ROUTA EI LOPU
Routa oli varmaan ensimmäinen biisi, jonka teimme täysin kolmestaan. Saatanan helppo homma, otettiin semmoinen White Zombie -meininki ja homma oli siinä. Kertsi syntyi samassa hujauksessa, aivan välittömästi A-osan jälkeen biisiä soittaessa. Eli "sävellystyöhön" käytettiin aikaa noin viisi minuuttia. Annalan Marko (Mokoma) oli myöhemmin mukana sovittamassa biisiä, se keksi sen dempin ja lattiatomikompin aina niissä kertosäkeiden lopuissa.

Hän syntyi suklaamunasta
hän varttui, kasvoi karkkikaupassa
hän on hymyilevä pullapitkomies
täynnä rusinoita, otsassa voisilmä

Hän kuuntelee tätäkin
vatsa täynnä, poltellen sikaria
hän etsii jotain katseellaan;
seinä
seinä
seinä
seinä

Kaiva poika, kaiva vaan
routa ei lopu milloinkaan!

Hän on uloskannettu elämä,
hän itkee yksin korpikuusen alla
hän on unohdettu lapsi
leikkii legoilla lattialla

Kerää palasia, jotka isä levitti,
jotka äiti imuroi
hän tahtoo ulos huoneestaan;
seinä
seinä
seinä
seinä

Sairaalan käytävän viiltävät valot
sinun puolestasi vuodatettu
Kostean mullan hiljaisuus
sinun edestäsi annettu

KIVIPÄÄ
Kivipää on keikkasuosikki vailla vertaa. Kakkosriffi ja samalla säkeistön soinnutus oli alunperin Siveniuksen Tomin jammailua Pronssisen pokaalin treeneissä. Hynynen hieman muokkasi riffiä ja sanoi ottavansa sen Kotiteollisuuden käyttöön "se kun ei tälle vitun poppibändille sovi". Sivenius antoi riffin mieluusti, piti sitä huonona. Saattoi olla oikeassa. Vittu, että tehtiin tämän biisin kertosäettä kauan, se oli niin omituinen rytmitys meille silloin. Nykyisinhän me vedetään vaikka Säkkijärven polkka, saatana, ollaan niin ammattilaisia. Sanoista pitäisi välittyä vahva huumorilataus, ainakin Hynystä itseään nauratti kovasti sitä tehdessä. Oli krapula.

Hikinen mies valuu kohti aamua
hengitys on kuin Saatanan puhaltama
aamu on tehdas, joka
valmistaa ääntä, viiltävää meteliä

Ulkona on hieman viileää
mittari näyttää miinus sata
kädet toteuttavat vallankumousta
variksenpelätin tanssii pakkasessa

Kivipää! (Minä olen, minä olen)

Tervetuloa seuraani
minä olen jumala, ikuinen kiusasi
sulje ovi, sulje mielesi
älä ketään päästä lähellesi

Seinä on hiljainen
se ei puhu, ei kuule, ei näe, ei valehtele
sille voit avautua
itke, huuda, näytä kipusi

JÄLJET PELOTTAVAT
Tässä on Virtasen Akin tekemä säkeistö, muu on meidän käsialaamme. Hyvä kertosäe, tätä voisi joskus herätellä keikoilla henkiin. Tosin kitaravireemme oli näihin aikoihin eri, pitäisi hikoilla ja opetella koko biisi uudestaan. Vanhat eivät taida jaksaa. Tästä meinasi tulla toinen sinkku, jostain syystä se jäi kuitenkin julkaisematta. Sanoista Hynysellä ei ole muistikuvaa, eikä edes aavistusta, että mistä ne kertovat. Autourheilusta kai. Nimi tuli kuitenkin jostain vanhasta kansansadusta, jossa joku eläin, olisikohan se ollut kettu, ei viisaana otuksena mene leijonan luolaan, vaikka herra Jellona kovasti houkutteleekin. Se nimittäin näkee jäljistä, että muitakin eläimiä sinne on mennyt, mutta yhdetkään jäljet eivät tule takaisin.

Vihaiset koirat
käärmeet kohdussasi
odottavat pääsyään
ulos sinusta syöjätär

Synnytät valheen
synnytät paniikin
synnyttät murheen
synnytät kyyneleet

Minä en alistu vietäväksesi
minä en alistu johdatukseesi
sinä olet heikko käsissäni
minä olen mies, sinun isäntäsi

Jäljet pelottavat, ne osoittavat
mikä minä olen
Jäljet pelottavat, ne osoittavat
minne olen menossa ja
minä olen syönyt sanoja ja syön
sanoja ja juon
kuravettä päälle
Jäljet pelottavat, pelottavat

Syödään, juodaan,
naidaan, juhlitaan
Olet syöjätär
ruokit naurulla

Ihosi liukas
ihosi limainen
otan sen
minkä ansaitsen

Minä alistun vietäväksesi
minä alistun johdatukseesi
minä olen heikko käsissäsi
minä olen mies, sinun orjasi

VELHONAISEN ÄLÄ SALLI ELÄÄ
Vanhat tyttöystävät tulevat välillä kummittelemaan uniin. Se on epämiellyttävää. Ainakin tässä tapauksessa se oli ja on. Nimihän on tietenkin napattu Raamatusta, mutta senhän kaikki varmaan tiesivätkin. Virtasen Akin tekemä soinnutus "kertosäkeessä".

Suuri nauru
päässäni
kaikuu, se ei poistu
se on sinusta

Unta? Himoa?
Kumpaa koitan tulkita,
kumpaa tahdon tulkita?

Velhonaisen älä salli elää ikinä!

Kun minä olin sinä
sinä olit minä

Älä tule enää takaisin, minä en
tahdo tietää sinusta mitään
en tahdo tietää mikä olet,
kuka olet, missä olet

Huoneeni on täynnä unta
huoneeni on täynnä aikaa,
joka kauan aikaa sitten
pysähtyi, eikä lähde pois

Unta? Himoa?
Kumpaa koitan ymmärtää,
kumpaa tahdon ymmärtää?

NEGATIIVINEN
Karmilan tekemä kertosäe, alkuperäinen oli liian imelä. Muuta muistikuvaa Hynysellä ei ole. Laulusuoritus on erittäin nuhaisena tehty.

Kasvoni veistettiin lihakimpaleesta
puukolla vedeltiin pitkiä siivuja
pää iskettiin pöytään ihmettelemään
miksi olen täällä, mitä teen täällä

Minä olen mies, joka ei miellytä ketään
Negatiivinen!

Liikaa iloa, liikaa hymyä
liikaa värejä, liian avointa
tämä kaikki on puhuttu miljoonaan kertaan
yhdentekevää, samantekevää

LAULAVA LUU
Jonkinlainen levyn avainbiisi Hynysen mielestä. Ai, että mikä se Laulava luu oikein on? Sitä ette koskaan saa tietää. Hynynen ei nimittäin muista, mutta periaatteessahan se voi olla mikä vain. Vaikka Norja. Virtasen Akin A-osa.

Kansan vihollinen
saavut vailla minkäänlaista huolta
saavut hymyillen
olitko tekemässä pahojasi

Muista ryhdikkyys
muista palvella kansaasi
muista pyyteettömyys;
muiden etu ennen omaasi

Kolme raivotarta;
Työ, Turva, Taantumuksellisuus,
eivät minua jätä, saatana,
onpa hilpeä seurue

Me keskustelemme
rahasta ja nautimme viiniä
kenties rakastumme
elämänuran tuomaan hilpeyteen

En voi koskaan
elää kuten te elätte
te kutsutte
saavutuksia elämäksi

Olen kuten ne,
jotka ärsyttävät teidän herkkää
hipiäänne
miettikää sitä, rakkaat sisaret

"Alla rankkasateen,
päällä tuhkaksi palaneen maan
sinun polkusi kulkee", sanoivat
nuo kolme naistani

Minä olin hiljaa
purin hammasta ja juoksin pois
sateeseen, jonne vain hulluimmat
mennä tahtovat
(Laulava luu, se kutsuu
laulava luu ja sen maailma)
Näin on ollut ja näin on aina oleva,
en tahdo turvaa!

VOIMAKAS
Tästäpä ei erikoisempaa kerrottavaa tule mieleen. Ei ainakaan mitään muuta, mitä historiikissa jo mainitaan.

Voitettujen ystävien haju
kuolleiden vihollisten löyhkä
sieraimistas valuu, hengityksessäsi
suustasi valuu puhuessasi

Sinä käytät sanaa, sinä käytät voimaa!

Sisältäsi peto tahtoo ulos
sisälläsi se kiemurtelee
sisältäsi peto tahtoo ulos
sisälläsi se kiemurtelee

AAMEN
Hynysen ensimmäinen rakkauslaulusanoitus. Muutenhan meininki on parrulla perseeseen -osastoa. Pääosin Hynysen ja Sinkkosen ideoima biisi, Hongisto pyöritteli päätään kovasti kun kertosäkeen riffi keksittiin jammaillessa. "Ei, vittu, tällaista, eihän tätä pysty soittamaan."

Napanuora roikkuu, tahdon saada otteen
voimaa, turvaa tahdon saada
hellyyttä, läheisyyttä
rakkautta

Omenapuu kukkii huoneessamme
valuu mahlaa makeaa
loistaa yössä tähden lailla,
loistaa

Aamen! Enää en unelmoi!

Pakasteessa ruumiisi on tallessa
nautin palan kerrallaan
talvi-iltojen ratoksi
jos tahdot

PÄÄLLEKIRJOITUS
Tätä laulaessa oli aivan helvetillinen nuha ja kurkkukipu, session viimeinen biisi. Huuto oli yhtä tuskaa. Virtasen Akin A-osa ja muistaakseni kertosäekin, riffi, eli biisin paras anti on meidän heiniä.
Sukella, älä pelkää saat
mitä toivot ja mitä tahdot vaan
Kärsi, riudu, itke, vuoda
saat lisää voimaa, lisää voimaa

Jättiläinen!

Viisaat ja kärsimys kulkevat käsikkäin
ymmärrä se niin ei tarvitse
kumartaa kellekään, ei jälkeäkään
sinusta tänne jää jos et valvo öitäsi

Kukaan ei tallo varpaita, jotka ovat tulisilla hiilillä,
sinä voitat

RUKOUS
Vitun vanhat sanat, Kotiteollisuuden ekoilta demoilta lähtöisin. Muuta muistikuvaa ei ole.

Kuljen pitkiä matkoja
sinä katselet minua
koitan riisua selästäni reppua
syntieni painoa,
turhaan

Ole armoton, riisu minut
minä pyydän sinua
tahdon katseesi alla hengittää,
tuntea

Tieni!
Olen kulkenut harhaan, tahdon löytää tieni

Meidät on muovailtu
samasta pölystä
me olemme molemmat
viileitä,
kylmiä

Kuu ei katso, kuu ei
puhu sanaakaan
se on liian kauan joutunut katsomaan
meitä

MINÄ JA MINUUS
Hynysen suosikki tältä levyltä. Sanat toimivat vieläkin, eka rivi on mukaillen varastettu muistaakseni Leevi and the Leavingsiltä, riffin innoittajana on puolestaan toiminut Soundgarden. Atte Blom nauroi sanoille studion lattialla kieriskellen. Hyvä kertsi. Tämä oli myös niitä kovassa nuhassa vedettyjä biisejä. "Voima valuu pois" piti alunperin laulaa aivan eri tavalla, mutta fysiikka rajoitti suorituksen tällaiseksi.

Pimeä taival, riemukasta matkaa
me kaksi kuljetaan
puut hengittävät hiljaa, taivaan
betonisilmä tuijottaa

Voima valuu pois!

Varikset kulkevat rintani päällä
noukkivat matoja iholtani
on ruumiini jäätynyt jäiseen maahan
nivusissa kasvaa jäkälää

Voima valuu pois!

Kaksi tulta palaa nuollen hiljaa toisiaan
minä ja minuus syövät toisiaan
kaksi tulta palaa nuollen hiljaa toisiaan
minä ja minuus

Vimmainen pappi huutaa korvaan
saarnaa heikolle karjalleen:
"Jollette tee parannusta,
vain minä pääsen taivaaseen!"

PIENI
Viimeisenä "sävelletty" biisi, puhdas kämppäjamien tulos. Sanoissa on jotakin tuttua, tällä osastolla tulee pyörittyä vieläkin. Ajaton "teos" siis.

Palaa sieluni maisema
kaunis metsä roihuaa
karu kivikko, kuollut maa
huokaa viime voimillaan

Taivas?

Olenko olemassa?
Osaanko olla ihminen? En.
Osaanko kanssasi katsoa
taaksepäin tai tulevaisuuteen?

Taivas?

Luuletko, että opin jotain?
Luuletko, että nyt kaikki muuttuu?

RAKASTAN (elokuu 1998)
Hävettää tunnustaa, mutta idea on varastettu. Paavo Haavikon Rauta-aika oli tätä tekstiä tehdessä kova sana. Ja on vieläkin. Ja Raamattu tietysti.

Sinun on valtakunta, voima ja kunnia
Iänkaikkisesti sinulla on valta

Rakastan!

Turha on takoa naista mieleistänsä
Unta ja hopeaa takoa eläväksi

Rakastan!

EEVAN PERINTÖ (8.10.1998)
Helvetin tärkeä ja henkilökohtainen teksti (Ja hyvä! kirj.huom.). Tilannekatsaus. Puhdistautuminen. Omaan oloonsa voi vaikuttaa. Vai voiko? Karmila soitti kertosäkeeseen aivan helvetin matalalle viritetyn kitaran. Hynynenkin yritti, mutta ei osannut. Löysät kielet eivät oikein sovi halonhakkuutyylin taitajalle. Ei pysy vire.

Surulliset päivät
seisovat rivissä
odottavat aikaansa
tuoda terveisensä
oudoilta seuduilta,
karuilta mailta

Valonkantajan luota,
ikikylän perukoilta
saapuu ikävän henkäys,
kaihon kosketus
muistan taas osani;

Onnellinen, en saa olla
Onnellinen, en voi olla

Mitä täältä etsin?
Mitä täältä saan?
Vain omassa päässään voi
tätä paikkaa
paremmaksi rakentaa

IKUISESTI (joulukuu 1998)
Biisin runko syntyi päivää ennen studioon lähtöä, sanat vasta studiossa pakon edessä. Siihen nähden ihan kohtuullinen teksti. Aika uskonnollinen. Viimeinen säkeistö on homman idea. Että, mitä helvettiä se ihminen täällä oikein poukkoilee? Onko missään mitään järkeä? Onko tässä tekstissä mitään järkeä? (Ei. kirj.huom)

Jumalani on tullut tänne
meitä katsomaan,
heiluttelee puiden latvoja,
ravistelee minua

Hän repii tätä maisemaa
isännän otteella
tulee orpo olo, tulee
ikävä kotia

En saa kuolevien rauhaa maistaa,
en löydä kotiin milloinkaan
saan ikuisesti täällä vaeltaa

Tahtoisitko lähteä jumalani kanssa katsomaan
kultaista vasikkaa, jota täällä palvotaan
voi tulla äitiä ikävä, isän ohjeet mieleen
"Täällä saat, poika, etsiä itseäsi ikuisesti!"

SULJE SILMÄNI (heinäkuu-joulukuu 1998)
Minulla ei ole aavistustakaan mistä tämä biisi kertoo. Muistaakseni teksti lähti käyntiin jostain Leonard Cohenin runosta, en ole varma.

Pahuuden enkelit
puutarhan puiden katveessa
kantavat väsyneinä
miekkojaan kuluneita,
jotka ovat kylläisiä maailman mausta

Pahuuden enkelit
ostoskeskuksissa
sukeltavat mainosvaloihin,
värikkäisiin mainoksiin,
joissa Saatana valvoo meitä

Piirijoen jumala
pyydän sinua
sulje jo minun silmäni!

Minulla suden ikenet,
karhun pää kainalossa
kenelle antaisin
kaiken tämän raivon
se ei vaikuta mihinkään!

SOIN (heinäkuu 1998)
Tämä on taas näitä kriisilauluja. Tehokasta tarinaa suoraan auttavaan puhelimeen! Ensimmäinen teksti, joka valmistui tälle levylle. Näitä lauluja lapset... taitaa olla napattu jostain vanhasta kansanrunosta. Tai sitten se on Eino Leinoa. Mutta nehän ovat sama asia melkein. Kertosäe syntyi Hynysen ollessa tienaamassa kitararahoja rakennustyömaalla. Vitutti. (Aika hyvä teksti. kirj.huom.)

Sinä puhallat minuun voimaa,
puhallat inhoa itseeni
hyvää oloa en muille kailota
pahaa oloani huudan ja

soin!

Näitä lauluja lapset eivät laula,
näitä lauluja tytöt eivät kuuntele
nämä laulut tulevat sieltä,
missä miehet hikisinä kiertävät kehää

Katso kuinka täällä itken,
katso kuinka minä kärsin ja soin!

Mistä tulee ihmisen kaiho?
Mistä tulee pohjaton suru?
Mistä tulee toivo siitä, että joskus näkisi Jumalan,
jota ei ole?

KUOLEVA (elokuu 1998)
Pieniä ongelmia omatunnon kanssa. On ikävä muistaa kesken kaiken hölmöilyn, että sitä kuoleekin joskus. Killing Joke toimi innoittajana riffiin.

En näe enää unia.

Riutunut
ruhoni
matkalla
mummolaan
kantaa
säkillisen
valheita
mukanaan

Muistan, että olen kuoleva!
En näe enää unia.

Kestäkää
keuhkoni,
kestäkää
huutoni
ikuista,
jatkuvaa
sairasta
toimintaa

JUOKSU (elokuu 1998)
Kertosäe syntyi Hynysen testatessa uutta kitaraa peilin edessä. Oman itsensä ilmaisun vaikeutta ei siis tällä kertaa ollut vaikka teksti siitä kertookin. Vahva humoristinen lataus.

En osaa puhua,
en osaa sitä kieltä,
jolla rakkaudesta puhutaan

En saa sanoja,
sanoja,
sanoja,
sanoja,
sanoja ulos

Ja juoksu jatkuu kohti sanoja
Juoksuni jatkuu kohti sanoja
En osaa kauneudesta puhua
Juoksuni jatkuu ilman sanoja

Räty, Viren, Kekkonen
elävät ikuisesti täällä
ei suomalaista hiljaisuutta voita mikään

En saa sanoja&

VAKIOT (13.1.1999)
Huumoria. Ja aitoa, turhaa vihaa epämiellyttäviä asioita ja latteuksia kohtaan. Asioita, joihin itsekin sortuu usein. Itseinhoakin siis. (Tämähän sopisi Helvetistä itään -levylle. kirj.huom.)

Työ.
Raha.
Etelänmatkat.
Rusketus.
Viikset.
Takatukka.
Nilkkabootsit.
Imatra.
Ruotsinristeilyt.
Tv- visailut.
Työnhakuvalmennuskurssit.
Nimipäivät.
Hector, Kirka, Pave, Pepe.
Suomi-soul.
Poliisi- tv.
Puhelin.
Autokauppiaat.
Makuuhuonekitaristit.
Kaavakkeet.
Vaaleanpunainen huulipuna.
Nakkikioskijonot.
Automarketit.

Ylihuominen on huomenna,
tuskin maltan odottaa
Ylihuominen on huomenna,
ikuista krapulaa

Teekkarihaalarit.
Fysioterapiaverkkarit.
"Melkein pyrin teatterikouluun."
"Nuorempana urheilin."
"Lopetan juomisen, hankin kuntosalikortin."
Kasvirasvajäätelö.
Sunnuntaikävelyt.
Laiha kahvi.

MANIA (21.10.1998)
Huumoria taas (Vittu, kun sitä ollaankin oltu rehvakkaalla tuulella tätä levyä tehdessä! Tämäkin sopisi Helvetistä itään -levylle. kirj.huom.). Ja melkein tarina.

Öitä,
päiviä,
hiljaisia hetkiä
ei ole
on vain taakka,
jonka paino
alkaa olla liikaa

Kalmamäen alta kaivan
aurinkoa, kuuta, hiljaisuutta
elämän kehässä
selittämätöntä kiihkoa,
toivoa, halua

Maniamaniamaniamaniamaniamania
maniamaniamaniamaniamaniamania
maniamaniamaniamaniamaniamania
mania

Polkuja,
joita voisin kulkea
on liikaa,
en muista
mistä olen tulossa,
minne menossa

Ja joskus pääni sisällä
naksahtaa jotain, ja minä muistan
rivitaloasunnon,
vaimon, koiran ja lauantai-illat

EI PUHUTA (heinäkuu-21.9.1998)
Hautausmaalla on mukava rauhoittua. Välillä tuntuu, että siellä viihtyisi pitempäänkin...

Taasko heräsin
tänne katsomaan
tyhjiä kasvoja,
kuulemaan lupauksia

Pirun kusen maku
pyörii suussani
se syö haluni,
himoni

Kierrän rautasaappaissani
hornan vuorta
talvipoika minussa
ei tahdo kuolla

Etsin paikkaa, jossa
on hiljaista,
rauhallista&

Hengitän hiljaa,
hiljainen on maisema
Hiljaa,
sanaakaan ei puhuta
Ei puhuta!

Sielut lepäävät
kivien alla
hiljaisuudessa,
rauhassa

Linnun laulu seuranaan
ja luonnon vehreys
tänne voisin jäädä&

SAATTOVÄKI (29.10.-11.12.1998)
Ihminen on ihmiselle ihminen. Ja se on suttakin pahempi.

Niityillämme
kukkivat
yön
kukkaset

Pakkanen
heiluttelee
hentoja
varsia

Saattoväki kulkee hiljaa
itkemättä, hymyilemättä
Saattoväen jylhyys toivottaa
hyvää matkaa

Eevan
rakastajat
viruvat
kuolleina

Hetki sitten
nauroivat,
nauttivat
näistä juhlista

Miksen tunne mitään?

JOS SANON (kesäkuu - 18.8.1999)
Tämä se kai sitten oli meidän läpimurtobiisi. Toki Routa ei lopukin oli saanut jo huomiota, mutta tällä räjähti. Ei tämäkään tosin listoille noussut, mutta biisi sai paljon huomiota varsinkin kriitikkopiireissä. Nykyisin sellaisesta voi vain haaveilla. Positiivisin biisimme mitä oltiin ikinä tehty. Kertosäe syntyi yöllisellä juoksulenkillä, kun olin juoksemassa treenikämpiltä kotiin. Näin matkalla pari rusakkoa pomppimassa keskellä Lappeenrannan Valtakatua. Tuli hyvä fiilis.

Tällä puolella katua eivät tutut tule vastaan
ei teeskentelyä, ei pitkiä puheita
minun virkani täällä on ainoastaan
mitata tämän raskaan tien pituutta

Puen päälleni surupuvun, liityn ruoskijakulkueeseen,
jossa lepytetään jumalia, joita saamme kärsien rakastaa
Unohdan, miltä tuntuu nähdä vesi vapaana pitkän talven jälkeen,
kun se pääsee virtaamaan uomassaan

Jos sanon, ett taivas on musta
se on niin musta kun tahdon sen olevan ja
jos sanon, ett maailma ei pyöri
se ei silloin pyöri, jumalauta
suustani syljen tätä totuutta
saan sen maistumaan puulta ja suultani
luetaan taas ihmisten historia

Jotkut eivät tiedä miksi ovat täällä,
jotkut elävät elämäänsä elämällä

Linnut laulavat joillekin muille, harput helisevät pelastetuille
mutta jotkut eivät kuule, eivätkä tahdokaan

Kuolemalla on luja ote
sen kynnet pitävät minusta kiinni jo

VIRRET SOI (elokuu- 13.10.1999)
Silkkaa Kalevalaa, kertosäkeen kaksi ensimmäistä riviä on napattu suoraan Väiskin Tuonelan reissua kuvaavasta luvusta. Helvetin mukava keikkabiisi. Tosin Sinkkonen vetää tämän joskus niin rivakalla tempolla, että meillä kielisoitinten soittajilla on pieniä vaikeuksia pysyä perässä. Ensimmäisissä säkeistöissä on mukailtu vanhan ajan kehtolauluja. Joskus ennen lapsille osattiin sentään laulaa jostain muustakin kuin Ti-Ti -nallesta.

Tule surma sarvinesi,
tuudittele lastasi Tuonelaan
tuonne kirkon mullan alle
luutarhaan maatumaan

Tule surma suon poikki,
tule halki metsämaan
kulje kotipihojen poikki
lastasi halaamaan

Tuo venettä Tuonen tyttö,
lauttaa Manalan lapsi
Mitä täältä saada voi?
Täällä aina virret soi

Täällä laulaa surun lapsi,
valittaa murhettaan mustaa,
maallista vaellustaan,
ikuista kaipaustaan

Eikä minulta paljon puutu
vain kyky ymmärtää elämää,
halu palella Tuonen joen laiturilla

KÄDESSÄNI (20.12.1999-12.1.2000)
Miten katkeroitumista ja itsemurhaa käsittelevä biisi voi olla näin melodinen ja hyvä? Ihmettelenpä vain. Ensimmäinen sellainen kertosäe meiltä, joka laittoi miettimään, että milloin meistä on näin helvetin hyviä tullut! Ja on muuten Hynysen itsensä laulamat stemmat, mies oli silloin vireessä. Nykyisin ei jaksaisi enää vaivautua, kun oikeitakin laulajia on saatavilla.

Linnut lepäävät olkapäilläni,
seisahtuvat harteilleni ja
katseeni uppoaa ihmisten virtaan

Väkevän ihmisvirran partaalla
on niin helppoa valita
piiat ja rengit Perkeleelle

Saan kädessäni pitää tätä maailmaa
kädelläni minä saan kaiken valon siitä puristaa
kaunista sadetta, maa ja taivas ovat täynnä lehtiä
kaunis loppu, kaunis lähtö ihmisen ehtiä

Turhaan odotat puihin lehtiä,
turhaan odotat laulun syntyä,
turhaan etsit hääpukua itsellesi

Pakkaseen minä valan sielusi,
syväjäädytän sydämesi,
sinut laulan kylmän kiven sisään

Tätä hetkeä odotin kauan,
itkin katkerista kyynelistä
jokia, järviä, valtameriä
vihdoin saan omani periä

GRANIITTI (26.12.1999)
Karmilan mielestä kertosäe on silkkaa Juicea, tai jotain. Emme tajunneet sitä silloin, nyt tajuamme. Tätä on veivattu keikoilla niin kauan, että biisi saa nyt huilata pitkään, ehkä ikuisesti. Ja kai tästä tekstistä välittyy huumori, välittyyhän? Tuntuu siltä, että naiset ymmärtävät vitsin miehiä paremmin. Sääli, pitäisi olla juuri toisinpäin.

Maailma syö miehen, uroksen upottaa
en anna periksi, turha on opettaa
muuta kuin, minkä jo osaan
kylmän kiven osan

Tuonen tytön, mustatukan
otan vaimokseni
ei häissä iloita, nosteta maljoja
tuijotellaan vain toistemme kalpeita kasvoja

Graniitti
Graniitti ei murru milloinkaan
Graniitti (tätä poikaa tarvitse hävetä)
Graniitti ei itke milloinkaan

Ei tätä poikaa tarvitse hävetä
teen kyllä osuuteni
en puhu, pukahda, itke, valita
sappi suunpielistä valukoon kuolana

Verenperintö edessäni virtaa
Hornan mustana jokena
aikani sitä tuijottelin, ja näin
se virtasi taaksepäin

ITKUSSA (3.11.1999-24.2.2000)
Nyt tätä lukiessani tulee mieleen, että tämähän pitää palauttaa keikkasettiin. Ei kummaset sanat, mutta jotenkin hyvä meininki. Ja kertsissä saa huutaa.

Lähdinpä vain katsomaan
lujaa luontoani,
sakeaa vertani,
kauas yötaivaan taa
meriin rannattomiin

Aamua täällä odotan
kuun tomua satelee
taivaalta harteilleni
Kuka sitä päälleni kylvää;
pahoja ajatuksia?

Nauraa, nauraa Perkele itkussa!
Laulaa, sen pilkkakirveet itkussa!

Seinästä seinään
kuljen kauan,
ihmiselon verran
välissä ikkuna, josta
katselen ihmisten
iloista elämää

ENKELI (30.8.-16.9.1999)
Kyllähän kunnon rokkibändin pitää ainakin yksi biisi Perkeleelle omistaa. Alussa on Killing Jokelta napattu syntikka ja riffi taitaa rytmitykseltään kumartaa Alice in Chainsin suuntaan. Yllättävän Kotiteollisuudelta kuulostava lopputulos kuitenkin. Ja sanatkin on ihan siedettävät. Vähän niinkuin levyn nimibiisi tavallaan.

Minä synnyin hyväksi,
hyvyyttä palvelemaan
minä ryhdyin uniasi,
haaveitasi pinoamaan
nyt en saa olla ihminen,
en saa olla jumalakaan
olen täällä vieras mies, vieraalla maalla,
kaukana kotoa

Yöllesi laulele,
yötäsi syleile
sieltä löytyy leposija
syyllisyydelle, valheelle
ei siellä katsota silmiin,
eikä kysellä nimiä
rautaisella sauvallani
siellä paimennan teitä

En kumarra
tuhkaa, en tomua
oppinut en nöyrtymään,
anteeksi pyytämään
En kumarra
tuhkaa, en tomua
oppinut en itkemään,
armoa pyytämään

Kaiken saat minulta jos polvistut eteeni ja kumarrat minua!

Olen tulesta otettu tuli,
ensimmäinen enkeli
en nöyrry edessä ihmisen,
nöyrryn edessä kateuteni
joskus kaipaan syliä,
jossa voisin levähtää
valonpilkahdusta valtakuntani hämärään

KIRJOITTAMATON (kesäkuu 1999-12.1.2000)
Rakkauslaulu Hynysen tyyliin. On se nainen niin ihmeellinen otus, ei siitä ota selvää. Tässäkin on vähän sellaista Kalevala -henkeä.

Nainen, sinä olet metsä, olet
vihreä, hyvä
minä olin pieni poika, joka
eksyi sinuun
nyt en ole pieni enää, en
ole pieni enää
silti en tiedä mitä tehdä, en
tiedä mitä teen

Sylissäsi kuu ja sylissäsi
aurinko, tähdet
verhonasi kevään silmut ja
syksyn lehdet
sanasi niin lämpimät tai
sanasi jäiset
niihin voisin hirttäytyä,
niihin sanoihin

Kirjoittamaton (kevätjäät, sinun silmäsi ovat)
Kirjoittamaton (syysjäät, ajatuksesi ovat)

Kyllä tuolle varrelle,
noille muodoille
kosijoita löytyisi, kyllä
ottajia olisi
miksi otit siis minut, otit
mitättömän, huonon
joka ei sanaansa pidä, ei
ole kunnon mies

VIHATTU (kesäkuu 1999- 25.3.2000)
Hyvä kertosäe, muuten tämä biisi olisi kyllä saanut jäädä tekemättä jos minulta kysytään. Mutta minultahan ei kysytä.

Ilo katosi ilmaan,
laulut menivät tuulten mukana
syntymättä, elämättä
parempi olisi olla

Varmana kulkee ankeus täällä,
se ottaa omansa
ja rukous valuu
raavaankin miehen huulilta

Vihattu!
Uskon Jumalan vihaan
vitsauksillaan heittelee meitä,
vihaa meitä perkeleitä

Miekkani ennen maistoi verta,
nyt se ruostuu vierelläni
eikä mikään, ei mikään
meitä tästä unesta herätä

RAUTAPORTTI (20.10.1999- 26.1.2000)
Tästä muistan olleeni erittäin innoissani. Ja olen vieläkin. Tämä pitäisi saada takaisin keikkasettiin. Yritimmekin sitä syksyllä 2003 treeneissä, mutta kukaan ei enää muistanut kuinka riffi menee. Pitäisi joskus uskaltaa kuunnella levyltä. Sanoihin olen oikein tyytyväinen, saivat alkunsa kun kävelin Lappeenrannan kirkon kirkkotietä matkalla kotiin. Kahlasin keltaisissa vaahteranlehdissä. Oli vähän orpo fiilis, varmaankin krapula.

Puiden rankojen katveessa kulkee
helvetin pitkä, kapea tie
suora tie, joka on
keltaisten lehtien peitossa

Sen varrella katselen lintuja,
jotka vievät osan minua
taivaalle noustessaan, lentäessään sinne minne
en pääse milloinkaan

Olen työn raskaan raataja,
olen yksinpuhuva
kannan kirkkomaan multaa taskuissani,
pimeyttä harteillani

Ei pääse vaivainen sieluni
ikuisen kylmän kynsistä,
ei pääse vaivainen sieluni
ikuisen jään kourista

Yön sylissä,
talvikylissä
taivas puhaltaa kylmää, maa menee routaan,
jähmettyy
pimeän pidoissa yö pitkittyy

Kaukana siintää portti
jylhänä, yksinäisenä
myrskyjen piiskaama,
ruosteinen, yön kylmän takoma

Portin takana puiden latvat
kylpevät auringossa,
jäät ajautuvat rantaan,
joki virtaa vapaana

RUUMIINLAULAJA (kesäkuu- 12.8.1999)
Kertosäe on laulettu päin helvettiä, mutta loppu on taivaallinen. Krapulabiisi. Lemminkäisen hommia.

Muutaman metrin syvyydessä on aikaa miettiä
mitä tuli sanottua, mitä tuli tehtyä
kun ukosta puskee koiranputkea, kukkasia
se lienee kauneinta, mitä jää jäljelle minusta

Olet aina tulossa - ruumiinlaulaja
olet ainoa
olet ainoa...

Juhlat on juhlittu, laulut laulettu
maljoja kilistelty, päälle naurettu
ja nyt kun koitan löytää kurimuksesta ihmistä,
löytyykö sitä
kysyn: löytyykö sitä?

Laula minulle laulu, laula minusta ihminen!

SELKÄ TAITTUU ("piilobiisi") (3.11.1999-24.2.2000)
Karmilan taidonnäyte. Meillä oli vain epämääräinen määrä säkeistöjä ja riffi, Mikko kasasi paketin kasaan miksausvaiheessa. Piti meidät pois studiosta sen aikaa. Muistan kuunnelleeni lopputulosta iho kananlihalla, helvetin pelottavan tunnelman vallitessa. Mahtava meininki. Ja helvetin hyvät sanat. Ajatelkaa keski-ikäistä miestä, joka havahtuu elämässään, etsii juuriaan, ja yrittää löytää edes sieltä jotain riemun aihetta. Ei löydä. Laulun henkilöstä en tiedä, mutta se henkilö, josta tarina sai alkunsa ajoi auton talliin, jätti sen käyntiin, sulki tallin oven, veivasi auton ikkunat auki, jäi istumaan kuskin penkille ja nukahti.

Olen niin väsynyt
täällä kuuntelen yötä,
täällä kuuntelen itseäni
vain öisin kuulen ne henget, jotka
vievät minua,
raahaavat minut pois

Unessa näen talon, näen pihan,
joka kasvaa nyt
pitkää heinää
harja nojaa ulko-oveen
eikä ikkunoista
kukaan katso ulos

Kuun kajo on jäätynyt joen pintaan

Jostain pihalta, heinikosta löytyy
vanha kaivo
jos vain jaksaisi etsiä
kävelen rantaan, saunalle
kivijalka
on koivikon peitossa

Kuun kajo on jäätynyt joen pintaan
joutsenet uivat joessa myötävirtaan
niitä lapsena katselin saunan luota
tahdoin matkata
niiden mukana

Kuun kajo on jäätynyt seinän pintaan

Lapsuuden maisemista luulisi
löytävänsä
onnen hetkiä
täältä niitä joutuisi hakemaan
enkä uskalla penkoa,
uskalla muistaa

Kun herään on hiljaista
kuun kajo on jäätynyt seinän pintaan
on tyytyminen vähään
jääkaappiin,
kaukosäätimeen

Nyt sieluni tuijottaa minua
TV:n lumisateesta
ja kun katson sitä vatsani yli
tiedän etten
ole yhtään mitään

Kuun kajo on jäätynyt seinän pintaan

YKSINPUHELU
Tämä on ihan vitun hyvä, muuta ei voi sanoa. En ole ikinä laulanut näin hyvin, stemmatkin tulee että pölähtää! Hongisto soittaa toisen säkeistön kosketinkuvion. Ja ep:n takakannessa Sinkkonen on puolta isompi kuin nykyisin, se oli vankilassa ollessaan nostellut helvetisti punttia.

Seisot seinänä edessäni
sinä laulat minulle laulun kuihtuneen
paleltuneen, jäätyneen
omaan suruunsa nuutuneen
Tuonelasta haetun laulun laulat
manan mailta haetun laulun

Manaan pahan oloni taivaalle kuun
sirppiin surussaan kiikkumaan
laulan tekoni suohon, sinne laulan muun
minussa pahan maatumaan
ei ole kulkeneet jalkani kaitoja teitä
osanneet kotiin kuljettaa
pääni täynnä ajatuksia niin eksyneitä

Tahdon päästää päivän, päivän kalliosta!
Päivän, tahdon päästää päivän!

Jossain pääni sisällä,
aivojeni sopukoissa sinua taotaan
raudasta, teräksestä
hirviötä kasataan
olen vertaisesi, en
väisty milloinkaan
en luovuta enää koskaan!

1. VALTAKUNTA
Kämppäjamien tulos. Pohja syntyi erittäin helposti, mutta muuttui hieman Karmilan puuttuessa peliin. Sanat alkoivat syntyä Miltonin Paradise Lost -teoksen innoittamina, ja eräällä juoksulenkillä ne saivat ensimmäisen muotonsa. Sanat tuli sitten kirjoitettua vielä pariin kertaan uudestaan. Hyvä niin. Korneimmat riimit hävisivät pois (hävisikö? Kyllä niitä sinne aika tukku jäi! kirj.huom.). Helvetin hyvä keikkabiisi. Ja tulipa nyt todistettua sekin, että hyvään biisiin ei välttämättä tarvita kahta sointua enempää. (Ja on muuten helvetin rouhea kitarasoundi! kirj.huom.)

Tuo valo, joka näkyy tuolla
onko se vain unta
se Jumalan valtakunta
Siellä kai joskus
olla voidaan
taivaan iloissa
piehtaroidaan
harput helisevät,
hartaat laulut raikuu
ylistykset isännälle kaikuu

Mutta jossain alhaalla
Hornan holvistoissa
kulkee Perkele
ja noissa
pimeissä, synkissä
Hornan sopukoissa
laulu raikaa:
"Juokaa, naikaa!"
komentaa Perkele
ja mitä saikaan
käskyllään hän aikaan

Ihminen tietää sen, että
maailma ilman Perkelettä
on kuin viini ilman humalaa
ja valtakunta, jossa
hyvyys kylpee valossa
ei sellaista ole olemassakaan!

Eikö sinne taivaaseen
enää ketään tuukkaan?
portilla Helvetin
on ruuhkaa

Jonon kärki tässä on
mut missään ei näy häntää
täällä miehelle
riittää emäntää
sanasta Saatanaa,
sarvesta härkää
ollaan kurjia
mut eipä nähdä nälkää

2. VUONNA YKSI JA KAKSI (maaliskuu - 25.9.2001)
Biisin nimi oli mielessä kauan ennen koko biisin syntymistä. Tuli mietittyä harvinaisen pitkään sitä, että mistä tuon niminen biisi voisi kertoa. Dinosauruksistako? Niistä en valitettavasti tiedä vittuakaan, joten tekstistä tuli sitten tuollainen. Säkeistön riffin rytmitys oli alun perin varastettu/saanut inspiraationsa suoraan Faith No Moren Collision- biisistä, mutta siitä tehtiikin sitten perusrokki. Ja mullikööri Hongisto ja Sinkkonen ovat ensimmäistä kertaa oikein kunnolla laulamassa taustoja. Tai huutamassa oikeastaan. Myöhemmin kuulin, että Tapio Liinojalla on saman niminen biisi. Järkytyin. (suurin syy biisin syntyyn taisi olla eurojen tulo, se pelotti kovasti. Enää ei pelota ja vituta yhtään, nyt pelottaa lähinnä niiden puute kirj.huom.)

Miehen perse kyntää maata
ja nenä viistää taivasta
omistaa maailman,
vaikka nimen sai vasta

Tukka on takana, sikari palaa
salkku on pullollaan euroopan rahaa,
katselee kotitalon nurkaan pimeään,
muistelee unohtunutta nimeään

Esitelkää itseni minulle!

Vuonna yksi ja kaksi luulin paremmaksi
tätä paikkaa, nyt kaikki mättää
täällä kärsitään kaikki niin saatanasti,
ahneus petoa elättää

Mies ajaa pois autollaan ja pirun pää
konepellillä lepää johtotähtenään

Kuolon lintu väsyneenä matkasta
kylää katselee näreen latvasta
varovasti se ääntään availee
kun pakkanen jo kylää halailee

Isät helvetistä huutavat maan alta:
"miksi tavoittelette kuuta taivaalta?"

3. MEREN MUTAA (kevät 1999- 2.4.2001)
Soittelin himassa kitaraa ja sävelsin vahingossa Crashin Sugared- biisin (onko se sen niminen, en tiedä?). Ajattelin, että siinä on niin hieno meininki kertosäkeessä, että teen siitä meille biisin. Näin sitten kävi. Karmila vaati tosin myöhemmin muuttamaan kertosäkeen laululinjaa vielä paremmaksi. Riffi ja säkeistö tuli kämppäjameissa. Sanoituksen osa "Papit minut jne.." oli ollut valmiina jo kolme vuotta. Nyt vasta löytyi oikea biisi sanoille. (Mielestäni yhä parhaita biisejä, mitä ollaan saatu aikaan, sanat on, vittu, parhaat! kirj.huom.)

Kohmeisia taloja
jäisiä, pimeitä ikkunoita
uurteisia kasvoja
ihmiset kuin rumia patsaita

Vaihdan asentoa
kylkesi on kylmä kuin maailma
enää ei naureta
olemme totisia ihmisen lapsia

Olen kadottanut
sieluni jonnekin, josta ei kukaan
sitä löytää voi,
se haudattuna on meren mutaan
Papit minut puhuvat pyörryksiin
Virkamiehet painavat paperiin
Pankkiirit sulkevat holveihin
Kauppiaat käärivät minut pakettiin

Sinä sanot: "Kun jaksaa nauraa
kaikki muuttuu paremmaksi
saduissa kaikki elävät
onnellisina elämänsä loppuun asti."

Tämä ei ole satua
ei tule päivää onnellista
silmänkantamattomiin meren mutaa
samanlaista

4. RAKASTAA/EI RAKASTA (20.5.-30.8.2001)
Kertosäe oli vanha, ehkä syksyltä 2000. Pääriffi taas napattiin eräästä toisesta samaan aikaan treenikierrätyksessä olleesta biisistä. Palapeli siis, mutta toimiva. Sanoitusidea lähti siitä kun näin oikeasti kärpäsen kuolevan luonnollisen kuoleman. Onko moni nähnyt sellaista? Lopullinen niitti tuli eräänä sunnuntaiaamuna kun heräsin krapulassa kirkonkellojen soidessa. Itse asiassa niin tapahtuu aika useinkin, asun nimittäin Lappeenrannan kirkon välittömässä läheisyydessä. Asuinpaikkani paljastaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisitte tervetulleita kahville!

Taas kaivan hautaa iloilleni,
vedän hirteen suruni
ei mitään tunteita,
ei mitään heikkouksia

Aikani katson kuinka
kärpänen tekee luonnollista kuolemaa
jaksa en odottaa
tahdon sen musertaa

Mietin miksi päässäni joka aamunkoi
kuolinkellot soi, kuolinkellot soi
Mietin mikä vaivaa kun en päättää voi:
rakastaa vai ei rakasta

Vaan vielä miehen sydän lyö
hakkaa se koditon vaikka on
lyöty tainnoksiin
se onneton

Mietin kuinka ottamatta olla
voisin lääkettä, jota tyrkytän
itselleni,
pääni sillä myrkytän

On kaunis kukka kuollut, se on
haudattu kallioiden alle,
Hornan syöverin pohjan alle!

5. KIELLETYN PUUN HEDELMÄ (20.5.-25.9.2001)
Hieman korni nimi biisillä. Ei anneta sen kuitenkaan häiritä. Tämän biisin syntyä en muista tarkkaan, pääriffi syntyi kuitenkin kämppäjamien tuloksena. Taisi olla ensimmäisiä riffejä, joka saatiin tämän levyn biiseistä kasaan. Perusmeininkiä. Sanoja tein pitkään ja hartaasti. Riimeillä leikittelyä, vanhan liiton suomirock- meininkiä siis. Riimeistä olen tykännyt aina, tämä on ensimmäisiä biisejä, joissa olen itsekin uskaltanut niitä käyttää. Ja runsaasti. (Kumikamelin Topon sanoin: Pitää olla loppusoinnut, että juntitkin ymmärtää! kirj.huom.)

Mies rakastui, lankesi naiseen,
rakastui Jumalan kaltaiseen
ja mieheen moiseen, vaivalloiseen
rakastui nainen, poloiseen

Eikä tästä karusta elämästä
mitään saanut, Taivaan Isästä
apua anoi, vaan minkä mahtoi
Jumala sanoi mitä tahtoi:

"Lohtua saat sitten vasta
kun selviydyt ensin Saatanasta!"

Ota tästä, maista
kielletyn puun jumalaista
hedelmää, se vie sut vaan onnelaan
jos maistat hedelmää tämän puun,
niin et tahdo enää maistaa hedelmiä muista
Paratiisin puista

Nukkuvan naisensa luomien alle
mies tahtoi, mutta taivasalle
joutui, siellä Piru lymyää,
heikolle hymyää, valittavalle

se tarjoaa käärmeisen vuoteen,
käteen lykkää tuiman tuopin
Tuonelan vettä, matoista mettä, sen
tarjoaa Piru ja toteaa että:

"Selkäranka uroossa maatuu,
kaadut kuten mies kaatuu!"

6. TUOMITTU (7.4. -23.4.2001)
Tähän on napattu osia jo pitkään olemassa olleesta tekstistä, jonka sitten muokkasin valmiiksi tähän biisiin. Karmila auttoi myös (pakotti siis muuttamaan tekstiä hieman). Tykkään kertosäkeestä jostain syystä aivan vitusti. Itkeä tihrutin eräänä yönä kun sain tekstin ja kertosäkeen melodian valmiiksi. Enkä ollut edes kännissä. Istuttiin Karmilan kanssa Keravan sykkivässä yössä kaljottelemassa kun tajusin, että mistä helvetistä sen tämänkin biisin pääriffi on oikein kehittynyt. Taustalla soi Led Zeppelinin No Quarter.

Kuun ympärillä on kehä
tähän hallayöhön loppuu kesä
kietoudun tiukasti vaatteiden sisään
kun kylmä tuuli puhaltaa

Mustan veden äärettömyys
vaiko omantunnon äänettömyys
minua houkuttelee tänne
kivikkoiseen rantaan?

Ja jos jonkun sainkin kainaloon
tiesin, silti yksin oon
sen kauniin kukan kadotin
enkä koskaan saanut takaisin
Puolestani anna ruumiisi
edestäni vuodata veresi
loputtomia ehtoja sanelin
yksin kuoliaaksi palelin

Tuomittu!

Kuljemme yksin täällä
kyynelten kastelemia teitä
synkkyyden vankina etsimme
muita eksyneitä

Katselemme kuinka aallot
piiskaavat rannan kiviä,
limaisen roskan sekaan
enkelten siipien höyheniä

7. KUOLEMANVAKAVAA (kevät 2000- 22.3.2001)
Tämän biisin b-osa oli tyrkyllä jo edellisen levyn aikoihin. Silloin siitä piti tehdä kertosäe. Jostain syystä hylkäsimme sen silloin, mutta melodia jäi häiritsemään minua niin perkeleesti. Tyrkytin pojille sitä tämän biisin yhteydessä aivan pokkana ja läpi meni. Vaikka Sinkkosen mielestä siinä onkin ehkä liikaa "Zen Café- meininkiä". Nyttemmin on väitetty, että se onkin Aknestik- meininkiä. Miten vain. Kertosäe ja säkeistökin oli parin vuoden takaa, mutta jostain syystä en uskaltanut niitä aikaisemmin tarjota. Ajattelin varmaan, että pojat lynkkaavat minut näin herkän biisin takia. Sanat hieman kuittaavat biisin rauhallisuutta, niissä kun puhutaan kuolemasta. Tietysti. Eikä Hongisto ja Sinkkonen minua lynkanneet peloistani huolimatta. Naureskelivat vain hieman. Ja lupasivat käydä kaupasta ostamassa sontikat, arvelivat, että tämän biisin jälkeen taivaalta sataa pillua naamaan niin perkeleesti. Eipä satanut.

Ei ole miestä, ei naista
tänne eksynyttä,
joka osaisi
muuttua sinuksi

Ei ole laulua kauniinpaa,
tai virttä karumpaa
tämän taivaan alla

Mitä painavat yhden miehen työt?
Mitä saa maailmalta
kun kivenkovalla nyrkilläsi lyöt
pieneltä pojalta jalat alta?

Elämän äärellä kypsää viljaa,
veisaan hiljaa
virttä kuolemanvakavaa

Kuka jaksaa
näitä päiviä laskea?
Niitä on kuitenkin
liian monta

Liian monta lapsen leikkiä
hiekkalaatikollaan
erotellen hiekkaa jäästä

8. KÄÄRMEEN PÄÄ (22.4- 21.8.2001)
Syntyi soundcheckissä Äänekosken keikkaan valmistautuessa talvella 2001. Nauratti aivan helvetisti, biisissähän on helvetin nopea tempo ja meille hieman hankala riffi. Biisi sai oitis työnimen "Suoritushevi". Tätä soitetaan kieli keskellä suuta. Mullikööri Hongisto ja Sinkkonen huutaa taustoja yhdessä Hynysen kanssa. (Tää pitää kyllä treenata settiin joskus! kirj.huom.)

Elämän ruoska piiskaa
murheellista miestä,
märkänä hiestä
kuljen matkaa, jolta ei takaisin tulla

Maailma, saatana, ei
anna rauhaa,
korvissani pauhaa
kuolinkellot, jotka kutsuvat minua

Maa on kova kuin teräs, taivaan
viha harteillani
painaa ruumistani
näännyn näihin tuskiin,
itkuun iänkaikkiseen

Tämä ruumis jäätyy pystyyn, kuolema
silmäni sulkee,
edessäni kulkee
ilkkuen, nauraen,
pilkaten minua

Tänään on pimeää!
Huomenna on pimeämpää!

Hikoile verta, kiroile, muserra käärmeen pää!
Eikö löydy sinusta miestä pahaa itsestäsi piestä?

Käärme kiertyy sydämeni ympärille,
otteesta sen
irti pääse en,
silti tahdon vielä sen viimeisen sanan

Parempi on siis
istua alas, yksin itkeä,
paha kitkeä
päästä ja tappaa sen sitkeä käärme

9. JOKIN IHMISESSÄ (3.6.- 7.10.2001)
Sanoja en saanut tähän biisiin koskaan valmiiksi, ne tuntuvat vieläkin keskeneräisiltä. Silti jollain käsitämättömällä tasolla biisi toimii. Lantion tasolla ehkä. Kämppäjamien tulos, vaikea saada rullaamaan. Tempo tuntui treeneissä aina liian hitaalta tai nopealta. Onnistui kuitenkin demolla niin hyvin, että biisi oli suorastaan pakko ottaa mukaan levysessioihinkin. Biisin nimen varastin eräänä sunnuntaina jostain vanhasta kotimaisesta elokuvasta, jonka käsis oli Mika Waltarin noveliin perustuva. Käsittämättömän synkkä pätkä, suosittelen lämpimästi. Sunnuntai sai sen jälkeen aivan uudet mittasuhteet.

Siipeni niin väsyneet ovat,
silmäni ovat unettomat,
katselevat tuollepuolen,
harhailevat, levottomat

Matka on kyllä kaunis,
jäänee vain lyhyeksi
tänne en jää ainaiseksi,
riutumaan vaivaiseksi

Ja nyt odotan parempaa,
jokin ihmisessä saa
kaipaamaan kuolemaa!

Vieraalla maalla oon maan päällä!
Ihmisen poika eksyy täällä!

Ei ole paikkaa, johon voisin
raskaan pääni kallistaa,
taivaasta olen tiputettu,
sinne tänne riepoteltu

mistä saisin manattua sanat
ajamaan pois kammottavat
irvikuvat, räyhähenget,
kuolon kuvat pelottavat?

10. TALVI SYDÄMESSÄ (24.5.- 13.8.2001)
Kämppäjamien tulos, perus Kotiteollisuus-biisi. Syntyi noin kymmenessä minuutissa. Sanoihin meni aikaa sentään puolisen tuntia. Olin juuri lähdössä katsomaan YUP:n Lappeenrannan keikkaa ja ajattelin, että pohjia juodessani teen tämän biisin valmiiksi. Lupasin itselleni, että ennen en baariin lähde. Sanat tulivatkin sitten yllättävän nopeasti kun kaljakin pääsi loppumaan. No, niitä piti tosin sitten jälkeenpäin hieman muunnella. Oikeastaan aika paljonkin. Ja ihan selvin päin.

Joskus itselleni
siivet kuvittelin
pirut ne repivät pois
ja voimakkainkin
elämänilo valui pois
hiljaa hiipien,
elämänhalu jäi sinne sekaan
revittyjen siipien

Suruni käärii puut
harsonsa alle
vene lipuu sumusta,
sen soutajalle
olen valmis antamaan
tämän sydämen
soutaja tietää määränpäänsä,
minä tiedä en

Talvi sydämessä!
Kylmä on kulkea yksin Helvetissä!

Joen varsi kukkii
kalman kukkia
tuuli tuo mukanaan
tuoksuja outoja
Tuonen rakin räksytyksen
kuulen tuulessa
soudamme kuun siltaa pitkin
ikuisuudessa

11. SATU PEIKOISTA (26.3.- 11.9.2001)
Sanat saivat alkunsa jostain Aila Meriluodon runosta, jota lukiessa tuli taas itkeskeltyä (runo oli Paha satu, kiitoksia Lea ja muut runon löytäneet). Ja kirjoitin tekstin lähes saman tien. Ja itkeskelin taas. Herkkää meininkiä. (silloin en ollut vielä kyyninen paska! kirj.huom). Sovitus syntyi muistaakseni aika helposti, tosin säkeistöjä rakentelimme pitkään. Karmila soittaa biisin lopussa kitarasoolon. Nyt oli siis meidänkin biisiin saatu sellainen. Huolestuttavaa. Ja minä itkin (vittu, taas!) krapulaisena vieressä kun Mikko veti sitä. (Keikoilla tätä pyydetään aina, ja ollaanhan me se pariin otteeseen vedettykin. Mutta kun se vaatisi oikeat taustalaulajat, ei mitään Hongiston mylvintää. Ja rauhallisen tempon. Mutta ehkä joskus vielä... kirj.huom.)

Toisiinsa kietoutuneina
he kulkevat metsän halki
heille tuntemattoman,
pienille loputtoman

Rukka-Peikko Takkutukka
ja Heikko-Peikko Pelokas
molemmat niin urheina ovat
toistensa tukena

Mitä puiden takana heitä odottikaan?
Niin kaunis kukka, jota ei osaa sanoin kuvailla
sen tahdoi itselleen Rukka, pikku takkutukka

Lyijynraskaita
jalkojaan ei tunne kumpikaan
Ei maailmaa, ympärillä pelkkää harhaa

Halki jäätyneen maan
he kulkevat käsikkäin,
katsomatta toisiaan,
sanomatta sanaakaan

Jään pinnasta peilasivat
uurtuneita kasvojaan,
silmät niin vettyneet ovat
isäntiinsä pettyneet

Se kukka kuoli ja Takkutukan kyyneliin
hukkui Heikko-Peikko
Niin se vain menee, ei aina käykään niin,
kuten toivoi Rukka, pikku takkutukka

Sormet vieraat soittavat
tätä soitinta
kuoleman sormet,
kylmät ja kankeat

Astun sisään portista,
vieras maailma
avautuu sen takaa,
maisemat ankeat

Nyt sanat on sanottu,
laulut on laulettu,
aamun koittaessa
ilta jo hämärtää

Kun hukun itkuuni
toivon, että jää
edes kauniin kukan nimi
tänne elämään

12. ALUSSA OLI ("piilobiisi") (18.3.-5.9.2001)
Ville Pirinen, tuo sarjakuvapiirtäjien kuningas ja nero, lähestyi minua sähköpostiviestillä kesällä 2001. Siellä oli sanoitus, muistaakseni nimeltään Häpeä syö. Mies ei tohtinut suoraan sitä minulle tarjota vaikka olemme melkein sukulaisia. Pyörittelin sanoja aikani ja käytin niitä sitten loppujen lopuksi vain yhden säkeistön verran. Se eka säkeistö on Villen. Jälleen se Miltonin piru oli suurimpana inspiraationa. Riffit syntyivät "lomareissulla" anoppilassa. Taisi sillä kertaa anoppilassa olla aika tyly meininki. (Ja onhan tuossa tekstissä näköjään Paavo Haavikkoakin messissä! kirj.huom.). Lopussa voi kuulla kun Babylon Whoresin laulaja ja kitaristi juttelevat Finnvoxin kahviossa, ja kahvion puhelimen pirinän, molemmat tosin monin kerroin hidastettuna.

Kuka oli hyvä mies?
Ketä autuaana pidettiin?
Se en ollut minä, en,
pukeuduin vain sen vaatteisiin

Meitä oli kuin tähtiä taivaan,
meitä Taivaan lapsia,
jotka Jumala vihassaan
pudotti poveen maan - ja alemmas

Siellä elimme hammasta purren
ilman valoa
kunnes sanansaattaja
toi viestin maan kamaralta

Hän kertoi: "Nyt on Jumala luonnut
maan päälle olennon
kaikkein kauneimman,
viattomimman."

Vielä Taivaan väkeä suunnaton häpeä syö!

Nyt lienee aika siis nähdä
mistä tehty on tuo olento
Paratiisin iloihin
se lienee kyllästynyt jo

Katsotaan, miten hyvä on mies tuo,
miten nainen on viaton,
pian olento alaston
häpeää itseään vaatteittensa sisällä

Pian ihminen ei tiedä mikä on oikein,
mikä on väärin ja mikä vain on!

+-0
Tästä ei ole mitään sanottaa. Se on kaikki tuossa. Ei sävellyksenä kovinkaan kummanen, mutta terapiamielessä erittäin tärkeä biisi. Ja meillä oli aivan helvetin hauskaa äänittäessämme tätä. Yhden päivän ihme, aivan kuten Viittä vaille vainaakin pari vuotta myöhemmin.

Taon yksin sieluni mustaa varjoa
muotokuvaa mustemmaksi muuttuvaa
ei keskeneräinen kuva lämmitä
ei se tuo varjon valtaan lohtua

Hyvin osasin kyllä alkaa
kunpa osaisin joskus lopettaa
miksi jatkaa matkaa, joka johtaa
rumaan muotokuvaan
ihmisen irvikuvaan
kapisen rakin elämään
jämään, josta käteen jää
plusmiinus nolla

Katson yksin luomustani yössä hohtavaa
se ojentelee kynsiään, kutsuu renkiään
leikkimään "seuratkaa johtajaa"
kulkemaan Helvettiin johtavaa tietä

HELVETISTÄ ITÄÄN (23.3.-5.4.2003)
Viimeisin biisi, joka tehtiin. Riffi ja säkeistö syntyivät treenijameissa. Illalla istuttiin kolmestaan baarissa (joka on oikeasti helvetin harvinaista Lappeenrannassa) ja vedettiin naamat. Hynynen teki kertosäkeen sanoineen kaikkineen seuraavan aamun krapulassa, ja saman päivän treeneissä biisi olikin valmis. Myöhemmin tajusimme, että riffi menee aika läheltä KISSin God of Thunderia. Hongisto totesi, että KISSiltä saa aina varastaa, kunhan ei varasta Paul Stanleyn laulamista biiseistä. KISSiltähän me olemme varastaneet vahingossa aikaisemminkin, Yksinpuhelun riffihän mukailee kuulemma War Machinea.

On autot ja asuntolainat
on koira ja kakarat
on Ikea-kalusteet ja vaimolla
salilla treenatut pakarat

Keräämme bonuksia
se kannattaa kyllä
lauantai-iltana käymme alueella
lapsilta kielletyllä

Älä vanno mitään
helvetistä itään kuljetaan
älä vanno mitään
on matka pitkä, voi käydä mitä vaan
tämä on kuin vieras paikka
voi olla, että eksyn elämään
tai voi olla, että tähän jään

Puhut vaatteiden hinnoista
haaveilet uusista rinnoista
kurkkunaamioisi alta en
kasvojasi tunnista

TV on auki
katson läpi illan tarjonnan
katson Ostos-TV:nkin
tekstaria chatiin tarjoan

VERI VALUU MAAHAN (16.10.2002-9.4.2003)
Työläin biisi. Sinkkonen ei meinannut millään tajuta, että tämän voi soittaa Hurriganes -tyylillä aivan suoraan, mies kun kuuntelee välillä liiankin orjallisesti kitara-aksentointia. Lähtökohtana oli Entombed. Biisi saatiin kunnolla kasaan vasta juuri ennen demon tekoa. Martikainen auttoi hieman sanoissa, mutta ehkä hieman liian vähän, luulen.

Kaatopaikat, hautuumaat
ovat täynnä ja tukossa hullujenhuoneet
nyrkkiin puristuvat kädet ovat
vallanhimoisen ihmisen luoneet

Olemme kyykyttäneet köyhiä
ja vielä päälle konjakit juoneet
rahat salkkuun, sotilaat arkkuun
näin täällä käy, kun ei Jumalaa näy

Meidät tähän kirjoitan
jumaluutta ikuistan
kun Jumalan veri valuu maahan
en tunne kasvojamme
en vastaa teoistamme
Jumalan veri valuu maahan

Maa on köytetty valjaisiin
kaikuu Pirun ääni kaiken yllä
se kohoaa ylös taivaisiin
se siellä kuullaan kyllä

Ei Jumala jaksa, se on ennenkin nähnyt
kun on pärjätty selittelyllä
vain sinä saat minut uskomaan
me pidämme elämää yllä

KUNINGAS MAMMONA (15.10.2002-5.4.2003)
Hynynen yritti jammailla Iron Maidenin Waisted Yearsia ja riffi alkoi muotoutua siitä. Lopulta riffistä tulikin (luojan kiitos) aivan erilainen. Loksahti treeneissä kohdalleen heti ensimmäisestä soittokerrasta lähtien. Hynysen ideana oli tehdä mahdollisimman yksitoikkoinen huutobiisi. Karmila yritti äänitysvaiheessa kehitellä säkeistöihin jotain melodiaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Miksauksen jälkeen mies oli kuitenkin helvetin tyytyväinen biisiin. Nightwishin Tuomas soitti loppuun hienot syntikkakuviot tehden finaalista aivan helvetin pelottavan. Martikainen auttoi sanoissa. Kotiteollisuuden Master of Puppets, ei sävellyksellisesti vaan tunnelmaltaan.

Korkean hopeatornin
ylimmässä huoneessa
ilakoi kuningas Mammona
kultaisten naistensa kanssa
kun huulet hamuavat toisiaan
kuuluu kilinä kolikoiden
kuninkaan kädet roikkuvat alhaalla
painosta sormusten

Eläköön kuningas Mammona!

Henkäys, joka vuosisadat tuo tullessaan
käy kultahampaiden takaa
raha petaa ja kuningas makaa

Alhaalla puutarhassa
ihmisorjat raatavat
iloitaan jos jotain itää
yleensä ei kasva mikään
kumarretaan kuninkaan kuvaa
ja kiitetään antimista
mausta leivänkannikoiden
vedestä kuralammikoiden

MINÄ OLEN (28.8.2002-6.4.2003)
Ensimmäinen valmis biisi näistä uusista. Hyvin skitso. Välillä tuntuu helvetin hyvältä, välillä taas hirveältä suomirock -rallilta ollen luultavasti molempia. Mutta sanat ovat erittäin onnistuneet, ja siitä kiitos myös Martikaiselle. Positiivisin biisi meiltä ikinä, myös sanojensa puolesta. Tämä on luultavasti niitä biisejä, jota meiltä vaaditaan Helvetin porteillakin. Ja varsinkin siellä.

Joku vaihtaa öisin lähikauppojemme nimiä
äidit synnyttävät lapsia, joiden puhetta emme ymmärrä
kuka hiippailee pois Suomi-neidon aitan liepeiltä
neidon, jonka kupeet huokuvat nyt ikuista kylmyyttä

Ja sen mies, Jussi, seisoo yksin suon laidalla
on kuokka pudonnut, räkä valuu hikisellä poskella
eikä mies tiedä mitä tehdä, mihin mennä nyt
on sillä kylmä, kylmä kuten sisälläni on

Mutta minä olen ja elän ja hengitän
yhtä suurta jumalaa, Elämänhalua
sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot

Katson ulos ikkunasta, en näe iloa täällä
levinneitä hiekkalaatikoita, räkäisiä lähikapakoita
joista yksinhuoltajat raahaavat yhden yön Toivoja
jotka poistuvat aamulla ennen kuin lapset heräävät

Anna minulle kätesi, anna lupaus huomisesta
lupaa, etten yksin jää tähän kylmään elämään
tähän päivään, jossa kaikuvat patsaiden jylhät äänet
jossa syntynyt kulkee kuolleena etsien hautapaikkaansa

Niin kaunis on kuunsirppi
Niin raikas on syksyn sateen jälkeinen tuoksu!

Kuka täällä komentaa, ketä täällä totellaan
kahta suurta jumalaa, Ahneutta ja Rahaa
joiden temppeleinä toimivat pörssit ja ilotalot
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot

Mutta minä olen ja elän ja hengitän
yhtä suurta jumalaa, Elämänhalua
sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot

TÄMÄN TAIVAAN ALLA (kevät 2002- 17.3.2003)
Kulki nimellä "Tyttöjen biisi" heti ensi treeneistä lähtien. "Tällä biisillä saadaan pillua", totesi Sinkkonen. Sanoista tuli kuitenkin aivan helvetin toivottomat, ei siis huonot, vaan synkät. Ensimmäinen kertosäe, joka näistä uusista valmistui, säkeistöjä piti hioa vähän pitempään. Lopun kitaramelodia on tuttu jostain, mutta kukaan ei saanut mieleensä mistä. Se päätettiin siis jättää. Tuomas veti loppuun hienot viulusyntikat. Hynynen itki Hongiston alakerrassa kun mies soitti niitä. Tämä osoittaa, että Hynyselläkin on siis tunteet.

Kuun ja auringon
välissä olento on
käärmeen kasvot ja
rippeet enkelin

Sekö minusta
jäljellä enää on
missä olin ja
missä lentelin

Tuuli yltynyt hakkaa naruja lipputankojen
tuuli yltynyt käy yli puiden rankojen

Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa
se hakee vertaistaan
ja pieni ihminen ristii kätensä
rukoillakseen
Mutta rukous on vain mutinaa tuulessa
ei sitä kukaan kuule ja
jos jostain joskus löytyy jumala
ei se lapsekseen, kuvakseen
minua tunnista

Unohduksen
sylistä nousee
raudanharmaalle
taivaalle

lintujen parvet
kun tuuli levittää
tomua
yllemme

Pelkään kuolemaa, ei kukaan kulje täällä vetten päällä
pelkään kuolemaa, ja pelkään elää täällä

VIITTÄ VAILLE VAINAA (29.6.2003)
Tehtiin erillisenä sessiona kaksi viikkoa varsinaisten äänitysten jälkeen. Karmila vaati lisää vauhtia levylle. Mehän tehtiin. Äänitettiin yhdessä päivässä Finnvoxilla joskus heinäkuun alussa. Sanoituksen idea tuli kun Hynynen kävi katsomassa isäänsä sairaalassa levyn äänitysten aikaan. Ensimmäinen asia, joka tuli mieleen oli "tuo ukkohan on viittä vaille vainaa". Tuli mietittyä isä-poika -suhteita sen jälkeen aika tarkkaan. Ja sitä, että miten vanhan liiton ukot elämään suhtautuu, että "töitä pitää tehdä vaikka henki lähtis". Ja ennen kaikkea: miksi vitussa näin on? No, siihen ei löydy vastausta tästä biisitä, ja tuskin mistään muualtakaan.

Maailma on
taipumaton
ei se huomaa miehen työtä

Väsyneet
miltei nukahtaneet
silmät tuijottavat yötä

On meitä monta
periksiantamatonta
onnetonta valittajaa

Esi-isien
hautakivien
itkuista tuijottajaa

Viittä vaille vainaa!

Perkeleet
isässä pihisee
ei poika osaa tehdä vastaa

Kun taskussa
kännykkä pirisee
ei isä osaa, poika vastaa

On kiire niin
omiin hautajaisiin
ei jaksa panna vastaan

Vanha on
mykkä ja voimaton
kun pappi uutta kansaa kastaa

Viittä vaille vainaa!

TUONEN JOUTSEN (18.3.-5.4.2003)
Hynysen mielestä hienointa, mitä olemme tehneet koskaan, treenikämppäjamien tulos. Martikainen auttoi hieman sanoissa, ja lopulta niistä tulikin aivan helvetin hyvät. Loppu on jammailtu kasaan juuri ennen demon tekoa. Vielä demolla se kuulosti helvetisti CMX:ltä. Karmila auttoi muuttamaan sitä hieman varsinaisissa äänityssessioissa, ja kun Tuomas soitti sinne vielä hienot syntikat ja Pahuuden poikakuoro veti mahtipontiset kuorot, kuulostaa lopputulos aivan joltain vitun oopperalta.

Asuu lattialla
tuhkaa, luita, halla
valokuvia menneestä
pieleen menneestä

Parta taas ajamatta
hiukset on kampaamatta
ja kun hämärtyy
musta varjo lähestyy

Tuonen joutsen!

Vaimo soittaa, älä vastaa
vaimo soittaa ainoastaan
jakaakseen tavaroitamme
omiakseen kakaroitamme

alusvaatemainoksista
naista etsin vaimoksi ja
vedän verhoja, lukitsen ovia
aseeseeni etsin kovia

Tuonen joutsen!

KAKSONEN (15.3.2003)
Mietittiin pitkään tästä jonkun singlen kakkosbiisiä. Karmila miksasi kuitenkin biisin niin hyvin, että pakkohan se oli levylle laittaa. Hongisto ja Sinkkonen hoilaavat mukana kertosäkeessä, se oli varsin sympaattisen kuulosta toimintaa. Lopulta se alkoi toimia niin hyvin, että käytimme poikien "futiskuoroa" muutamassa muussakin biisissä. Sanat ovat jatkoa Päivänsäde ja Menninkäiselle, näinhän siinäkin tarinassa lopulta täytyi käydä. Lopun teksti puolestaan kumartaa kovin erään Kainuun suunnalla asuvan "vanhan liiton" kirjailijan suuntaan. Biisi itse syntyi treenijamien tuloksena, vain kertosäe oli Hynysellä valmiina.

Sarvipäällä karvainen häntä
roikkuu koipien välissä
vuoren mustan sisässä
se kulkee
riiviö rinnan sisässä

Ja sillä on sisarensa
Päivänsäde vankinaan
se pitää sitä omanaan vaan
sitä uskalla ei kuin
matkan takaa tuijottaa

Ja yötä yksin kulkee kaksonen
maailman loppuun asti miettien
mikä on outo tunne rinnassaan
ei raukka rakkautta tunnista

Kevät ei riisu hamettaan,
odottaa valoa saapumaan
piilostaan
sillä halla korpikuusen alla
vain tiukentaa otettaan

Päivä riutuu vuoren sisässä
nuolee haavojaan,
kuolee pois
kun ei kaksonen tahdo
käsistään päästää tätä kauneutta

Ja yötä yksin kulkee kaksonen
maailman loppuun asti miettien
mikä on outo tunne rinnassaan
ei raukka rakkautta tunnista

Kun toinen riutuu pois, heikkenee
niin toinen miettii miksi pahenee
tuo outo tunne polon rinnassa
ei raukka rakkautta tunnista

Ei silmiä näy pimeästä
eikä kulkijasta tästä
varjoa lankea

Ei hengityksen huurua näy
ei jälkeä jää kun se käy
valkoista hankea

Päivänsäteen ottaa syliin
matka Tuonen kylmiin kyliin
alkaa ankea

On pimeä tie ja kyyti jäinen
vastassa joukko tuhatpäinen
kuolonkankea

RAUDANLUJAT (12.3.-31.5.2003)
Hynynen harsoi sanat kasaan hädissään juuri ennen laulusuoritusta. Idea oli toki ollut olemassa pitkään, mutta viimeistely tapahtui vasta pakon edessä onnistuen lopulta erittäin hyvin. Kertosäe on aika poppi, mutta riffi on rautaa. Perusbiisi, perustuu ehkä hieman liikaakin yhteen riffiin. Kertosäe pelastaa helvetisti.

Maailman sydän on kuin kovaa kiveä
se sykkii tahtiin mainosvalojen
yksinäiset hapuilevat toisiaan
loukoissa kerrostalojen

Unet on katsottu moneen kertaan
kaikki kulkee samaa rataa
ihminen etsii ihmisen lämpöä
jostain tekstiviestien takaa

Kuljen yksin yksinäisyyteen
kuljen yksin yksinäisyyteen
Mutta naisen sydän rakkaudesta palava raudanluja on
Mutta miehen sydän terästä valava raudanluja on

Kylmä kuu valaisee rantaa, jonka
puut ovat pystyyn jäätyneet
kylmä kuu valaisee jäätä, jonka alle
unelmamme ovat päätyneet

Maailman kylmää tuulta emme
pakoon pääse mihinkään
vahva heikompaa syö kun nuija pöytään lyö
ja me vain täristään

YÖ PÄIVÄÄ KEINUTTAA (14.10.2002-15.6.2003)
Henkilökohtaisin näistä uusista. Tämän ääressä Hynynen on tirauttanut muutamat itkut. Finaalin lauluosuus syntyi Hongiston saunassa Hynysen mököttäessä siellä yksinään edellisenä iltana ennen biisin laulusuoritusta. Siinä oli taas Karmilalla ihmettelemistä. Ensin biisin kertosäe osoittautui helvetin vaikeaksi laulettavaksi ja sitten loppuun tuli vielä finaali, joka oli vähintäänkin yhtä vaikea. "Miksi vitussa sun pitää tehdä sellaisia melodioita, joita sä et pysty kunnolla laulamaan?" Aaltonen ja nuorempi Hynynen paikkaavat hienosti taustalauluilla. Ja Tuomas soitti taas hienot syntikat pohjalle.

Kokonainen valtameri
mahtuu pehmeälle ihollesi
sen rantoja kaluan
kuljen tahallani itseni eksyksiin
on niin lämmintä olla täällä
sädekehäsi hehkussa
pehmeiden siipiesi suojassa
aamuauringon lantiolla

Tunnen siipiesi pehmeän hipaisun
aamun kirkkaassa valossa
kun sinut viereeni saan
et pääse pois ollenkaan
et lennä enää milloinkaan
valon rajalla, rajalla taivaan ja maan
on kylmää, vesi jäätyy uomaansa
siellä kadonnutta sydäntäsi etsit
löydät yön joka päivää keinuttaa

Yö keinuttaa!

Silmäsi syvissä kuopissaan
makaavat kivisiksi muuttuneina
sydän eloton rinnassasi
lepää kovaksi luutuneena
imettäjän rintasi
roikkuvat kuivuneina
siipiesi riekaleet
likaisilla lakanoilla

Elämä lupasi liikaa kai, sait
syliisi vain arjen
etkä mitään muuta saa
yö päivää keinuttaa

Ja minä lupasin liikaa kai, sait
sydämeesi arven
etkä mitään muuta saa
yö päivää keinuttaa

KULTALUSIKKA (kevät 2004)

- Syntyi samoihin aikoihin Vieraan sanomaa -biisin kanssa joskus keväällä 2004, kun Hynynen aloitteli 7:n biisien tekoa. Valittiin singleksi räväkkyytensä takia, oli vähän sellaista henkeä ilmassa, että jotain nopeampaa piti taas saada aikaiseksi. No, eihän se mikään formula ole, mutta meidän mittakaavassa aika nopea kuitenkin. Ja huutoa alusta loppuun, joka vaihteeksi tuntui taas mukavalta tavalta ilmaista itseään. Kertosäe muistutti melodialtaan alunperin aika tavalla Anssi Kelan Millaa, josta Sinkkonen kovaäänisesti huomauttelikin. Hynynen muutti melodian, kun ei jaksanut vittuilua aiheesta enää kuunnella. Äänitettiin yhdessä päivässä Finnvoxilla samaan tyyliin kuin +-0 ja Viittä vaille vainaa. Kävi singlelistallakin, olisikohan ollut parhaimmillaan kakkosena tai kolmosena.

Hienoissa puvuissaan
penskat työmiesten
istuvat ravintoloissa
suutaan piesten

ja kauan ennen kuin päättyy ilta
illallinen löytyy rinnuksilta

Tätä elämää
sitä on niin helppo kantaa
vaatia siltä vain
enemmän mitä se antaa

rikkaana elää ja rikkaampana
kuolla pois, tai jumalana

Ja nähdä ihmistä yksinäistä
silmänkantamattomiin
olla ihminen yksi näistä
ja vajota tavoittamattomiin
kun meistä jokainen elää yksin
omissa koloissaan
kuolee omissa oloissaan täällä
kultalusikka kielen päällä

Sataa
keltaista lunta
vanhainkodeissa nukutaan
ja nähdään haaveunta

ajoista jolloin ei ollut täällä
kultalusikkaa jokaisen kielen päällä

Katsoo peiliin
eikä silloinkaan
mies kohtaa itseään
ei kai milloinkaan

mieti alla minkä tähden
syntyä sai ja minkä tähden

10 biisiä, 46 minuuttia. Tästä tuli nyt tämmönen. Ihan helvetin surullinen levy. Prosessina vaikein levy mitä olemme tehneet. Tämä johtuu siitä, että Helvetistä itään -levyn jälkeen elämä oli yhtä juoksemista paikasta toiseen, yhtä helvettiä suorastaan, ja treenaaminen jäi aika vähälle. Jossain välissä saimme kuitenkin levyllisen biisejä kasaan ja vähän ylikin. Nämä 10 valittiin levylle siksi koska ne muodostivat parhaan kokonaisuuden, kävivät toistensa kanssa yhteen. Erimielisyyksiä biisivalinnoissa oli paljonkin, mutta lopulta minun piti ottaa Hitlerin rooli ja sanoa miten homma hoidetaan. Ja hommahan hoitui, parhaalla mahdollisella tavalla vielä.

Outoa tässä kaikessa on se, että minulla ei ole mitään muistikuvaa missä välissä nämä biisit ovat syntyneet. Sen muistan kun keväällä 2004 aloittelin hommaa ja sain Kultalusikan ja Vieraan sanomaa vietyä kämpille jätkien syynättäväksi. Sen jälkeen muistikuvat ovat hyvin hataria. Jossain vaiheessa lätkimme Sinkkosen kanssa kahdestaan biisejä nippuun, Hongisto tuli kehiin muistaakseni joskus elokuun loppupuolella, juuri ennen demon äänityksiä. Tekstit on tehty semmoisen sumun vallitessa, että siitä ei ole jäänyt mieleen yhtään mitään. Nyt kun asiaa miettii muutaman viikon levon jälkeen tuntuu aivan siltä, kuin olisin ollut jossain vitun transsissa. Se ei ole kuitenkaan mahdollista, koska transsissa olo on homojen hommia. Ehkä joku muu on tehnyt ne, minä olen vain kirjoittanut ne ylös.

No, näin tästä muodostui kuitenkin todella ehjä paketti. Joku voisi tietysti sanoa, että puuduttavakin, mutta minä näen yhtenäisyyden enemmänkin voimana. Väitän, että näin yhtenäistä kokonaisuutta kuulee nykypäivänä aika harvoin. Ja levynhän pitää olla yhtenäinen kokonaisuus, ei mikään räiskintä, jossa on muutama hitti ja loput paskaa.

Tai ehkä tällä levyllä on sitten pelkästään sitä paskaa. Päättäkää te. Minä en enää tiedä.

Hynynen helmikuussa 2005

HULLUUTTA JA HUMALAA (kevät 2004 - 12.11.2004)
Vanhat miehet kaasuttelee. Oli helvetin hauska tehdä tätä biisiä, saa nähdä miten se alkaa taipumaan keikoilla. Luultavasti hyvin. Teksti oli alunperin Amerikka-kritiikkiä, mutta Rammstein kerkesi ensin. Piti muuttaa. Aika selkeä johdattelu tämän levyn maailmaan.

Tule sisään Helvettiin, astu rohkeasti peremmälle
on pöydät täynnä mutta isäntä järjestää tilaa lisää
edesmenneet mahtimiehet skoolaavat elämälle
ja pian paikalle saapuvaksi odotellaan Taivaan isää

Härkä pyörii vartaassa, esiliinassaan
isäntä marinoi, pitää yllä hyvää hiillosta
ja kaikki näyttävät nauttivan piinastaan
otetaan ilo irti kaikilla mausteilla

Ihmisten silmistä paistaa hulluus ja humala!

On kauppakeskuksia silmänkantamattomiin
ja TV -sarjatkin on valmiiksi naurettu
ei tarvitse ajatella, ja niin on paraskin
että kaikki on valmiiksi käännetty ja kaulittu

VIERAAN SANOMAA (huhtikuu - 14.6.2004)
Levyn ensimmäinen single. Syntyi Kultalusikan kylkiäisenä jo keväällä 2004, ensimmäinen tälle levylle valmistunut biisi siis. Kaunein kertosäe meiltä ikinä, pojat olivat aika hiljaisia kuultuaan valmiin miksauksen ensimmäistä kertaa, taisipa Hynynen pyyhkiä poskeltaan kyyneleenkin. Karmila soittaa hienon stemmakitaran kertosäkeeseen. Helvetin hyvä teksti ainakin tekijänsä mielestä, sopii hyvin melodian tunnelmaan. Aika lohduton syrjäytyneisyyden kuvaus. Tästä biisistä napataan teippaus keikkabussin kylkeen: Epätoivo matkustaa bussissa.

Isoja ovat lapsuuteni puut
alastomia runkoja
tuulettomia, linnuttomia
mustia rankoja

Ei lapsena ikinä eksynyt metsään
vaikka tahtoikin
nyt eksyy kyllä vaikkei tahdo
tai vaikka tahtookin

Katsomme pimeyttä silmiin
unta joka ei jää
elämään kuin hetken vain
katsomme pimeyttä silmiin
unta jota ei nää
kuin pienen hetken vain
Se mitä sanot on kuin vieraan sanomaa
mut sano vaan
se tuhanteen kertaan
Se mitä sanon on kuin vieraan sanomaa
mut sanon vaan
ja vielä sen kertaan

Epätoivo matkustaa busseissa,
metroissa, junissa
tuijottaa väsyneitä kasvojaan
pimeyttä vasten ikkunoista

Nähden ruosteisen maailmapyörän
joka natisee tuulessa
kuin maailma yksin tyhjässä
avaruudessa

KAIHOLA (7.9.- 21.9.2004)
Vaikea pala sovituksen puolesta, tätä käännettiin ja väännettiin niin pirusti. Siitä kertoo sekin, että kertosäe on ollut olemassa jo vuosia. Kaikkien vaikeuksien jälkeen tästä muodostui levyn avainbiisi, nyrkki. Hynynen tarjosi tästä biisistä akustista versiota eri säkeistömelodialla Karmilalle jo edellisen levyn yhteydessä, mutta Mikko väitti sen kuulostavan aivan Yölle. Riffi syntyi vasta miksauksen yhteydessä, alkuperäinen oli jotain vitun jazzia. Aika vahva ehdokas toiseksi singleksi. Sanoissa on vähän sellaista riparihenkeä, mutta aika onnistuneet kuitenkin. Ainakin tekijänsä mielestä.

Rakastamme aivan kuin
tarinaa olisi vielä jäljellä
onnellista loppua
odotamme siellä

missä Jumala nauraa kirkoille,
papeille, rituaaleille,
kauniille alttaritauluille
koko maailmalle

En voi tarjota lohtua
sillä olen vain ihminen
en voi tarjota lämpöä
sillä itsekin palelen

Kaikki meistä hamuaa
edes pientä palaa taivaasta
kuolon kainalossa
täällä Kaiholassa

maailmassa, jossa
käsi muuttuu luiseksi nyrkiksi
pilvilinnat tomuksi
haavekuvaksi

En voi tarjota lohtua
sillä olen vain ihminen
en voi tarjota lämpöä
sillä itsekin palelen
ja maata astelee
varjo mustuvan taivaan
yllään yön kylmä laulu

PERKELEEN TYÖTÄ (2002 - 9.9.2004)
Nimi oli olemassa jo Helvetistä itään -sessioissa, silloin sävel ja sanat olivat vain täysin erilaiset. Karmila hyllytti sen, mutta tämän se hullu kelpuutti mukaan. Hyvä niin. Autoilubiisi. Meillä rupeaa olemaan näitä kruisailubiisejä kasassa jo aika nippu, pitäisiköhän niistä tehdä oma kokoelmansa joskus. Aika onnistunut teksti ainakin tekijänsä mielestä. Hokemaan haettiin sellaista AC/DC:n Dirty Deeds Done Dirt Cheap -meininkiä, kertosäkeen teksti puolestaan taitaa olla aika suora lainaus Saarikoskelta. Tai sitten se oli joku toinen runopoika.

Äidin murheenkryyni
isän ylpeydenaihe
pystyssä ruoto, vaikka mennyt on maine

on pienuuttaan
karussa täällä
vesien rannalla, heikolla jäällä

tahtoo taivaan tähdeksi
tai vaikka miksi
kunhan velat muuttuu saataviksi

kuin seppä rautaa
kallioita Luoja
muokkaa maailmaa tuo valontuoja
ja on...

Kaunis kuin viime henkäystään
ottava aurinko
aurinko, joka mailleen painuu jo
kaunis kuin viime henkäystään ottava aurinko
Perkeleen työtä se on
loputonta yötä, työtä neron

Yö pakenee päivää
ja päivä yötä
molemmat kumartavat Perkeleen työtä

joka etenee täällä
koneen lailla
torneja taivaisiin rakentamalla

katso sitä silmiin
ilotonta
kaunista kroppaa, jumalatonta

mieltä, joka on paljon
saanut aikaiseksi
katso sitä, mitä ihmiseksi
kutsutaan...

MURHEEN MAILLA (7.9.2004)
Hynysen lemppareita, kertosäkeen sanat syntyivät niinkin kornissa paikassa kuin synnytysosastolla. Niitä piti tosin muuttaa, ettei homma olisi mennyt ihan tissin läpyttelyksi. Nyt siitä tuli traaginen, lohdun etsinnän kuvaus. Sama teema kuin melkein joka biisissä tällä levyllä. Hongisto nauroi kertosäkeen sanoille demosessioissa, vittuili tyyliin "kylläpä on herkkää". Tekijänsä mielestä ne ovat aika lohduttomat, kuten koko biisi.

Valtatiet ovat liian leveitä
ja vauhti tyhjää päätä huimaa

kylmästä Pohjantähdestä
yritetään repiä lämpöä, voimaa

ja asumukset täällä päin
ainakin niin kerrotaan

ovat täynnä varjoja
joilla on vain kaksi nimeä:
Uni ja Kuolema

Joskus murheen maille sade lankeaa
huuhtoen pahan meistä pois
silloin sinua pitelen, saan
kuvan miltä tuntua vois
sinä minussa
minä sinussa
mutta vain hetken lainassa
minä sinussa
sinä minussa
vain pienen hetken lainassa

Aamu-uutiset ovat aina
synkempiä kuin itse aamut

ja kotipihassa riehuvat aina
esi-isien haamut

ja maailman sokea tahto
on aina meitä vahvempi

liian nuorta viiniä
sen päälle lohduksi, ja
unta tai kuolema

SYLI (22.9.2004)
Demovaiheessa Aaltosen Miitri - joka äänittää kaikki demomme ja on ollut tekemässä taustalaulujamme jo monen vuoden ajan - ehdotti kertosäepohjaamme uutta laulumelodiaa. Ostimme idean heti, mutta sillä ehdolla, että hän myös laulaisi sen levylle. Hullu suostui ja helvetin hienohan siitä tuli, jostain syystä nokkaan haisee sellainen 80-luvun suomi-rock -klassikkomeininki. Sanoissa on vähän sellaista Kuolleen kukan nimi -aikaista KT -tilitystä. Jossain kaukana häilyi tekovaiheessa ajatus Soundgardenista, mutta aika kauas siitä livettiin. Ei riittänyt lihakset.

Jumala on ollut hiljaa
kaksituhatta vuotta
kiikkustuolissa kiikkuu, itsekseen puhuu
kuluttaa vanhuuttaan

tekohampaat lonksuvat suussa
joku vaihtaa vaipat
ei muista viikonpäiviä, ei
suurta luomustaan

Poika kyttää perinnöksi
taivaan valtakuntaa
tajuton maailma on
Perkeleen syli

eikä sitä voi ohjata enää
mihinkään suuntaan
on peli pelattu, pallo
menetetty on

Syvissä vesissä unelmat kuolevat
ja maailma on kuin Perkeleen syli
murheen kielet mielet, haavat nuolevat
ja maailma on kuin Perkeleen syli
Kylmä syli!

Kuka uskoo kirjoituksiin
jaksaa asuttaa maata
unelmat kuolevat
jo kohtuihin

tai jos sattuvat syntymään
on murhe kumminaan
kuolema päätä silittää, sylkee
tulta lohtuihin

POHJANMAAN KAUTTA (toukokuu 2004- 15.6.2004)
Kulki työnimellä "Juntti". Tätä arvottiin pitkään b-puoleksi, mutta lopulta biisi onnistui niin hyvin, että pakkohan se oli levylle saada. Perus KT -biisi, toimii varmasti keikoilla. Levyn ainoa biisi, jossa on edes vähän huumoria. Mutta kuulostaako säkeistön riffi Halloween -elokuvan tunnarille? Emme kommentoi, emme välitä.

Ei pojasta polvi parane
kuljen kömpelöin liikkein täällä
pohjoisen maan päällä

jossa sukupuu seisoo vahvana
sen kuulen havisevan, varisevan
ja tuulipukujen kahisevan

Pilkkeenä isän silmäkulmassa
olisi parempi olla
kuin melankolian vainiolla

jolla seisoo mykkä kansa
auringonlaskua tuijottaen
hiljaa valtioksi muuttuen

Isän, pojan ja pontikan
nimeen täällä kaikki vannotaan
kautta pohjanmaan
yksi kerrallaan
joutuu luopumaan haaveistaan
Sateenkaaren juurelta
tyhjää kirstua kotiin kannetaan
hangesta hautaan
kieltä rautaan
uudestaan ja uudestaan

Ikkunoista katsovat silmät
joilla ei ole kotia
toisia kodittomia

etsien aurinkoa joka
jossain lähiön takana
makaa kai jo kuolleena

RASKAS KANTAA (toukokuu 2004 - 13.11.2004)
Hynysen lemppareita, riffi on mukavan raskas. Siitä tuli nimi koko biisille. Kertosäe syntyi ihan viime tingassa juuri ennen studioon lähtöä. Metallicasta Alice in Chainsin kautta kimmokkeella Killing Jokeen, ja lopputulos kuulostaa ihan Kotiteollisuudelle. Sanojen puolesta voisi olla jatko-osa Helvetistä itään -biisille. Tässäkään ei päästä mihinkään, ollaan juututtu vain aloilleen.

Yön valossa
taotaan aurinkoa
toivosta uudesta

nähdään unta
mahdottomasta
tulevaisuudesta

että yön maisema
ja tunnelma, joka
on kuin Golgatalla

päiväksi muuttuisi
hätä riemuksi
muuttuisi juhlimalla

Vieraita tähtiä
taivas musta niin täynnä on, sydän
on täynnä tyhjää
silti se raskas on
se on raskas kantaa
raskas kantaa
raskas kantaa
raskas kantaa!

Turhuus makaa
päiviemme yllä
nauttii viihteestä

minä makaan
sohvalla, nautin
TV-liitteestä

eikä kukaan
kerro mikä saisi
minut näkemään

etten enää
tunne ketään
en itseänikään

Mitä halusin?
Mitä hain?
Mitä sain?

Mitä halusin?
Mitä janosin?
Mitä sain?

HYVÄÄ TULEVAISUUTTA (28.11.2004)
Syntyi kesken studiosessioiden paineesta saada vielä yksi biisi varmuuden vuoksi mukaan lisäämään valinnan mahdollisuuksia. Onnistui helvetin hyvin, niin melodialtaan kuin sanoiltaankin. Ainakin tekijänsä mielestä. Lopun kitaramelodiaa rakennettiin Karmilan kanssa hitaasti ja hartaasti. Säkeistöjen laulut on tehty hirveässä krapulassa. No, niin oikeastaan kaikki tämän levyn lauluosuudet, mutta tässä vanhan viinan haju suorastaan tulvahtaa kaiuttimista.

Kulkee henki kaiken yllä
mutta sen laulu kesken jää
kun romuluinen ihminen kulkee
ei mihinkään

ja ihmisten keskellä kulkee
kylmyys itsevarmana
on jäiset huulet suudelmina
jokaisen otsalla

oli kädessään miekka tai aura
aina kaiken tuhoaa
vuosisadasta toiseen
mies uhoaa

viinivirran rannoilta
haudoista, kehdoista
laulu raikaa elämän
aamuista, ehtoista:

Jumala ja Saatana paetkoot luomuksiaan kun ei mitään uutta
täällä opita, häpeänsä takaa meille toivottakoot hyvää tulevaisuutta

Sylissä pidetään kauneutta
välillä paiataan rumuutta
haistattelujen väliin
kukkia, runoutta

ja elämä on kuin juhlaa
se ikuisesti jatkukoon
viinin, tanssin ja naisten seasta
raikukoon:

SIEMEN ALLA ROUTAISEN MAAN (kevät 2004-16.9.2004)
Tämän kanssa tuli tirauteltua miksauksissa itkut muutamaan kertaan. Pieni toivon häivähdys levyn loppuun. Nauroimme biisin nimelle jo demovaiheessa tyyliin "nyt on Hynynen ruvennut runoilijaksi". Titteli kuitenkin jäi. Lopun sointukierto, jossa on äärettömän kaunis kitaramelodia, ainakin tekijänsä mielestä, on saanut alkunsa Robbie Williamsin Angels -biisistä, jota Hynynen kerran kotonaan krapulapäissään tavoitteli. Kaihola vilahtaa tässäkin tekstissä. Jossain vaiheessa Hynynen ajatteli siitä levyn nimeä, mutta kun CMX:llä on jo Vainajala, Maj Karmalla Sodankylä, Egotripillä Helsinki-Hollola, Anssi Kelalla Nummela ja mitä muita niitä nyt onkaan, niin idea sai jäädä. Sitä paitsi Kotiteollisuudelle sopisi parhaiten levyn nimeksi Vammala, yhtään vammalalaisia tai vammaisia halveeraamatta. Tai ehkä Aivovammala olisi paras.

Hämärä, aamuinen kaupunki
makaa kuin hirviö hengetön
sen yllä musta taivas
raskas, ääretön

lähiöt eivät ole aikoihin
auringossa kylpeneet
aamun usvassa marssivat
tuhannesti kuolleet

Ei elämä sammu milloinkaan
alla routaisenkin maan
siemen kytee, nukkuu maas
kunnes aurinko nousee taas

Painan pääni syliisi
anna minun olla tässä
Kaiholassa ikuisesti
lohtua etsimässä

BONUKSET:

SUOMI NYT. (7.7.-1.9.2004)
Vieraan sanomaan "b-puoli". Bussikuskimme ja paitamyyjämme Tammen Jani on mukana kööreissä. Vähän rallatus, vaikka säkeistöissä on kyllä hyvä meininki.

Olen
isäni poika enkä muuta osaa olla

Murhe
hukkuu oluttuopin myrskyyn tai kossulla

Kyyti
meni Eurooppaan, minä jäin asemalle

Humppaa
tahdon kuuluttaa ja paskat maailmalle

Kun pientä Suomea uitetaan
höyhenissä ja tervassa
kesyä leijonaa
raahataan talutushihnassa
sen paskat kiltisti pussiin
kerätään puistikossa
seitsemän veljestä
palelevat pusikossa

Mannerheim
housut kintuissa ratsastaa auringonlaskuun

Suomen
osakkeet kääntyvät yöllä jyrkkään laskuun

Paniikki
iskee pörssissä
ja Suomen osakkeet menevät halpaan hintaan

Hiki-
karpalot syöpyvät jokaisen
merkkihenkilön patsaan pintaan

Kun pientä Suomea uitetaan
höyhenissä ja tervassa
kesyä leijonaa
raahataan talutushihnassa
sen paskat kiltisti pussiin
kerätään puistikossa
seitsemän veljestä
palelevat pusikossa

Kun pientä Suomea uitetaan
höyhenissä ja tervassa
kesyä leijonaa
raahataan talutushihnassa
sen paskat kiltisti pussiin kerätään puistikossa
suo, kuokka ja Jussi
mätänevät museossa

EI- KENENKÄÄN MAA (huhtikuu-11.11.2004)
Vituttaa, kun jokaisen kaupan nimi ja jokainen ammattinimike pitää nykyisin olla englanniksi. Amerikkalaistuminen alkaa olla kyllä aika loppuunkaluttu aihe, mutta tässä homma on kiteytetty kyllä aika tuoreella tavalla. Ainakin tekijänsä mielestä. Yritimme saada riffiin vähän sellaista Queens of the Stone Age -meininkiä, kun Hynysen alkuperäisellä demolla biisi oli lähinnä Faith No More -pastissi. Lopputulos on punkkia, kunnon roiskintaa. Kotiteollisuutta. Oli pitkään tulossa myös levylle mukaan, mutta kertosäkeen iloisuus ei olisi lopulta sopinut levyn linjaan. Sanat ovat kyllä erittäin onnistuneet.

Rapakon takaa joku kantaa
huuhaa-todellisuuden
lapset uivat kokiksessa
saavat joka päivä lelun uuden

tavoiteltava todellisuus
takana näyteikkunoiden
palkkapäivä on joka päivä
sitä juhlitaan torvet soiden

Hämärtääkö vai onko vasta aamu
onko kevät vaiko syys
kauppa käy ja sitä pitää käynnissä
ihmisen yksinäisyys

Tervetuloa Ei-kenenkään maahan
kaikkea saa juoda ja syödä täällä, saahan
emme käytä suomea, ja jos mietit miksi
metsurikin kuulostaa hyvältä englanniksi
Ei- kenenkään maa!

Lottokuponkien täyttö on
kansantauti meillä
elämän arvoa mitataan
osakkeilla, seteleillä

ihmisen veri sykkii niin
että näköä haittaa
siemenet ovat reisillä
ennen kuin keretään edes naittaa

Aamuisen baarin kirkkaassa auringonvalossa
kylpee kansa
joka potee kohta krapulaa
vaikkei tiedä edes juhlivansa

Tervetuloa Ei-kenenkään maahan
kaikkea saa juoda ja syödä täällä, saahan
emme käytä suomea, ja jos mietit miksi
metsurikin kuulostaa hyvältä englanniksi
Ei- kenenkään maa!

Tervetuloa Ei-kenenkään maahan
kaikkea saa juoda ja syödä täällä, saahan
Jussin kuokka vaihtunut on näyttöpäätteeksi
mannaa sataa taivaalta vatsan täytteeksi
Ei- kenenkään maa!

HELVETINPYÖRÄ (1.9.-8.9.2004)
Tämäkin oli pitkään kahinoissa mukana, lopulta Sinkkosen ja Karmilan sana vaikutti siihen, että biisi putosi pois levyltä. Hevipunkkia, ja lopussa on hienot kuorot. Nyt katsottuna sanoitus on kyllä vähän levällään.

Kankkulan kaivon kautta
pullon pohjalta
ponnistaa pienikin
että siltä pohjalta

olen tyytyväinen jos saan
edes seuraa taksirengin
seuraava asiakas
vie kai pian senkin

Hukumme mainosroskaan
ja joskus mietin
jos en palaisi koskaan
vaikka vain roskia vienkin

mutta saan niin hyvää palkkaa
että teen mitä käsketään
sovussa elän
ja sovussa lähdetään

Helvetinpyörä
(pyörä pyörii aina)

Toisten epätoivo
on meille viihdettä
nälkääkin nähdään
ainakin TV:stä

ja koneet käyvät
kutoen labyrinttiään
eikä ulos löydä
meistä yksikään

kylmässä yössä
ei liiku oksakaan
kuu on kalpea kuin kuolema
alakuloista lauluaan

aulaa outo lintu
kun perheen yöpuulle
laitan, ja itseni
levolle kaivatulle

AAMUSTA AAMUUN (27.6.-9.11.2004)
Mä vihaan tätä biisiä, totesi Karmila taustalaulusessioissa. Kertosäkeessä on vahvaa Leevi and the Leavings -henkeä, siinä varmaan syy. Hieman tasapaksu, ja pahuksen pitkäkin vielä. Hynynen kyllä pitää kertosäkeestä, mutta muuten biisi on liian ilmeinen KT -biisi.

Korkeita tornitaloja
kirkkoja, palatseja
monumentteja
unesta rakennettuja

Niiden keskellä yö
puhaltaa ankeuttaan
ja jossain siellä ihminen
etsii sitä mitä kaiken takana on

Olen niin kaukana
kasvojeni takana
olet niin kaukana

On taivas liian ylhäällä tavoittaa
maasta niin autiosta
yö jatkuu, eikä se välitä
tästä maailmastamme josta
etsimme jotain lämpöä
tonkien paratiisin raunioita
aamusta aamuun kuljemme
kylmän niittämiä vainioita

Kuin vanhus nousee aurinko
elämäänsä väsyneenä
se katsoo kaupunkia
jolla on tuhansia nimiä

ja nälkää jolla ei ole
mitään rajoja
joka kurkottaa taivaalle
saaden jatkuvasti uusia muotoja

Mikään ei riitä
mikään riitä ei
mikään riitä

ARKUNNAULA (joulukuu 2005 - 11.7.2006)
Täsmäbiisi, jota ei oikein voinut sovittaa millään muulla tavalla. Ei edes
yritetty, sillä tämä napsahti treeneissä kohdalleen heti ensi yrittämällä.
Hynysen demolla biisi oli huomattavasti hitaampi, mutta mopopojat
laittoivat siihen vähän ryhtiä. Hyvä niin. Lopun kitara haiskahtaa hieman
Duran Duranille, mutta päätimme (Hynynen päätti) jättää sen silti. Onhan
Ordinary World sentään aika hieno biisi. Emme ole suinkaan ainoita, jotka
siitä biisistä ovat pöllineet. Kuunnelkaapa vaikka Don Huonojen
Riidankylväjän soolo. Enkä muuten aio paljastaa teille, että teksti on
ironinen. Teidän täytyy tajuta se itse.

Maailma on kuoleman odotushuone
ja nimeäni
odotan sen penkillä kylmällä

Takaa verhojen katselen kuinka te
sotkette maailmaani
ja sille sotkulle vain nauretaan ylhäällä

Tämä maa on tyhjyyttä täynnä
täynnä kuolon ääniä
ankara tuuli taivaalta raivaa
esiin kylmiä tähtiä
viimeistä arkunnaulaa
juuri äsken naulattiin
ja lapsikuoro haudalla laulaa:
"Olkoon sitten niin"

Te olette niin pirun nuoria
teitä vain naurattaa
viihdytte, vaikka maailma on pielessä

Minä käyn neljättäkymmentä ja
arkku on jo ostettuna
ja hautapaikka aivan kirkon vieressä

Ja minä luovutan
luovutan
luovutan ja jään
viimein lepäämään
lepäämään
arkkuun viileään

HELVETINPYÖRÄ (1.9.-8.9.2004)
Vanha biisi, ylijäämää 7 -levyn sessioista. Miksatessa emme osanneet vielä
päättää, että mikä uusista biiseistä olisi niin "heikko", että sen
kohtaloksi olisi jäädä vain Arkunnaula -singlen kakkosbiisiksi. Laitoimme
mukaan siis tämän vanhan, jota oli alun perin säästelty joskus
tulevaisuudessa ilmestyvälle kokoelmalle. Nyt jälkeenpäin on muuten ihan
vitun vaikea käsittää, että miksi tämä jäi pois "Seiskalta". Ajoin tätä
kovasti Pohjanmaan kautta -biisin tilalle, mutta Sinkkonen ja Karmila
harasivat vastaan. Hongisto oli tapansa mukaan ilman mielipidettä. Vittu,
päätin muuten juuri, että en enää koskaan kuuntele mitä mieltä nuo muut
urpot ovat. Ryhdyn natsityranniksi levybiisien suhteen. No, onhan tuossa
tekstissä yksi ihan käsittämätön kohta. "Hukumme mainosroskaan" on täysin
irti koko muusta tekstistä.
Sori, en mie siihen muutakaan keksinyt...

Kankkulan kaivon kautta
pullon pohjalta
ponnistaa pienikin
että siltä pohjalta
olen tyytyväinen jos saan
edes seuraa taksirengin
seuraava asiakas
vie kai pian senkin

Hukumme mainosroskaan
ja joskus mietin
jos en palaisi koskaan
vaikka vain roskia vienkin
mutta saan niin hyvää palkkaa
että teen mitä käsketään
sovussa elän
ja sovussa lähdetään

Helvetinpyörä
(pyörä pyörii aina)

Toisten epätoivo
on meille viihdettä
nälkääkin nähdään
ainakin TV:stä
ja koneet käyvät
kutoen labyrinttiään
eikä ulos löydä
meistä yksikään

Kylmässä yössä
ei liiku oksakaan
kuu on kalpea kuin kuolema
alakuloista lauluaan
aulaa outo lintu
kun perheen yöpuulle
laitan, ja itseni
levolle kaivatulle

KIVIREKI (10.5.2006)
- Tämä syntyi jammailemalla, kun Hynynen ja Sinkkonen odottelivat Hongistoa treeneihin. Yritimme etsiä kadonnutta katu-uskottavuuttamme ja maustaa sitä hieman punkilla. Kertosäe muuttui matkan varrella palatakseen lopulta alkuperäiseen Sinkkosen painostuksesta. Mies oli oikeassa, se toinen kertsi muistutti liikaa Midnight Oilia. Teksti kertoo miehestä, jollaisia tämä maa on täynnä. Eivät raukat osaa päästää naista menemään, eivätkä osaa katsoa peiliin.

Nimeni
on kadonnut taulusta porraskäytävämme
nimesi
siellä vielä on ja jonkun toisen, on elämämme
asunnossa, jota enää en tunne

Valoa
ikkunastasi hohtaa ja kaksi varjoa
kohtaa
pian valo sammuu ja yön kylmyys saapuu ja
repivä yksinäisyyden tunne

Liikun kuin olisin uni tai yö
tämä jäätävä talvi ikuisesti häntäänsä syö

Raahaan
elämääni kuin kivirekeä perässäni
kannan
uniani, haaveitani, toiveitani selässäni
ja olen niiden ulkopuolella

Pian herään talviunestani
kaikki on kuin ennenkin!

Pian herään unestani
ennemmin tai myöhemmin!

Herään talviunestani
kaikki on kuin ennenkin!

Kaikki on kuin ennenkin!

Kaikki on kuin ennenkin!

ARKUNNAULA (joulukuu 2005 - 11.7.2006)
- Vittu, kun mie lauloin tätä pitkään ja hartaasti. Kertosäe jäi hieman vajaaksi vieläkin, mutta se paikattiin helvetillisillä kööreillä Duo Alibin jätkien kanssa. Karmilan ajatus oli, että miun pitäisi laulaa kuin Ismo Alanko, mutta Kauko Röyhkän asenteella. Laula siinä sitten, kun eteen pistetään tuollaiset tavoitteet. Täsmäbiisi, jota ei oikein voinut sovittaa millään muulla tavalla. Ei edes yritetty, sillä tämä napsahti treeneissä kohdalleen heti ensi yrittämällä. Miun demolla biisi oli huomattavasti hitaampi, mutta mopopojat laittoivat siihen vähän ryhtiä. Hyvä niin. Lopun kitara haiskahtaa hieman Duran Duranille, mutta päätimme (Hynynen päätti) jättää sen silti. Onhan Ordinary World sentään aika hieno biisi. Enkä muuten aio paljastaa teille, että teksti on ironinen. Se teidän täytyy tajuta itse.

Maailma on kuoleman odotushuone
ja nimeäni
odotan sen penkillä kylmällä

Takaa verhojen katselen kuinka te
sotkette maailmaani
sille sotkulle vain nauretaan ylhäällä

Tämä maa on tyhjyyttä täynnä
täynnä kuolon ääniä
ankara tuuli taivaalta raivaa
esiin kylmiä tähtiä
viimeistä arkunnaulaa
juuri äsken naulattiin
ja lapsikuoro haudalla laulaa:
"Olkoon sitten niin"

Te olette niin pirun nuoria
teitä vain naurattaa
viihdytte, vaikka maailma on pielessä

Minä käyn neljättäkymmentä ja
arkku on jo ostettuna
ja hautapaikka aivan kirkon vieressä

Ja minä luovutan
luovutan
luovutan ja jään
viimein lepäämään
lepäämään
arkkuun viileään

IANKAIKKINEN (huhtikuu - 17.7.2006)
- Miun lemppari. Riffi on täyttä rautaa. Kokeilimme tätä ensimmäistä kertaa äänentarkastuksessa ennen Kouvolan Rivieran keikkaa joskus vuosi sitten. Yritin tolkuttaa, että tämä on sitten hidas biisi. Nopeasti soitettuna riffi kuulostaa ihan Mikki Hiiri -osastolta. Karmila miksasi hienosti basson ja osan kitaroista alkamaan vasta alun riffin puolivälistä. Vittu kun potkii! Kertosäkeessä on muuten sama sointukierto kuin Yön Rakkaus on lumivalkoisessa. Mutta älkää kertoko sitä Hongistolle ja Sinkkoselle, ne suuttuu ja alkaa vittuilla. En ollut tyytyväinen iankaikkinen -sanaan missään vaiheessa, yritin loppun asti keksiä tilalle jotain parempaa. En keksinyt, joten laitettiin Iankaikkinen sitten nimeksi koko levylle. Loogista. Nyt se tuntuu ainoalle oikealle vaihtoehdolle. Rikalan Samille kiitos siitä. Joo, ja mie tiedän, että "rakkaus ja raivo" oli mukana jo yhdessä Pronssisen pokaalin biisissä, joten en aio nyhrätä yhtäkään baarikeskustelua aiheen parissa.

Yö kestää vuorokauden
eikä lopu sittenkään
kellon viisarit liikkuvat, mutta aika ei
liiku mihinkään

Silloin ikävä kävelee sisälle
vaikkei kukaan pyytänyt sitä peremmälle
se istuu alas, se istuu vielä
syliänikin syvemmälle
...ja syvemmälle

Iankaikkinen
kulkee isäntänä pelloillaan
ihmisen sielu taskussaan
ihmisen sydän rinnassaan

Kuoleman jälkeen on elämää
olen todisteena siitä
olen kuollut kerran ja toisenkin
eikä sekään riitä

Enkä minä tätä kirjoittanut
tämän kirjoitti ikävä tai kaiho
ja pisarana sateessa on
yhden ihmisen rakkaus tai raivo

KADONNEET (maaliskuu 2006 -26.6.2006)
- Perus KT:ta. Riffi oli vielä tutumman kuuloinen, mutta Karmila lisäsi siihen jonkun vitun tritonuksen. Treeneissä loksahti kohdalleen heti ensi yrittämällä, kertosäettä mie tosin parantelin vielä myöhemmin Karmilan painostuksesta. Hyvä siitä sitten lopulta tulikin. Taitaa olla toinen single. Tekstiltään levyn avainbiisejä. Kertoo Bermudan kolmiosta, jonka muodostavat koti-leikkipuisto-Prisma. Sinne on nimittäin aika moni tuttava kadonnut. Onko se sitten yhtään sen pahempi kuin "Hynysen neliö", jonka muodostavat koti-Kotiteollisuus-urheilu-baarit? En tiedä.

Tyhjään pihaan
katselet ikkunasta
päivääsi vihaat
vaikka on aamu vasta
aamusta iltaan
on liian pitkä matka
tahtoisit luovuttaa
pää käskee: jatka

Mietin kuka olet
mitä teet työksesi
oletko kotiäiti
ja onko miehesi
juurtunut, mädäntynyt
sohvaan kii
samalla kun sinä
katoat haaveisiin

Kadonneet kiertävät kuuta karkuun
ja huomista, sen tuomista
suruista tai iloista eivät saa mitään
Aurinko palaa, se valaa
kaunista maatamme, ja saatamme
huomata kuinka sen mullasta itää
ei mitään!

Tuon tuulipuvun alla
on kauneus piilossa
sitä ulkoilutat
leikkipuistossa
kerran viikossa
tila-autolla kaupunkiin
tahtoisit eksyä
kauppakeskuksiin

Samalla raivolla
läpi vuorien
samoilla lauseilla
läpi vuosien
näin elämä yrittää
meitä lannistaa
jos mikään muutu ei, me
tänne katoamme

UKKO PERKELE (29.4.-12.7.2006)
- Tämä oli pitkään miun mielessä levyn nimibiisinä. Jollain tavoin aika keskeinen. On muuten ainoa biisimme, jonka rakenteen olen kasannut keikkabussissa. Siellä lojui joku ränsistynyt akustinen, jota piti heti ruveta räpläämään kun pilluakaan ei lähellä ollut. Miun mielestä oikein onnistunut, vähän rankempi veto. Ja Mannosen Janne vetää hienot Alice in Chains -stemmat säkeistöihin. Yleensä ne on tehnyt Hynysen Janne, mutta nyt se ei kerennyt. Se oli vessassa rakastelemassa kättään.

Hän raivaa uuden tien
yli isiemme luiden
kerta kerran jälkeen korjaa
veripelloilta sadon uuden

Tuonen ukko, koukkusormi,
takkuturpa, sarvipää, yön mustan kutoja,
mustahammas, karvahäntä,
Tuonen joen vaskiverkon
ikuinen punoja

Kukaan ei huomaa yötä
pimeän keskellä
kukaan ei huomaa yötä
kukaan ei välitä

Ruttoa rumempi, kavalampi kauppiasta
kylmässä sylissään tuudittelee ihmislasta
Ukko Perkele voiton vie maailmasta
kylmässä sylissään nukuttelee ihmislasta

Sen sylissä nukkuvat lapset
ja nukkuu koko kansa
se lupaa maailmamme
ikuisesti kantavansa

Avunhuuto pisara on meressä
rukous veripisarana veressä
juokse karkuun, ja se minkä taakse jätät
onkin pian vastassa edessä

Kukaan ei huomaa...

TUONELAN KOIVUT (maaliskuu 2006-27.6.2006)
- Ensimmäinen biisi, joka saatiin treeneissä valmiiksi. Riffi on Sinkkosen ja Hynysen yhteistyön hedelmä. Duo Alibi teki kertosäkeeseen niin hyvät stemmat, että piti merkitä heidät kappaleen osasovittajiksi. Teksti taisi myös olla näistä uusista ensimmäisenä valmiina, tai ainakin jonkinlaisena raakaversiona, joten kai voi sanoa karkeasti, että tästä kaikki lähti liikkeelle. Miun lemppareita ehdottomasti. Elämää suurempi biisi. Olisikohan tässä sitten jotain aika henkilökohtaista, kuten Iankaikkisessakin?

Hukun tämän tien tyhjyyteen
keskelle korkeiden talojen
jotka kohoavat taivaisiin
koteina Jumalan kuvien

jotka joivat nuoruuden lähteestä
jotka rakensivat onnelan
mut eivät löytäneet ihmistä sieltä
löysivät pitkän, piinallisen kuoleman

Vierii kyynel, vierii toinen, vierii
silmistä vesi veden jälkeen
rinnoilta helmoille, helmoilta
joeksi ja joesta järveen
järvi syvä kuin synkin suru on
musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut, lehdettömät
kuiskivat meidän kahden nimeä

Tuntematonta maisemaa kuljen
teen matkaa toivoen
väsyneenä jään lepäämään
katveeseen Tuonelan koivujen

Sanoisit jotain, tekisit jotain
jotta herätä saisin
jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta
saisin elämäni takaisin

KAKSIN KÄSIN (maaliskuu 2006-19.8.2006)
- Mietimme treenatessa pitkään, että kuulostaako tämä liikaa Klamydialta. Pidettiin se mukana kuitenkin, ja lopulta siitä tuli hyvä. Eikä mielestäni kuulosta enää ollenkaan Klamydialta. Tämä kuulostaa pikemminkin siltä, että mm. tämän seurauksena me saatamme saada klamydian jos emme ole varovaisia. Levyn popein veto ehdottomasti.

Pirun viulu soi
sen tahdissa laulamme, tanssimme joka ilta

Piru nauraa meille,
se reppumme täyttää turhilla unelmilla - saavuttamattomilla

Täytyy elää vaan
meitä Piru vie ja se tie
on kuin kauhoisi paskaa kaksin käsin
Paetaan kuolemaa
ikuisesti elää se, joka kerää
kaikkea kaksin käsin

Ota kiinni mistä saat
kauho kaikkea, hekumoi ikuisesta elämästä

Sitä himoa taas tyydytät
vaikka tulet sitä tyydyttämästä - revipä iloa tästä

Minä nukun kuin koira, ja lopulta
pahaan uneen herään
siinä esi-isämme eivät enää
jaksa itkeä lastensa perään

KUMMITUSJUNA (2.6.-12.7.2006)
- Oletteko nähneet Kaurismäen Zombie ja Kummitusjuna -elokuvan? Ihan vitun kova. Ja väitän, että me tiedämme tasan tarkkaan mistä siinä on kysymys. Työnimi oli "riffihelvetti", ja sitähän tämä on. Oli vaikeuksia saada tästä yhtenäinen biisi, me kun ei mikään Stam1na olla. Mutta lopulta, pienen sovittelun jälkeen, se saatiin toimimaan. Lopun riffittely haisee hieman CMX:lle, Led Zeppelinille, Don Huonoille ja äsken mainitulle Stam1nalle. Alkulähde on tietenkin Zeppelin, joten ei tarvitse pelätä saavansa turpiinsa ensi kesän festareilla muilta edellä mainituilta. Ei kyllä tarvitse pelätä muutenkaan, sillä mehän olemme isoimpia ja vahvimpia. Ja kauniimpia, ainakin Sinkkonen. Paitsi, että sekin on nykyisin läski.

Pari vuotta
vanhensi minua
ainakin kymmenellä
nyt en voi kuin ihmetellä
kuinka nopeasti
ohi kiitävät
tutut ja vieraat maisemat
uudet ja vanhat asemat

Uni laskee peiton
elämäni ylle
ja taas kaikki sekoittuu
kunnes viimein erottuu
mies, joka kantaa
itkemätöntä itkuaan
läpi kylmän maan
uudestaan ja uudestaan

Kummitusjuna!
sinne kirottuna
istun noiduttuna

Katselen aamuyötä
junan ikkunasta
aamukasteisia,
usvaisia peltoja
Näen itseni
usvan keskellä
yksin seisomassa
uudella asemalla

PULLON HENKI (tammikuu 2006-12.7.2006)
- Pitihän se yksi biisi viinastakin tehdä, se kun on aika oleellisena osana meidän elämässä viime vuosina mukana ollut. Viina - mukana elämän iloissa ja suruissa! B-osa muuttui Karmilan vaatimuksesta, ja nythän se on aika vitun kova. Niin kova, että Hynynen päätti juuri ennen Sinkkosen rummutteluja käyttää samaa riffiä myös biisin lopussa. Karmila puolestaan päätti soittaa sen päälle vielä David Gilmour -vaikutteisen soolon, ja sitähän mies tekikin sitten kokonaisen illan. Mie olin siinä vaiheessa jo baarissa. Pitäähän sitä miehen tietää mistä laulaa. Lisää kokemuksia aiheesta oli saatava. Baarissa olin muuten myös silloin, kun Mannosen Janne kävi vetämässä stemmat kertosäkeeseen. Aika reilua. No, tarjosin sitten myöhemmin miehelle vähän viiniä ja kossua. Persettäkin olisin antanut, mutta kun se on niin saatanan hetero ja tylsä jätkä niin eihän se suostunut.

Himo on sokea
janoinen koira helvetistä
se on viinapiru, pahan tuoja
murheen ikuisen luoja

Ja mikään ei muutu
vaikka toivot niin
vaikka kannat minua
niihin unelmiin

joita vieläkin elätät
joihin uskottiin
ennen kuin eksyin tähän
Saatanan labyrinttiin

Luoja varjele vakainen
Jumala ikuinen kaitse
todista, että mul on henki
Torju Perkele pahainen
Piru katala piekse
tukehduta pullon henki

Kuljen Helvetissä
sen karussa maisemassa
kuivia huuliani hioo
tuoppien tuoma toivo

AAMU (28.6.2006)
- Tämän riffin ympärillä oli puhdas kansanlaulubiisi, joka kuulemma meni duurissa. Karmila ehdotteli, että siitä voisi tehdä vähän synkemmän. Kasasin koko biisin uudestaan yhden aamun aikana mökillä ollessani ja jätin vain alkuperäisen riffin. Johan alkoi toimia. Samana iltana treeneissä biisi loksahti kohdilleen heti ensi yrittämällä. Teksti tuli vajaassa puolessa tunnissa, ja olen siihen jopa aika tyytyväinen. Soitin muuten tämän biisin alkuperäisen demon jollekin porukalle Mäntsälässä, jolle olimme Putron Samulin kanssa puhumassa biisien tekemisen "vaikeudesta". Putro veti samassa tilaisuudessa Stop:in livenä.

Kuten kansa on
hukassa ilman johtajaansa
on maailma
eksynyt ilman Jumalaansa

Jaettiin viisi leipää
jaettiin kaksi kalaa
se saakin riittää, sillä
ihmeidentekijä ei palaa

Aamu on
kuin pesä jonkin oudon linnun
hauraana korkealla
se keikkuu
latvassa lahon puun ja kylmän tuulen
riepoteltavana

En nukuta
lastani enää saduilla
kuuntelemme, kuinka
valloittajat marssivat kaduilla

Aatteen, uskonnon, rahan
nimissä kaiken pahan
saamme niellä, nielemme hevosen
ja sen nahan

Aamu on
kuin pesä jonkin oudon linnun
hauraana korkealla
se keikkuu
latvassa lahon puun ja kylmän tuulen
riepoteltavana
tai soitin
yön pimeydestä rakennettu
kielinään roudan hiukset
seiteistä aamukasteisista kasattu
soiden kuin kuoleman kielet

Tuonelan soitin soi
romuluinen kantele helisee
yö sakenee, ja pakenee
viimeiset valon säteet
kun kuolon kädet meitä hyväilee

UNILAULU (elokuu 2005-27.4.2006)
- Tätä ei varmaan tarvitse hirveästi selitellä. Tuutulaulu, joka on syntynyt lasta nukuttaessa teksteineen kaikkineen. Isi oli juuri palannut vuoden mittaiselta reissultaan. Lapselle on hyvä kertoa faktat maailmasta jo aikaisessa vaiheessa. Hyvin maistui uni. Hymiö. Tätä ei treenattu kämpillä lainkaan, vaan kasasimme biisin kokonaan studiossa. On miun soittama basso muuten. Hongisto sattui olemaan silloin paskalla, ja emmehän me Karmilan kanssa jaksaneet tuntikausia odotella. Se nimittäin käveli vessaan vino pino Jalluja mukanaan.

Yö tuudittelee lasta
joka ei tiedä maailmasta
ei tajua taakkaa näillä
isän isoilla olkapäillä

Kuolema tyynynäsi
pehmeänä pääsi alla
ympärillä pahuus juhlii
sua odottelee kaikkialla

Yötaivaan kirkkaat tähdet
kylmyydellään meille nauraa
kun joskus kotoa lähdet
pihapuiden linnut laulaa:

Kuolema tyynynäsi
pehmeänä pääsi alla
ympärillä pahuus juhlii
sua odottelee kaikkialla

Ja Kuolema tyynynäsi
pehmeänä pääsi alla
ympärillä pimeys juhlii
voittoansa kaikkialla

MAHTISANAT
On itkuvirret nilkkoihinsa kahleiksi sidottu
ja ruisleipänsä sisään on kivi leivottu
reppunsa on murheista, painajaisista ommeltu
kasvoilla hymy hyytynyt

Iskelmien kaiho on vaalentanut hapsensa
ja samalla myrkyllä hän saastuttaa lapsensa
kirosi ja meihin loi vihaavan katseensa
eikä siihen tyytynyt

Ja hän lausui sanoja, joista nyt saa
nauttia koko kansa ja pohjoinen maa:
“Jos iloitset, älä sitä muille jaa
ole yksin oman surusi kantaja
himoitse sitä mikä on toisen omaa
vaihda vaimosi naapurin rouvaan.
punainen tupa, perunamaa, ranta ja
tila-auto olkoon onnesi antaja!”

Se Jumalasta, Kekkosesta seuraavana on
elämänsä on suoritus kuin tammikuu tipaton
lippu puolitangossa pihallansa aina on
uskoo samaan lottoriviin

Se osaa juhlia vain vappuna tai juhannuksena
laulunsa soi kaihona ja kaipauksena
se itsepäinen luupää makaa haudattuna
palvottuun mausoleumiin

Ja hän lausui....

Kuka lausui....?

HYNYNEN KOMMENTOI:
Tämä oli ensimmäinen biisi, jonka sain valmiiksi. Sanojen suhteen ainakin.
Tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri sellainen teksti, jonka olen
aina halunnut kirjoittaa. Nyt ollaan hyvin lähellä jotain Kotiteollisuuden
ydintä.

Karmilan kanssa muutimme hieman säkeistön kuviota sekä riffiä. Loppu
puolestaan oli Sinkkosen idea. Alunperin se piti tehdä “mies ja kitara”
–tyylillä, vähän Zen Cafemaisesti. Tässä vaiheessa kuitenkin Holopainen
iski jousi-ideallaan. Sehän napsahti sitten kohdilleen.

Olin varma jo demovaiheessa, että tästä tehdään ensimmäinen single. Enpä
sitten vaivautunut asiaa kysymään muilta missään vaiheessa. Katson
peiliin, olen pahoillani. Tästä tehdään video myös, se kuvataan tammikuun
lopussa. Stam1nan Hyyrynen ohjaa ja vastaa yhdessä meidän kanssamme
käsikirjoituksesta.

Minä soitan muuten bassoa viimeisissä kertosäkeissä. Ehdotin Jannelle
jotain kuviota sinne. Mies ojensi basson käteeni, otti omaan käteensä
drinkin ja totesi: “Soita ite, saatanan natsi.”

Näin Kotiteollisuudessa hoidetaan syvälliset analyysit, kriittiset
keskustelut sekä porautumiset musiikin ytimeen.

PÄÄ KYLMÄNÄ
Ei riitä viisi leipää meille
eikä riitä kaksi kalaa
ja tuskin Jumalamme tänne
niitä jakamaan meille palaa

Ja kun korttia pöydässä lyödään
kuka meille kortit jakaa
ja kun panoksia korotetaan
kuka lainat meille takaa

Onneksi meitä on kaksi
me täällä kaksin kuljetaan
maailmaa, jonka halki kuin
pikataivalta kaahataan
kai kaikki muuttuu paremmaksi
jos silmät suljetaan
kuljetaan pää kylmänä
ja pää kylmänä kuollaan
kuljetaan pää kylmänä ja
pää kylmänä kuollaan

Tämä pimeys on ikuinen, se
itsensä siittää ja sitä riittää
se nälkäänsä syö ihmisen
eikä muista edes kiittää

Olemme viljapelto, sen
satoa viikatemies niittää
kaiken keskellä ihminen
voi vain rukoukseen kädet liittää

On edessämme kirkas taivas
tähtinen taivas
ja pitkä ja mutkainen tie

HYNYNEN KOMMENTOI:
Markku Pölönen otti yhteyttä Holopaisen Tuomakseen joskus vuosia sitten ja
kyseli, että jos hän voisi tehdä joskus elokuvamusiikkia johonkin hänen
elokuvaansa. Tuomas kai sitten tekikin johonkin jotain ja siitä poiki idea
ottaa meidät seuraavaan elokuvaan mukaan. Tuomas soitti minulle ja minä
suostuin. Myöhemmin soitti Pölönen ja kertoi mistä on kysymys.
Alkuperäinen ajautus oli se, että minä - tai koko KT - ja Tuomas
säveltäisimme muutaman kappaleen yhdessä. Pian tajusimme, että Tuomas ei
kerkeäisikään mukaan NW –kiireiden takia, joten homma jäi meidän
“riesaksi”. Äänitimme tämän biisin Sotakoira –coverlevyn sessioissa.
Pölönen tilasi rallibiisiä, mutta ei se ihan sitä saanut. Mutta
mainitaanhan tässä sentään pikataival. Tunnelma on jotenkin liian rempseä
ja toiveikas, eikä kappale siksi päätynyt levylle. Silti tästä on tehty
video. Ja sen ohjasi, kukapas muu, kuin Markku Pölönen. Oli aika rento
sessio ja sen kuvauksiin sisältyi yksi Hynysen “uran” huippuhetkistä. Mies
istui samassa autossa näyttelijätär Laura Birnin kanssa! Jumalauta, kun
ujostutti.

Kotiteollisuuden Sotakoira cover-levyn julkaisusta on kulunut niinkin kauan kuin puoli vuotta. Nyt bändi iskee omalla materiaalilla, jota on valmisteltu jo syksystä 2007. Pitkästä työstöajasta huolimatta Karjalan miehet toteavat ylpeinä: itärintamalta ei mitään uutta!

Ukonhaudasta huutaa suomalainen mies. Ja nyt ei ole kyse mistään äijäilystä. Tämä tiedoksi tyhmemmille, jotka jo virittelevät kysymystä “tuleeko Äijille jatkoa” tai haluavat asettaa Kotiteollisuuden termin “äijärock” alle.

Ukonhaudan teemoja: nykyaika ja pelko siitä, että mieheltä on viety sen myötä munat. Perinteinen suomalainen melankolia ja kateus. Suomalainen mies ja nainen. Suomalainen mies ja viina. Saavuttamaton rakkaus. Katoava rakkaus. Kuollut rakkaus. Pettymys rakkauteen. Pettymys maailmaan ja Jumalaan...

Kuulostaa suomalaiselta iskelmälevyltä. Kuulostaa Kotiteollisuudelta. Joillekin näiden yhteen sovittaminen saattaa olla ongelma. Meille ei. Ainahan me olemme iskelmän kanssa flirttailleet. Näin saamme hörpätä useammin karvaisesta kupista, levyt myyvät joten kuten ja saamme tehdä perkeleesti keikkoja.

Jälleen kerran suomalainen junttius ja suoruus on viety niin jalostuneeseen muotoon kuin vain mahdollista. Ja kun vanhat miehet yrittävät säilyttää rentouden ja aitouden levyä tehdessään, se tarkoittaa sitä, että sitä perkeleen levyä nauhoitetaan kaksi kuukautta metsässä, ilman mitään kiirettä. Toinen vaihtoehto olisi toimia kuten Sotakoira cover-levyä tehdessä: käyttää äänityksiin kymmenen päivää ja olla koko ajan kännissä. Tulipahan muutaman kuukauden sisällä kokeiltua molempia toimintatapoja. Huomasimme, että alkoholi ei poistanut eteen tulevia ongelmia. Mutta toisaalta: ei niitä poistanut kevytmaitokaan. Joka tapauksessa molemmissa toimintatavoissa on puolensa. Hauskaa oli, ja sehän on yksi Kotiteollisuuden toiminnan peruspilareita. Ehkä jopa kaiken toiminnan ainoa ohjenuora.

Ukonhauta nauhoitettiin viimeisten Kotiteollisuus-levyjen tapaan Karjalan laulumailla, kaukana kaikesta. Tällä kertaa saimme käyttöömme Tuomas Holopaisen uuden kotitalon Kiteen kupeessa. Minulla oli levyn nimi mielessäni jo kauan ennen sinne menoa, mutta en ollut varma asiasta. Paikan päällä selvisi, että lähistöllä on Pajarin hauta –niminen muistomerkki. Holopainen kertoi paikallisen legendan, jonka mukaan Kiteen kollit olivat joskus muinoin tappaneet siihen paikkaan seudun vittumaisen verovoudin. Teloitus oli tehty kivittämällä ja paikalla on nyt iso kiviröyhkiö, varsinainen ukonhauta. Tämä ei voinut olla pelkkää sattumaa. Levyn nimi sai sinettinsä.

Levyn julkaisua seuraa kiireinen vuosi. Levystä lohkaistaan muutama fyysinen single, sillä vanhat miehet eivät mistään latauslistoista ymmärrä. Videoita tehdään myös ja tavoitteena olisi säilyttää niissä se taso, jota meiltä odotetaan. Keikat alkavat 6.3.2009 ja niitä tehdään loppuvuoteen asti. Ainoat lomat taitavat olla toukokuussa pari viikkoa sekä syyskuussa viikko tai kaksi riippuen siitä innostummeko lähtemään Baltiaan keikoille. Vuosi 2010 on tarkoitus levätä. Tosin niinhän meidän piti levätä vuosi 2008:kin. Äänitimme kaksi levyä, julkaisimme niistä toisen ja teimme 65 keikkaa, olimme mukana perustamassa baaria Tikkalaan, ostimme bussin ja remontoimme sen, äänitimme yhden biisin Pölösen Ralliraita-elokuvaan, teimme salakeikkoja Sotakoira –nimellä... teimme mitä vain, jottei tarvitsisi kotona olla.

Kuunnelkaa tämä levy. Käyttäkää siihen aikaa, se ei ehkä aivan ensimmäisellä kuuntelulla avaudu. Ja lopettakaa se marina muuttumisesta. Me emme muutu. Avaudumme ehkä hieman lisää, kuten tällä levyllä on käynyt, mutta muuttumaan emme suostu.

Miksi muuttuisimme? Miksi bändi ei saisi olla oma itsensä?

- Lappeenrannassa tammikuussa 2009, Jouni Kalervo Hynynen

Kappale syntyi pitkälti auton ratissa, kun olin matkalla K-rautaan (ihan totta, en siis olllut matkalla manikyyriin tai sählytreeneihin!). Aloin paukutella rytmiä rattiin ja siitä se lähti. Tein tästä työhuonedemon, joka oli aivan erilainen kuin tämä. Se oli jotain zulu-beat –osastoa. Sinkkonen sanoi kuitenkin bändi-demoa tehdessämme, kun yritin tyrkyttää omaa versiotani, että “vitun natsi, annahan ku mie näytän miten tämä tehdään”. Mies alkoi paukuttaa ja tajusimme saman tien Hongiston kanssa, että näinhän tämä menee. Samalla hetkellä tajusimme, että toivoa erittäin hyvän levyn tekemiselle tälläkin kertaa on. Haparointi loppui siihen.

Sanat ovat saaneet alkunsa jostain Hannu Salaman runosta. “Jatkuu huomenna” oli muistaakseni sen runokirjan nimi, josta innostuin.

Mainittakoon vielä, että uusi bussimme on ristitty Ukonhaudaksi. Mutta biisi tuli siis ensin.

Isot miehet räpläävät
kännyköitään, läppäreitään
kuin pippeleitään
katukahviloissa, ravintoloissa

Heilutaan kuin heinämiehet
vaikkei peltoa näy missään
ja iso mies on hädissään
kun kaunis nainen pyytää tulta tupakkaan

Ukonhauta!

Sähkösaunan hämärässä
hinkkaa ihoaan pilalle
itsensä vereslihalle
kun yrittää häpeäänsä pestä pois

Rakastaa muttei sitä sano
ei pyydä anteeksi, ei ano
elää kuin elävä kuollut
herää mies ota TV:si ja käy!

Ukonhauta!
Mies on lohduton näky kuin hauta tai
akaton, saunaton, pulloton lauantai

Onnen hetkiä vain
unessa tai humalassa
naisen päällä rimpuillessa
suu on kiinni mutta ukko huutaa

On niin saatanan hauskaa
että viimein kuollaan naruun
loputon ukkojen jono
käärmeen lailla kiemurtelee Tuonen lehtoon

Ukonhauta!
Mies on lohduton näky kuin hauta, tai
akaton, saunaton, pulloton lauantai

kuin umpeen kasvanut polku tai tie
joka lapsuuden raunioille vie

Oli sitten naisen kainalo tai maantie
osoitteeseen samaan meitä molemmat vie

Ukonhauta!
Miksei koskaan käsiänsä voi ulottaa
edes katajaan, kun kuuseen kurottaa?

Ukonhauta!

MAHTISANAT
Tämä oli ensimmäinen biisi, jonka sain valmiiksi. Sanojen suhteen ainakin. Tämän tekstin alkusysäys tuli Kari Hotakaiselta, jostain hänen runostaan. Tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri sellainen teksti, jonka olen aina halunnut kirjoittaa. Nyt ollaan hyvin lähellä jotain Kotiteollisuuden ydintä. Karmilan mielestä kappaleen otsikko on paska, minä puolestani pidän siitä kovasti.

Karmilan kanssa muutimme hieman säkeistön kuviota sekä riffiä. Loppu puolestaan oli Sinkkosen idea. Alunperin se piti tehdä “mies ja kitara” –tyylillä, vähän Zen Cafemaisesti. Tässä vaiheessa kuitenkin Holopainen iski jousi-ideallaan. Sehän napsahti sitten kohdilleen.

Olin varma jo demovaiheessa, että tästä tehdään ensimmäinen single. Enpä sitten vaivautunut asiaa kysymään muilta missään vaiheessa. Miksi olisinkaan kysynyt, olisivat kuitenkin olleet väärässä? Eikä niitä edes kiinnosta. Sinkkonen paukuttaa jotain vitun shamaanirumpua ja Hongisto himoitsee vain viinaa. Minä olen meistä ainoa, joka kelaa myös pillua ja sen saantia.

Minä soitan muuten bassoa viimeisissä kertosäkeissä. Ehdotin Jannelle jotain kuviota sinne. Mies ojensi basson käteeni, otti omaan käteensä drinkin ja totesi: “Soita ite, saatanan natsi.”

Näin Kotiteollisuudessa hoidetaan syvälliset analyysit, kriittiset keskustelut sekä porautumiset musiikin ytimeen.

Iskelmien kaiho on vaalentanut hapsensa
ja samalla myrkyllä hän saastuttaa lapsensa
kirosi ja meihin loi vihaavan katseensa
eikä siihen tyytynyt

Ja hän lausui sanoja, joista nyt saa
nauttia koko kansa ja pohjoinen maa:
“Jos iloitset, älä sitä muille jaa
ole yksin oman surusi kantaja
himoitse sitä mikä on toisen omaa
vaihda vaimosi naapurin rouvaan
punainen tupa, perunamaa, ranta ja
tila-auto olkoon onnesi antaja!”

Se Jumalasta, Kekkosesta seuraavana on
elämänsä on suoritus kuin tammikuu tipaton
lippu puolitangossa pihallansa aina on
uskoo samaan lottoriviin

Se osaa juhlia vain vappuna tai juhannuksena
laulunsa soi kaihona ja kaipauksena
se itsepäinen luupää makaa haudattuna
palvottuun mausoleumiin

Ja hän lausui....

Kuka lausui....?

Mosse eli Hynysen Janne, joka laulaa biisien taustoja yhdessä Aaltosen Miitrin kanssa, on impotentti, homo ja saatanan ruma jätkä. Eiku, se kehitti loppuun hienon, spektaakkelimaisen kuoro-osuuden.

Vielä selvennykseksi: meillä ei ole mitään Lauri Tähkää vastaan. Mutta hänen yleisöään on.

Rakastivat toisiaan eilen
ja lupasivat rakastaa huomenna
ymmärtävät toisiansa
vaikka kumpikaan ei eleitään suomenna

Eivät välitä kun maailma katsoo
pahalla silmällä aidan seipäältä
kun oravaiset makeasti
makaavat sammalvuoteen päällä

Kaunis neito puvussaan
sulhanen mustissaan
aarrettaan taluttaa alttarille
Pappi lausuu tuuleen sanoja
niitä aivan samoja
joita lausuttu jo on miljoonille

Ja sitten lähtee sulhanen sotiin
baarien pöytiin, kusiputkiin
ja pian oravainen makaa
makeasti mustan mullan alla

PIRU IRTI
Viimeisenä valmistunut kappale. Kirjoitin kertosäkeen tekstin (oikeasti hinkkasin sitä niin, että muistaisin sen, koska muistiinpanovälineet olivat sisällä, eikä miulla ollut avaimia) Holopaisen Tuomaksen pihanuotiolla, kun odottelin Karmilaa Helsingistä. Aidan takana, kauempana metsässä korahteli villisika ja kaupunkilaispoika naureskeli, että nytpä on kaksi sikaa syksyisessä yössä. Normaalia, vähän räväkämpää Kotiteollisuutta. Kertosäkeestä tulee varmaan mieleen CMX, mutta eivät he kai ole ainoita, jotka saavat käyttää vitosia. Lauletaanhan Kalevalakin läpi tällä rytmiikalla. Seli seli.

Meitä viedään, mutta kukaan ei tunnu tietävän minne. Meiltä ei kysytä. Siitä kai tässä on kysymys.

Älkää huolestuko, en ole pyrkimässä politiikkaan. Marisen vain itsekseni, kuten suomalaiset miehet tekevät.

Nyt huomaan, että kertosäkeen “sama” olisi pitänyt korvata “tuttu” –sanalla. Runopoika on mokannut. Kyllä nyt harmittaa.

Pukumiehet mustissa autoissaan
istuvat konjakit rinnuksilla
puhuvat sellaista suomea jota ei
ymmärretä selkosilla

Metsässä kirotaan: herra on herra
ja työmies on työmies aina
herrat puhuvat paskaa ja työmies
juo kossun lauantaina

Herran pelko on viisauden alku
näin meille opetettiin
pureskelematta se nieltiin ja samalla
ajattelu lopetettiin

Päät kolisevat tähtiin
jalat ovat maasta irti
sama pintaliito silti
tuntuu kuin ois Piru irti

Täällä pieni ihmisparka
ottaa turpaan maailmalta
aina uudestaan ja silti
juhlii kuin ois Piru irti

Miehet lihovat, naiset laihtuvat
siitä näkee että nousussa
elää kansamme ja pian
rimpuilee paska housussa

Pidämme turpamme kiinni
vaikka tiedämme tämän ja silti
itseksemme kiroamme:
kuka päästi pirun irti?

Karmilan mielestä tämä olisi pitänyt jättää levyltä pois. Näin sain varmuuden siitä, että tämä on hyvä. Mies olisi aikoinaan pudottanut levyiltä myös Tuonelan koivut sekä Yö päivää keinuttaa –kappaleet. Ainakin.

Päivät ovat kuin horteisten,
kylmien öiden valoa
tai musta, pitkä tunneli
jonka päässä näkyy vain janoa, sanoa
en osaa sitä paremmin
itkisin nyt vaikka selvinpäin
katsoin taakseni ja suolapatsaaksi
näille kulmille jäin

Saat vastustamaan Jumalaa
saat vastustamaan koko maailmaa
loveen langennut olen
en tiedä onko ilta vai aamu

Olen elänyt kanssa elävien
nyt kuolen pois kanssa kuolleiden
loveen langennut, olen
ja kuljen kalpeana kuin haamu

Loveen langennut

Kuljen kuin pikkupoika
tuijotan kenkiäni tai katua
ei ollut prinssiä ei prinsessaa
ei ollut kaunista satua, vaan katua
en osaa ja vaikka pullostani
ei riitä ehkä kuin huikkaan
silti sille laulan ylistystä, sen suojaan
povariin tuikkaan

Näen näillä sameilla silmilläin kun se saapuu
kuolema kulkee mustissaan ja kaatuu
vihdoin maailmani enkä osaa pelätä
enää kovaan maailmaan ei tarvitse herätä

Idea sanoihin tuli Tabe Slioorin elämästä. Jonkinlainen raakaversio niistä oli olemassa jo Iankaikkista tehdessä, mutta silloin sanoihin ei ollut sävellystä. Tai oli, mutta se oli paskaa. Tämän lopullisen sävellyksen kimmokkeena toimi niinkin yllättävä bändi kuin Lords of the New Church ja heidän biisinsä I Never Believed. Se on hienon ja ruman rokkibändin hieno ja kaunis biisi. Kelasin, että on pakko yrittää tehdä jotain samantyyppistä.

Karmila vetää biisiin kitarasoolon, johon mies ei itse ole ollenkaan tyytyväinen. Mutta eihän se ole koskaan tyytyväinen yhtään mihinkään. Minusta se on hyvä. Samoin naapurin Penasta. Ja Hongiston äidistä.

Ei kukaan kelloa vedä
vanhus kuolee tuoliinsa
yksinäisyyteen, ikävään
ja perintöhuoliinsa
elämä oli satua
se kaikki on takana nyt
ei kukaan muista kuningatarta
hovi on lähtenyt

Taivas tippuu
Kuunsäde sammuu ja uudet loistavat voimissaan

Kuunsäteen matka
taivaalta vuokrakaksioon
seurapiireistä
yksinäisyyden kainaloon
se on helvetin pitkä matka
ei kukaan ole kuolematon
lippu salkoon vai puolitankoon
siinä kaikki lopulta on

Karmilan kanssa muutimme hieman kertosäkeen sointukiertoa, mutta muuten levyversio toteuttaa pitkälti alkuperäistä ideaa. Teksti lähti purkautumaan, kun luin Antony Beevorin Stalingrad –teoksen kesällä 2008. 90-luvun lopussa lukemani Edward Radzinskin Stalin –elämänkerta vaikutti myös. Teksti on kytenyt sieltä asti, mutta en koskaan saanut sitä tehtyä. Nyt kai sitten sain. Olin jättämässä tätä pois levyltä, mutta Karmila, Hongisto, Sinkkonen ja Aarnion Pekka levy-yhtiöstämme vihjasivat, että saattaa ruveta läski tummumaan jos tämä ei ole mukana. Annoin periksi. Nyt huomaan, että miehet olivat oikeassa. Tähän väliinhän se kuuluu. Sellaista kommenttiakin olen kuullut, että tämä olisi paras biisimme koskaan, joten taisin todellakin olla väärässä.

Joo, tiedän, että “marssii” pitäisi olla “marssivat”, mutta joskus rytmin takia on tehtävä uhrauksia. Tämä älypäille tiedoksi.

Uskolliset joukkoni
marssii saappaat veressä
vannovat nimeeni
sirppi ja ase kädessä
pirut ja jumalat
edessäni kumartakoot
kaikki epäuskoiset
lahdataan maan rakoon

Tuon mukanani onnen
sykin verta uutta
ja kun teihin kyllästyn
tarjoan vain surkeutta
nimissäni käännetään
jokien virtaussuuntaa
vanhat patsaat revitään
ja uusia jumaloidaan

Nimeeni vannotte
vaikka takiani näette nälkää
poteroon palellutte
pelkuruutta pelätkää
kuunnelkaa, kuinka mahtavina
Stalinin urut pauhaa
kansa itkee, kärsii ja
johtajat nauraa

Kertosäkeen tein äänitysten yhteydessä Holopaisella ja väitän onnistuneeni hyvin. Ainakin se on perkeleen paljon parempi kuin alkuperäinen. Tein sen aivan helvetin kovassa krapulassa, mutta se ei liene kenellekään mikään yllätys. Säkeistön laulumelodiaa puolestaan teimme Karmilan kanssa sitä laulettaessa. Lopputulos lienee kaunis sekamelska suomalaista kansanlaulua, poppia ja Killing Jokea, joka oli alkuperäinen maalini.

“Pilvenhalkoja” –sana tuli tekstiin valomiehemme Huotarin Mikan kimmokkeesta. Tai oikeastaan sitä kautta koko kertosäkeen ja biisin idea lähti aukeamaan. Kiitos siitä, vaikka Mika tuskin asiaa muistaa. Se oli kännissä. Ja niin olin minäkin. Samassa yhteydessä tuli myös levyn työnimi: Parranhalkoja.

Ja vielä: “paljon tyhjän laulajia” on kuitti ja muistutus itselleni. Tämän biisin demosanat olivat nimittäin niin puuta heinää, että oli pakko laulaa sinne sekaan tuo muistuttamaan perusasioista. Päätin sitten jättää sen lopulliseenkin versioon. Se on vähän niinku vitsi, hei.

sille haemme merkitystä
viinapullon pohjalta
lääkepullon kyljestä
Tuonettaren sylistä

Maailma on taivaankaunis
jossain syvällä pääni sisällä
olen pilvenhalkoja ja nautin
kirkkaasta taivaan sinestä
ja vaikka rumuutta sataa niskaan
sen pilvistä en välitä
elämän harmautta kukaan ei
puolestani väritä

Tappajia, murhaajia
varkaita ja huoraajia
juoppoja ja narkkareita
hulluja ja pelureita

kyllä tänne ääntä mahtuu
ja paljon tyhjän naurajia
paljon tyhjän laulajia
kauneutta kaipaavia

VARJONKUKKA
Kyllä mieskin voidaan unohtaa ja jättää, vaikka tämä yrittäisi olla kovakin “rokkitähti” ja reppumies. Se on tekstin viitekehys. Periaatteessa meidän näkökulma J.Karjalaisen Dorikseen. No, älkää nyt järkyttykö!

Titteli lojui todella pitkään, mutta nyt sain kimmokkeen kirjoittaa tämän biisin vihdoin valmiiksi. Eräänlainen iskelmä-pastissi kai. Tämän lähemmäksi Radio Novaa emme pääse, eikä ole tarviskaan. Aaltonen ideoi säkeistöön “Pantse-kitaran”, jonka Karmila sitten toteutti hieman räkäisemmin. Minulla ei riittänyt taidot. Olette varmaan yllättyneitä.

Minä kuljen siellä missä
maailma on pimeä ja lohduton
takapihoilla joissa kukaan
ei ole leikkinyt aikoihin

Surkeutta kannan selässäni
sydämessäni muistoa sinusta
ja se muisto vetää
syvemmälle varjoihin

Jos ei niin pimeä yö täällä ois
en kai koskaan vois
muistaa ihanuuttasi Varjonkukka
ja jos päivät olis liian pitkät ja leveät
ei niiden välissä
voisi kokea unen kauneutta

Maailma tappaa kaiken kauniin
mutta sinua en sille anna
pidän salassa, sinut
Varjonkukaksi kastoin

Sotamies voi rakastaa
kuningatartaan ikuisesti, vaan
koskaan ei kai käy
päinvastoin

Tästä voi nousta pieni rähinä, tämä nimittäin päättyy Isä meidän –rukoukseen. Kyse ei ole kuitenkaan rienauksesta, päinvastoin. Mutta sitähän kukaan ei kuitenkaan ymmärrä, joten turha selittää. Selitellään sitten oikeudessa tai jossain vitun keskusteluohjelmassa. Pistetään vaikka Hongisto ääneen, niin loppuu se kitinä, saatana!

Kertosäkeen riffi on sävelletty Holopaisella äänitysten yhteydessä, muuten mennään bändi-demon viitoittamalla tiellä. Aaltonen ideoi demosessioissa säkeistön rauhallisen rumpumeiningin, joka korostaa biisin raskautta. Eli dänks, kiitos suomeks.

Biisi syntyi, kun paitamyyjämme Hirvosen Kimmo ilmoitti haluavansa meidän uudet verokorttimme royaltien maksua varten. Olin juuri tullut Mokoman viimeisimmän levyn sessioista (soitin Marras –biisin kertosäkeisiin kitaroita), olin kuulut muutamia heidän biisiensä raakaversioita ja fiilis oli sen mukainen.

Työhuone-demolla sanat menivät jotenkin näin: “Kimmo tahtoo, Kimmo tahtoo/ verokortin Kimmo tahtoo! Mätä, tämä yhteiskunta on läpimätä! Kytät aina hippiä pamputtaa/ Kytät pakottaa muuttamaan Kalkutaan!”

Jostain syystä tuli mieleen, että pitää yrittää kirjoittaa tähän vähän paremmat sanat. Ilmeisesti jonkinlaista kunnianhimoa on vielä jäljellä.

Nyt, tätä kirjoittaessani, sain Kimmolta viestin, että pitäisi taas laittaa uudet verokortit menemään hänelle. Taidan laittaa kopion tuosta demosta myös.

Ei armoa vain ankaruutta
vihaa ilman rakkautta
halla vie hyvän sadon
penni on alku perikadon
rakkautesi hihassamme
roikkuu piikkinä lihassamme
on kai Piru merrassa
jossain yläkerrassa

Jumalamme alasti ratsastaa katujamme
etsii patsastaan turhaan!

Isä meidän!

Kuljet pimeässä
kuin häpeilevä kuningas
kansasi hylkäämä
lastesi jättämä
ja kaukana jossakin
maailmasi roihuaa
maailmanpalo sytytetään
uudestaan ja uudestaan

Ei kiveä jää kiven päälle, ja nimeä
Jumalan taas huudetaan turhaan

Isä meidän!

Isä meidän, joka olet taivaissa
pyhitetty olkoon sinun nimesi
tulkoon sinun valtakuntasi
tapahtukoon tahtosi
myös maan päällä niin kuin taivaassa

Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipämme
ja anna meille meidän syntimme anteeksi
niin kuin mekin annamme anteeksi niille
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet

äläkä saata meitä kiusaukseen
vaan päästä meidät pahasta
sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia
iankaikkisesti

Aamen.

Sanoista en oikein tiedä. Mistä lienee kysymys? Oli tarkoitus liittää kaikkien tämän levyn biisien sanat yhteen ja paljastaa kaikki, mutta en ole vielä varma onnistuiko se. Ehkä ei.

Sitä, kuten montaa muutakin asiaa tältä levyltä, pitää kassella syssymmällä.

Olemme siis mysteerien äärellä.

Etsin kaikuja maailmasta
jonka kuvittelen olevan totta
huudan sille lujempaa
ja sen sielua etsin valotta

Kuljen saattueessa jossa
en ole ainoa joka on kuollut
kannan arkkua painavaa
jota ihmisen pahuus on nuollut

Kaunis laulu on kuollut, lintuni
et enää löydä luokseni
se hävisi taivaan tuuliin ja saa
meidät kaikki kaipaamaan

Miten jouduin sinne minne
et tahtonut minua päästää
miten pääsen takaisin
miten voisin laulumme säästää

Laulun jonka puolesta
voisin kuolla ja sen vanavedessä
menen vaikka Helvettiin
nöyrtymään sen edessä

Kaunis laulu on kuollut, lintuni
en enää löydä luoksesi
se nukkuu ikiunta ja saa
meidät kaikki kaipaamaan

Kaunis laulu on kuollut, lintuni
et enää löydä luokseni
se hävisi taivaan tuuliin ja saa
meidät kaikki kaipaamaan

- Riffi syntyi kävellessäni tytön kanssa leikkipuistosta kotiin keväällä 2010. Hyräilin sen välittömästi puhelimeen ja himassa katsoin sointupohjan sille. Kertosäe syntyi samoilla lämpimillä ja samana yönä aloin äänittää biisistä demoa. Jatkoin seuraavana yönä, ja katso, alkoi tapahtui kummia. Bassoraita katosi mystisesti, samoin toinen lauluraita. Riffi alkoi karmia minua siinä määrin, että piti jatkuvasti kurkkia olan yli pimeään eteiseen, tuntui, että joku vahtii toimiani siellä. Ongelmat eivät jääneet tähän. Kun Karmila miksasi biisiä, joku studiolaite levisi kesken homman. Samoin studion ilmastointi. Riffin kuviohan perustuu tritonukseen, diabolus in musicaan, joten ei ihme.

- Teksti on suomalaista inhorealismia. Tällaista syntyy, kun lukee iltapäivälehtiä.

- Mattilan Riku ajoi tämän puoliväkisin levyn avausbiisiksi. Aika radikaali veto.

Ei ollut kompassia, karttaa, ei tutkaa
reilusti vedettiin suoraksi mutkaa
velat muuttuivat saataviksi
hirviöt kaunottariksi

Firma, rahat ja maine, koko hoito meni (Piru kutsuu)
tuskin koskaan palaudun tästä ennalleni (Piru kutsuu)
muistan kuinka putosin pedon nieluun (Piru kutsuu)
kuinka katsoin sen pikimustaan sieluun (Piru kutsuu)

Sydämeni viimeinen lyönti
hornankattilassa tunnen sen
Sydämeni viimeinen lyönti
kun nyt kuolen, yksin kuole en

Nyt sataa menneen talven lunta
elämä on kuin painajaisunta
todellisuus on niin epäselvää
olen valvonut kai yötä päivää

Nuku, lapsi, nuku, minä valvon vaan (Piru kutsuu)
kuolo kehtoa kaunista keinuttaa (Piru kutsuu)
nuku vaimo rakas, minä valvon taas (Piru kutsuu)
minä, Piru ja ase yössä valvotaan (Piru kutsuu)

Sydämeni viimein lyönti
hornankattilassa tunnen sen
Sydämeni viimeinen lyönti
kun nyt kuolen, yksin kuole en

Sydämeni viimeinen lyönti
onko unta, onko valvetta
Sydämeni viimeinen lyönti
onko totta, onko valhetta

SOITELLEN SOTAAN (4.6.-1.7.2010)
- Olin jo hylkäämässä alkuperäistä riffiä, mutta Holopainen kielsi. Hänellä oli siihen kehityskelpoinen idea, jonka toteutimme ensimmäisissä kunnon treeneissä Kiteellä alkukesästä 2010. Biisi alkoi kulkea heti, vain kertosäe aiheutti ongelmia. Sain sen viimein kasaan joskus kesän aikana ja tajusin heti, että käsissä taitaa olla ensimmäinen single. Herrat Hyyrynen ja Hynynen (nuorempi) ideoivat väliosan ”joululaulutunnelman” taustalaulusessioissa. Sehän oli sitten siinä.

- Annoimme Riku Mattilalle, levy-yhtiömme jonkinlaiselle taiteelliselle johtajalle oikeuden valita ensimmäinen single. Ajatus oli testata, että valitseeko hän oikein, onko hän oikea mies meille. Oli se.

- Kaikkihan varmaan tajuavat, että kertosäkeen alku on törkeä varkaus. Mutta minun mielestäni Topelius ja Sibelius ovat sen verran päteviä jätkiä, että heiltä voi vähän varastaakin.

- Eräänlaisen elämänasenteen kuvaus.

Tahdon vain
elää kädestä suuhun
ja sielunrauhan ripustan
korkeimpaan hirsipuuhun

Sillä rauha on
minulle kuolemaa pahempaa
sieluni sotaa haluaa
rauhattomuutta janoaa

Se tahtoo nähdä pimeän tiet

En kaipaa valtaa, loistoa
en kaipaa kultaakaan
soitellen sotaan vaan
marssin ja laulan
Kuljen kohti voittoa
ja viimein multaan maan
syteen tai saveen saan
sankarihaudan

Kuljen
tien loppuun asti
enkä lopulta välitä
kuinka voittoisasti

Kun vanhana
olen viimein perillä
ylpeänä voin todeta
että sydän verillä

sain nähdä pimeän tiet

RASKAAT VEET (18.5.-19.5.2010)
- Ja väliin hieman politiikkaa. Jälleen on lehtiä seurattu, vaikutteita on napattu niin Vanhasesta, Soinista kuin muista veijareistakin. Ja meistä tavan urpoista, jotka humalapäissämme nielemme kaiken. Teksti syntyi mökillä yhdessä yössä kun uni ei tullut. Loppuun hieman pop-pop-pop-pop-pop-popmusiikkia ja biisihän oli kasassa. Tästä tekstistä olen ylpeä, samoin laulusuorituksesta, joka on todella raikas. Olin jättämässä tätä pois levyltä, koska olin jotenkin kyllästynyt tähän miksausten loppupuolella, mutta Sinkkonen, Riku Mattila ja Atte Blom harasivat vastaan. Olivat oikeassa.

- Ensimmäinen videobiisi.

Manun illallinen
tuodaan eteesi
päälle lasillinen
kyytipojaksi ja
olet valmis vaikka heikolle jäälle

Työmiehen haalari
roikkuu naulakossa ja
taivaanrannan maalari
kulkee kraka vinossa
heinäkenkä vai herra, sitä ei näe päälle

Kun laiva uppoaa
olet ensimmäisenä
pelastusveneessä

Sinä kiipeät hattaravuorta
ja koitat päästä huipulle ennen iltaa
sinun sanasi pitää kuin lukin seitti
kuljet haurasta kuun siltaa

Suuria sanoja
vähän tekoja
tilillepanoja ja
linjanvetoja
joista lähibaareissa nöyrä kansa kiittää

Maailmanloppua
odotamme kai
mutta ei hoppua
vielä parit kaljat hain
eikä mitään hätää
kun sitä vielä riittää

Kun laiva uppoaa
olen ensimmäisenä
pelastusveneessä

Sinä kiipeät hattaravuorta
ja koitat päästä huipulle ennen iltaa
sinun sanasi pitää kuin lukin seitti
kuljet haurasta kuun siltaa
Ylität raskaat veet
niin raskaat veet
raskaat veet
niin raskaat veet

SARVET ITÄÄ (7.6.-1.7.2010)
- Kämppäjamien tulos alkukesältä 2010. Kertosäkeen riffi on Hongiston, silti hän ei meinannut millään klaarata sen soittoa äänitystilanteessa. Miten voi unohtaa oman riffinsä? Pakollinen asennebiisi noiden poppisten välissä. Tätä äänitettäessämme Mokoma julkaisi Sarvet esiin -nimisen biisinsä. Puhdas sattuma, huomaa että olemme kaikki Karjalasta. Mielessä pyörii vain piru ja pillu.

- Tekstin puolesta pari edelliselle biisille.

Paskassa samassa
haalarit ja puvut herrojen
nousussa ja lamassa
käy aika Rolex-kellojen
lippu nostetaan
laita käsi sydämelle
uskoa vannotaan
Antikristukselle

Mikä on oikein, mikä väärin
ja mikä voi vain olla?

Ei lasketa haavoja
ei lasketa kuolleitakaan
vanhoja kaavoja
ikuisesti toistetaan
läski vyöryy eteenpäin
pysähdy ei milloinkaan
päätä seinää päin
ikuisesti taotaan

Mikä on oikein, mikä väärin
ja mikä voi vain olla?
olen ihminen, siis mitään en tee
Jumalan puhelinnumerolla

Sarvet itää!

Saarnatuolista luetaan
muka madon lukua
kadut mustanaan
saman madon sukua
armotonta sähläystä
soudetaan ja huovataan
todella syvältä
pohjamutia ruopataan

KYLMÄ TERÄS (1994-3.12.2010)
- Tätä biisiä soittelimme jo vuonna 1994, mutta emme ikinä saaneet sitä kunnolla toimimaan. Siitä saakka se on häirinnyt minua ja olen odottanut, että aika olisi kypsä tehdä tämä pois kuleksimasta. Sinkkonen tapasi Yari Knuutisen Ilosaarirockissa 2010 ja kyseli häneltä jos hän olisi valmis tekemään jotain jousisovituksia levyllemme. Yari otti minuun yhteyttä ja laitoin hänelle tämän biisin demon. Mies teki sovitukset, laittoi demon takaisin ja sehän oli siinä. Yarihan on nuotittanut biisejämme aikaisemminkin nuottivihkoamme varten, joten jotain pohjaa paskoista biiseistä oli.

- Muistan että alun perin tehdessäni biisiä joskus 90-luvulla tavoittelin tällä jotain Hassiseen koneen Harsoisen teräksen tai Sielun Veljien Ihmisen tunnelmaa. Nyt lopputulos kuulostaa Kotiteollisuuden ja CMX:n sekoitukselta. Ja teksti joltain Timo Koivusalolta. Tai en minä tiedä.

- Singleainesta.

Kuljen raakaa maisemaa
kuin talvihorroksessa harhailen
jonkun unta katsellen

Hiuksia ja hampaita
elämä repii ja laittaa kulkemaan
yksin elämään ja kuolemaan

Voiko maailmaa rakastaa
kuka meidät tänne loi
ja kuka väittää voi
ettei näe pelkoaan
kun laulu yössä soi

Ja sen sydämessä asuu kylmä teräs

Enemmän kuin kuolemaa
pelkään mitä sitä ennen tapahtuu
kuinka helposti unohtuu

Kaikki se mitä rakastaa
ja kuinka vasta sitten havahtuu
kun kaikki tuhoutuu

Kun panen täällä parasta
karkeloin ja kompuroin
ja jossain hiljaa soi
sävel raastava
joka loppua ennakoi

Ja sen sydämessä asuu kylmä teräs

Usko ja rakkaus ovat kai kuolleita
mutta aina on toivoa

ROSEBUD (talvi 2010- 5.5.2010)
- Citizen Kane on maailman paras elokuva heti Visa Mäkisen tuotannon jälkeen, senhän tietävät kaikki. Oli pakko tehdä biisi nimeltä Rosebud ihan sen takia. Ja tottakai siitä tuli tällainen ”muistelo” -tyyppinen, vähän kliseinenkin paketti. Kertosäe on ensimmäisiä, joka syntyi näitä uusia biisejä tehdessä. Perus KT:tä kai, mutta hyvää sellaista.

- Tekstissä irvaillaan myös hieman bändimme suuntaan. Välillä kun tuntuu, että keikkabussissa ei puhuta muusta kuin rahasta. Lienee turha sanoa, että minua tämä aihe ei kiinnosta paskan vertaa. Mieluummin viina ja vittu, kiitos.

- Singleainesta.

Elämän valttikortti
oli taskussa ja ensirakkaus
ekat kännit ja kortsupakkaus
povarissa poltti

Nuoruus rämäpäinen
jonnekin kauas kai pakoon loikki
koulujen, työpaikkojen poikki
ja eka kerta hätäinen
on vain muisto etäinen

Ei elo maailman julmassa sylissä
ole hyvä, ei lämmin, ei hellä
täällä ikuisen talven kylissä
elämme kohtalon kämmenellä
Ja kun kunnian kukko kiekaisee
sen laulun, joka on iäisin
katson peiliin ja katson menneeseen
kiroan: miksi tänne jäisin

Nyt on kuviot uudet
nyt on rahaa vaikka muille jakaa
ja jaetaankin, kun firma takaa
on kasvumahdollisuudet

Vauhdilla eteenpäin menen
toisilta kaikki tunteet turtuu
joiltain itsetunto murtuu
ja minä tiedä en kenen
elämässä irvistelen

Ei elo maailman julmassa sylissä
ole hyvä, ei lämmin, ei hellä
täällä ikuisen talven kylissä
elämme kohtalon kämmenellä
Ja taas kunnian kukko kiekaisee
epävireisen ja ruman äänen
rukousta tuhannet kuiskailee
kysellen, miksi yksin jäänen?

EI KUKAAN (marraskuu 2009-17.5.2010)
- Ensimmäinen biisi, jonka tein näistä uusista. Olin saanut juuri uuden Macin ja opettelin Garage Bandin käyttöä. Tein tämän biisin demopohjan soittamatta ainuttakaan soitinta itse, kaivoin kaikki samplet koneelta. Kelasin tästä aluksi jotain Putron ”Elämä on juhla” -tyyppistä eeposta. Tuomas ehdotti loppuun nostoa ja sitä yhtä ylimääräistä sointua sointukiertoon, joka tekee biisistä Juicea. Pianosta tulee puolestaan mieleen Elton John ja sitä kautta Guns´n´Roses! Henkilökohtainen suosikkini näistä, vaikka jossain vaiheessa olimme Karmilan kanssa jättämässä tätä pois levyltä. Teksti tuntui vähän liian avautumiselta. Mutta kun Atte Blom ja Riku Mattila kuulivat biisin, he survoivat sen väkisin mukaan ja oikeassa olivat.

- Osa tekstistä on Ukonhauta -levyn sessioiden ylijäämää, siitä se lähti. ”Ei kukaan” on tietysti Edgar Allan Poen Korpin ”ei milloinkaan” -jutuista pöllitty idea. Ja myöhemmin,  Dumari-kirjaa lukiessani, tajusin, että myös Tuomari Nurmiolla on tämän niminen biisi Kuu -levyllä. Kaikki hyvä on jo tehty.

Enkeleitä putoaa taas
taivahalta alas
joku siivet revittyinä
takas palas
toinen myy itseään
ja kolmas on kai varas
kun kysellään nimiään
he vastaavat: Ei kukaan

Ei helppoo ole muillakaan
tai ei kai ole kellään
vahvatkin on heikkoja
ja heikot ottaa selkään
joku hellan ja nyrkin
välissä täällä pelkää
ja kun kysellään nimiään
he vastaavat: Ei kukaan

Miehet lyövät naisiaan
kun eivät sanotuksi
saa heille vastaankaan
eivätkä huomatuiksi
tule sohvan pohjalta
eivätkä kaivatuiksi
tunne itseään, kun nimiään kysellään
se on: Ei kukaan

Toiset laitetaan alulle
rakastettuina
toiset roiskitaan kännissä
ja vahinkoina
ja kun lapsuus, nuoruus jotenkin
saadaan lusittua
työelämään, pimeään tönitään
Ei kukaan

Mietitäänkö mikä täällä
olis vielä pyhää
kun toiset eivät erota
pahasta hyvää
toiset riemuun hukkuvat
ja toiset potee syvää
surua ja kun kysytään nimiään
se on: Ei kukaan

Jotkut uskoo hyvyyteen
ja sen rakentamaan
maailmaan ja rakkauden
voimaan parantavaan
kai helpomminkin itteensä
vois alkaa kusettamaan
ja kun kysytään nimiään
he vastaavat: Ei kukaan

Jotkut puhuu paskaa ja
jotkut pelkkää pahaa
jotkut mistä tahansa
takovat lisää rahaa
yhtä kaikki jokainen
oksaa altansa sahaa
ja kun kysytään nimiään
he vastaavat: Ei kukaan

Joku uskoo raittiuteen
jollain viheltää maksa
joku palvoo Saatanaa
joku paasaa Jumalasta
kai kaikista pitäis välittää
mut vanha ei vaan jaksa
ja kun kysytään nimeä
niin vastaan vaan: Ei kukaan

Mikä minä olen laulamaan
näistä, no, en kai mikään
kun järkeekään ei siunaantunut
ole tähän ikään
ja jos olis, niin en kai tätä
paskaa kestäisikään
ja kun kysytään nimeä
niin vastaan vaan: Ei kukaan

Ja kun viimein koittaa aika
toivotella keppeet mullat
jää lapsi vain kaipaamaan
no, ehkä parit kullat
muistotilaisuudessa hätäiset
kahvit sekä pullat
hautakivi seisoo sateessa
ja siinä lukee: Ei kukaan

ISÄN KÄDESTÄ (syksy 2009-1.8.2010)
- ”Ootsie tosissas ton synamelodian kanssa” kysyi Tuomas kun kuuli demon biisistä. Väitin olevani, kaivoin aseen esiin ja pakotin hänet soittamaan kuvion myös varsinaiselle bändidemolle. Käytin biisistä työnimeä ”Minä olen 2” treenien aikana. Kertosäe tuotti kovasti ongelmia, en millään saanut siihen hyvää melodiaa. Eräänä päivänä kaivoin kotonani lojuvan Aaltosen Miitrin akustisen kitaran esiin ja päätin tekeväni sen nyt. Melodia tuli muutamassa minuutissa, sanat siihen perään.

- Säkeistöjen tekstit ovat ensimmäisiä valmiita pätkiä, jotka tälle levylle kirjoitin. Kirjoittaessani en tiennyt yhtään mistä on kysymys. Nyt
tiedän. Kysymys on tietenkin pillusta.

- Singleainesta.

Jonkun toisen suulla
kolmas puhuu ja neljäs huutaa vaan
joku voisi kai luulla
että aukomalla suutaan saa
äänensä kuuluville, mut se kaikuu vaan
kuuroille korville

Sillä uudet laulut
soivat, niissä nauretaan parroille
joiden lakitaulut
joutavat museoihin, rovioille
nyt köyhätkin nauraa kolikoille
ja lahjattomatkin laulaa

Valmis maailma
mitä muka sille antaisin
verta verestä
isän kädestä
Minä olen luomakunnan kruunu
ei kukaan minua estää voi
verta verestä
isän kädestä

Kuinka voisin olla
se mikä minusta vaaditaan
se työkalu jolla
paremmaksi maailmaa taotaan
kun en ole kukaan, enkä milloinkaan
muuta halunnutkaan

Valmis maailma
mitä muka sille antaisin
verta verestä
isän kädestä
Minä olen luomakunnan kruunu
ei kukaan minua estää voi
verta verestä
isän kädestä

Pyöri maailma
leiju kuin tuhka tuulessa
suunnitelmassa
liian suuressa
Minä olen luomakunnan kruunu
ei kukaan minua estää voi
verta verestä
isän kädestä

Se kestä!
Verestä
täyttyy malja, kun saat
isän kädestä!

PAHANILMANLINNUT (huhtikuu 2010-1.7.2010)
- Ensimmäinen biisi, jonka saimme bändinä kasaan treeneissä keväällä 2010 muutaman tunnin päämäärättömän jammailun jälkeen. Riffi on alunperin Aaltosen kyhäelmä. Hän tarjosi sitä minulle ennen Lahden keikkaa joskus syksyllä 2009. Se oli paljon monimutkaisempi, mutta tapojemme mukaan suoristimme sitä reilusti.

- Sanat pitäisi olla aika selkeät, nyt vittuillaan.

Tuhat kiukkuista noitaa
samaa pataa sekoittaa
pääni yllä kiertää
pahaa pelkkää tietää

Taivas on
täynnä pahan ilman lintuja, ne on
tulleet tuomaan murheen, ahdingon
varmaan ikuisesti kuulen laulun sen
pahanilmanlintujen

Neitsyys ja haureus
kauheus ja kauneus
kerskuu siivillään
nokkii leikillään

ITKEN SEINÄÄN PÄIN (10.5.2010)
- Holopaisen sovitus. Minun demossani tämä oli yhden soinnun ihme, Tuomas soinnutti tämän täysin uusiksi. Nyt olemme jonkinlaisen kansanlaulun äärellä. Nauroimme demovaiheessa, että tätä pitäisi tarjota Loirille laulettavaksi ja levy-yhtiö taisi tarjotakin. Ei mennyt läpi. Ajatus iti kuitenkin sen verran, että oli pakko ujuttaa pätkä Lapualaisoopperaa yhteen säkeistöön.

- Biisin nimi tuli Anna -lehden haastattelun yhteydessä (joskus 2009) Jaana Rinteeltä, joka käytti termiä kuvaamaan minua ja suomalaista miestä. Sanoin heti, että tulen käyttämään tuon. Rinne suostui.

- Singleainesta.

Täällä pellot työmiehen hiellä kastellaan
pellot, jotka on kiviä täynnä
täällä järvestä tyhjät verkot nostellaan
puhutaan vain kun pää on täynnä

Itken seinään päin
jos itken ja näin
kannan perintönä saatua taakkaa
itken seinään päin
jos itken ja näin
sitä kannan kai loppuun saakka

Eikä kustakaan naapurin suuntaan
ei sanota edes päivää
sukunimillä tuttuja puhutellaan
jos ne nimet nyt ees mieleen jää

Itken seinään päin...

Täällä vanhukset sairauksista puhuvat
haaveilevat jo kuolemasta
jotkut hourailevat pelastuksesta
Taivaan porteilla saapuvasta

Itken seinään päin...

Täällä ei, jumalauta, pilkata Jumalaa
eikä ristiinnaulittua
samaa virttä veisataan ja luetaan
niinkuin Piru Raamattua

Itken seinään päin
jos itken ja näin
kannan perintönä saatua taakkaa
itken seinään päin
jos itken ja näin
sitä kannan kai loppuun saakka

Pystyyn kuolleena
luovuttaneena
kulkee täällä tää synkkä kansa
pystyyn kuolleena
luovuttaneena
kaikki kohtaavat jumalansa

AINOA (5.5.2010)
- Syntyi eräänä yönä, kun yritin työhuoneessa saada kitaran kanssa jotain aikaan kahta sointua pyörittämällä. Sointuja alkoi lopulta tulla enemmän, ja biisin melodia valmistui noin kymmenessä minuutissa. Soitin demoon liukuvan, laulumelodiaa mukailevan kitaran ja kun Sinkkonen kuuli sen, hän ehdotti sen tilalle selloa Alangon Ismon soittamana. Mielleyhtymä on karmivia, sillä itse kelasin biisin sisältävän vähän Sielun Veljien Rauhallista -biisin tunnelmaa. Tavallaan ajattelimme siis samaa jo demovaiheessa, vaikka Sinkkonen ei olekaan mikään fanaattinen Siekkarit-fani. Karmila näki miestä sitten jossain Palefacen keikalla ja kysyi häntä mukaan. Ukko suostui!

- Sanat on pöllitty, tai ainakin inspiraatio on saatu, Eeva-Liisa Mannerin runosta. Vai oliko se Aila Meriluoto, ei voi muistaa? Tämä on taas niitä ”Hynysen vahingossa tekemiä proge-biisejä” (määritelmä Mikko Karmilan). Jonkinlainen kansanlaulu tämäkin, sukua Iankaikkisen Unilaululle ehkä.

Tuuditan sydäntäni
tuuditan mieltäni
keinutan niitä uneen
rauhoitan päätäni

Tuuditan mielen lasta
hellin omaani
voimaa haen taivahasta
rukouksellani
rukouksellani

Yksin täytän yön tyhjyyttä
yksin maistan sen kylmyyttä
juoksee elämä hiekkana
tuuleen sormien välistä

Liikutan lauluani
herkkää mieltä sen
soitan kauniin soinnun
ja maailmaa kuule en

Kauniiksi kasvakoon ja
täyttäköön mieleni
soittakoon pahan pois
kirkkahat kieleni
kirkkahat kieleni

Yksin täytän yön tyhjyyttä
yksin maistan sen kylmyyttä
juoksee elämä hiekkana
tuuleen sormien välistä

Ilman vihaa ja vainoa
kanssain kulkee se ainoa
tuo rakkautta, tuo lohtua
tunnetta niin lumottua

TAIVAS ON AUKI (7.5.2010)
- Riffi syntyi Lahden Sibelius -klubin takahuoneessa ennen keikkaa, samaan aikaan kun jammailin Aaltosen kanssa Pahanilmanlintuja. Tuoksahtaa hieman Alice in Chainsilta, mutta kuten aikaisemminkin olen sanonut hyviltä voi varastaa. Kertosäkeen linja ”ei kirkkoon vaan kapakkaan” on puolestaan pöllitty Mariskan heitosta jonkun meidän keikan jälkitunnelmissa. Sanoin heti, että tulen käyttämään tuon jossakin. Myöhemmin kuulin, että nainen on käyttänyt saman linjan jossain omassa biisissäänkin. Yari laitettiin asialle sovittamaan lopun jouset.

- Singleainesta.

Voin olla
ilman vakaumusta
ilman kaipausta
mihinkään suurempaan

Voin olla
ilman rikkautta
vähän rakkautta
täällä vain tarvitaan

Kai täällä saa elää, kai täällä voi uskoa
siihen mihin haluaa?
Kai täällä saa elää, kai täällä voi uskoa
tai olla uskomatta, uskomatta?

Ei kirkkoon vaan kapakkaan
tätä synkkää tietä kuljetaan
siellä vesi muuttuu viiniksi, viini toivoksi
ja sitä sielu hamuaa
Ei kirkkoon vaan kapakkaan
tätä synkkää tietä kuljetaan
siellä taivas on auki kaikille
jotka sinne vain haluaa

Toisen onni
on toisen surma
vain hetken hurma
yhdelle sallitaan

Patsaiden palvontaa
ruumiinvalvontaa
ilta
saa ja kaikki unohdetaan

Ja kun onni meitä koskettaa, toivomme jo jotakin
paljon parempaa
Ja kun olemme saaneet kaiken, kumarramme
jotain uutta jumalaa, jumalaa

BONUKSET:

HÖLMÖJEN TAIVAS (2.6.-17.9.2010)
- Tämä on vielä miksaamatta. Oli pakko jättää tämä ja Unentakoja vauhdissa pois, koska aikataulu kaatui niskaan. Tykkään sanoista pirusti ja harmittaa, kun tämä täytyi tiputtaa. Mutta jotain epävarmaakin tässä vielä on, täytyy editoida tämä leikepöydällä valmiiksi jossain vaiheessa kevättä. Jotain riffejä roskiin ja meno suoremmaksi. Valmiin tuotoksen kuulette joskus.

- En ihmettele vaikka tästä tulisi single.

Perintöä en saanut
vaikka oli taannut
isä kaiken minulle
ei ollut mitä jakaa
vain suunta minne mennä

Vauhti on hurja
rakentaa tää kurja
maailma yksin minulle
pankit kyllä takaa
lennä, poika, lennä

Vaelsimme kaupunkeihin
eikä jäänyt meihin
pientä merkkiäkään
siitä mistä tuli tämä
mykkä kansa

Joka hulluna raataa
iltaisin kaataa
tuskin aamuksi selviää
miehekkäästi räplää
iLelujansa

Maan isäni raivas
hölmöjen taivas
se on ja kysyin jo sen hintaakin
nyt kun uudestaan sen raivaan
On kukkoa, kanaa
on opettajaa
ja on reittä ja rintaakin
rahalla saa vaikka koko taivaan

Sanaa levitämme
kirkkain tehtävämme
saarnata on ilosanomaa
hanki status
ja tienaa pirusti rahaa

Osakepeiton alla
tunnu ei halla
siellä täytetään tämä maa
iloitaan ja surraan
mutta muilta salaa

UNENTAKOJA (8.6.-18.9.2010)
- Toinen vielä miksaamaton kappale. Työnimenä oli ”bowie-biisi”. Sitä eivät muut ehkä ymmärtäneet, mutta minulla se oli mielessä koko treenijakson ajan. Kun demosimme Astia studiolla tätä, niin Aaltonen totesi ensikuulemalta, että nyt on pojat hienon bowie-biisin äärellä. Eli jotain sellaista tässä sitten kai on. Pyysin Karmilaa vielä soittamaan jotain Robert Fripp-kuvioita sekaan niin vaikutelma vahvistuu.

- Singlemateriaalia.

Sielussani
ei säveltä
ei sanoja
ei säettä
joka soisi
kuin lyyrat enkelten

Pilvet niin
alhaalla
valosta
ei tietoa
kai Jumala
on vain unta ihmisten

Tuoni täydessä tuvassa
näkee minut vain kun hakee uhriaan
olen kuun kuvastin järven pinnassa
joka airon vetoihin hajoaa
Unentakoja

Syntyjä
syviä
pahoja
hyviä
jyviä
tiedon täällä keräilen

Elo niin
onneton
uni on
loputon
kaunis ja
siitä tuskin heräilen

Täysillä päin hampaat irvessä
jotain kohti, joka on kuin satua
jonkun suuremman nimissä
joka on vain oman itsen hakua
Unentakoja

KALEVAN MIEKKA (29.5.-17.9.2010)
- Pidin tätä jossain vaiheessa levyn nimibiisinä, teksti on sen verran vahva. Kun se sitten pituutensa takia putosi jatkosta luovuin ajatuksesta. Nyt miekka on vain kannessa. Helvetin raskas ja hieno biisi, jonka pää- ja säkeistöriffi syntyivät ajellessani autolla Kolille vaeltamaan. Piti taas hyräillä vähän matskua puhelimeen ja kanssamatkustajat pitivät minua hulluna. Lopun riffiin on puolestaan laitettu hyvin paljon Bowieta ja Beatlesia. Ei kai se silloin voi huono olla? Tämä on jo miksattukin valmiiksi.

Minussa asuu kansan rivit syvät
ja lopulta ne minut hyväksyvät
vaikka ovat minut unohtaneet

Olen sentään kansan peilikuva
ja nyt elän täällä vainottuna
olkaa kirotut te uskonne kadottaneet

Rivit minusta kirjoitetut
oodit minusta lauletut
eivät meille tee tarpeeksi kunniaa

Hautaani täytetään kirouksilla
vihalla ja manauksilla
sorretaan ryhtiä valmiiksi kumaraa

Minä olen Kalevan miekan kantaja
olen pohjoisen surun ja murheen antaja
minä köyhän kansan viljaa niitän ja
sen runsasmuotoiset naiset siitän ja
orgiat vain jatkuvat ja te hyväkkäät
ette tiedä onko hautajaiset vai häät
sillä olen Kalevan miekan kantaja
olen pohjoisen surun ja murheen antaja

Mielipiteeni ryvettyneet
ovat museossa pölyyntyneet
vanhaa virttä veisaan korvessa

Suot väkisin pelloiksi teen
perheen ajan pakkaseen
ties monennessako polvessa

Minä olen isienne kuva
totinen, helposti haavoittuva
vielä täältä nousen ja sitten näät

Tanssiessa astun varpaillenne
silti kuulumme toisillemme
kanssani vietät ikimuistoiset haulikkohäät

PAPPI PUHUU (10.-13.5.2010)
- Koko levy lähti käyntiin tämän levyn teksti-ideasta. Kävi jo mielessä tehdä aiheesta jonkinlainen teemalevy, mutta luovuin laiskuuttani ajatuksesta. Hahmottelin tekstin alkua kaljapäissäni Kanarialla maatessani uima-altaalla noin viisi viikkoa helmi- ja maaliskuussa 2010. En päässyt alkua pitemmälle. Lopputuloksesta tuli joka tapauksessa silkkaa timanttia, pidän tästä aivan pirusti. Tipahti jatkosta siitä syystä, koska levyllä oli jo muitakin levyn tunnelmaa paremmin kuvaavia kansanlaulutyyppisiä biisejä.

- Rautiaisen Timo soitti tähän biisiin mandolaa sekä mandoliinia. Sovitus on Holopaisen Tuomaksen.

- Singlemateriaalia, köyhän miehen Hectoria.

Sinä saattelit poikasi
täyteen junaan
jäit laiturille sydän
syrjällään
saattelit poikasi
et arvannutkaan
sen olevan matkansa
määränpään

Kuljit kuin sumussa
vuoden ja kaksi
odotit kirjeitä
aivan turhaan
ja olosi muuttui
vain pahemmaksi
kun näit kuinka
naapurissa surraan

Taivas on hiljaa
pappi puhuu, vaikka nähden
sen hiljaisuuden tähden
moni täällä itkeä saa
taivas on hiljaa
ei se tarjoo lohdusta
helpota kaipausta
ei lämpöä se jaa
ja pappi puhuu vaan

Pihaasi astelee
se hahmo musta
jonka jo arvasitkin
saapuvan
poikasi kaatui
ilman katumusta
ja lunasti näin
taivaspaikan

Taivas on hiljaa...

Nöyrää
kansa on ja kiittelee
köyhää
satoa kun se niitelee
jauhaa
leipää puun kaarnasta
saarnaa
kuulee olemattomasta

Oi, isänmaa
pappi puhuu, vaikka nähden
sen vaatimusten tähden
moni äiti surra taas saa
Isänmaa
vaadit rakkautta
ei Rokkaa eikä Sutta
voi luodit haavoittaa
näin pappi puhuu vaan

- junassa, matkalla Helsinkiin 17.2.2011 Jouni Kalervo Hynynen

Valoa
ikkunastasi hohtaa ja kaksi varjoa
kohtaa
pian valo sammuu ja yön kylmyys saapuu ja
repivä yksinäisyyden tunne

Liikun kuin olisin uni tai yö
tämä jäätävä talvi ikuisesti häntäänsä syö

Raahaan
elämääni kuin kivirekeä perässäni
kannan
uniani, haaveitani, toiveitani selässäni
ja olen niiden ulkopuolella

Pian herään talviunestani
kaikki on kuin ennenkin!

Pian herään unestani
ennemmin tai myöhemmin!

Herään talviunestani
kaikki on kuin ennenkin!

Kaikki on kuin ennenkin!

Kaikki on kuin ennenkin!

Takaa verhojen katselen kuinka te
sotkette maailmaani
sille sotkulle vain nauretaan ylhäällä

Tämä maa on tyhjyyttä täynnä
täynnä kuolon ääniä
ankara tuuli taivaalta raivaa
esiin kylmiä tähtiä
viimeistä arkunnaulaa
juuri äsken naulattiin
ja lapsikuoro haudalla laulaa:
"Olkoon sitten niin"

Te olette niin pirun nuoria
teitä vain naurattaa
viihdytte, vaikka maailma on pielessä

Minä käyn neljättäkymmentä ja
arkku on jo ostettuna
ja hautapaikka aivan kirkon vieressä

Ja minä luovutan
luovutan
luovutan ja jään
viimein lepäämään
lepäämään
arkkuun viileään

SOITELLEN SOTAAN (LIVE)
Tahdon vain
elää kädestä suuhun
ja sielunrauhan ripustan
korkeimpaan hirsipuuhun

Sillä rauha on
minulle kuolemaa pahempaa
sieluni sotaa haluaa
rauhattomuutta janoaa

Se tahtoo nähdä pimeän tiet

En kaipaa valtaa, loistoa
en kaipaa kultaakaan
soitellen sotaan vaan
marssin ja laulan
Kuljen kohti voittoa
ja viimein multaan maan
syteen tai saveen saan
sankarihaudan

Kuljen
tien loppuun asti
enkä lopulta välitä
kuinka voittoisasti

Kun vanhana
olen viimein perillä
ylpeänä voin todeta
että sydän verillä

sain nähdä pimeän tiet

RASKAAT VEET (LIVE)
Manun illallinen
tuodaan eteesi
päälle lasillinen
kyytipojaksi ja
olet valmis vaikka heikolle jäälle

Työmiehen haalari
roikkuu naulakossa ja
taivaanrannan maalari
kulkee kraka vinossa
heinäkenkä vai herra, sitä ei näe päälle

Kun laiva uppoaa
olet ensimmäisenä
pelastusveneessä

Sinä kiipeät hattaravuorta
ja koitat päästä huipulle ennen iltaa
sinun sanasi pitää kuin lukin seitti
kuljet haurasta kuun siltaa

Suuria sanoja
vähän tekoja
tilillepanoja ja
linjanvetoja
joista lähibaareissa nöyrä kansa kiittää

Maailmanloppua
odotamme kai
mutta ei hoppua
vielä parit kaljat hain
eikä mitään hätää
kun sitä vielä riittää

Kun laiva uppoaa
olen ensimmäisenä
pelastusveneessä

Sinä kiipeät hattaravuorta
ja koitat päästä huipulle ennen iltaa
sinun sanasi pitää kuin lukin seitti
kuljet haurasta kuun siltaa
Ylität raskaat veet
niin raskaat veet
raskaat veet
niin raskaat veet

TAIVAS ON AUKI (LIVE)
Voin olla
ilman vakaumusta
ilman kaipausta
mihinkään suurempaan

Voin olla
ilman rikkautta
vähän rakkautta
täällä vain tarvitaan

Kai täällä saa elää, kai täällä voi uskoa
siihen mihin haluaa?
Kai täällä saa elää, kai täällä voi uskoa
tai olla uskomatta, uskomatta?

Ei kirkkoon vaan kapakkaan
tätä synkkää tietä kuljetaan
siellä vesi muuttuu viiniksi, viini toivoksi
ja sitä sielu hamuaa
Ei kirkkoon vaan kapakkaan
tätä synkkää tietä kuljetaan
siellä taivas on auki kaikille
jotka sinne vain haluaa

Toisen onni
on toisen surma
vain hetken hurma
yhdelle sallitaan

Patsaiden palvontaa
ruumiinvalvontaa
ilta
saa ja kaikki unohdetaan

Ja kun onni meitä koskettaa, toivomme jo jotakin
paljon parempaa
Ja kun olemme saaneet kaiken, kumarramme
jotain uutta jumalaa, jumalaa