KOTITEOLLISUUS: KUOLLUT KÄVELEE -ep

POISSAOLEVALLE YSTÄVÄLLE
Demosessioissa Aaltosen Miitri ideoi tähän vitun hienon intron Bowien Heroesin tai The Man Who Sold the Worldin hengessä. Karmila kuuli biisin ja ehdotti, että muuttaisin kertosäettä, ja introa käytettäisiin myös välisoittona. Muutin siis kertosäettä, mutta miksauksissa en ollut enää varma paraniko se. Pidin varmempana jättää koko biisin levyltä pois. Ja jotenkin tuntui, että jos tämä laitettaisiin levylle, niin kokonaisuudesta tulisi aivan liian ahdistava. Tarpeeksi ahdistava se on ilman tätäkin. Soitin kappaleessa muuten kitaraa ebow:illa. Ensimmäistä kertaa elämässäni.

Jumala armahti taloilla, autoilla
Jumala armahti kauniilla vaimoilla
jotka ilman koruja ja turkkeja
ja ilman punaa huulissa
palelevat maailman tuulissa

Kaihoisa laulu kulkee vierelläni
hengittää ilmaani, syö lautaseltani
työ, raha ja elämä
olen niiden vietävänä
maailman nieltävänä

Huomaatko, kuinka aika vapisee
kuinka vuodet kalpenee
poissaolevalle ystävälle
ei aika mitään tee
kun kylmä maailma mielin määrin
meitä kuljettaa
poissaolevalle ystävälle
malja nostetaan

Ja minne me päädymme lopulta
hautakiven alle vainajina
tai ehkä päädymme
lauluun poissaolevalle
ystävälle

JÄÄLINTU
Eeppistä heviä meidän tyyliin. Eli simppeli riffi ja vitunmoista rakentelua, vähän progeiluakin. Mutta ei liian monimutkaisesti, tietenkään.

Olisi kai rakkautta
päästää sinut menemään
mutta rakkaus on sokea, en
päästä sinua mihinkään
tiedän, että Jumala on
olet siitä todiste
ja tahdon siitä osani

Sinä tyynnytät mieleni
viilennät vereni
avaat kauniimman maailman
minun eteeni
laulamme samaa laulua
ei millään –kielellä
ja kaikilla kielillä

Sinut hukutan syvälle lumeen
johonkin harhauneen

Jäälintu!

Ei ole valoa talossa
ei lippua salossa
ei rakastavaisia
hauraassa aamun valossa
tuuli vinkuu nurkissa
ja syksyn kukat pihassa
nuokkuvat kuolleina

En kuule lauluasi enää
et unestasi herää
iät ja ajat haudattuna lumeen
kuin johonkin harhauneen

Jäälintu!