|
KOTITEOLLISUUS: IANKAIKKINEN
KIVIREKI (10.5.2006) - Tämä syntyi jammailemalla, kun Hynynen ja Sinkkonen odottelivat Hongistoa treeneihin. Yritimme etsiä kadonnutta katu-uskottavuuttamme ja maustaa sitä hieman punkilla. Kertosäe muuttui matkan varrella palatakseen lopulta alkuperäiseen Sinkkosen painostuksesta. Mies oli oikeassa, se toinen kertsi muistutti liikaa Midnight Oilia. Teksti kertoo miehestä, jollaisia tämä maa on täynnä. Eivät raukat osaa päästää naista menemään, eivätkä osaa katsoa peiliin.
Nimeni on kadonnut taulusta porraskäytävämme nimesi siellä vielä on ja jonkun toisen, on elämämme asunnossa, jota enää en tunne
Valoa ikkunastasi hohtaa ja kaksi varjoa kohtaa pian valo sammuu ja yön kylmyys saapuu ja repivä yksinäisyyden tunne
Liikun kuin olisin uni tai yö tämä jäätävä talvi ikuisesti häntäänsä syö
Raahaan elämääni kuin kivirekeä perässäni kannan uniani, haaveitani, toiveitani selässäni ja olen niiden ulkopuolella
Pian herään talviunestani kaikki on kuin ennenkin!
Pian herään unestani ennemmin tai myöhemmin!
Herään talviunestani kaikki on kuin ennenkin!
Kaikki on kuin ennenkin!
Kaikki on kuin ennenkin!
ARKUNNAULA (joulukuu 2005 - 11.7.2006) - Vittu, kun mie lauloin tätä pitkään ja hartaasti. Kertosäe jäi hieman vajaaksi vieläkin, mutta se paikattiin helvetillisillä kööreillä Duo Alibin jätkien kanssa. Karmilan ajatus oli, että miun pitäisi laulaa kuin Ismo Alanko, mutta Kauko Röyhkän asenteella. Laula siinä sitten, kun eteen pistetään tuollaiset tavoitteet. Täsmäbiisi, jota ei oikein voinut sovittaa millään muulla tavalla. Ei edes yritetty, sillä tämä napsahti treeneissä kohdalleen heti ensi yrittämällä. Miun demolla biisi oli huomattavasti hitaampi, mutta mopopojat laittoivat siihen vähän ryhtiä. Hyvä niin. Lopun kitara haiskahtaa hieman Duran Duranille, mutta päätimme (Hynynen päätti) jättää sen silti. Onhan Ordinary World sentään aika hieno biisi. Enkä muuten aio paljastaa teille, että teksti on ironinen. Se teidän täytyy tajuta itse.
Maailma on kuoleman odotushuone ja nimeäni odotan sen penkillä kylmällä
Takaa verhojen katselen kuinka te sotkette maailmaani sille sotkulle vain nauretaan ylhäällä
Tämä maa on tyhjyyttä täynnä täynnä kuolon ääniä ankara tuuli taivaalta raivaa esiin kylmiä tähtiä viimeistä arkunnaulaa juuri äsken naulattiin ja lapsikuoro haudalla laulaa: "Olkoon sitten niin"
Te olette niin pirun nuoria teitä vain naurattaa viihdytte, vaikka maailma on pielessä
Minä käyn neljättäkymmentä ja arkku on jo ostettuna ja hautapaikka aivan kirkon vieressä
Ja minä luovutan luovutan luovutan ja jään viimein lepäämään lepäämään arkkuun viileään
IANKAIKKINEN (huhtikuu - 17.7.2006) - Miun lemppari. Riffi on täyttä rautaa. Kokeilimme tätä ensimmäistä kertaa äänentarkastuksessa ennen Kouvolan Rivieran keikkaa joskus vuosi sitten. Yritin tolkuttaa, että tämä on sitten hidas biisi. Nopeasti soitettuna riffi kuulostaa ihan Mikki Hiiri -osastolta. Karmila miksasi hienosti basson ja osan kitaroista alkamaan vasta alun riffin puolivälistä. Vittu kun potkii! Kertosäkeessä on muuten sama sointukierto kuin Yön Rakkaus on lumivalkoisessa. Mutta älkää kertoko sitä Hongistolle ja Sinkkoselle, ne suuttuu ja alkaa vittuilla. En ollut tyytyväinen iankaikkinen -sanaan missään vaiheessa, yritin loppun asti keksiä tilalle jotain parempaa. En keksinyt, joten laitettiin Iankaikkinen sitten nimeksi koko levylle. Loogista. Nyt se tuntuu ainoalle oikealle vaihtoehdolle. Rikalan Samille kiitos siitä. Joo, ja mie tiedän, että "rakkaus ja raivo" oli mukana jo yhdessä Pronssisen pokaalin biisissä, joten en aio nyhrätä yhtäkään baarikeskustelua aiheen parissa.
Yö kestää vuorokauden eikä lopu sittenkään kellon viisarit liikkuvat, mutta aika ei liiku mihinkään
Silloin ikävä kävelee sisälle vaikkei kukaan pyytänyt sitä peremmälle se istuu alas, se istuu vielä syliänikin syvemmälle ...ja syvemmälle
Iankaikkinen kulkee isäntänä pelloillaan ihmisen sielu taskussaan ihmisen sydän rinnassaan
Kuoleman jälkeen on elämää olen todisteena siitä olen kuollut kerran ja toisenkin eikä sekään riitä
Enkä minä tätä kirjoittanut tämän kirjoitti ikävä tai kaiho ja pisarana sateessa on yhden ihmisen rakkaus tai raivo
KADONNEET (maaliskuu 2006 -26.6.2006) - Perus KT:ta. Riffi oli vielä tutumman kuuloinen, mutta Karmila lisäsi siihen jonkun vitun tritonuksen. Treeneissä loksahti kohdalleen heti ensi yrittämällä, kertosäettä mie tosin parantelin vielä myöhemmin Karmilan painostuksesta. Hyvä siitä sitten lopulta tulikin. Taitaa olla toinen single. Tekstiltään levyn avainbiisejä. Kertoo Bermudan kolmiosta, jonka muodostavat koti-leikkipuisto-Prisma. Sinne on nimittäin aika moni tuttava kadonnut. Onko se sitten yhtään sen pahempi kuin "Hynysen neliö", jonka muodostavat koti-Kotiteollisuus-urheilu-baarit? En tiedä.
Tyhjään pihaan katselet ikkunasta päivääsi vihaat vaikka on aamu vasta aamusta iltaan on liian pitkä matka tahtoisit luovuttaa pää käskee: jatka
Mietin kuka olet mitä teet työksesi oletko kotiäiti ja onko miehesi juurtunut, mädäntynyt sohvaan kii samalla kun sinä katoat haaveisiin
Kadonneet kiertävät kuuta karkuun ja huomista, sen tuomista suruista tai iloista eivät saa mitään Aurinko palaa, se valaa kaunista maatamme, ja saatamme huomata kuinka sen mullasta itää ei mitään!
Tuon tuulipuvun alla on kauneus piilossa sitä ulkoilutat leikkipuistossa kerran viikossa tila-autolla kaupunkiin tahtoisit eksyä kauppakeskuksiin
Samalla raivolla läpi vuorien samoilla lauseilla läpi vuosien näin elämä yrittää meitä lannistaa jos mikään muutu ei, me tänne katoamme
UKKO PERKELE (29.4.-12.7.2006) - Tämä oli pitkään miun mielessä levyn nimibiisinä. Jollain tavoin aika keskeinen. On muuten ainoa biisimme, jonka rakenteen olen kasannut keikkabussissa. Siellä lojui joku ränsistynyt akustinen, jota piti heti ruveta räpläämään kun pilluakaan ei lähellä ollut. Miun mielestä oikein onnistunut, vähän rankempi veto. Ja Mannosen Janne vetää hienot Alice in Chains -stemmat säkeistöihin. Yleensä ne on tehnyt Hynysen Janne, mutta nyt se ei kerennyt. Se oli vessassa rakastelemassa kättään.
Hän raivaa uuden tien yli isiemme luiden kerta kerran jälkeen korjaa veripelloilta sadon uuden
Tuonen ukko, koukkusormi, takkuturpa, sarvipää, yön mustan kutoja, mustahammas, karvahäntä, Tuonen joen vaskiverkon ikuinen punoja
Kukaan ei huomaa yötä pimeän keskellä kukaan ei huomaa yötä kukaan ei välitä
Ruttoa rumempi, kavalampi kauppiasta kylmässä sylissään tuudittelee ihmislasta Ukko Perkele voiton vie maailmasta kylmässä sylissään nukuttelee ihmislasta
Sen sylissä nukkuvat lapset ja nukkuu koko kansa se lupaa maailmamme ikuisesti kantavansa
Avunhuuto pisara on meressä rukous veripisarana veressä juokse karkuun, ja se minkä taakse jätät onkin pian vastassa edessä
Kukaan ei huomaa...
TUONELAN KOIVUT (maaliskuu 2006-27.6.2006) - Ensimmäinen biisi, joka saatiin treeneissä valmiiksi. Riffi on Sinkkosen ja Hynysen yhteistyön hedelmä. Duo Alibi teki kertosäkeeseen niin hyvät stemmat, että piti merkitä heidät kappaleen osasovittajiksi. Teksti taisi myös olla näistä uusista ensimmäisenä valmiina, tai ainakin jonkinlaisena raakaversiona, joten kai voi sanoa karkeasti, että tästä kaikki lähti liikkeelle. Miun lemppareita ehdottomasti. Elämää suurempi biisi. Olisikohan tässä sitten jotain aika henkilökohtaista, kuten Iankaikkisessakin?
Hukun tämän tien tyhjyyteen keskelle korkeiden talojen jotka kohoavat taivaisiin koteina Jumalan kuvien
jotka joivat nuoruuden lähteestä jotka rakensivat onnelan mut eivät löytäneet ihmistä sieltä löysivät pitkän, piinallisen kuoleman
Vierii kyynel, vierii toinen, vierii silmistä vesi veden jälkeen rinnoilta helmoille, helmoilta joeksi ja joesta järveen järvi syvä kuin synkin suru on musta kuin yötaivas pimeä Tuonelan koivut, lehdettömät kuiskivat meidän kahden nimeä
Tuntematonta maisemaa kuljen teen matkaa toivoen väsyneenä jään lepäämään katveeseen Tuonelan koivujen
Sanoisit jotain, tekisit jotain jotta herätä saisin jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta saisin elämäni takaisin
KAKSIN KÄSIN (maaliskuu 2006-19.8.2006) - Mietimme treenatessa pitkään, että kuulostaako tämä liikaa Klamydialta. Pidettiin se mukana kuitenkin, ja lopulta siitä tuli hyvä. Eikä mielestäni kuulosta enää ollenkaan Klamydialta. Tämä kuulostaa pikemminkin siltä, että mm. tämän seurauksena me saatamme saada klamydian jos emme ole varovaisia. Levyn popein veto ehdottomasti.
Pirun viulu soi sen tahdissa laulamme, tanssimme joka ilta
Piru nauraa meille, se reppumme täyttää turhilla unelmilla - saavuttamattomilla
Täytyy elää vaan meitä Piru vie ja se tie on kuin kauhoisi paskaa kaksin käsin Paetaan kuolemaa ikuisesti elää se, joka kerää kaikkea kaksin käsin
Ota kiinni mistä saat kauho kaikkea, hekumoi ikuisesta elämästä
Sitä himoa taas tyydytät vaikka tulet sitä tyydyttämästä - revipä iloa tästä
Minä nukun kuin koira, ja lopulta pahaan uneen herään siinä esi-isämme eivät enää jaksa itkeä lastensa perään
KUMMITUSJUNA (2.6.-12.7.2006) - Oletteko nähneet Kaurismäen Zombie ja Kummitusjuna -elokuvan? Ihan vitun kova. Ja väitän, että me tiedämme tasan tarkkaan mistä siinä on kysymys. Työnimi oli "riffihelvetti", ja sitähän tämä on. Oli vaikeuksia saada tästä yhtenäinen biisi, me kun ei mikään Stam1na olla. Mutta lopulta, pienen sovittelun jälkeen, se saatiin toimimaan. Lopun riffittely haisee hieman CMX:lle, Led Zeppelinille, Don Huonoille ja äsken mainitulle Stam1nalle. Alkulähde on tietenkin Zeppelin, joten ei tarvitse pelätä saavansa turpiinsa ensi kesän festareilla muilta edellä mainituilta. Ei kyllä tarvitse pelätä muutenkaan, sillä mehän olemme isoimpia ja vahvimpia. Ja kauniimpia, ainakin Sinkkonen. Paitsi, että sekin on nykyisin läski.
Pari vuotta vanhensi minua ainakin kymmenellä nyt en voi kuin ihmetellä kuinka nopeasti ohi kiitävät tutut ja vieraat maisemat uudet ja vanhat asemat
Uni laskee peiton elämäni ylle ja taas kaikki sekoittuu kunnes viimein erottuu mies, joka kantaa itkemätöntä itkuaan läpi kylmän maan uudestaan ja uudestaan
Kummitusjuna! sinne kirottuna istun noiduttuna
Katselen aamuyötä junan ikkunasta aamukasteisia, usvaisia peltoja Näen itseni usvan keskellä yksin seisomassa uudella asemalla
PULLON HENKI (tammikuu 2006-12.7.2006) - Pitihän se yksi biisi viinastakin tehdä, se kun on aika oleellisena osana meidän elämässä viime vuosina mukana ollut. Viina - mukana elämän iloissa ja suruissa! B-osa muuttui Karmilan vaatimuksesta, ja nythän se on aika vitun kova. Niin kova, että Hynynen päätti juuri ennen Sinkkosen rummutteluja käyttää samaa riffiä myös biisin lopussa. Karmila puolestaan päätti soittaa sen päälle vielä David Gilmour -vaikutteisen soolon, ja sitähän mies tekikin sitten kokonaisen illan. Mie olin siinä vaiheessa jo baarissa. Pitäähän sitä miehen tietää mistä laulaa. Lisää kokemuksia aiheesta oli saatava. Baarissa olin muuten myös silloin, kun Mannosen Janne kävi vetämässä stemmat kertosäkeeseen. Aika reilua. No, tarjosin sitten myöhemmin miehelle vähän viiniä ja kossua. Persettäkin olisin antanut, mutta kun se on niin saatanan hetero ja tylsä jätkä niin eihän se suostunut.
Himo on sokea janoinen koira helvetistä se on viinapiru, pahan tuoja murheen ikuisen luoja
Ja mikään ei muutu vaikka toivot niin vaikka kannat minua niihin unelmiin
joita vieläkin elätät joihin uskottiin ennen kuin eksyin tähän Saatanan labyrinttiin
Luoja varjele vakainen Jumala ikuinen kaitse todista, että mul on henki Torju Perkele pahainen Piru katala piekse tukehduta pullon henki
Kuljen Helvetissä sen karussa maisemassa kuivia huuliani hioo tuoppien tuoma toivo
AAMU (28.6.2006) - Tämän riffin ympärillä oli puhdas kansanlaulubiisi, joka kuulemma meni duurissa. Karmila ehdotteli, että siitä voisi tehdä vähän synkemmän. Kasasin koko biisin uudestaan yhden aamun aikana mökillä ollessani ja jätin vain alkuperäisen riffin. Johan alkoi toimia. Samana iltana treeneissä biisi loksahti kohdilleen heti ensi yrittämällä. Teksti tuli vajaassa puolessa tunnissa, ja olen siihen jopa aika tyytyväinen. Soitin muuten tämän biisin alkuperäisen demon jollekin porukalle Mäntsälässä, jolle olimme Putron Samulin kanssa puhumassa biisien tekemisen "vaikeudesta". Putro veti samassa tilaisuudessa Stop:in livenä.
Kuten kansa on hukassa ilman johtajaansa on maailma eksynyt ilman Jumalaansa
Jaettiin viisi leipää jaettiin kaksi kalaa se saakin riittää, sillä ihmeidentekijä ei palaa
Aamu on kuin pesä jonkin oudon linnun hauraana korkealla se keikkuu latvassa lahon puun ja kylmän tuulen riepoteltavana
En nukuta lastani enää saduilla kuuntelemme, kuinka valloittajat marssivat kaduilla
Aatteen, uskonnon, rahan nimissä kaiken pahan saamme niellä, nielemme hevosen ja sen nahan
Aamu on kuin pesä jonkin oudon linnun hauraana korkealla se keikkuu latvassa lahon puun ja kylmän tuulen riepoteltavana tai soitin yön pimeydestä rakennettu kielinään roudan hiukset seiteistä aamukasteisista kasattu soiden kuin kuoleman kielet
Tuonelan soitin soi romuluinen kantele helisee yö sakenee, ja pakenee viimeiset valon säteet kun kuolon kädet meitä hyväilee
UNILAULU (elokuu 2005-27.4.2006) - Tätä ei varmaan tarvitse hirveästi selitellä. Tuutulaulu, joka on syntynyt lasta nukuttaessa teksteineen kaikkineen. Isi oli juuri palannut vuoden mittaiselta reissultaan. Lapselle on hyvä kertoa faktat maailmasta jo aikaisessa vaiheessa. Hyvin maistui uni. Hymiö. Tätä ei treenattu kämpillä lainkaan, vaan kasasimme biisin kokonaan studiossa. On miun soittama basso muuten. Hongisto sattui olemaan silloin paskalla, ja emmehän me Karmilan kanssa jaksaneet tuntikausia odotella. Se nimittäin käveli vessaan vino pino Jalluja mukanaan.
Yö tuudittelee lasta joka ei tiedä maailmasta ei tajua taakkaa näillä isän isoilla olkapäillä
Kuolema tyynynäsi pehmeänä pääsi alla ympärillä pahuus juhlii sua odottelee kaikkialla
Yötaivaan kirkkaat tähdet kylmyydellään meille nauraa kun joskus kotoa lähdet pihapuiden linnut laulaa:
Kuolema tyynynäsi pehmeänä pääsi alla ympärillä pahuus juhlii sua odottelee kaikkialla
Ja Kuolema tyynynäsi pehmeänä pääsi alla ympärillä pimeys juhlii voittoansa kaikkialla
|