|
KOTITEOLLISUUS: MAHTISANAT
MAHTISANAT On itkuvirret nilkkoihinsa kahleiksi sidottu ja ruisleipänsä sisään on kivi leivottu reppunsa on murheista, painajaisista ommeltu kasvoilla hymy hyytynyt
Iskelmien kaiho on vaalentanut hapsensa ja samalla myrkyllä hän saastuttaa lapsensa kirosi ja meihin loi vihaavan katseensa eikä siihen tyytynyt
Ja hän lausui sanoja, joista nyt saa nauttia koko kansa ja pohjoinen maa: “Jos iloitset, älä sitä muille jaa ole yksin oman surusi kantaja himoitse sitä mikä on toisen omaa vaihda vaimosi naapurin rouvaan. punainen tupa, perunamaa, ranta ja tila-auto olkoon onnesi antaja!”
Se Jumalasta, Kekkosesta seuraavana on elämänsä on suoritus kuin tammikuu tipaton lippu puolitangossa pihallansa aina on uskoo samaan lottoriviin
Se osaa juhlia vain vappuna tai juhannuksena laulunsa soi kaihona ja kaipauksena se itsepäinen luupää makaa haudattuna palvottuun mausoleumiin
Ja hän lausui....
Kuka lausui....?
HYNYNEN KOMMENTOI: Tämä oli ensimmäinen biisi, jonka sain valmiiksi. Sanojen suhteen ainakin. Tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri sellainen teksti, jonka olen aina halunnut kirjoittaa. Nyt ollaan hyvin lähellä jotain Kotiteollisuuden ydintä.
Karmilan kanssa muutimme hieman säkeistön kuviota sekä riffiä. Loppu puolestaan oli Sinkkosen idea. Alunperin se piti tehdä “mies ja kitara” –tyylillä, vähän Zen Cafemaisesti. Tässä vaiheessa kuitenkin Holopainen iski jousi-ideallaan. Sehän napsahti sitten kohdilleen.
Olin varma jo demovaiheessa, että tästä tehdään ensimmäinen single. Enpä sitten vaivautunut asiaa kysymään muilta missään vaiheessa. Katson peiliin, olen pahoillani. Tästä tehdään video myös, se kuvataan tammikuun lopussa. Stam1nan Hyyrynen ohjaa ja vastaa yhdessä meidän kanssamme käsikirjoituksesta.
Minä soitan muuten bassoa viimeisissä kertosäkeissä. Ehdotin Jannelle jotain kuviota sinne. Mies ojensi basson käteeni, otti omaan käteensä drinkin ja totesi: “Soita ite, saatanan natsi.”
Näin Kotiteollisuudessa hoidetaan syvälliset analyysit, kriittiset keskustelut sekä porautumiset musiikin ytimeen.
PÄÄ KYLMÄNÄ Ei riitä viisi leipää meille eikä riitä kaksi kalaa ja tuskin Jumalamme tänne niitä jakamaan meille palaa
Ja kun korttia pöydässä lyödään kuka meille kortit jakaa ja kun panoksia korotetaan kuka lainat meille takaa
Onneksi meitä on kaksi me täällä kaksin kuljetaan maailmaa, jonka halki kuin pikataivalta kaahataan kai kaikki muuttuu paremmaksi jos silmät suljetaan kuljetaan pää kylmänä ja pää kylmänä kuollaan kuljetaan pää kylmänä ja pää kylmänä kuollaan
Tämä pimeys on ikuinen, se itsensä siittää ja sitä riittää se nälkäänsä syö ihmisen eikä muista edes kiittää
Olemme viljapelto, sen satoa viikatemies niittää kaiken keskellä ihminen voi vain rukoukseen kädet liittää
On edessämme kirkas taivas tähtinen taivas ja pitkä ja mutkainen tie
HYNYNEN KOMMENTOI: Markku Pölönen otti yhteyttä Holopaisen Tuomakseen joskus vuosia sitten ja kyseli, että jos hän voisi tehdä joskus elokuvamusiikkia johonkin hänen elokuvaansa. Tuomas kai sitten tekikin johonkin jotain ja siitä poiki idea ottaa meidät seuraavaan elokuvaan mukaan. Tuomas soitti minulle ja minä suostuin. Myöhemmin soitti Pölönen ja kertoi mistä on kysymys. Alkuperäinen ajautus oli se, että minä - tai koko KT - ja Tuomas säveltäisimme muutaman kappaleen yhdessä. Pian tajusimme, että Tuomas ei kerkeäisikään mukaan NW –kiireiden takia, joten homma jäi meidän “riesaksi”. Äänitimme tämän biisin Sotakoira –coverlevyn sessioissa. Pölönen tilasi rallibiisiä, mutta ei se ihan sitä saanut. Mutta mainitaanhan tässä sentään pikataival. Tunnelma on jotenkin liian rempseä ja toiveikas, eikä kappale siksi päätynyt levylle. Silti tästä on tehty video. Ja sen ohjasi, kukapas muu, kuin Markku Pölönen. Oli aika rento sessio ja sen kuvauksiin sisältyi yksi Hynysen “uran” huippuhetkistä. Mies istui samassa autossa näyttelijätär Laura Birnin kanssa! Jumalauta, kun ujostutti.
|