulkee samaa rataa ihminen etsii ihmisen lämpöä jostain tekstiviestien takaa Kuljen yksin yksinäisyyteen kuljen yksin yksinäisyyteen Mutta naisen sydän rakkaudesta palava raudanluja on Mutta miehen sydän terästä valava raudanluja on Kylmä kuu valaisee rantaa, jonka puut ovat pystyyn jäätyneet kylmä kuu valaisee jäätä, jonka alle unelmamme ovat päätyneet Maailman kylmää tuulta emme pakoon pääse mihinkään vahva heikompaa syö kun nuija pöytään lyö ja me vain täristään YÖ PÄIVÄÄ KEINUTTAA (14.10.2002-15.6.2003) Henkilökohtaisin näistä uusista. Tämän ääressä Hynynen on tirauttanut muutamat itkut. Finaalin lauluosuus syntyi Hongiston saunassa Hynysen mököttäessä siellä yksinään edellisenä iltana ennen biisin laulusuoritusta. Siinä oli taas Karmilalla ihmettelemistä. Ensin biisin kertosäe osoittautui helvetin vaikeaksi laulettavaksi ja sitten loppuun tuli vielä finaali, joka oli vähintäänkin yhtä vaikea. "Miksi vitussa sun pitää tehdä sellaisia melodioita, joita sä et pysty kunnolla laulamaan?" Aaltonen ja nuorempi Hynynen paikkaavat hienosti taustalauluilla. Ja Tuomas soitti taas hienot syntikat pohjalle.
Kokonainen valtameri mahtuu pehmeälle ihollesi sen rantoja kaluan kuljen tahallani itseni eksyksiin on niin lämmintä olla täällä sädekehäsi hehkussa pehmeiden siipiesi suojassa aamuauringon lantiolla Tunnen siipiesi pehmeän hipaisun aamun kirkkaassa valossa kun sinut viereeni saan et pääse pois ollenkaan et lennä enää milloinkaan valon rajalla, rajalla taivaan ja maan on kylmää, vesi jäätyy uomaansa siellä kadonnutta sydäntäsi etsit löydät yön joka päivää keinuttaa Yö keinuttaa! Silmäsi syvissä kuopissaan makaavat kivisiksi muuttuneina sydän eloton rinnassasi lepää kovaksi luutuneena imettäjän rintasi roikkuvat kuivuneina siipiesi riekaleet likaisilla lakanoilla Elämä lupasi liikaa kai, sait syliisi vain arjen etkä mitään muuta saa yö päivää keinuttaa Ja minä lupasin liikaa kai, sait sydämeesi arven etkä mitään muuta saa yö päivää keinuttaa
|