- Riffi syntyi kävellessäni tytön kanssa leikkipuistosta kotiin keväällä 2010. Hyräilin sen välittömästi puhelimeen ja himassa katsoin sointupohjan sille. Kertosäe syntyi samoilla lämpimillä ja samana yönä aloin äänittää biisistä demoa. Jatkoin seuraavana yönä, ja katso, alkoi tapahtui kummia. Bassoraita katosi mystisesti, samoin toinen lauluraita. Riffi alkoi karmia minua siinä määrin, että piti jatkuvasti kurkkia olan yli pimeään eteiseen, tuntui, että joku vahtii toimiani siellä. Ongelmat eivät jääneet tähän. Kun Karmila miksasi biisiä, joku studiolaite levisi kesken homman. Samoin studion ilmastointi. Riffin kuviohan perustuu tritonukseen, diabolus in musicaan, joten ei ihme.

- Teksti on suomalaista inhorealismia. Tällaista syntyy, kun lukee iltapäivälehtiä.

- Mattilan Riku ajoi tämän puoliväkisin levyn avausbiisiksi. Aika radikaali veto.

Ei ollut kompassia, karttaa, ei tutkaa
reilusti vedettiin suoraksi mutkaa
velat muuttuivat saataviksi
hirviöt kaunottariksi

Firma, rahat ja maine, koko hoito meni (Piru kutsuu)
tuskin koskaan palaudun tästä ennalleni (Piru kutsuu)
muistan kuinka putosin pedon nieluun (Piru kutsuu)
kuinka katsoin sen pikimustaan sieluun (Piru kutsuu)

Sydämeni viimeinen lyönti
hornankattilassa tunnen sen
Sydämeni viimeinen lyönti
kun nyt kuolen, yksin kuole en

Nyt sataa menneen talven lunta
elämä on kuin painajaisunta
todellisuus on niin epäselvää
olen valvonut kai yötä päivää

Nuku, lapsi, nuku, minä valvon vaan (Piru kutsuu)
kuolo kehtoa kaunista keinuttaa (Piru kutsuu)
nuku vaimo rakas, minä valvon taas (Piru kutsuu)
minä, Piru ja ase yössä valvotaan (Piru kutsuu)

Sydämeni viimein lyönti
hornankattilassa tunnen sen
Sydämeni viimeinen lyönti
kun nyt kuolen, yksin kuole en

Sydämeni viimeinen lyönti
onko unta, onko valvetta
Sydämeni viimeinen lyönti
onko totta, onko valhetta

SOITELLEN SOTAAN (4.6.-1.7.2010)
- Olin jo hylkäämässä alkuperäistä riffiä, mutta Holopainen kielsi. Hänellä oli siihen kehityskelpoinen idea, jonka toteutimme ensimmäisissä kunnon treeneissä Kiteellä alkukesästä 2010. Biisi alkoi kulkea heti, vain kertosäe aiheutti ongelmia. Sain sen viimein kasaan joskus kesän aikana ja tajusin heti, että käsissä taitaa olla ensimmäinen single. Herrat Hyyrynen ja Hynynen (nuorempi) ideoivat väliosan ”joululaulutunnelman” taustalaulusessioissa. Sehän oli sitten siinä.

- Annoimme Riku Mattilalle, levy-yhtiömme jonkinlaiselle taiteelliselle johtajalle oikeuden valita ensimmäinen single. Ajatus oli testata, että valitseeko hän oikein, onko hän oikea mies meille. Oli se.

- Kaikkihan varmaan tajuavat, että kertosäkeen alku on törkeä varkaus. Mutta minun mielestäni Topelius ja Sibelius ovat sen verran päteviä jätkiä, että heiltä voi vähän varastaakin.

- Eräänlaisen elämänasenteen kuvaus.

Tahdon vain
elää kädestä suuhun
ja sielunrauhan ripustan
korkeimpaan hirsipuuhun

Sillä rauha on
minulle kuolemaa pahempaa
sieluni sotaa haluaa
rauhattomuutta janoaa

Se tahtoo nähdä pimeän tiet

En kaipaa valtaa, loistoa
en kaipaa kultaakaan
soitellen sotaan vaan
marssin ja laulan
Kuljen kohti voittoa
ja viimein multaan maan
syteen tai saveen saan
sankarihaudan

Kuljen
tien loppuun asti
enkä lopulta välitä
kuinka voittoisasti

Kun vanhana
olen viimein perillä
ylpeänä voin todeta
että sydän verillä

sain nähdä pimeän tiet

RASKAAT VEET (18.5.-19.5.2010)
- Ja väliin hieman politiikkaa. Jälleen on lehtiä seurattu, vaikutteita on napattu niin Vanhasesta, Soinista kuin muista veijareistakin. Ja meistä tavan urpoista, jotka humalapäissämme nielemme kaiken. Teksti syntyi mökillä yhdessä yössä kun uni ei tullut. Loppuun hieman pop-pop-pop-pop-pop-popmusiikkia ja biisihän oli kasassa. Tästä tekstistä olen ylpeä, samoin laulusuorituksesta, joka on todella raikas. Olin jättämässä tätä pois levyltä, koska olin jotenkin kyllästynyt tähän miksausten loppupuolella, mutta Sinkkonen, Riku Mattila ja Atte Blom harasivat vastaan. Olivat oikeassa.

- Ensimmäinen videobiisi.

Manun illallinen
tuodaan eteesi
päälle lasillinen
kyytipojaksi ja
olet valmis vaikka heikolle jäälle

Työmiehen haalari
roikkuu naulakossa ja
taivaanrannan maalari
kulkee kraka vinossa
heinäkenkä vai herra, sitä ei näe päälle

Kun laiva uppoaa
olet ensimmäisenä
pelastusveneessä

Sinä kiipeät hattaravuorta
ja koitat päästä huipulle ennen iltaa
sinun sanasi pitää kuin lukin seitti
kuljet haurasta kuun siltaa

Suuria sanoja
vähän tekoja
tilillepanoja ja
linjanvetoja
joista lähibaareissa nöyrä kansa kiittää

Maailmanloppua
odotamme kai
mutta ei hoppua
vielä parit kaljat hain
eikä mitään hätää
kun sitä vielä riittää

Kun laiva uppoaa
olen ensimmäisenä
pelastusveneessä

Sinä kiipeät hattaravuorta
ja koitat päästä huipulle ennen iltaa
sinun sanasi pitää kuin lukin seitti
kuljet haurasta kuun siltaa
Ylität raskaat veet
niin raskaat veet
raskaat veet
niin raskaat veet

SARVET ITÄÄ (7.6.-1.7.2010)
- Kämppäjamien tulos alkukesältä 2010. Kertosäkeen riffi on Hongiston, silti hän ei meinannut millään klaarata sen soittoa äänitystilanteessa. Miten voi unohtaa oman riffinsä? Pakollinen asennebiisi noiden poppisten välissä. Tätä äänitettäessämme Mokoma julkaisi Sarvet esiin -nimisen biisinsä. Puhdas sattuma, huomaa että olemme kaikki Karjalasta. Mielessä pyörii vain piru ja pillu.

- Tekstin puolesta pari edelliselle biisille.

Paskassa samassa
haalarit ja puvut herrojen
nousussa ja lamassa
käy aika Rolex-kellojen
lippu nostetaan
laita käsi sydämelle
uskoa vannotaan
Antikristukselle

Mikä on oikein, mikä väärin
ja mikä voi vain olla?

Ei lasketa haavoja
ei lasketa kuolleitakaan
vanhoja kaavoja
ikuisesti toistetaan
läski vyöryy eteenpäin
pysähdy ei milloinkaan
päätä seinää päin
ikuisesti taotaan

Mikä on oikein, mikä väärin
ja mikä voi vain olla?
olen ihminen, siis mitään en tee
Jumalan puhelinnumerolla

Sarvet itää!

Saarnatuolista luetaan
muka madon lukua
kadut mustanaan
saman madon sukua
armotonta sähläystä
soudetaan ja huovataan
todella syvältä
pohjamutia ruopataan

KYLMÄ TERÄS (1994-3.12.2010)
- Tätä biisiä soittelimme jo vuonna 1994, mutta emme ikinä saaneet sitä kunnolla toimimaan. Siitä saakka se on häirinnyt minua ja olen odottanut, että aika olisi kypsä tehdä tämä pois kuleksimasta. Sinkkonen tapasi Yari Knuutisen Ilosaarirockissa 2010 ja kyseli häneltä jos hän olisi valmis tekemään jotain jousisovituksia levyllemme. Yari otti minuun yhteyttä ja laitoin hänelle tämän biisin demon. Mies teki sovitukset, laittoi demon takaisin ja sehän oli siinä. Yarihan on nuotittanut biisejämme aikaisemminkin nuottivihkoamme varten, joten jotain pohjaa paskoista biiseistä oli.

- Muistan että alun perin tehdessäni biisiä joskus 90-luvulla tavoittelin tällä jotain Hassiseen koneen Harsoisen teräksen tai Sielun Veljien Ihmisen tunnelmaa. Nyt lopputulos kuulostaa Kotiteollisuuden ja CMX:n sekoitukselta. Ja teksti joltain Timo Koivusalolta. Tai en minä tiedä.

- Singleainesta.

Kuljen raakaa maisemaa
kuin talvihorroksessa harhailen
jonkun unta katsellen

Hiuksia ja hampaita
elämä repii ja laittaa kulkemaan
yksin elämään ja kuolemaan

Voiko maailmaa rakastaa
kuka meidät tänne loi
ja kuka väittää voi
ettei näe pelkoaan
kun laulu yössä soi

Ja sen sydämessä asuu kylmä teräs

Enemmän kuin kuolemaa
pelkään mitä sitä ennen tapahtuu
kuinka helposti unohtuu

Kaikki se mitä rakastaa
ja kuinka vasta sitten havahtuu
kun kaikki tuhoutuu

Kun panen täällä parasta
karkeloin ja kompuroin
ja jossain hiljaa soi
sävel raastava
joka loppua ennakoi

Ja sen sydämessä asuu kylmä teräs

Usko ja rakkaus ovat kai kuolleita
mutta aina on toivoa

ROSEBUD (talvi 2010- 5.5.2010)
- Citizen Kane on maailman paras elokuva heti Visa Mäkisen tuotannon jälkeen, senhän tietävät kaikki. Oli pakko tehdä biisi nimeltä Rosebud ihan sen takia. Ja tottakai siitä tuli tällainen ”muistelo” -tyyppinen, vähän kliseinenkin paketti. Kertosäe on ensimmäisiä, joka syntyi näitä uusia biisejä tehdessä. Perus KT:tä kai, mutta hyvää sellaista.

- Tekstissä irvaillaan myös hieman bändimme suuntaan. Välillä kun tuntuu, että keikkabussissa ei puhuta muusta kuin rahasta. Lienee turha sanoa, että minua tämä aihe ei kiinnosta paskan vertaa. Mieluummin viina ja vittu, kiitos.

- Singleainesta.

Elämän valttikortti
oli taskussa ja ensirakkaus
ekat kännit ja kortsupakkaus
povarissa poltti

Nuoruus rämäpäinen
jonnekin kauas kai pakoon loikki
koulujen, työpaikkojen poikki
ja eka kerta hätäinen
on vain muisto etäinen

Ei elo maailman julmassa sylissä
ole hyvä, ei lämmin, ei hellä
täällä ikuisen talven kylissä
elämme kohtalon kämmenellä
Ja kun kunnian kukko kiekaisee
sen laulun, joka on iäisin
katson peiliin ja katson menneeseen
kiroan: miksi tänne jäisin

Nyt on kuviot uudet
nyt on rahaa vaikka muille jakaa
ja jaetaankin, kun firma takaa
on kasvumahdollisuudet

Vauhdilla eteenpäin menen
toisilta kaikki tunteet turtuu
joiltain itsetunto murtuu
ja minä tiedä en kenen
elämässä irvistelen

Ei elo maailman julmassa sylissä
ole hyvä, ei lämmin, ei hellä
täällä ikuisen talven kylissä
elämme kohtalon kämmenellä
Ja taas kunnian kukko kiekaisee
epävireisen ja ruman äänen
rukousta tuhannet kuiskailee
kysellen, miksi yksin jäänen?

EI KUKAAN (marraskuu 2009-17.5.2010)
- Ensimmäinen biisi, jonka tein näistä uusista. Olin saanut juuri uuden Macin ja opettelin Garage Bandin käyttöä. Tein tämän biisin demopohjan soittamatta ainuttakaan soitinta itse, kaivoin kaikki samplet koneelta. Kelasin tästä aluksi jotain Putron ”Elämä on juhla” -tyyppistä eeposta. Tuomas ehdotti loppuun nostoa ja sitä yhtä ylimääräistä sointua sointukiertoon, joka tekee biisistä Juicea. Pianosta tulee puolestaan mieleen Elton John ja sitä kautta Guns´n´Roses! Henkilökohtainen suosikkini näistä, vaikka jossain vaiheessa olimme Karmilan kanssa jättämässä tätä pois levyltä. Teksti tuntui vähän liian avautumiselta. Mutta kun Atte Blom ja Riku Mattila kuulivat biisin, he survoivat sen väkisin mukaan ja oikeassa olivat.

- Osa tekstistä on Ukonhauta -levyn sessioiden ylijäämää, siitä se lähti. ”Ei kukaan” on tietysti Edgar Allan Poen Korpin ”ei milloinkaan” -jutuista pöllitty idea. Ja myöhemmin,  Dumari-kirjaa lukiessani, tajusin, että myös Tuomari Nurmiolla on tämän niminen biisi Kuu -levyllä. Kaikki hyvä on jo tehty.

Enkeleitä putoaa taas
taivahalta alas
joku siivet revittyinä
takas palas
toinen myy itseään
ja kolmas on kai varas
kun kysellään nimiään
he vastaavat: Ei kukaan

Ei helppoo ole muillakaan
tai ei kai ole kellään
vahvatkin on heikkoja
ja heikot ottaa selkään
joku hellan ja nyrkin
välissä täällä pelkää
ja kun kysellään nimiään
he vastaavat: Ei kukaan

Miehet lyövät naisiaan
kun eivät sanotuksi
saa heille vastaankaan
eivätkä huomatuiksi
tule sohvan pohjalta
eivätkä kaivatuiksi
tunne itseään, kun nimiään kysellään
se on: Ei kukaan

Toiset laitetaan alulle
rakastettuina
toiset roiskitaan kännissä
ja vahinkoina
ja kun lapsuus, nuoruus jotenkin
saadaan lusittua
työelämään, pimeään tönitään
Ei kukaan

Mietitäänkö mikä täällä
olis vielä pyhää
kun toiset eivät erota
pahasta hyvää
toiset riemuun hukkuvat
ja toiset potee syvää
surua ja kun kysytään nimiään
se on: Ei kukaan

Jotkut uskoo hyvyyteen
ja sen rakentamaan
maailmaan ja rakkauden
voimaan parantavaan
kai helpomminkin itteensä
vois alkaa kusettamaan
ja kun kysytään nimiään
he vastaavat: Ei kukaan

Jotkut puhuu paskaa ja
jotkut pelkkää pahaa
jotkut mistä tahansa
takovat lisää rahaa
yhtä kaikki jokainen
oksaa altansa sahaa
ja kun kysytään nimiään
he vastaavat: Ei kukaan

Joku uskoo raittiuteen
jollain viheltää maksa
joku palvoo Saatanaa
joku paasaa Jumalasta
kai kaikista pitäis välittää
mut vanha ei vaan jaksa
ja kun kysytään nimeä
niin vastaan vaan: Ei kukaan

Mikä minä olen laulamaan
näistä, no, en kai mikään
kun järkeekään ei siunaantunut
ole tähän ikään
ja jos olis, niin en kai tätä
paskaa kestäisikään
ja kun kysytään nimeä
niin vastaan vaan: Ei kukaan

Ja kun viimein koittaa aika
toivotella keppeet mullat
jää lapsi vain kaipaamaan
no, ehkä parit kullat
muistotilaisuudessa hätäiset
kahvit sekä pullat
hautakivi seisoo sateessa
ja siinä lukee: Ei kukaan

ISÄN KÄDESTÄ (syksy 2009-1.8.2010)
- ”Ootsie tosissas ton synamelodian kanssa” kysyi Tuomas kun kuuli demon biisistä. Väitin olevani, kaivoin aseen esiin ja pakotin hänet soittamaan kuvion myös varsinaiselle bändidemolle. Käytin biisistä työnimeä ”Minä olen 2” treenien aikana. Kertosäe tuotti kovasti ongelmia, en millään saanut siihen hyvää melodiaa. Eräänä päivänä kaivoin kotonani lojuvan Aaltosen Miitrin akustisen kitaran esiin ja päätin tekeväni sen nyt. Melodia tuli muutamassa minuutissa, sanat siihen perään.

- Säkeistöjen tekstit ovat ensimmäisiä valmiita pätkiä, jotka tälle levylle kirjoitin. Kirjoittaessani en tiennyt yhtään mistä on kysymys. Nyt
tiedän. Kysymys on tietenkin pillusta.

- Singleainesta.

Jonkun toisen suulla
kolmas puhuu ja neljäs huutaa vaan
joku voisi kai luulla
että aukomalla suutaan saa
äänensä kuuluville, mut se kaikuu vaan
kuuroille korville

Sillä uudet laulut
soivat, niissä nauretaan parroille
joiden lakitaulut
joutavat museoihin, rovioille
nyt köyhätkin nauraa kolikoille
ja lahjattomatkin laulaa

Valmis maailma
mitä muka sille antaisin
verta verestä
isän kädestä
Minä olen luomakunnan kruunu
ei kukaan minua estää voi
verta verestä
isän kädestä

Kuinka voisin olla
se mikä minusta vaaditaan
se työkalu jolla
paremmaksi maailmaa taotaan
kun en ole kukaan, enkä milloinkaan
muuta halunnutkaan

Valmis maailma
mitä muka sille antaisin
verta verestä
isän kädestä
Minä olen luomakunnan kruunu
ei kukaan minua estää voi
verta verestä
isän kädestä

Pyöri maailma
leiju kuin tuhka tuulessa
suunnitelmassa
liian suuressa
Minä olen luomakunnan kruunu
ei kukaan minua estää voi
verta verestä
isän kädestä

Se kestä!
Verestä
täyttyy malja, kun saat
isän kädestä!

PAHANILMANLINNUT (huhtikuu 2010-1.7.2010)
- Ensimmäinen biisi, jonka saimme bändinä kasaan treeneissä keväällä 2010 muutaman tunnin päämäärättömän jammailun jälkeen. Riffi on alunperin Aaltosen kyhäelmä. Hän tarjosi sitä minulle ennen Lahden keikkaa joskus syksyllä 2009. Se oli paljon monimutkaisempi, mutta tapojemme mukaan suoristimme sitä reilusti.

- Sanat pitäisi olla aika selkeät, nyt vittuillaan.

Tuhat kiukkuista noitaa
samaa pataa sekoittaa
pääni yllä kiertää
pahaa pelkkää tietää

Taivas on
täynnä pahan ilman lintuja, ne on
tulleet tuomaan murheen, ahdingon
varmaan ikuisesti kuulen laulun sen
pahanilmanlintujen

Neitsyys ja haureus
kauheus ja kauneus
kerskuu siivillään
nokkii leikillään

ITKEN SEINÄÄN PÄIN (10.5.2010)
- Holopaisen sovitus. Minun demossani tämä oli yhden soinnun ihme, Tuomas soinnutti tämän täysin uusiksi. Nyt olemme jonkinlaisen kansanlaulun äärellä. Nauroimme demovaiheessa, että tätä pitäisi tarjota Loirille laulettavaksi ja levy-yhtiö taisi tarjotakin. Ei mennyt läpi. Ajatus iti kuitenkin sen verran, että oli pakko ujuttaa pätkä Lapualaisoopperaa yhteen säkeistöön.

- Biisin nimi tuli Anna -lehden haastattelun yhteydessä (joskus 2009) Jaana Rinteeltä, joka käytti termiä kuvaamaan minua ja suomalaista miestä. Sanoin heti, että tulen käyttämään tuon. Rinne suostui.

- Singleainesta.

Täällä pellot työmiehen hiellä kastellaan
pellot, jotka on kiviä täynnä
täällä järvestä tyhjät verkot nostellaan
puhutaan vain kun pää on täynnä

Itken seinään päin
jos itken ja näin
kannan perintönä saatua taakkaa
itken seinään päin
jos itken ja näin
sitä kannan kai loppuun saakka

Eikä kustakaan naapurin suuntaan
ei sanota edes päivää
sukunimillä tuttuja puhutellaan
jos ne nimet nyt ees mieleen jää

Itken seinään päin...

Täällä vanhukset sairauksista puhuvat
haaveilevat jo kuolemasta
jotkut hourailevat pelastuksesta
Taivaan porteilla saapuvasta

Itken seinään päin...

Täällä ei, jumalauta, pilkata Jumalaa
eikä ristiinnaulittua
samaa virttä veisataan ja luetaan
niinkuin Piru Raamattua

Itken seinään päin
jos itken ja näin
kannan perintönä saatua taakkaa
itken seinään päin
jos itken ja näin
sitä kannan kai loppuun saakka

Pystyyn kuolleena
luovuttaneena
kulkee täällä tää synkkä kansa
pystyyn kuolleena
luovuttaneena
kaikki kohtaavat jumalansa

AINOA (5.5.2010)
- Syntyi eräänä yönä, kun yritin työhuoneessa saada kitaran kanssa jotain aikaan kahta sointua pyörittämällä. Sointuja alkoi lopulta tulla enemmän, ja biisin melodia valmistui noin kymmenessä minuutissa. Soitin demoon liukuvan, laulumelodiaa mukailevan kitaran ja kun Sinkkonen kuuli sen, hän ehdotti sen tilalle selloa Alangon Ismon soittamana. Mielleyhtymä on karmivia, sillä itse kelasin biisin sisältävän vähän Sielun Veljien Rauhallista -biisin tunnelmaa. Tavallaan ajattelimme siis samaa jo demovaiheessa, vaikka Sinkkonen ei olekaan mikään fanaattinen Siekkarit-fani. Karmila näki miestä sitten jossain Palefacen keikalla ja kysyi häntä mukaan. Ukko suostui!

- Sanat on pöllitty, tai ainakin inspiraatio on saatu, Eeva-Liisa Mannerin runosta. Vai oliko se Aila Meriluoto, ei voi muistaa? Tämä on taas niitä ”Hynysen vahingossa tekemiä proge-biisejä” (määritelmä Mikko Karmilan). Jonkinlainen kansanlaulu tämäkin, sukua Iankaikkisen Unilaululle ehkä.

Tuuditan sydäntäni
tuuditan mieltäni
keinutan niitä uneen
rauhoitan päätäni

Tuuditan mielen lasta
hellin omaani
voimaa haen taivahasta
rukouksellani
rukouksellani

Yksin täytän yön tyhjyyttä
yksin maistan sen kylmyyttä
juoksee elämä hiekkana
tuuleen sormien välistä

Liikutan lauluani
herkkää mieltä sen
soitan kauniin soinnun
ja maailmaa kuule en

Kauniiksi kasvakoon ja
täyttäköön mieleni
soittakoon pahan pois
kirkkahat kieleni
kirkkahat kieleni

Yksin täytän yön tyhjyyttä
yksin maistan sen kylmyyttä
juoksee elämä hiekkana
tuuleen sormien välistä

Ilman vihaa ja vainoa
kanssain kulkee se ainoa
tuo rakkautta, tuo lohtua
tunnetta niin lumottua

TAIVAS ON AUKI (7.5.2010)
- Riffi syntyi Lahden Sibelius -klubin takahuoneessa ennen keikkaa, samaan aikaan kun jammailin Aaltosen kanssa Pahanilmanlintuja. Tuoksahtaa hieman Alice in Chainsilta, mutta kuten aikaisemminkin olen sanonut hyviltä voi varastaa. Kertosäkeen linja ”ei kirkkoon vaan kapakkaan” on puolestaan pöllitty Mariskan heitosta jonkun meidän keikan jälkitunnelmissa. Sanoin heti, että tulen käyttämään tuon jossakin. Myöhemmin kuulin, että nainen on käyttänyt saman linjan jossain omassa biisissäänkin. Yari laitettiin asialle sovittamaan lopun jouset.

- Singleainesta.

Voin olla
ilman vakaumusta
ilman kaipausta
mihinkään suurempaan

Voin olla
ilman rikkautta
vähän rakkautta
täällä vain tarvitaan

Kai täällä saa elää, kai täällä voi uskoa
siihen mihin haluaa?
Kai täällä saa elää, kai täällä voi uskoa
tai olla uskomatta, uskomatta?

Ei kirkkoon vaan kapakkaan
tätä synkkää tietä kuljetaan
siellä vesi muuttuu viiniksi, viini toivoksi
ja sitä sielu hamuaa
Ei kirkkoon vaan kapakkaan
tätä synkkää tietä kuljetaan
siellä taivas on auki kaikille
jotka sinne vain haluaa

Toisen onni
on toisen surma
vain hetken hurma
yhdelle sallitaan

Patsaiden palvontaa
ruumiinvalvontaa
ilta
saa ja kaikki unohdetaan

Ja kun onni meitä koskettaa, toivomme jo jotakin
paljon parempaa
Ja kun olemme saaneet kaiken, kumarramme
jotain uutta jumalaa, jumalaa

BONUKSET:

HÖLMÖJEN TAIVAS (2.6.-17.9.2010)
- Tämä on vielä miksaamatta. Oli pakko jättää tämä ja Unentakoja vauhdissa pois, koska aikataulu kaatui niskaan. Tykkään sanoista pirusti ja harmittaa, kun tämä täytyi tiputtaa. Mutta jotain epävarmaakin tässä vielä on, täytyy editoida tämä leikepöydällä valmiiksi jossain vaiheessa kevättä. Jotain riffejä roskiin ja meno suoremmaksi. Valmiin tuotoksen kuulette joskus.

- En ihmettele vaikka tästä tulisi single.

Perintöä en saanut
vaikka oli taannut
isä kaiken minulle
ei ollut mitä jakaa
vain suunta minne mennä

Vauhti on hurja
rakentaa tää kurja
maailma yksin minulle
pankit kyllä takaa
lennä, poika, lennä

Vaelsimme kaupunkeihin
eikä jäänyt meihin
pientä merkkiäkään
siitä mistä tuli tämä
mykkä kansa

Joka hulluna raataa
iltaisin kaataa
tuskin aamuksi selviää
miehekkäästi räplää
iLelujansa

Maan isäni raivas
hölmöjen taivas
se on ja kysyin jo sen hintaakin
nyt kun uudestaan sen raivaan
On kukkoa, kanaa
on opettajaa
ja on reittä ja rintaakin
rahalla saa vaikka koko taivaan

Sanaa levitämme
kirkkain tehtävämme
saarnata on ilosanomaa
hanki status
ja tienaa pirusti rahaa

Osakepeiton alla
tunnu ei halla
siellä täytetään tämä maa
iloitaan ja surraan
mutta muilta salaa

UNENTAKOJA (8.6.-18.9.2010)
- Toinen vielä miksaamaton kappale. Työnimenä oli ”bowie-biisi”. Sitä eivät muut ehkä ymmärtäneet, mutta minulla se oli mielessä koko treenijakson ajan. Kun demosimme Astia studiolla tätä, niin Aaltonen totesi ensikuulemalta, että nyt on pojat hienon bowie-biisin äärellä. Eli jotain sellaista tässä sitten kai on. Pyysin Karmilaa vielä soittamaan jotain Robert Fripp-kuvioita sekaan niin vaikutelma vahvistuu.

- Singlemateriaalia.

Sielussani
ei säveltä
ei sanoja
ei säettä
joka soisi
kuin lyyrat enkelten

Pilvet niin
alhaalla
valosta
ei tietoa
kai Jumala
on vain unta ihmisten

Tuoni täydessä tuvassa
näkee minut vain kun hakee uhriaan
olen kuun kuvastin järven pinnassa
joka airon vetoihin hajoaa
Unentakoja

Syntyjä
syviä
pahoja
hyviä
jyviä
tiedon täällä keräilen

Elo niin
onneton
uni on
loputon
kaunis ja
siitä tuskin heräilen

Täysillä päin hampaat irvessä
jotain kohti, joka on kuin satua
jonkun suuremman nimissä
joka on vain oman itsen hakua
Unentakoja

KALEVAN MIEKKA (29.5.-17.9.2010)
- Pidin tätä jossain vaiheessa levyn nimibiisinä, teksti on sen verran vahva. Kun se sitten pituutensa takia putosi jatkosta luovuin ajatuksesta. Nyt miekka on vain kannessa. Helvetin raskas ja hieno biisi, jonka pää- ja säkeistöriffi syntyivät ajellessani autolla Kolille vaeltamaan. Piti taas hyräillä vähän matskua puhelimeen ja kanssamatkustajat pitivät minua hulluna. Lopun riffiin on puolestaan laitettu hyvin paljon Bowieta ja Beatlesia. Ei kai se silloin voi huono olla? Tämä on jo miksattukin valmiiksi.

Minussa asuu kansan rivit syvät
ja lopulta ne minut hyväksyvät
vaikka ovat minut unohtaneet

Olen sentään kansan peilikuva
ja nyt elän täällä vainottuna
olkaa kirotut te uskonne kadottaneet

Rivit minusta kirjoitetut
oodit minusta lauletut
eivät meille tee tarpeeksi kunniaa

Hautaani täytetään kirouksilla
vihalla ja manauksilla
sorretaan ryhtiä valmiiksi kumaraa

Minä olen Kalevan miekan kantaja
olen pohjoisen surun ja murheen antaja
minä köyhän kansan viljaa niitän ja
sen runsasmuotoiset naiset siitän ja
orgiat vain jatkuvat ja te hyväkkäät
ette tiedä onko hautajaiset vai häät
sillä olen Kalevan miekan kantaja
olen pohjoisen surun ja murheen antaja

Mielipiteeni ryvettyneet
ovat museossa pölyyntyneet
vanhaa virttä veisaan korvessa

Suot väkisin pelloiksi teen
perheen ajan pakkaseen
ties monennessako polvessa

Minä olen isienne kuva
totinen, helposti haavoittuva
vielä täältä nousen ja sitten näät

Tanssiessa astun varpaillenne
silti kuulumme toisillemme
kanssani vietät ikimuistoiset haulikkohäät

PAPPI PUHUU (10.-13.5.2010)
- Koko levy lähti käyntiin tämän levyn teksti-ideasta. Kävi jo mielessä tehdä aiheesta jonkinlainen teemalevy, mutta luovuin laiskuuttani ajatuksesta. Hahmottelin tekstin alkua kaljapäissäni Kanarialla maatessani uima-altaalla noin viisi viikkoa helmi- ja maaliskuussa 2010. En päässyt alkua pitemmälle. Lopputuloksesta tuli joka tapauksessa silkkaa timanttia, pidän tästä aivan pirusti. Tipahti jatkosta siitä syystä, koska levyllä oli jo muitakin levyn tunnelmaa paremmin kuvaavia kansanlaulutyyppisiä biisejä.

- Rautiaisen Timo soitti tähän biisiin mandolaa sekä mandoliinia. Sovitus on Holopaisen Tuomaksen.

- Singlemateriaalia, köyhän miehen Hectoria.

Sinä saattelit poikasi
täyteen junaan
jäit laiturille sydän
syrjällään
saattelit poikasi
et arvannutkaan
sen olevan matkansa
määränpään

Kuljit kuin sumussa
vuoden ja kaksi
odotit kirjeitä
aivan turhaan
ja olosi muuttui
vain pahemmaksi
kun näit kuinka
naapurissa surraan

Taivas on hiljaa
pappi puhuu, vaikka nähden
sen hiljaisuuden tähden
moni täällä itkeä saa
taivas on hiljaa
ei se tarjoo lohdusta
helpota kaipausta
ei lämpöä se jaa
ja pappi puhuu vaan

Pihaasi astelee
se hahmo musta
jonka jo arvasitkin
saapuvan
poikasi kaatui
ilman katumusta
ja lunasti näin
taivaspaikan

Taivas on hiljaa...

Nöyrää
kansa on ja kiittelee
köyhää
satoa kun se niitelee
jauhaa
leipää puun kaarnasta
saarnaa
kuulee olemattomasta

Oi, isänmaa
pappi puhuu, vaikka nähden
sen vaatimusten tähden
moni äiti surra taas saa
Isänmaa
vaadit rakkautta
ei Rokkaa eikä Sutta
voi luodit haavoittaa
näin pappi puhuu vaan

- junassa, matkalla Helsinkiin 17.2.2011 Jouni Kalervo Hynynen