|
KOTITEOLLISUUS: 7
10 biisiä, 46 minuuttia. Tästä tuli nyt tämmönen. Ihan helvetin surullinen levy. Prosessina vaikein levy mitä olemme tehneet. Tämä johtuu siitä, että Helvetistä itään -levyn jälkeen elämä oli yhtä juoksemista paikasta toiseen, yhtä helvettiä suorastaan, ja treenaaminen jäi aika vähälle. Jossain välissä saimme kuitenkin levyllisen biisejä kasaan ja vähän ylikin. Nämä 10 valittiin levylle siksi koska ne muodostivat parhaan kokonaisuuden, kävivät toistensa kanssa yhteen. Erimielisyyksiä biisivalinnoissa oli paljonkin, mutta lopulta minun piti ottaa Hitlerin rooli ja sanoa miten homma hoidetaan. Ja hommahan hoitui, parhaalla mahdollisella tavalla vielä.
Outoa tässä kaikessa on se, että minulla ei ole mitään muistikuvaa missä välissä nämä biisit ovat syntyneet. Sen muistan kun keväällä 2004 aloittelin hommaa ja sain Kultalusikan ja Vieraan sanomaa vietyä kämpille jätkien syynättäväksi. Sen jälkeen muistikuvat ovat hyvin hataria. Jossain vaiheessa lätkimme Sinkkosen kanssa kahdestaan biisejä nippuun, Hongisto tuli kehiin muistaakseni joskus elokuun loppupuolella, juuri ennen demon äänityksiä. Tekstit on tehty semmoisen sumun vallitessa, että siitä ei ole jäänyt mieleen yhtään mitään. Nyt kun asiaa miettii muutaman viikon levon jälkeen tuntuu aivan siltä, kuin olisin ollut jossain vitun transsissa. Se ei ole kuitenkaan mahdollista, koska transsissa olo on homojen hommia. Ehkä joku muu on tehnyt ne, minä olen vain kirjoittanut ne ylös.
No, näin tästä muodostui kuitenkin todella ehjä paketti. Joku voisi tietysti sanoa, että puuduttavakin, mutta minä näen yhtenäisyyden enemmänkin voimana. Väitän, että näin yhtenäistä kokonaisuutta kuulee nykypäivänä aika harvoin. Ja levynhän pitää olla yhtenäinen kokonaisuus, ei mikään räiskintä, jossa on muutama hitti ja loput paskaa.
Tai ehkä tällä levyllä on sitten pelkästään sitä paskaa. Päättäkää te. Minä en enää tiedä.
Hynynen helmikuussa 2005
HULLUUTTA JA HUMALAA (kevät 2004 - 12.11.2004) Vanhat miehet kaasuttelee. Oli helvetin hauska tehdä tätä biisiä, saa nähdä miten se alkaa taipumaan keikoilla. Luultavasti hyvin. Teksti oli alunperin Amerikka-kritiikkiä, mutta Rammstein kerkesi ensin. Piti muuttaa. Aika selkeä johdattelu tämän levyn maailmaan.
Tule sisään Helvettiin, astu rohkeasti peremmälle on pöydät täynnä mutta isäntä järjestää tilaa lisää edesmenneet mahtimiehet skoolaavat elämälle ja pian paikalle saapuvaksi odotellaan Taivaan isää
Härkä pyörii vartaassa, esiliinassaan isäntä marinoi, pitää yllä hyvää hiillosta ja kaikki näyttävät nauttivan piinastaan otetaan ilo irti kaikilla mausteilla
Ihmisten silmistä paistaa hulluus ja humala!
On kauppakeskuksia silmänkantamattomiin ja TV -sarjatkin on valmiiksi naurettu ei tarvitse ajatella, ja niin on paraskin että kaikki on valmiiksi käännetty ja kaulittu
VIERAAN SANOMAA (huhtikuu - 14.6.2004) Levyn ensimmäinen single. Syntyi Kultalusikan kylkiäisenä jo keväällä 2004, ensimmäinen tälle levylle valmistunut biisi siis. Kaunein kertosäe meiltä ikinä, pojat olivat aika hiljaisia kuultuaan valmiin miksauksen ensimmäistä kertaa, taisipa Hynynen pyyhkiä poskeltaan kyyneleenkin. Karmila soittaa hienon stemmakitaran kertosäkeeseen. Helvetin hyvä teksti ainakin tekijänsä mielestä, sopii hyvin melodian tunnelmaan. Aika lohduton syrjäytyneisyyden kuvaus. Tästä biisistä napataan teippaus keikkabussin kylkeen: Epätoivo matkustaa bussissa.
Isoja ovat lapsuuteni puut alastomia runkoja tuulettomia, linnuttomia mustia rankoja
Ei lapsena ikinä eksynyt metsään vaikka tahtoikin nyt eksyy kyllä vaikkei tahdo tai vaikka tahtookin
Katsomme pimeyttä silmiin unta joka ei jää elämään kuin hetken vain katsomme pimeyttä silmiin unta jota ei nää kuin pienen hetken vain Se mitä sanot on kuin vieraan sanomaa mut sano vaan se tuhanteen kertaan Se mitä sanon on kuin vieraan sanomaa mut sanon vaan ja vielä sen kertaan
Epätoivo matkustaa busseissa, metroissa, junissa tuijottaa väsyneitä kasvojaan pimeyttä vasten ikkunoista
Nähden ruosteisen maailmapyörän joka natisee tuulessa kuin maailma yksin tyhjässä avaruudessa
KAIHOLA (7.9.- 21.9.2004) Vaikea pala sovituksen puolesta, tätä käännettiin ja väännettiin niin pirusti. Siitä kertoo sekin, että kertosäe on ollut olemassa jo vuosia. Kaikkien vaikeuksien jälkeen tästä muodostui levyn avainbiisi, nyrkki. Hynynen tarjosi tästä biisistä akustista versiota eri säkeistömelodialla Karmilalle jo edellisen levyn yhteydessä, mutta Mikko väitti sen kuulostavan aivan Yölle. Riffi syntyi vasta miksauksen yhteydessä, alkuperäinen oli jotain vitun jazzia. Aika vahva ehdokas toiseksi singleksi. Sanoissa on vähän sellaista riparihenkeä, mutta aika onnistuneet kuitenkin. Ainakin tekijänsä mielestä.
Rakastamme aivan kuin tarinaa olisi vielä jäljellä onnellista loppua odotamme siellä
missä Jumala nauraa kirkoille, papeille, rituaaleille, kauniille alttaritauluille koko maailmalle
En voi tarjota lohtua sillä olen vain ihminen en voi tarjota lämpöä sillä itsekin palelen
Kaikki meistä hamuaa edes pientä palaa taivaasta kuolon kainalossa täällä Kaiholassa
maailmassa, jossa käsi muuttuu luiseksi nyrkiksi pilvilinnat tomuksi haavekuvaksi
En voi tarjota lohtua sillä olen vain ihminen en voi tarjota lämpöä sillä itsekin palelen ja maata astelee varjo mustuvan taivaan yllään yön kylmä laulu
PERKELEEN TYÖTÄ (2002 - 9.9.2004) Nimi oli olemassa jo Helvetistä itään -sessioissa, silloin sävel ja sanat olivat vain täysin erilaiset. Karmila hyllytti sen, mutta tämän se hullu kelpuutti mukaan. Hyvä niin. Autoilubiisi. Meillä rupeaa olemaan näitä kruisailubiisejä kasassa jo aika nippu, pitäisiköhän niistä tehdä oma kokoelmansa joskus. Aika onnistunut teksti ainakin tekijänsä mielestä. Hokemaan haettiin sellaista AC/DC:n Dirty Deeds Done Dirt Cheap -meininkiä, kertosäkeen teksti puolestaan taitaa olla aika suora lainaus Saarikoskelta. Tai sitten se oli joku toinen runopoika.
Äidin murheenkryyni isän ylpeydenaihe pystyssä ruoto, vaikka mennyt on maine
on pienuuttaan karussa täällä vesien rannalla, heikolla jäällä
tahtoo taivaan tähdeksi tai vaikka miksi kunhan velat muuttuu saataviksi
kuin seppä rautaa kallioita Luoja muokkaa maailmaa tuo valontuoja ja on...
Kaunis kuin viime henkäystään ottava aurinko aurinko, joka mailleen painuu jo kaunis kuin viime henkäystään ottava aurinko Perkeleen työtä se on loputonta yötä, työtä neron
Yö pakenee päivää ja päivä yötä molemmat kumartavat Perkeleen työtä
joka etenee täällä koneen lailla torneja taivaisiin rakentamalla
katso sitä silmiin ilotonta kaunista kroppaa, jumalatonta
mieltä, joka on paljon saanut aikaiseksi katso sitä, mitä ihmiseksi kutsutaan...
MURHEEN MAILLA (7.9.2004) Hynysen lemppareita, kertosäkeen sanat syntyivät niinkin kornissa paikassa kuin synnytysosastolla. Niitä piti tosin muuttaa, ettei homma olisi mennyt ihan tissin läpyttelyksi. Nyt siitä tuli traaginen, lohdun etsinnän kuvaus. Sama teema kuin melkein joka biisissä tällä levyllä. Hongisto nauroi kertosäkeen sanoille demosessioissa, vittuili tyyliin "kylläpä on herkkää". Tekijänsä mielestä ne ovat aika lohduttomat, kuten koko biisi.
Valtatiet ovat liian leveitä ja vauhti tyhjää päätä huimaa
kylmästä Pohjantähdestä yritetään repiä lämpöä, voimaa
ja asumukset täällä päin ainakin niin kerrotaan
ovat täynnä varjoja joilla on vain kaksi nimeä: Uni ja Kuolema
Joskus murheen maille sade lankeaa huuhtoen pahan meistä pois silloin sinua pitelen, saan kuvan miltä tuntua vois sinä minussa minä sinussa mutta vain hetken lainassa minä sinussa sinä minussa vain pienen hetken lainassa
Aamu-uutiset ovat aina synkempiä kuin itse aamut
ja kotipihassa riehuvat aina esi-isien haamut
ja maailman sokea tahto on aina meitä vahvempi
liian nuorta viiniä sen päälle lohduksi, ja unta tai kuolema
SYLI (22.9.2004) Demovaiheessa Aaltosen Miitri - joka äänittää kaikki demomme ja on ollut tekemässä taustalaulujamme jo monen vuoden ajan - ehdotti kertosäepohjaamme uutta laulumelodiaa. Ostimme idean heti, mutta sillä ehdolla, että hän myös laulaisi sen levylle. Hullu suostui ja helvetin hienohan siitä tuli, jostain syystä nokkaan haisee sellainen 80-luvun suomi-rock -klassikkomeininki. Sanoissa on vähän sellaista Kuolleen kukan nimi -aikaista KT -tilitystä. Jossain kaukana häilyi tekovaiheessa ajatus Soundgardenista, mutta aika kauas siitä livettiin. Ei riittänyt lihakset.
Jumala on ollut hiljaa kaksituhatta vuotta kiikkustuolissa kiikkuu, itsekseen puhuu kuluttaa vanhuuttaan
tekohampaat lonksuvat suussa joku vaihtaa vaipat ei muista viikonpäiviä, ei suurta luomustaan
Poika kyttää perinnöksi taivaan valtakuntaa tajuton maailma on Perkeleen syli
eikä sitä voi ohjata enää mihinkään suuntaan on peli pelattu, pallo menetetty on
Syvissä vesissä unelmat kuolevat ja maailma on kuin Perkeleen syli murheen kielet mielet, haavat nuolevat ja maailma on kuin Perkeleen syli Kylmä syli!
Kuka uskoo kirjoituksiin jaksaa asuttaa maata unelmat kuolevat jo kohtuihin
tai jos sattuvat syntymään on murhe kumminaan kuolema päätä silittää, sylkee tulta lohtuihin
POHJANMAAN KAUTTA (toukokuu 2004- 15.6.2004) Kulki työnimellä "Juntti". Tätä arvottiin pitkään b-puoleksi, mutta lopulta biisi onnistui niin hyvin, että pakkohan se oli levylle saada. Perus KT -biisi, toimii varmasti keikoilla. Levyn ainoa biisi, jossa on edes vähän huumoria. Mutta kuulostaako säkeistön riffi Halloween -elokuvan tunnarille? Emme kommentoi, emme välitä.
Ei pojasta polvi parane kuljen kömpelöin liikkein täällä pohjoisen maan päällä
jossa sukupuu seisoo vahvana sen kuulen havisevan, varisevan ja tuulipukujen kahisevan
Pilkkeenä isän silmäkulmassa olisi parempi olla kuin melankolian vainiolla
jolla seisoo mykkä kansa auringonlaskua tuijottaen hiljaa valtioksi muuttuen
Isän, pojan ja pontikan nimeen täällä kaikki vannotaan kautta pohjanmaan yksi kerrallaan joutuu luopumaan haaveistaan Sateenkaaren juurelta tyhjää kirstua kotiin kannetaan hangesta hautaan kieltä rautaan uudestaan ja uudestaan
Ikkunoista katsovat silmät joilla ei ole kotia toisia kodittomia
etsien aurinkoa joka jossain lähiön takana makaa kai jo kuolleena
RASKAS KANTAA (toukokuu 2004 - 13.11.2004) Hynysen lemppareita, riffi on mukavan raskas. Siitä tuli nimi koko biisille. Kertosäe syntyi ihan viime tingassa juuri ennen studioon lähtöä. Metallicasta Alice in Chainsin kautta kimmokkeella Killing Jokeen, ja lopputulos kuulostaa ihan Kotiteollisuudelle. Sanojen puolesta voisi olla jatko-osa Helvetistä itään -biisille. Tässäkään ei päästä mihinkään, ollaan juututtu vain aloilleen.
Yön valossa taotaan aurinkoa toivosta uudesta
nähdään unta mahdottomasta tulevaisuudesta
että yön maisema ja tunnelma, joka on kuin Golgatalla
päiväksi muuttuisi hätä riemuksi muuttuisi juhlimalla
Vieraita tähtiä taivas musta niin täynnä on, sydän on täynnä tyhjää silti se raskas on se on raskas kantaa raskas kantaa raskas kantaa raskas kantaa!
Turhuus makaa päiviemme yllä nauttii viihteestä
minä makaan sohvalla, nautin TV-liitteestä
eikä kukaan kerro mikä saisi minut näkemään
etten enää tunne ketään en itseänikään
Mitä halusin? Mitä hain? Mitä sain?
Mitä halusin? Mitä janosin? Mitä sain?
HYVÄÄ TULEVAISUUTTA (28.11.2004) Syntyi kesken studiosessioiden paineesta saada vielä yksi biisi varmuuden vuoksi mukaan lisäämään valinnan mahdollisuuksia. Onnistui helvetin hyvin, niin melodialtaan kuin sanoiltaankin. Ainakin tekijänsä mielestä. Lopun kitaramelodiaa rakennettiin Karmilan kanssa hitaasti ja hartaasti. Säkeistöjen laulut on tehty hirveässä krapulassa. No, niin oikeastaan kaikki tämän levyn lauluosuudet, mutta tässä vanhan viinan haju suorastaan tulvahtaa kaiuttimista.
Kulkee henki kaiken yllä mutta sen laulu kesken jää kun romuluinen ihminen kulkee ei mihinkään
ja ihmisten keskellä kulkee kylmyys itsevarmana on jäiset huulet suudelmina jokaisen otsalla
oli kädessään miekka tai aura aina kaiken tuhoaa vuosisadasta toiseen mies uhoaa
viinivirran rannoilta haudoista, kehdoista laulu raikaa elämän aamuista, ehtoista:
Jumala ja Saatana paetkoot luomuksiaan kun ei mitään uutta täällä opita, häpeänsä takaa meille toivottakoot hyvää tulevaisuutta
Sylissä pidetään kauneutta välillä paiataan rumuutta haistattelujen väliin kukkia, runoutta
ja elämä on kuin juhlaa se ikuisesti jatkukoon viinin, tanssin ja naisten seasta raikukoon:
SIEMEN ALLA ROUTAISEN MAAN (kevät 2004-16.9.2004) Tämän kanssa tuli tirauteltua miksauksissa itkut muutamaan kertaan. Pieni toivon häivähdys levyn loppuun. Nauroimme biisin nimelle jo demovaiheessa tyyliin "nyt on Hynynen ruvennut runoilijaksi". Titteli kuitenkin jäi. Lopun sointukierto, jossa on äärettömän kaunis kitaramelodia, ainakin tekijänsä mielestä, on saanut alkunsa Robbie Williamsin Angels -biisistä, jota Hynynen kerran kotonaan krapulapäissään tavoitteli. Kaihola vilahtaa tässäkin tekstissä. Jossain vaiheessa Hynynen ajatteli siitä levyn nimeä, mutta kun CMX:llä on jo Vainajala, Maj Karmalla Sodankylä, Egotripillä Helsinki-Hollola, Anssi Kelalla Nummela ja mitä muita niitä nyt onkaan, niin idea sai jäädä. Sitä paitsi Kotiteollisuudelle sopisi parhaiten levyn nimeksi Vammala, yhtään vammalalaisia tai vammaisia halveeraamatta. Tai ehkä Aivovammala olisi paras.
Hämärä, aamuinen kaupunki makaa kuin hirviö hengetön sen yllä musta taivas raskas, ääretön
lähiöt eivät ole aikoihin auringossa kylpeneet aamun usvassa marssivat tuhannesti kuolleet
Ei elämä sammu milloinkaan alla routaisenkin maan siemen kytee, nukkuu maas kunnes aurinko nousee taas
Painan pääni syliisi anna minun olla tässä Kaiholassa ikuisesti lohtua etsimässä
BONUKSET:
SUOMI NYT. (7.7.-1.9.2004) Vieraan sanomaan "b-puoli". Bussikuskimme ja paitamyyjämme Tammen Jani on mukana kööreissä. Vähän rallatus, vaikka säkeistöissä on kyllä hyvä meininki.
Olen isäni poika enkä muuta osaa olla
Murhe hukkuu oluttuopin myrskyyn tai kossulla
Kyyti meni Eurooppaan, minä jäin asemalle
Humppaa tahdon kuuluttaa ja paskat maailmalle
Kun pientä Suomea uitetaan höyhenissä ja tervassa kesyä leijonaa raahataan talutushihnassa sen paskat kiltisti pussiin kerätään puistikossa seitsemän veljestä palelevat pusikossa
Mannerheim housut kintuissa ratsastaa auringonlaskuun
Suomen osakkeet kääntyvät yöllä jyrkkään laskuun
Paniikki iskee pörssissä ja Suomen osakkeet menevät halpaan hintaan
Hiki- karpalot syöpyvät jokaisen merkkihenkilön patsaan pintaan
Kun pientä Suomea uitetaan höyhenissä ja tervassa kesyä leijonaa raahataan talutushihnassa sen paskat kiltisti pussiin kerätään puistikossa seitsemän veljestä palelevat pusikossa
Kun pientä Suomea uitetaan höyhenissä ja tervassa kesyä leijonaa raahataan talutushihnassa sen paskat kiltisti pussiin kerätään puistikossa suo, kuokka ja Jussi mätänevät museossa
EI- KENENKÄÄN MAA (huhtikuu-11.11.2004) Vituttaa, kun jokaisen kaupan nimi ja jokainen ammattinimike pitää nykyisin olla englanniksi. Amerikkalaistuminen alkaa olla kyllä aika loppuunkaluttu aihe, mutta tässä homma on kiteytetty kyllä aika tuoreella tavalla. Ainakin tekijänsä mielestä. Yritimme saada riffiin vähän sellaista Queens of the Stone Age -meininkiä, kun Hynysen alkuperäisellä demolla biisi oli lähinnä Faith No More -pastissi. Lopputulos on punkkia, kunnon roiskintaa. Kotiteollisuutta. Oli pitkään tulossa myös levylle mukaan, mutta kertosäkeen iloisuus ei olisi lopulta sopinut levyn linjaan. Sanat ovat kyllä erittäin onnistuneet.
Rapakon takaa joku kantaa huuhaa-todellisuuden lapset uivat kokiksessa saavat joka päivä lelun uuden
tavoiteltava todellisuus takana näyteikkunoiden palkkapäivä on joka päivä sitä juhlitaan torvet soiden
Hämärtääkö vai onko vasta aamu onko kevät vaiko syys kauppa käy ja sitä pitää käynnissä ihmisen yksinäisyys
Tervetuloa Ei-kenenkään maahan kaikkea saa juoda ja syödä täällä, saahan emme käytä suomea, ja jos mietit miksi metsurikin kuulostaa hyvältä englanniksi Ei- kenenkään maa!
Lottokuponkien täyttö on kansantauti meillä elämän arvoa mitataan osakkeilla, seteleillä
ihmisen veri sykkii niin että näköä haittaa siemenet ovat reisillä ennen kuin keretään edes naittaa
Aamuisen baarin kirkkaassa auringonvalossa kylpee kansa joka potee kohta krapulaa vaikkei tiedä edes juhlivansa
Tervetuloa Ei-kenenkään maahan kaikkea saa juoda ja syödä täällä, saahan emme käytä suomea, ja jos mietit miksi metsurikin kuulostaa hyvältä englanniksi Ei- kenenkään maa!
Tervetuloa Ei-kenenkään maahan kaikkea saa juoda ja syödä täällä, saahan Jussin kuokka vaihtunut on näyttöpäätteeksi mannaa sataa taivaalta vatsan täytteeksi Ei- kenenkään maa!
HELVETINPYÖRÄ (1.9.-8.9.2004) Tämäkin oli pitkään kahinoissa mukana, lopulta Sinkkosen ja Karmilan sana vaikutti siihen, että biisi putosi pois levyltä. Hevipunkkia, ja lopussa on hienot kuorot. Nyt katsottuna sanoitus on kyllä vähän levällään.
Kankkulan kaivon kautta pullon pohjalta ponnistaa pienikin että siltä pohjalta
olen tyytyväinen jos saan edes seuraa taksirengin seuraava asiakas vie kai pian senkin
Hukumme mainosroskaan ja joskus mietin jos en palaisi koskaan vaikka vain roskia vienkin
mutta saan niin hyvää palkkaa että teen mitä käsketään sovussa elän ja sovussa lähdetään
Helvetinpyörä (pyörä pyörii aina)
Toisten epätoivo on meille viihdettä nälkääkin nähdään ainakin TV:stä
ja koneet käyvät kutoen labyrinttiään eikä ulos löydä meistä yksikään
kylmässä yössä ei liiku oksakaan kuu on kalpea kuin kuolema alakuloista lauluaan
aulaa outo lintu kun perheen yöpuulle laitan, ja itseni levolle kaivatulle
AAMUSTA AAMUUN (27.6.-9.11.2004) Mä vihaan tätä biisiä, totesi Karmila taustalaulusessioissa. Kertosäkeessä on vahvaa Leevi and the Leavings -henkeä, siinä varmaan syy. Hieman tasapaksu, ja pahuksen pitkäkin vielä. Hynynen kyllä pitää kertosäkeestä, mutta muuten biisi on liian ilmeinen KT -biisi.
Korkeita tornitaloja kirkkoja, palatseja monumentteja unesta rakennettuja
Niiden keskellä yö puhaltaa ankeuttaan ja jossain siellä ihminen etsii sitä mitä kaiken takana on
Olen niin kaukana kasvojeni takana olet niin kaukana
On taivas liian ylhäällä tavoittaa maasta niin autiosta yö jatkuu, eikä se välitä tästä maailmastamme josta etsimme jotain lämpöä tonkien paratiisin raunioita aamusta aamuun kuljemme kylmän niittämiä vainioita
Kuin vanhus nousee aurinko elämäänsä väsyneenä se katsoo kaupunkia jolla on tuhansia nimiä
ja nälkää jolla ei ole mitään rajoja joka kurkottaa taivaalle saaden jatkuvasti uusia muotoja
Mikään ei riitä mikään riitä ei mikään riitä
|